Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste penedes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste penedes. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Pardas, Penedesin pieni suuri tuottaja

Kävimme viikon lomalla Kataloniassa, jossa jaomme aikammme rannan ja Penedèsin sekä Prioratin viinitilojen välillä. Olimme vuokranneet asunnon Castelldefelsistä, parikymmentä kilometriä Barcelonan lounaispuolelta. Paikka oli varsin kätevä rantatukikohta, josta ajoi alle puolessa tunnissa Penedèsin viinialueen ytimeen Vilafrancan ja Sant Sadurni d'Anoian ympäristöön.

Penedèsin alue on tietenkin tunnetta Cavatuotannostaan, joka ei kuitenkaan ole Penedèsin alueen yksinoikeus: Cavaa saa tuottaa muuallakin Espanjassa, ja laatutuottajat ovatkin kärsineet Cavan maineesta halpana rantaviininä. Vastauksena tähän Penedésin alueen kuohuviineille luotiin vuonna 2014 uusi laatuluokka Clàssic Penedés, jonka tuotantokriteerit ovat tiukemmat: Rypäleet tulee kasvattaa täysin luomumenetelmin Penedèsin alueella, ja viinien täytyy kypsyä pullossa vähintään 15 kuukautta ennen liikkeellelaskua. Tarkempia säännöksiä löytyy D.O. Penedésin kotisivuilta.
kartta: D.O. Penedes

Viinialue sijatsee Katalonian keskiosassa ulottuen rannikolla Barcelonan lentokentästä kaakkoon lähelle Tarragonaa noin 80 kilometrin matkan. Rannikolta alue leviää viitisenkymmentä kilometriä sisämaahan lähelle Igualadan kaupunkia. Alue jaetaan rannikolta sisämaahan mennessä kolmeen vyöhykkeeseen: Maritim rannikolla, Central keskellä ja Superior sisämaassa. Suurin osa tuottajista sijaitsee keskimmäisellä vyöhykkeellä paikoin suoraan merestä nousevien Garrafin rannikkovuorten takaisessa laaksossa ja rinteillä. Alueella on vuoristojen ja laaksojen ansiosta lukuisia erilaisia mikroilmastoja rannikon tarhoita Penedés Soperiorin 800 metriin yltäviin tarhoihin. Maaperä on vaihtelevaa. Tämän vuoksi alueella voidaan tuottaa monen eri tyylisiä viinejä raikkaista valkoviineistä runsaisiin punaviineihin.

Rannikkovyöhykkeellä kasvatetaan eniten punaisia lajikkeita: Garnachaa, Carineñaa (=Samsó) ja Tempranilloa (Ull de llebre), mutta myös makeita viinejä tuottavaa Malvasia de Sitgesiä ja Moscatel de Alexandriaa. Sisämaahan mentäessä valkoiset lajikkeet Macabeo ja Xarel-lo yleisyvät, ja sisämaan korkeimmilla tarhoilla menestyy Parellada. Toki alueella kasvatetaan myös kansainvälisiä lajikkeita Cabernet Sauvignonia, Merlot'a ja Syrahta ja Pinotia.  Korkeammilla tarhoilla kasvaa nykyisin myös Rieslingiä ja Sauvignon Blancia.

Vaikka alue on tunnettu ennen kaikkea kuohuviineistään, on tuotannosta silti suurin osa on kuplattomia (miksei suomessa ole vastinetta englannin still winelle?). Cavatuottajista suuri osa on isompia yrityksiä, kun taas pientuottajien on helpompi valmistaa kuplimattomia viinejä: Niitä ei tarvitse varastoida ja kypsyttää kalliisti useita vuosia.

Vierailimme yhdellä pienellä mutta varsin arvostetulla tilalla, joka tuottaa yksinomaan kuplimattomia laatuvuunejä. Pardasin tilan ovat perustaneet Ramon Perrera ja Jordi Arnan vuonna 1996, jolloin he hankkivat Can Comasin tilan ja alkoivat istuttaa tarhoja. Ensimäinen liikkeelle laskettu vuosikerta oli 2004: tätä ennen rypäleet myytiin suurille tuottajille, koska Perreran mielestä nuorten köynnösten viineistä ei tullut kelvollista viiniä. Herran asenne oli muutenkin se, että liikkeelle ei lasketa mitään mistä ei voi olla aidosti ylpeä.

Can Comas on 60 hehtaarin tila, jolla kasvaa viinien lisäksi metsää, viljoja ja laitumia. Viinitarhojen maaperät ovat kalkkikiveä ja toisaalta kivistä savimaata. Tämän Torrelavitin ulkopuolella sijaitsevan tilan lisäksi tarhoja on 5 kilometriä pohjoisempana Ainoia-joen laaksossa, jossa kasvaa erittäin vanhoja Xarello- ja Sumoll-köynnöksiä.

Löysimme viinitalon melko pitkän etsimisen jälkeen peltojen keskeltä peltoja (when you come to Torrelavit turn left, drive upphill through the village and out of it. Then continue for some 500 meters until you see a big white house with a tower on your left). Ajoimme hivenen ränsistyneeseen pihapiiriin, jossa tapasimme hivenen varautuneen oloisen Ramon Perreran. Mies vei meidät sisään yhdistettyyn tuotantotilaan ja maisteluhuoneeseeen ja totesi että "let's get into the busines" ja kaivoi esiin pulloja valitellen että valkoiset ovat nyt lämpimiä kun viinikaappi on rikki.

Maistelimme ensin Rupestrista, joka on xarel-lo-voittoinen blendi jossa kukkeutta tuomassa pieni osuus malvasia de sitgestä. Kullankeltaisen viinin tuoksussa on sitrusta ja kivellisten hedelmien aromia, hunajamelonia (malvasia?) sekä tuntuvaa yrttisyyttä tuomassa ryhtiä. Maku on melko täyteläisen hedelmäinen ja runsas, mutta suutuntuma on hapokkuuden ja pienen kuorikontaktin tuoman tanniinisuuden ansiosta ryhdikäs. Viini ei kärsinyt lämpimänä tarjoilusta, vaan olisi toiminut huoneenlämpöisenäkin hyvin ruokaviininä. Viilennettynä menisi varmasti runsaan hedelmäisenä viininä hyvin aperetiivinakin.

Tämän jälkeen punainen Sumol-viini Sus Scrofa. Sumol on paikallinen lajike, jonka viljely ja valmistaminen hyväksi viiniksi on Perreran mukaan haastavaa: lajike kypsyy myöhään, siinä on hapokkuuta etenkin liian aikaisin poimittuna kitkeryyttä, joka tekee viineistä epämiellyttäviä. Siksi lajike onkin väistynyt sivuosaan, ja sen viljelyala on enää noin 100 hehtaaria. Sus Scrofa oli kuitenkin selvästi tuotettu taidolla, koska viini oli sekä tuoksultaan että maultaan raikkaan hedelmäinen, hieman yrttinen ja mukavalla tavalla rustiikkinen viini, joka oli kokonaisuudessaan erittäin kulauteltava. Erittäin hyvä arkiviini yksinkertaisille aterioille tai viileänä ihan sellaisenaankin nautittuna.

Tämän jälkeen maistomme cabernet franc-voittoista negre francia, jossa edellä mainitun lisäksi CS:a ja sumolia. Tyyli on hyvin erilainen kuin usein hieman vegetaalisissa loiren cab franceissa: Viini on runsaan tummahedelmäinen, jopa hieman luumuhilloinen. Tukena kuitenkin runsasta ja melko terävää mauseisuutta ja hieman kitkerää yrttisyyttä. Maku on täyteläisen hedelmäinen mutta raikkaan hapokas, toistaa hyvin tuoksuaromeja joitden lisäksi esiin  nousee tammikypsytyksen tuomaa sikarilaatikkohenkeä ja myös aavistus maatuvien lehtien henkäystä. Yllättävänkin moniulotteinen viini etenkin hintaansa nähden.





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Loxarel a Pél 16

Kuva: Loxarel.com

Loxarel on Josep Mitjansin vain 16-vuotiaana perustama viinitalo, joka tuotti ensimmäisen tuhannen pullon cavaeränsä vuonna 1985. Hän halusi vastustaa massatuotantoa ja nostaa esiin Penedesin alueen alkuperäisiä lajikkeita ja terroiria. Talon nimikkorypäle on -kuten arvata saattaa- xarel-lo. Loxarelin tarhoja viljellään biodynaamisesti ja viininvalmistuksessa käytetään erilaisia tekniikoita innovatiivisesti.

Nyt maistamamme viini on puhdas Xarel-lo Can Mayolin tilalla Penedesistä, hieman Vilafrancan pohjoispuolella 250 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta. Tarhoja viljellään biodynaamisesti, rypäleet kerätään käsin ja käytetään kokonaisina kuorineen. Viini maseroituu 4 kuukautta kuorineen, minkä jälkeen sitä vielä kypsytetään 720 litran amforassa 3 kuukautta. Viini käytetään villihiivoilla ja pullotetaan ilman sulfiittilisäystä, koska kuorista irronneet tanniinit parantavat säilyvyyttä.

Väriltään Loxarel a Pél 2016 on syvän kullankeltainen. Sen tuoksussa on siiderimäistä omenaa, sitrusta, hieman lääkemäistä mausteisuutta. Maku on täysin kuiva, keskitäyteläinen. Aromipaletilla johtaa ensin sitrus, mutta jälkimaussa päätään nostavat lääkeyrtit. Tämä yrttisten aromien korostuminen lienee seurausta ainakin osin runsaasta kuorikontaktin tuomasta tanniinisuudesta, joka on maussa melko yllättävä komponentti. Se tuntuu aluksi hieman irralliselta, mutta joko makunystyrät tottuvat tai happeutuminen tekee viinille hyvää: Puolisen tuntia lasissa oltuaan viini muodostuu kokonaisemmaksi kuin heti avaamisen jälkeen. Viini oli huomattavasti parempi ruuan kanssa kuin sellaisenaan: Runsas hapokkuus ja tanniinit kesyyntyvät ja aromit nousevat paremmin etualalle. Tämä toimii hyvin klassisten tapasten kuten ibericon, manchegon tai erilaisten krokettien parina.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kaksi espanjalaista istui ruokapöytään

Parsakauden avannutta ateriaa jatkettiin toisilla ruuilla ja toisilla viineillä. Seuraavaksi alkuruuaksi olimme laatineet bruscetta-leipäsen, jolle oli lastattu marinoitua punasipulia, mummonkurkkuja sekä seesaminsiemenissä pyöriteltyä, limettistä lohipastramia. Tämä kaikki tarjottuna limemajoneesilla, kaunis ja maukas annos.

Viininä tämän kanssa oli tarjolla alkon uutuus, Muga Blanco 2012. Riojan valkoinen viini Viurasta, espanjan kuumempien alueiden nousevasta valkoisesta tähdestä. Aromaatiksi mukaan sekoitettu kuitenkin 10/100 malvasiaa. Rypäleet on valittu tarkoin, talon nettisivun mukaan puolet sadosta hylätään. Viini käy 3 kuukautta sakkojen kanssa uudessa ranskalaisessa tammessa, ja sen maistaa viinistä selkeästi.

Lasissa oljenkeltainen, kirkas. Tuoksussa on sopivasti kirpeänpuoleista eksoottista hedelmää, selkeä hiivainen aromi. Tämän alta tammi ei kovin voimakkaasti paista, kevyt mausteisuus kuitenkin Hiivaisuus tuo suussa jopa hivenen kotiviinimäisen fiiliksen. hapot ovat keskivoimakkaat. Maku on sakkakäymisen sävyttämä, jollakin tavalla sakean ja täyteläinen. Hedelmäisyys jää sellaisenaan hieman jalkoihin. Viini kuitenkin muuttui ruuan seurassa täysin: Hiivaisuus katoaa, hapokkuus ja raikas hedelmäisyys nousee esiin. Mieleen tulee Vietnamilainen hedelmätori, jossa nenä haistaa ananaksia, pomeloita, vihreää mangoa ja salaattipapaijaa. Bruscetan kanssa eksoottinen hedelmä ei ole ätläkkä, vaan raikas. Tämä on yksi parhaista esimerkeistä ruuan vaikutuksesta viinin makuun, ja suosittelemmekin tätä vain ja ainoastaan ruokaviiniksi selkeänmakuisille, rasvaisen ja hapokkaan elementin yhdistäville ruuille.

Pääruuaksi tarjoilimme sitruuna-valkosipulimarinoitua kevätkananpoikaa polentan ja kasvisten sekä tsatsikin kera. Viiniksi tälle löysimme kaapin kätköistä pullon, joka oli kevään Katalonian matkan muistoja: Pares Baltan Electio on puhdas Xarel.lo Cal Miretin tarhalta 350 metrin korkeudesta Penedesin alueelta. Viini on käytetty uusissa tammitynnyreissä 18 päivää, ja kypsytetty tämän jälkeen vielä samoissa tynnyreissä 4 kuukautta.

Viini on lasissa vaalean keltainen, hieman hailakampi kuin Muga. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, päärynää sekä melko reilusti yrttisyyttä. Hienoinen briossinen tuoksu on myös tunnistettavissa. Toisin kuin Mugassa, tuoksu on raikas eikä hiivaisuutta ole aistittavissa. Suussa paletille noushedelmäisen aromin lisäksi selkeämpi paahtoinen ja yrttinen aromi. Suussa viini on melko täyteläinen, silti oivan hapokas ja sen vuoksi tasapainoinen. Viiniä nauttii mieluusti sellaisenaankin, ja ruualle se sopii oivallisesti. Melko raikas kananpoika täydentyy hieman täyteläisemmällä viinillä, ja toisaalta viini kestää hyvin annoksen sitruunan ja reippaan valkosipulin.

Molemmat viinit olivat ensisijaisesti siis ruokaviinejä, mutta xarel.lo toki menee sellaisenaankin oivasti. Tämä ei kuitenkaan muutu ruuan myötä yhtä selkeästi kuin muga, ja siksi edellinen yhdistelmä oli tavallaan kiinnostavampi. Hyviä viinejä molemmat, omalla tavallaan. Mugan ja ruuan yhdistelmää kehotan erityisesti kokeilemaan, oli mielenkiintoinen.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Punainen Penedes

Perjantaina pääsin maistelemaan Viinimestarit.com-verkkokaupan mahdollisia tulevia tuotteita, joita herra viinimestari oli tuonut mukanaan Penedesin tilakierrokselta. Laatu oli laidasta laitaan, lajikkeet kansainvälisiä. Osa vakuutti vahvasti, osa ei lainkaan. Viinit maistettiin seitsemän hengen joukkueella ja asetettiin äänestäen järjestykseen. Tässä ne esitetään kuitenkin henkilökohtaisessa nousevassa järjestyksessäni muutamia näistä.

Pahnan pohjimmaisena Antistiana merlot 2008 Mas Comtalilta. Verenpunainen väri, keskisyvä. Hieman samea. Tuoksussa jo sitä epämiellyttävää savuisaa asvalttityömaata, jota en voi sietää. Taustalla luumua, tummaa kirsikkaa. Suussa keskihapokas, ohut tuoksuun nähden. Poltetun tammen aromi korostuu edelleen. Mielestäni surkea viini tilan antamaan 10 e hintaan nähden.

Viidennelle sijalle pääsi Coma Roma Merlot 2011. Verenpunainen, hieman samea tämäkin. Tuoksu punaherukkainen, todella marjaisan raikas: Mummon puolukkamehu pujahtaa mieleen. Ja maistaessa edellinen vaikutelma korostuu: järjettömän hapokas, raikkaan puolukkamehuinen. Keskipitkä hapokas jälkimaku. Sellaisenaan nautittuna täysin epätasapainoinen. Tätä voisi kuiten kin hyvin käyttää vaikkapa hapokkaana kastikepohjana tai raakakypsyttämään lohta tai silakkaa.

Toiselle sijalle tuli Avinyó CS 2008. Väri keskysyvä miinus purppura. Tuoksu on yrttinen, Herukkaisen hedelmäinen mutta kuitenkin hieman vihreä ja vegetaalinen. Suussa esiin nousee voimakas pyöreä punaisenmarjainen hedelmäisyys. Maku on keskipitkä ja marja-arominen. Tanninia on, mutta ei liiaksi. Helpohko yleisviini, joka myisi alkon hyllystä kuin häkä.

Ensimmäisen tilan vei tällä kertaa aivan erilainen espanjalainen. Vuodelta 2006 oleva CS Bolet on väriltään syvän purppurainen. Tuoksussa heti ensi nuuhkaisulla jotain mitä muista maistettavista ei löytynyt: Tallintauksen maatunutta lantaa, maatuvaa lehteä, tummaa marjaa, suklaata, integroitunutta lyijykynäistä tammea. Suussa tammi ja etenkin marjaisuus nousee tuoksun sekundaariaromien takaa upeasti. Viini on ikääntynyt upeasti, toisaalta kuitenkin säilyttänyt marjaisen raikkautensa. Maku on pitkä, pyörityneiden tanniinien kantama.

Mielenkiintoisia tuotteita. Olen maistellut varsin vähän punaisia Penedesin viinejä, sitäkin enemmän eteläisempiä prioratoja ja montsantilaisia. Nämä olivat kaikki kansainvälisistä merlot:sta ja CS:sta tahkottuja, osa onnistuneesti ja osa täysin epäonnistuneeksi. Näistä ainakin Bolet ja Avinyó tulevat kuulemma myyntiin viinimestarit.com:n kautta, jos kiinnostaa. Itse taidan Boletia tilailla...

Viinimestarit.com tarjosi maistelun ja antoi luvan haukkua ja kehua vapaasti.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Savia Viva Familia Tinto A 2011

Viime viikolla Alkon uutuuksia silmäillessäni silmiin osui Pares Baltan punkku. Vielä, kun facebookissa sekä Viinipiru että muutama kaveri sitä suositteli, oli pullo haettava kotiin maistettavaksi. Pares baltan tilalla vierailimme viime kesänä ja kuva viinitalosta on ollut aina positiivinen. Pidämme talon tavasta rahoittaa entry level viineillä kokeellisempi viinintuotanto. Kaapissa odottaa yksi xarello ja yksi sekoiteviini avaamista, mutta tilalla viinit todella hurmasivat. Kannattaa myös tutustua pares baltan tuotantoon Prioratissa ja Ribera del Duerossa.

Savia Viva Familia Tinto A 2011 tulee siis penedesin alueelta Kataloniasta, Espanjasta. Viini on punainen sekoiteviini merlotista, syrahista ja tempranillosta. Tuoksu on kirsikkainen, mausteinen ja kevyen tamminen. Maku on keskitäyteläinen, tumman marjaisa ja miellyttävän mausteinen. Tanniinit ovat pehmeät ja tammi on tasapainossa. Viinissä on 6 g/l sokeria, jonka kyllä huomaa maussa. Kaiken kaikkiaan viini on hyvin tehty ja helppoa nautittavaa pelkästään, mutta toimii myös ruuan kanssa. Me kokeilimme yhdistää viiniin sekä pizzan että juustojen kanssa. Erityisesti espanjalainen manchego toimi mainiosti viinin kanssa.

Lyhyesti: Hyvän hintalaatusuhteen omaava keskitäyteläinen punaviini yhdestä suosikkimaastamme. Miellyttävät tanniinit yhdistettynä mausteisuuteen ja marjaisuuteen takaavat mukavan viininautinnon. Luomutuotannosta vielä erityisesti plussaa. (Pian ehkä jopa biodynaamista, kuten koko lafkan tuotanto.) Kun etsit edullista punaviiniä Alkon valikoimasta, tässä on yksi varma valinta.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pares Balta, viinimatkojemme loistavin vierailu tähän mennessä

rivien välit kasvavat palkokasvia typen sitomiseksi
Recaredon omistautuneisuus asialleen ja viinifilosofialleen teki meihin valtavan vaikutuksen, joten suunnatessamme kohti Pares Baltaa Vilafrancan liepeillä ajattelimme, että edeltävä visiitti oli päivän ehdoton kohokohta. Olimme kuitenkin väärässä, sillä Pares Balta ylitti odotukset moninkertaisesti.

Vastaanotto oli ystävällinen, henkilökunta puhui loistavaa englantia (ei todellakaan itsestäänselvyys Kataloniassa...).  ParasBalta on suuri, Cusinen perheen omistama viinitalo, jolla on tarhoja Penedesissä, Terra altassa, Prioratissa ja Ribera del Duerossa.  Meitä kierrätti tarhoilla Prioratissa sijaitsevan Gratavinumin enologi, joka oli valtavan innostunut asiastaan.

Pares Baltan viinit ovat jo jonkin aikaa olleet luomusertifioituja, mutta nyt tarhoja on alettu muuttaa biodynaamisen viljelyn periaatteiden mukaisiksi. Tästä muutoksesta ja biodynaamisen viljelyn perusteista isäntämme Jordi Fernandes teki meille 4 tunnin kierroksen aikana melko yksityiskohtaisesti selkoa, ja ainakin minä jouduin muuttamaan käsitystäni biodynaamisen viljelyn järkiperäisyydestä.

Up there we will go!
Sinänsä tuntuu melko järkiköyhältä haudata maahan vuodeksi sarvi täynnä paskaa. Mutta toisaalta: Kun hautaat maahan täydellistä ravintoa maan mikro-organismeille, saat ne lisääntymään tehokkaasti. Kun sitten kaivat tuon mikroskooppisia ökkimönkäisiä kuhisevan sarven keväällä ylös ja sotket sen lietteiseen kompostiin, jota vielä vatkaat edestakaisin, niin kyllä takuulla saat vahvistettua tarhojen mikroskooppista eliömaailmaa ruiskuttamalla tuota liuosta. Vähän niin kuin jogurttia tekisi...

Joka tapauksessa kierros oli hieno: Kiersimme penedesin tarhoja alangolta nousten pikku hiljaa vuorille 850 metrin korkeuteen, jossa sijaitsevat mm rieslingiä, gewurstramineria ja pinot noiria kasvavat tarhat. Osa tarhoista oli raivattu vanhaan mäntymetsään, jossa oli vuosisatoja vanhoja viljelypenkereitä. Muilta osin tila oli suojellut omistamansa metsän, alaltaan useita satoja hehtaareja.

Pares baltan tuoterepertuaari on hieno: Heillä on perussarjan tuotteet, joita tuotetaan valtavia määriä ja joilla tehdään tulos. Tämän lisäksi ovat exclusive-tyyppiset laatutuotteet, joiden lisäksi on vielä microcuvé-sarja. Viimeiseen kuuluu kokeilutyyppisiä tuotteita erikoisemmista rypäleistä tai muuten kummallisia viinejä. Esimerkkinä näistä Syrahista tuotettu rosé Radix. Viini näyttää aivan punaviiniltä, mutta maistuu rosélta. Toinen loistava viini oli Mas Irene, (Cab. Franc-Merlot) jolle kalpenee moni St Emilionin viini.



Kierroksen jälkeen maistelimme vielä läpi suurimman osan Pares Baltan viineistä sekä penedesistä että Prioratista (Gratavinum) ja Duerosta (Dominio Romana). Matkamuistojen ostamisen jälkeen odotimme vielä talon export manageria, joka oli innostunut suomesta ja halusi tavata meidät ennen lähtöämme. Vaihdoimme muutaman sanan, ja saimme muutamia mahtavia
ravintolasuosituksia evääksi.

Loistava visiitti. Suosittelemme kaikille !