Portugalin viinit: Taso nousee

Portugalissa tuotetaan viinejä maan joka kolkassa pohjoisen Vinho Verdestä etelän Algarveen. Jokaiselta alueelta löytyy muutama oma natiivilajike, joita koko maassa viljellään yhteensä ainakin 250 erilaista. Perinteisesti näitä lajikkeita on kasvatettu tarhoilla sekaisin ja siten viinit ovat olleet useiden (usein tunnistamattomien) lajikeiden field blendejä. Metodi lienee ollut turva Atlantin valtameren takaamien yllätyksellisten säiden varalle: Joku lajike menestyy kunakin vuonna hyvin tai huonosti, mutta keskimäärin on saatu kuitenkin säädyllinen sato. Nykyisin valtaosa viljelijöistä tietää mitä tarhoilla kasvaa, mutta edelleen valtaosa maan viineistä on sekoitteita.

Viininviljely otti maassa siipeensä Salazarin diktatuurin aikana, jolloin pienviljelijät lähinnä pakotettiin liittymään ko-operatiiveihin joissa tuotantomäärät olivat oleellisempia kuin lopputuotteen laatu. Viinit olivat epäpuhtaita ja epämiellyttäviä eikä niille ollut juuri kansainvälistä kysyntää. Poikkeuksen tästä tekivät kuohuvat roséviinit Mateus ja Lancers, jotka olivat makeita ja siten viinin happamuuteen ja karvauteen tottumattomiin amerikkaisiin suohin sopivia. Brändit menestyivät 1900-luvun puolivälistä alkaen loistavasti ja näitä viinejä myydään edelleen valtavia määriä.

Portugali on kuitenkin paljon muutakin kuin Mateus rosé ja brittimarkkinoille kehittynyt portviini. Portugalin liityttyä EU:n 1986 viinintuotanto on pikku hiljaa uudistunut kiihtyvään tahtiin. Pieniä tuottajia on tullut markkinoille, alkuperäislajikkeita on aletuttu arvostaa ja vähemmän tunneituilta aluilta on noussut omaa tietään kulkeneita tähtituottajia, jotka ovat tuoneet (ainakin viiniharrastajien keskuudessa) kansainvälistä tunnettuutta alueilleen.

Portugalin viinien kirjo on valtava. Lajikkeita on -kuten mainittu- useita satoja ja viinit järjestään sekoitteita. Ilmasto-olot vaihtelevat sateisesta Minhosta (Vinho Verde) paahteiseen Alentejoon. Punaviinit ovat edelleen pääosassa, mutta kuten reissullammekin totesimme, tuotetaan maassa myös erittäin kiinnostavia ja raikkaita valkoviinejä. Omana kokonaisuutenaan ovat vielä väkevöidyt portviinit ja Madeirat, jotka ovat kehittyneet brittimarkkinoita silmällä piten kestämään merikuljetuksia.

Portugalissa ilmastoa ja viljelyolosuhteita määrittää toisaalta leveysaste, toisaalta taas etäisyys Atlantin rannikosta. Maan vuoristot ja niiden tarjoamat korkeuserot sekä Atlantin vaikutsta vastan antava suoja tuovat omat vivahteensa alueiden paikallisilmastoon. Atlantin rannalta Colaresista on Alentejoon sama matka kuin Tampereelta Helsinkiin, mutta viinit eivät oikeastaa voisi juuri erilaisempia olla.

Portugalin viineistä on mielestämme puhuttu liian vähän niiden nousevaan laatuun nähden. Siksi ajattelimmekin ottaa maan viinit loppuvuoden löyhäksi teemaksi ja esitellä pintapuolisesti eri alueita ja maistella niiden viinejä.

Reissuvinkit Lissaboniin ja Sintraan

Kävimme kevätreissussa Portugalissa, tarkemmin sanottuna Lissabonissa ja läheisessä Sintran kaupungissa. Reissu opetti paljon uutta Portugalin viineistä ja ruokakulttuurista ja oli tervetullut aurinkoinen tauko Suomen hitaasti  etenevässä keväässä. Reissu venähti aiottua pidemmäksi, kun lauantai-illan paluulento peruuntui viime hetkellä lakon vuoksi ja paluu siirtyi tiistaille. Alkuun harmitti, mutta päätimme ottaa jatkopäivistä kaiken irti kun muutakaan emme voineet. Seuraavassa jutussa vinkkimme Sintraan ja Lissaboniin suutaaville ruuan ja viinin ystäville.

Vietimme siis ensin 6 päivää pienessä Sintran kaupungissa noin 40 km Lissabonin länsipuolella. Koko kaupungin vanha keskusta on unescon maailmanperintökohde, ja kaupungin liepeillä on lukuisia upeita palatseja puutarhoineen. Nämä ovat aikaan olleet kuninkaallisten ja aatelisten 'kesämökkejä' joille on paettu Lissabonin tukahduttavaa hellettä. Niistä kuuluisin, Penan palatsi sijaitsee korkealla vuorella Sintran kaupungin ja meren välissä, missä Atlantilta puhaltelevat tuulet tarjoavat kesäisin viilennystä. Näin keväällä tuuli oli lähinnä miinus, mutta näköalat rannikon suuntaan olivat kyllä upeat.

Sintrasta löytyy siis nähtävyyksiä enemmän kuin laki sallii. Näiden katselu ei kuitenkaan ollut meille ykkösprioriteetti, vaan reissun paras anti löytyi ravintoloista ja viinibaareista. Yleisesti ottaen voisimme sanoa, että kannattaa suosia ravintoloita joissa tarjotaan simppeleitä ja perinteisiä annoksia: Parhaat syömämme ruuat olivat juuri tällaisia, kun taas osa modernimpaa kosketusta ja fuusiokeittiötä  hakeneista ravintoloista oli lieviä pettymyksiä. Eivät nämäkään huonoja olleet, mutta etenkin kalan ja merenelävien suhteen Portugalin rannikolla on niin paljon tarjota että kikkailu on tarpeetonta.

Sintrassa ehkäpä parhaat annokset söimme ravintola Metamorphosiksessa. Ravintola sijaitsee aivan Sintran rautatieasemaa vastapäätä raiteiden toisella puolella, joten jos saavut kaupunkiin päiväretkelle junalla on tämä varsin kätevästi saavutettavissa. Annoksista ehdoton suositus mustekala-annokselle: Täydellisesti grillattu mustekala, vähän perunaa ja kasviksia sekä oliiviöljyä ja lasi viileää vinho verdeä. That's all you need. Yksi parhaista annoksista koko reissussa.

Toinen vinkki Sintraan on ravintola Incomum by Luis Santos, joka sijaitsee myös aivan lähellä rautatieasemaa. Ruoka tässä ravintolassa oli hyvää joskaan ei erityistä. Suositus tulee viinilistan perusteella: Täältä saa todella mielenkiintoisia viinejä, joista henkilökunta osaa kertoa asiantuntevasti. Ravintolan vieressä on viinibaari, jonka listalta löytyy yli sata laseittain tarjoiltavaa viiniä kohtuullisesti hinnoiteltuna. Kyseiseltä listalta löytyy muun muassa miltei legendaarinen Viuva Gomezin punainen Colares.Valitettavasti laseittain tarjoillaan vain nuorta vuosikertaa -69, parempaan ikään ehtinyt -38 myydään vain pulloittain.

Jos suuntaat Sintraan päiväretkelle Lissabonista (junalla 40 min), suosittelemme ateriaa metamorphosiksessa ja tämän päälle viininmaistelua Incomumin baarissa. Ja kyllä niillä palatseillakin kannattaa käydä...

Lissabonista löytyykin sitten luonnollisesti ravintoloita vaikka millä mitoin. Kävimme Lissabonissa Sintrasta käsin parina päivänä, ja lisäksi jouduimme odottelemaan lentoamme kaupungissa 3 päivää. Osuimme näiden päivien muutamaan suosituksen arvoiseen paikkaan.

Nopea läpileikkaus portugalilaisista viineistä syntyi Lisbon Wineryssä Bairro Altossa. Viinibaari tarjoaa viinitastingeja, joihin sisältyy myös tutustuminen portugalilaisiin juustoihin ja leikkeleisiin. 5 viinin tastingin hinta 60 e on kalliihko, mutta saimme tuplattua maistettujen viinien määrän pyytämällä kaatamaan molemmille eri viinit. Juomat, viinialueet, juustot ja leikkeleet sekä oliiviöljyt esiteltiin asiantuntevasti ja parin tunnin tasting on helppo tapa aloittaa tutustuminen portugalilaisiin viineihin.

Lounaspaikkavinkkinä heitämme Ribeiran kauppahallin Cais de Sodren aseman kupeessa. Kauppahallin keskellä on suuri alue pöytiä, joihin saa kantaa annoksia seinustalla sijaitsevista ravintoloista. Vilisevässä hallissa on tunnelmaa ja ravintoloita löytyy joka makuun. Suosittelemme hallin pöytien sijaan hakeutumista sivukäytävälle, josta löytyy paikkoja ravintoloiden tiskiltä. Ainakin nyt pariin kertaan vieraillessamme tämä sivukäytävä oli rauhallisempi ja tiskillä syödessä oli mukava seurata keittiön kiirettä. Ja helppo tilata lisää ruokia tai juomia.

Kauppahallin läheltä löytyy myös mielenkiintoinen viinibaari The Wine Cellar, joka sijaitsee R. Sao Paulolla pari korttelia Ribeiran hallista ylöspäin. Kävimme täällä kerran lasillisella, ja henkilökunta oli asiantuntevaa ja palvelu luontevaa. Listalata löytyi useampi sata viiniä, ja coravinin ansiosta kaikkia sai laseittain. Baarista saa myös ruokaa, ja toista kertaa yrittäessämme paikka oli lounsaikaan tupaten täynnä.

Hyvä ruokapaikka löytyi Rua Santa Martalta. Sabor a Lisboa on pieni intiimi paikka, jonka listalta löytyi hyviä jaettavia annoksia sekä muutama varsinainen pääruoka-annos. Hyvä palvelu, hyvä fiilis ja loistavat maut. Sopii hyvin isommalle seurueelle, jolloin voi tilata koko jaettavien annosten listan pöytään maisteltavaksi.

Honorato on portugilainen burgerketju, joka tarjoaa artesaaniburgereita ja giniä. Burgerit olivat hyviä ja erityistä plussaa siitä, että kaikki burgerit sai tilata joko isona tai pienenä. Me kävimme muutamaan kertaa Santa Martan alueella sijaitsevassa mestassa, koska hotellimme oli siinä vieressä. Gin-pohjaiset drinkit joita ravintola tarjosi burgereiden kanssa olivat todella hyviä ja heidän ginivalikoimansa oli pienen kirjan kokoinen. Jos siis kaipaat reissussa hyvää G&T:tä niin suosittelemme tätä paikka lämpimästi.

Viinituliaset kannattaa ostaa Garraffeira Nationalista, josta löytyy käsittämätön valikoima portugalilaisia viinejä. Kaikki tuotteet löytyvät myös liikkeen nettisivuilta, joten tuliaisjuomansa voi halutessaan valita rauhassa jo etukäteen. Liikkeitä on Lissabonissa kolme, suurin näistä Rua Santa Justalla aivan Baixan ytimessä.

Tässä siis joitakin vinkkejä Lissaboniin ja Sintraan reissaaville. Portugalin viineistä sanottakoon, että etenkin pohjoisen ja Keski-Portugalin rannikkoseudun valkoviinit yllättivät erittäin positiivisesti. Viineistä kuitenkin jatkossa lisää.

Joulukalenterin 15.luukku: Parhaimmat lahjapullot alle 15€

Jos haluaa antaa viinilahjoja useammallekin ystävälle, ei budjetti välttämättä taivu usean kymmenen euron tuotteisiin. Seuraavassa onkin vinkkejä lahjapulloiksi alle 15 euron hintaan.

Alkon kuva

Ensimmäisenä ovela vinkki ystävälle joka pitää myös oluesta: Gouden Carolus on klassinen belgi-ale, jonka makumaailma on tyypillisen hedelmäinen, maltainen ja hivenen paahteinen. Loistava nautiskeluolut lahjaksi!

Seuraavana vinkki Italiasta. Italian alle 15 euron viinejä selatessamme tulimme siihen tulokseen, että alkoon on haalittu jokaikinen apassimento-punkku jota saapasmaassa tuotetaan. Koska kategoria kerran oli hillloviinien juhlaa, niin päätimme suositella jotain, jonka tyyli on sentään klassikko: Veroccion Amarone irtoaa pikkupullossa alle viidellätoista eurolla, ja toimii varmasti tämän tyylin viinien ystävälle.

Valkoviinisuosituksen kohdalla päätös syntyi yllättävän helposti. Alkon valikoimasta löytyy Mastroberardinon Fiano di Avellino, jonka hienous on valtavassa ikääntymispotentiaalissa. Harva tulee säilöneeksi fiano-viinejä, mutta ne ikääntyvät erittäin kauniisti ja kärsivällisyys palkitaan varmasti. Lahjan oheen kannatta liittää kehotus laittaa viini jemmaan ja avata vaikka jouluna 2025

Alkon kuva

Viimeisenä suosituksena vielä portviiniä. LBV-portit ovat hinta-laatusuhteeltaan loistavia, ja olemme näitä aiemminkin suositelleet. Pikkupullossa on saatavilla Dow's LBV 2011, joka on makeahko portti sinihomejuustoille tai suklaisille jälkiruuille.

Joulukalenterin 21.luukku: Makeat viinit aterin päätteeksi

Hyvään jouluateriaan kuuluu jälkiruoka, ja sille tarvitaan viini. Jos on laiska, niin kannatta hankkia viini, joka on jälkiruoka. Parhaista makeista viineistä löytyy moniulotteisuutta, jota voi ihmetellä pitkin jouluyötä.

Ensimmäisenä vinkkinä on sherry, Don Guidon 20-vuotias Pedro Ximénez. Viini on valmistettu kevyesti aurinkokuivatuista rypäleistä, ja se on kypsynyt solerassa 20 vuotta. Tästä oksidoituneesta viinistä löytyy viikunaisuutta, rusinaaja suklaisia sekä kahvimaisia nuotteja. Sokeria on siinä määrin, että tämä on jälkiruoka sellaisenaan. Jos viiniä haluaa hieman keventää, voi sen seurana nauttia vaikkapa vaniljajäätelöä jouluisella sekametelisopalla.

Toisena viininä raikkaampi vaihtoehto, S.A. Prümin Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010. Tässä on sokeria vain 110 g/l, ja sitä tasapainottaa huomattava hapokkuus. Tästä viinistä löytyvät klassiset makean rieslingin aromit: Aprikoosia, hunajaa, sitruunaa, mineraalisuutta ja aavistus petroliakin. Tämä viini on aivan huippupari juustopöytään: raikastavaa hapokkuutta ja riittävästi makeutta rasvaisten, suolaisten juustojen vastapariksi.

Ja kolmantena illan nautiskeluviini. Portviini kuuluu jouluun kuin sarvet poron otsaan. Suosittelemme viime vuonna hyväksi havaittua Kopken 20-vuotiasta Tawnya. Tästä löytyy rusinaa, viikunaa ja oksidatiivisen tynnyrikypsytyksen tuomaa pähkinäisyyttä. Tätä voi nauttia mainiositi sellaisenaan, mutta sopii myös koville juustoille. Tawny nautitaan perinteisisti hieman viilennettynä.

Tässä kolme hyvää päätöstä aterialle, valitse näistä mieleisesi. Tai onhan jouluna kolme pyhäpäivää, valkaa vaikka kaikki!

Kuvat: Alko.fi

Joulukalenterin 20. luukku: Pyhien nautiskeluviinit

alkon kuva

Joulun paras osa on ainakin meidän mielestämme mahdollisuus hiljentyä ja rauhoittua. Tällöin on mahdollista keskittyä niihin itseä kiinnostaviin ja elähdyttäviin asioihin. Meidän hiljaisiin iltoihimme kuuluvat perinteisesti joululahjakirjat, rauhallinen musiikki ja ennalta valitut nautiskelu- ja mietiskelyviinit: sellaiset moniulotteiset, lasissa kehittyvät herkut, joita voi vain tuoksutella ja ihmetellä tuntikausia. Näitä löytyy toki viinimaailmasta roppakaupalla, ja tässä muutama suositus myös suomen monopolivalikoimassa:

Monijouluinen perinne on ollut Chateau Musar, josta alkon tilausvalikoimassa tällä hetkellä vuosikerta 2007. Viini on Bordeaux-tyyppinen blendi, jossa on keskimääräistä enemmän brettin tuomaa tallintaustaa, usein lievää volatiliteettia, mausteisuutta ja viikunaista kypsää hedelmäisyyttä. Tämä viini on mielestämme loistava esimerkki siitä, miten viinin perinteisesti 'virheiksi' katsotut ominaisuudet saattavat sopivassa tasapainossa ollessaan tehdä siitä omaleimaisen, moniulotteisen ja herkullisen.

alkon kuva

Portit ovat mahtavia jouluiseen nautiskeluun, koska ne kestävät avattuna viikonkin. Siksi suosittelemme toiseksi nautiskeluviiniksi Graham'sin yhden tarhan portviiniä: Quinta dos Malvedos 2004 on hillottujen hedelmien ja mausteisuuden liitto. Aromeista löytyy punaisten marjojen ja reippaan viikunaisuuden lisäksi kahvin ja suklaan aromeja. Viinissä on erittäin hyvä hapokkuus, eikä tämä ole lainkaan tahmean makea vaan erittäin tasapainoinen kokonaisuus. Hiljaisten iltojen ja takkatulen ääreen mitä upen juoma. Lasilliseen voi uppoutua tuntikausiksi!

Pari porttia joulun ajalta

 Pääsimme joulun pyhinä herkuttelemaan kahdella täysin erilaisella portviinillä. Jouluaaton aterian hurmasi Viinikartta.fi-blogin jenssin tuoma Krohnin Colheita vuodelta 1976 ja joulupäivän iltana avasimme vielä kaksistaan Katrin synttärilahjaksi saaman 30-vuotiaan Kopken Tawny portin.

Krohn oli kastanjanruskea, tuoksultaan pähkinäinen, rusinainen, taatelinen ja jopa toffeinen. Etäisesti toi mieleen Espanjassa maistamamme rancio-viinit. Hapokkuuden terä oli tämän ikäisessä portissa jo taittunut, ja viini oli suussa melko pehmeäkin. Makeutta oli melko reippaasti. Ikääntyneessä viinissä kuivattujen hedelmien aromit olivat kuitenkin varsin hienostuneet.

Kopke oli täysin toisentyylinen. Tässä oli tuoreemmalta tuntuvaa aprikoosista, mulperinmarjaista, viikunaista ja appelsiininkuorista tuoksua. Tuoksussa oli myös aavistus kaakaon aromeja. Suussa tämä oli selvästi Krohnia hapokkaampi, ja kenties tämän vuoksi se tuntui myös vähemmän makealta. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan Krohnia robustimpi. Tätä olisi voinut hyvin nauttia jopa tawnyn tapaan viilennettynä kuumana kesäpäivänä.

Kiinnostava kahden hyvin ikääntyneen portin vertailu, joka herätti valitettavan hingun hankkia näitä lisää. Jos vain voittaisi lotossa tai jotakin...

Joulukalenterin 7.luukku: Vintage port

Portviinisarja jatkuu: LBV:n ja tarha-portviinin jälkeen vuorossa on vintage port, joita on ilmaantunut viime vuosina alkonkin valikoimaan melko runsaasti. Nämä ovat portviinitalojen lippulaivoja, joiden eteen nähdään paljon vaivaa.  Rypäleet tulevat parhailta tarhoilta, ne valitaan tarkkaan, viini puristetaan edelleen usein jaloin tallaamalla. Sadonkorjuun jälkeen viinin kehitysta tarkkaillaan, ja mikäli viini on tarpeeksi lupaavaa, voi tuottaja julistaa kyseisen viinin vintage-portiksi. Useimmat talot julistavat vuosikerran samoina vuosina, mutta tästä voi olla poikkeuksia. Yleensä näitä vuosikertoja ilmestyy 3-4 vuosikymmenessä, viimeisimmät ovat 2011, 2007 ja 2003.
Vuosikertaportin sanotaan kehittyvän positiiviseen suuntaan elämänsä ensimmäiset 10-15 vuotta ja sukeltavan sitten sulkeutuneeseen vaiheeseen. (Näinhän käy ihmisellekin: lapsuuden progressiivinen kehitys vaihtuu viiden vuoden jurotukseksi siinä 12-14 vuoden iässä.) Parhaimmillaan nämä viinit ovat useimmiten siinä 25-30-vuoden iässä, huippuviinit kehittyvät positiivisesti vielä tämän jälkeenkin.
Vintage Portia avatessa kannattaa muistaa, että pullossa on aina reippaasti sakkaa. Tämän vuoksi viini kannattaa dekantoida varovasti, tarvittaessa suodattimen läpi.
Alkon valikoimasta löytyy melko hyvin vuosikertaportviinejä. Hyvin edustettuna ainakin Graham's (1983, 2000, 2003, 2011) ja Fonseca (1997, 2000). Lisäksi löytyy tutuista Dow's vintage 2011, Kopke 2011 ja Taylor's 1997. Jos löytyy iso porukka ja riittävästi massia, niin Graham's:n viineistä saa jo jonkinlaisen vertikaalin ja siten käsityksen portviinin kehityksestä.

Joulukalenterin 6 luukku: Portviinisarjassa tarha-portviini

Kuva:Grahams.fi

Jatkamme portviinisarjaa siitä mihin LBV:ssä jäätiin. Seuraavana meillä on vuorossa yhden tarhan portviinit, joita on tullut markkinoille viimeisten vuosikymmenten aikana. Aiemmin vuosikertaviiniä voitiin tuottaa vain huippuvuosina, noin 3 kertaa vuosikymmenessä. -nykyään viininviljely- ja valmistustekniikat ovat kuitenkin Dourossa paljon kehittyneempiä, ja siten vuosikertaviiniä voidaan valmistaa lähes joka vuoden sadosta.

Yhden tarhan rypäleistä tuotettuihin vuosikerrallisiin portviineihin pätevät samat säännöt kuin vintage portiin, mutta lisäksi kaikkien rypäleiden on tultava samalta tarhalta. Näiden tarhaporttien avulla voikin tutustua douron portviinitarhojen terroir-ominaispiirteisiin, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista koska kaikki viinit ovat olleet sekoitteita vähintään eri tarhoilta mutta usein myös eri vuosilta. Näiden viinien sanotaan olevan parhaimmillaan noin 10 vuoden iässä, eli nuorempina kuin varsinaisten vinge portien

Alkon tilauvalikoimassa on ainakin Graham's Quinta dos Malvedos Vintage port 2001, jota emme tosin itse ole maistaneet mutta jota ainakin Decanterin arviot kehuvat kovasti.

Joulukalenterin 3 luukku: LBV Port

Kuva:alko.fi

LBV eli Late Bottled Vintage lienee Alkossa laajimmin edustettuna oleva portviinityppi. LBV kypsyy huomattavasti varsinaista vuosikertaportviiniä pidempään suurissa sammioissa, ja sen vuoksi se on huomattavasti aiemmin nautittavissa: varsinaisen vintage-portviinin sanotaan olevan parhaimmillaan siinä 20-30-vuotiaana. LBV saa sammiossa kypsyessään happea, mikä pehmentää viinin happoja ja tanniineja. Perinteisesti LBV on myös suodatettu ennen pullotusta, joten siinä ei ole sakkaa kuten vintage portissa. 1990-luvulla kuitenkin yleistyi tyyli, jossa viini pullotettiin suodattamatta. Nämä 'crusted LBV:t ovst hieman suodatettuja särmikkäämpiä. Hiljattain on noussut vielä kolmaskin LBV-tyyppi, nimittäin bottle aged LBV. Näitä on ikäännytetty pullossa vähintään 3 vuotta. Tämän tyylin etulinjassa ovat kulkeneet portviinitalot Warre's ja Smith Woodhouse.

Alkon vakiovalikoimasta löytyy LBV-porttia Graham'silta ja Smith Woodhouselta. LBV passaa hienosti jouluaattoillan hämäriin tunteihin.

Joulukalenterin luukku 6:Joulunpyhien parempi menyy

Tänään joulukalenteri paljastaa vinkit loistavaksi 3 ruokalajin ateriaksi joulunpyhille. Jos lanttulaatikko alkaa jo tapaninpäivän tienoilla surrata vatsassa, on parempi siirtyä tällöin muihin muoniin. Ja tässäpä seuraa ehdotelmamme:

Alkuruuaksi: Blinit 2 täytteellä

Blinit ovat aina loistava vaihtoehto, ja etenkin uutena vuotena nämä sopivat kuohuviinin kanssa todella loistavasti yhteen. Näihin voi lisäksi käyttää joululta yli jääneitä graavikaloja täytteeksi mitä kätevimmin. Ehdotamme tässä kahta erilasita täytettä, mutta näitähän voi varioida ihan miten ikinä haluaa, kunhan on smetanaa, suolakurkkua ja sipulisilppua niskassa.

Blinien teko on helppoa, ja loistava ohje löytyy tattarijauhopurkin takaa. Tässä vielä lainattuna:

4 dl bulgarian jogurttia

20 g hiivaa

2,5 dl tattarijauhoa

tl sokeria

1,5 dl kuumaa maitoa

1 tl suolaa

rkl voisulaa

keltuainen

valkuainen

Lämmitä jogurtti tai kermaviili kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota 1-2 tuntia huoneenlämmössä tai tee taikina kylmään nesteeseen ja anna käydä pidempäänkin, esim. yön yli viileämmässä (jääkaapissa).

Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja vaahdoksi vatkattu valkuainen viimeisenä. Paista taikinasta blini- tai ohukaispannulla voissa miedolla lämmöllä paksuja blinejä. 

Täytevaihtoehto 1

Punajuuria
Sokeria
Balsamicoa

Tarjoiluun:
Sipulia pieneksi kuutiotuna
Suolakurkkua pieneksi kuutioituna
Hunajaa 

Punajuuret kuoritaan ja leikataan sentin paksuisiksi kiekoiksi. Sitten kasarin pohjalle balsamicoa ja reippaasti desin verran sokeria. Keitellään ensin miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi, sitten kansi pois ja levy vaikka neloselle. Liemi redusoituu ja makean hapokas tahma kertyy punajuurten pintaan.

Blinin päälle sitten laitetaan ensin punajuuri, sitten smetanaa, sipulisilppu ja suolakurkkukuutiot. Tähän päälle vielä toinen punajuuri ja nokare smetanaa, ja kaunis on rosolliblini! Ja maistui todella yllättävän hyvälle, makea punajuuri, suolakurkku ja smetana olivat oiva yhditelmä.

Täytevaihtoehto 2

Sipulia pieneksi kuutioituna
Vatkattua smetanaa
Mätiä

Toisena blininä oli perinteisempi smetana-sipuli-suolakurkku-mateenmäti-ratkaisu. Kaikki muukin mäti käy, keväisestä madekeitosta yli jäänyt mäti nyt vain sattui olemaan pakkasessa.

Juomaksi suosittelemme ehdottomasti kuohuvaa! Mainioita laatuvaihtoehtoja löytyy muualtakin kuin Ranskasta: Italialaisten samppanja, Franciacorta Ca' del Bosco Cuvée prestige on sitruksinen, kevyesti yrttinen Chardonnay-Pinot blanc-Pinot nero-sekoite. Toimii blineille hyvinkin, autolyysin paahteisuus on mukana toisin kuin muissa italialaisissa kuohuissa.

Espanjasta löytyy laatucava: Gramona Imperial Brut on elegantti, aavistuksen hedelmäisempi vaihtoehto samppanjalle. Hinta-laatusuhde on mainio.

Jos haluat tarjota blinien kanssa viinin sijaan olutta niin tämä alkon jouluolutvalikoimassa oleva tanskalainen Mikkelerin panimon hoppy lovin´christmas sopii blineille kuin pipapää rotvallir reunalle.

Pääruuaksi: Tahmeanmakeaa häränhäntää, hevosen filettä, palsteripyrettä sekä kuorisipsejä kera reduktiokastikkeen

Pääruokareseptiksi suosittelemme Siskojen vuosia sitten kokkaamaa häränhäntää. Resepti löytyi vahingossa etsiessämme sopivaa reseptiä häränhännille, ja osoittautui aivan loistavaksi! Vastaavalla tekniikalla tulemme valmistamaan erilaisia lihoja jatkossakin!

Häntien reseptiä emme enää tässä toista, käyttäkää linkkiä. Mainittakoon kuitenkin, että häntiä haudutettiin padassa noin 8 tuntia 130 asteessa, ja niistä tuli todella pehmeitä ja mureita. Käytimme myös alkuperäisessä reseptissä ollutta portviiniä, jota lorahti pataan reilu desin verran. Valmistimme hännät etukäteen, redusoidulla liemellä kuorrutetut hännänpalat laitettiin uunipellille odottamaan tarjoilua ja lämmitettiin juuri ennen tarjoamista. Uunissa pinta vielä hieman rapeutui, mistä ei ollut lainkaan haittaa, päinvastoin.

Kaveriksi häränhännälle paistettiin vielä pikku pala hevosen fileetä. Kokonaiseen fileepalaan otettin väri pannulla, pintaan pippuria ja suolaa. Tämän jälkeen uuniin, mittari sisään ja rauhallinen lämmitys mediumiksi 50 asteeseen.

Valeluliemen lopusta tehtiin kastike lisäämällä tilkka viiniä ja punaista balsamicoa, lisää sopiva määrä haluamasi konsistenssin mukaan. Jatkomaustamista ei tarvita.

Palsternakka-valkosipulimuusi

Palsternakkaa
Perunaa
Valkosipulia
Täysmaitoa/kermaa
Voita
Suolaa
Pippuria


Keitä kuutioina palsternakkaa ja perunaa suhteessa 3 + 1. Lisää joukkoon myös kuoritut valkosipulin kynnet maun mukaan. Soseuta kypsät kuutiot sauvasekoittimella. Lisää desi pari täysmaitoa, nokare voita, mausta suolalla ja porkkanalla.

Timjamiporkkanat

Porkkanoita
Timjamia
Suolaa
Pippuria
Voita

Suolavedessä esikeitettyjä porkkananpaloja pyöräytetään voissa pannulla ja maustetaan timjamille. Helppova.

Palsternakkojen kuoret kannattaa hyödyntää: Kuori palsterit uunipellille, roiski reippaasti oliiviöljyä niskaan, sekoita, levitä pellille ja paahda uunissa rapeiksi. Älä polta. Suolaa. Levitä papereiden päälle kuivumaan. Nam sellaisenaan, nam myös annoksessa.

Kokoa annos: Pyreet pohjalle, porkkanat oheen, lihat päälle, kastiketta niskaan ja kuorisipsejä päälle ripotellen. Looking good, tasting better.

Viiniksi sopii esimerkiksi juureva rhonelainen Gigondas. Tästä löytyy riittävä mausteinen marjaisuus täyteläisentahmaiselle ruualle!

Toinen hyvä vaihtoehto löytyy rakastamastamme Prioratista: La conreria d'Scala Dein Nona Petit  on loistava viini edulliseen hintaan: Prioratin mineraalisuus, perusespanjalaista nahkaa, hyvät raikkaat hapot ja kunnolla marjaa. Pelittää.

Olutsuosituksena jälleen alkon jouluvalikoimasta löytyvä saksalainen jouluinen vehnäolut on kerrassaan mainio yhdistelmä häränhäntien kanssa.

Jälkiruuaksi teimme suklaakakkua kierteellä.

Jauhoton suklaakakku:

4 munaa eroteltuna

200 g suklaata

150 g voita

80 g pussi mantelijauhoa

150 g sokeria

Laita suklaa ja voi paloina kattilaan tai kulhoon. Sulata hitaasti vesihauteessa (tai varovasti levyllä jos laiskottaa, kuten meillä usein.) Lopeta kuumennus heti, kun suklaa on sulanut. Lisää ensin keltuaiset. Suklaa- voiseos ei saa olla liian kuumaa, etteivät keltuaiset kypsy. Sekoita lastalla sekaisin. Lisää mantelijauho seokseen. Vatkaa valkuaisista ja sokerista marenkimassa, kääntele suklaamassan joukkoon varovasti. Voitele irtopohjavuoka ja kaavi massa vuokaan. Paista 175 asteessa puolisen tuntia kypsyyttä tikulla kokeillen. Jäähdytä hyvin.

Jouluinen kurpitsahillo:

Käytimme kurpitsahilloon pakkasesta löytynyttä, aiemmin syksyllä keitettyä kurpitsasosetta. Tämähän siis syntyy  keittämällä kurpitsanpaloja vedessä kypsäksi ja soseuttamalla…

Kurpitsasosetta n.5 dl
Sokeria n.3 dl
Neilikkaa (5 kpl)

Kanelia 1 tl

Kaardemummaa 1 tl

Kiehauta aineksia hieman kasaan, jäähdytä.

Tuorejuustotäyte

1 prk tuorejuustoa

1 limetin mehu

2 rkl sokeria

Sekoita sopivaksi.

Suklaakuorrutus

Tummaa suklaata 100 gr
Pari ruokalusikallista voita

Suklaasta 2/3 mikroon voin kanssa, sulata varovasti ja varo polttamasta. Lisää loppu suklaa paloina, sekoittele tasaiseksi. 

Kokoa kakku: pohja leikataan 3 kerrokseen. Alimpaan väliin reippaasti hilloa, ylempää tuorejuustotäytettä. Päälle kansi. Voitele hillolla reunat ja kansi. Levitä suklaakuorrute  varovasti kakun päälle ja reunoille.  Hillolla voitelu helpottaa levittämistä huomattavasti, sen opin tämän teosta…

Kurpitsajäätelö

5 dl täysmaitoa

125 g sokeria

4 keltuaista

edellä tehtyä kurpitsahilloa desi pari maun mukaan.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Vatkaa keltuisista ja sokerista kuohkea vaahto. Laita keltuisvaahto kasariin ja lisää maitoa joukkoon koko ajan vatkaten. Kun kaikki maito on mukana, ala lämmittä miedolla lämmöllä jatkuvasti vatkaten. Jatka lämmittämistä, kunnes seos alkaa paksuuntua ja pysyy lusikan selässä mukavasti. Varo keittämästä keltuisia, tällöin menee piloiksi eli stop in time. Tämän jälkeen lisää kurpitsahillo, sekoita kunnolla joukkoon. 

Jäädytä tunnin välein sekoittaen pakastimessa. Jos omistat jäätelökoneen, niin onnistunee siinäkin...

Tarjoa kakku ja jäätelö annoksena, ne tukevat toisiaan mainiosti. 

Juomaksi tietysti portviiniä, luonnollisesti sitä pataa varten avattua. Alkon valikoimista löytyy monta hyvää LBV:tä, esimerkiksi  tämä Graham's on sopivan paksu ja mausteisen makea.

Olutparina toimii taatusti norjalaisen Nogne O:n 4. versio Dark Horizon-oluesta. Tummaakin tummempi suklaakakku kaipaa parikseen todella tummaa olutta.

Ihania joulunpyhiä tämän menun parissa. Me nautimme menun jo etukäteen ystävien kanssa pikkujouluja juhliessa, mutta voisin syödä saman setin uudestaan kyllä jo jouluna.