Terlan lagrein, vanha tuttu

Alto Adigessa Italian Alpeilla viinejä tuottava Cantina Terlan on vanha tuttu. Tämän ko-operatiivin Lagrein on yksi ensimmäsiä viinejä, joita tilasimme eurooppalaisista nettiviinikaupoista, tuolloin 2010-luvun alussa vielä Suomeen toimittaneelta saksalaiselta gourmondolta. Nuo normaalin avotalouden ajat ovat muisto vain, mutta koska nyt satuimme tätä viiniä jälleen saamaan ja maistamaan niin pakkopa siitä on muutama sana kirjoittaa.

Alto Adige on yksi Italian pienimmistä viinintuotantoalueista. Se sijaitsee Adigen laaksossa Alppien juurella aivan Italian ja Itävallan rajan tuntumassa Bolzanon kaupungin ympärillä. Alue on pieni, mutta sen tuottamista viineistä peräti 98 % on DOC-luokiteltuja laatuviinejä. Lajikevalikoima on laaja ja etenkin valkoisissa lajikkeissa heijastaa saksankielisten maiden läheisyyttä: pinot blanc, pinot grigio, sauvignon blanc ja gewürztraminer ovat yleisimmät lajikeet kansainvälisen chardonnayn ohella. Punaviinilajikkeista yleisimmät ovat pinot nero, schiava, lagrein sekä kaikkialle tunkeneet merlot ja cs.

Alto Adigen maaperä on tuliperäistä kvartsiseosta. Maaperä on hyvin vettä läpäisevää ja lämpiää keväällä nopeasti alppien etelärinteille paistavan auringon vaikutuksesta. Rinteillä on runsaasti erilaisia mikroilmastoja riippuen kallistussuunnasta: Etelärinteet soveltuvat hyvin punaisille lajikkeille jotka vaativat enemmän lämpöä. Tarhoja on laajalla korkeusskaalalla 250-900 metriä merenpinnasta, mikä yhdessä eri suuntiin laskevien tarhojen kanssa sallii runsaan lajikekirjon.

Cantina Terlano on 1800-luvun lopussa perustettu ko-operatiivi, johon kuuluu nykyisin 143 viljelijää, jotka yhdessä tuottavat 165 viljelmiltä 1,4 miljoonaa pulloa vuosittain. Kaikki tuotetut viinit ovat DOC-luokiteltuja.

Lagrein on yksi Trentinon ja Alto Adigen alueiden alkuperäislajikkeista. Se on DNA-analyysien perusteella tunnistettu Teroldegon ja tuntemattoman lajikkeen risteymäksi. Paksukuorinen rypäle vaatii lämpimän kasvupaikan ja hyötyy alueen suurista vuorokautisista lämpötilavaihteluista.

Terlan Lagreinin rypäleet on poimittu käsin, rangattu ja käytetty terästankeissa lämpökontrolloidusti. Viini on kypsynyt suurissa puusammiossa 7 kuukautta ennen pullotusta.

Viini on syvän rubiininpunainen. Tuoksussa on runsaasti makeaa punaista marjaisuutta, pippurista mausteisuutta ja laakerinlehdestä muistuttavaa yrttisyyttä. Tuoksussa on mukana edellisten lisäksi varsin runsaasti maanläheistä, hieman likaista rustiikkisuutta joka ei ole täysin miellyttävää. Suussa viini on punamarjainen ja mausteinen. Siinä on hyvä, terävähkö tanniinisuus joka tarraa hanakasti ikeniin ilman ruokaa nautittaessa. Jälkimaku on keskipitkä ja yrttinen. Viini parani selkeästi ilmaannuttuaan, sillä happeutuminen toi esiin makeampaa marjaisuutta ja vei tuoksusta maamaista runstiikkisuutta.

Viini ei ollut aivan niin hyvä kuin muistimme, mutta tämä on varsin edullinen viini joten se on kyllä hintansa väärti. Tämä on mielestämme enemmän ruoka- kuin siemailuviini, ja sopisi rustiikkisena hyvin vastaavalle ruualle. Esimerkkinä tulee mieleen vaikkapa vanha kunnon paistettu maksa yrttisellä kermakastikkeella.

Elena Walch Chardonnay 2013: One year after

Kirjoitimme jokseenkin vuosi sitten Elena Walchin Alto Adigesta tulevasta Chardonnaysta. Wachin naisten rypäle- ja terroirvetoinen viininvalmistusfilosofia tuottaa hedelmäisiä, puhtaan raikkaita viinejä. Vuosi sitten maistamamme viini oli chardonnayksi varsin hedelmäinen ja täyteläinen viini, josta pidimme kovasti jo tuolloin.

Vuosi kaapissa oli kuitenkin tehnyt vuoden 2013 viinille ihmeitä. Viinin voimakkain hedelmäisyys on   hieman alkanut väistyä, mutta korkesta lähtötasosta johtuen viini oli edelleen hedelmävetoinen. Lisävuosi pullossa oli kuitenkin tuonut viiniin miellyttävän reduktiivisperäsen, Sancerre/Pouilly Fume-tyyppisen "Pierre à fusil / scratch match"-aromin ja etäistä pähkinäisyyttä, vaikka viinissä ei tammea ollutkaan. Lisäksi viinissä oli edelleen leikattua ruohoa, kukkaisuutta ja eksoottista mutta nyt aavistuksen omenankotaisaan taittavaa hedelämäisyyttä.

Suussa viini on melko täyteläinen ja runsaiden happojen vuoksi raikas. Aromipaletilla etualalle nousee kukkaisuus ja pierre à fusil. Jälkimaku on hyvien happojen kantama, hedelmäinen ja mineraalisen suutakostuttava.

Viini on nyt aivan ehdottomasti ikääntynyt huippuunsa. Walcin reilun 3 vuoden ikäinen chardo oli täydellisessä balanssissa sekä aromeiltaan että rakenteeltaan. Kyseessä ei mikään arkkityyppisen täydelline viini, mutta loistava viini silti.
Huusin tämän vajaalla kympillä eBaysta, ja tähän hintaan viini saa hinta/laatuasteikolla kuusi tähteä viidestä.

Elena Walch Chardonnay

Alto Adigessa tuotetaan mielestämme Italian parhaat raikkaat valkoviinit. Alue sijaitsee aivan Itävallan rajan tuntumassa Alppien etelärinteillä. Alueen perinteisiin rypäleisiin kuuluvat Gewürstraminer joka on saanut nimensä alueella sijaitsevasta Traminin kylästä. Myös rieslingiä, pinot grigiota, sauvignon blancia ja chardonnayta.

Elena Walch on yksi Alto Adigen tunnetuimpia tuottajia. Talo on perheomisteinen, ja naiset ovat aina olleet tärkeässä asemassa viinintekijöinä. Heillä on tarhoja Traminissa ja siitä pohjoiseen sijaitsevassa Caldarossa. Talon filosofiana on tuottaa viinejä, jotka heijastavat viinitarhan maaperää, ilmastoa ja viljelytapaa. Johtava ajatus on, että viinin laatu syntyy tarhalla, ei kellarissa. Tuotannossa pyritään noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita viinitarhalta aina pakkauslinjalle saakka.

Maistamamme chardonnay on tammettamaton, raikas valkoviini. Se on väriltään haalean oljenkeltainen. Tuoksussa on eksoottisempia sitrushedelmiä kuten limettiä, kukkaisuutta, hieman vihertävää heinäisyyttä. Viini on suussa melko täyteläisenkin hedelminen. Suutuntuma on yllättävän öljyinen, mutta runsaan hapokkuuden vuoksi viini ei ole raskas. Maussa sitrus-aromit nousevat jopa hieman hillottuina esiin, kukkaisuus alkaa tuoda mieleen vaaleita alppikukkia. Jälkimaussa on hyvää mineraalisuus, joka yhdessä happojen kanssa raikastaa suun ruuan kanssa nautittuna ja saa odottamaan seuraavaa haarukallista ja raikastavaa suullista viiniä.

Oiva viini moneen käyttöön. Runsaahko hedelmäisyys antaa mahdollisuuksia yhdistää tätä esimerkiksi mozzarellasalaatille. Tämä voisi toimia hyvin myös kevyemmän riistan tai porsaan seurassa, etenkin jos näissä on kermainen kastike reippaan hapokkuuden vastapainoksi.

Pisonin viinejä Trentinosta Tampereella

Pisonin pariskunta

Olemme tutustuneet Trentinolaisen Pisonin viinitalon tuotteisiin jo useampi vuosi sitten, kun tilasimme niitä Viinimestarit.com:a edeltäneen tilausringin kautta. Talolla on muutama miellyttävä valkoviini, loistava pitkään kypsynyt Vin Santo sekä hyvän hinta-laatusuhteen punaviinejä.

Nyt meillä oli mahdollisuus päästä maistamaan talon viinejä ja kuulemaan Pisonin tuotantofilosofiasta, kun Marco Pisoni oli Tampereella esittelemässä viinejään.

Tila tuottaa kaikki viininsä luomuna, vaikka aivan kaikille pullotteille ei ole virallista dokumentaatiota hankittukaan. Marcon kertoman mukaan hänelle on jo enologitutkinnnon aikana iskostunut ajatus, että viinin tulee olla mahdollisimman luonnollinen ja puhdas elintarvike. Marco ei halua käyttää kemiallisia torjunta-aineita, koska viinitarhat ovat osa perheen elinpiiriä jossa hänen lapsensa ovat leikkineet. Herra Pisonin kertomasta syntyy kuva, että viininvalmistus on tilalla enemmän osa perinnettä ja kulttuuria kuin teollista liiketoimintaa. Toki kyseessä voi olla markkinointitarkoitukssa luotu romanttinen kuva, mutta tarina kerrotaan varsin vakuuttavasti. Herran ulkomuotokaan ei muistuta sliipattua myyntimiestä vaan Osmo Soininvaara-tyyppistä luomusetää.

Maistelimme illan aikana kaksi valkoista, kolme punaista sekä vin santon. Lopuksi maistelimme vielä hieman tilalla tislattavaa grappaa, joka oli positiiivinen yllätys.

Ensimmäinen valkoviini oli Nosiola 2014. Nosiola on Trenton paikallinen lajike, jossa on hieman pähkinäinen perusaromi ja tunnusomaisena piirteenä bitterinen loppupuraisu. Tämä viini oli väriltään kypsän sitruunan keltainen, melko ohut. Tuoksussa yrttistä vihreyttä, pähkinäisyyttä, jopa rusinasta muistuttavaa rypäleisyyttä, vihreää omenaa. Viinin maussa  on loistava hapokkuus ja runsaan konsentroitunut hedelmäisyys. Maun jälkipuolella esiin nousee mineraalisuutta. Jälkimaku on pitkä, ja siinä tuntuu etenkin viileänä tuo edellä mainittu bitterinen puraisu joka sanoo suussa 'ZING!. Tämä on loistava viini rasvaisemmille kalaruuille.

Seuraava maistettu viini oli Codecce, joka on sekoite Nosiolaa, Chardonnayta, SB:a ja Goldtramineria, joka on Trentossa viljelty Gewurztraminer-klooni. Viini on tuotettu täysin luomuna ilman sulfiittia. Koko valmistusprosessin ajan vältetään kontaktia hapen kanssa, ja pullo suljetaan stelvin-korkilla. Näin viini voidaan pitää säilyvänä ilman sulfiittia. Viini saa kypsyä sakkojen päällä vuoden, jolloin myös hiivakontakti edistää säilyvyyttä.

Väri on edellistä tummemman kullankeltainen, selvästi kypsyneempi. Viinin tuoksu saa määrittävän piirteensä traminerin aromaattisuudesta, jota täysin reduktiivinen valmistus vielä todennäköisesti voimistaa: Hillottua sitruunaa, passion-hedelmää, hunajamelonia, glykolisuutta, appelsiininkukka. Lisäksi tuntuu selkeänä hiivakontaktin tuoma voimainen briossisuus. Suussa täyteläinen, mutta hedelmä-aromit ovat tuoksuun nähden yllättävänkin hillityt. Makupaletille nosee mineraalisuutta, ja maku on tässäkin viinissä pitkä. Hapokkuutta on selvästi vähemmän kuin nosiolassa, mutta viini ei ole kuitrenkaan raskas. Oivallinen viinin esimerkiksi kanalle tai grillipossulle.

Punaisista ensimmäinen oli Teroldego 2013. Kyseessä on alueen alkuperäislajike, joka tuottaa helposti ylisuuria satoja mikäli niitä ei hallita. Tämä viini on väriltään syvän tiilenpunainen. Tuoksu on maanläheinen, hennosti savuinen. Hyvin tummia marjoja kuten mustikkaa. Maku on melko täyteläinen, mausteinen. Hapokkuus on keskivoimakas, tanniinit melko nuoren kulmikkaat. Kokonaisuus on aavistuksen robusti, aito maalaisviini.

Seuraavana iäkkäämpi punainen, Rebo 2011. Kyseinen rypäle on paikallisen tutkijan, Rebo Rigottin Merlot:sta ja Terolgeosta tuottama risteytys. Tuoksu on herukkainen, edellistä pehmeämmän mausteinen. Tuoksu muistuttaa jossain määrin bordeaux-viinejä. Makupaletti toistaa tuoksun aromeja. Tässä viinissä tanniinit ovat selkeästi pyöreämmät, mutta viinin runko on vahva ja hedelmäisyys täyteläistä. Melko tukeva, hedelmäinen perusviini.

Sarica Rosso 2010 on sekoite syrah/pinot nero 80/20. Tuoksussa pippurisuutta, puolukkaam metsämansikkaa, kukkaisuutta. Hyvähappoinen, hedelmäinen suutuntuma. Loppu on pyöreä, tanniinit keskivahvat ja iän pyöristämät. Tämä oli viineistä hienopiirteisin ja siloitelluin.

Lopuksi vielä Vin Santo, josta nyt markkinoilla vuosikerta 2001. Tämä makea valkoinen viini on valmistettu nosiola-rypäleistä, joita on kuivattu nimen mukaan syksystä pääsiäisviikolla seuraavaan kevääseen. Sadasta kilosta rypäleitä saadaan noin 15-18 litraa viiniä, joten mehu on todella sokeripitoista. Viini kypsyy pienissä tammitynnyreissä yli kymmenen vuotta.

Väri on konjakinruskea. Tuoksussa kypsyneen makean viinin rusinaisuus, aprikoosisuus sekä hetoa yrttisyyttä, joka on oletettavasti nosiolan tuoma ominaispiirre. Viini on makea, jäännössokeria on 180 g/l. Nosiola tuo kuitenkin viiniin hapokkuuden, joka pitää kokonaisuuden raikkaana. Hieno lopetus maistelulle. Tämä sopi hyvin yhteen tarjolla olleiden juustojen kanssa, etenkin suolaisempien. myös maksapatee tai kateenkorva olisivat varmasti loistavia yhdistettäviä tälle.

Viikon valinta: Rotari rose 2008

Viikon valinta on tällä kerralla italialainen kuohuviini Rotari rose 2008. Viini tulee pohjois-italiasta yhdeltä meidän lempialueistamme Alto-Adigesta, josta olemme ennenkin löytäneet todella mielenkiintoisia viinejä. Näissä kaikissa on ollut hyvä hinta-laatusuhde. Myöskään Rotari rose ei petä. Viini on tehty 75% Pinot Noirista ja siihen on lisätty 25 % Chardonnayta. Viini maksaa Alkossa 13.50 € ja tarjoaa kyllä hinnalleen mukavasti vastinetta. Me tarjosimme viiniä alkumaljana ystäville järjestetyssä 4-ruokalajin italialaisella illallisella, mutta viini toimisi myös hyvin italialaisten antipastojen kanssa.

Viinin väri on haalean persikkaan taittava ja kuplat ovat kohtuullisen pienet ja mukavasti kuplivat. Tuoksu on pehmeän hapokas ja metsämarjainen. Maku on kuiva, hapokas, vadelman ja puolukan makuinen. Viinin mousse on mukava ja viini jättää suuhun miellyttävän maun. Hieno viini hyvällä hinta-laatusuhteella. Tarjoa hyvin viilennettynä ystäville joko alkumaljana tai kevyiden alkupalojen kanssa.

-Katri-

Trentino - Alto Adige

Alue sijaitsee Italian ja Itävallan rajalla, Alppien rinteillä. Alto Adige on pohjoisempana ja korkealla, ja käytännössä koko maakunta on saksankielinen. Eteläisemmässä Trentinossa on myös alavia maita, mutta etenkin Alto Adige on korostetun vuoristoinen viininviljelyalue. Mikroilmastot ovat hyvin vaihtelevia, ja siten myös viljeltävien rypäleiden valikoima laaja.

Alueen ilmastoon vaikuttaa ennen kaikkea Gardajärveltä päivisin puhaltavan Ora-tuulen ja alpeilta öisin käyvän kylmän virtauksen vuorottelu, joka tuotta voimakkaita lämpötilanvaihteluita.

Alueen viinituotantoa pidetään heikkolaatuisena. Tämän taustalla lienee se, että osuuskunnat tuottavat suuren osan maakuntien viinistä. Ja osakunnilla - cantine sociali - ei italialaisessa viininviljelyssä ole kovin hyvää kaikua, sillä osuuskuntien muodostamiseen kannustanut taloudellinen tuki 60-luvulla johti viinin massatuotantoon ja laadun heikkenemiseen lähes kautta maan. Trentino-Alto Adigen kohdalla tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, sillä alueen osuuskunnat on pääosin perustettu jo 1900-luvun alussa viljelijöiden, ei hallituksen lähtökohdista.

Alueelle tyypillisten perinneruokien raaka-aineita ovat savustettu pekoni, juustot ja gnochit. Varsin raskasta kamaa siis.

Alueella tuotetaan viileydestä huolimatta enemmän puna- kuin valkoviinejä, mikä allekirjoittaneesta oli yllättävää.

Punaisia rypäleitä:

• Viljellyin on Schiava, kevyt ja raikas punainen jota tuotettu lähinnä paikalliseen kulutukseen raskaita vuoristoruokia keventämään.


• Teroldego, pohjoisen Trentinon alkuperäislajike. Tuottaa täyteläisen hedelmäisiä viinejä, joissa kuitenkin usein melko katkerat tanniinit. Suositellaan riistaruuille.


• Lagrein on toinen paikallinen punainen lajike, jota viljellään etenkin Alto Adigen laaksoissa. Hyötyy laaksojen keräämästä kuumuudesta, ja tuottaa intensiivisiä, tiiviitä viinejä, joissa sekä marjaisaa hedelmäisyyttä että paahteisia ja mausteisia elementtejä ryyditettynä reiluilla tanniineilla. Muistuttaa etäisesti cabernet francia.


• Molemmissa maakunnissa viljellään lisäksi CS:a ja Merlot'a, jotka kuitenkin usein jäävät raaoiksi ja viini saa vihertäviä ja paprikaisia piirteitä. Onnistuneitakin esimerkkejä kuitenkin on.


• Alto Adigeen on viimeaikoina alettu istutta lisääntyvissä määrin Pinot Noiria, joka menestyy paikallisessa ilmastossa varsin hyvin. Korkalla sijaitsevat viinitarhat ja voimakkaat lämpötilanvaihtelut tuottavat voimakasaromisia viinejä

Valkoisia rypäleitä

• Trentinon alavilla mailla Pinot Bianco, Pinot Grigio ja Chardonnay, joista viimeinen tuottaa alueella Chablis'n tyylisiä mineraalisia viinejä.


• Sauvignon Blanc lisännyt viljelyalaa molemmissa maakunnissa. Tuottaa viinejä, jotka lähempänä Loiren kuin uuden maailman tai muun Italian tuotteita. Etenkin Alto Adigen tuotteet ovat korostetun raikkaita.


• Müller-thurgau on alppien pohjoispuolelta levinnyt lajike, jota viljellään myös laajalti. Tuottaa eksoottisempia viinejä, jotka kuitenkin raikkaampia eivätkä niin öljyisiä kuin saksan puolen lajitoverinsa


• Gewürstramineria koskee sama kuin edellistä. Molempien rypäleiden kohdalla alueen tuottajat pyrkivät säilyttämään kaiken mahdollisen hapokkuuden pitääkseen viinit raikkaina. Traminerin arvellaan olevan peräisin Alto Adigessa sijaitsevasta Traminin kylästä.


• Paikallinen valkoinen erikoisuus on Nosiola, joka tuottaa rusahtavan hapokkaita, omena-sitrusaromisia valkoviinejä, jotka toimivat loistavasti tasapainona alueen raskaille ruuille. Tästä tehdään myös alueen makea vin santo.

Maakuntien laatutuottajia ovat mm. Colterenzio, Cantina Terlano, Santa Madalena ja San Appiano. Ja tietysti alueen ensimmäinen osuuskunta Mezzacorona. Lauantaina viiniklubi maistaa Cantina Terlanon Winkl Sauvignonia ja Lagreinia. Tanniini on maistanut molempia ja pitänyt kovin. Tosin Sauvignon tuli maistettua jouluyönä juhlayönä, kun oli muutakin jo maistettu eikä arvio siten ole ehken täysin luotettava. Mielenkiinnolla odotan uudelleenkohtaamista.

Viiniklubi kokoontuu: Alppiviinejä!

Viiniklubi kokoontuu taas pitkähköksi venyneen tauon jälkeen! Tällä kertaa maistellaan Italian Alppiviinejä Alto Adigesta, Lombardiasta ja Piemontesta.

Ensin lyhyesti viiniklubista. Se syntyi kaveriporukan yhteisen harrastuksen tiimoilta noin vuosi takaperin. Maistingeissa on ollut osanottajia yleensä 8 hengen vakioporukka, joskus osin puutteellisena. Nyt mukaan on tulossa kaksi uutta jäsentä, mutta tälläkin kertaa osanotto jää 8 henkeen kuplan ollessa työkiireinen ja yhden vanhan jäsenen paettua vaihto-opiskelijaksi Pariisiin.

maistingeissa on yleensä maistettu suurinpiirtein yhtä montaa viiniä kuin on maistajia. Tällä kertaa maistettavaksi suunniteltujen viinien määrä on 6, joten tavoitteesta jäädään hiukan.

Ennen varsinaista maistingia seuraa kuitenkin hieman ennakko-odotuksia ja taustaa alueista.