Meidän jokapäiväinen leipämme

Idea tähän tekstiin syntyi, kun pitkästä aikaa ehdin hakea Ahlmanin tilapuodista satsin jauhoja, jotka viimein olivat uutta tämän syksyn satoa. Näistä taikinaa tehdessäni huomasin, miten uskomaton ero maussa on riippuen siitä, käyttääkö edellisen vuoden vai saman vuoden vehnäjauhoa.

Otsikon (lähes) jokapäiväinen leipä on meillä hapanjuurella nostettua vehnä-  tai sekaleipää. Heikki on ollutperheen leipurivastaava siitä lähtien kun sai useita vuosia sitten työkaverilta (vieläkin elossa olevan) hapanjuuren. Tällä hapanjuurella taikina nousee helposti, ja leivän happamuus vaihtelee viikon kuluessa mikä tuo vaihtelua makuun.

Luettuani Ratio-nimisen keittokirjan en ole osannut enää leipoa mitään punnitsematta, joten leipätaikinankin teen siis keittiövaa'alla. Seuraava ohje toteuttaa klassista leipäohjetta 5+3 eli 5 osaa jauhoa ja 3 osaa vettä. sopiva suolan määrä taikinassa on mielestäni tuo noin 1,1 %.

Viikon leipähomma menee niin, että taikinan teen lauantaina aamulla:
300 g hapanjuurta (joka on 50/50 jauhoa ja vettä)
600 g jauhoa (vehnää, täysjyvää, joskus sekaan kauraa, joskus seesaminsiemeniä, pähkinöitä...)
300 g vettä
13 g suolaa

Tästä taikinasta syntyvät joka sunnuntaisen pizzasunnuntaimme pohjat. Taikina säilyy näppärästi jääkaapissa, ja tuosta voi paistaa sämpylöitä sitten viikon mittaan aina torstaihin saakka, jolloin taikina alkaa olla jo varsin löysää ja hapanta, mutta leivästä tulee sitä loistavamman makuista.

Leipäharrastuksen ainut miinuspuoli on se, että kaksivuotiaastamme on tullut siinä määrin ronkeli, että edellisen päivän leipä ei ole mitenkään kovin pop. Mutta onneksi on aina taikinaa jääkaapissa.

Nyt on paras aika hakea jauhoja jostakin nopealla kierrolla myyvästä lähiruokakaupasta, sillä ero marketin pari vuotta varastoituun ei voisi olla suurempi!

Viikon valinta: Jouluoluet

Tähän mennessä jouluoluiden hankinnassa on joka vuosi oltu myöhässä, ja jostakin syystä joka ikinen vuosi tuppaa käymään niin, että a-marketissa on jäljellä enää muutama hassu pullo vähiten suosittuja laatuja. Tänä vuonna tuosta männävuosien minitragediasta on otettu opiksi, ja siten hankinkin oluita vähän kerrallaan varastoon jollua varten. 

Ainoa ongelma, mikä varhaisen varustautumisen strategiassa on havaittavissa on se, että oluita tulee väistämättä maistettua. Ja kun niitä on maistettu ja ne hyväksi todettu, täytyy niitä hakea lisää. Koska siis maistamisen jälkeen pullo on luonnollisesti tyhjä. Eikä siitä ole muuta iloa kuin se, että voi ottaa teille kuvia.

Maistettu on nyt jo useampiakin, mutta tähän mennessä mielenkiintoisimmat ovat olleet pienessä pullossa myytävät Mikkellerin hoppy lovin' christmas ja Brewdogin hoppy xmas.  Meillä siis tykätään humalasta. Siis siitä mitä laitetaan olueen, ei niinkään siitä mikä liian monesta oluesta tulee.

Mikkellerin Ale on 7,8 % vahvuinen täyteläinen, varsin reippaasti humaloitu olut. Mausteena oluessa on inkivääriä, joka tuo citra-humalasta saatuun sitruksisuuteen yrttisyyteen omanlaistaan twistiä. Tätä voisi hyvin  siemailla useammankin, jos alkoa olisi vähän vähemmän. Varsin raikas tuttavuus mahtavalta Mikkellerin panimolta. Jos käytte Kööpenhaminassa, käykää myös heidän pubissaan rautatieaseman ja meatpackers-alueen välissä. Oluen ystävä ei tule pettymään !

Brew dogin IPA on vielä hivenen rapsakampi kuin edellinen. Humalaa löytyy ja sitä tulee 7,5 % edestä. Ei aivan niin täyteläinen kuin edellinen. Maussa on hedelmäisyyttä, mutta ennen kaikkea olut on raikas ja terävähkö, sellainen kuin hyvän IPA on. Tämä olisi mielestäni hyvä juoma kalapöytään, jos ei viini maistu.

Jouluun on sellaiset 2 ja puoli viikkoa, toivottavasti edes toisen Mikkellerin säilymään... Tai sitten täytyy taas hakea lisää. Kuvan Brew dogin Katri jo tuhosi, kiero nainen salaa minulta.

-heikki-

Viikon valinta: Barolo chinato

Viikon valintana on tällä viikolla italialaisten vastine suomalaiselle glögille. Maistoimme barolo chinatoa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Vinoteca del Piemontessa Tampereella ja ihastuimme juomaan heti. Olemme sen jälkeen juoneet juomaa sekä kylmänä että kuumana aina vieraillessamme Piemonten herkkujen luona.

Barolo chinato tehdään nimensä mukaisesti barolon alueen viinistä Piemontessa Italiassa. Barolo chinato on kehitetty Piemontessa 1800-luvun lopulla. Giuseppe Cappellanoa pidetään reseptin kehittäjänä, vaikkakin varhaisiin tuottajiin lukeutuu myös 1891 oman reseptinsä mukaisen tuotteen lanseerannut Giulio Cocchi. Inspiraatio juomaan lienee syntynyt vermutin, yrteillä maustetun viinin valmistuksesta. Kuitenkin siinä missä vermutissa useimmiten käytetään muutoin laaduttomia viinejä, on barolo chinaton pohjana barolo, yleensä vielä ikääntynyt sellainen. Viiniin lisätään eri mausteita tuottajasta riippuen, kuiten perustana on kiniinipuun kuori, jota on aina mukana. Viinissä onkin siten voimakkaan lääkemäinen tuoksu, samoin maku on asteen verran kitkerä. Makua on useimmiten tasapainotettu lisäämällä hieman sokeria.

Ilmeisesti juuri tuo ikääntynyt barolo juoman pohjana nostaa myös hintaa. Ollessani työmakalla Milanossa päätin hankkia Suomen pimenevään ja viilenevään syksyyn tätä mainiona lämmittävänä digestiivinä toimivaa juomaa. Useammassa vinotecassa vierailtuani ostin muutaman 500ml pullon, toisen perinteistä Coccia, toisen Marchesi di Barolo-merkkistä. Yhteishintaa tälle litran ostokselle tuli vajaa 50 e, eli ei siis halvimmasta päästä tämä. Mutta kyllä, se on hyvää. Ainakin meidän suussamme, nimittäin voimakkaan yrttinen maku jakoi voimakkaasti kaveriporukan, jolle tätä tarjottiin. 

Tuoksu on jännittävä yhdistelmä katkeria yrttejä, muistuttaa hieman unicumia tai vastaavaa yrttilikööriä. Ainakin anis ja fenkoli tulevat mieleen tästä nyt maljassa olevasta Marchesi di Barolon viinistä. Jälkimaku tuntuu jopa hivenen lakritsijuuriselta. Kuitenkin alkuperäisen viinin aromit ovat edelleen aistittavissa, hento orvokin tuoksu tuntuu nousevan jostakin yrttipensaikon takaa. 

Tätä suosittelemme testattavaksi näin pikkujoulukaudella glögin korvikkeena. Maku on loistavan intensiivinen, 4 cl kestää pitkään, jokainen pieni siemaus maistuu suussa useita minuutteja. Katkera juoma on myös yllättävän hyvä kaveri suklaalle, uskokaa pois!

Tätä saa muistaakseni tilattua superiore.de:sta, mutta helpoin ja mukavin tapa on piipahtaa Italiassa : )

-Heikki-