Deli 1909&Wine Bar:laatuviinejä rennolla otteella

Tästä paikasta meidän on ollut tarkoitus kirjoittaa jo vaikka kuinka kauan, mutta emmepä ole saaneet aikaiseksi. Toisaalta, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Deli 1909 & Winebar on osa tamperelaista Gastropub-ketjua, jonka muita paikkoja ovat mm. laajasta juomavalikoimastaan tunnettu Tuulensuu, sherryn ja siiderin ystäviä ilahduttava Inez, Burger bar Bull ja laadukas lähiöbaari Gastropub Kaleva. (Näistä viimeinen on oma lähikuppilamme, jossa henkilökunta tietää että 4-vuotias tyttömme haluaa omenamehunsa vedellä laimennettuna ja paljon jäitä...) Lappalaisten Gastropub-ketjua on kiittäminen tamperelaisen juomakulttuurin hivuttamisesta kohti laatua ja monipuolisuutta.

Deli 1909 on ketjun uusin paikka lähes Keskustorin laidalla Puutarhakadulla. Ravintola saa nimensä vuodesta, jolloin valmistui Pantin talo jossa ravintola sijaitsee. Kyseisessä liiketilassa toimi omassa nuoruudessamme kahvila Valo, joka oli hivenen boheemi ja ennen kaikkea rento kahvila-baari, jossa vietimme lukioiässä lukuisia iltoja. Deli 1909 onnistuu säilyttämään jotain tuosta rentoudesta tuoden samalla juoma- ja ruokatuotteet 2010-luvulle.

Meille ravintolan vetonaula ovat ehdottomasti sen mielenkiintoiset ja vaihtuvat viinit, joista suuri osa on Gastropub-ketjun omistajien omatuontia. Täältä löytyy siis viinejä, joita ei muualta Suomesta ole saatavissa. Skaala on laaja painottuen eurooppalaisiin viineihin. Naturaaliviinit ovat hyvin edustettuina, mutta valikoima ei ole kuitenkaan fundamentaalisesti tarkoitushakuisesti "erikoinen" vaan kaikessa tunnutaan menevän maku ja laatu edellä. Myös perinteisemmän makupaletin omaaville löytyy varmasti sopivia viinejä, ja tiskin takaa löytyy varmasti apua valintaan. (Usein viinejä kaataa Kirsi Seppänen, josta teimme juttua jo pari vuotta sittten.) Deli 1909:ssä viinilista ei todellakaan ole viinitukkurin sanelemaa tasapaksua standardia, vaan jokainen tuote tuntuu olevan valittu tarkkaan maistellen. Laseittain kaadettavat viinit vaihtuvat jatkuvasti, joten uutta maistettavaa löytyy aina vaikka vierailisi useamman kerran viikossa. Coravinin ansiosta myös arvokkaampia viinejä voi saada laseittain.

Ravintolan nimi kertoo ruokalistasta: Delistä saa tilata tiskistä "delilaudalle" juustoja, marinoituja ja pikkelöityjä kasviksia sekä leikkeleitä, jotka sopivat viinien kanssa nautittaviksi. Ruokalista on hiljattain laajentunut ja nykyisin siltä löytyy myös paahdettuja perunarieskoja eri täytteillä, crostineja,  uuniperunoita täytteineen, salaatteja sekä muutama pataruokakin.

Ravintolan miljöö on vanhan talon historiaa kunnioittava, hieman hämyinen ja lämmin. Etenkin talvella ja syksyn kosteilla keleissä sisään astuessa tulee miellyttävän kotoinen ja lämmin fiilis, joka saa kiireen keskellä levähtämään ja rentoutumaan hetken hyvään viiniin uppoutuen. Paikka toimii meillä useinloistavana levähdyskeitaana perjantai-iltapäivän ostosreissun jälkeen tai keskellä. Täältä on hyvä aloittaa viikonloppu. Ja kesällä Delin terassi vanhan talon sisäpihalla on yksi Tampereen parhaista paikoista viivähtää: Hiljainen, pöytävalinnasta riippuen aurinkoinen tai viileän varjoisa.

Lopuksi mainittakoon vielä Deli 1909:n avoimet viinitastingit torstaisin. Klo 17-18 järjestettäviin tastingeihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, joten voit vain kävellä paikalle, maksaa parin kympin osallistumismaksun ja maistella tietyn teeman viinejä ohjatusti. Maaliskuun aiheina ovat kuohuviinit, Sauvignon blanc Loire vs. Marlborough ja viimeisenä Finnviini. Näistä ainakin Finnviini-tasting kiinnostaa meitä kovasti.

Deli on mielestämme palvelus tamperelaisille viininystäville, sillä se on mielestämme edelleen kaupungin ainoa todellinen viinibaari, jossa voi nauttia huolella valittuja ja ammattitaidolla tarjoiltuja viinejä ilman pönötystä. Tampereella vieraileville tämä on ehdoton suosituksemme illanaloitus (ja/tai lopetus)paikaksi.

Kiitokset vielä lopuksi Lappalaisille siitä, mitä he ovat tamperelaiselle juomakulttuurille tehneet. Ilman Gastropubeja olisimme jääneet paitsi paljosta.

Chardonnay-tasting fiiliksiä

Toissa viikonloppuna maistettiin siis Kalevan viiniklubin kanssa 6 eri chardonnay-viiniä. Yritimme saada valikoimaan mahdollisimman erilasia.

Valitsimme kaksi ranskalaista, kaksi chileläistä, kalifornialaisen ja uusiseelantilaisen chardonnayn. Ranskasta masitettavana oli Chablis La Joucére, vuosikertana tuore 2014. Perinteinen tammittamaton Chablis: haalean sitruunankeltainen, tuoksussa sitruunaa, vihreää omenaa, mineraalisuutta ja kosteita kiviä. Suussa puhtaan sitruksinen ja hyvähappoinen. Raikas ja pirteä viini!'

Toisena maistettiin Uuden-Seelannin Marlborough:sta tuleva Saint Clair Pioneer´s block chardonnay 2012. Tämän kanssa oltiin aivan eri maailmassa: Koko satsi on saanut tammea, josta 40% uutta. Malolaktinen käyminen ja 10 kk sakkakypsytys. Tuoksu on hämmentävän sauvignon blanc-tyyppinen, vihreää tomaatinlehteä, passionhedelmää, reippaasti hiivaisuutta. Suussa edelleen varsin hapokas, edelleen vihreyden ja eksoottisen hedelmäisyyden taistelua. Erikoinen chardonna, kenties tyypillinen Uudelle Seelannille. Maan vihreän ylihedelmäinen tyyli ei siis näemmä koske vain SB:a.

Kolmantena jälleen ranskalainen, La Soufrandise Pouilly-Fuisse 2012. Hillitympi tammitus, jonka huomaa ensinuuhkaisulla, Tuoksussa on piikiveä, kypsää omenaa, basilikaa muistuttavaa yrttisyyttä, lakritsiakin. Maku on melko tasapainoinen, siinä on aistittavissa aavistus tanniinia. Keskihapokas. Tammiaromi on suussa paremmin tasapainossa kuin pelkästään tuoksun perusteella voisi arvioida.

Neljäntenä viininä positiivinen yllätys Chilen keskuslaaksosta. Lapostole Cuvée Alexandren tuoksu on vaniljainen, hyvin tamminen ja makean omenainen. Maku on tuoksua vastaten täyteläinen, mutta jokseenkin odotusten vastaisesti tässä on erittäin hyvä hapokkuus joka pitää paletin täysin kasassa ja fiiliksen raikkaana. Pitkä maku, joka jättää tuoksuun nähden yllättävän freesin fiiliksen. Tämä oli omasta mielestäni positiivisin yllätys joukossa.

Viidentenä toinen chileläinen, Limarin laaksosta tuleva Marques Casa Concha 2013. Tämä oli tuoksultaan jokseenkin samantyyppinen kuin edellinen, kypsä ja täyteläinen. Tässä lisäksi mukana sementtisyyttä ja mantelisia pähkinä-aromeja. Tämä oli vähemmän hapokas ja siksi raskaampi.

Viimeisenä Kendall- Jackson Vintner´s reserve 2012. Suoraan sanottuna kamala viini. Tuoksu oli ananaksinen, paksun hillotun hedelmäinen muistuttaen ensisijaisesti tokajia tai sauternesia. Maku on puolimakea, kitkerä ja löllö. Ei jatkoon, vaikka klassikko olikin.

Yleisöäänestyksen voitti Chablis, jonka raikkautta kaikki porukassamme arvostivat. Toiselle sijalle tuli yllättäen Lapostole, joka omasta mielestäni oli positiivisin yllätys: odotin löllömpää esitystä! Kolmanneksi ylsi Pouilly-Fuisse, tasainen muttei mikään mieläjärisyttävä esitys. Kokonaisuutena maistelu oli pintaa raapaiseva avaus chardonnay-maailmaan. Tästä voisi jatkaa noin pari vuotta.

Pisonin viinejä Trentinosta Tampereella

Pisonin pariskunta

Olemme tutustuneet Trentinolaisen Pisonin viinitalon tuotteisiin jo useampi vuosi sitten, kun tilasimme niitä Viinimestarit.com:a edeltäneen tilausringin kautta. Talolla on muutama miellyttävä valkoviini, loistava pitkään kypsynyt Vin Santo sekä hyvän hinta-laatusuhteen punaviinejä.

Nyt meillä oli mahdollisuus päästä maistamaan talon viinejä ja kuulemaan Pisonin tuotantofilosofiasta, kun Marco Pisoni oli Tampereella esittelemässä viinejään.

Tila tuottaa kaikki viininsä luomuna, vaikka aivan kaikille pullotteille ei ole virallista dokumentaatiota hankittukaan. Marcon kertoman mukaan hänelle on jo enologitutkinnnon aikana iskostunut ajatus, että viinin tulee olla mahdollisimman luonnollinen ja puhdas elintarvike. Marco ei halua käyttää kemiallisia torjunta-aineita, koska viinitarhat ovat osa perheen elinpiiriä jossa hänen lapsensa ovat leikkineet. Herra Pisonin kertomasta syntyy kuva, että viininvalmistus on tilalla enemmän osa perinnettä ja kulttuuria kuin teollista liiketoimintaa. Toki kyseessä voi olla markkinointitarkoitukssa luotu romanttinen kuva, mutta tarina kerrotaan varsin vakuuttavasti. Herran ulkomuotokaan ei muistuta sliipattua myyntimiestä vaan Osmo Soininvaara-tyyppistä luomusetää.

Maistelimme illan aikana kaksi valkoista, kolme punaista sekä vin santon. Lopuksi maistelimme vielä hieman tilalla tislattavaa grappaa, joka oli positiiivinen yllätys.

Ensimmäinen valkoviini oli Nosiola 2014. Nosiola on Trenton paikallinen lajike, jossa on hieman pähkinäinen perusaromi ja tunnusomaisena piirteenä bitterinen loppupuraisu. Tämä viini oli väriltään kypsän sitruunan keltainen, melko ohut. Tuoksussa yrttistä vihreyttä, pähkinäisyyttä, jopa rusinasta muistuttavaa rypäleisyyttä, vihreää omenaa. Viinin maussa  on loistava hapokkuus ja runsaan konsentroitunut hedelmäisyys. Maun jälkipuolella esiin nousee mineraalisuutta. Jälkimaku on pitkä, ja siinä tuntuu etenkin viileänä tuo edellä mainittu bitterinen puraisu joka sanoo suussa 'ZING!. Tämä on loistava viini rasvaisemmille kalaruuille.

Seuraava maistettu viini oli Codecce, joka on sekoite Nosiolaa, Chardonnayta, SB:a ja Goldtramineria, joka on Trentossa viljelty Gewurztraminer-klooni. Viini on tuotettu täysin luomuna ilman sulfiittia. Koko valmistusprosessin ajan vältetään kontaktia hapen kanssa, ja pullo suljetaan stelvin-korkilla. Näin viini voidaan pitää säilyvänä ilman sulfiittia. Viini saa kypsyä sakkojen päällä vuoden, jolloin myös hiivakontakti edistää säilyvyyttä.

Väri on edellistä tummemman kullankeltainen, selvästi kypsyneempi. Viinin tuoksu saa määrittävän piirteensä traminerin aromaattisuudesta, jota täysin reduktiivinen valmistus vielä todennäköisesti voimistaa: Hillottua sitruunaa, passion-hedelmää, hunajamelonia, glykolisuutta, appelsiininkukka. Lisäksi tuntuu selkeänä hiivakontaktin tuoma voimainen briossisuus. Suussa täyteläinen, mutta hedelmä-aromit ovat tuoksuun nähden yllättävänkin hillityt. Makupaletille nosee mineraalisuutta, ja maku on tässäkin viinissä pitkä. Hapokkuutta on selvästi vähemmän kuin nosiolassa, mutta viini ei ole kuitrenkaan raskas. Oivallinen viinin esimerkiksi kanalle tai grillipossulle.

Punaisista ensimmäinen oli Teroldego 2013. Kyseessä on alueen alkuperäislajike, joka tuottaa helposti ylisuuria satoja mikäli niitä ei hallita. Tämä viini on väriltään syvän tiilenpunainen. Tuoksu on maanläheinen, hennosti savuinen. Hyvin tummia marjoja kuten mustikkaa. Maku on melko täyteläinen, mausteinen. Hapokkuus on keskivoimakas, tanniinit melko nuoren kulmikkaat. Kokonaisuus on aavistuksen robusti, aito maalaisviini.

Seuraavana iäkkäämpi punainen, Rebo 2011. Kyseinen rypäle on paikallisen tutkijan, Rebo Rigottin Merlot:sta ja Terolgeosta tuottama risteytys. Tuoksu on herukkainen, edellistä pehmeämmän mausteinen. Tuoksu muistuttaa jossain määrin bordeaux-viinejä. Makupaletti toistaa tuoksun aromeja. Tässä viinissä tanniinit ovat selkeästi pyöreämmät, mutta viinin runko on vahva ja hedelmäisyys täyteläistä. Melko tukeva, hedelmäinen perusviini.

Sarica Rosso 2010 on sekoite syrah/pinot nero 80/20. Tuoksussa pippurisuutta, puolukkaam metsämansikkaa, kukkaisuutta. Hyvähappoinen, hedelmäinen suutuntuma. Loppu on pyöreä, tanniinit keskivahvat ja iän pyöristämät. Tämä oli viineistä hienopiirteisin ja siloitelluin.

Lopuksi vielä Vin Santo, josta nyt markkinoilla vuosikerta 2001. Tämä makea valkoinen viini on valmistettu nosiola-rypäleistä, joita on kuivattu nimen mukaan syksystä pääsiäisviikolla seuraavaan kevääseen. Sadasta kilosta rypäleitä saadaan noin 15-18 litraa viiniä, joten mehu on todella sokeripitoista. Viini kypsyy pienissä tammitynnyreissä yli kymmenen vuotta.

Väri on konjakinruskea. Tuoksussa kypsyneen makean viinin rusinaisuus, aprikoosisuus sekä hetoa yrttisyyttä, joka on oletettavasti nosiolan tuoma ominaispiirre. Viini on makea, jäännössokeria on 180 g/l. Nosiola tuo kuitenkin viiniin hapokkuuden, joka pitää kokonaisuuden raikkaana. Hieno lopetus maistelulle. Tämä sopi hyvin yhteen tarjolla olleiden juustojen kanssa, etenkin suolaisempien. myös maksapatee tai kateenkorva olisivat varmasti loistavia yhdistettäviä tälle.

Cabernet-taistelu: Maipo vs Barossa

Kalevan viiniklubi päätti palata perusasioiden äärelle. Maistelimme puolisokkona kuusi uuden maailman CS-viiniä, joista kolme shiraz-alueena tunnetusta Barossasta Etelä-Australiasta ja kolme Chilen klassiselta cabernet-alueelta Maiposta. Kultakin alueelta oli valittu kolmen eri hintaluokan viinejä: <15 e, 15-25 e ja >50e.

Molemmilla alueilla on samantyyppinen historia: ensin tuotettiin pieniä määriä laadukkaita viinejä, sitten kysynnän kasvaessa tuotantoa lisättiin rajusti laadun kustannuksella. Australia on jo selvästi ohittanut pahimman boom and bust-vaiheen, Chilessä se on vielä osin päällä vaikka laatuviinejä bulkkimerestä löytyykin.

CS on rypäleenä mielenkiintoinen siksi, että se menestyy kohtalaisen hyvin varsin erilaisissa ilmastoissa ja tuottaa täysin erityyppisiä viinejä viileässä Euroopassa verrattuna vaikkapa Australian lämpimiin alueisiin. Toisaalta se reagoi usein suotuisasti tynnyrikypsytykselle, ja siten myös kellarissa voidaan vaikuttaa lopullisen viinin makuun voimakkaastikin (joko hyvässä tai vallitettavan usein pahassa).

Ensimmäisenä maistettavaksi osui Elderton Estate CS 2010 Barossasta. Mustaherukkaa, savuisia nuotteja, minttua, erittäin lämmintä vaniljaa. Suussa lämpimän täyteläinen ja hedelmäinen, kohtalainen happorakenne. Varsin tiukat tanniinit.

Toisena maistettava viini oli De Martino Estate CS 2012 Maiposta. Tuoksu on jollakin tavalla likainen, äärimmäisen voimakkaan mustaherukkainen heijastaen varmasti osin viinin nuorta ikää. Tuoksusta päälimmäiseksi jää vaikutelma mustaherukan jyräävästä aromista ilman mitään vivahteita. Suussa viini on todella pehmeä, mustaherukkamehumainen ja ohut. Happoa ja rakennetta on niukasti.

Kolmas viini on erään klubilaisen sanoja mukaillen edellisiä mietiskelevämpi. Tuoksusta ei nouse mikään komponentti yli muiden hallitsevaksi. Siinä on hento mustaherukan aromi, joka kuitenkin saa tukea seetrisestä, tiukkasyiseltä vaikuttavasta tammesta. Viinissä on mukana myös terävämpää mausteisuutta ja aavistus tallintausta. Maku on melko raikas, hyvähappoinen. Maku noudattelee aromimaailmaltaan tuoksun hienovaraisuutta raikkaine mustaherukoineen. Kokonaisuutena äärimmäisen tasapainoinen viini, josta mikään aspekti rakenteessa tai aromimaailmassa ei jyrää. Ja kyseessähän oli Ventisqueron Enclave CS Alto Maipon Pirquesta noin 1000 m merenpinnan yläpuolelta.

Neljäntenä Concha y Toron Marques de Casa Conca 2011. Tuoksultaan selvästi puumaisen tunkkainen. Hento savu, aavistus tallintausta sekä selvästi aistittava minttuisuus. Ja toki siis itsestäänselvä mustaherukka, joka löytyi kaikista maistetuista viineistä. Suussa keskitäyteläinen, varsin kireän hapokas ja tanniininen. Puu-aromit korostuvat melko reippaasti.

Viidentenä viininä Alkostakin löytyvä Lehmann Portait Barossa CS 2011. Tässä viinissä tuoksussa selkein vanilja, lämpimän punaisia marjoja, mustaherukkaa. Aavistus epäpuhtautta, jonka aiheuttanee lähinnä allkeirjoittaneen savuaromiallergia. Viini on täyteläinen, mutta rakenne säilyy raikkaana kohtalaisen hapokkuuden ansiosta. Tanniinit melko pehmeät, kuitenkin runsaat (ja hieman sahanpurususpektit).

Viimeisenä Penfolds-Fostersin Bin 407 2008. Tämäkään ei anna tuoksultaan mitään yksittäistä määrittävää nuottia. Aistittavissa on lämmintä mustaherukkaisuutta, aivan aavistus savuisuutta, hennon hentoa lantaisuutta ja melko jämäkkää lyijykynäisyyttä. Tässä on myös mausteisuutta, kuitenkin enemmän pippurisuuntaista kuin kardemumma-vanilja-akselia. Suussa äärimmäisen tasapainoinen. Alku on keskitäyteläinen, keskivaihe raikkaan hapokas ja jälkimaku pitkän tanniininen. Kokonaisuutena hienosti liukuva viini, josta aromikomponentit nousevat maistaessa esiin eri vaiheissa muodostaen lopulta harmonisen kokonaisuuden.

Maistamassa oli 9 henkeä, ja viinit maistettiin siis puolisokkona. Ne äänestettiin paremmuusjärjestykseen siten, että kukin antoi pisteet kolmelle mielestään parhaalle viinille: kolmannelle yhden, kakkoselle kaksi ja ykköselle kolme pistettä.

Selkeäksi voittajaksi äänestyksessä tuli Bin 407, kakkoseksi Elderton ja kolmoseksi Lehmann. Tässä kisassa Barossa siis voitti kaikki mitalisijat. Omassa pisteytyksessäni ykkönen ja kolmonen olivat samat kuin yleisessä äänestyksessä, mutta Enclave pääsi sijalle kaksi Eldertonin sijaan.

Kaikki viinit oli tilattu vinexus.de-nettikaupasta
, koska alkosta ei löytynyt vastaavia viinejä eri hintaluokissa.