Ramnista 2009

Kir-Yiannilta on aiemminkin ollut alkon valikoimassa xinomavro-viini, jota maistoimme ja josta pidimme. Nyt maistossa on joulukuussa uutuutena alkoon tullut Ramnista 2009.

Naoussa on Kreikan kenties tunnetuin viinialue, joka  sijaitsee pohjoisessa Makedonian maakunnassa.
Väri viinissä on keskisyvän purppurainen. Tuoksu alkaa lievällä pikisyydellä, jonka alta pienen tuulettumisen ja pyörittelyn myötä nousee varsin raikas marjamaailma, jossa mustikkaiset nuotit ovat vallalla. Tuoksun perusteella tammea on keskinkertaisesti. Tammen aromit eivät ole överiksi vedetyn vaniljaisia, vaan pikemminkin hienostuneita, hienopuusepän pajaa muistuttavia.  Myös aavistus yrttisyyttä on mukana.

Suussa tammisuus nousee enemmän esiin, mutta marja-aromit ovat silti hyvin mukana. Makumaailmassa alkaa löytyä myös punaisia marjoja kuten karpaloa ja puolukkaa. Viini on kovin hapokas, ja jälkimaussa tanniinit jäävät kiristelemään kitalakea varsin pitkäksi ajaksi. Marjan aromit väistyvät jälkimaussa ensin, hieman paahteinen tammi viipyilee pidempään.

Viini kaipaa selvästikin ruokaa rinnalleen. Voisin kuvitella tämän sopivan hienosti raskaammalle lihapadalle. Esimerkkinä vaikkapa klassinen moskovan pata: Lihaa, sipulia, valkosipulia sekä hunaaja pataan perusmausteineen hautumaan. Lopuksi smetanaa ja suolakurkkuja pilkottuna sekaan ja tarjolle paahdettujen juuresten kanssa. Viinin hapokkuus riittää hienosti taittamaan kermaisuutta ja tanniinit kesyyntyvät suuriksi jätetyillä lihanpaloilla.

Yksinkertaistettuna: Raikas, marjainen ja hienostuneella tavalla tammitettu viini. Vaatii ruokaa tai aikaa, säilynee kellarissa helposti ainakin kolme-viisi vuotta. Ja kannattanee dekantoida, jos nauttii nyt.

-Heikki-

Drinkkejä vuodenvaihteen juhlintaan!

Vaikka olemmekin vannoituneita viinin juojia, niin silloin tällöin mekin nautimme kotona erilaisia sekoitettuja drinkkejä. Drinkkien juomiseen innostuimme kunnolla parilla Aasiaan suuntautuvalla matkalla, kun viiniä ei ollut tarjolla ja olut tuli korvista ulos. Mikäs sen parempaa kuin auringonlasku ja tuoreista aineksista tehty kylmä drinkki. Uudenvuoden aikaan Suomessa ei valitettavasti ole tarjolla kovastituoreita hedelmiä, joista drinkkejä voi valmistaa, mutta ei anneta sen haitata tunnelmaa.

Heikin synttäreille kehittelimme joulun alle sopivaa drinkkiä ja huomasimme, että glögistä ja kuohuviinistä saa aikaan oikein mukavan drinkin, joka sopii myös mainiosti vuodenvaihteenkin juhlintaan.

Glögiä ja kuohuviiniä

4 cl joululta jäänyttä glögiä (blossa toimii mainiosti)
10 cl kuohuviiniä

Kuoharilasin pohjalle ensin glögi ja päälle kuohuviini. Ja ei muuta kuin skoolaamaan.

Klassinen kuohuviinidrinkki on Kir royal, tässä meidän versiomme siitä. Mökiltä tulee enemmän tai vähemmän marjoja ja tänä vuonna niistä on tehty niin mustaherukkalikööriä kuin mustamarja-aronialikööriä, joten käytämme niitä drinkin pohjana. Voit käyttää haluaamaasi liköörimakua, ainakin marjapohjaiset toimivat hyvin kuohuviinin kanssa

Marjainen royal

4 cl marjalikööriä
10 cl kuohuviiniä

Kuoharilasin pohjalle ensin likööri ja sitten päälle kuohuviini. Yksinkertainen, mutta hyvä drinkki tytöille on valmis.

Aasian matkoilta meille on tarttunut matkaan pari hyvää drinkkiohjetta, joita nautimme tasaisin väliajoin.

Rommia limen ja sitruunaruohon kera

Aloita drinkin tekeminen siitä, että keität lime-sitruunaruohosiirapin. 1 dl limen mehua ja 1 dl sokeria kattilaan. Joukkoon pari palaa sitruunanruohoa keitetään niin, että nesteestä on jäljellä puolet. Jäähdytetään ja poistetaan sitruunanruohon palat siirapista.

Maailmankaikkeuden pahinta vietnamilaista "rommia",
jolla tulee aivan tuskainen kankkunen. Jäätee
peittää rommin tai viskin maun lähes täydellisesti

4 cl lime-sitruunanruohosiirappia
4 cl tummaa rommia
10 cl/maun mukaan soodaa/kivennäisvettä
limen lohkoja
jäämurskaa

Laita lasin pohjalle jäämurskaa ja limen lohkoja. Lisää lasiin siirappi ja rommi. Viimeisenä päälle soodaa maun mukaan ja mahdollisesti lisää siirappia, jos haluat makeamman drinkin.

Viskiä ja jääteetä

Aasiassa paikallinen versio viskistä oli sikahalpaa ja sitä tuli kerran, jos toisenkin ostettua. Jääteetä oli myös aina bungalowissa tarjolla, joten eräänä iltana cokiksen loppuessa kokeilimme, että miten muuten voi viskiä nauttia.

4 cl viskiä
10 cl vihreästä teestä tehtyä sokeroitua jääteetä
jäämurskaa
limen lohkoja

Lasin pohjalle jälleen jäät ja limet. Päälle viskiä ja maun mukaan jääteetä. Myös sitruunan tai persikanmakuinen jäätee käy.

Katso myös kuohuviini-ja samppanjasuosituksemme uudenvuoden juhlintaan. Kuplivaa uuttavuotta kaikille lukijoille.

Getting rid of leftover fish from christmas table: Boxing day sushi

This time we'll try to write in English, as the pictures of our boxing day sushi rolls were liked by a few foreign friends. So try to tolerate my somewhat feeble grammar.

Traditional Finnish christmas meal includes a lot of fish: Grave salted salmon, different salt-and-vinegar pickled herrings, cold- and warm smoked salmon and roe. Well, almost any Finnish fish goes. And as usual, there is lots of leftover. So, having eaten way too much over christmas we decided to use that leftover fish for a different kind of boxing day meal.

Sushi was a great idea. the idea of a lighter meal pleases after christmas. And it was delicious even though not a traditional sushi that is of course made of fresh fish. The recipe follows next

You will need:
The fish
Sushi rice
Sugar
Rice wine vinegar
Sharp knife for cutting the roll
Sea weed sheets
Soy sauce
Wasabi paste
sliced pickled ginger
(We obtained all the ingredients from a store selling asian foodstuffs)

First cook the rice:
For 8 rolls we cooked 6 deciliter of rice in about 7 deciliter of water
Before cooking the rice, rinse it in a sieve for 5 minutes to remove starch. Run the water through the rice until it becomes out clear.
When the rice is boiled, add 1/2 - 1 dl of rice vinegar seasoned with 1,5 teaspoon of salt and 4 teaspoon of sugar.
You can find hints for rolling here. For filling we used cold smoked salmon with cucumber, avocado and cucumber, grave salted salmon with avocado, and the best of them  all, smoked salmon roe with a spoonful of sour cream on top off the cut roll. The last one was maybe the best sushi we've ever had...

Serve the rolls with pickled ginger slices, soy sauce and wasabi (to be mixed in soy). It is easiest to eat the rolls either as finger food or with chopsticks. Fork and knife will not do.

And what comes to wine, bubbles go greatly together with the fishy rolls. We had Champagne Le Brun  de Neuville which is a N.V. blanc de blancs. It was a fresh wine with apply nose and a rather fresh acidity in the palate. The toasty aromas of bottle fermentation pairs well with the smoked fish. I guess any fresh bubbling wine made in the traditional method will do, cava for example would be a good pick.

And a word of warning: The wasabi is quite sharp, but it's different from chili and does not leave a long, burning aftertaste. So it does not kill the wine in the same way that a strong chilli would do.

Joulukalenterin 24. luukku:Hyvää ja viinirikasta joulun aikaa

Pullon hengen väki toivottaa viimeisen tämän vuoden joulukalenterin luukun myötä kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulun aikaa. Me olemme jo siirtyneet nauttimaan joulusta perheidemme pariin, joten ei muuta kuin nauttikaa joulusta ja hyvästä viinistä kohtuudella. Muuten tulee jouluähky.

-Katri ja Heikki-

Joulukalenterin luukku 23: Kuohuviiniä uudeksi vuodeksi

Toiseksi viimeisestä joulukalenterin luukusta paljastuu kuohuvia suosikkejamme Uuden vuoden juhlintaan. Tällä kertaa suosittelemme mielestämme hyviä vaihtoehtoja alle 15 euron kuohuviineistä Alkon valikoimasta.

Ensimmäisenä aina luotettava espanjalainen cava Pares Baltalta. Tällä tilalla saimme todella hyvän kohtelun kesän reissulla. Pares Balta brut 'b' tarjoaa  taattua hinta-laatusuhdetta alle kymmenen euron kuohuvissa ja plussaa tulee ehdottomasti luomutuotannosta, joka muuten tulee olemaan muutaman vuoden sisällä myös biodynaamista....

Toinen usein mukaan tarttuva viini valittaessa joka makuun sopivaa kuohua on yellowglen pink Australiasta. Kuohuviini on raikkaan punaisen värinen, tuoksu on marjaisan raikas ja freesi. Maussa punaiset marjat kohtaavat hyvät kuplat ja metsämarjainen maku saa lisäaromeita sitruksen sävyistä. Toimii aina eikä koskaan ole vielä pettänyt.

Kolmas, hieman kalliimpi on italialainen Trentinon alppirinteillä kasvanut Rotari rose brut. Hinta-laatusuhde on tässä oikein kohdillaan ja kuohu toimii niin alkumaljana, kevyiden antipastojen kanssa kuin rakettien paukkeessakin.Viini on kauniin lohenpunainen, tuoksussa kevyesti metsämarjaisuutta, paahteisuutta ja sitrushedelmiä, kuten greippiä. Maku myötäilee tuoksua ja on tasapainoinen ja hedelmäinen.

Joulukalenterin luukku 22: Samppanjaa uudenvuoden kunniaksi

Joulukalenterin 22.luukussa katsotaan jo joulun jälkeiseen aikaan ja etsitään Alkon valikoimasta vaihtoehtoja vuoden 2014 vastaanottamiseen. Toimivat nämä juomat tietenkin joulua juhliessassakin.

Aloitetaan muutamalla pienellä pullolla samppanjaa. Alkon pienten samppanjapullojen valikoima on pieni, mutta kyllä sieltäkin muutama hyvä vaihtoehto löytyy.

Rosesamppanjan ystäville suosittelemme tänäkin vuonna aina toimivaa Jacquartin roseeta. Viini on ihanan kuiva, puolukkainen ja sitruunainen. Kerrassaan mainio puolikas samppanja, jota on nautittu tässä taloudessa useita kertoja. Jos rosesamppis ei miellytä niin alkon valikoimasta löytyy mainio Pannier selection brut, jossa rypäleinä ovat klassiset samppanjan rypäleet (Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier). Samppanja on mainio ostos hintaansa nähden ja nautinnosta löytyy raikkautta, mineraalisuutta ja paahteisuutta, jota ei uskoisi löytyvän tämän hintaisesta viinistä. Ei yllätyksiä, mutta hyvää

Isommista pulloista samppanjaa Alkosta löytyy jo varsin kattava valikoima. Valittevasti alkon hintapolitiikasta johtuen todellisia löytöjä halpaan hintaan on vaikea tehdä. Me olemme ihastuneet jo pari vuotta takaperin Jacquessonin Cuvee-samppanjoihin, joista Alkosta on tällä hetkellä tarjolla numeroa 736. Tarinaa samppanjan nimessä olevasta numerosta voi lukea lisää Viinipirun blogista. Samppanja toimi mainiosti ruuan kanssa, ja suosittelemmekin tätä uuden vuoden aaton aterialle kera merenelävien.

Luomusamppanjoita alkon vakiovalikoimassa ei kauheasti ole, mutta Fleury fleuer de l'europe brut on varsin mainio sellainen. Hinta ei päätä huimaa ja hinnalla sille saa mielestämme kohtalaista vastinetta. Pitkä 7 vuoden pullokypsytys on tuonut viiniin hieman sherrymäisiä aromeita, ja kenties siksi viini on jakanutkin ihmisten mielipiteitä. Miellyttävä viini, jossa sherrymäiset aromit maussa ja tuoksussa yhdistyvät miellyttävään mineraaliseen, paahteiseen ja kypsän omenan makuun.

Viimeisenä vaihtoehtona, jos edellä mainituista ei mikään kolahtanut niin suosittelemme ottamaan uusi vuosi vastaan James Bondin suosikkijuomalla Bollingerin special cuveella. Mikäs sen parempi tapa ottaa uusi vuosi vastaan kuin ykköset päällä ja lasi samppanjaa kädessä. Kyllä kelpaa skoolata vuodelle 2013 ja toivottaa vuosi 2014 tulevaksi.

Joulukalenterin luukku 21: Viinibloggaajien pikkujoulut vietettiin sokkotastingin ihmeellisessä maailmassa

Saimme tänä vuonna kunnian osallistua viinibloggaajien pikkujouluihin toissapäivänä. Pikkujoulut olivat saaneet alkunsa tonttutiimin nauttiessa lasillis(is)ta viiniä jo viime vuoden puolella. Tonttujoukko eli blanc de blancsin ja rypäleistä viis- blogien pitäjät olivat kutsuneet paikalle noin 20 bloggaajaa. Lopulta paikalle pääsivät allekirjoittaneiden lisäksi viinistä ja vierestä, Copatinto 
, Repository of Useless Information, Viinihullun päiväkirja, Laid-back Sommelier, Ilkka Siren ja Woman Men Winen Miikka.

Tässä maistetut viinit järjestyksessä:
Jim Barry Watervale Riesling 2012
Rolly Gassman Pflaenzereben de Rorschwihr Riesling 2000
Henri Cruchon Mont de Vaux Grand Cru 2012
Montenidoli Il Templare 2008
Nervi Gattinara 1978
Kranz Augusto-Hugo (Magnum) 2008
Mastroberardino Radici Taurasi Riserva 1999
Brezza Langhe Freisa Santa Rosalia 2009
Chateau de Chantegrive Cuvee Caroline 2011
Occhipinti Il Frappato 2011
County Clare na Trí Cláir Malbec 2012

Erityisen mieleenpainuvia näistä olivat mielestämme Nervin tallintakuista, aromaattista kukkaketoa muistuttava, edelleen täydessä tikissä oleva Gattinara, sisilialainen Occipinti, Kranzin hieman savuisen paahteinen, hyvähappoinen ja marjaisa spätburgurder-dunkerfelder-sekoite. Mukana viemämme Rolly-Gassmann oli mukava riesling-yllätys, ja myös Montenidoli San Gimignanosta Toscanan pohjoisosasta oli mukava valkoinen, omenainen, kohtalaisen raikas mutta lasissa happea saadessaan kivasti kehittyvä.  Myös kaikki muut olivat kiinnostavia, mutta nämä olivat eniten mieleemme.

Viinejä maistettiin sokkona yksi kerraallaan arvaille rypälettä ja tuotantoaluetta. Menestys oli parempi rypäleiden arvaamisessa, sen sijaan alueet menivät enemmän tai vähemmän (ad 20000 km) päin mäntyä. Mutta kaikilla oli niin mukaavaa, ja uudestaan on ilmeisesti tarkoitus ottaa myöhemmin! 

Tämä oli jotain, mistä joulussa on kyse: Yhdessäoloa mukavien ihmisten kanssa, mieluisten asioiden parissa. Kukin toteuttakoon oman reseptinsä. Gud jul.

Joulukalenterin luukku 20: Tukea paikalliselle panimolle!

Joulukalenterin neljänneksi viimeisestä luukusta paljastuu oiva lahjaidea oluen ystäville. Viime vuosina suomalainen pienpanimotoiminta on ottanut kunnolla tulta alleen ja maahamme on ilmestynyt useita uusia pienpanimoita.

Tamperelaisina haluamme tukea paikallista olutkulttuuria, jolla on toki pitkähköt perinteet. Pyynikin edesmenneen panimon Tähti-olut oli aikansa klassikko. Nykypäivänäkin aktiivisista panimoravintola plevna on tuottanut tasaisen hyvää olutta jo pian 20 vuotta. Nyt Tampereelle on kuitenkin saatu jotain uutta, nimittäin Pyynikin käsityöläispanimo on aloittanut toimintansa keväällä, ja oluita saa tampereen alueen kaupoista, ravintoloista ja myös alkosta koppakaupalla tilaamalla.

Panimo on osakeyhtiö, ja sillä on jo 500 omistajaa. Toimintansa he perustavat innovatiivisuudelle, paikallisuudelle, käsityöläisyydelle, vuorovaikutukselle ja laajalle omistajapohjalle.

Kauppavahvuisena on saatavissa 4 olutta: Tumma jouluolut, Simo vehnäolut, Ruby jazz ale sekä pikkuportteri. Vahvempia löytyy viisi, tarkemmin kuvailtu panimon kotisivuilla.

Panimon osakeanti on parhaillaan käynnissä, joten nyt on mahdollisuus antaa hieno lahja oluenystäväystävälle sekä suomalaiselle olutkulttuurille. Molemmille jaloille yhdellä iskulla !

Joulukalenterin 19. luukku: Pirun hyvä joululahja

Lisää kirjasuosituksia joululahjaksi viininystäville! Hiljattain julkaistu Arto Koskelon 'Pirun hyvä viinikirja ' on hyvä yhteenveto suomalaisesta viinikulttuurista, sen taustoista ja nykytilasta. Kirja koostuu kahdesta osasta, alun pamflettimaisesta katsauksesta viinikulttuuriin ja kirjoittajan viini- ja vähän elämänfilosofiaankin.

Ensimmäisen osan hienoin oivallus on meistä Koskelon tapa suhtautua viinistä saatavaan nautintoon. Yhdymme täysin kirjailijan näkemykseen, että jokapäiväiset pienet ilot, kuten vaikkapa tänään pizzan seuraksi avattava juureva punaviini, lisäävät elämänlaatua huomattavasti enemmän kuin etelänloma kerran vuodessa tai urheiluauton hankinta kymmenen vuoden säästämisen jälkeen. Kiinnostavaa luettavaa ihan jokaiselle.

Kirjan jälkimmäinen osa esittelee viinimaita ja niille leimallisia rypälelajikkeita. Kustakin maasta on kerrottu vain perustiedot, joten pitkillä apellaatioluetteloilla lukijaa ei tylsistytetä. Sujuvaa ja helppolukuista tekstiä, josta etenkin viinien maailmaan hiljattain eksynyt saa hyvää perustietoa.

Eli tästä pakettiin, jos vielä on lahjoja hankkimatta!

Joulukalenterin 18.luukku:Herkuttelijan joulukalenteri

Joulukuun ja joulukalenterin lähestyessä loppuaan on aika kertoa yksinkertainen vinkki ensi vuoden joulukalenteriksi. Yllätä kanssa-asuja ensi vuonna hänelle tarkkaan valitulla joulukalenterilla, josta voi löytyä mitä tahansa hänen arvostamiaan tuotteita.

Viime vuonna allekirjoittaneella oli Heikin toimesta viininystävän joulukalenteri. Tänä vuonna olen saanut nauttia herkuttelijan joulukalenterista.  Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin meillä leivonta- ja jälkiruokavastuu on Heikillä. Minä olenkin saanut pitkin joulukuuta nauttia aamukahvin kanssa niin suolaisista kuin makeistakin herkuista.

Maanantaiaamu alkaa paljon paremmin, jos tarjolla on vastapaistettuja sämpylöitä, ja vauvan kanssa yövalvomisen aikana väsyneet silmät aukeavat paremmin, jos kalenterista löytyy itse tehtyjä valkosuklaalla kuorrutettuja sydänpipareita tai Heikin versiota rocky road-suklaata. Ennen aattoa kalenterista saattaa kuulemma paljastua pullo myös joulunpyhille. Allekirjoittanut toivoo tietenkin jotain hyvää samppanjapulloa, mutta kyllä punaviinipullokin mainiosti kelpaa:)

-Katri-

Joulukalenterin 17.luukku: Rieslingiä ja juustoja

Joulukalenterin 17.luukusta paljastuu mainio viini juustojen kanssa tarjottavaksi. Menneenä lauantaina juhlimme Heikin 30-vuotisjuhlia, josta lisää myöhemmin. Tarjolla oli juustofanien iloksi tietenkin lähijuustoja ennen varsinaista jälkiruokaa.

Juustoina olivat mouhijärven Vilho, joka on kerrassaan mainio appenzeller-tyyppinen kova juusto. Sinihometta lajitelmassa esitti tamperelaisen Ahlmanin tilameijerin Selin, joka oli porukan suosikki. Valkohomejuustona oli aina loistavan Kolatun juustolan vuohenmaidosta tehty Verneri, joka oli melkein yhtä hyvää kuin ranskalainen Affinois.

Viininä oli tuurilla viinikaapin makeitten hyllyltä löytynyt Markus Molitorin Riesling Zeltinger Sonneuhr Auslese 2007, jonka maltilliset 11 gramman jäännössokerit komppasivat juustoja paremmin kuin hyvin. Ilman juustoja viiniä maistaessa tuli jo säikähdys, että toimiiko tämä puolikuiva riesling ollenkaan tälle annokselle. Viini oli sitruksinen ja melko voimakkaan petrolinen. Hapokkuus oli jo hieman väistynyt, ja suussa kokemus varsin tasainen, ei teräviä kulmia. Onneksi pelko oli turha. Valkohomejuuston kanssa viinistä nousi enemmän esiin viinin hedelmäiset aromit ja makeus korostui myös miedon juuston kanssa. Sinihomeen kanssa esiin nousivat taas viinin hennon petroolinen maku ja loputkin hapot taittuivat hyvin kohtuu kermaisen Selinin kanssa. Vilho-juuston kanssa viinissä nousi esiin viinin pitkä ja tasapainoinen maku, joka sopi mainiosti yhteen vahvan juuston makumailmaan.

Viini on mielestämme hiukan hinnakas, mutta juhlan hetkellä voisin kuvitella sijoittavani tähän rahani uudestaan.

Joulukalenterin 16 luukku: Pyhää viiniä pyhille

Kaikkialta löytyy oma versionsa makeista, konsentroiduista rypäleistä tehdystä viinistä. Ideana on aina vähentää rypäleen sisältämän veden määrää, jolloin makuaineet ja ennen kaikkea rypäleen sisältämä sokeri konsentroituvat. Tämä konsetroituminen ja veden haihtuminen saadaan aikaan eri menetelmillä riippuen paikasta ja perinteestä. Bordeaux:n tapana on valmistaa viini Botrytis Cinerean eli jalohomeen infektoimista ja kuivattamista rypäleistä. Kylmissä paikoissa kuten Saksassa tai Ruotsissa voidaan odotella rypäleiden jäätymistä. Rypäleiden voidaan antaa kuivahtaa myös köynnöksiin erityisesti kuivilla aluella (vendanges tardives).

Kuva:Viinimestarit.com

Italiassa  rypäleitä kuivateltiin perinteisesti vintillä olkien päällä talven yli ennen viiniyttämistä ja kypsytystä pienissä kastanjatynnyreissä. Nykyään kuivatellaan modernimmissa varastoissa ja kypsytetään useimmiten tammessa. Näin saadaan aikaan makeaa viiniä, joka vielä tynnyrikypsytyksen aikana konsentroituu, kun osa nesteestä haihtuu. Pulloon päätyy siten makeaa, hillottujen eksoottisten hedelmien aromeja sisältävää viiniä, jossa on kuitenkin useimmiten tallella riittävä hapokkuus, joka takaa viinin miellyttävän tasapainoisen maun.

Viinikaappimme makealta hyllyltä löytyy yhä monta pulloa vuoden 1998 Pisonin Vin Santoa, joka on valmistettu Nosiola-rypäleestä Trentinon alueella. Tätä rusinaisen aprikoosista ihanuutta voi tilata viinimestarit.com:sta taas tammikuuussa. Jos kuitenkin haluat makeaa italialaista jo jouluksi, voit napata alkosta Sangallon Vinsanto di Montepulcianoa. Tätä emme kuitenkaan ole maistaneet, joten emme voi siitä täyteen takuuseen mennä. HS:n testissä sai kuitenkin täydet 5 pistettä, joten kannattanee kokeilla. Jos joku siis innostuu ja tätä pullon ostaa, niin kommentoikaa mielellään maistettuanne oliko mistään kotoisin. Vin Santoa sopii nauttia makeiden leivonnaisten ja toisaalta hyvin viilennettynä myös juustojen parina. Suosittelemme nauttimaan pyhää viiniä myös lasillisen ihan itsekseen kaikessa rauhassa, koska sen viini taatusti ansaitsee.

Joulukalenterin luukku 15:Joulupöydän valkoviinivinkki

Kuva:charlessmithwines.com

Kuten on jo monenmonta kertaa mainittu, joulupöytä on viinille haastava paikka. Jouluruuista löytyy makuja paletin joka nurkasta makeista laatikoista suolaisiin ja mausteisiin kaloihin, kinkkuihin ja rosolleihin. Tälle sekamelskalle viinivalinta on vaativa, ja monet kallistuvatkin siksi oluen, veden, maidon tai kotikaljan kannalle. Eivätkä nämä ole lainkaan huonoja vaihtoehtoja!

Tässä kuitenkin vielä edellä nähtyjen lisäksi yksi suositus mahdolliseksi joulupöydän viiniksi, jos sellaista kuitenkin uskaltautuu kokeilemaan. Viinistä tulee mielestämme löytyä riittävästi hapokkuutta, jotta se pärjää melko raskaille ja hieman makeillekin laatikoille. Aromaattisuutta ja kohtalaista täyteläisyyttäkin vaaditaan, jotta mausteiset kalat ja lihaisa kinkku eivät jyrää viiniä  täysin. Pienestä makeudestakaan ei ole haittaa.

Kung fu santa

Niinpä suosittelemme viiniwebin keskustelun kunniaksi joulupöytäänne viime vuoden viini-lehden vuoden valkkariksi valitsemaa Kungfu girl rieslingiä Kolumbian kapinalliselta Charles Smithiltä. Viinistä löytyy pääpiirteissään edellä luetellut ominaisuudet: Keskitäyteläinen rakenne, loistava hapokukkuus, pientä makeutta. Aromimaailma on vaalean sitrushedelmän ja persikan sekoitus, höystettynä aavistuksella mineraalisuutta. Jos vertaa eurooppalaisiin riesling-tyyleihin, tulee ehkä Alsace lähimmäksi. Tämä on kuitenkin jotain aivan omaansa, washingtonin tyyliä ehkä ?  En osaa sanoa ilmentääkö viini rieslingin syvintä olemusta, mutta uskon, että se toimii joulupöydässä vallan mainiosti. Eikä se keskusteluissa moneen kertaan haukuttu etikettikään tee viinistä pahaa, ja jos tuo kovasti pöytäkansaa risoo niin tarjottakoon viini dekantterista tai paperipussista.

Joulukalenterin 14.luukku: Punainen kinkkuässä

Kuva: Alko

Taannoin ehdotimme joulupöytään pinkkiä ässää taklaamaan suurta osaa jouluruuista. Moni kuitenkin haluaa joulupöytänsä syvempää punaista, ja tässäpä oiva suositus:

Olemme maistaneet tätä oivaa bourgognea jo kauan sitten. Innoitus tämän ostamisenen alkosta löytyi taannoisesta Vinatiksen tilauksesta, jossa tuli taannoin Jean-Paul Brunin Terres Dorees Moulin-á-Vent, punainen bourgognelainen etelästä, Beaujolais'sta. Alkosta löytyy oivana vaihtoehtona Drouhin Moulin-á-Vent 2011.

Nämä Cru Beaujolais-viinit ovat siis jotain aivan muuta kuin Beaujolais noveau, joka on enemmän tai vähemmän pilannut koko alueen nimen (mistä laatuviinien tuottajat ovat syystä inan näreissään). Tässä alkon valikoiman viinissä on keskitäyteläinen, pyöreähkö rakenne, mukavan marjainen perusnuotti höystettynä hennolla mausteisuudella. Viini on helposti nautittavaa sellaisenaan, eikä varmasti pistä kinkusta pahakseen. Jotain aivan muuta kuin noveau ! Hintaa tällä ranskiksella on vajaa 15 euroa, ja viini on mielestämme hintansa arvoinen. Ei mikään varsinainen löytö, mutta joulupöytään sopii rakenteeltaan mainiosti. Ei toki kaloille, eli jos joutuu tyytymään yhteen avattuun pulloon joulupöydässä, niin suosittelemme pitäytymään taannoisessa roséessa... Mutta tämä on hyvä laatikoille ja kinkuille, ei taatusti potki vastaan.

Joulukalenterin luukku 13: Korkkiruuvi pelastaa...

Joulukalenterin 13. luukusta paljastuu helppo lahjavinkki viinin ystävälle. Vaikka kierrekorkilliset viinipullot ovat lisääntymään päin, tarvitaan korkkiruuvia aina silloin tällöin (usein)
viinipullon avaamiseen. Jokainen viininystävä muistaa varmaan sen hetken, kun korkkiruuvia ei ole ollutkaan tarjolla ja viinipullon korkkia on yritetty avata mitä mielenkiintoisimmilla välineillä. Minulla on ainakin tuoreessa muistissa eräänä kesäpäivänä nautittu valkoviini, josta joutui aina välillä sylkemään korkin palasia kesken makunautinnon.

Korkkiruuveja on erilaisia, kuten viininystäviäkin, mutta tässä teille muutama vaihtoehto. Alkosta löytyy edullisesti etiketin korkkiruuvi, jota me voimme ainakin suositella lämpimästi. Jos haluat panostaa korkkiruuvin niin tässä muutama vaihtoehto. Korkkiruuvien roll royceksi sanotaan espanjalaisen Koalan korkkiruuveja, heiltä löytyy näyttävä kullattu versio jouluista kotia somistamaan. Jos lahjabudjetissa on vielä tilaa ja tiedät lahjansaajan avaavan paljon viinipulloja kerralla niin tässä on oiva lahja hänelle.

Joulukalenterin luukku 12: Amaronea ja hyvää seuraa

Jouluaattona, kun ilta jo hämärtyy ja aaton kiireet ovat jo helpoittaneet on aika nautiskella hyvästä viinistä ja seurasta. Monilla joulun nautiskeluhetkiin kuuluu ehdottomasti italialainen Amarone. Viime joulun ehkä täydellisin hetki oli joulupäivän iltana, kun tuli vuoro amaronen, juustojen ja vanha herra Cohenin. Silloin kellään ei ollut kiire mihinkään, ja kaikilla oli aikaa vain olla ja nautiskella.

Täksi jouluksi olemme myös varanneet pyhille Amaronen, ja samaa voimme suositella myös sinulle, arvon lukija. Käy vierailemassa paikallisessa Alkossa ja ota mukaan vaikkapa Zenaton Amarone vuodelta 2009 sekä kasa kovia juustoja kaupan juustotiskiltä. Rauhallinen nautiskeluhetki ei voi mennä pieleen vielä, kun kaivat lempilevysi kuunteluun illan jo hämärtyessä.

Joulukalenterin 11.luukku:Joulun pyhien nautiskeluviini

Chateau Musar on toiminut jouluillan nautiskeluviininä jo parina vuonna, ja sitä on varattu pullo tämänkin aaton myöhäisiin nautiskeluhetkiin.

Musar on libanonilainen, Gaston Hocharin vuonna 1930 perustama viinitalo. Hochar oli matkustanut Bordeaux:ssa, ja sieltä myös tuonut vaikutteita Musarin viineihin. Toisaalta taustalla vaikuttavat myös libanonin vuosituhansia vanhat viininviljelyperinteet. Musarin tarhat sijaitsevat Bekaan laaksossa maan itäosassa, lähellä Syyrian rajaa. Punaiseen musariin käytetään CS:a, Cinsault:a ja Carignania, jotka kasvavat Aanan ja Kefrayan kylissä. Köynnökset ovat vanhoja (keskimäärin 40 vuotiaita) ja pienisatoisia.

Punaisen Musarin viinit viiniytetään lajikkeittain matalassa käymislämpötilassa. 6 kuukauden tankituksen jälkeen kutankin lajikeviiniä kypsytetään vuosi ranskalaisessa tammessa ennen sekoittamista. Sekoittamisen jälkeen sekoite saa integroitua vuoden betonisammiossa ennen pullotusta ja  4 vuoden pullokypsytystä. Seitsemän vuotta kuluu siis sadonkorjuusta viinin tuomiseen markkinoille.

Nyt Alkosta löytyy vuosikerta 2005, joka on tullut markkinoille keväällä 2012. Vuosi 2005 oli Libanonissa viileä, sadonkorjuu tapahtui myöhässä ja viinit olivat varsin hapokkaita mutta huomattavan marjaisia. Tuottajan sivu kertoo 2005:n olevan mausteinen, täynnä punaisten ja tummien marjojen aromeja sekä savuisia, suklaisia ja tupakkaan vivahtavia aromeja.

Aiemmat Musarit ovat olleet kiistatta upeita viinejä, hieman tuhdimpia versioita hyvästä bordeaux:sta. Mausteita, hedelmää, appelsiinin aromeja, suklaan aromeja. Mielenkiinnolla odotamme, mitä tämä 2005 tuo tullessaan. Ja vielä suuremmalla mielenkiinnolla odotetaan vuotta 2020, jolloin saamme markkinoille tämän vuoden Musarin. Ruutia ja kranaatinsirpaleita ?

Joulukalenterin 10.luukku:Lahjapullo italialaisten viinien ystäville

10. luukun takaa paljastuu lahjapullosuositus italian viinien ystävälle.

Piemonten ehkäpä nimekkäin tuottaja on Angelo Gaja, jonka viinejä pääsimme maistamaan aikanaan Vinoteca del Piemontessa Tampereella, kun tilan viinintekijä oli esittelemässä tuotteitaan. Sittemmin alkonkin valikoimaan on ilmaantunut Barbarescon alueelta tuleva Sito Moresco, ja tätä nyt suosittelemmekin lahjapulloksi. Hintaa nimekkään tuottajan viinillä on viitisen kymppiä, mutta lahjaksihan on mukava antaa pullo, jonka etiketistä piemontelaisten ystävä tunnistaa heti kuuluisan nimen.

Alkolla on tällä hetkellä tilausvalikoimassa Sito Moresco 2010. Kyseistä vuosikertaa emme ole maistaneet, mutta 2010 on ollut Pohjois-Italiassa kohtalaisen hyvä vuosi. Sito Morescossa pääosassa on Nebbiolo, jonka kovaa tanniinisuutta on kuitenkin pehmennetty CS:lla ja Merlot'lla. Viiniä ei siten voi sanoa Barbarescoksi, vaikka se kyseiseltä alueelta tuleekin.Vuoden 2005 viinistä olemme aikanaan löytäneet mukavan yhdistelmän nebbiolon orvokkisuutta ja CS:n herukkaisuutta.  Tanniinit ovat oletettavasti vuoden 2010 viinissä edelleen voimakkaat, joten lahjapullon mukana kannattaa antaa dekantointivinkki ja hyvä pihviresepti!

Joulukalenterin 9.luukku:Pinkki kinkkuässä

Kuva:alko

Tänään joulukalenterista paljastuu pinkki kinkkuässä.

Joulupöydän viinin valinta on järjettömän laajan makupaletin vuoksi puolimahdoton tehtävä, jos täytyy valita vain yksi pullo. Yleensä tilanne on sikäli onnellinen, että jouluna on paljon ihmisiä koolla ja siten hyvä mahdollisuus useamman pullon avaamiseen. Tällöin on helpompi yhdistellä eri viinejä eri ruuille. jouluna juodaan paljon punaviiniä, mutta tarkemmin ajatellen joulupöydässä on varsin vähän ruokia joiden kanssa punaviini olisi ykkösvaihtoehto. Itse asiassa mieleeni ainoa mieleeni tuleva on karjalaisperäisen sukumme joulupöydässä usein viihtyvä karjalanpaisti. Kinkun, laatikoiden ja kalojen kanssa nauttisin kuitekin mieluummin raikasta keskitäyteläistä valkoviiniä, esimerkiksi alsacen rieslingiä tai pinot gris'ta.

Toisaalta punainen on joulun väri, eikä siitä päästä mihinkään. Niinpä siis vedämme ässän hihasta ja suosittelemme joulupöydän viiniksi yhden pullon politiikkaa noudatettaessa roseeta. Hyvä vaihtoehto on Domaine la Suffrène Bandol 2012, jossa on sopivassa suhteessa raikkaita punaisia marjoja sekä yrttisyyttä, joka toiminee kinkun kanssa kivasti. Tämä riittänee hyvin myös jouluisille mausteille laatikoissa. Sillien kanssa saattaa klikata tai toimia, tätä ei ole testattu. Graavilohi ja mäti kuitenkin toimivat tämän kanssa varmasti.

Tässä siis raikkaampi punertava vaihtoehto joulupöytään, jos rohkeus riittää!

Joulukalenterin 8.luukku:Lasit ja pullo lahjaksi

Joulukalenterin 8.luukusta paljastuu helppo lahjaidea kotiin kuin kotiin.

Viinilasilla on väliä, ainakin meidän mielestämme. Kotona ei tarvitse todellekaan olla erilaista lasia jokaiselle viinityypille, mutta perushyvät viinilasit taatusti lisäävät viininautintoa. Tarviset mielestämme kahdenlaiset viinilasit: Punaiselle ja valkoiselle. Toisaalta jo punaviinilasit riittävät hyvin alkuun. Meistä viinilaseissa on tärkeää, että ne ovat konepesun kestäviä. Helpottaa huomattavasti isomman porukan maisteluiden jälkeen.

Taloudestamme löytyy varmaan noin 30 viinilasia. Osa on pieniä maistelulaseja, osa riedelin eri viinilajikkeille tarkoitettuja ja osa kuohuviinilaseja. Eniten käytetään riedelin peruslaseja ja maistelulaseja, koska ne kestävät konepesun. Allekirjoittanut on sen verran tohelo, että käsinpestävät lasit ovat käytössä harvemmin, koska kummasti niitä laseja aina rikkoutuu pestäessä. Alkoholilla ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan...

Käy siis ennen joulua joko alkossa tai muussa viinilaseja myyvässä kaupassa ostamassa talven pimeitä iltoja ajatellen lahjaksi setti punaviinilaseja ja nappaa Alkosta kaveriksi vaikka tämä italialainen, vuosi vuodelta aina hyvältä maistuva ripasso. Sopii sekä sellaisenaan että pienen suolasen kyytipoikana.

-katri-

Joulukalenterin 7.luukku:Lahjapullo samppanjan ystävälle

Kuva:Alko

Tänään luukun takaa paljastuu lahjasuositus ranskalaisen kuohuvan ystävälle. Joulu on otollinen aikan kuohuviinilahjalle, sillä uusi vuosi seuraa joulua vuodesta toiseen.

Paremmaksi lahjapulloksi suosittelemme Ruinartin Brut-shampanjaa, joka löytyy Alkon perusvalikoimasta hiukan alle viidellä kympillä. Katri maistoi tätä aikanaan ravintolassa, ja piti yhtenä parhaista maistamistaan samppanjoista. Melko hedelmäinen, ja paahteinen, silti ihastuttavan raikas. Samppanjaa juuri sellaisena
kuin sen tulee olla.

Tästä siis pullo lahjasäkkiin, bliniresepti uudelle vuodelle mukaan. Tämä on blinien ja mädin kanssa takuuhitti.

Joulukalenterin luukku 6:Joulunpyhien parempi menyy

Tänään joulukalenteri paljastaa vinkit loistavaksi 3 ruokalajin ateriaksi joulunpyhille. Jos lanttulaatikko alkaa jo tapaninpäivän tienoilla surrata vatsassa, on parempi siirtyä tällöin muihin muoniin. Ja tässäpä seuraa ehdotelmamme:

Alkuruuaksi: Blinit 2 täytteellä

Blinit ovat aina loistava vaihtoehto, ja etenkin uutena vuotena nämä sopivat kuohuviinin kanssa todella loistavasti yhteen. Näihin voi lisäksi käyttää joululta yli jääneitä graavikaloja täytteeksi mitä kätevimmin. Ehdotamme tässä kahta erilasita täytettä, mutta näitähän voi varioida ihan miten ikinä haluaa, kunhan on smetanaa, suolakurkkua ja sipulisilppua niskassa.

Blinien teko on helppoa, ja loistava ohje löytyy tattarijauhopurkin takaa. Tässä vielä lainattuna:

4 dl bulgarian jogurttia

20 g hiivaa

2,5 dl tattarijauhoa

tl sokeria

1,5 dl kuumaa maitoa

1 tl suolaa

rkl voisulaa

keltuainen

valkuainen

Lämmitä jogurtti tai kermaviili kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota 1-2 tuntia huoneenlämmössä tai tee taikina kylmään nesteeseen ja anna käydä pidempäänkin, esim. yön yli viileämmässä (jääkaapissa).

Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja vaahdoksi vatkattu valkuainen viimeisenä. Paista taikinasta blini- tai ohukaispannulla voissa miedolla lämmöllä paksuja blinejä. 

Täytevaihtoehto 1

Punajuuria
Sokeria
Balsamicoa

Tarjoiluun:
Sipulia pieneksi kuutiotuna
Suolakurkkua pieneksi kuutioituna
Hunajaa 

Punajuuret kuoritaan ja leikataan sentin paksuisiksi kiekoiksi. Sitten kasarin pohjalle balsamicoa ja reippaasti desin verran sokeria. Keitellään ensin miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi, sitten kansi pois ja levy vaikka neloselle. Liemi redusoituu ja makean hapokas tahma kertyy punajuurten pintaan.

Blinin päälle sitten laitetaan ensin punajuuri, sitten smetanaa, sipulisilppu ja suolakurkkukuutiot. Tähän päälle vielä toinen punajuuri ja nokare smetanaa, ja kaunis on rosolliblini! Ja maistui todella yllättävän hyvälle, makea punajuuri, suolakurkku ja smetana olivat oiva yhditelmä.

Täytevaihtoehto 2

Sipulia pieneksi kuutioituna
Vatkattua smetanaa
Mätiä

Toisena blininä oli perinteisempi smetana-sipuli-suolakurkku-mateenmäti-ratkaisu. Kaikki muukin mäti käy, keväisestä madekeitosta yli jäänyt mäti nyt vain sattui olemaan pakkasessa.

Juomaksi suosittelemme ehdottomasti kuohuvaa! Mainioita laatuvaihtoehtoja löytyy muualtakin kuin Ranskasta: Italialaisten samppanja, Franciacorta Ca' del Bosco Cuvée prestige on sitruksinen, kevyesti yrttinen Chardonnay-Pinot blanc-Pinot nero-sekoite. Toimii blineille hyvinkin, autolyysin paahteisuus on mukana toisin kuin muissa italialaisissa kuohuissa.

Espanjasta löytyy laatucava: Gramona Imperial Brut on elegantti, aavistuksen hedelmäisempi vaihtoehto samppanjalle. Hinta-laatusuhde on mainio.

Jos haluat tarjota blinien kanssa viinin sijaan olutta niin tämä alkon jouluolutvalikoimassa oleva tanskalainen Mikkelerin panimon hoppy lovin´christmas sopii blineille kuin pipapää rotvallir reunalle.

Pääruuaksi: Tahmeanmakeaa häränhäntää, hevosen filettä, palsteripyrettä sekä kuorisipsejä kera reduktiokastikkeen

Pääruokareseptiksi suosittelemme Siskojen vuosia sitten kokkaamaa häränhäntää. Resepti löytyi vahingossa etsiessämme sopivaa reseptiä häränhännille, ja osoittautui aivan loistavaksi! Vastaavalla tekniikalla tulemme valmistamaan erilaisia lihoja jatkossakin!

Häntien reseptiä emme enää tässä toista, käyttäkää linkkiä. Mainittakoon kuitenkin, että häntiä haudutettiin padassa noin 8 tuntia 130 asteessa, ja niistä tuli todella pehmeitä ja mureita. Käytimme myös alkuperäisessä reseptissä ollutta portviiniä, jota lorahti pataan reilu desin verran. Valmistimme hännät etukäteen, redusoidulla liemellä kuorrutetut hännänpalat laitettiin uunipellille odottamaan tarjoilua ja lämmitettiin juuri ennen tarjoamista. Uunissa pinta vielä hieman rapeutui, mistä ei ollut lainkaan haittaa, päinvastoin.

Kaveriksi häränhännälle paistettiin vielä pikku pala hevosen fileetä. Kokonaiseen fileepalaan otettin väri pannulla, pintaan pippuria ja suolaa. Tämän jälkeen uuniin, mittari sisään ja rauhallinen lämmitys mediumiksi 50 asteeseen.

Valeluliemen lopusta tehtiin kastike lisäämällä tilkka viiniä ja punaista balsamicoa, lisää sopiva määrä haluamasi konsistenssin mukaan. Jatkomaustamista ei tarvita.

Palsternakka-valkosipulimuusi

Palsternakkaa
Perunaa
Valkosipulia
Täysmaitoa/kermaa
Voita
Suolaa
Pippuria


Keitä kuutioina palsternakkaa ja perunaa suhteessa 3 + 1. Lisää joukkoon myös kuoritut valkosipulin kynnet maun mukaan. Soseuta kypsät kuutiot sauvasekoittimella. Lisää desi pari täysmaitoa, nokare voita, mausta suolalla ja porkkanalla.

Timjamiporkkanat

Porkkanoita
Timjamia
Suolaa
Pippuria
Voita

Suolavedessä esikeitettyjä porkkananpaloja pyöräytetään voissa pannulla ja maustetaan timjamille. Helppova.

Palsternakkojen kuoret kannattaa hyödyntää: Kuori palsterit uunipellille, roiski reippaasti oliiviöljyä niskaan, sekoita, levitä pellille ja paahda uunissa rapeiksi. Älä polta. Suolaa. Levitä papereiden päälle kuivumaan. Nam sellaisenaan, nam myös annoksessa.

Kokoa annos: Pyreet pohjalle, porkkanat oheen, lihat päälle, kastiketta niskaan ja kuorisipsejä päälle ripotellen. Looking good, tasting better.

Viiniksi sopii esimerkiksi juureva rhonelainen Gigondas. Tästä löytyy riittävä mausteinen marjaisuus täyteläisentahmaiselle ruualle!

Toinen hyvä vaihtoehto löytyy rakastamastamme Prioratista: La conreria d'Scala Dein Nona Petit  on loistava viini edulliseen hintaan: Prioratin mineraalisuus, perusespanjalaista nahkaa, hyvät raikkaat hapot ja kunnolla marjaa. Pelittää.

Olutsuosituksena jälleen alkon jouluvalikoimasta löytyvä saksalainen jouluinen vehnäolut on kerrassaan mainio yhdistelmä häränhäntien kanssa.

Jälkiruuaksi teimme suklaakakkua kierteellä.

Jauhoton suklaakakku:

4 munaa eroteltuna

200 g suklaata

150 g voita

80 g pussi mantelijauhoa

150 g sokeria

Laita suklaa ja voi paloina kattilaan tai kulhoon. Sulata hitaasti vesihauteessa (tai varovasti levyllä jos laiskottaa, kuten meillä usein.) Lopeta kuumennus heti, kun suklaa on sulanut. Lisää ensin keltuaiset. Suklaa- voiseos ei saa olla liian kuumaa, etteivät keltuaiset kypsy. Sekoita lastalla sekaisin. Lisää mantelijauho seokseen. Vatkaa valkuaisista ja sokerista marenkimassa, kääntele suklaamassan joukkoon varovasti. Voitele irtopohjavuoka ja kaavi massa vuokaan. Paista 175 asteessa puolisen tuntia kypsyyttä tikulla kokeillen. Jäähdytä hyvin.

Jouluinen kurpitsahillo:

Käytimme kurpitsahilloon pakkasesta löytynyttä, aiemmin syksyllä keitettyä kurpitsasosetta. Tämähän siis syntyy  keittämällä kurpitsanpaloja vedessä kypsäksi ja soseuttamalla…

Kurpitsasosetta n.5 dl
Sokeria n.3 dl
Neilikkaa (5 kpl)

Kanelia 1 tl

Kaardemummaa 1 tl

Kiehauta aineksia hieman kasaan, jäähdytä.

Tuorejuustotäyte

1 prk tuorejuustoa

1 limetin mehu

2 rkl sokeria

Sekoita sopivaksi.

Suklaakuorrutus

Tummaa suklaata 100 gr
Pari ruokalusikallista voita

Suklaasta 2/3 mikroon voin kanssa, sulata varovasti ja varo polttamasta. Lisää loppu suklaa paloina, sekoittele tasaiseksi. 

Kokoa kakku: pohja leikataan 3 kerrokseen. Alimpaan väliin reippaasti hilloa, ylempää tuorejuustotäytettä. Päälle kansi. Voitele hillolla reunat ja kansi. Levitä suklaakuorrute  varovasti kakun päälle ja reunoille.  Hillolla voitelu helpottaa levittämistä huomattavasti, sen opin tämän teosta…

Kurpitsajäätelö

5 dl täysmaitoa

125 g sokeria

4 keltuaista

edellä tehtyä kurpitsahilloa desi pari maun mukaan.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Vatkaa keltuisista ja sokerista kuohkea vaahto. Laita keltuisvaahto kasariin ja lisää maitoa joukkoon koko ajan vatkaten. Kun kaikki maito on mukana, ala lämmittä miedolla lämmöllä jatkuvasti vatkaten. Jatka lämmittämistä, kunnes seos alkaa paksuuntua ja pysyy lusikan selässä mukavasti. Varo keittämästä keltuisia, tällöin menee piloiksi eli stop in time. Tämän jälkeen lisää kurpitsahillo, sekoita kunnolla joukkoon. 

Jäädytä tunnin välein sekoittaen pakastimessa. Jos omistat jäätelökoneen, niin onnistunee siinäkin...

Tarjoa kakku ja jäätelö annoksena, ne tukevat toisiaan mainiosti. 

Juomaksi tietysti portviiniä, luonnollisesti sitä pataa varten avattua. Alkon valikoimista löytyy monta hyvää LBV:tä, esimerkiksi  tämä Graham's on sopivan paksu ja mausteisen makea.

Olutparina toimii taatusti norjalaisen Nogne O:n 4. versio Dark Horizon-oluesta. Tummaakin tummempi suklaakakku kaipaa parikseen todella tummaa olutta.

Ihania joulunpyhiä tämän menun parissa. Me nautimme menun jo etukäteen ystävien kanssa pikkujouluja juhliessa, mutta voisin syödä saman setin uudestaan kyllä jo jouluna.

Joulukalenterin 5.luukku:Jouluoluet 2013

Perinteisesti Alkon valikoimiin tulee ennen joulua mukava kattaus erilaisia jouluoluita. Me haemme oluet aina varastoon etukäteen hyvissä ajoin enenn joulua, koska oluet hupenevat nopeasti parempiin suihin. Tänä vuonna jouluolutkattauksemme näyttää varsin hyvältä jo näin aikaisessa vaiheessa. 

Tuttuun tapaan valitsimme alkon valikoimasta muutaman hyväksi havaitun suosikin ja pari ylläriä. 

Tutuista oluista uudelle kierrokselle pääsi ehdottomasti tanskalaisen Mikkelerin panimon hoppy 'lovin christmas, josta kirjoitimmekin jo viime vuoden puolella. Toinen hyväksi havaittu vaihtoehto on belgialainen gouden carolus christmas strong ale, jota on tehty vuodesta 2002.

Vielä täytyisi vierailla pitkäripaisessa hakemassa englantilaisen Ridgewayn panimon Bad elf-olutta. Kyseiseen olutperheeseen tutustuimme ensimmäisen kerran jyväskyläisessä Vihreä haltijatar-olutravintolassa, jossa maistoimme bad elfiä. Joka vuosi sen jälkeen olemme hankkineet jouluksi pahan tontun oluita, joita on olemassa bad elf, very bad elf, criminally bad elf, insanely bad elf ja seriously bad elf. Näistä mielestämme Bad elf ja isosisko very bad elf ovat hyviä. Koska voltteja on joka vuosi lisätty puolitoista, alkavat tuoreemmat olla kohtalaisen jäksyjä. Mutta jos tarvitaan nopea nousu tai knockout, niin hanki insanely bad elf, rapiat 11 volttia vie menessään. 

Kannattaa myös muistaa ottaa jouluoluita ostaessa mukaan tamperelaisen Panimoravintolan Siperia-stout. Kerrassaan mainiota tavaraa, jota yleensä ei saa kuin ravintolamyynnistä. 

Muista siis käydä hakemassa omasi pois Alkosta ennen kuin loppuvat. 

Joulukalenterin 4.luukku: Lahjaksi juustoja herkkusuille

Neljännestä joulukalenterin luukusta paljastuu osuva lahja herkkusuille. Me emme pääse viikottaiselta Kauppahallin visiitiltä ikinä kotiin vierailematta Juustosopin tiskillä. Juustosoppi on ehdottomasti Tampereen paras paikka ostaa juustoja. Mikäs olisi sen osuvampi hyvän ruuan ystävälle jouluksi kuin lahjakortti tai lahjapaketti tästä herkkutiskistä. Me olemme jo muutaman vuoden ajan tilanneet aattoaamuksi paketit valmiiksi Juustosopista molemmille perheille ja aloittaneet joulun vieton haistelemalla Kauppahallin jouluista tunnelmaa näitä pussukoita noutaessa. Kauppahalli visiitin jälkeen on hyvä siirtyä kuuntelemaan joulurauhan julistusta ja nauttimaan puuroa vanhempien luokse.

Meidän vinkkimme juustokoriin on ranskalainen valkohomejuusto Affinois, joka on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Erityisen hyvää Affinois on cream crackerin päällä, kaverinaan kirsikkahilloketta. Toimii myös mainiosti samppanjan kanssa. Toinen vinkki on espanjalainen sinihomejuusto Cabrales, jota joko rakastat tai vihaat. Heikki rakastaa, ja muutama vuosi sitten joulupöydässsä juustosta kuultu mielipide oli, että tämä on niin voimakasta että heikommalla kaverilla alkaa päätä särkeä. Kolmantena suosittelemme italialaista luomuparmesania, jota parempaa emme ole vielä löytäneet. Syö sellaisenaan tai raasta pastan päälle. Jos näistä ei löydy mieleistäsi vaihtoehtoa, niin kysy Juustosopin myyjiltä etkä varmasti lähde kotiin tyhjin käsin.

Joulukalenterin 3.luukku:glögiresepti 2013

Tänä vuonna tehtiin taas glögiä. Tietysti. Tällä kerralla reseptiin lisättiin hiukan jännyyttä, koska Heikki ei löytänyt kokonaista pomeranssinkuorta pitkällisestä metsästyksestä huolimatta.

Glögijuuri tehdään siis aina kirkkaaseen. Viinaan uutetaan mausteita, ja tätä glögijuurta sitten kaadetaan hiukan punaviinin joukkoon, lämmitetään ja maustetaan sokurilla. Tämän vuoden maustemixi on seuraava:

2 kanelitankoa
5 tähtianista
sormen kokoinen pala kuivattua inkivääriä
10 kaardemumman siemenkotaa
5 maustepippuria
10 neilikkaa
sekä nyrkillinen kuivattuja kvittenejä (Punnitse ja Säästä myy)

Tämä sekamelska siis puoleen litraan vodkaa tms mautonta kirkasta viinaa. Annetaan huljua viikko pullossa ja katsotaan mitä tulee. Jännittää jo... Tuloksista raportoidaan maistamisen jälkeen, tästä ei takuulla tule mitäänsanomatonta. Eri asia onkin sitten onko tämä hyvää. Ennen pitkää tämäkin maistossa selviää.

Joulukalenterin 2.luukku: Keittokirjasuositukset pukin konttiin

Tällä kertaa luukusta paljastuu meidän suosikkikeittokirjamme tältä vuodelta  pukin konttiin. Jos siis lähipiiristäsi löytyy innokkaita ruuanlaittajia, niin joku näistä kolmesta voisi olla hyvä lahja.

Ensimmäisenä suosittelemme marraskuussa ilmestynyttä tamperelaisen Chef Santerin Rakkaat Juurekset-keittokirjaa, joka tekee upeasti kunniaa yhdelle parhaista raaka-aineistamme eli juureksille. Kirjassa välittyy Chef Santerin upea kunniotus ja arvostus juureksia kohtaan ja reseptit ovat myös mukavasti hieman erilaisia juuresreseptejä. Meillä kokeiluun menee taatusti ainakin palsternakkamousse, paahdettu valkosuklaa ja vadelmakastike. Tässä vielä resepti videomuodossa.
Muista myös Chef Santerin edellinen kirja Uusi mustamakkara, joka tekee kunniaa tampereen parhaalle ruualle mustalle. Ruualle, jota jokainen tamperelainen oppii syömään jo äidinmaidon korvikkeena.

Toisena suosituksena meillä on Sasu Laukkosen ja Marianna Nelimarkan Vihreä pöytä- kirja, jossa on oivaltavia kasvisruokareseptejä kaskinauriista karviaiseen. Heikki varsinkin on ihastunut kirjan simppeleihin resepteihin, joissa kaikissa on joku pieni juju. Ehdottomasti suosittelemme kokeilemaan ainakin punajuuri-vuohenjuustolasagnea. Vie kielen mennessään.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä suosittelemme pukin konttiin italialaisen ruuan raamattua silver spoonia. Kyseinen teos on selvästi keittiömme suosituin keittokirja. Eksymme aina kirjan ääreen, kun haemme inspiraatiota ruuanlaittoon tai tarvitsemme ehdotuksia tietylle raaka-aineelle. Kirjasta olemme aikaisemmin jo kirjoittaneet viime vuoden loppupuolella.

Joulukalenterin 1. luukku:Pikkujoulujen dokauspullo

Kuva:Alko

Päätimme aktivoitua vuoden viimeisen kuukauden kunniaksi ja tänä vuonna meidän blogista löytyy joulukalenteri. Sisältö on tarkoitettu samanlaisille herkkusuille kuin mekin olemme.

Pullon hengen joulukalenterin ensimmisestä luukusta paljastuu pikkujoulujen hittiviini. Ikivanha suosikkimme  Salice Salentino Nero Riserva 2009 irtoaa alkosta alle 9 euron huokeaan hintaan, ja tarjoaa loistavaa drinkabiliteettia rahoillesi. Tässä Apulialaisesssa Negroamaron ja Malvasia Neran sekoitukessa on aavistus jäännössokeria, mikä tuo viiniin huomattavan täyteläisyyden. Marjaisuutta löytyy, lempeän pyöreät ja melkoisen kevyet tanniinit eivät töki vastaan loppuillastakaan.

Tässä siis tarjolla upea viini pikkujouluihin! ja jos jotain jää yli, sopii tämä glögiaineeksi mitä parhaimmiten. Vanilja on valmiina viinissä, joulu tulee kuin itsestään.

Ei siis mikään huikean moniulotteinen viini, mutta pikkujouluihin tämä istuu kuin nakki sämpylään.

Chateau Yvonne La Folie 2011

Kuva:Vinatis

Tämä viikonloppuna avattu viini oli aivan loistava hinta-laatu löytö Vinatikselta. Maistelimme Loiren alueen punaisia taannoin 4Cateringin ja Sami Talbergin illallisella kauppahallissa, ja tykästyin raikkaaseen vibaan näissä viineissä. Niinpä edelliseen Vinatis-tilaukseen tuli mukaan myös muutamia tämän alueen viinejä, ja tämä ainakin iski meihin.

Viini on puhdas Cabernet Franc Saumur-Champignyn apellatiosta. Alue kuuluu vielä Anjoun alueeseen, mutta tästä itään alkaakin Touraine, jossa Cabernet Franc on valtalajike.  La Folie on muuten luomuviini, tästä vielä plussat näin torjunta-ainekohujen keskellä.

Viini on tuoksultaan marjainen ja keveä. Maussa marjaa, hentoa tammisuutta ja ennen kaikkea loistava happo yhdistyneenä keveähköihin tanniineihin. Viini ei ole ylettömän moniuloitteinen, mutta hapon, marjaisuuden ja tanniinien tasapaino on mielestämme aivan loistava. Viini sopii hyvin raikastavaksi vastapariksi rasvaisemmille ruuille, ja suhteellisen keveytensä ansiosta saattaisi hyvin toimia esimerkiksi sorsan tai kalkkunankin kanssa, etenkin jos kastike on tuhdimpi.

Loistava viini vinatikselta 11 eurolla. Tätä tilaamme takuulla vastaisuudessakin.

-Heikki-

Boedecker Cellars Oregon pinot noir 2011

Kuva:Alko

Alkon lippulaivasta haettiin viiniä viime perjantai-illaksi, ja valintaperusteena oli tällä kerralla hauskasti kierrekorkillisuus. Olimme siis tällä reissulla korkkiruuvittomia, ja sitä paitsi loppupullo piti saada seuraavana päivänä kotiin Tampereelle.

Valinta osui lopulta tähän Willamette Valleyn viileässä kasvaneeseen pinot noiriin, aivan täysin summamutikassa. Viini osoittautui varsin mukavaksi: Melko runsaan hedelmäinen tuoksu, jossa toisaalta reipas mausteisuus mukana. Tammea oli selkeästi enemmän kuin eurooppalaisessa pinotissa.  Suussa keskitäyteläinen, kypsän marjainen ja maanläheinen. Puhtaaksi pinotiksi tämä oli melko täyteläinen, mikä saa hieman epäilemään 75% säännön hyödyntämistä... Viini ei kuitenkaan ollut missään nimessä huono, vaan hyvä raikas happo tasapainoinotti melko täyteläistä suutuntumaa kivasti. Maanläheisyys toi mieleen Uusi-seelantilaisen Central Otagonin pinotit. Tammea tässä oli melko reippaasti, ja se korostui etenkin jälkimaussa.

Hyvä viini, mutta alko parin kympin hintaan ei välttämättä täyttä vastinetta rahoille. NZ-pinoteista löytyy mielestäni tähän hintaan parempia ja edullisemmin yhtä hyviä.

Bistro le pot: upeat maut simppelissä paketissa

Kävimme kaveriporukalla viettämässä iltaa Tampereen uusimmassa herkkusyöttölässä, ja kokemus oli myönteinen. Porukassa oli 8 täysin erilaista ravintolankuluttajaa, ja rafla tuntui uppoavan kaikille. Jotakin moitittavaakin tosin, mutta ennen kaikkea: herkkua.

Bistro le Pot on siis Arto "hellahuone" Rastaan uusi ravintola vanhan Sevillan tiloissa Tampereen rautatieaseman itä- (eli oikealla) puolella. Sijainti lienee liikepaikkana varsin hyvä. Alue on ollut aiemmin laitapuolen kulkijoiden kansoittama läpikulkuväylä, mutta ratapihankatu, Tullintorin kauppakeskuksen remontti, Tornihotelli sekä läheinen Tamperetalo tuonevat asiakkaita. Näitä toki tarvitaankin suuren ravintolan täyttämiseksi.

Konseptina on ranskalainen bistro, ja tätä on onnistuttukin toteuttamaan melko hyvin. Tosin bistron listalla tuskin löytyisi näin valtavaa valikoimaa erilaisia patoja, mutta kuitenkin.

Tila on melko suuri, mutta sitä on onnistuttu jakamaan kahteen pienempään sivuhuoneeseen ja avaraan ravintolasaliin, joten hallimaista tunnelmaa ei synny. Sisustus on varsin puinen, ja osa seurueesta piti ravintolaa hieman liiaksi vanhan Sevillan oloisena. Tämä ei ole Sevillan tason muistaen positiivista. WC-tilat saivat myös kommentteja, muistuttivat hieman uimahallin vessaa huolimatta pöydälle levitellyistä hygieniatuotteista miestenkin WC:ssä.

Baarissa palvelu oli sisään tullessa loistavaa. Baarimestari tyytyi kysymään, onko tiskillä olut- vai siideri-ihminen ja teki drinkin tämän perusteella. Saamamme bitterinen juoma sisälsi viskiä, konjakkia, benedictineä ja appelsiinia, ja oli mahtavaa.

Seurueen ollessa lopulta kasassa siirryttiin sivuhuoneeseen pöytään. Kyseessä oli fonduehuone, ja joka pöydässä oli myös raclettepannu. Näitä ei nyt kuitenkaan käytetty, vaan tilasimme annosruokia listalta. Tosin tarjoilija oli tullessamme varsin vakuuttunut, että syömme kaikki fondueta. Kukaan ei tiedä miksi... Tarjoilijalla tuntui myös olevan kiire, kun kolmannen kerran tiedusteltiin että joko tilaatte, alkoi tuntua hieman kiusalliselta. Tällöin pyysimme viinilistaa, jota ei vielä oltu tarjottu. Alkukankeutta, toivottavasti.

Viiniksi emme saaneet haluamaamme Rhonelaista magnumpulloa, vaan kaksi pientä samalta alueelta. Varsin mehuinen ja mielestäni alueelle epätyypillinen viini, josta ei sen enempää tässä. Tai käsitykseni rhonelaisista on virheellinen, tiedä häntä.

Alkuruuaksi söin simpukkapannua pastisvoilla. Tästä kai turha sanoa muuta kuin että jos rakastaa pastista ja simpukoita, niin on myyty. Kuten minä.

Pääruuaksi söin papu-kasviscassoulet:n vuohenjuustolla gratinoituna. Tämä oli yksi yksinkertaisimmista ja parhaista kasvistuuista, mitä olen koskaan Suomessa ravintolassa syönyt. (Kiina on näissä aivan omassa kastissaan.) Pata oli syvän makuista, pavut maistuivat mutta eivät hallinneet. Itse cassoulet oli niin maukasta, että edes chevreta ei olisi tarvittu. Mahtavaa. Annos tarjottiin laudalla, jossa oli pieni keraaminen pata cassoulelle. Lisäkkeenä pienessä annoskulhossa oli uunijuureksia, joita kiitelivät kaikki niitä tilanneet. Ja muille tuli annostkateus. Juuri sopiva kypsyys ja makeus, sekä palsternakan tuoma aromaattisuus sokoituksessa. Myös muut seurueen ruuat olivat kiiteltyjä, etenkin karitsa bourgognen tapaan sekä ankka punakaalin kanssa. Ruoka annosteltiin itse lautaselle omaan tahtiin, eikä se jäähtynyt kannen alla pikku padassaa. Sai nautiskella rauhassa lämpimänä loppuun saakka. Toimii, sekä maku että esillelaitto!

Kokemus oli kerrassaan positiivinen. Mahtavia makuja ja toimiva konsepti. Täytyy vain toivoa, että tampererelainen yleisö löytää ravintolan ja mieltyy näihin makuihin. Tämä ei ole fine diningia, vaan aitoa ruokaa. Ja ennen kaikkea, hyvänmakuista. Vaikka kokonaisuudessa ei kaikki ollutkaan aivan viimeisen päälle kohdallaan, voi sen ottaa bistromaisena rouheutena. Ja keskittyä ensisijaisesti siihen tärkeimpään eli ruuan makuun, joka vetää meidät varmasti takaisin vielä jatkossakin.

-Heikki-

Melini Brunello 2001

Pullo osui käteen viinikaapin italialaisesta hyllystä vahingossa, kun sysipimeänä sateisena iltana kaiveltiin kaappia ilman valoja. Tällä alkoi olla jo ikää, joten ei muuta kuin blop ja lasiin. Pullo oli tilattu muistaaksemme Enoteca Lucantonilta joskus pari vuotta takaperin. Kyseisen tuottajan brunelloja ei tosin enää näyttäisi heidän valikoimissaan olevan. Fattorie Melini on varsin vanha tuottaja, talo on perustettu vuonna 1705 eli jo ennen Chiantin aluleen määrittelyä. Ensimmäiset viinit tosin lienevät olleet melko erilaisia nykyisiin verrattuna, sillä lasipulloja alettiin käyttää vasta 1860...

Väriltään viini on tiilenpunainen, keskisyvä ja reunoiltaan rusehtava. Tuoksu on marjaisen mausteinen, raikas. Maku suussa on ikään nähden yllättävä. Ilmeisin marjaisuus on väistynyt, mutta mausteisuuden ja suklaisten aromien taustalla on silti selvänä aistittavissa punaisten puutarhamarjojen aromeja. Aromimaailma on siis jokseenkin odotetun lainen, mutta sen sijaan huomattava hapokkuus on se yllättävä piirre. Näin iäkkään viinin luulisi jo alkuperäisestä tuotteesta pehmenneen, joten voi vain kuvitella millaista tämä olisi ollut 10 vuotta sitten avattuna. Huh. Nyt hapokkuus on kuitenkin jokseenkin kohdallaan ainakin meidän makuumme, viini on hieno yhdistelmä iän tuomia aromeja ja hyvänä säilynyttä rakennetta. Tanniinit ovat keskivoimakkaat, selvästi pehmenneet. Jälkimaku on pitkä, marjaisen suklainen.

Viini oli siis hyvässä mallissa. Varsin harmillista että tätä oli vain yksi ainoa pullo, olisi hapokkuudesta päätellen kestänyt vielä parisen vuotta ikäännyttämistä ja olisi ollut mukava nähdä vieläkö tämä olisi parantunut vai joko ollaan nilkuttamassa kohti hautaa. Tässä vaiheessa kuitenkin vahvassa vauhdissa. Loistava viini pimeän illan iloksi.

Viinilehden vuoden parhaat 2013

KalevanViiniklubi aktivoitui jälleen maistamaan viinilehden ehdokkaat vuoden puna- ja valkoviineiksi. Tänä vuonna ehdokkaat olivat keskimäärin hieman viimevuotista kalliimpia, keskimääräinen pullohinta meni yli kahdenkymmen euron. Punaisissa finalistiehdokkaissa oli aavistus toistoa: Vina Pedrosa crianza oli ehdolla tänäkin vuonna, vuosikerta  toki oli seuraava. Muina ehdokkaina olivat Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2009 ja NortonPrivada 2010. Valkoisella puolella pysyttiin tiukemmin vanhassa maailmassa, ehdolla oli klassinen alsacelainen riesling, Trimbach reserve 2010, Chablis Laroche 1er cru Vaudevey 2009 ja viimevuotiseen tapaan itävaltalainen viini, tällä kerralla riesling Bründmayer 2011.

Maistamassa oli yhdeksän viiniklubilaista, ja ensiksi maistettiin valkoisia puolisokkona. 

Ensimmäisessä lasissa tuoksu oli hillitty, hennon omenainen,kostean kivinen.Osalle tuli siitä mieleen katkarapu. Suussa tämä viini oli melko hento, maistui voimakkasti mineraaliselle ja aavistuksen omenaiselle. Hedelmä-aromit olivat melko lailla taka-alalla. Hapot olivat todella raikkaat. Maku oli pitkähkö, mineraalisen villasukkainen. Vaatii ehdottomasti ruokaa kylkeen, vaikkapa niitä katkarapuja ? Hyvä viini, vaatii keskittymistä. Aukesi hetken lasissa oltuaan ja hieman lämmettyään anteliaammaksi.

Toinen viini oli vuoltu eri kivestä. Tuoksussa oli perikkaa, kukkaisuutta, hunajaa, aivan aavistus petrolia. Suussa viini on keskitäyteläinen, aavistuksen makea. Hapokkuus pitää kokonaisuuden raikkaana. Maku on keskipitkä, haipuvan hedelmäinen. Tämä, kuten mielestämme suurin osa jäännössokeria sisältävistä viineistä, hyötyisi ruuasta: Possua, tai vaihtoehtoisesti kalaa runsaalla kastikkeella vastapainoksi hapokkuudelle ja makeudelle. Tämä voisi periaatteessa toimia melko hyvin joulupöydässä, kenties.

Kolmas valkoinen oli väriltään vaalea. Tuoksu oli vahvasti sitruksinen ja hieman kukkaisa. Maku oli ennen kaikkea raikas. Greippiä, hieman raakaakin kivellistä hedelmää, sekä runsas mineraalisuus. Tämän viinin juttu oli raikkaus: Kuin kirkas jääkylmä vuoristopuro. Englannin sanaa 'crisp' on vaikea kääntää, mutta se kuvaa viiniä jo onomatopoeettisestikin. Tämä oli hienopiirteinen viini, jossa herkät aromit yhdistyivät erittäin raikkaaseen mutta tasapainoiseen rakenteeseen.

Ensimmäisenä punaisena tuli vastaan väriltään ohuin, läpikuultavan tiilenpunainen viini. Tuoksussaan oli mansikkaa, karhunvatukkaa ynnä muita punaisia puutarhamarjoja. Lisäksi tuoksussa tuntui yllättävänkin voimakas mausteisuus, joka toi viiniin moniulotteisuutta. Maku oli keskitäyteläinen, hapokas ja melko kevyttanniininen. Maussa tumman paahteisia nuotteja. Tasapainoisen raikas ja moniulotteinen viini, joka kestää voimakkaampiakin makuja.

Toisena oli täysin erilainen tapaus: Väriltään erittäin syvä purppura, lähes musta. Tuoksussa ylikypsiä, miltei hillomaisia marja-aromeja: Herukkaa, karhunvatukkaa. Lisänä tietty savuisuus, joka toi jo tuoksussa paksun vaikutelma. Maku allekirjoitti tämän: Erittäin täyteläinen, melko matalahappoinen ja hillomaisen marjainen. Isoa ja ilmeistä.

Viimeisenä viininä oli vain hieman edellistä intensiivisemmän värinen punkku. Tuoksussa erittäin selkeä vanilja, tumman hedelmäinen, mausteinen. Vanilja tuntuu jotenkin irraalisena tuoksussa, ja on sitä myös suussa. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, tanniinisuus kuitenkin korostettu. Hyötyi hapesta ja parani illan mittaan.

Sitten tulos: Valkoviineissä ensimmäisessä lasissa oli tietenkin Chablis, joka ei saanut kovinkaan suurta kannatusta. Tähän saattoi toki vaikutta se, että viini ei ollut saanut yhtään happea eikä sen seurana ollut ruokaa. Toisessa lasissa oli Trimbachin riesling, jota äänesti muutama klubilainen. Viimeisenä maistetun Bründmayerin rieslingin tasapainoisuus ja raikkaus ihastutti kaikkia, ja tämä saikin vahvimman kannatuksen vuoden valkkariksi. Meistä molemmat pitivät tätä ehdottomasti parhaana. Chablis:n puolustukseksi sanottakoon, että ainakin allekirjoittanut piti sitä ruokien kanssa maistettuna varsin hyvänä ja hienovaraisena viininä.

Punaisissa klubi oli jakautuneempi. Ensimmäisessä lasissa ollut Te Kairanga miellytti monia suhteellisen raikkaalla ja marjaisalla maullaan. Myös sen mausteisuutta kiiteltiin, ei ollut tyypillinen uuden maailman marjahyökypinot. Toisessa lasissa ollut Norton oli useimpien mielestä turhan tuhti, mutta sai tämäkin hajaäänen. Viimeisenä oli jäljellä Ribera del Dueron Pedrosa, joka taisi saada eniten lempiviini-ääniä. Melko täyteläinen, kuitenkin hapokkuuden ansiosta tasapainoisempi ja raikkaampi kuin Norton. 

Kaiken kaikkiaan viinit olivat mielestämme tyypillisiä alueensa edustajia, ja ne erottuivat toisistaan puolisokkomaistossa helposti. Kaikki viinit olivat hyviä, toki myös melko tyyriitä. (Tätä ei tietenkään alkon kanssa asioidessaan voi välttää. ) Valistunut arvauksemme Berglund-Rintahuumojen valinnoiksi ovat ison markkinointibudjetin Itävalta ja aina niin ihastuttava Uusi-Seelanti. Eli Bründlmayer ja Te Kairanga (Alueensa suurimpia tuottajia tämäkin, yllättäen). Saa nähdä osuuko

 -Heikki