Cabernet-taistelu: Maipo vs Barossa

Kalevan viiniklubi päätti palata perusasioiden äärelle. Maistelimme puolisokkona kuusi uuden maailman CS-viiniä, joista kolme shiraz-alueena tunnetusta Barossasta Etelä-Australiasta ja kolme Chilen klassiselta cabernet-alueelta Maiposta. Kultakin alueelta oli valittu kolmen eri hintaluokan viinejä: <15 e, 15-25 e ja >50e.

Molemmilla alueilla on samantyyppinen historia: ensin tuotettiin pieniä määriä laadukkaita viinejä, sitten kysynnän kasvaessa tuotantoa lisättiin rajusti laadun kustannuksella. Australia on jo selvästi ohittanut pahimman boom and bust-vaiheen, Chilessä se on vielä osin päällä vaikka laatuviinejä bulkkimerestä löytyykin.

CS on rypäleenä mielenkiintoinen siksi, että se menestyy kohtalaisen hyvin varsin erilaisissa ilmastoissa ja tuottaa täysin erityyppisiä viinejä viileässä Euroopassa verrattuna vaikkapa Australian lämpimiin alueisiin. Toisaalta se reagoi usein suotuisasti tynnyrikypsytykselle, ja siten myös kellarissa voidaan vaikuttaa lopullisen viinin makuun voimakkaastikin (joko hyvässä tai vallitettavan usein pahassa).

Ensimmäisenä maistettavaksi osui Elderton Estate CS 2010 Barossasta. Mustaherukkaa, savuisia nuotteja, minttua, erittäin lämmintä vaniljaa. Suussa lämpimän täyteläinen ja hedelmäinen, kohtalainen happorakenne. Varsin tiukat tanniinit.

Toisena maistettava viini oli De Martino Estate CS 2012 Maiposta. Tuoksu on jollakin tavalla likainen, äärimmäisen voimakkaan mustaherukkainen heijastaen varmasti osin viinin nuorta ikää. Tuoksusta päälimmäiseksi jää vaikutelma mustaherukan jyräävästä aromista ilman mitään vivahteita. Suussa viini on todella pehmeä, mustaherukkamehumainen ja ohut. Happoa ja rakennetta on niukasti.

Kolmas viini on erään klubilaisen sanoja mukaillen edellisiä mietiskelevämpi. Tuoksusta ei nouse mikään komponentti yli muiden hallitsevaksi. Siinä on hento mustaherukan aromi, joka kuitenkin saa tukea seetrisestä, tiukkasyiseltä vaikuttavasta tammesta. Viinissä on mukana myös terävämpää mausteisuutta ja aavistus tallintausta. Maku on melko raikas, hyvähappoinen. Maku noudattelee aromimaailmaltaan tuoksun hienovaraisuutta raikkaine mustaherukoineen. Kokonaisuutena äärimmäisen tasapainoinen viini, josta mikään aspekti rakenteessa tai aromimaailmassa ei jyrää. Ja kyseessähän oli Ventisqueron Enclave CS Alto Maipon Pirquesta noin 1000 m merenpinnan yläpuolelta.

Neljäntenä Concha y Toron Marques de Casa Conca 2011. Tuoksultaan selvästi puumaisen tunkkainen. Hento savu, aavistus tallintausta sekä selvästi aistittava minttuisuus. Ja toki siis itsestäänselvä mustaherukka, joka löytyi kaikista maistetuista viineistä. Suussa keskitäyteläinen, varsin kireän hapokas ja tanniininen. Puu-aromit korostuvat melko reippaasti.

Viidentenä viininä Alkostakin löytyvä Lehmann Portait Barossa CS 2011. Tässä viinissä tuoksussa selkein vanilja, lämpimän punaisia marjoja, mustaherukkaa. Aavistus epäpuhtautta, jonka aiheuttanee lähinnä allkeirjoittaneen savuaromiallergia. Viini on täyteläinen, mutta rakenne säilyy raikkaana kohtalaisen hapokkuuden ansiosta. Tanniinit melko pehmeät, kuitenkin runsaat (ja hieman sahanpurususpektit).

Viimeisenä Penfolds-Fostersin Bin 407 2008. Tämäkään ei anna tuoksultaan mitään yksittäistä määrittävää nuottia. Aistittavissa on lämmintä mustaherukkaisuutta, aivan aavistus savuisuutta, hennon hentoa lantaisuutta ja melko jämäkkää lyijykynäisyyttä. Tässä on myös mausteisuutta, kuitenkin enemmän pippurisuuntaista kuin kardemumma-vanilja-akselia. Suussa äärimmäisen tasapainoinen. Alku on keskitäyteläinen, keskivaihe raikkaan hapokas ja jälkimaku pitkän tanniininen. Kokonaisuutena hienosti liukuva viini, josta aromikomponentit nousevat maistaessa esiin eri vaiheissa muodostaen lopulta harmonisen kokonaisuuden.

Maistamassa oli 9 henkeä, ja viinit maistettiin siis puolisokkona. Ne äänestettiin paremmuusjärjestykseen siten, että kukin antoi pisteet kolmelle mielestään parhaalle viinille: kolmannelle yhden, kakkoselle kaksi ja ykköselle kolme pistettä.

Selkeäksi voittajaksi äänestyksessä tuli Bin 407, kakkoseksi Elderton ja kolmoseksi Lehmann. Tässä kisassa Barossa siis voitti kaikki mitalisijat. Omassa pisteytyksessäni ykkönen ja kolmonen olivat samat kuin yleisessä äänestyksessä, mutta Enclave pääsi sijalle kaksi Eldertonin sijaan.

Kaikki viinit oli tilattu vinexus.de-nettikaupasta
, koska alkosta ei löytynyt vastaavia viinejä eri hintaluokissa.

Punainen Penedes

Perjantaina pääsin maistelemaan Viinimestarit.com-verkkokaupan mahdollisia tulevia tuotteita, joita herra viinimestari oli tuonut mukanaan Penedesin tilakierrokselta. Laatu oli laidasta laitaan, lajikkeet kansainvälisiä. Osa vakuutti vahvasti, osa ei lainkaan. Viinit maistettiin seitsemän hengen joukkueella ja asetettiin äänestäen järjestykseen. Tässä ne esitetään kuitenkin henkilökohtaisessa nousevassa järjestyksessäni muutamia näistä.

Pahnan pohjimmaisena Antistiana merlot 2008 Mas Comtalilta. Verenpunainen väri, keskisyvä. Hieman samea. Tuoksussa jo sitä epämiellyttävää savuisaa asvalttityömaata, jota en voi sietää. Taustalla luumua, tummaa kirsikkaa. Suussa keskihapokas, ohut tuoksuun nähden. Poltetun tammen aromi korostuu edelleen. Mielestäni surkea viini tilan antamaan 10 e hintaan nähden.

Viidennelle sijalle pääsi Coma Roma Merlot 2011. Verenpunainen, hieman samea tämäkin. Tuoksu punaherukkainen, todella marjaisan raikas: Mummon puolukkamehu pujahtaa mieleen. Ja maistaessa edellinen vaikutelma korostuu: järjettömän hapokas, raikkaan puolukkamehuinen. Keskipitkä hapokas jälkimaku. Sellaisenaan nautittuna täysin epätasapainoinen. Tätä voisi kuiten kin hyvin käyttää vaikkapa hapokkaana kastikepohjana tai raakakypsyttämään lohta tai silakkaa.

Toiselle sijalle tuli Avinyó CS 2008. Väri keskysyvä miinus purppura. Tuoksu on yrttinen, Herukkaisen hedelmäinen mutta kuitenkin hieman vihreä ja vegetaalinen. Suussa esiin nousee voimakas pyöreä punaisenmarjainen hedelmäisyys. Maku on keskipitkä ja marja-arominen. Tanninia on, mutta ei liiaksi. Helpohko yleisviini, joka myisi alkon hyllystä kuin häkä.

Ensimmäisen tilan vei tällä kertaa aivan erilainen espanjalainen. Vuodelta 2006 oleva CS Bolet on väriltään syvän purppurainen. Tuoksussa heti ensi nuuhkaisulla jotain mitä muista maistettavista ei löytynyt: Tallintauksen maatunutta lantaa, maatuvaa lehteä, tummaa marjaa, suklaata, integroitunutta lyijykynäistä tammea. Suussa tammi ja etenkin marjaisuus nousee tuoksun sekundaariaromien takaa upeasti. Viini on ikääntynyt upeasti, toisaalta kuitenkin säilyttänyt marjaisen raikkautensa. Maku on pitkä, pyörityneiden tanniinien kantama.

Mielenkiintoisia tuotteita. Olen maistellut varsin vähän punaisia Penedesin viinejä, sitäkin enemmän eteläisempiä prioratoja ja montsantilaisia. Nämä olivat kaikki kansainvälisistä merlot:sta ja CS:sta tahkottuja, osa onnistuneesti ja osa täysin epäonnistuneeksi. Näistä ainakin Bolet ja Avinyó tulevat kuulemma myyntiin viinimestarit.com:n kautta, jos kiinnostaa. Itse taidan Boletia tilailla...

Viinimestarit.com tarjosi maistelun ja antoi luvan haukkua ja kehua vapaasti.