Priorat. Taas.

Edellisestä visiitistä (ja blogijutusta) on jo kolme vuotta, joten on siis aika jälleen hehkuttaa Prioratin hienoutta.

Meillä oli siis Katalonian reissulla vuokralla asunto Castelldefelsistä asunto, ja alun perin olimme ajatelleet että teemme sieltä vierailuja läheisille Penedesin viinitiloille. Juuri ennen reissua päätimme kuitenkin varata yhden hotelliyön meille läheisen Prioratin viinialueen "pääkaupungista" Falsetista.

Gratallops, taustalla montsantin massiivi.
Huomaa maaperän värin muutos massiivin
rinteessä!

Castelldefelsistä (tai Barcelonan lentokentältä) ajaa Falsetiin puolisentoista tuntia. Olimme sopineet käynnin pienelle Celler Devinssin viinitilalle, jossa olemme käyneet joka reissulla. Devinssi sijaitsee Gratallopsissa, joka on Prioratin kylistä kenties tunnetuin: Siellä on muun muassa Clos Mogador.

Lähdimme ajamaan aamulla ja olimme Gratallopsissa perillä kymmenen maissa. Matkalla ajoimme Falsetin ohi ja jatkoimme siitä ohi Siurana-joen laaksossa sijaitsevan Mas Martinetin viinitilan Prioratin sydämeen Gratallopsiin. Olemme saapuneet kylään muutamaan kertaan kävellen ja useita kertoja autolla, ja kylää ympäröiville rinteille levittäytyvät karut viinitarhat ovat aina yhtä upea näky.

Kävimme kahvilla kukkulalla sijaitsevan Gratallopsin kylän 'huipulla' hotelli cal de llopissa. Muistimme heti, miksi rakastamme aluetta (maisemien ja viinien lisäksi): Ihmisten ystävällisyys on Barcelonan seudun peruskohteliaseen suhtautumiseen verrattuna kuin toiselta planeetalta. Prioratissa ollaan maalla, ja ihmiset ovat aitoja.

Pengerrettyjä tarhoja Gratallopsin ympärillä

Kahvin jälkeen Devinssille, jossa maistelimme (aikanaan Pietarista emigroituneen) PR-vastaavan Jordin kanssa talon viinit, joihin oli tullut uusia tuttavuuksia:

Mas de Les Valls Blanc on kuiva täyteläinen viini, johon käytetään Pedro Ximenes - Garnacha Blanca-sekoitusta. Jännittävä hieman mantelinen, yrttinen ja mineraalinen viini, joka toimii hyvin esimerkiksi alueella suosittujen kanaruokien kanssa.

Valikoimaan oli tullut myös Montsantin alueen viini 1068 D'Illia, joka oli varsin hedelmäinen ja täyteläinen. Garnacha-rypäleet kasvavat savimaalla, ja viinissä oli runsaasti etäisesti merlot'sta muistuttaavaa maanläheisyyttä yhdistettynä kevyeen savuisuuteen. Viini oli varsin pehmeä eikä aivan meidän suuhumme istuva.

Hienoin uutuus oli kuitenkin vin doux naturel, joka oli syntynyt vahingossa tilan CS-tarhojen kypsyttyä hieman yli. Rypäleet jätettiin riippumaan ja konsentroitumaan poikkeuksellisen kuivana syksynä 2013. Tämän jälkeen konsentroituneet rypäleet laitettiin käymään, mutta korkean sokeripitoisuuden vuoksi hiivat toimivat hyvin hitaasti ja käyminen kesti pitkään. Käymisen jälkeen viini kypsyi vielä tammitynnyreissä, ja lopputulos oli varsin kiinnostava: Makea CS-viini, jossa aromimaailma on pohjimmiltaan rusinainen. Taustalla on kuitenkin pieni henkäys vegetaalisuutta ja herukkaa, mikä tekee tuoksusta kiinnostavan. Viini on suussa makea, täyteläinen ja mausteinen. Jälkimaussa on hapokkuutta makeuden vastapainoksi, joten kokonaisuus on tasapainoinen. Tätä ostimme joulua ajatellen kotiinviemisiksi.

Finca Rocapoll

Maisteluiden jälkeen päätimme lähteä kävelylle viinitarhojen lomitse kulkevaa tietä myöden, koska aamupäivä oli vielä suhteellisen viileä. Kävelimme tuttua reittiä Devinsin vanhalle Finca Rocapoll-nimiselle Carineña-tarhalle, jonka ikivanhat, alle puolen metrin korkuiset viiniköynnösvanhukset tuottavat pitkäikäistä, moniulotteista viiniä. Jatkoimme tästä vielä matkaa, ja pian olimme rinteen harjalla. Toisella puolella sijaitsevat runsaasta aluskasvillisuudesta tunnistettavat, luomuviljellyt Clos Mogadorin tarhat. Jatkoimme matkaa, ja pian olimme hieman eksyksissä. Pienen harhailun jälkeen pääsimme kuitenkin takaisin tutulle tielle ja palasimme Gratallopsiin. Yllättävästi pidentynyt kävely valmisti sopivasti paikalliseen tapaan kahdeksi varatulle lounaalle.

kylmänä alkuruokana marinoitua sardiinia

Söimme lounaan aina loistavassa Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Tämä on ravintola, johon olemme kaikilla viime vuosien Katalonian reissuillamme päätyneet. Ravintola on osa espanjalaista lähiruokaliiketta Km0:a, joten annokset koostetaan pääosin alueen omista raaka-aineista. Menu sisälsi
muutaman alkuruuan ja kaksi pääruokaa: Sienikeittoa, munakoisotartaria, marinoitua sardiinia, paistettua kummeliturskaa, pitkään haudutettua, revittyä ja prässättyä lähikanaa ja lopuksi vielä lajitelma jälkiruokia.

Sienikeittoa

Viiniksi pyysimme sommelieriltä raikkaamman pään punaisen Prioratin, ja pienen ääneenpohdinnan jälkeen saimme Ferrer Bobetin vanhojen köynnösten viinin, jonka rypäleet kasvavat Falsetin ja Porreran kylien välisellä harjanteella korkealla. Korkeus tekee tarhasta suhteellisen viileän, joten rypäleet säilyttävät hyvin hapokkuutensa tuottaen verraten hapokasta, raikkaan hedelmäistä viiniä joka toimi aterian kanssa vallan mainiosti.

turskaa ja kurpitsaa

Falsetin kylä oli arki-iltanakin pirteä: aperetiivien nauttijoita oli (ne muutamat) terassit täynnä, kaupoissa oli jonoa ja puheensorina kaduilla vilkasta ja äänekästä. Kiertelimme hiukan kylää ja  kävimme nauttimassa vermutit kylän perinteisen majoitusliikkeen Hostal Sportin terassilla. Söimme paikallisittain erittäin aikaisen pienen illallisen hotellimme ravintolassa ja painuimme pitkän päivän jälkeen nukkumaan.

Lähtö pois tältä sympaattiselta ja meille hyvin läheiseltä alueelta harmitti, mutta pois ajaessa sovimme jo perheen kesken että parin vuoden sisään tullaan taas uudestaan!

Pardas, Penedesin pieni suuri tuottaja

Kävimme viikon lomalla Kataloniassa, jossa jaomme aikammme rannan ja Penedèsin sekä Prioratin viinitilojen välillä. Olimme vuokranneet asunnon Castelldefelsistä, parikymmentä kilometriä Barcelonan lounaispuolelta. Paikka oli varsin kätevä rantatukikohta, josta ajoi alle puolessa tunnissa Penedèsin viinialueen ytimeen Vilafrancan ja Sant Sadurni d'Anoian ympäristöön.

Penedèsin alue on tietenkin tunnetta Cavatuotannostaan, joka ei kuitenkaan ole Penedèsin alueen yksinoikeus: Cavaa saa tuottaa muuallakin Espanjassa, ja laatutuottajat ovatkin kärsineet Cavan maineesta halpana rantaviininä. Vastauksena tähän Penedésin alueen kuohuviineille luotiin vuonna 2014 uusi laatuluokka Clàssic Penedés, jonka tuotantokriteerit ovat tiukemmat: Rypäleet tulee kasvattaa täysin luomumenetelmin Penedèsin alueella, ja viinien täytyy kypsyä pullossa vähintään 15 kuukautta ennen liikkeellelaskua. Tarkempia säännöksiä löytyy D.O. Penedésin kotisivuilta.

kartta: D.O. Penedes

Viinialue sijatsee Katalonian keskiosassa ulottuen rannikolla Barcelonan lentokentästä kaakkoon lähelle Tarragonaa noin 80 kilometrin matkan. Rannikolta alue leviää viitisenkymmentä kilometriä sisämaahan lähelle Igualadan kaupunkia. Alue jaetaan rannikolta sisämaahan mennessä kolmeen vyöhykkeeseen: Maritim rannikolla, Central keskellä ja Superior sisämaassa. Suurin osa tuottajista sijaitsee keskimmäisellä vyöhykkeellä paikoin suoraan merestä nousevien Garrafin rannikkovuorten takaisessa laaksossa ja rinteillä. Alueella on vuoristojen ja laaksojen ansiosta lukuisia erilaisia mikroilmastoja rannikon tarhoita Penedés Soperiorin 800 metriin yltäviin tarhoihin. Maaperä on vaihtelevaa. Tämän vuoksi alueella voidaan tuottaa monen eri tyylisiä viinejä raikkaista valkoviineistä runsaisiin punaviineihin.

Rannikkovyöhykkeellä kasvatetaan eniten punaisia lajikkeita: Garnachaa, Carineñaa (=Samsó) ja Tempranilloa (Ull de llebre), mutta myös makeita viinejä tuottavaa Malvasia de Sitgesiä ja Moscatel de Alexandriaa. Sisämaahan mentäessä valkoiset lajikkeet Macabeo ja Xarel-lo yleisyvät, ja sisämaan korkeimmilla tarhoilla menestyy Parellada. Toki alueella kasvatetaan myös kansainvälisiä lajikkeita Cabernet Sauvignonia, Merlot'a ja Syrahta ja Pinotia.  Korkeammilla tarhoilla kasvaa nykyisin myös Rieslingiä ja Sauvignon Blancia.

Vaikka alue on tunnettu ennen kaikkea kuohuviineistään, on tuotannosta silti suurin osa on kuplattomia (miksei suomessa ole vastinetta englannin still winelle?). Cavatuottajista suuri osa on isompia yrityksiä, kun taas pientuottajien on helpompi valmistaa kuplimattomia viinejä: Niitä ei tarvitse varastoida ja kypsyttää kalliisti useita vuosia.

Vierailimme yhdellä pienellä mutta varsin arvostetulla tilalla, joka tuottaa yksinomaan kuplimattomia laatuvuunejä. Pardasin tilan ovat perustaneet Ramon Perrera ja Jordi Arnan vuonna 1996, jolloin he hankkivat Can Comasin tilan ja alkoivat istuttaa tarhoja. Ensimäinen liikkeelle laskettu vuosikerta oli 2004: tätä ennen rypäleet myytiin suurille tuottajille, koska Perreran mielestä nuorten köynnösten viineistä ei tullut kelvollista viiniä. Herran asenne oli muutenkin se, että liikkeelle ei lasketa mitään mistä ei voi olla aidosti ylpeä.

Can Comas on 60 hehtaarin tila, jolla kasvaa viinien lisäksi metsää, viljoja ja laitumia. Viinitarhojen maaperät ovat kalkkikiveä ja toisaalta kivistä savimaata. Tämän Torrelavitin ulkopuolella sijaitsevan tilan lisäksi tarhoja on 5 kilometriä pohjoisempana Ainoia-joen laaksossa, jossa kasvaa erittäin vanhoja Xarello- ja Sumoll-köynnöksiä.

Löysimme viinitalon melko pitkän etsimisen jälkeen peltojen keskeltä peltoja (when you come to Torrelavit turn left, drive upphill through the village and out of it. Then continue for some 500 meters until you see a big white house with a tower on your left). Ajoimme hivenen ränsistyneeseen pihapiiriin, jossa tapasimme hivenen varautuneen oloisen Ramon Perreran. Mies vei meidät sisään yhdistettyyn tuotantotilaan ja maisteluhuoneeseeen ja totesi että "let's get into the busines" ja kaivoi esiin pulloja valitellen että valkoiset ovat nyt lämpimiä kun viinikaappi on rikki.

Maistelimme ensin Rupestrista, joka on xarel-lo-voittoinen blendi jossa kukkeutta tuomassa pieni osuus malvasia de sitgestä. Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta ja kivellisten hedelmien aromia, hunajamelonia (malvasia?) sekä tuntuvaa yrttisyyttä tuomassa ryhtiä. Maku on melko täyteläisen hedelmäinen ja runsas, mutta suutuntuma on hapokkuuden ja pienen kuorikontaktin tuoman tanniinisuuden ansiosta ryhdikäs. Viini ei kärsinyt lämpimänä tarjoilusta, vaan olisi toiminut huoneenlämpöisenäkin hyvin ruokaviininä. Viilennettynä menisi varmasti runsaan hedelmäisenä viininä hyvin aperetiivinakin.

Tämän jälkeen punainen Sumol-viini Sus Scrofa. Sumol on paikallinen lajike, jonka viljely ja valmistaminen hyväksi viiniksi on Perreran mukaan haastavaa: lajike kypsyy myöhään, siinä on hapokkuuta etenkin liian aikaisin poimittuna kitkeryyttä, joka tekee viineistä epämiellyttäviä. Siksi lajike onkin väistynyt sivuosaan, ja sen viljelyala on enää noin 100 hehtaaria. Sus Scrofa oli kuitenkin selvästi tuotettu taidolla, koska viini oli sekä tuoksultaan että maultaan raikkaan hedelmäinen, hieman yrttinen ja mukavalla tavalla rustiikkinen viini, joka oli kokonaisuudessaan erittäin kulauteltava. Erittäin hyvä arkiviini yksinkertaisille aterioille tai viileänä ihan sellaisenaankin nautittuna.

Tämän jälkeen maistomme cabernet franc-voittoista negre francia, jossa edellä mainitun lisäksi CS:a ja sumolia. Tyyli on hyvin erilainen kuin usein hieman vegetaalisissa loiren cab franceissa: Viini on runsaan tummahedelmäinen, jopa hieman luumuhilloinen. Tukena kuitenkin runsasta ja melko terävää mauseisuutta ja hieman kitkerää yrttisyyttä. Maku on täyteläisen hedelmäinen mutta raikkaan hapokas, toistaa hyvin tuoksuaromeja joitden lisäksi esiin  nousee tammikypsytyksen tuomaa sikarilaatikkohenkeä ja myös aavistus maatuvien lehtien henkäystä. Yllättävänkin moniulotteinen viini etenkin hintaansa nähden.

Maailman ympäri marraskuussa Kataloniassa

Vuoden toiseksi viimeinen maa oli tutun Espanjan sisällä sijaitseva Katalonian maakunta, joka on ollut koko syksyn uutisissa itsenäistymispyrkimysten takia. Katalonia on meille ehkä tutuin matkakohde, koska olemme vierailleet kumpikin siellä yli 10 kertaa. Vitsailemmekin aina, että jos ei muualle innosta matkustaa niin Kataloniassa voi aina käydä. Tällä kertaa teimme herkullisen kolmen ruokalajin menun alueen ruokakulttuurin ympärille, joka sopii mainiosti vaikka pikkujoulujen herkkutteluun.

Alkuruuaksi pan con tomate

 Pääruuaksi katalonialasta kalakeittoa

Jälkiruuaksi suklaakakkua, suolaa ja oliiviöljyä

Joulukuun maa taitaa olla Espanjan naapurimaa Portugali ja joulukuussa on tulossa jo 5 kertaa Pullon henkien perinteinen herkuttelijan joulukalenteri. Ensimmäinen luukku aukeaa taas 1.12. 

Maailman ympäri Kataloniassa: Suklaa-oliiviöljykakku

Söimme tällaista kakkua ensimmäisellä Priorin reissullamme ravintola Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Kakku on täyttä suklaata, ja sen päälle ripotellaan suokakiteitä ja lorotellaan reilulla kädellä oliiviöljyä.

Suklaakakku
100 + 50 g suklaata (80 %)
3/4 + 1/4 dl oliiviöljyä
3 munaa
1 dl sokeria
50 + 20 g mantelijauhoa
1 oksa tuoretta rosmariinia
Sormisuolaa


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Erota keltuaiset valkuaisista. Laita kastikekattilaan 3/4vdl oliiviöljyä ja 100 g suklaata, lämmitä matalalla lämmöllä levyllä kunnes suklaaon sulanut. Laita sivuun jäähtymään hieman. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. (Laita ripaus suolaa ja tippa etikkaa joukkoon niin saat kovemman vaahdon.) Vatkaa sitten keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Valuta suklaa-öljyseos keltuaisvaahtoon jatkuvasti vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauho ja pieneksi hakattu rosmariini. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto seokseen. Voitele 18 cm irtopohjavuoka oliiviöljyllä ja jauhota mantelijauholla. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista noin 40 min uunin alatasolla. Jäähdytä, irrota vuuasta. Tee kuorrute sulattamalla 50 g suklaata ja loppu oliiviöljy. Kaada kakun päälle. Ripottele päälle reilusti sormisuolaa.

Leikkaa kakku annospaloiksi, kaada juuri ennen tarjoamista päälle oliiviöljyä.

Koska olemme ihastuneet kakkuun Prioratin Falsetissa, on enemmän kuin sopivaa suositella viiniksi Agricola Falset-Marçan valmistamaa makeaa Garnacha-viiniä, Etim verema tardanaa. Rypäle on sama kuin Banyulsin päälajike, mutta tätä viiniä ei ole väkevöity vaan makeus tulee osin kuinvatuista, konsentroituneista rypäleistä. Viini on  makea, mausteinen, tummamarjainen ja se on kuin tehty suklaan pariksi!

Maailman ympäri Kataloniassa: Suquet de peix i marisc

Katalonialla on pitkä pätkä välimeren rantaviivaa, ja siksi mereneläviä on tarjolla varsin kattavasti. Vierailut rannikon kaupunkien ja kylien aamuisille kalatoreille ovat olleet upea kokemus, joka kaikkien kalan ystävien pitäisi kokea. Tuoreista raaka-aineista syntyy yksinkertaisia mutta uskomattoman maukkaita ruokia, joita voisi syödä niin paljon että napa repeää. Nyt esittelemme Katalonialaisen version yhdestä pitkäaikaisesta suosikistamme, tomaattisesta kalakeitosta.

Suquet de peix i marisc

500 g kiinteitä perunoita
3 sipulia silputtuna
7 kynttä valkosipulia
4 tomaattia
3 rkl tomaattipyrettä
3 laakerinlehteä
hyppynen saharmia
fenkolinsiemeniä
1 dl persiljasilppua
10 valkopippuria
2 dl valkoviiniä
litra kalalientä
0,5 dl siiderietikka tai 2 dl viiniä
1 dl oliiviöljyä
500 g vaaleaa kalaa kuten kuhaa, seitä tai turskaa
500 g sinisimpukoita
10 jättirapua

Silppua sipulit ja valkosipulit. Laita 1 sipuli  ja 2 valkosipulinkyttä toiseen kattilaa, lisää litra vettä, 1 tl suolaa ja etikka tai 2 dl viiniä ja 1 tl fenkolinsiemeniä ja valkopippurit. Laita tämä simpukankeittoliemi porsemaan.

Laita toiseen suureen kattilaan 2 sipulia ja oliisiöljy. Kuullota pari minuuttia, lisää 5 kyttä valkosipulia ja jatka kuullotusta pari minuuttia. Kaada sekaan viini, lisää tomaattipyre. Keitä minuutti. Lisää kalaliemi ja 5 dl vettä. Lisää pilkotut tomaatit ja perunat sekä laakerinlehdet ja sahrami ja 1 tl suolaa. Keittele tunti hiljaisella lämmöllä.

Koputtele simpukat läpi ja heitä pois sellaiset, jotka eivät sulkeudu. Heitä simpukat keittoliemeen ja laita kuumalle levylle kunnes liemi kiehahtaa. Ravistele, laita levylle ja toista ravistelu. Lisää lopuksi ravut sekaan ja anna olla kunnes ravut punertuvat. (Jos käytät valmiiksi kypsiä rapuja, voit lisätä ne lopussa suoraan keittoon.) Nostele simpukat liemestä, jätä 10 simpukkaa koristeeksi ja ota muista lihat erilleen.

Pilko kala, lisää keittoon kalanpalat, simpukat ja ravut. Anna kiehua kovalla lämmöllä 5 minuuttia. Kauho lautaselle, lisää päälle persiljasilppua ja tarjoa leivän kanssa.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme hieman runsaampaa viiniä Montsantista. Celler del Masroig on laadukkaita viinejä tuottava, 1917 perustettu satavuotias ko-operatiivi. Sola Fred Blanc on sekoite macabeoa ja garnacha blancaa. Viini on raikas, kohtalasen hedelmäinen, valkokukkainen ja yrttinen. Suussa viini on melko täyteläinen, tässä riittää runkoa runsaan keiton pariksi.

Maailman ympäri ajankohtaisesti Kataloniassa!

Myönnetään, nyt mennään siitä missä aita on matalin. Aloitimme maailmanympärimatkan Espanjasta, koska sen ruokakulttuuri on italialaisen ohella meille kaikkein tutuin. Nyt kun olemme saaneet seurata uutisia Kalalonian kenties brexitiäkin sekasortoisemmaksi äityneestä itsenäisyyspyrkimyksestä, huomasimme että tosiasiassa meille tutuin "espanjalainen" ruokakulttuuri onkin itse asiassa katalonialaista: Olemme vierailleet alueella liki kymmenen kertaa ja syöneet kaikilla matkoilla mitä erilaisimmissa paikoissa loistavaa ruokaa. Niinpä päätimme esitellä marraskuussa 3 ruokaa, jotka ovat mielestämme erittäin tyypillisiä Katalonialle.

Alkuun: Pa amb tomaquet!

4 siivua maalaisleipää
2 kuorittua valkosipulinkynttä
2 mehukasta tomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

Paahda leivänsiivuja niin, että pinta saa aivan aavistuksen väriä. Leipien ei pitäisi tummua. Raavi sitten leipien pintaan makua valkosipulinkynnellä. Leikkaa tomaatit puoliksi, hiero reilusti sisustaa leivän pintaan. Valuta päälle vielä oliviöljyä ja ripottele halutessasi merisuolaa. Nauti alkupalana Cavan tai rosadon kanssa.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme timantinkovan hinta-laatusuhteen omaavaa Juvé y Campsin Gran Reserva Brut Naturea alkon tilausvalikoimasta. Kyseinen viini on täysin kuiva, mutta siinä on cavalle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä joka yhdistyy hienosti pitkän pullokypsytyksen tuomaan paahteisuuteen. Tämä on meidän luottocavamme jota voimme suositella! Muita hyvinä pitämiämme katalonialaisia cava-tuottajia ovat Raventós i Blanc, Gramona, Agusti Torello-Mata ja etenkin Recaredo, jonka Turo d'en Mota on yksi upeimmista koskaan maistamistamme cavoista. Valitsetpa minkä tahansa näiden tuottajien viineistä et tule pettymään!

Costers del Siurana Miserere 1993

Priorat on yksi meille läheisimmistä viinialueista, sillä olemme vierailleet siellä useasti ja tutustuneet joihinkin alueen viinintuottajista. Rakastamme tämän Katalonian takamailla sijaitsevan alueen yksinkertaista ja rentoa tunnelmaa, ja tulemme varmasti palaamaan alueella aina uudeleen.

Costers del Siuranan perusti Carles Pastrana yhdessä enologivaimonsa Mariona Jarquen kanssa. Heidän tilansa oli yksi viidestä alueen renesanssin 1970-luvulla aloittaneista pioneereista, joista kuuluisin on René Barbierin Clos Mogador. Costers del Siurana koostuu kahdesta tilasta, alkuperäisestä Gratallopsin Clos del Obacista ja Torroja del Prioratissa sijaitsevasta Mas d'en Brunosta, josta Misereren rypäleet tulevat. Tarhat sijaitsevat Siurana-joen rinteillä tyypillisessä licorella-maaperässä.

Viini on sekoite viidestä lajikkeesta: Garnacha (27%) on tyypillisin Prioratin alueen rypäle, jonka aromimaailma on usein varsin punamarjainen ja herkästi hieman oksidatiivinen. Misereressä on mukana myös Prioratin vanhimpien CS-köynnösten rypäleitä 27 %: Tämä tuo aromimaailmaan mukaan tummempia marjoja ja herukkaista aromia. 26 % on Espanjan tunnetuinta lajiketta tempranilloa, joka etenkin tässä ikääntyneessä viinissä on aistittavina tyypillisenä satulanahkaisuutena. Täyteläistä pyöreyttä on tuomassa 10 % merlot:a ja 10 % cariñenaa.

Viini on ensin varsin sulkeutunut, mutta happea saatuaan herää hienosti eloon. Tuoksussa on nahkaisuutta, joka on kenties päälimmäisin piirre. Tarkemmin tuoksuttaessa nokkaan nousee laajalla kirjolla marjaisia aromeja karhunvatukan ja vadelman kautta selkeänä tunnistettavaan CS-herukkaisuuteen. Kypsytyksen tuomaa lyijykynän kuivaa tammisuutta ja aavistus volatiilia asetoni-aromia löytyy myös. Jälkimmäinen on varsin hentopiirteistä eikä ainakaan meidän nenässämme tunnu virhearomilta vaan tuo lähinnä kompleksisuutta ja tuo kontrastia marjaisuuteen. Suussa viinin rakenne on ikään nähden erittäin napakka. Alku on yllättävän hapokas ja marjaisa. Pian makukokemus kääntyy nahkaiseen kuivattavuuteen, jota kuitenkin seuraa jälkimaussa hienosti alueelle tyypillinen mineraalisuus, joka nostaa veden kielelle huuhtelemaan edelleen varsin jymäköiden tanniinien pureskelemia ikeniä.

Viini on ikääntynyt erittäin kauniisti, ja voimme lämpimästi suositella Misereren vanhempien vuosikertojen hamstraamista mikäli joku niihin törmää. Itse satuimme huutamaan tämän eBay:sta pilkkahintaan joitakin vuosia sitten ja unohdimme sen kaapin perälle kunnes se sattui käpälään alahyllyä penkoessa. Onnekas yhteentörmäys.

Tämän viinin ruokapariksi suosittelemme selkeitä liharuokia. Medium-kypsyydessä tarjottu karitsa voisi olla täsmäsuositus, mutt toki myös nauta tai syksyn riistakaudella hirvi voisivat toimia oivasti.

Loxarel a Pél 16

Kuva: Loxarel.com

Loxarel on Josep Mitjansin vain 16-vuotiaana perustama viinitalo, joka tuotti ensimmäisen tuhannen pullon cavaeränsä vuonna 1985. Hän halusi vastustaa massatuotantoa ja nostaa esiin Penedesin alueen alkuperäisiä lajikkeita ja terroiria. Talon nimikkorypäle on -kuten arvata saattaa- xarel-lo. Loxarelin tarhoja viljellään biodynaamisesti ja viininvalmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita innovatiivisesti.

Nyt maistamamme viini on puhdas Xarel-lo Can Mayolin tilalla Penedesistä, hieman Vilafrancan pohjoispuolella 250 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta. Tarhoja viljellään biodynaamisesti, rypäleet kerätään käsin ja käytetään kokonaisina kuorineen. Viini maseroituu 4 kuukautta kuorineen, minkä jälkeen sitä vielä kypsytetään 720 litran amforassa 3 kuukautta. Viini käytetään villihiivoilla ja pullotetaan ilman sulfiittilisäystä, koska kuorista irronneet tanniinit parantavat säilyvyyttä.

Väriltään Loxarel a Pél 2016 on syvän kullankeltainen. Sen tuoksussa on siiderimäistä omenaa, sitrusta, hieman lääkemäistä mausteisuutta. Maku on täysin kuiva, keskitäyteläinen. Aromipaletilla johtaa ensin sitrus, mutta jälkimaussa päätään nostavat lääkeyrtit. Tämä yrttisten aromien korostuminen lienee seurausta ainakin osin runsaasta kuorikontaktin tuomasta tanniinisuudesta, joka on maussa melko yllättävä komponentti. Se tuntuu aluksi hieman irralliselta, mutta joko makunystyrät tottuvat tai happeutuminen tekee viinille hyvää: Puolisen tuntia lasissa oltuaan viini muodostuu kokonaisemmaksi kuin heti avaamisen jälkeen. Viini oli huomattavasti parempi ruuan kanssa kuin sellaisenaan: Runsas hapokkuus ja tanniinit kesyyntyvät ja aromit nousevat paremmin etualalle. Tämä toimii hyvin klassisten tapasten kuten ibericon, manchegon tai erilaisten krokettien parina.

Kaksi espanjalaista istui ruokapöytään

Parsakauden avannutta ateriaa jatkettiin toisilla ruuilla ja toisilla viineillä. Seuraavaksi alkuruuaksi olimme laatineet bruscetta-leipäsen, jolle oli lastattu marinoitua punasipulia, mummonkurkkuja sekä seesaminsiemenissä pyöriteltyä, limettistä lohipastramia. Tämä kaikki tarjottuna limemajoneesilla, kaunis ja maukas annos.

Viininä tämän kanssa oli tarjolla alkon uutuus, Muga Blanco 2012. Riojan valkoinen viini Viurasta, espanjan kuumempien alueiden nousevasta valkoisesta tähdestä. Aromaatiksi mukaan sekoitettu kuitenkin 10/100 malvasiaa. Rypäleet on valittu tarkoin, talon nettisivun mukaan puolet sadosta hylätään. Viini käy 3 kuukautta sakkojen kanssa uudessa ranskalaisessa tammessa, ja sen maistaa viinistä selkeästi.

Lasissa oljenkeltainen, kirkas. Tuoksussa on sopivasti kirpeänpuoleista eksoottista hedelmää, selkeä hiivainen aromi. Tämän alta tammi ei kovin voimakkaasti paista, kevyt mausteisuus kuitenkin Hiivaisuus tuo suussa jopa hivenen kotiviinimäisen fiiliksen. hapot ovat keskivoimakkaat. Maku on sakkakäymisen sävyttämä, jollakin tavalla sakean ja täyteläinen. Hedelmäisyys jää sellaisenaan hieman jalkoihin. Viini kuitenkin muuttui ruuan seurassa täysin: Hiivaisuus katoaa, hapokkuus ja raikas hedelmäisyys nousee esiin. Mieleen tulee Vietnamilainen hedelmätori, jossa nenä haistaa ananaksia, pomeloita, vihreää mangoa ja salaattipapaijaa. Bruscetan kanssa eksoottinen hedelmä ei ole ätläkkä, vaan raikas. Tämä on yksi parhaista esimerkeistä ruuan vaikutuksesta viinin makuun, ja suosittelemmekin tätä vain ja ainoastaan ruokaviiniksi selkeänmakuisille, rasvaisen ja hapokkaan elementin yhdistäville ruuille.

Pääruuaksi tarjoilimme sitruuna-valkosipulimarinoitua kevätkananpoikaa polentan ja kasvisten sekä tsatsikin kera. Viiniksi tälle löysimme kaapin kätköistä pullon, joka oli kevään Katalonian matkan muistoja: Pares Baltan Electio on puhdas Xarel.lo Cal Miretin tarhalta 350 metrin korkeudesta Penedesin alueelta. Viini on käytetty uusissa tammitynnyreissä 18 päivää, ja kypsytetty tämän jälkeen vielä samoissa tynnyreissä 4 kuukautta.

Viini on lasissa vaalean keltainen, hieman hailakampi kuin Muga. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, päärynää sekä melko reilusti yrttisyyttä. Hienoinen briossinen tuoksu on myös tunnistettavissa. Toisin kuin Mugassa, tuoksu on raikas eikä hiivaisuutta ole aistittavissa. Suussa paletille noushedelmäisen aromin lisäksi selkeämpi paahtoinen ja yrttinen aromi. Suussa viini on melko täyteläinen, silti oivan hapokas ja sen vuoksi tasapainoinen. Viiniä nauttii mieluusti sellaisenaankin, ja ruualle se sopii oivallisesti. Melko raikas kananpoika täydentyy hieman täyteläisemmällä viinillä, ja toisaalta viini kestää hyvin annoksen sitruunan ja reippaan valkosipulin.

Molemmat viinit olivat ensisijaisesti siis ruokaviinejä, mutta xarel.lo toki menee sellaisenaankin oivasti. Tämä ei kuitenkaan muutu ruuan myötä yhtä selkeästi kuin muga, ja siksi edellinen yhdistelmä oli tavallaan kiinnostavampi. Hyviä viinejä molemmat, omalla tavallaan. Mugan ja ruuan yhdistelmää kehotan erityisesti kokeilemaan, oli mielenkiintoinen.

Ruokaa ja juomaa Espanjan malliin

Meidän lomilla yllättäen ruualla ja juomalla on suuri vaikutus siihen, oliko loma onnistunut vai ei. Calafellin ruokatarjonnasta kerrottiin jo aikaisemmin, mutta lisäksi lomalle osui kaksi muuta melkein täydellistä ravintolakohdetta. Ensimmäinen osui kohdalle reissun ainoana Barcelona-päivänä, jolloin vierailtiin Pares Baltalta saatujen suositusten perusteella modernia tapasruokaa tarjoilevassa Comerc 24-ravintolassa, joka on ensimmäinen Carles Abellanin avaamista ravintoloista Barcelonassa. Comerc 24 on avattu vuonna 2001 ja aiheutti avaamishetkellään valtavan keskustelun tavallaan käyttää tapaksia menussaan. Abellan kutsuu ravintolan menua glokaaliksi, jossa yhdistyy perinteinen tapaskulttuuri yhdistetttynä Italialaiseen, meksikolaiseen ja aasialaiseen keittiöön. Juuri tätä saimmekin kokea, kun pääsimme maistelemaan ravintolan herkkuja. Otimme molemmille lounaaksi päivän 7-ruokalajin tapasmenun; voi sitä makujen ilotulitusta.

Alkuun meille tarjottiin 6 erilaista amusea, joista parhaimmat ja yllättivimmät makuelämykset löytyivät pitsasta, joka sisälsi mansikoita, anjovista ja mozzarellaa. Tämä versio menee taatusti testiin myös kotona.

Tapaksista parhaita olivat  sardiinit appelsiinisalaatin ja tuoreen wasabin kera, samoin kuin Pekingin ankan tapaan tehty vasikan poski lisukkeiden kera. Kaikki tapakset olivat todella kekseliäitä ja makua oli todella paljon tarjolla annoksessa kuin annoksessa. Oli suorastaan harmi, että ei ollut aikaa syödä 12-ruokalajin Gran-menua, kun muu seurue odotti jo.


Viineinä nautittiin alkuun jo tuttua Recaredon brut naturea 2007, joka oli suorastaan halpaa verrattuna Suomen hintoihin. 6  euroa hyvästä cava-lasillisesta, miksi tätä ei koskaan tapahdu Suomessa. Amusten ja kala-tapasten kanssa nautittiin Abellan-Bobet Acido 2012, jossa rypäleinä oli albarinhon ja rieslingin sekoitus. Kerrassaan loistava viini, jossa molemmat rypäleet pääsivät oikeuksiinsa nimen mukaisella tavalla. Liha-tapasten kanssa nautittiin Furvus 2009, joka tulee jo edellisellä reissulla tutuksi tulleelta Monsantin alueelta. Viini oli Garnachan ja Merlotin sekoitus ja jälleen kerran hyvä osoitus siitä, kuinka pitäisi muistaa tutustua enemmän Espanjan ei-tunnetuihin viinialueisiin.

Jälkiruuista minun on ainakin hankala valita parasta, koska kaikki sulivat suuhun. Kaikista mielenkiintoisin oli ravintolan tavaramerkki ConGuitos c24, jossa suklaakonvehti oli täytetty crema catalanin kaltaisella maitoseoksella. Ei voi kuin ihmetellä miten niin ohuen suklaan sisään on saatu maitoliemi ja annos vielä saadaan pöytään asti.

Lounaan kruunasivat petit foursit, jotka olivat todella kekseliäitä ja upeasti toteuttetuja. Parhaimpia olivat oreo-keksit mautstettuna mustalla seesaminsiemenellä ja matchasta tehty suklaa, joka maistui suussa vielä puoli tuntia ravintolasta lähdön jälkeenkin.

Kerrassaan upea lounas jälleen kerran ja ehdottomasti suosittelemme paikkaa, jos etsitte Barcelonasta hyvää ravintolaa, joka käyttää kekseliäästi eri raaka-aineita.

Koska meillä oli talo vuokrattuna viikon verran reissusta läheltä Sant Celonia, teimme usein talolla ruokaa illalla itse. Mikäs siinä tehdessä, koska raaka-ainevalikoima oli aavistuksen verran parempi kuin Suomessa edes parhaimpaan sesonkiaikaan. Viikon aikana kävimme kuitenkin kerran lounaalla ja kerran illallisella läheisessä kylässä sijainneessa  can marc-nimisessä maaseuturavintolassa, jota ei voi kun kehua. Jälleen kerran michelinin oppaan bib gourmand-suositukset ovat osuneet kohdalleen.


Lounaan hinta veden ja viinin/juoman kanssa oli n.25-30 euroa ja 6 ruokalajin tapasillallinen oli juomineen 50-60 e, joten hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan. Illallinen oli kertakaikkiaan upea kokonaisuus, jossa oli hyödynnetty todella hyvin paikallisia raaka-aineita ja valmistustapoja.





Illallisen parasta antia oli hanhenmaksa mansikoiden ja balsamicon kera sekä kananpojalla täytetyt raviolit bechamel-kastikkeen kera. Myös ensimmäisenä jälkkärinä tarjottu eukalyptuksella maustettua omenaa kera vihreä tee-sorbetin. Annos oli todella raikas ja kaikilla seurueen jäsenillä kesti todella kauan tajuta, että millä omena on oikein maustettu. Illallisen tunnelmaa nosti ruuan lisäksi sijainti, koska keli oli kohdallaan saimme nauttia illallisen ravintolan sisäpihalla olevassa teltassa joen virratessa vieressä. Kerrassaan mainio päätös onnistuneelle lomalle.

Pares Balta, viinimatkojemme loistavin vierailu tähän mennessä

rivien välit kasvavat palkokasvia typen sitomiseksi

Recaredon omistautuneisuus asialleen ja viinifilosofialleen teki meihin valtavan vaikutuksen, joten suunnatessamme kohti Pares Baltaa Vilafrancan liepeillä ajattelimme, että edeltävä visiitti oli päivän ehdoton kohokohta. Olimme kuitenkin väärässä, sillä Pares Balta ylitti odotukset moninkertaisesti.

Vastaanotto oli ystävällinen, henkilökunta puhui loistavaa englantia (ei todellakaan itsestäänselvyys Kataloniassa...).  ParasBalta on suuri, Cusinen perheen omistama viinitalo, jolla on tarhoja Penedesissä, Terra altassa, Prioratissa ja Ribera del Duerossa.  Meitä kierrätti tarhoilla Prioratissa sijaitsevan Gratavinumin enologi, joka oli valtavan innostunut asiastaan.

Pares Baltan viinit ovat jo jonkin aikaa olleet luomusertifioituja, mutta nyt tarhoja on alettu muuttaa biodynaamisen viljelyn periaatteiden mukaisiksi. Tästä muutoksesta ja biodynaamisen viljelyn perusteista isäntämme Jordi Fernandes teki meille 4 tunnin kierroksen aikana melko yksityiskohtaisesti selkoa, ja ainakin minä jouduin muuttamaan käsitystäni biodynaamisen viljelyn järkiperäisyydestä.

Up there we will go!

Sinänsä tuntuu melko järkiköyhältä haudata maahan vuodeksi sarvi täynnä paskaa. Mutta toisaalta: Kun hautaat maahan täydellistä ravintoa maan mikro-organismeille, saat ne lisääntymään tehokkaasti. Kun sitten kaivat tuon mikroskooppisia ökkimönkäisiä kuhisevan sarven keväällä ylös ja sotket sen lietteiseen kompostiin, jota vielä vatkaat edestakaisin, niin kyllä takuulla saat vahvistettua tarhojen mikroskooppista eliömaailmaa ruiskuttamalla tuota liuosta. Vähän niin kuin jogurttia tekisi...

Joka tapauksessa kierros oli hieno: Kiersimme penedesin tarhoja alangolta nousten pikku hiljaa vuorille 850 metrin korkeuteen, jossa sijaitsevat mm rieslingiä, gewurstramineria ja pinot noiria kasvavat tarhat. Osa tarhoista oli raivattu vanhaan mäntymetsään, jossa oli vuosisatoja vanhoja viljelypenkereitä. Muilta osin tila oli suojellut omistamansa metsän, alaltaan useita satoja hehtaareja.

Pares baltan tuoterepertuaari on hieno: Heillä on perussarjan tuotteet, joita tuotetaan valtavia määriä ja joilla tehdään tulos. Tämän lisäksi ovat exclusive-tyyppiset laatutuotteet, joiden lisäksi on vielä microcuvé-sarja. Viimeiseen kuuluu kokeilutyyppisiä tuotteita erikoisemmista rypäleistä tai muuten kummallisia viinejä. Esimerkkinä näistä Syrahista tuotettu rosé Radix. Viini näyttää aivan punaviiniltä, mutta maistuu rosélta. Toinen loistava viini oli Mas Irene, (Cab. Franc-Merlot) jolle kalpenee moni St Emilionin viini.



Kierroksen jälkeen maistelimme vielä läpi suurimman osan Pares Baltan viineistä sekä penedesistä että Prioratista (Gratavinum) ja Duerosta (Dominio Romana). Matkamuistojen ostamisen jälkeen odotimme vielä talon export manageria, joka oli innostunut suomesta ja halusi tavata meidät ennen lähtöämme. Vaihdoimme muutaman sanan, ja saimme muutamia mahtavia

ravintolasuosituksia evääksi.

Loistava visiitti. Suosittelemme kaikille !

Hiljaiselo päättyköön! 3 viikon lomastamme vietimme puolet Suomessa ja puolet Kataloniassa, tuolla cavan, juustojen ja mahtavien meren herkkujen kotimaassa. Lähiaikoina seuraa muutamia juttuja reissusta, tämä olkoon ensimmäinen.

Kataloniassa on, kuten tunnetua melkoinen määrä DO-alueita: Allella, Empordá, conca debarbera, costers del segre, Montsant, Penedes, Pla del Bages, Priorat, Tarragona, Terra Alta ja Cava. Näistä lähinnä pääkaupunki Barcelonaa Bages, Penedes ja Allella.

Reissun aikana vierailimme kolmella viinitilalla, jotka kaikki sattuivat olemaan Penedesin alueella. Recaredon Cava-talo sijaitsee Sant Sadurni di Anoian kaupungissa kuten myös Augusti Torello Matan nuori cava-talo. Sen sijaan Pares Baltan suuri viinitalo sijaitsee Vilafranca del Penedesin kaupungissa, lähellä Torresin viinitilaa. Kaikkia näitä tiloja voimme suositella vierailukohteiksi kataloniaan suuntaaville viinituristeille. Etenkin Pares Balta oli erittäin positiivinen yllätys, aiemmin pidin lafkaa suurena pääosin bulkkiviinejä tuottavana suuryrityksenä. Alkon valikoima harhauttaa...

Aloitimme reissun Barcelonan eteläpuolella Calafellissa, joka oli näin ennen turistikauden alkua melko rauhallinen paikka. Kaupungissa sinänsä ei ollut mitään erityistä. Hotelli meillä oli varsinaisen turistirannan ulkopuolella, vanhan kaupungin huipulla noin 2 km rannalta. Tämä tiesi jokailtaista kävelyä, sillä vanhassa kaupungissa ei juuri ravintoloita ollut. Muuten kuitenkin suosittelemme hotellia ylempänä kaupungissa, näköalat ovat hienot ja saatat nähdä jopa paikallista elämää...

Rannalta löysimme kuitenkin muutaman melko mielenkiintoisen raflan, josta etenkin Massia del Platja-niminen tarjosi varsin loistavia meren herkkuja kohtalaiseen hintaan. Täällä tutustuin myös miellyttävään uuteen viinituttavuuteen. Kala- ja äyriäsruuille suositeltiin Enaten (Somontano) gewurstramineria. Suhtauduin suositukseen hieman skeptisesti, mutta kannatti kuunnella; Kuiva viini oli loistavan hapokas ja mineraalinen, kaukana odottamastani litsihillokkeesta. Jos ikinä mistään saatte tätä käsiinne, niin suosittelen lämpimästi maistamaan.

Toisena kokonaisena päivänämme suuntasimme kohti penedesin sydäntä, vilafranca del penedesiä ja sen vieressä sijaitsevaa Cava-pääkaupunkia Sant Sadurni di Anoiaa. Ensimmäinen tilavierailu oli varattu Recaredon cavatalolle. Ajelimme pitkin mutkaista pikkutietä ja saavuimme Sant Sadurniin hyvissä ajoin. Ehdimme hieman kierrellä paikallisilla markkinoilla ja juoda jälleen kupit loistavaa paikallista cafe cortadoa, johon molemmat rakastuimme jo vuosia sitten.

Recaredolla jouduimme hetken odottelemaan, ennenkö meitä kierrättänyt export manager saapui paikalle. Tämän jälkeen saimme perinpohjaisen perehdytyksen talon varsin omaperäiseen filosofiaan. Talon on perustanut  Josep Mata vuonna 1924, ja se on edelleen Matan perheen omistuksessa. Erityistä talon cavoissa on se, että kaikissa toinen käyminen tapahtuu oikealla korkilla suljetussa pullossa, ei kruunukorkilla suljetussa kuten muilla cava- ja shampanjataloilla. Tämä kuulemma on eduksi, kun viinejä kypsytetään pitkään pullokäymisen jälkeen hiivasakkojen päällä. Ja pitkään Recaredolla niitä kypsytetään, kaikkia reilusti yli gran reservan vaatimusten ja pisimmillään lähes 10 vuotta.

Meitä kierrätettiin noin tunnin ajan alkuperäisissä, perustajan käsin kaivamissa kellareissa. Kierroksen jälkeen maistoimme muutamaa talon Cavaa, Brut nature 2007 (Xarel-lo, macabeu ja parellada) ja Brut de Brut 2004 (Macabeu 2/3 ja Xarel-lo 1/3). Ensimmäinen oli kevyen paahteinen ja raikas, hyvin aperetiiviksi sopiva. Jälkimmäinen sen sijaan selkeä ruokacava, täyteläinen, mineraalinen ja paahteinen.

Maistelun jälkeen teimme vielä matkamuisto-ostoksia, ja sitten suuntaisimme eteenpäin kohti Vilafrancaa ja Pares Baltaa. Tästä loistavasta visiitistä lisää myöhemmin.