Viikon valinta: Mimolette

Kuva:wikipedia.org

Viikon valinta on tällä kertaa juusto, tumman oranssi Lillen kaupungista tuleva Mimolette. Juusto on ranskalaisten versio hollantilaisten ylpeydelle, edam-juustolle. Juuston kerrotaan syntyneen, kun kuningas Ludwig XIV halusi edamille vastineen. Mimolette on tehty lehmänmaidosta, ja nimi tulee ranskankielisestä sanasta molle, joka tarkoittaa pehmeätä. Mimolette- juusto saa kauniin värinsä kasviperäisestä annatosta, jolla värjätään myös cheddarit. Mimolettea saa sekä nuorena että vanhana versiona, jota kypsytetään jopa 26 kuukautta. 

Olemme syöneet mimoletista sekä nuorta että vanhaa versiota, ja meidän molempien suosikki on vanha mimolette, joka on jo niin kovaa, että sitä on paikoitellen vaikea pureskella. Vanhan juuston tuoksu on huumaava ja maku vielä parempi, siinä voi aistia ainakin hasselpähkinää, toffeeta ja karamellia. Täydellistä vanhaa mimolettea ostamme aina varastoon Tampereella keväisin ja syksyisin pidettäviltä eurooppalaisen herkkutorin juustotiskiltä ja täydenämme varastoja tarvittaessa Juustosopista. Marketeissa on myytävissä myös President merkistä demi-vielleä mimolettea, jota on kypsytetty 6 kuukautta. 

Juusto kaipaa ehdottomasti seurakseen juomaa ja ehdotuksemme juomaksi on blogissa jo esitelty Jaakko Peräsen Ciclope Rosso Toscano 2007. Toinen juomaehdotuksemme on Alkon käsityöläisoluista löytyvä Norrebro-panimon King Country Brown Ale. Taidankin laittaa pojat testaamaan yhdistelmää viinin maistelun jälkeen. ...

-katri-

Viikon valinta: Chante Cigale Chateauneuf-du-Pape 2009

Kuva:Vinatis.com

Jälleen kerran maistossa Vinatiksen tuomaa tavaraa! Tämä viini tilattiin kylmiä talvipäiviä silmällä pitäen, ja sellaisena se myös nautittiin. Kuitenkin hieman erilaisissa olosuhteissa kuin tilatessa suunniteltiin, sillä tämä pullo lähti mukaan ystävän häihin. Kyllä, meidän kaveripiirissä paatuneina viinisnobeina pidettyjen käskettiin 

ottaa oma viinipullo mukaan, sillä kyseisissä pohjalaishenkisissä häissä tarjoilu painottui olut- ja viinaosastolle.

Viini on perinteinen Etelä-Rhonen blendi, GSMC eli Grenache, Syrah, Mourvedre ja Cinsault. Alkoa löytyy kiitettävät 15%, olihan 2009 kautta Euroopan varsin lämmin vuosi.

Pullo siis iskettiin ruokatarjoilun alkaessa pöytään sen kummemmin dekantoimatta. Heti lasiin kaadettaessa hieno tumma väri, varsin tiiviin oloinen ja melko raskasliikkeinenkin viini. Tuoksu melko rustiikkinen: Kypsiä tummia marjoja, viikunaa, lakritsiin tai fenkolinsiemeneen vivahtavaa yrttisyyttä. Alussa lievää funkkia, joka 

kuitenkin tuulettuu pian pois. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Mausteisuus ja tammen aromit nousevat hyvin esiin. Alkuun korostuu hapokkuus, jota pehmeät tanniinit hyvin jatkavat. Jälkikäteen mausteisen marjainen maku tuntuu suussa pitkään, ja korkeahkosta alkoholisuudesta johtuva lämmittävä polte kutkuttelee kitalakea.

Perinteiselle suomalaiselle pitoruualle tämä ei kyllä oikein istunut. Viinin mausteisuus hautasi ruokien aromit alleen. Niinpä ruuan kanssa nautittiinkin sille paremmin sopivaa olutta, ja viinin annettiin 

rauhassa hengitellä. Tuntien kuluessa viini muuttui pehmeämmäksi ja suutuntumaltaan ikään kuin makeammaksi.

Viini sopii sellaisenaankin siemailtavaksi, jos sitä dekantoi riittävästi. Pian avaamisen jälkeen tämä olisi ehdottomasti kaivannut rinnalleen ruokaa, mielellään jotakin grillattua tai muulla tavalla 

hivenen hiillostettua. Tämä olisi todennäköisesti toiminut loistavasti myös taannoin postatun lakritsikastikkeen kanssa, etenkin jos pääraaka-aine olisi valmistettu kunnon maillardit takaavalla käristyksellä.

Harmi, että tätä ei tilattu kuin yksi pullo viimeksi. Hinta-laatusuhteeltaan (23€)  tämä nuori pape oli meinaan varsin potentiaalinen. Täytyy pitää mielessä, jos tänä keväänä tekisi vielä täsmätilauksen Vinatikselle.

-Heikki-

Viikon valinta: M.Chapoteurien punainen ja valkoinen

Menneellä viikolla maisteltiin kahta ranskalaista viiniä, punaista ja valkoista. Molemmat viinit olivat saman tuottajan, Etelä-Ranskan jättiläisen Michael Chapoutierin tuotantoa.

Valkoinen viini oli Rhonelainen VDP ardeche Granges de MirabelVDP Ardèche Granges de Mirabel, joka on tullut uutuutena myös alkon valikoimaan. Meille pullo oli kulkeutunut Vinatikselta, jonka valikoimissa viini oli vielä viime kesänä.

Puhtaasti viognierista tehdyn viini rypäleet ovat kasvaneet 350m korkeudessa vulkaanisessa maaperässä, mikä arvatenkin on takana viinin voimakkaassa mineraalisuudessa.

Viini on väriltään syvän sitruunankeltainen. Liike lasissa on melko paksu. Tuoksussa tuntuu kukkaisuutta, aprikoosia ja varsin voimakasta mineraalisuutta. Mineraalisuus korostuu erityisesti maussa. Rakenne on voimakas. Hedelmäisyys jää aluksi hapokkaan ja mineraalisen perusnuotin varjoon, mutta hieman avauduttuaan viini antaa myös aprikoosin, luumun ja jopa appelsiininkuoren aromia. Tätä pitäisin ehdottomasti ruokaviininä. Sopii hyvin melko raskaillekin ruuille voimakkaan rakenteensa vuoksi. Hapokkuus on sopivan terhakka tasapainottaman ruuassa olevaa kermaisuuttakin rasvakalvon räjäyttävällä voimallaan. Vinatiksen hintaan nähden kelpo viini. Alkon hinta 17.04 on aika kova hinta viinistä, mutta suosittelen silti tutustumaan.


Toinen Chapoutierin viini oli Domaine Bila-Haut Occultum Labidem Roussillonista. Viini on sekoite Syrah-grenache-carignan. Tumman purppurainen viini. Tuoksussa rippuisen pippuria, hyvin tummasävytteistä marjaa, tammea varsin selkeänä. Maku varsin pureksittava, tanniinit voimissaan. Maussa nousee varsin maanläheistäkin aromia esiin, sieniä kenties? Maanläheisiä aromeja pitää raamissaan sopiva hapokkuus, tanniinit eivät kiristele kovinkaan pahoin. Hyötyi kuitenkin tunnin istuskelusta lasin äärellä, pehmenee ja syvenee. Maku ei ole ylettömän pitkä, mutta hyvä vinkku silti. Tätä kyllä mieluusti naulkkailisi esimerkiksi lihapadan tai vaikkapa hyvin haudutellun lampaanpotkan seurassa. Tai sitten ihan itsenään, whatever happens to be. Viini tilattiin, kun sitä oli moni kehunut positiiviksi yllätykseksi viiniwebin vinantis-ketjussa.



Tällaisia ranskiksia tällä erää. Valkoinen ehken persoonallisempi, punainen... no, punaisempi.  Chapoutierin viiniskaala on siinä määrin laaja, että herran tuotteisiin vielä aikanaan palattaneen...

-Heikki

Viikon valinta: Planeta chardonnay 2010

Tämän viikon valinta on viini-ruoka makupari. Planeta chardonnay 2010 on Sisiliasta tuleva valkoviini, joka on kerännyt kehuja eri lähteistä kiitettävän määrän. Planetan tilan omistavat Sisiliassa 3 sisarusta, tila on perustettu vuonna 1995 ja sillä on 5 eri viinitarhaa ympäri Sisiliaa. Viinin rypäleet ovat kasvaneet kahdella tarhalla Argigenton provinsissa Lounais-Sisiliassa.

Viinin väri oli syvänkeltainen. Tuoksu on intensiivisen tamminen ja siitä löytyy myös kypsää trooppista hedelmää yhdistettynä miellyttävään greipin tai sitruunan tuoksuun. Maku mukailee hyvin tuoksua ja tammi ei nouse pääosaan vaan tasapainottaa hienosti viinin kuivaa ja hapokasta makua. Maku on pitkä ja jälkimaussa nousee esiin jopa savuisuus ja mineraalisuus. Todella tyylikäs viini Sisiliasta, tällä on potentiaalia toimia monen ruuan kanssa. 6 hengen seurueemme yllättyi positiivisesti 19.90 euroa maksavasta viinistä. Jopa Chardonnay- viinejä yleensä karttava seurueen jäsen sanoi, että kerrankin hän sai maistaa loistavan makuista chardonnay-viiniä.

Me yhdistimme viinille annoksen, jossa oli paahdettua nieriää, valkopapupyreetä, pekoni-ruusukaalipaistosta ja pinjansiemenillä maustettua yrttiöljyä. Annoksen vahvat maut yhdistettynä tähän loistavaan viinin toimivat todella hyvin. Viinin tammisuus ja hapokkuus taittoivat hyvin paahdetun nieriän ja valkopapupyreen voimakkaita makuja ja viini nosti annoksen hienosti toiselle tasolle. Nyt voi kyllä sanoa, että säkällä onnistuimme löytämään toimivan viini-ruokaparin, jossa kumpikin sai loistaa ja samalla myös täydentää toisiaan.

-Katri-

Viikon valinta: Rotari rose 2008

Viikon valinta on tällä kerralla italialainen kuohuviini Rotari rose 2008. Viini tulee pohjois-italiasta yhdeltä meidän lempialueistamme Alto-Adigesta, josta olemme ennenkin löytäneet todella mielenkiintoisia viinejä. Näissä kaikissa on ollut hyvä hinta-laatusuhde. Myöskään Rotari rose ei petä. Viini on tehty 75% Pinot Noirista ja siihen on lisätty 25 % Chardonnayta. Viini maksaa Alkossa 13.50 € ja tarjoaa kyllä hinnalleen mukavasti vastinetta. Me tarjosimme viiniä alkumaljana ystäville järjestetyssä 4-ruokalajin italialaisella illallisella, mutta viini toimisi myös hyvin italialaisten antipastojen kanssa.

Viinin väri on haalean persikkaan taittava ja kuplat ovat kohtuullisen pienet ja mukavasti kuplivat. Tuoksu on pehmeän hapokas ja metsämarjainen. Maku on kuiva, hapokas, vadelman ja puolukan makuinen. Viinin mousse on mukava ja viini jättää suuhun miellyttävän maun. Hieno viini hyvällä hinta-laatusuhteella. Tarjoa hyvin viilennettynä ystäville joko alkumaljana tai kevyiden alkupalojen kanssa.

-Katri-

Viikon valinta: Salice salentino nero riserva 2009

Kuva:alko.fi

Alunperin ostimme pullon neroa Alkosta, jotta jatkaisimme omatekemää glögiä kyseisellä viinillä. Jouduimme kuitenkin ostamaan glögin jatkoksi toisen pullon, koska ensimmäinen pullo nautittiin ihan muuten vaan pastan kanssa. Edellisen kerran olemme juoneet kyseisestä viinistä vuosikertoja 2006 ja 2007 ja kummatkin vuosikerrat olivat mielestämme oikein onnistuneita. Viini on tehty Italian omista rypäleistä Negroamarosta ja Malvasia Nerasta,  ja viini tulee Apualian maakunnasta.

Viinin tuoksussa oli tummia marjoja, kirsikkaa ja vaniljaa. Maku seurailee hyvin tuoksua ja 2009 vuosikerta on edelleen keskitäyteläinen ja pehmeä seurusteluviini, joka sopii hyvin italialaisille ruuille, kuten tomaattisille pastoille ja pizzan kanssa nautittavaksi. Hinta-laatusuhteelta(7.99€) viini on edelleeen löytö, joka kannattaa pitää mielessä, kun etsii mukavaa seurusteluviiniä Italiasta.

-katri-

Viikon valinta: The glenrothers select reserve

Viikon valinta tänään viski Speysiden alueelta Skotlannista. Viski vanhin voitehista ja viskit ovat olleet meidän sydäntä lähellä jo monta vuotta. Kumpikaan meistä ei juuri välitä konjakeista ja brandyista, mutta viskeille ollaan ainakin osa meidän viininhuuruisesta sydämestä menetetty.



Ensimmäiset muistot kunnon muistot viskeistä on Islayn saarelta tulevista todella savuisista ja voimakkaista viskeistä. Islayn viskien nimeen vannoimme aina vuoteen 2010, jolloin erehdyimme vahingossa vaeltamaan Speysiden alueelle 5 päiväksi. Tarkoitus oli ottaa haltuun Islayn saari, mutta ei sinne meidän aikataulun puutteissa päässytkään. Jälkikäteen täytyy sanoa, että onneksi ei päästy Islaylle, koska Speysiden kaunis luonto ja vähemmän savuiset viskit hurmasivat meidät täysin.

Maistoimme Speysiden reissulla ensimmäisen kerran glenrothesin tislaamon tuotteita ja ihastuimme niin täysin. Sitten kun tislaamon select reserve oli hyvässä tarjouksessa Frankfurtin lentokentällä ei paljoa tarvinnut miettiä ostopäätöstä. Viski on tislaamon mestarin John Ramsayn käsialaa ja kyseessä on vuosikerraton viski, joka sekoitetaan eri vuosikertojen välillä huolellisesti. Viski on vaalean kullankeltaisen värinen ja tuoksussa on maltaan tuoksua yhdistettynä miellyttävään vaniljan ja kookoksen tuoksuun. Maku mukailee tuoksua ollessaan hieman makea. Maussa maistuu myös miellyttävästi appelsiinin kuori. Maku pehmenee entisestään, kun joukkoon lisätään hieman vettä. Miellyttävä pehmeä viski, joka ei hyökkää päälle. Sopii myös mahtavasti niille, jotka viskien mausta niin välitä.

Kuten pullosta näkyy tuote on kelvannut meille ja enää pullon pohjat on jäljellä. Lisää täytyy ehdottomasti hankkia, jos sopiva pullo samalta tislaamolta tulee vastaan.

-katri-

Viikon valinta: Jouluoluet

Tähän mennessä jouluoluiden hankinnassa on joka vuosi oltu myöhässä, ja jostakin syystä joka ikinen vuosi tuppaa käymään niin, että a-marketissa on jäljellä enää muutama hassu pullo vähiten suosittuja laatuja. Tänä vuonna tuosta männävuosien minitragediasta on otettu opiksi, ja siten hankinkin oluita vähän kerrallaan varastoon jollua varten. 

Ainoa ongelma, mikä varhaisen varustautumisen strategiassa on havaittavissa on se, että oluita tulee väistämättä maistettua. Ja kun niitä on maistettu ja ne hyväksi todettu, täytyy niitä hakea lisää. Koska siis maistamisen jälkeen pullo on luonnollisesti tyhjä. Eikä siitä ole muuta iloa kuin se, että voi ottaa teille kuvia.

Maistettu on nyt jo useampiakin, mutta tähän mennessä mielenkiintoisimmat ovat olleet pienessä pullossa myytävät Mikkellerin hoppy lovin' christmas ja Brewdogin hoppy xmas.  Meillä siis tykätään humalasta. Siis siitä mitä laitetaan olueen, ei niinkään siitä mikä liian monesta oluesta tulee.

Mikkellerin Ale on 7,8 % vahvuinen täyteläinen, varsin reippaasti humaloitu olut. Mausteena oluessa on inkivääriä, joka tuo citra-humalasta saatuun sitruksisuuteen yrttisyyteen omanlaistaan twistiä. Tätä voisi hyvin  siemailla useammankin, jos alkoa olisi vähän vähemmän. Varsin raikas tuttavuus mahtavalta Mikkellerin panimolta. Jos käytte Kööpenhaminassa, käykää myös heidän pubissaan rautatieaseman ja meatpackers-alueen välissä. Oluen ystävä ei tule pettymään !

Brew dogin IPA on vielä hivenen rapsakampi kuin edellinen. Humalaa löytyy ja sitä tulee 7,5 % edestä. Ei aivan niin täyteläinen kuin edellinen. Maussa on hedelmäisyyttä, mutta ennen kaikkea olut on raikas ja terävähkö, sellainen kuin hyvän IPA on. Tämä olisi mielestäni hyvä juoma kalapöytään, jos ei viini maistu.

Jouluun on sellaiset 2 ja puoli viikkoa, toivottavasti edes toisen Mikkellerin säilymään... Tai sitten täytyy taas hakea lisää. Kuvan Brew dogin Katri jo tuhosi, kiero nainen salaa minulta.

-heikki-

Viikon valinta: Barolo chinato

Viikon valintana on tällä viikolla italialaisten vastine suomalaiselle glögille. Maistoimme barolo chinatoa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Vinoteca del Piemontessa Tampereella ja ihastuimme juomaan heti. Olemme sen jälkeen juoneet juomaa sekä kylmänä että kuumana aina vieraillessamme Piemonten herkkujen luona.

Barolo chinato tehdään nimensä mukaisesti barolon alueen viinistä Piemontessa Italiassa. Barolo chinato on kehitetty Piemontessa 1800-luvun lopulla. Giuseppe Cappellanoa pidetään reseptin kehittäjänä, vaikkakin varhaisiin tuottajiin lukeutuu myös 1891 oman reseptinsä mukaisen tuotteen lanseerannut Giulio Cocchi. Inspiraatio juomaan lienee syntynyt vermutin, yrteillä maustetun viinin valmistuksesta. Kuitenkin siinä missä vermutissa useimmiten käytetään muutoin laaduttomia viinejä, on barolo chinaton pohjana barolo, yleensä vielä ikääntynyt sellainen. Viiniin lisätään eri mausteita tuottajasta riippuen, kuiten perustana on kiniinipuun kuori, jota on aina mukana. Viinissä onkin siten voimakkaan lääkemäinen tuoksu, samoin maku on asteen verran kitkerä. Makua on useimmiten tasapainotettu lisäämällä hieman sokeria.

Ilmeisesti juuri tuo ikääntynyt barolo juoman pohjana nostaa myös hintaa. Ollessani työmakalla Milanossa päätin hankkia Suomen pimenevään ja viilenevään syksyyn tätä mainiona lämmittävänä digestiivinä toimivaa juomaa. Useammassa vinotecassa vierailtuani ostin muutaman 500ml pullon, toisen perinteistä Coccia, toisen Marchesi di Barolo-merkkistä. Yhteishintaa tälle litran ostokselle tuli vajaa 50 e, eli ei siis halvimmasta päästä tämä. Mutta kyllä, se on hyvää. Ainakin meidän suussamme, nimittäin voimakkaan yrttinen maku jakoi voimakkaasti kaveriporukan, jolle tätä tarjottiin. 

Tuoksu on jännittävä yhdistelmä katkeria yrttejä, muistuttaa hieman unicumia tai vastaavaa yrttilikööriä. Ainakin anis ja fenkoli tulevat mieleen tästä nyt maljassa olevasta Marchesi di Barolon viinistä. Jälkimaku tuntuu jopa hivenen lakritsijuuriselta. Kuitenkin alkuperäisen viinin aromit ovat edelleen aistittavissa, hento orvokin tuoksu tuntuu nousevan jostakin yrttipensaikon takaa. 

Tätä suosittelemme testattavaksi näin pikkujoulukaudella glögin korvikkeena. Maku on loistavan intensiivinen, 4 cl kestää pitkään, jokainen pieni siemaus maistuu suussa useita minuutteja. Katkera juoma on myös yllättävän hyvä kaveri suklaalle, uskokaa pois!

Tätä saa muistaakseni tilattua superiore.de:sta, mutta helpoin ja mukavin tapa on piipahtaa Italiassa : )

-Heikki-

Viikon valinta:Lupa läikyttää!

Tämän viikon valintana on jälleen kirja. Tällä kertaa kyseessä ei ole keittokirja vaan viinikirja. Viihteellinen sellainen. Kyseessä siis Arto 'viinipiru' Koskelon viiniaapinen 'Lupa läikyttää'. Luin kirjan pikku pätkissä Milanon työmatkan aikana.

Viinipirun blogia pidempään seuranneena ja viini-TV:täkin katselleena tiesin suurin piirtein mitä odottaa. Viinipiru ilmeisesti elättää itsensä viinikirjoittamisella, ja on sekä blogin että kirjan perusteella hyvin verkostoitunut viinimaailmaan. Miehellä on tietoa ja näkemystä, ja mitä ilmeisimmin myös loistava kyky jakaa tuota tietoa ja viinimaailman 'loistetta' meille tavallisille tallaajille. 

Kirja on kielelliseltä asultaan tuttua viinipirua, kevyttä helppolukuista tekstiä. Kirjaan oli helppo uppoutua lyhyiden lukutuokioiden ajaksi, eikä tekstiin sisään pääseminen vaatinut pitkää keskittymistä. Kuten kirjan alussakin todetaan, luvut ovat sopivan lyhyitä vaikkapa vessakirjaksi. (Italiassa tämä tuli sanomalehden puutteessa testattua, toimii...)

Kirja käy aakkoset läpi A:sta Ö:hän. Välillä yhteydet aakkosten ja aiheen välillä ovat hyvin luovia, mutta mikäs siinä. Viini on kaikissa teksteissä mukana, tavalla tai toisella. Kirja ei missään nimessä ole oppi- tai opaskirja viiniin, vaan parasta viihdettä. Natalie MacLeanin 'Red, White, and Drunk All Over' tuli lähinnä mieleen. Luvut ovat pääasiassa tarinoita miehen kokemuksista viinimaailmassa, tai muuten vain maailmassa. Samalla livautetaan lukijalle ovelasti perustietoa viinistä, ja tuo tieto tulee mahdottoman helposti. Tämänkirjan lukemista ei voi verrata mihinkään Johnson & Robinsonin Wine Atlaksen selailuun. Kirjailija tuntuu alussa korostavan erityislaatuisia kokemuksiaan varsin voimakkaasti, ja aluksi se hivenen ärsyttää. Sitten allekirjoitanut ymmärtää olevansa ihan pikkuisen kateellinen, ja suhtautuminen muuttuu. Koska itse en ole päässyt toteuttamaan hulluimpia ideoitani reissuista ja viininmaistelusta, on hieno lukea kirja ihmiseltä joka sen on tehnyt. 

Kirjaa ei ole tarkoitettu aspergeristiselle tiedonhaalijalle, vaan viihteeksi ihmiselle joka on kiinnostunut viinistä ja ennen kaikkea tarinoista sen takana. Ja se ainakin itselleni on tärkeää. Ruoka ja juoma, jolla on tarina maistuu tarinalta, joskus jopa satumaiselta. Samaan asiaan taitaa muuten perustua luomun ja lähiruuan kasvava suosio. Tarinaan. Mielikuvaan. Know what you drink.

Drink and eat responsibly.

-Tanniini-

Viikon valinta: Oppia mammojen keittiöstä

Keittiömme käytetyin keittokirja pääsi tällä kertaa viikon valinnaksi. Kupla toivoi kirjaa lahjaksi kokkikouluvuosinaan, koska keittiöopettajani sitä suositteli. Silver spoonin historia juontaa vuoteen 1950, jolloin kirja julkaistiin ensimmäistä kertaa Italiassa nimellä Il cucchiaio d'argento. 

Kuten me kaikki tiedämme, ruuanlaitto otetaan italiassa huomattavasti vakavammin kuin meillä Suomessa. Ruualla näytetään italiassa rakkaus, ja jokaisella mammalla on omat reseptinsä italialaisiin klassikkoruokiin, kuten pastataikinaan, lasagneen, pizzaan jne. Kirjasta sanotaan, että se on takulla kirja joka siirtyy äidiltä tyttärelle, ja jonka avulla suurin osa italialaisista on opetellut kokkaamaan. Kirja on kattava opus italialaisiin raaka-aineisiin ja ruokiin. Kirja käännettiin englanniksi ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja sitä on päivitetty jatkuvasti vuodesta 1950, jotta kirjan reseptit pysyisivät elämän kehityksessä mukana - unohtamatta kuitenkaan klassikkoja. 

Parasta kirjassa on se, että reseptit on lajiteltu raaka-aineiden mukaan. Kirja on mielestämme loistava kattaus italialaiseen keittiöön ja avaa ihan uuden maailman raaka-aineisiin, koska jokaiselle raaka-aineelle on todella monta reseptiä. Me käytämme kirjaa, kun haluamme tarkistaa miten klassikkoannokset tehdään ja myös silloin, kun jääkaapin tuotteista pitäsi kehittää nopeasti jotakin ruokaa. Tanniini erityisesti rakastaa kirjaa, koska siinä on niin paljon faktaa raaka-aineista ja ohjeet ovat todella toimivia. Taloutemme pastataikina on Silver spoonista, samoin kuin sorbettien perusohje jne. Lämpimästi suosittelemme tätä yli 1200-sivuista italialaisen ruuanlaiton aapista kaikille, jotka rakastavat italialaisten yksinkertaista tapaa tehdä ruokaa hyvistä ja tuoreista raaka-aineista. 

Viikon valinta: Kotimaista omenaa lasissa

Kuva: Ciderhouse.fi

Tällä viikolla viikon valinta on juoma Suomen pienimmästä siideritehtaasta, jossa Jenni Silvennoinen valmistaa siideriä Kaarinassa. Kuplan suosikkisiideri jo muutaman vuoden ajan on ollut Omenasiideri Jenni Silvennoinen, joka on valmistettu 100% suomalaisista omenoista.

Hän itse sanoo sivuillaan saaneensa innoistuksen ja opetuksen isältään. HÄn uskoo vahvasti, että tunteella tehdyn tunnistaa ja väitteen voin vahvasti allekirjoittaa. Hän valmistaa siiderit itse yhdessä Suomen pienimmässä siideritehtaassa ja kertoo, että ei jokaista omenaa itse poimi, mutta jokaisen laatikon tarkistaa. Kokonaisvuosituotanto määrä on pieni, mutta laatu sitä kovempi. Tällä hetkellä valikoimissa on kahta siideriä eli Omenasiideri Jenni Silvennoista ja Luomu Omenasiideriä. Kupla ostaa siideriä aina vierailleessaan Juustosopissa Tampereen Kauppahallissa, mutta siideriä saa jo kattavasti ympäri Etelä-Suomea.

Itse siideri on ihanan kuivaa ja raikkaan omenaisen makuista. Maku on puhtaan omenainen ja omenan raikkaus maistuu hyvin siideristä. Siideri maistuu todellakin joltain muulta kuin kaupan normaalit mehumaiset ja makeat omenasiiderit. Parasta siiderissä Kuplan mielestä on raikas happamuus, joka antaa siiderillä todella hyvän rakenteen ja puhtaan omenaisen maun, joka kyllä kantaa pitkälle. Ei muuta voi kuin lämpimästi suositella, jos kaipaatte hyvää siideriä.

-Kupla-

Viikon valinta: Musiikkia syksyn pimeisiin iltoihin

Hyvää oli, kun pullokin tyhjeni.

Viikon valintana tällä viikolla viinille musiikkia. Kupla rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin ruokaa ja kuuntelee sitä käytännössä  päivittäin. Rakkaus musiikkiin tulee jo kotoa ja keittiötyöskentely on pahentanut rakkautta.

Keittiön kaikkien laitteiden melu peitetään käytännössä keittiössä kuin keittiössä sillä, että radio huutaa keittiössä taukoamatta. Jos Kupla saa valita kanavan niin Ylex soi iltaisin uuden musiikin iltavuoron takia, radio rock, jos tiedossa on kiire ilta ja basso tahdittaa yleensä rauhallisia aamuja. Yleensä ravintolan keittiössä soi se kanava, joka rakkaasta radiosta sattuu kuulumaan tai mitä kaikki keittiön jäsenet suostuu kuuntelemaan. Kanavavalinnoista yleensä tapellaan aika usein ja useimmiten se keittiön jäsen voittaa, joka on vanhin eli esimerkiksi nykyään meillä keittiössä kuunnellaan radio Nostalgiaa ja radio Suomipoppia, koska porukan vanhin saa valita.

Tällä viikolla Kupla suosittelee yhdistämään bändin nimeltä The XX ja ennen kaikkea heidän uusimman levynsä Coexist viiniin nimeltä Il Grigio da San Felice 2006. Viini tulee jälleen kerran yhdestä meidän suosikkimaasta Italiasta ja Toscanan Chianti Classico alueelta. Viini on tehty 100% sangiovese-rypäleestä niin kuin chiantit kuuluukin tehdä. Viinin tekijänä on Agricola San Felice.
Viini on tilattu Enoteca lucantoni nimisestä viinikaupasta ja pullo kustantaa tällä hetkellä 11.61 euroa. Päätimme testata viinin, kun etsimme mukavaa perjantaipulloa ja kyseistä viiniä jäi kaappiin vielä 2 kappaletta. Muistiinpanot viinistä sanoo, että tuoksusta löytyy tummaa marjaa, hapankirsikkaa, multaa ja mausteisuutta. Maku mukailee tuoksua hyvin, tanniinit oli vielä aika tiukat heti avaamisen jälkeen, maku oli todella pitkä ja keskitäyteläinen. Viinissä oli todella paljon potentiaalia hintaan nähden, koska viini vaan parani koko viikonlopun ajan. Avaa viini siis hyvissä ajoin ennen nauttimista tai dekantoi. Viinistä saa myös loistavan kumppanin ruualle. Tee vaikka omatekoista pitsaa, johon laitat reilusti tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, buffalomozzarellaa ja kauden sieniä. Koristele reilulla kasalla rucolaa.

Kuplan suositus on, että laita Coexist soimaan, kaada lasiin hyvin ilmattua viiniä ja nauti viinistä ja musiikista seuraavat 38 minuuttia yksin tai hyvässä seurassa. Anna musiikin viedä ja keskity tekemisen sijasta nauttimaan hyvästä viinistä ja musiikista, joka vie mukanaan. Lähes täydellinen aloitus viikonlopulle rankan työviikon jälkeen.

-Kupla-

Viikon valinta: Sieniä kuin sateella, suppilovahveroiden parasta aikaa

Kuten jo aikaisemmin on tullut selväksi niin sienestäminen on erittäin meille rakas harrastus. Yksi Kevään parhaista hetkistä on se, kun tutuista paikoista lähtee lumet sulamaan ja korvasienet alkavat nousta hiekkaisesta piilostaan. Syksyllä sienentäytteisiä tähtihetkiä on useita, ensin kanttarellit valloittavat tutun lenkkimaiseman keltaisena merenä, sitten herkkutatit alkavat nousta ja viimeisenä mättäät täyttävät suppilovahverot. Me teimme viikonloppuna täsmäiskun tuttuun metsään, tarkoituksena löytää riittävästi sieniä Kuplan töihin, mutta jälleen kerran ahneus iski. Suppiloita vaan tuntui olevan joka paikassa ja tunnin saldona oli kaksi korillista ja yksi muovipussi täynnä sieniä. Lähdettiin lopulta vastahankaisesti pois metsästä, kun saalista ei enää mahtunut kyytiin mukaan.

Tästä johtuen viikon valinta on suppilovahverokeitto ja viini. Keiton ohje on hyväksi havaittu. Tätä syödään sekä meidän perheessä juhlahetkinä että monissa ravintoloissa. Ohjeessa on kaksi salaisuutta. Ensinnäkin, suurusta keitto vehnäjauhoilla. Toiseksi, muista lisätä joukkoon tilkka alkoholia. Kertaakaan Kupla ei ole tällä ohjeella epäonnistunut ja kehuja tulee aina. Kupla on oppinut ohjeen varmaan ekasta työpaikasta eikä voittajaa ole vielä tullut vastaan. Miksi sitä hyvää ja helppoa lähtisi liian vaikeaksi tekemään.

Helpon sienikeiton ohje

Sieniä( mitä tahansa kauden sieniä, me käytimme suppiloita, kanttarelleja ja mustatorvisieniä)
Sipulia
Valkosipulia
Vehnäjauhoja ja voita suhteessa 60 gr jauhoja ja 100gr voita
1-1.5 l Kasvislientä
3-5 dl Kermaa
Konjakkia, rommia tai jallua maun mukaan
Sokeria
Suolaa
Mustapippuria

Pilko maun mukaan sipulia, valkosipulia ja sieniä keittoon. Meidän versiossa pitää aina olla reilusti sattumia, joten sipuleita on 2-3 ja sieniä 1-1.5 litraa.Kuullota sieniä ja sipulia voissa, kunnes ne pehmenevät. Kiehauta 1-1,5 litraa kasvislientä. Sekoita sieniseosta vispilällä ja lisää koko ajan sekoittaen vehnäjauhot. Lisää kasvisliemi ohuena nauhana keiton joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää kasvislientä vain sen verran että keitto on kastikkeen paksuista ja kiehauta. Lisää muutama sentti valitsemaasi alkoholia, kermaa niin, että keitto rupee muistuttamaan keittoa. Kiehauta ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Meidän versio keitosta saa olla hieman makea, koska sienet tulevat mielestämme paremmin esille, kun keitto on aavistuksen verran makeaa.

Ps. Samalla ohjeella valmistuu myös täydellinen sienikastike. Ei muuta kuin vähän vähemmän nestettä ja kastike on siinä. Älä vähennä kerman määrää vaan kasvisliemen, koska muuten maku muuttuu.

Viiniksi suosittelemme Alsacelaista pinot grisiä. Hyvä perusvarma valinta on Pfaffenheimin osuuskunnan pinot gris. Siinä on aavistus jäännössokeria antamassa makeutta, mutta silti hyvä hapokkuus antamassa runkoa sopivan hedelmäiselle maulle. Viinin hento makeus ja hapokkuus täydentävät mielestämme hienosti sienikeiton metsäisenpehmeää makua.

Viikon valinta: Viini sorsalle!

Kun kerran metsälintujen metsästyskausi on ollut jo hetken käynnissä niin tämän viikon valinta on viini ja ruokapari. Ruokana on tällä kertaa Rosepaahdettua sorsaa ja lakritsikastiketta/kuohuviini-sahramikastiketta. Kaksi eri kastiketta kahdelle eri viinisuositukselle. Sorsan rinta on Pullon henkelän yksi lempiruuista ja pirun helppo meidän mielestä tehdä. Tässä aikaisempia esimerkkejä meidän blogista
 nro 1, nro 2, nro 3. Ei muuta kuin kysymään paikallisesta lihatiskistä sorsan rintaa sekä villi että kasvatettu versio käy loistavasti.

Resepti Sorsalle
-1 kpl sorsan rintaa/hlö
-öljyä/voita paistamiseen
-suola
-mustapippuri

Poista sorsan rintafileestä ylimääräiset sulat ja tunnustele rinta läpi, jos käsissäsi on villisorsanrinta. Jos rinnassa on reikä ja ulostulo reikää ei näy on fileen sisällä todennäköisesti pieni nuppineulanpään kokoinen hauli. Haulin voit poistaa viillolla fileen mahapuolelta. Kun filee on siivottu, tee nahkaan ristiviillot lihan pintaan asti, mutta ei fileeseen sisään. Lämmitä paistinpannu keskilämpöiseksi, sulata voi-öljyseos ja ota fileeseen nätti väri ensin nahkapuolelle ja sitten mahapuolelle. Tämän jälkeen laita sorsan fileet uunipellille ja 180- asteiseen uuniin. Kypsennä 6-8 minuuttia tai 48-asteiseksi, niin sorsa on sisältä kauniin rosee. Laita sorsa folion sisällä muutamaksi minuutiksi vetäytymään ja leikkaa tämän jälkeen sorsa syitä vasten ohuiksi viipaleiksi.

Kuohuviini-sahramikastike

1 sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1/3 pussi sahramia
5 dl kanalientä
3 dl kuohuviiniä
1 dl kermaa
suolaa
hunajaa
valkopippuria
voita

Pilko sipulit ja valkosipuli pieniksi. Kuullota sipulit öljyssä, kunnes ovat hieman pehmenneet. Lisää joukkoon sahrami ja kuullota vielä hetki. Sahramista irtoaa maku parhaiten kuullottamalla sitä öljyssä. Lisää kanaliemi ja kuohuviini. Keitä kastiketta kasaan 1-1.5 tuntia miedolla lämmöllä. Lopulta pitäisi olla jäljellä noin puolet määrästä. Lisää joukkoon kerma ja mausta suolalla, hunajalla ja valkopippurilla. Voit siilata kastikkeesta sattumat pois, jos haluat. Suurusta kastike lopuksi maizena-vesiseoksella ja lisää pehmeät voikuutiot kastikkeeseen, jotta saat kastikkeeseen kauniin kiillon.



Lakritsikastike

50-100 gr sokeritonta lakua
5 dl espangnole-kastikepohjaa
1 sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
3 dl punaviiniä
suolaa
sokeria
mustapippuria
voita

Pilko sipulit ja valkosipulit pieniksi. Kuullota sipulit öljyssä, kunnes ovat hieman pehmenneet. Lisää lakut, punaviini ja lihaliemi. Sekoita hetki ettei lakut pala pohjaan. Anna kastikkeen kiehua kasaan 1-1.5 tuntia miedolla lämmöllä, jotta maut syvenevät. Lopuksi pitäisi olla jäljellä noin puolet alkuperäisestä määrästä. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla, pippurilla ja sokerilla. Jos maku on liian pehmeä voit lisätä joukkoon hiukan punaviiniä terävyyttä antamaan. Lisää juuri ennen tarjoilua kastikkeeseen pehmeitä voikuutioita muutama kappale ja sekoita. Näin saat kastikkeeseen kauniin kiillon.

Tarjoa sorsa ja lakritsikastike/kuohuviini-sahramikastike vaikka uunijuuresten ja kukkakaali-perunapyreen kanssa.

Viinisuosituksena meillä on kaksi erilaista pinot noir-viiniä. Rosekuohuviini, kuten vaikka  espanjalainen Codorniu rose brut. Tämä kuohuva on meidän mielestä oivallinen valinta sorsalle, jos seurueessa on henkilöitä, jotka eivät juuri perusta punaviineistä.  Yhdistä tämän viinin kanssa kuohuviini-sahramikastike.

Lakritsikastikkeelle meidän suosittelema vaihtoehto on australialainen Weemalan tilan Pinot Noir 2011. Weemalan tilalta tulevat mielestäni tasaisen hyviä ja myös yllättävän monipuolisia viinejä, joista PN 2011 ei ole poikkeus.

Molemmat vaihtoehdot ovat mielestämme niitä monopolin hyviä löytöjä, joita voi myös omalla rahalla lunastaa A-liikkestä. Miksi sitten Pinot Noir ja Sorsa? No siksi, että hienostunut pinot noir kaipaa kaverikseen villiä ja voimakasta makua, jota sorsasta löytyy ilman ylitsejyräävää hallitsevuutta.

-Kupla-

Viikon valinta:Tapas Bar Inez – Uusia tuulia

Tampereelle avattiin kesällä 2010 Tapas bar Inez
Pellavatehtaankadulle. Baari tarjosi ja tarjoaa edelleen paikan päällä 
tehtyjä tapaksia, ja aiemmin listalla oli myös varsinaisia suurempia 
ruoka-annoksia. Nyt viimeisimmässä ruokalistassa näyttää olevan vain 
tapaksia, joita kuitenkin tarjotaan myös kokonaiseksi ateriaksi 
koottuina annoksina. Lisäksi tarjolla oli espanjalaispainotteinen 
viinilista sekä laaja valikoima espanjalaisia siidereitä.

Baarissa käytiin pian avaamisen jälkeen useammankin kerran sekä 
syömässä että juomassa, koska konsepti vaikutti kiinnostavalta. Heti 
alusta alkaen Tanniinin silmiä särkivät oranssit muovituolit, joista 
ei vieläkään ole päästy eroon. Sen sijaan muissa asioissa kehitystä on 
tapahtunut.

Alun innostus nimittäin lopahti tämän baarin suhteen viinilistan 
tylsyyteen ja muuttumattomuuteen. Lista oli varsin tavanomainen, 
espanjalaisiin viineihin erikoistuneelta baarilta olisi odottanut 
jotakin muuta kuin alkon valikoimaa toistavaa torrestorrestorresia. 
Kyseinen tuottaja tekee ihan hyviä viinejä, mutta vaihtelukin 
virkistää. Toki valikoimassa oli muitakin viinejä, mutta varsinaisia 
erikoisuuksia ei löytynyt.

Toisin on nyt. Viinien toimittaja on vaihtunut, ja jos tiskin takana 
hyörineen juttuja oikein ymmärsin, niin nykyisin viinit tulevat 
Viinitie-nimiseltä maahantuojalta. Kyseisellä maahantuojalla on 
Helsingissä oma viinibaari Vin Vin. (Huhun mukaan tallinnaan pitäisi 
syksyllä aueta samojen herrojen toimesta sisarbaari, jonka kylkeen 
tuossa vapaan viinin maassa saadaan myös kauppa.) Viinitien viinit 
ovat pääosin pientuottajien aikaansaannoksia, ja sellaisia näytti 
ilmaantuneen runsaasti myös Inezin uudelle listalle. Baarihenkilökunta 
tunsi tuotteensa loistavasti, ja osasi ohjata myös espanjan ja 
portugalin viineihin heikommin perehtyneen juomavalintaa hienosti. 
Ainakin meitä palvellut baarimestari oli aidon innostunut viinistä, 
mikä lämmittää toisen intoilija sydäntä.

Suosittelen siis testaamaan 'uuden' Inezin, ainakin kirjoittajat 
aikovat aloittaa tutustumisen Espanjan ja Portugalin vähemmän 
tunnettuihin viinialueisiin kyseisessä ravitsemusliikkeessä.



Kovasti yritämme päästä myös osallistumaan Inezissä 9.8.2012 järjestettävään 
Winemaker Dineriin, jossa Dani Sanchez esittelee Montsantin ja Navarran tilojen viinejään 
ja ilta päättyy neljän ruokalajin illalliseen.


-Tanniini-

Viikon valinta:Juustosoppi

Kuva: Murraycheese.com

Viikon valintana tällä viikolla on Juustosoppi Tampereen kauppahallissa. Tampereen kauppahalli on yksi Pullon henkelän lempipaikoista Tampereella ja siellä meidän suurin suosikki on Tampereen vanhin juustokauppa nimeltään Juustosoppi. Juustosopin käytävä on kiellettyä aluetta ainakin Kuplalta, jos tarkoituksena on selvitä hallireissusta ilman heräteostoksia. Loistava palvelu yhdistettynä loistavaan valikoimaan koituu useimmiten kohtaloksi. Juustosoppi ei ole vielä koskaan pettänyt valikoimallaan, jossa vanhat suosikit täydentyvät usein uutuuksilla.

Kuplan ehdoton suosikki juustoista on ranskalainen Affinois-valkohomejuusto, jonka kohdalla pitää aina muistaa kysyä, missä vaiheessa juusto on. Tanniinin suurin suosikki on Espanjalainen Cabrales-sinihomejuusto, joka taatusti jakaa mielipiteitään maullaan.

Pullon henkelä suosittelee kysymään rohkeasti Juustosopin henkilökunnalta suosituksia, koska tällöin me olemme aina saaneet juustoja, jotka ovat parhaimmillaan. Meillä on tapana käydä tilaamassa sekä jouluna että juhannuksena juustot valmiiksi, jotta aattona voi aloittaa juhlimisen Kauppahallin tunnelmasta nauttien. Jätämme usein valinnat henkilökunnalle ja annamme vain suuntaviivat mitä haluaisimme nauttia ja vielä kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä.

-Kupla-

Viikon valinta: Arcaffe Roma

Jotta blogi pysyisi mielenkiintoisena, olemme ajattelleet aloittaa blogissa uuden palstan, jonka ideana on esitellä viikoittain henkilökohtaisia suosikkejamme ruuan, viinin ja kulinaaristen elämysten parista. Viikon valinnassa voi olla kysymys hyvästä ravintolasta, kahvista, juustosta, ruoka-viiniparista tai jostakin ihan muusta, mutta tarkoitus olisi pysyä kuitenkin kulinaarisissa nautinnoissa. Uutta projektia pukkaa siksi, että emme halua rajoittua vaan viiniin vaan kertoa löytämistämme mahtavista luottotuotteista/uutuksista myös muille.

Kuva: Delico.nu

Ensimmäisenä viikon valintana on joka-aamuinen elämän eliksiiri kahvi. Meidän perheessämme kahvit valmistetaan nykyään vajaa 5 vuotta sitten ostetulla 6 kupin mutteripannulla. Pavut olemme tämän kesän aikana jauhaneet itse vanhalla Peugeot-myllyllä annos kerrallaan. Olemme huomanneet, että eihän siinä niin suuri vaiva olekkaan ja kahvi maistuu huomattavasti paremmalta. Kahvipavut ostamme yleensä Tampereen omasta kulinaarien kehdosta keittiöelämästä, jota ilman me=kulinarisnobit emme enää osaisi elää. Iso kiitos Maijastiina Ovaskalle tinkimättömästä työstä upeiden tuotteiden eteen. Viimeisin suosikki kahveista on ollut jo vuonna 1895 perustetun Arcaffen Roma-blend, jota on tehty jo vuodesta 1926. Arcaffen ovat perustaneet veljekset Luigi ja Antonio Meschini ja yritys on edelleen suvun omistuksessa viidennessä sukupolvessa.
Roma valmistetaan kokonaan Arabica-kahvipavusta ja pavut tulevat Intiasta, Etiopiasta, Brasiliasta ja Keski-Amerikasta.
Kyseinen sekoitus on firman vanhin, jota on tehty jo vuosikymmeniä. Kahvista tulee uskomattoman pehmeää, vaikka mutterin pakkaa niin täyteen että naapuritkin heräilee ylipaineventtiilin vihellykseen. Kahvissa ei ole kitkeryyttä juuri nimeksikään. Tätä kun aamulla pannun siemailee, niin lähtee päivä käyntiin. Kokeilkaa, jäätte koukkuun.

-Kupla ja Tanniini-