Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste sherry. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sherry. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Mel y mato: Espanjan helpoin jälkiruoka



Tätä jälkiruokaa tarjoillaan Kataloniassa varsin usein lounasmenujen jälkiruokana. Mel y maton raaka-aineet ovat yksinkertaiset: Annos koostuu Mato-tuorejuustosta, hunajasta ja pähkinöistä (perinteisesti saksanpähkinöistä, mutta myö hasselpähkinä toimii hyvin). Perinteinen mato on suolaamatonta ja se valmistetaan joka lehmän tai vuohen maidosta. Suomessa tämän voi korvata hyvin kotijuustolla, mutta jos oikein innostuu niin matoa on kohtalaisen helppo tehdä itse.

Itsetehty mato-tuorejuusto: 
1 litra täysmaitoa
1 sitruuna
juustoharso

Laita maito kattilaan ja kiehauta. Purista joukkoon sitruuna. (Jos haluat juustoon sitrusaromia, raasta maitoon sitruunan kuori ennen kiehutusta.) Anna porists matalalla lämmöllä kunnes sitruunamehu on juoksettanut maidon ja massa on noussut heran pintaan. Kaada kattilan sisältö siivilään nostetun juustoharson läpi. Purista suurimmat nesteet ja laita vielä valumaan jääkaappiin pienen painon alle muutamaksi tunniksi.

Kokoa annos: Jos teit juustomassan itse, saa siitä kauniin keon öljyämällä espressokupin ja painamalla massan siihen. Tämä kumotaan lautaselle, valutetaan päälle haluttu määrä hunajaa ja viimeistellään annos pähkinöillä.

Juomaksi on pakko jälleen suositella sherryä. Jälkiruoka ei ole kovin makea, joten periaatteessa vaikkapa kuivahko oloroso sopii tällä pähkinäiselle jälkiruualle oivallisesti. Alkon valikoima on hieman säälittävä, mutta Merito Oloroso on ihan mukiinmenevää tavaraa. Jos haluaa jälkiruualleen makeampaa sherryä, niin tilausvalikoimasta löytyy Lustaun East India Solera, jossa on sokeria jo varsin reippaasti. Edelleen viinin oksidoitunut pähkinäisyys toimii hyvin jälkiruuan kanssa. Jos haluaa heittäytyä vallan hurjaksi, niin voi kokella korvata jälkiruuan hunajan PX-sherryllä. Lustaun San Emiliossa on sokeria niin paljon että haimaan sattuu. Hapokkuus kuitenkin toiminee hyvin tuorejuuston tasapainona.

Jos et innostu sherrystä, niin hyvin tämän kanssa toiminee myös Don Simonin makea siideri !

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pullon hengen maailmanympärimatka 2017!


Viime vuonna haastoimme itseämme tekemällä Kausimenu 2016-sarjan, jossa julkaisimme joka kuukausi reseptit alku- pää ja jälkiruualle löyhästi satokausia seuraten. Tänä vuonna ajattelimme jatkaa itsemme haastamista jatkamalla reseptien ja viinisuositusten säännöllistä postaamista. Tänä vuonna aiomme tehdä matkan ympäri viinimaailman: Valitsemme joka kuukaudelle teemamaan, esittelemme kyseisen maan viinejä ja viinikulttuuria ja keksimme kyseisen maan innoittamana alku- pää ja jälkiruuat viime vuoden tapaan.

Avaamme sarjan päästämällä itsemme helpolla. Matka alkakoon Espanjasta, jonka viini- ja ruokakulttuuri on meille lukuisten reissujen pohjalta melko tuttu. Aloitamme alkuruuasta, joka on luonnollisesti tapasvalikoima. Tapakset ovat mielestämme yksi hienoimmista asioista espanjalaisessa ruokakulttuurissa, ja tässä joitakin suosikkejamme.

Tapaslautanen kahdelle

Paahdettu paprika

Laita 2 punaista paprikaa 225-asteiseen uuniin. Paahda kunnes yläpinta alkaa tummua, käännä ympäri ja jatka kunnes toinenkin puoli tummuu. Ota uunista, jäähdytä ja vedä paprikan kuori irti. Leikkaa hedelmäliha suikaleiksi, kaada päälle oliiviöljyä ja haluttaessa mausta suolalla. Tarjoa osana tapaspöytää.

Marinoidut porkkanat


3 porkkanaa
appelsiinin kuori raasteena
etikkaa
oliiviöljyä
suolaa
hunajaa
pippuria
makeaa savupaprikaa (pimenton de la vera dulce)

Leikkaa porkkanat kolikoiksi. Keitä 5 min. Jäähdytä. Laita muut aineet kulhoon/purkkiin, nakkaa porkkanakolikot perään, sekoita ja anna marinoitua tunti pari, mieluummin yön yli.

Gambas al Ajillo


Jättikatkarapuja
valkosipulia runsaasti
oliiviöljyä
suolaa
tulista savupaprikaa (pimenton de la vera picante)
persiljasilppua
(sitruunamehua)

Sulata jättikatkaravut jos käytät pakasteita. Laita pannuun reilusti öljyä ja valkosipulit. Paista kunnes alkavat aavistuksen ruskistua. Nakkaa sekaan ravut, suola ja savupaprika. Paista ravut kypsiksi. Purista halutessasi sitruunamehua lopuksi pannuun. Laita tarjolle, koristele persiljalla.
(Kokeilimme rapuja hammastikkuun koottuna yhdessä fileeratun appelsiinilohkon kanssa, ja yhdistelmä toimi erittäin hyvin).

Croquetas de Bacalao eli turskapallot


Kroketit ovat espanjalaisten baarien tapashelmiä. Ne voi valmistaa kasvisversiona, makkarasta, kansta tai kuten nyt teimme kalasta. Espanjassa käytetään useimmiten suolattua turskaa. Sitä on kuitenkin aavistuksen hankala Suomesta löytää, joten teimme tämän vanhasta kunnon pakasteseitistä. Tämä onkin yksi harvoista resepteistä johon kyseinen tuote kelpaa hienosti.

400g pakasteseitä
sipuli
iso peruna
valkosipuli
1,5 dl maitoa
vehnäjauhoa
suolaa
makeaa savupaprikaa
pippuria

Leivittämiseen
2 munaa
vehnäjauhoa
korppujauhoa (myös polenta toimi hyvin korppujauhon tilalla kun pääsivät loppumaan)

Öljyä friteeraamiseen

Sulata sei. Kuori peruna ja pilko pieneksi. Silppua sipuli. Kuori valkosipuli. Laita kattilaan maito ja kiehauta. Lisää maitoon kalat, peruna, sipuli ja valkosipulinkynnet. Keitä kunnes potut ovat kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää seokseen vehnäjauhoa pikku hiljaa kunnes massa on juuri ja juuri muotoiltavissa palloiksi. Lisää vielä reilusti savupaprikaa sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Jäähdytä jääkaappikylmäksi jolloin muotoilu on helpompaa.
Laita syville lautasille munat, jauhot ja korppujauhot. Muotoile kostein käsin kalamassasta golfpallon kokoisia palloja, pyöritä ensin vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten korppujauhossa. Laita pallot pellille leivinpaperille odottamaan. (jos haluat, voi pakastaa palloja valmiiksi tulevia tapasiltamia varten!)
Ennen tarjoilua friteeraa pallot kultaisiksi, kuivaa öljyt talouspaperiin ja tarjoa aiolin kanssa

Aioli


Majoneesia 100 g
2 valkosipulinkynttä silppuna ja majoneesiin sekoitettuna

Lisäksi tapaslautaselle:


Oliiveja

Manchego-siivuja

Chorichoa

Leipää


Juomasuositus


Viiniksi suosittelemme luonnollisesti sherryä! Suomessakin sherryllä taitaa olla edelleen maine makeana mummojuomana, mitä brittien aiemmin suosimat, makeahkot cream-sherryt kenties ovatkin. Espanjassa suosituimpia ovat kuitenkin kuivat sherryt. Näistäkin löytyy kaksi eri tyyliä: Fino- ja manzanilla-sherryt kypsyvät solerassa hapelta suojaavan flor-hiivakaton alla, joten ne ovat raikkaampia, suolaisia ja niissä on omaleimainen florin tuoma sherryaromi. Myös amontillado-sherry on kuivaa, mutta se on kypsynyt osin ilman suojaavaa floria kun tämä on tuhottu väkevöimällä alkoholilla ja siitä löytyy pähkinäisempiä oksidaation tuomia nuotteja. (katso myös tämä aiempi juttu sherryistä.) Oloroso taas kypsyy täysin ilman hiivakattoa ja on vielä pähkinäisempi ja oksidoituneempi. Oloroso voi olla kuivaa tai makeaa. Näiden välistä löytyy palo cortado-tyyli. Tämä alkaa elämänsä hiivakaton alla, mutta jostain syystä hiivakatto kuolee pois ja viini alkaa kehittyä aivan omaan suuntaansa. Tyyli on melko harvinainen. Palo cortadon aromikirjo on kenties sherryistä monipuolisin.
Tapaksille suosittelemme finoa, manzanillaa tai kaikkein mieluiten palo cortadoa. Alkon valikoimasta löytyy Williams & Humbertin Dos Cortados Palo Cortado, joka on muistimme mukaan melko pähkinäinen ja pehmeä sherry. Suosittelisimmekin näille alkon valikoimasta vaikkapa La Ina Finoa, jota saa pienessä pullossa varsin sopuisaan hintaan. Suolainen, mineraalinen, kuiva sherry toimii etenkin merellisten tapasten kanssa aivan loistavasti!

Itse maistelimme tapasten seurana Fernando de Castillan Palo Cortadoa, joka on edellistä hieman kepeämpi viini. Jos tilaat sherryjä vaikkapa Decantalosta, suosittelemme lämpimästi kyseistä kunnianhimoista sherrytuottajaa!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 19.luukku: Sherryä!

Sherryistä olisi voinut tehdä vaikka koko joulukalenterin, koska tästä Lounais-Espanjan viinistä löytyy tyylejä joka makuun. Sherryllä on maine mummojen iltamyssynä, mihin osa makeahkoists cream-sherryistä sopiikin. Tyylejä on kuitenkin täysin kuivasta ja merellisen 'suolaisista' finosta ja manzanillasta oksidoituneen ja usein hieman makean oloroson kautta siirappiseen PX-sherryyn. Sherryt sopivat myös ruuille: Kuivat vaikkapa serrano-kinkun tai merenelävien seuraan, olorosot koville juustoille ja PX vaniljajäätelön kastikkeeksi!

Ensin Sanlúcarin rannikkokaupungista tuleva manzanilla, joka sopii hyvin merenelävien seuraan. Lustau on suuri sherrytuottaja ja tahkoaa luotettavalla varmuudella hyvälaatuisia juomia. Suosittelemme Decantalolta Lustaun 3 en Rama Manzanillaa. 'En rama' tarkoittaa suoraan solerasta laskettua, stabiloimatonta ja suodattamatonta sherryä, joka on vivahteikkuutensa vuoksi kasvattanut viime aikoina suosiotaan. Moniulottteinen 'suolainen' sherry kalan tai äyriäisten seuraan!

Fino ja Manzanilla kypsyvät hapelta suojaavan flor-hiivakaton alla. Jos tämä hiivakatto kuolee tai tarkoituksellisesti tapetaan väkevöimällä alkoholilla, niin sherrystä tulee amontilladoa. Amontilladoissa on piirteitä finojen suolaisuudesta ja hiivaisuudesta, mutta ne ovat kuitenkin lievästi oksidoituneita ja siten lievästi pähkinäisiä. Hyvä esimerkki amontilladosta on vaikkapa Fernando de Castillan Classic Amontillado.

Oloroso kypsyy alusta alkaen oksidatiivisesti ilman suojaavaa flor-kattoa. Nämä pähkinäiset ja karamellisoidun hedelmäiset viinit voivat olla kuivia tai makeita. Lustaun lippulaiva, Emperatriz Eugenia on klassikkoesimerkki, jota pidetään sherrynä jota jokaisen pitäisi maistaa. Erittäin moniulotteinen, lievästi makeutta sisältävä sherry joka sopii hyvin vaikkapa juustopöydön viiniksi.

Viimeisenä vielä jälkiruokasuositus! PX on kuivatuista Pedro Ximenez-rypäleistä valmistettu siirappinen sherry, jota kannattaa käyttää lähinnä vaniljajäätelön kastikkeena! Ximénez-Spinolan PX Añada on oiva esimerkki, jossa on sokeria niin että hammaslääkärisi pyörtyy välittömästi!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Viinitrendit 2016 Suomessa ja maailmalla



Suomen viinitrendien suurten linjojen ennustaminen on hankalaa, koska meillä on kaikenkattavana trendsetterinä valtion monopoli. Karkeasti ottaen alkon trendit voi päätellä katsomalla, mikä maailmalla on ollut nousussa vuosi pari sitten ja laittamalla sen alkon sumean 'mikä Suomessa myy'-algoritmin läpi. Tällä perusteella saatiin valikoimaan esimekiksi ensimmäinen Juran valkoviini kesällä: pari vuotta nosteessa ollut alue, rypäleenä turvallisesti chardonnay.

Ravintoloiden osalta valikoima pystyy onneksi seuraamaan kansainvälisiä virtauksia paremmin. Osa viinimaailman muutoksista on sikäli suuria linjoja koskevia, että ne tunkevat väkisin jopa alkoon, haluttiin sitä eli ei.

Uudet ja uudet vanhat alueet:

Chilen ja Argentiinan viinifilosofia on murroksessa. Etenkin Chilessä viinikulttuuri on lähes tuntematon käsite, ja teollisuudenala polkaistiin pystyyn nopealla aikataululla pääosin 90-luvulla. Maan viinialueilla on varmasti todellista potentiaalia, mutta sitä ei ole saatu toistaiseksi aktualisoitua väärien lajikevalintojen ja teolliseen massatuotantoon sopivien menetelmien vuoksi. Tähän lienee tulossa muutos, ja luulemme että vuonna 2016 nähdään aiempaa enemmän todella laadukkaita chileläisiä ja argentiinalaisia viinejä. Jo tänä vuonna törmäsimme muutamaan hyvinkin loistavaan, raikkaaseen ja hapokkaaseen chileläiseen. Tämän suhteen pysymme tutkalla.

Toinen alue, jolle ennustamme nousua on Itä-Eurooppa. Näiden alueiden viinikulttuuri tuhottiin tehokkaasti kommunistisella suunnitelmataloudella, mutta kun Suuren ja Mahtavan kaatumisesta on kulunut neljännesvuosisata alkavat Unkari, Serbia, Kroatia ja Georgia pikku hiljaa päästä takaisin viinimaailman kartalle.

Muiksi nouseviksi alueiksi (ainakin maailmalla) veikkaamme Luoteis-Espanjaa, Atlantin takaa Virginiaa ja toisaalta Finger Lakesia New Yorkin osavaltion pohjoisosassa. Kiinasta alkanee parin vuoden sisällä nousta todella mielenkiintoisia viinejä, kunhan viljelijöiden välinpitämättömyys tuotteensa laadusta saadaan korjattua. Australian ongelmana on pitkään ollut laadukkaiden keskihintaluokan tuotteiden puute, saamme nähdä tuleeko tähän muutosta. Tasmaniassa lienee potentiaalia

Uutena alueena nostamme myös Englannin, josta tulee nykyään hyvin vakavasti otettavia kuohuviinejä. Ilmastonmuutoksen myötä Champagnelle on ilmaantunut todella vakavasti otettava haastaja, ja joku on jo veikkaillut että seuraavan vuosikymmenen aikana nähdään todellinen viinisota alueiden välillä.

Makeus pääsee pannasta ?

Muistan joskus kuulleeni jonkun viinikouluttajan kommentin, että alan opiskelijoiden tastingeissa ainoat viinit, jotka juodaan loppuun ovat ne makeat. Ihminen on luotu pitämään makeasta, joten  on suorastaan ihme että jäännössokeria sisältävät viinit ovat olleet laatuviinien joukossa melko marginaalissa. Ennustamme kuitenkin, että tässä aletaan ensi vuonna nähdä paluuta historialliseen normalitilaan: jäännössokeria ei enää tarvitse piilotella. Saksalainen riesling on hyvä esimerkki viinistä, joka selvästi hyötyy pienestä määrästä jäännössokeria: Makeus ei juuri maistu äärimmäisen hapokkaasta viinistä, ja usein pieni jäännössokeri tarkoittaa myös runsaampaa aromiekstraktiota (lukuunottamatta chaptalisoituja massatuotteita). Myös samppanjassa ennustamme hieman makeampien tyylien paluuta: Maistoimme itse muun muassa Taittingerin Nocturne Secin, josta 18 g/l jäännössokeri teki mahtavan ruokasamppanjan.

Väkevöidyt viinit ruualle ?

Samaan tapaan kuin makeammat viinit sopivat ruokajuomiksi, myös väkevöidyt viinit tulevat nostamaan päätään ruokajuomina: Espanjan sherry on erittäin moniulotteinen ruokaviini eri tyyleineen, ja toisaalta myös Madeiran viinit voivat parhaimmillaan olla loistavia ruokaviinejä. Kukapa tietää, vaikka kuivemmat vintage portitkin nähdään vielä aterialla muuallakin kuin jälkiruuan kyljessä.

Viiniarvioiden demokratisoituminen 

Kansainvälisesti tämä trendi on ollut vahva jo vuosikausia, ja Suomessa on alettu nähdä samaa: Sosiaalisessa mediassa on jokaisen viinistä tai muista juomista kiinnostuneen helppo jakaa mielipiteitään eri tuotteista. Tämän kehityksen myötä esimerkiksi Robert Parkerin vaikutusvalta on vähentynyt dramaattisesti, ja sama on ennustettavissa Suomessa valtamedian viinikriitikoille. Somessa kasvaneen sukupolven tullessa viini-ikään saattaa viinejä löytyä alkon hyllystä vaikka Mykkänen on sen loistavaksi arvioinutkin.

Sommelier-vetoiset ravintolat?

Atlantin takana on viimeisten parin vuoden aikana noussut kuuluisia sommelierien luotsaamia ravintoloita, joissa keittiömestari ei välttämättä enää olekaan ykköstähti. Suomessa tätä tuskin vielä muutamaan vuoteen nähdään, mutta kenties joskus. Toivoisimme ainakin, että sommelierit nostettaisiin ravintoloissa ja mediassakin näkyvämpään asemaan, sillä onnistunut ravintolakokeus on jopa enemmän salihenkilökunnan kuin keittiön ansiota. Tai ainakin on niin, että hyvä asiakaspalvelu voi pelastaa keskinkertaisen ruuan tai toisaalta tuhota loistavimmankin annoksen.

Kalliit viiniklassikot kuluttajan ulottuville

Coravin on laite, jonka avulla pullosta voidaan imeä haluttu määrä viiniä. Tyhjä tila korvataan inertillä argon-jalokaasulla, joka ei reagoi viinin kanssa millään tavalla. Tämä yleistynee viiniravintoloissa, jolloin kalliimpiakin viinejä saadaan lasitarjoiluun. Helsingissä ainakin Groteskista ja VinVinistä laite jo löytyy.

Pien- ja mikropanimobuumi jatkuu 

Olutpuolella suomalainen pienpanimokenttä käy kuumana. Panimoissa nähtäneen entistä enemmän pientuottajia ja rogue-mikropanimoita. Harmi vain, että alko ei näitä mikroeriä koskaan saa myyntiin. Toivottavasti joku saa Eestin puolelle aikaan nettikaupan, josta näitä voi ostaa takaisin Suomeen keskitetysti. Suomalaisiin pienpanimo-oluisiin erikoistunut virolainen nettikauppa on juuri sitä älyttömyyttä, jota kohti suomalainen monopolipolitiikka ajaa. Mutta toisaalta, onhan se reilua jeesata naapuria.

Alkoholipolitiikka muuttuu ???

Helsingin käräjäoikeus tulee tekemään ratkaisunsa alkon monopolin lainmukaisuudesta. Itselleni on hieman epäselvää, mitä virkaa on monopolilla joka myy reilusti alle puolet suomalaisten nauttimasta alkoholista. Mielestämme Alko toimii tällä hetkellä ainoastaan viinivalikoimasta pääättävänä monopolina, eikä enää hallitse alkoholin saatavuutta millään tavalla. Jos haluaa alkoholia, sitä voi hakea lähimmältä huolto-asemalta, siwasta tai kikkarilta. Ja jos tämä irvikuva halutaan pitää hengissä,  niin voisikohan se toimia sitten vaikka niin, että kansainvälisistä nettikaupoista voisi tilata tuotteita alkoon, josta ne luovutettaisiin kohtuullista korvausta vastaan. Tuskin, välistäveto tulisi liian haastavaksi. Todennäköisesti tulemme näkemään kosmeettisia muutoksia, jotka eivät muuta vallitsevaa järjettömyyttä millään tavalla.

Tässä vielä linkki vuoden 2014 ennustuksiin!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 21.luukku: Makeat viinit aterin päätteeksi

Hyvään jouluateriaan kuuluu jälkiruoka, ja sille tarvitaan viini. Jos on laiska, niin kannatta hankkia viini, joka on jälkiruoka. Parhaista makeista viineistä löytyy moniulotteisuutta, jota voi ihmetellä pitkin jouluyötä.

Ensimmäisenä vinkkinä on sherry, Don Guidon 20-vuotias Pedro Ximénez. Viini on valmistettu kevyesti aurinkokuivatuista rypäleistä, ja se on kypsynyt solerassa 20 vuotta. Tästä oksidoituneesta viinistä löytyy viikunaisuutta, rusinaaja suklaisia sekä kahvimaisia nuotteja. Sokeria on siinä määrin, että tämä on jälkiruoka sellaisenaan. Jos viiniä haluaa hieman keventää, voi sen seurana nauttia vaikkapa vaniljajäätelöä jouluisella sekametelisopalla.

Toisena viininä raikkaampi vaihtoehto, S.A. Prümin Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010. Tässä on sokeria vain 110 g/l, ja sitä tasapainottaa huomattava hapokkuus. Tästä viinistä löytyvät klassiset makean rieslingin aromit: Aprikoosia, hunajaa, sitruunaa, mineraalisuutta ja aavistus petroliakin. Tämä viini on aivan huippupari juustopöytään: raikastavaa hapokkuutta ja riittävästi makeutta rasvaisten, suolaisten juustojen vastapariksi.

Ja kolmantena illan nautiskeluviini. Portviini kuuluu jouluun kuin sarvet poron otsaan. Suosittelemme viime vuonna hyväksi havaittua Kopken 20-vuotiasta Tawnya. Tästä löytyy rusinaa, viikunaa ja oksidatiivisen tynnyrikypsytyksen tuomaa pähkinäisyyttä. Tätä voi nauttia mainiositi sellaisenaan, mutta sopii myös koville juustoille. Tawny nautitaan perinteisisti hieman viilennettynä.

Tässä kolme hyvää päätöstä aterialle, valitse näistä mieleisesi. Tai onhan jouluna kolme pyhäpäivää, valkaa vaikka kaikki!

Kuvat: Alko.fi

torstai 10. joulukuuta 2015

Joulukalenterin10. luukku: Sherryä juustoille

Sherrystä kuhistaan atlantin takana tällä hetkellä kovasti, joten mekin olemme viime aikoina pyrkineet alkon rajallisen valikoiman puitteissa maistelemaan näitä Etelä-Espanjan herkkuja. Yksi loistava ostos oli Cuesta Medium Dry sherry, jota testasimme alunperin erilaisten sienipizzojen kaverina. Toimi tässäkin, mutta jääkaapista löytyneiden juustonjämien kanssa tämä oli aivan mahtava pari!

Cuesta on pähkinäinen, hienosti oksidoitunut, taatelinen viini, jossa on juuri sopiva määrä makeutta jotta se toimii etenkin suolaisten juustojen parina. Viini kannattaa nauttia melko viileänä, jolloin yhdistelmä säilyy raikkaampana.

Tänä vuonna suosittelemmekin hankkimaan juustoviiniksi sherryä, jossa saa olla hieman makeutta. Sherry myös säilyy avattuna melko hyvin, joten sitä voi nauttia rauhassa pitkin joulunpyhiä.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ximenez-Spinola Exeptional harvest 2012

Ximez-Spinola on siitä erikoinen sherrytalo, että he tekevät kaikki viininsä puhtaasta Pedro Ximénes-lajikkeesta. Tätä käytetään yleensä vain makeisiin jälkiruokasherryihin, mutta tämän talon repertuaariin kuuluu myös hieman kuivempia viinejä tästä aromaattisesta lajikkeesta. Viiniä ei ole käytetty solerassa, vaan se on kypsynyt 4 kuukautta tavanomaisessa tammitynnyrissä.

Viinion melko syvän kullankeltainen. Tuoksu on todella eksoottinen, siinä on piparminttua, lakritsia, lääkemäisyyttä.Tuoksu on oksidoituneen oloinen, ja  aavistus suolaisuutta siitä löytyy myös. Ei kovinkaan voimakasta hedelmäisyyttä, lähinnä hapettuneen siideristä omenaisuutta. Suussa viini on puolimakea, matalahappoinen. Tuo omena-aromin nousee selkeämmin esiin, mutta eksoottinen mausteisuus näyttelee vahvaa osaa myös. Maku on erittäin pitkä, häipyvän makea ja viekoitteleva. Hitaasti nautiskellen tämä oli parasta.

Viini avattiin bloggareiden kokoontumisessa alkuruoka-annoksen kaveriksi: Lautasella oli sienipiirakkaa ja pateeta pienen salaattilisukkeen kera. Etenkin rasvaisen pateen kanssa viini toimi oivasti, eikä voimakkaan makuinen suppilopiirakkakaan jyräytynyt liiaksi viinin jalkoihin. Suosittelemme nauttimaan tämän hyvin jäähdytettynä, jolloin vähäinen happo pääsee aavistuksen esiin.

Kyseessä on mielestämme mielenkiintoinen, erilainen PX. Itse en ainakaan ennen ole maistanut kyseisestä rypäleestä valmistettua viiniä, jota nauttii mielellään suolaisen alkuruuan kaverina. Viini oli tosin hyvää sellaisenaankin hitaasti naatiskellen, ja se parani pullossa selvästi parin seuraavan päivän aikana (kyllä, sinne pulloon jäi pari tilkkaa). Peukkua tälle, valitettavasti on tällä hetkellä Decantalosta loppu.