Antonelli Montefalco Sagrantino Passito

Ostimme tämän viinin Rooman lähellä sijaitsevalta Torre in Pietran viinitilalta, joka kuuluu samaan konserniin Umbriassa viinejä tuottavan Antonellin talon kanssa. Montefalco Sagrantinoa olimme maistaneet muutamalta tuottajalta aiemminkin, mutta makeaan passitoon emme olleet aiemmin törmänneet.

Sagrantino on Umbrian alkuperäislajike, joka tuottaa tanniinisia, aromeiltaan tummamarjaisia, mausteisia ja hieman paahteisiakin viinejä. Nopean googletamisen perusteella kävi ilmi, että makea passito-viini on sagrantino-viinien perinteinen tyyli, jota on tuotettu kirkon pyhiin toimituksiin vuosisatoja. Lajike oli kuolla sukupuuttoon, kunnes Arnaldo Caprai elvytti lajikkeen viljelyn. Viime vuosikymmenten aikana viljelyala on lisääntynyt voimakkaasti, ja tuottajia on viitisenkymmentä.

Sagrantinoa kasvatetaan Montefalcon kylän ympäristössä Umbriassa. Saadakseen Montfalco Sagrantino DOCG-leiman viinin täytyy olla 100 % sagrantino ja sitä tulee kypsyttää 36 kk (josta 12kk tammessa) ennen markkinoille laskua.

Antonelli on vanha viinitalo, jonka perusti Francesco Antonelli 1800-luvun lopussa. Tila on yhä Antonellin perheen hallussa, ja nykyisin tilasta vastaa Filippo Antonelli. Tila viljelee Montefalcossa 40 hehtaaria tarhoja, jotka sijaitsevat noin 350 metriä merenpinnan yläpuolella Apenniinien suojaaman laakson rinteillä. Tarhoilla kasvaa sagrantinoa ja sangioveseä, mutta myös montepulcianoa, merlot'a ja cabernet sauvignonia. Köynnökset ovat suhteellisen nuoria, keskimäärin 15 vuotiaita.

Sagrantino Passito on 100 % sagrantino-rypäleistä tuotettu viini. Rypäleet kerätään tarhoilta käsin ja niistä erotellaan parhaat tertut kuivattamista varten. Tertut jätetään ilmaviin laatikoihin kuivumaan pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen ne puristetaan ja käytetään matalassa 20 asteen lämpötilassa. Viiniä ikäännytetään suurissa 2500 litran tammisammioissa 12 kuukautta, jonka jälkeen viini lepää vielä sementtitankeissa 18 kuukautta. Pullotuksen jälkeen viiniä varastoidaan vielä vuosi ennen liikkeellelaskua.

Viini on tuoksultaan sekoitus kirsikkahilloa, herukaa, appelsiininkuorta ja makeita leivontamausteita. Suussa makea, täyteläinen. Maku täyttää tuoksun lupauksen marjaisuudesta. Viinissä on makeuden vastapainoksi reippaasti happoja ja tanniinia, jotka tasapainottavat rakennetta. Jälkimaku on pitkä, mausteinen ja haipuvan kirsikkainen.

Viini oli erittäin miellyttävä tuttavuus, jota tulemme varmasti hankkimaan lisää jos vain ehdimme ennen rakkaan hallituksemme EU-lainsäädännön vastaista etämyyntiänkyröintiä.

Maailman ympäri Kataloniassa: Suklaa-oliiviöljykakku

Söimme tällaista kakkua ensimmäisellä Priorin reissullamme ravintola Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Kakku on täyttä suklaata, ja sen päälle ripotellaan suokakiteitä ja lorotellaan reilulla kädellä oliiviöljyä.

Suklaakakku
100 + 50 g suklaata (80 %)
3/4 + 1/4 dl oliiviöljyä
3 munaa
1 dl sokeria
50 + 20 g mantelijauhoa
1 oksa tuoretta rosmariinia
Sormisuolaa


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Erota keltuaiset valkuaisista. Laita kastikekattilaan 3/4vdl oliiviöljyä ja 100 g suklaata, lämmitä matalalla lämmöllä levyllä kunnes suklaaon sulanut. Laita sivuun jäähtymään hieman. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. (Laita ripaus suolaa ja tippa etikkaa joukkoon niin saat kovemman vaahdon.) Vatkaa sitten keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Valuta suklaa-öljyseos keltuaisvaahtoon jatkuvasti vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauho ja pieneksi hakattu rosmariini. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto seokseen. Voitele 18 cm irtopohjavuoka oliiviöljyllä ja jauhota mantelijauholla. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista noin 40 min uunin alatasolla. Jäähdytä, irrota vuuasta. Tee kuorrute sulattamalla 50 g suklaata ja loppu oliiviöljy. Kaada kakun päälle. Ripottele päälle reilusti sormisuolaa.

Leikkaa kakku annospaloiksi, kaada juuri ennen tarjoamista päälle oliiviöljyä.

Koska olemme ihastuneet kakkuun Prioratin Falsetissa, on enemmän kuin sopivaa suositella viiniksi Agricola Falset-Marçan valmistamaa makeaa Garnacha-viiniä, Etim verema tardanaa. Rypäle on sama kuin Banyulsin päälajike, mutta tätä viiniä ei ole väkevöity vaan makeus tulee osin kuinvatuista, konsentroituneista rypäleistä. Viini on  makea, mausteinen, tummamarjainen ja se on kuin tehty suklaan pariksi!

Maailman ympäri Chilessä: Milhojas con dulce de leche

Chileläinen jälkiruokareseptiikka toimii googlettamisen perusteella seuraavasti:
1. Otetaan klassinen jälkiruokaresepti
2. Lisätään kondensoidusta maidosta keitettyä karamellia eli dulce de leceä

Tämä milhojas-kakku oli helppo ja nopea tehdä, kun oikaisimme taikinassa käyttämällä valmista filotaikinaa (kaupan pakkasesta). Raaka-aineita ei ole montaa, mutta yksinkertainen onkin monesti parasta! Tuunasimme alkuperäistä reseptiä vain aavistuksen lisäämällä karamelliin hieman paseerattua mustamarja-aroniaa tuomaan twistiä.

Tarvitset:

filotaikinaa
50 g voita
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl aronioita
tomusokeria

Laita uuni 225. Aloita sitten keittämällä kondensoitua maitoa kasaan maltillisella lämmöllä hetkinen, jotta se hieman tiivistyy ja pysyy paremmin kakun välissä (haihduta noin kolmannes. Kondessimaito palaa erittäin helposti pohjaan). Samalla paseeraa aroniat. Tämä onnistuu helpoiten, kun kuumennat marjoja mikrossa täydellä teholla muutaman minuutin niin että mehu irtoaa. Lisää pari ruokalusikallista paseerattua aroniaa maitosiirappiin. Laita jäähtymään.
Levitä filotaikinasta leivinpaperin kokoinen levy pellille. Voitele sulatetulla voilla, laita toinen arkki päälle, voitele taas ja lisää vielä yksi arkki ja voitele pinta. Leikkaa terävällä veitselle levy kuuteen yhtä suureen suorakaiteen muotoiseen palaan.  Laita uuniin. Ohuet filotaikinalevyt paistuvat kultaisiksi ja rapeiksi aivan muutamassa minuutissa ja palavat varsin nopsasti. Nosta filolevyt jäähtymään hetkeksi. Kokoa sitten kakku: Nosta tarjoiluastialle ensin filolevy, lusikoi sitten päälle maitokaramellia. Lisää seuraava levy ja jälleen karamellia. Toista, kunnes päälimmäiseksi tulee taikinalevu. Sihtaa päälle tomusokeria ja nauti!

Alkon tilausvalikoimasta löytyy yksi chileläinen jälkiruokaviini, joten suosituksen valinta ei ole vaikea! Sattumalta tämä on runsashappoinen riesling vendimia tardia eli köynnöksessä roikkuessaan kuivuneista rypäleistä valmistettu makea viini. Tämä Torresin Nectaria, makea riesling sopii tälle erittäin runsaalle kakulle hyvin. Jos et jaksa tilata, voit valita vaikkapa vakiovalikoimaan kuuluvan Lenz Moserin TBA-rieslingin Itävallasta !

Maailman ympäri Australiassa: Jälkiruuaksi Pavlova puutarhamarjoista

Pavlova on Australia-teemaan kenties hieman erikoisen kuuloinen valinta, mutta eipä olekaan: Kyseinen jälkiruokaherkku on tiettävästi kehitetty venäläisen balettitähden Australian ja Oseanian kiertueen aikana. Australiassa tähän käytetään useimmiten kiiwiä, mutta emme voineet vastustaa kauden puutarhamarjoja joita tulee siirtolapuutarhalta ylimäärin.

Pavlova

1 marenkipohja
pussi pikkumarenkeja
2 dl kermaa
2 rkl  sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 l erilaisia marjoja tai pilkottuja hedelmiä
(Käytimme karviaisia, vadelmia ja mansikoita)

Vatkaa kerma ja makeuta ja mausta vaniljalla. Lado marenkipohjalle marjoja kerros, pursota tai lusikoi päälle kermavaahtoa. Lisää marjoja ja kermaa kerroksittain keoksi. Lopuksi heittele pikkumarenkeja sivuile.

Viiniksi suunnittelimme suosittelvamme Rutherglenin alueen jälkiruokaviiniä: Alue on tunnettu rusinaisista muscat-viineistä ja vähemmän tunnettu muscadelle-rypäleestä tuotetuista topaque-jälkiruokaviineistä. Näistä jälkimmäinen olisi ollut omiaan Pavlovan seuraan, mutta sikäli harvinaisia nämä viinit ovat että niitä ei Suomesta saa. Aioimme sitten varasuunnitelmana turvautua naapurisaaren Cloudy Bayn late-harvest rieslingiin, mutta tätäkään ei ollut saatavilla vaikka tuote alkon "nettikaupasta" löytyykin. Siispä mennään jännittävällä aasinsillalla: Balettitanssijan mukaan nimetylle jälkiruualle tuntuu jotenkin sopivalta suositella kuohuvaa, joten täältä pesee: Tilausvalikoimasta löytyy Limoux:n alueen Antech-viinitalon makea Methode Ancestrale Fruité Doux, jota ei yksinkertaisesti voi olla suosittelematta. Limoux:n alueella on tiettävästi tuotettu kuohuviinejä kauemmin kuin Shampagnessa, ja se maistuu!

Maailman ympäri Kreikassa: Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

Kreikan kierroksella on päädytty jo jälkiruokan, joka on maan tavan mukaan varsin yksinkertainen. Aineksia on vain muutama ja valmistusaika lyhimmillään viitisen minuuttia.

Jälkiruuaksi jogurttia ja mansikoita

400 g kreikkalaista jogurttia
mansikoita tai kirsikoita
(appelsiininkukka) hunajaa
(minttua tai basilikaa)

Valuta halutessasi jogurttia pari tuntia niin saat tuhdimman jälkiruuan. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan voit tehdä annoksen valuttamattomastakin jogurtista: pilko mansikat. Laita lasiin kerroksittain mansikoita, jogurttia ja hunajaa. Koristele mintunlehdillä. Tarjoa.

Juomasuositus

Kreikasta tulee paljon laadukkaita malvasia-jälkiruokaviinejä, mutta näitäpä ei Suomesta saa koska Alko. Niinpä suosittelemme aina varmaa valintaa välimeren läntisemmältä niemekkeeltä: Alkossa on valikoimassa useampikin Moscato di Asti, joissa on pirskahtelevan raikasta hedelmäisyyttä ja sopivasti sokeria. Tilausvalikoimasta löytyy Nivole, jossa on sokeria 120 g litrassa. Vanha ja hyväksi todettu, vakiovalikoimasta löytyvä La Caliera on hieman makeampi, mutta toimii sekin aivan oivasti.

Maailman ympäri Ranskassa: Jälkiruuaksi sitruunatartalletti

Ranskan kierros päätetään loistavaan jälkiruokaan, jossa sesongissa oleva sitruuna pääsee loistamaan.

Pohjaksi tartelettiin tulee perinteinen pate brise:

150 g karkeita vehnäjauhoja
75 g kylmää pieneksi kuutioitua voita
ripaus suolaa
1 muna

Laita ensin uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sekoita kuutioitu voi jauhoihin. Hakkaa teräslastan kärjellä, kunnes suurimmat voipalloset ovat karkean hiekoitussepelin raekoon luokkaa. Sekoita mukaan muna ja sokeri, sekoita kunnes taikinasta muodostuu leivottava pallo. Laita tämä kelmuun käärittynä jääkaappiin.

Voitele 6 noin 10 cm halkaisijaltaan olevaa tartetettivuokaa voilla, jauhota. Kauli jäähtynyt taikina 3 mm paksuksi levyksi. leikkaa siitä noin 12 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Nosta kiekot vuokiin,  laita päälle leivinpaperia ja sen päälle herneitä tms painoksi. Paita uunissa painojen kanssa kymmenisen minuuttia, nosta painot pois ja jatka paistamista kunnes pohjat ovat kullanruskeita. Nosta ne pois vuuista.

Täytteeksi lemon curd:
2 sitruunan kuori ja mehu
3 keltuaista
50 g voita
100 g sokeria

Raasta sitruunan kuori kasariin purista päälle mehu. Laita myös sokerit ja voi kasariin ja kiehauta sekoittaen. Vatkaa keltuaisia hetki ja lisää ne sitten massaan. Anna kiehua 5-10 min kunnes seos sakenee niin, että se jää lusikan kuperalle pinnalle kerrokseksi. Laita purkkiin ja jääkaappiin jäähtymään.

Koristeeksi karamellisoituja sitruunankuoria:
Vuole 1 sitruunan kuori kuorimaveitsellä. Laita kattilaan kiehuvaan veteen ja keitä pari minuuttia. Kaada vesi pois, laita kattilaan 2 dl vettä ja 200 g sokeria. Kiehauta, laita sitruunankuoret kiehuvaan sokeriliemeen ja anna porista 20 min. Nosta kattilasta ja leikkaa ohuiksi 5 mm leveiksi soiroiksi. Pyörittelä tahmeat kuoret sokerissa ja laita kuivumaan leivinpaperille.

Sveitsiläinen marenki: 
100 g valkuaista
150 g sokeria

Laita kattilaan ja levy alla 4/6-teholle. Vatkaa jatkuvasti vispilällä, kunnes paistimittari näyttää vaahdon lämpötilaksi 79 astetta. Nosta kattila tiskialtaaseen kylmään veteen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäähtynyt. Nuole pursotinpussiin odottamaan.

Kokoa tarteletti: Pohjaan lemon curdia, päälle marenkia ja koristeeksi sokeroituja sitruunankuoria. Kontastikoristeena voi käyttää vaikka mintunlehteä.

Viiniksi tälle sopisi loistavasti mikä tahansa makea Riesling, esimerkiksi Loosenin BA 2013. Jos haluaa ranskalaisen vaihtoehdon, niin alkon Sauternes-valikoima on aivan kohtuullinen. Esimerkiksi Château d'Arche on hyväksi todettu makea ja hapokas kivellisten hedelmien ja hunajan aromeilla kulkeva viini.

Maailman ympäri Saksassa: Jälkiruuaksi Apfelstrudelia ja hapankermaa

Jälkiruuassa jatkoimme Saksan kohdalla aiemmin hyväksi todettua linjaa: Teimme jäkiruuan, joka ensimmäisenä Saksasta tuli mieleen. Tarkempi googlettelu osoitti, että Apfelstrudel on leimallisemmin Itävaltalainen leivonnainen, mutta tunnettu myös Saksassa. Apfelstrudel osoittautui olemaan käytännössä ylikasvanut makea omenatortellini, sillä taikina oli hyvin lähellä pastataikinaa.

Apfelstrudel

Taikina:
100 g jauhoa
1 muna
1 rkl vettä
1 rkl öljyä
1/2 tl suolaa

Täyte
500 g happamia omenia kuorittuna ja siivutettuna ohueksi
50 g hasselpähkinärouhetta
1/2 dl kaurahiutaleita
50 g voita
1 rkl kanelia
1/2 dl sokeria

50 g voita sulatettuna struudelin voiteluun paistamisen aikana.

Sitrushapankerma
1 prk creme frachea
1 sitruunan kuoriraastetta
3 rkl sokeria

Tee taikina kuin pastataikina: Sekoita suola jauhoihin. Jauhot keoksi, muna ja öljy keskelle. Kääntele nesteet jauhoihin. Lisää tilkka vetta tarvittessa. Vaivaa palloksi. Laita kelmun sisällä jääkaappiin tunniksi lepäämään.
Kuori ja siivuta omenat. Laita kaurahiutaleet ja 40 g voita kasariin ja kuullota kaurat kultaisiksi. Laita sivuun.
Ota taikina jääkaapista ja kauli se jauhotetun leivinpaperin päällä niin ohueksi kuin saat, pitäisi tulla koko leivinpaperin kokoinen. Taikinaa voi venytellä käsinkin suuremmaksi. (Laita leivinpaperin alle pöydälle pari tippaa vettä niin se pysyy paikallaan.) Levitä 2/3 taikinalevylle kaurahiutaleita ja niiden päälle omenat. Ripottele päälle pähkinärouhe, kaneli ja sokeri. Voitele tyhjäksi jäänyt kolmannes voisulalla. Kääri rullalle aloittaen täytetystä reunasta edeten kohti täyttämätöntä kolmannesta. Purista rullan päät kiinni ja nosta pellille. Voitele vielä rulla voisulalla. Laita 175-asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Voitele 10 min välein voisulalla.

Sekoita sitrushapankerman aineet.

Ota struudeli uunista ja anna jäähtyä. Leikkaa ohuiksi noin sentin siivuiksi. Nosta lautaselle pari siivua, sirottele päälle tomusokeria. Laita viereen hapankermaa, koristele omenansiivuilla ja tarjoa.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelisimme eisweinia, mutta alkon valikoima ei valitettavasti tarjoa kuin yhden sadan euron hintaisen pullotteen joten etsimme vaihtoehtoja: Loosenin Beerenauslesen 150 g/l sokeripitoisuus ei yllä aivan eisweinin tasolle, mutta tästä löytyvät makean rieslingin parhaat puolet: Hunajainen, ananaksinen aromimaailma ja makeuden loistavasti piilottava hapokkuus. Toimii struudelin kanssa vallan mainiosti!

Mel y mato: Espanjan helpoin jälkiruoka

Tätä jälkiruokaa tarjoillaan Kataloniassa varsin usein lounasmenujen jälkiruokana. Mel y maton raaka-aineet ovat yksinkertaiset: Annos koostuu Mato-tuorejuustosta, hunajasta ja pähkinöistä (perinteisesti saksanpähkinöistä, mutta myö hasselpähkinä toimii hyvin). Perinteinen mato on suolaamatonta ja se valmistetaan joka lehmän tai vuohen maidosta. Suomessa tämän voi korvata hyvin kotijuustolla, mutta jos oikein innostuu niin matoa on kohtalaisen helppo tehdä itse.

Itsetehty mato-tuorejuusto: 
1 litra täysmaitoa
1 sitruuna
juustoharso

Laita maito kattilaan ja kiehauta. Purista joukkoon sitruuna. (Jos haluat juustoon sitrusaromia, raasta maitoon sitruunan kuori ennen kiehutusta.) Anna porists matalalla lämmöllä kunnes sitruunamehu on juoksettanut maidon ja massa on noussut heran pintaan. Kaada kattilan sisältö siivilään nostetun juustoharson läpi. Purista suurimmat nesteet ja laita vielä valumaan jääkaappiin pienen painon alle muutamaksi tunniksi.

Kokoa annos: Jos teit juustomassan itse, saa siitä kauniin keon öljyämällä espressokupin ja painamalla massan siihen. Tämä kumotaan lautaselle, valutetaan päälle haluttu määrä hunajaa ja viimeistellään annos pähkinöillä.

Juomaksi on pakko jälleen suositella sherryä. Jälkiruoka ei ole kovin makea, joten periaatteessa vaikkapa kuivahko oloroso sopii tällä pähkinäiselle jälkiruualle oivallisesti. Alkon valikoima on hieman säälittävä, mutta Merito Oloroso on ihan mukiinmenevää tavaraa. Jos haluaa jälkiruualleen makeampaa sherryä, niin tilausvalikoimasta löytyy Lustaun East India Solera, jossa on sokeria jo varsin reippaasti. Edelleen viinin oksidoitunut pähkinäisyys toimii hyvin jälkiruuan kanssa. Jos haluaa heittäytyä vallan hurjaksi, niin voi kokella korvata jälkiruuan hunajan PX-sherryllä. Lustaun San Emiliossa on sokeria niin paljon että haimaan sattuu. Hapokkuus kuitenkin toiminee hyvin tuorejuuston tasapainona.

Jos et innostu sherrystä, niin hyvin tämän kanssa toiminee myös Don Simonin makea siideri !

Joulukalenterin 14.luukku: Vin santoa aattoillan nautiskeluviiniksi

Viimeisenä Superiore-suosituksena vielä makeaa!

Vin santo -nimi tulee todennäköisesti siitä, että näitä makeita, perinteisesti olkimatolla kuivatuista rypäleistä valmistetuja viinejä on käytetty Italiassa ehtoollisviineinä. Vin santo käytetään siis kuivista rusinaisista rypäleistä, joten siihen jää runsaasti jäännössokeria. Viiniä kypsytetään tämän jälkeen vuosikausia puutynnyreissä: Perinteisesti käytettiin kastanjatynnyreitä, mutta nykyään usein myös tammitynnyreitä. Kastanja on huokoista, joten tynnyreistä haihtuu melko reippaasti nestettä ja viini konsentoituu. Samalla tynnyriin muodostuu ilmatasku, jonka ansiosta viini hapettu lievästi. Tämä tuo vin santoon sen tyypillisiä karamellisoitujen hedelmien aromia ja tyypillisen meripihkaisen värin.

Superiorelta löytyy esimerkiksi Castellon Monsanton Vin Santo del Chianti Classico 2005. Tässä trebbiano- ja malvasia-rypäleistä valmistetussa makeassa viinissä on pähkinäisyyttä ja kuivattua aprikoosia sekä puun tuomaa voista muistuttavaa paahteistuutta. Loistava viini sellaisenaan jälkiruuaksi tai vaihtoehtoisesti biscotti-pikkuleipien seuraan.

Maaliskuun kausimenu: Rosmariinipannacottaa ja hapanimelää porkkanaa

Jokainen menu täytyy päättää jälkiruokaan. Rosmariini tuo pannacottaan tuulahduksen välimerta ja yhdistää jälkiruuan aromimaailman edeltävään annokseen.

Pannacotta

4:lle

4 dl kermaa
2 liivatelehteä
0,5 dl sokeria
2 rkl kuivattua rosmariinia

Laita liivatteet likoamaan. Laita kerma, sokeri ja rosmariini kattilaan. Kiehauta ja anna porista hiljalleen 15 min. Purista liivakoista vesi ja lisää ne kattilaan. Sekoita hyvin. Siilaa joukosta pois rosmariinit ennen kuin laitat pannacotan tarjoiluastioihin.

Kaada tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Marinoidut porkkanat:

1-2 porkkanaa
0,5 dl valkoista balsamicoa
0,5 dl sokeria
1 appelsiinin mehu ja kuori

Leikkaa yksi iso tai kaksi pientä porkkanaa pieniksi kuutioiksi. Laita kattilaan sokeri, balsamico, appelsiinin raastettu tai vuoltu kuori sekä porkkanakuutiot. Keitä, kunnes neste kattilassa on paksua siirappia. Nostele porkkanakuutiot jäähtymään.

Kokoa annos nostelemalla porkkanat pannacotan päälle koristeeksi. Jos vuolit appelsiininkuorta kattilaan kuorimaveitsellä, voit käyttää myös näitä koristeena. Lisää vielä päälle tuoretta minttua tai rosmarinia.

Viiniksi sopii vaikkapa makea itävaltalainen Rosenhofin Welchriesling Beerenauslese, mutta myös Sauternes kuten tämä Château d'Arche sopii hyvin.

Joulukalenterin 21.luukku: Makeat viinit aterin päätteeksi

Hyvään jouluateriaan kuuluu jälkiruoka, ja sille tarvitaan viini. Jos on laiska, niin kannatta hankkia viini, joka on jälkiruoka. Parhaista makeista viineistä löytyy moniulotteisuutta, jota voi ihmetellä pitkin jouluyötä.

Ensimmäisenä vinkkinä on sherry, Don Guidon 20-vuotias Pedro Ximénez. Viini on valmistettu kevyesti aurinkokuivatuista rypäleistä, ja se on kypsynyt solerassa 20 vuotta. Tästä oksidoituneesta viinistä löytyy viikunaisuutta, rusinaaja suklaisia sekä kahvimaisia nuotteja. Sokeria on siinä määrin, että tämä on jälkiruoka sellaisenaan. Jos viiniä haluaa hieman keventää, voi sen seurana nauttia vaikkapa vaniljajäätelöä jouluisella sekametelisopalla.

Toisena viininä raikkaampi vaihtoehto, S.A. Prümin Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010. Tässä on sokeria vain 110 g/l, ja sitä tasapainottaa huomattava hapokkuus. Tästä viinistä löytyvät klassiset makean rieslingin aromit: Aprikoosia, hunajaa, sitruunaa, mineraalisuutta ja aavistus petroliakin. Tämä viini on aivan huippupari juustopöytään: raikastavaa hapokkuutta ja riittävästi makeutta rasvaisten, suolaisten juustojen vastapariksi.

Ja kolmantena illan nautiskeluviini. Portviini kuuluu jouluun kuin sarvet poron otsaan. Suosittelemme viime vuonna hyväksi havaittua Kopken 20-vuotiasta Tawnya. Tästä löytyy rusinaa, viikunaa ja oksidatiivisen tynnyrikypsytyksen tuomaa pähkinäisyyttä. Tätä voi nauttia mainiositi sellaisenaan, mutta sopii myös koville juustoille. Tawny nautitaan perinteisisti hieman viilennettynä.

Tässä kolme hyvää päätöstä aterialle, valitse näistä mieleisesi. Tai onhan jouluna kolme pyhäpäivää, valkaa vaikka kaikki!

Kuvat: Alko.fi

Karviaista kolmella tapaa jälkiruuassa

Karviasta kolmella tapaa jälkiruuassa ja Pisonin viinitilan vuoden 1998 vin santoa. Taivas mikä yhdistelmä! Tämä, jos mikä päätti kaveriporukan kokkailuillan mukavasti. Kesän ehkä aliarvostetuin puutarhamarja jalostui Heikin keksimässä jälkiruuassa salonkikelpoiseksi.

Parin vuoden aikana French Culinary Instituten teoksen Classic Pastry Arts ohjauksessa jalostuneen ohjeen mukainen piirakkapohja:
(6 pientä leivoskokoista piirasta)

50 g voita
100 g kakkuvehnäjauhoja
1 muna
ripaus suolaa
1 tl sokeria
12 isoa muffinivuokaa

Kaada jauhokeko, suola ja sokeri leikkuulaudalle, kuutioi kylmä voi kasan päälle. Hakkaa veitsellä voita jauhoihin, kunnes suurimmat nokareet ovat noin punaisen linssin kokoisia. Taikinaan ei saa koskea käsin, jotta sitkoa muodostuu niin vähän kuin mahdollista. Lisää sitten muna, sekoita se veitsellä voi-jauhoseokseen. Aivan lopussa taikinan voi painella yhteen käsin. Jaa se kuuteen osaan, kauli nämä jauhotetulla laudalla pyöreiksi 5 mm paksuiksi kiekoiksi. Nostele kiekot muffinivuokiin ja painele ne seinämiä myöden. Laita päällee toinen vuoka ja kaada se täyteen kuivia herneitä tms painoksi. Paista 225 asteisessa uunissa noin 10 min, poista sitten painovuuat ja jatka vielä hetki. Ole tarkkana, ohuen taikinan reunat palavat herkästi.

Rahkatäyte:
250 g rahkaa
1,5 dl kermaa
1 muna
vaniljaa
sokeria maun mukaan
Vaahdota kerma, sekoita joukkoon rahka, sokeri ja vanilja. Vatkaa lisää. Sekoita lopuksi muna joukkoon.

Karviaissiirappi:
2 l karviaisia
4 dl sokeria
Soseuta karviaiset ja paseeraa siivilän läpi kattilaan. Lisää sokeri, keitä kunnes on sopivaa siirappia.

Nostele sitten vuokiin lusikalla rahkatäytettä niin, että reunaa jää hieman esiin. Laita keskelle lusikallinen siirappia ja marmoroi sillä rahaktäyte. Laita uuniin 175 asteeseen kypsymään noin 15-20 min, varo polttamasta.

Karviaissorbetti
2 munasta valkuaiset
1 dl turkkilaista jogurttia
puolet edellä valmistetusta siirapista

Vatkaa valkuiset kovaksi vaahdoksi (lisää 2 pisaraa etikkaa ja hyppynen suolaa niin saat helposti pysyvän vaahdon). Sekoita siirappiin jogurtti, kääntele valkuaisvaahto joukkoon. Laita purkissa pakkaseen ja sekoita parin tunnin välein jäätyneet reunat keskelle. Jäätyminen vie noin 6 tuntia.

Kokoa annos: Pallo sorbettia, piirakkaa, hieman siirappia lautaseen jos sitä jäi, koristeeksi vaikkapa paahdettua hasselpähkinää ja minttua. Rocks!