Meidän jokapäiväinen leipämme

Idea tähän tekstiin syntyi, kun pitkästä aikaa ehdin hakea Ahlmanin tilapuodista satsin jauhoja, jotka viimein olivat uutta tämän syksyn satoa. Näistä taikinaa tehdessäni huomasin, miten uskomaton ero maussa on riippuen siitä, käyttääkö edellisen vuoden vai saman vuoden vehnäjauhoa.

Otsikon (lähes) jokapäiväinen leipä on meillä hapanjuurella nostettua vehnä-  tai sekaleipää. Heikki on ollutperheen leipurivastaava siitä lähtien kun sai useita vuosia sitten työkaverilta (vieläkin elossa olevan) hapanjuuren. Tällä hapanjuurella taikina nousee helposti, ja leivän happamuus vaihtelee viikon kuluessa mikä tuo vaihtelua makuun.

Luettuani Ratio-nimisen keittokirjan en ole osannut enää leipoa mitään punnitsematta, joten leipätaikinankin teen siis keittiövaa'alla. Seuraava ohje toteuttaa klassista leipäohjetta 5+3 eli 5 osaa jauhoa ja 3 osaa vettä. sopiva suolan määrä taikinassa on mielestäni tuo noin 1,1 %.

Viikon leipähomma menee niin, että taikinan teen lauantaina aamulla:
300 g hapanjuurta (joka on 50/50 jauhoa ja vettä)
600 g jauhoa (vehnää, täysjyvää, joskus sekaan kauraa, joskus seesaminsiemeniä, pähkinöitä...)
300 g vettä
13 g suolaa

Tästä taikinasta syntyvät joka sunnuntaisen pizzasunnuntaimme pohjat. Taikina säilyy näppärästi jääkaapissa, ja tuosta voi paistaa sämpylöitä sitten viikon mittaan aina torstaihin saakka, jolloin taikina alkaa olla jo varsin löysää ja hapanta, mutta leivästä tulee sitä loistavamman makuista.

Leipäharrastuksen ainut miinuspuoli on se, että kaksivuotiaastamme on tullut siinä määrin ronkeli, että edellisen päivän leipä ei ole mitenkään kovin pop. Mutta onneksi on aina taikinaa jääkaapissa.

Nyt on paras aika hakea jauhoja jostakin nopealla kierrolla myyvästä lähiruokakaupasta, sillä ero marketin pari vuotta varastoituun ei voisi olla suurempi!

Viini ruualle: tiedettä vai taidetta?

Viime aikoina olemme käyneet monipolvisia keskusteluja viinin ja ruuan yhdistämisestä. Se tuntuu aluksi vaikealta, sitten tiedon karttuessa helpommalta ja sitten tiedon taas karttuessa vielä vaikeammalta ja kompleksisemmalta kuin aluksi.

Keskustelun ytimessä on ollut ajatus siitä, että olisi mahtavaa jos olisi olemassa nettisivu tai ladattava applikaatio, johon voisi syöttää ruuan raaka-aineet ja softa sylkisi ulos juuri passelin viinin. Periaatteessa tämä kai olisi toteutettavissa rajatulle määrälle ruokia ja viinejä. Tosiasiassa homma on meidän mielestä kuitenkin ihan järjettömän paljon monimutkaisempaa.

Aloitetaan vaikka viineistä. Viinin yhdistettävyyteen erilaisille ruuille vaikuttavat ainakin sen täyteläisyys, aromaattisuus, makeus, hapokkuus, tanniinisuus ja hedelmäisyys. Jos ajatellaan, että näistä tekisi ihan vain yksinkertaistaen dikotomisia muuttujia, niin viinit saisi jaettua (2 x 2 x 2 x 2 x 2 x 2) 48 luokkaan. Ja valitettastihan nämä ovat skaalamuuttujia, eli luokkia on toisin sanottuna loputtomasti. Lisäksi voidaan pohtia puhutaanko esimerkiksi absoluuttisesta vai aistitusta makeudesta tai täyteläisyydestä; absoluuttisen makeuden voi ehkä lukea etiketistä, kun taas aistittuun makeuteen vaikuttaa jäännössokerin (ja alkoholipitoisuuden) lisäksi viinin hapokkuus.  Sitten täytyy vielä huomioida ulkoisia olosuhteita kuten vaikkapa viinin lämpötila, joka muuttaa näitä elementtejä.

Eurooppalaisssa viineissä tietyn alueen viineillä pitäisi olla tietynlainen makuprofiili, jonka perusteella niitä voisi näiden suhteen jaotella. Valitettavasti kuitenkin asiaan vaikuttavat vuosikerrat ja kasvupaikat, ja monien DO/AC/DOCG-alueiden sallinma variaatio on laaja. Ja uudessa maailmassahan tällaisia sääntöjä ei ole, vaan tuottaja saa määrätä tyylinsä vapaasti.

Kun näin päästiin vauhtiin, niin sitten siirrytään ruokien puolelle. Tuntuu helpolta keksiä sopiva viini vaikkapa punaiselle lihalle. Sitten voidaan miettiä mille lihalle: Naudalle, hirvelle, lampaalle, vai ehkä porolle tai peuralle? Ja minkä ikäiselle ja miten kasvatetulle eläimelle? Onko kyseessä nuori murea karitsa vai sitkeä ja villasukkainen uuhi? Ja mikä liha on kyseessä, voimakkaan makuinen luullinen lapa vai selkeänmakuinen file? Oma ajatuksemme vaikkapa viimeisestä on se, että voimakkaamman makuinen lapa vaatii mausteisemman ja robustimman viinin kuten vaikka GSM-tyyppisen ratkaisun, fileelle taas sopivat hienovaraisemmin aromaattiset viinit, kuten vaikkapa nebbiolo-pohjaiset.

Liha toimi tässä helppona esimerkkinä. Astetta vaikeammaksi homma menee kasvisten kanssa, sillä niistä löytyy valtava määrä erilaisia aromiaineita, rakenteita ja makeusasteita. Lisukkeen valinta saattaa hyvinkin määrittää annosta enemmän kuin liha, mikäli sellaista käytettään eikä puhuta kasviksiin perustuvasta ruuasta. (Me olemme ainakin ilolla seuranneet monien ihailemiemme ravintoloiden tapaa nostaa kasviskomponentti annoksen tähdeksi ja pudottaa proteiini lisukkeeksi.) Kasviksissa on lisäksi se ongelma, että niissä on valtavaa kasvupaikasta ja lajikkeesta riippuvaa variaatiota esimerkiksi aromaattisuudessa ja makeudessa(Ajatelkaa vaikka porkkanaa: Kesäporkkanaa suoraan penkistä pestynä vai kevään viimeisiä Siwasta).

Sitten tullaan annoskokonaisuuteen, johon kuuluu usein monia komponentteja: proteiini, hiilihydraatti, kasvislisäke ja kastike. Hiilihydraattilisäke, kuten pasta tuo annokseen täyteläisyyttä, proteiini purutuntumaa ja proteiinia tannniinien vastapainoksi, kastike usein rasvaisuutta tai/ja hapokkuutta. Annoksen määräävä tekijä voi olla proteiini, mutta usein se on jokin muu: Esimerkiksi kermaisessa kanacurryssa kanan merkitys valittavalle viinille on miltei olematon: kastikkeen aromi-intensiteetti ja täyteläisyys ovat huomattavasti suuremmat kuin kanan. Myös hiilihydraattilisäkkeen määrä monissa ruuissa on suuri, jolloin viiniltäkin vaaditaan täyteläisyyttä. Toisaalta vaikkapa pastassa tomaattinen kastike tuo hapokkuutta, ja tässä toimii sama analogia kuin viinissä: hapokas kastike keventää pasta-annosta. Sama käy rasvan kanssa: Sitruuna leikkaa vaikkapa rasvaisen savulohen tuhtia suutuntumaa ja vaikuttaa samalla viinin valintaan. Ruoka-annos ei siis ole kasa raaka-aineita, vaan niiden summa muodostaa eri lopputuleman kuin matemaattisesti voisi ajatella.

Tämän luettuaan voi varmaankin arvata, mitä mieltä olemme mahdollisuudesta 'laskea' ruualle sopiva viini sen raaka-aineista. Ja tämän pohdinnan myötä myös arvostuksemme sommeliereja ja heidän ammattitaitoaan (taidettaan ?) kohtaan kasvaa edelleen. Luulemme, että suurin piirtein sopiviin yhdistelmiin pääsee perussäännöillä: Tuhdeille liharuuille tuhteja viinejä. Hapokkaille ruuille joko makeita tai hapokkaita viinejä. Aromaattisesti intensiivisille annoksille samanmoisia viinejä kuten rieslingiä ja gewürzia, neutraaleille aromaattisesti neutraalimpia kuten vaikka muscadetia. Voimakkaasti mausteiset ruuat hyötyvät sokerista viinissä. Rasvaisuus vaatii happoa leikkaamaan tuhtiutta. Suolaisuus tasapainotetaan usein viinin makeudella, mutta hapokas viini toimii samoin. Näillä kuitenkin jäädään mielestämme karkealle tasolle, ja ainakin meille itsellemme on edellisiä sääntöjä noudattaen syntynyt ihan totaalisia huteja.

Parhaat yhdistelmät syntyvät arviomme mukaan keittiön ja viiniammattilaisen saumattomassa yhteistössä erilaisia yhdistelmiä maistaen ja annoksia tarvittaessa hienovaraisesti muokaten. Tämä on hatunnosto Suomen sommeliereille, jotka ovat meillekin erinäisissä ravitsemuslaitoksissa tarjoilleet unohtumattomia yhdistelmiä!

Priorat: Mitä, miten, missä

Mikä Priorat?

Priorat on toinen espanjan viiniluokituksen ylimmän viiniluokan DOQ:n saaneista alueista. Alue on pienehkö viinialue lähellä Barcelonaa ja Penedesin viinialuetta. Prioratin aluette ympäröi isompi Montsantin viinialue ja myös Terra Altan viinialue on kohtuullisen matkan päässä Prioratista.Pystyt hyvin yhdistämään viikon lomalle Barcelonan, cavan pääkaupungin Sant Sadurni d'Anoian ja Prioratin viinialueen.

Prioratin viinialueesta mielenkiintoisen tekee alueen oma maalaji Llicorella, joka tuo alueen punaviineihin omalaatuisen vivahteen. Alue tuottaa pääasiassa punaviinejä, mutta myös valkoviinejä valmistetaan. Alueen tunnetuin viinikylä on Gratallops, jossa asuu n.200 asukasta ja siellä 20 viinitilaa. Gratallopsista löydät myös alueen klassikkotuottaja Clos Mogadorin sekä A. Palaciosin Prioratin haaran ja Pares Baltan Gratavinumin.

Miten pääset Suomesta Prioratiin?

-Lentämällä Helsingistä, ainakin Finnair ja Norgevian lentävät suoraan Barcelonaan n.4 tunnissa Suomesta. Voit myös lentää Reusiin, josta on lyhyempi matka Prioratiin.
-Barcelonan lentokentältä voit vuokrata auton, jolloin ajat alueelle vajaassa 2 tunnissa.
-Pääset alueelle myös junalla Barcelonan Santsin asemalta, josta matka Marca-Falsetin juna-asemalle kestää pari tuntia.
-Suosittelemme auton vuokraamista, koska silloin pystyt paremmin kiertelemään viinialueella. Kaikki viinitilat eivät sijaitse kaupungeissa vaan maaseudulla.

Milloin on paras aika matkustaa?

Meidän mielestämme paras aika on syksyllä. Sadonkorjuu on meneillään, pahimmat turistilaumat kaikonneet ja sää yleensä siedettävämpi kuin elokuun paahtava kuumuus. Prioratissa sataa äärimmäisen harvoin syyskuussa, joskin tämä vuosi oli erikoinen poikkeus. Kevät on toinen vaihtoehto, silloin luonto on vehreimmillään mutta toisaalta monet vaellusreitit virtaavan veden vuoksi kulkukelvottomia.

Missä asua Prioratissa?

Falset on alueen isoin kylä, jossa on muutama hotelli: Yli satavuotias Hostal Sport sekä tuoreempi lotus. Asuntoja löytyy melko hyvin vuokralle esim. Airbnb:n kautta. Voimme suositella molempia vaihtoehtoja.
Gratallopsissa on pari hotellia (Hostal Elvira ja Cal Llops) ja myös asuntojen vuokrausta.
Poboledassa on pieni sympaattinen maalaishotelli Hostla Popeletus, jonka hinta-laatusuhde on kohdillaan.
Lisäksi ainakin Airnb:ssä oli tarjolla erilaisia asuntoja/taloja ympäri Prioratia.
Suosittelemme yöpymään alueen kylissä/niiden läheisyydessä, jotta palveluiden käyttäminen on helpompaa.

Mitä sitten voit tehdä Prioratista?

Ensijaisesti alue on tunnettu viineistään ja alue tarjoaakin loistavan mahdollisuuden kiertää lyhyessä ajassa kuten viikonlopussa suuri määrä viinitiloja lyhyiden etäisyyksien takia. Viinin maistelun lisäksi voit tutustua alueella  myös Siuranan oliiviöljyihin. Alueen pääkaupungissa Falsetissa on myös loistavia ravintoloita, samoin Gratallopsin ja Porreran kylissä.  Lisäksi Prioratin reissuun on helppo yhdistää vierailu Montsantin, Terra Altan ja Penedesin viinialueilla.

Luonto alueella on myös todella kaunista ja voit hyvin tutustua alueeseen vaeltamalla, jos sinulla on aikaa. Alueen vieressä sijaitsee Montsantin luonnonpuisto, joka on täynnä erilaisia luontokohteita. Priorat sopii siis loistavasti sekä viini- että luontoturistille ja parhaiten sellaiselle, joka haluaa yhdistää lomassaan molemmat. Jos haluat tietää enemmän vaelluksesta Prioratin alueella niin tutustu meidän edellisen reissun vaelluskokemuksiin osa 1, osa 2 ja osa 3. Muutenkin reissua suunnittelevat voivat ottaa yhteyttä niin voimme suositella erilaisia kauniita luontokohteita. Vaellusreissun ajankohdaksi ei kuitenkaan kannata valita kevättä, sillä suuri osa reiteistä kulkee joenuomissa ja saattaa olla keväällä veden vallassa.

Alueelle voi mennä myös nauttimaan hyvästä, autenttisesta ruuasta. Falsetissa on useita loistoravintoloita, ja maaseudulla ajellessa voi törmätä todellisiin helmiin keskellä ei mitään. Alueen tyypillisiä maataloustuotteita ovat viinin ohella DOP Siurana-oliiviöljy, aivan omaa luokkaansa olevat hasselpähkinät ja mantelit sekä syyskuussa kypsyvät viikunat, joita kävelyretkillä voi keräillä villeistä puista suoraan suuhunsa. Kokemuksesta voimme kertoa, että suomalaisesta kaupasta saatavat viikunat eivät maistu yksinkertaisesti millekään.

Historiallisista kohteista kiinnostuneille löytyy kirkkoja joka kylästä. Lisäksi koko alueelle nimensä antava (priorat = Luostarin hallinnassa oleva maa-alue) Escala Dein raunioitunut luostari on Espanjan vanhin kartusiaaniluostari.

Barcelonan gastronomiset ja viinilliset tärpit

Teimme 2 viikon reissun Kataloniaan, ja matkalle osui monta herkullista viinikauppaa, ravintolaa, baaria ja kauppahallia. Barcelonassa on ruuan ja viinin ystävälle varmaan satoja kiinnostavia kohteita, mutta seuraavassa muutamia.

Olimme vuokranneet asunnon Poble Secin aluuelta Avenida Paral-lelin varrelta. Alueesta on vuoden verran kuiskittu, että sinne on noussut valtavasti kiinnostavia ruokapaikkoja. Tieto piti paikkansa! Aivan läheltä löytyi kymmeniä pintxo-ravintoloita, oivallinen viinibaari, kahviloita ja kauppahalli. Ja tietysti myös valtavasti puistoa kaksivuotiaallemme vain parin sadan metrin päässä alkavalta Montjuicin alueelta.

Tapas- ja pintxoravintolat olivat keskittyneet Carrer Blai:lle. Monet näistä oli nimetty yksinkertaisesti numeron mukaan, ja paras näistä oli mielestämme Blai 9. Pintxot olivat tuoreita, näyttäviä, innovatiivisia ja maukkaita. Plussaa tämä paikka sai siitäkin, että valtaosaa pitxoista ei oltu kasattu leivälle kuten yleensä, joten niitä jaksoi maistella useampia. Hinnat olivat 1-1,5 e kappale.

Monissa espanjalaisissa ravintoloissa viinivalikoima on suppeansorttinen, tarjolla on yleensä pari valkoista ja pari punaista vaihtoehtoa sekä cavaa. Toista maata oli kuitenkin Els Sortidors del Parlamet Carrer Parlamentilla, joka alkaa Paral-lelin ja Blain kulmauksesta. Listalta löytyi valikoima simppeleitä ruokia ja oivallinen lista sekä espanjalaisia että muun maailman viinejä ja paikallisia oluita. Raflaan voi mennä hyvin joko lasille tai aterialle.

Muutaman askeleen päästä edellisestä löytyykin sitten Sant Antonin kauppahalli, jonka remontti valmistuu lopullisesti ensi vuonna. Tällä hetkellä halli on evakkotiloissa Ronda de Sant Antonin varrella, mutta kala- liha- kasvis- gourmetsäilyke- ja juustokauppiaita oli lähes sata. Ja erotuksen Boquerian hallista suurin osa asiakkaista oli paikallisia, joten meininki oli aitoa.

Jokaisen viiniharrastajan mekka Barcelonassa on Vila Viniteca Riberan alueella lähellä pääpostia. Valikoima on espanjalaisista viineistä kiinnostuneelle taivaallinen, eivätkä hinnat todellakaan ole pilvissä. Esimerkiksi monien hehkuttamia Tondonian vanhempia vuosikertoja löytyy parinkympin pullohinnalla.

Pizzaa kaasugrillillä

Teimme ensimmäistä kertaa pizzaa mökillä kaasugrillissä, ja kokeilu oli varsin onnistunut! Kaasugrilliin laitettu tasoparila paistoi pohjan äärettömän rapeaksi ja kypsensi täytteet juurikin sopivasti. Tekniikan soveltamista kotiuunissa kokeillaan heti tänään, pizzakivi lämpiää tänään uuninpohjalla pelkällä alavastuksella!

Pizzan täytteet olivat yksinkertaisuudessaan maistuvat: Edellisenä päivänä norstotuoreeltaan savustettua Pyhäjärven kirjolohta, sipulia, valkosipulia, kirsikkatomaatteja, goudaa ja mozzarellaa. Pizzojen pohjalle keksin jonkin aikaa sitten laittaa romescon ja tomaattippyreen sekoitusta, ja tähän olemme kovasti ihastuneet. Paahdettu paprika, manteli ja oliiviöljy tuovat oman täyteläisytensä sekoitukseen. Alla vielä romescon ohje varmemmaksi vakuudeksi:

1 paprika
desi manteleita
puoli desiä oliiviöljyä
1 tomaatti
savupaprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Paahda paprika uunissa käännellen kunnes kuori on mustunut ja irtoaa helposti. Kuori paprika ja sekoita kaikki aineet. Soseuta, purkita ja käytä!

Pohdintaa viiniharrastuksen ympärillä

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut viinimakuni muuttuneen. Ennen ja joskus harvoin nykyään omasta mielestäni huono viini meni kurkusta alas, koska se sisälsi alkoholia. Nykyään ei todellakaan. Olen kerran jos toisenkin avannut viinikaapista toisen pullon, koska ensimmäinen valinta ei ollutkaan hyvä valinta. Etsin edelleen aktiivisesti hyvää hinta-laatusuhdetta viinistä, mutta huomaan makuni muuttuneen niin, että tasapaksut tyypilliset oman viinityyppinsä edustajat eivät oikein maistu tarpeeksi kiinnostavalta ja jotenkin kaipaan viiniltä ensin luonnetta ja sitten vasta tuttuja makuja. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi Juno-viini, joka on taatusti hyvää ja hyvin tehtyä viiniä Etelä-Afrikasta ja hinta-laatusuhde on myös kohdallaan, mutta jotenkin en vaan syty viinin tyypille, vaan kaipaan viiniltä jotain luonnetta. Onko kyse siitä, että olen juonut liikaa Italian maakunnista tulevia persoonallisia viinejä tai Prioratista tulevia viinejä, joissa maaperä maistuu? Vai enkö vaan ole vieläkään löytänyt Uuden Maailman viinejä? Aloitin viinin maistelun Espanjasta ja siirryin sieltä luontevasti Uuteen Maailmaan, mutta siitä huolimatta en ole löytänyt Uuteen Maailmaan takaisin vaikka Espanjan pienet viinialueet ovat tällä hetkellä meillä suuressa huudossa.

Itse ravintolakeittiössä työskentelevänä tiedän hyvin, että käsin tehty ruoka maksaa enemmän kuin puolivalmisteesta tehty, ja oletettavasti sama pätee viineissä. Haluan omalta osaltani etsiä ja tukea pieniä viinintuottajia ennen massatuottajia. Minusta tässä on kyse samasta kuin, että valitsen supermarketin sijaan pienet kivijalkapuodit ja kauppahallit. Maksan mielelläni hieman enemmän siitä, että saan henkilökohtaista palvelua. Samalla minulla tulee kiinnikohtia omaan kaupunkiin, koska on aina yhtä mukavaa asioida Tampereella Juustosopissa, Lempissä tai Keittiöelämässä ja vaihtaa muutama sana kauppiaiden kanssa.

Toinen asia, joka on viime aikoina aiheuttanut keskustelua on harrastukseen kulutettu raha. Ennen viinipullo sai maksaa maksimissaan 15 euroa, nykyään raja menee siinä 50-60 euron välillä. Keskihinta ostamalleni viinipullolle on viime vuosina löytynyt 10-20 euron välistä sisältäen kuljetuskustannukset. Kalliimpia viinejä olemme ostaneet lähinnä lahjaksi toisillemme tai spesiaalitapauksia varten. Nettikaupat ovat muuttaneet ostokäyttäytymistäni täysin ja ostan nykyään 60% juomastani viinistä muualta kuin Alkosta. Jotenkin netistä ostaminen on vaan vaivattomampaa ja valikoima mielenkiintoisempi. Jonkin verran meille tulee viinejä myös eri kimppatilausporukoista, jolloin valikoima on taatusti mielenkiintoinen. On ollut esimerkiksi mielenkiintoista saada tilata vuosittain samalta tilalta eri vuosikerta brunelloja ja muutaman vuoden kuluttua saa pitää jo kunnon horisontaali-tastingia viineistä. Meillä kotona viinikaappi alkaa täyttyä juuri niistä mielestämme mielenkiintoisista viineistä, joiden ostoa ei voi perustella millään muulla kuin fiiliksella. Yhtään ei kaduta, mutta joku roti ehkä pitäisi pitää myös viinin ostossa :)

Ravintoloissa valitsen viinin yleensä suosituksen perusteella ja olen todellakin valmis maksamaan muutaman euron enemmän viinistä, jos tiedän sen olevan parempaa kuin talon halvin viini tai sopivan paremmin mielialaan. Buffet-ruokailuissa juon nykyään olutta tai viiniä vaihdellen sen mukaan mitä on tarjolla. Jos olen illallistamassa ravintolassa valitsen yleensä ruuan kanssa suositusviinit, koska en todellakaan itse osaisi valita viinejä menulle, jonka tekemisessä sommelier on saanut olla vaikuttamassa. Lisäksi arvostan ehdottomasti viinimestareiden ja sommelierin ammattitaitoa niin paljon, että mieluusti jätän viinin valinnan heidän vastuulleen. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä viinivalintoihin ja monta kertaa olen saanut yllättyä positiivisesti viini ja ruokapareista ja samalla saanut lisää vinkkejä omaan kotiin.  Viimeisin positiivinen yllätys oli Krug 1996 samppanja ja naudan marmorifileetä ja tryffelikastiketta Chef Domiquessa. Jotain ihan käsittömän hyvää enkä olisi ikinä keksinyt yhdistää samppanjaa ja marmorifileetä.

Kolmas asia, jota me olemme kaveripiirissä viime aikoina pohtineet on myös ollut se, että mistä viini tulisi hankkia. Alkosta, jossa on laaja valikoima kaikkia maailman viinejä, nettikaupoista, jotka ovat erikoistuneet eri alueen/maan viineihin vai kimppatilaamalla suoraan tiloilta. Me olemme ratkaisseet asian niin, että viinin ostaminen on  siirtynyt entistä enemmän nettikauppoihin ja kimppatilauksiin. Ostamme siksi viinimme useimmiten jostakin muualta kuin Alkosta, koska silloin saamme valita laajemmasta valikoimasta ja hinta on usein myös edullisempi, jos tilaa useamman kuin yhden pullon. Nettikauppoihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä, koska silloin alueiden pienetkin viinintuottajat ovat ulottuvillamme. Decantalosta olemme tilanneet prioratin ja montsantin alueen viinejä, Vinatikselta tilasimme viinejä ympäri Ranskaa ja Enotaca Lucantonista saimme muutamia baroloita ja hyviä juomaviinejä edulliseen hintaan. Alkosta olemme viime vuosina ostaneet lähes tulkoon vain uutuustuotteita sekä viinejä, joista on ollut hyviä arvioita eri lehdissä tai blogeissa. Uutuuksia ei voi kyllä moittia, koska tuskin olisimme muuten maistaneet niin paljon itävaltalaisia viinejä tai unkarilaisia tai slovakialaisia viinejä. Muuten Alkon valikoima ajoittain kyllästyttää, mutta palvelua kyllä täytyy ainakin Tampereen alkoissa kehua. Hieman kaipaisin Alkon valikoimalle muuttuvuutta ja palvelua muillekin kuin halpojen viinien ystäville, mutta kaikkea ei voi saada.

Sokkomaistamisesta on myös ollut porukassa puhetta. Osa on sitä mieltä, että sokkomaistaminen on kiusallista, koska ei tunnista eri viinejä. Me olemme kuitenkin taipuneet siihen suuntaan, että etiketti vaikuttaa väistämättä makuun, sillä kalliimpia tuntuu herkästi arvostelevan eri lähtökohdista kuin halpisviinejä. Kuitenkin halvemmissa tuotteissa on myös kohtalaisen hyviä viinejä, ja toisaalta osa kalliista viineistä ei ole hintansa arvoisia. Kun maistelee viiniä tietämättä viinin tuottajaa tai hintaa, on väkisin rehellinen itsellen. Samalla oppii sen, mistä todella pitää ja mistä ei. Toisaalta on kuitenkin sellaisia viinejä, joita en halua sokkona maistaa: Esimerkkinä tästä matkamuistopullot, joita maistaessa haluan tasan tietää, mikä viini on kyseessä ja samalla muistella, miltä tilalta sen ostin. Olen aivan varma, että tällaisen viinin arvioi tuottajan tietäessään paremmaksi kuin sokkona maistettaessa. Mutta toisaalta, onko siinä jotain pahaa, että saa viinin maistumaan suussa entistäkin paremmalta? Tähän tuskin lienee lopullista vastausta kellään.

Pohdinnan suurin syy on ollut varmaan se, että harrastuksia ja syitä harrastamiseen on välillä pakko pohtia. Ilman pohdintaa me emme ainakaan osaisi nauttia harrastuksestamme niin paljon ja jotenkin se loputon viinin hamstraaminen pitää myös itselleen perustella. Kommentoikaa ja kertokaa meille miten te olette päätyneet harrastamaan viinejä ja mikä on se suurin syy miksi harrastus teillä jatkuu.

-katri ja heikki-

Kesäkivaa!

Satoa viimevuodelta

Kesä tuli viimein, ja Tanniinin viherosasto alkaa parvekkeella rehottaa tosissaan.Tomaatintaimet ja mangoldit kasvavat silmissä, ja yrttipuskia on verotettu jo pari viikkoa. Lämpimät kelit ovat myös rohkaisseet valkoviinien pariin, ja maistettavaksi osuikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Tiistaina ruokittiin taas tuttavia, ja kellarinvartija sai seurakseen tuttavien vuoden ikäisen pikkuprinsessan. Näiden yhteiselo sujui hienosti alkukankeuden hävittyä.

Tarjolla arkisen yksinkertaisesti salvia-voipastaa ja nieriää, ohessa parvekepuutarhan basilikalla ja rucolalla kruunattua manchego-salaattia. Pastan Tanniini veivasi omin pikku kätösin, ohjeistusta haettiin henkelän keittiön Silver Spoon-nimisestä raamatusta. (kuva). Ohje on varsin simppeli: 200g 00-karkeuteen jauhettua durumjauhoa, 2 kananmunaa ja ripaus suolaa. Vaivataan jäpäkäksi. Tällä kertaa taikina tehtiin jo maanantaina, ja se sai levätä kelmussa jääkaapissa vuorokauden. Sitten taikinapötkylä jaetaan puolen nyrkin kokoisiin paloihin, jotka jauhotetaan. Palaset ajetaan pastakoneesta läpi ensin paksuksi levyksi, sitten vielä pariin kertaan joka kerralla ohentaen. Välijauhotusta ei tarvittu, mutta valmiit levyt jauhotettiin tarttumisen estämiseksi. Lopuksi levyt ajettiin läpi leikkurista, jolloin niistä saatiin tagliatelle-tyyppistä pastaa .Soirot odottelivat leivinpaperilla keittämistä noin tunnin, eivätkä pahemmin tarttuneet. Operaatio sujui yllättävän helposti noin 15 minuutissa. Tulos oli loistava, ja tätä kokeillaan jatkossakin.

Viininä oli siis Logan Sauvignon Blanc Australian Orangesta.. Kyseinen viini oli uuden maailman SB:ksi melko yllättävä. Väri on vihertävän keltainen. Tuoksu melko tyypillinen SB, herukkaa ja kissanpissiä. Sen sijaan maku poikkesi täysin siitä, mihin esimerkiksi NZ-sauvignoneissa on totuttu: Ei jyräävää hedelmäisyyttä, vaan paremminkin jyräävää mineraalisuutta. Mielen tuli ennemmin Loirelaisen sauvignonin ja Chablis:n risteymä kuin uuden maailman SB. Maussa oli mielestäni myös viitettä malolaktisesta käymisestä, jonkinlaista hapettuneisuutta joka ei kuitenkaan tässä häirinnyt.  Hapokkuus teki suutuntumasta miellyttävän. Maku oli pitkä, ja se kehittyi mineraalien ylivallasta jälkimaun viipyilevään hedelmäisyyteen. Tämä oli ehdottamasti yksi mielenkiintoisimmista SB-viineistä aikoihin, ja tätä taidetaan hankkia kaappin pari pulloa lisää. Voin suositella tutustumista muillekin.

Nyt odotellaan vinantikselle tehdyn Tour de France-tilauksen realisoitumista kotiovelle. Paljon uusia tuttavuuksia, kuten Beaujolais blacia, Corsicalaista roseeta ynnä muuta jännää luvassa. Mutta näistä myöhemmin lisää, jos posti suo. Lisäksi Kupla kävi hakemassa Alkosta pullolliset vanhoja tuttavuuksia Prado Reytä, Nona Petit:ä, Logan Sb:tä ja uutena tuttavuutena Elämän pienien ilojen suosittelemaan Rieslingiä. Eiköhän näillä saada se kesäkin alkamaan...

-Kupla ja Tanniini

Talven keskellä mökillä!Pääosassa hyvä ruoka ja viini...

Viime viikonloppu kului talven keskellä Kuplan mökillä, kun oli aika pitkään odotetun ruoka-ja viiniviikonlopun Kuplan perheen kesken. Kupla ja sen veli saapuivat mökille jo torstaina illansuussa Kellarinvartijan kanssa ja kaupunkilaiskakarat joutuivat tekemään talven ekat ja vikat lumityöt, jotta mökille pääsi sisälle asti. Tanniini ja Kuplan äiti saapuivat mökille perjantaina töiden jälkeen valmiina nauttimaan kahden kokin kokkailuista. Mökillä oli tarkoitus kokata ruokia maaliskuisesta Gaijinin-vierailusta innostuneena. Kuplalla oli mukana joululahjaksi saatu Farangin keittokirja, jonka perusteella menu valikoitui.

Kun kaksi kokkia lähtee mökille niin mukana oli taas kaikkea mahdollista keittiövälinettä, kuten omat veitset, mausteet ja yms. Tanniinilla oli kuulemma hieman orpo olo kokkailla kotona perjantaina, kun kaikki keittiötarvikkeet olivat Kuplan mukana.

 Perjantain menuna oli niin vietnamilaisia rullia, paahdettua ankan rintaa ja chili-sipuliwokkia kuin jättirapuja ja sitrussalaattia ja vaniljalla maustettuja kampasimpukoita. Menun ideana oli tutustuttaa Kuplan äiti Aasialaisiin makuihin, joihin kaikki muut olivat jo menettäneet makuaistinsa ja sydämensä. Kaikki tarjolla olevat tuotteet käärittiin erilaisiin salaatinlehtiin ja nautittiin erilaisten dippien ja kastikkeiden kera.

Juomina perjantaina oli farangin kirjasta inspiraation saaneet erilaiset drinkit, joista saken käyttö drinkeissä oli todella hyvä löytö. Viineinä oli Kuplan äidin tuoma Maurice Lassallen samppanja. Äitikin on opettu tavoille, kun kommentti oli, että ei ole hyvää ateriaa ilman samppanjaa. Toinen viini oli Alkon luotto-ranskalainen, joka toimi makeutensa kautta hyvin aasialaisten makujen kanssa.

Lauantaina mökille tiensä löysivät myös Kuplan isovanhemmat, jotka tulivat tarkistamaan miltä mökki näyttää ja osaako ne lapsenlapset oikeasti kokata. Lauantaina nautittiin sitten enemmän lihapainotteista menua, jonka tähtinä loistivat Farangin karamellisoitu possu ja karitsan ribsit. Possusta kommentti oli, että kuin karkkia söisi, jota chilisalaatin tulisuus tasoitti miellyttävästi. Muuten tarjolla oli minttu-punaviinimarinoitua karitsan entrecota, bataatti-vuohenjuustotorneja, kokonaisina paahdettuja valkosipuleita ja ratatouillea. Tanniinille oli tarjolla kokonaisena paahdettua munakoisoa ja aasialaisia sieniä ja tofu-ananasvartaita. Ruokien kanssa tarjolla oli pari Alkon erikoisolutta ja todella mielenkiintoinen portugaliainen valkoviini, joka ei pelkästään nautittuna juuri loistanut, mutta nousi eloon ruokien parissa. Ainut negatiivinen kommentti kuultiin Kuplan äidiltä, kun tiskaamisen aika koitti - pihalla tiskaaminen ei ollut ehkä kaikkein mukavinta.

Mökkireissun antoisinta anti hyvän ruuan lisäksi oli, kun Kuplan äiti tajusi mitä eroa on massaviinillä verrattuna pienen alueen viiniin. Testissä oli perus-malbec argentiinasta ja mielenkiintoinen espanjalainen Prioratin alueelta. Kuulemma eron todella huomasi, kun maistoi viinejä rinnakkain.

kellarinvartija huokailee raatona päästyään viimein kotiin lepäämään.

Loppujen lopuksi viikonlopusta kehittyi todella onnistunut aloitus keväälle ja taas jaksaa painaa töissä muutaman viikon ennen kuin kesäloma koittaa ja vietnam kutsuu. Mökkireissu taisi olla kaikkein rankin Kellarinvartijalle, joka vahti torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään koko mökin pihapiiriä. Kotona hieman nukutti meidän raatoa.

Piristystä maanantaille!

Maanantai-ilta tällä viikolla ja komentona hakea Kuplan äiti Helsinki-Vantaalta kello 23.00. Nopea soitto velipojalle sunnuntai-iltana ja tsekkaus, että mies on vapaalla huomenna. Kello 18.10 maanantai-ilta surffataan netissä matkalla Helsinkiin ja etsitään ruokapaikkaa. Velipoika tsekkasi Raflan, Vapianon ja Siltanen listat ja kysyi onko muita vaihtoehtoja. Kupla toteaa kuskin paikalta, katso Gaijinin lista ja onko se auki. Lista näytti hyvältä ja pöytävarauskin onnistui vielä kello 20.00. Ei muuta kuin kaasua pohjaan ja pikainen ajo Helsinkiin. Kupla, joka inhoaa helsingin keskustassa ajamista selvisi hengissä Bulevardille asti ja autopaikkakin löytyi melkein Gaijinin vierestä. Ei muuta kuin rahapussi mukaan ja synkkää maanantaita pakoon pohjoisaasialaiseen maailmaan Gaijiniin. 




Tarjoilija ohjaa pöytään ja kysyy mitäs drinkkiä laitetaan. Tilaukseen yksi shiso kiri ja mao mao-drinkki. Drinkkejä odotellessa oli aikaa tutustua ruokalistaan, joka kyllä houkutteli syömään pitkän kaavan mukaan. Kun drinkit saatiin niin varmistettiin vielä nopeasti, että ehditäänkö syödä maistelumenuista alla oleva ja tarjoilijan vastaus oli, että tottakai. Olimme molemmat sitä mieltä, että maistelumenu syömällä saa paremman käsityksen ravintolan ruuasta, koska emme osanneet päättää mitä  haluamme syödä. Menun lisäksi tilasimme vielä ruokailun kanssa yhden alkoholittoman shiso kirin ja yhden tarjoilijan suositusdrinkin maistelumenun kanssa, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Molemmat toimivat todella hyvin ruokien kanssa. 

ENU BAEKJE 59/HLÖ

SHIZO
härkä tartar shiso-lehdellä, wasabi dressing, togarashia

DIM SUM
päivän dim sumit

PORK BELLY YAKITORI
makeassa soijassa marinoitua, grillattua possunkylkeä

MISO COD, FENNEL & TRUFFLE
saikyo-miso marinoitua turskaa, fenkolia, tryffeliä, saksanpähkinää, dashi liemi

XO CLAMS
simpukoita harvinaisessa kiinalaisessa liemessä, kiinalaista leipää, savustettua possua, kevätsipulia

TONKATSU PARTY
vasikka tonkatsua, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, sitruunaa, chili dressing

GOHAN
japanilaista riisiä

MINT GEISHA
tummaa suklaata, minttu-valkosuklaa sorbettia, karamellikrokanttia

Koko maistelumenu oli todella hyvin toteutettu. Annokset olivat todella kauniita ja houkuttelivat syömään jo pelkällä ulkonäöllään. Shizo ja päivän dim sumit johdattelivat hyvin aterian alkua ja olivat suussa sulavia. Possun masu soijassa marinoituna oli esillä varrastikuissa ja oli todella hyvää. Ihan ei vielä voittanut Farangin karamellisoitua possua, mutta hyvä kakkonen oli ...Turska yllätti  meidät molemmat todella positiivisesti, koska molempien muistikuvissa Turska on sitä pakkaskalaa koulussa.  Simpukat harvinaisessa liemessä veivät kielen mennessään ja vei Kuplan takaisin sinne pienelle kujalle Saigonissa, jossa Kupla oli viimeksi saanut yhtä hyviä simpukoita. Nam, onneksi mereneläviä saa lisää toukokuisella Vietnamin matkalla. Tonkatsu party herätti kysymyksen mitä se on, mutta kuvassa vasemmalla näkyy ,että se on kevyesti paneroitua vasikkaa käärittynä shisolehtien ympärille. Lisäksi tarjolla oli ainakin kolmea eri dippikastiketta, marinoitua kurkkua, retikkaa ja retiisiä ja korealaista kimchiä. Hyvää oli ja päätti aterian pääruuat mukavasti. 

Jälkiruokana oli sitten Mint Geisha, josta vasemmalla huono kuva. Pohjalla oli kuitenkin tummaa suklaata, pähkinä-karamellikrokanttia ja päällä taivaallisen hyvää minttu-valkosuklaasorbettia. Niin hyvää,että kannattaa jo pelkästään jälkkärin takia mennä kokeilemaan!!!

Ateria päättyi kahviin ja sencha-teehen ja kannatti lähteä Tampereelta hieman aikaisemmin. Tälläisiä extempore-iltoja lisää oli sekä Kuplan että Velipojan kommentti. Hyvin ehdittiin syödä maistelumenu reilussa 2.5 tunnissa ja löydettiin vielä takaisinkin Helsinki-Vantaalle johtavalle tielle.

-Kupla-

Sweet Italy

pääruuaksi siikaa, polentakakkua, rucolaa
 pinaatti-yrttipyrettä

Perjantain illallinen kantaravinteliksi muodostuneessa Vinoteca del Piemontessa sisälsi tällä kertaa koko joukon makeita viinejä, ja siten ajattelinkin tähän lyhyen pätkän aiheesta kirjoittaa.

Ensi alkuun tuoreesta tuttavuudeasta, josta Viinijano näyttää kirjoittaneen jo vuosi takaperin. Kyseessä on perinteisesti digestiivinä tarjottava, mutta perjantain aterialla aperetiivina ollut Barolo Chinato. Kyseinen juoma oli varsin mukava aloitus aterialle, jonne taivallettiin lumituiskun läpi sohjossa rämpien. (Tampereella ei juuri aurailla jalkakäytäviä...)

Barolo chinato on kehitetty Piemontessa 1800-luvun lopulla. Giuseppe Cappellanoa pidetään reseptin kehittäjänä, vaikkakin varhaisiin tuottajiin lukeutuu myös 1891 oman reseptinsä mukaisen tuotteen lanseerannut Giulio Cocchi. Inspiraatio juomaan lienee syntynyt vermutin, yrteillä maustetun viinin valmistuksesta. Kuitenkin siinä missä vermutissa useimmiten käytetään muutoin laaduttomia viinejä, on barolo chinaton pohjana barolo, yleensä vielä ikääntynyt sellainen. 

Maustekauppa Saigonissa. Täällä myytiin mm. tuota kiniininkuota

Sitten ne yrtit. Pääosassa on kiniinipuun kuori, jota uutetaan viinissä. Tämän jälkeen lisätään vielä muita mausteita, reseptistä riippuen. Yleisesti käytetään kuitenkin ilmeisesti korianteria, neilikkaa ja tähtiäanista. Ja tulos, se on loistava. Maku on barolomaisen pitkä, aromi kukkainen ja luonnollisesti yrttinen. Pitäkään jälkimakuun tuo oman säväyksensä kiniinin karvaus, johon yhdistyvät barolon tanniinit ja jouluisten mausteiden lämmittävyys. Tämä saattaa hyvinkin olla pullon henkelän ensi joulun glögin korvike. Valitettavasti valmista tuotetta ei saa kuin yhtä lajia, sitäkin täytyy tilata Superioresta saksasta. Ehkä taytyy hankkia kiniininkuorta :=). Kaiken lisäksi Barolo chinato on ilmeisesti loistava yhdistelmä suklaan kanssa. Sopii jouluun, ja pakko kokeilla. 


Juustojen kanssa juotiin Vin Santo dei Chianti Classico. Rypäleinä olivat trebbiano ja malvasia bianco. Viini oli tyypillinen aprikoosinen ja rusinainen, ihanan makea vin santo, joka istui juustoille loistavasti. 


Vin Santo valmistetaan kuivaamalla rypäleitä talven yli olkien päällä vintillä (nykyään kenties toisenlaisilla alustoilla ja suunnitelluissa varastoissa). Tämän jälkeen rypäleet puristetaan, mehuun lisätään hieman valmista vin santoa 'kick startiksi'. Tämän jälkeen viini käy pienissä tynnyreissä vähintään 3 vuotta. Tynnyreissä on perinteisesti käytetty kastanjapuuta, mutta nykyään tammi on ilmeisesti yleisempi. Osa tuottajista mainitesee myös mulperipuun ja kirsikan, jotka tuovat omanlaisiaan aromeja. Käymisen aikana viinistä osa haihtuu tynnyrin läpi, ja tämä konsentroi viiniä entisestään. Kadonnutta osaa kutsutaan enkelten osuudeksi. 


Maistettu vin santo sopi erityisen hyvin tarjolla olleen pecorinon pariksi. Sinihome oli hieman turhan voimakas pari.


Jälkiruuaksi oli taivaallista suklaakakkua, joka oli jopa hivenen kitkerää mutta silti niin ihanan makeaa. Tämän kanssa saatiin vielä maistiainen Tadechin Reciotoa venetosta. Recioto tuotetaan samaan tapaan kuin Vin santo, kuivaamalla rypäleitä. Recioto käytetään kuorten kanssa, ja maseraatio tapahtuu käymisen aikana. Tämän jälkeen viini viedään tynnyriin, jossa sitä kypsytellään vielä pari vuotta. Viiniin jää reipaasti jäännössokeria, jota oli myös maistetussa viinissä. Aromimaailma oli hieman marjaisampi kuin vin santossa, mutta vaikka recioto oli makeampaa, oli maku vähemämmän konsentroitunut. Makeus sopi kuitenkin hienosti tuolle suklaakakulle. 

Viiniklubi 1-v!

Viiniklubin 1-vuotisjuhlat olisi oikeastaan pitää jo kevättalvella, sillä ensimmäisen kerran kokoonnuttiin muistamamme mukaan helmikuussa 2010. Jäsenistö kuitenkin lisääntyi kesällä, ja siksi vuosipäivän ajankohdaksi valittiin lähinnä arpomalla kesäkuu. Ei se liene niin tarkkaa milloin juhlii kunhan juhlii kunnolla. Juhlat päätettiin huumorimielessä pitää puolivakavasti puku päällä pönöttäen. Elämässä ei ole koskaan liikaa kohokohtia, jos ei niitä itse järjestä!

Seura saapui pullonhenkelään iltapäivän helteessä. Aamusta saakka jatkunut kokkaaminen ei ollut varsinaisesti viilentänyt etelänpuoleista residenssiämme, vaan lämpötila lienee ollut kolmenkymmenen paremmalla puolen. Onneksi tuosta pukulinjasta oli joustettu varsin vapaasti, muutoin hikeä olisi saanut kuivailla mopilla lattioilta. Alkutunnelmaa viilennettiin David Ermelin Cremant d'Alsacella, joka olikin jääkaappikylmänä varsin raikas alkumalja.

Kun koko seurue lopulta saatiin paikallepäästiin pöydän ääreen. Eikä siitä sitten aivan heti pääs

tykään pois, sillä Kupla ja sen veli olivat laatineet varsin mittavan menun. Amusena tarjottiin savumuikkumoussea saaristolaisleivältä, ja juomana tämän suupalan painikkeeksi perinteinen ruotsalainen Snällerödsin luomusnapsi, joka oli yhtä pahaa kuin snapsi on. Se tasapainotti hyvin onnistunuttaja maistuvaa amusea mainiosti.Sitten seurasi varsinainen kavalkadi ruokia, menu oli seuraavanlainen:

Alkumaljana

David Ermel Millesime Cremant d'Alcase

Amuse bouche

Snapsi

Creme Ninon shamppanjavaahdolla

Maurice Lassalle Champagne Premier Cru Vintage 2002

Kylmäsavulohta, inkiväärimoussea ja rucolaa

Villa Maria Sauvingnon Blanc 2010

Paahdettua nieriää, nokkos-perunapyreetä, ruohosipulihollandaise

Pisoni Pinot Nero 2009

Valikoima juustoja ja raparperihilloketta

Castano Monastrell Dulce 20

06

Mansikka-trilogia

Yalumba Noble Pick Botrytis Viognier 2006

Petit fours

Syöminen venyi tuntikausien mittaiseksi, ja vatsat venyivät mukana. Vaikka tosiasiassa Kupla onnistui mitoittamaan annoskoon varsin sopivaksi, eikä kukaan ollut ähkyinen ruokailun päättyessä, pienessä sievässä sen sijaan lähes kaikki. Syömistahtikin pidettiin tarkoituksellisen hitaana ruokalaji tunnissa, jolloin keskusteluille jäi runsaasti aikaa. Parhaat keskustelut käydään mielestämme ruokapöydässä, jonka ympärillä on eri taustoja omaavia ihmisiä, jotka jakavat jotakin yhteistä. Tässä tapauksessa tuo yhteinen olivat viinit, joita keskustelu ajoin sivusi ja joista se rönsyili laajalti.

Ilta ei pimentynyt, mutta lopulta koitti väsy ja kukin lähti maksamaan syömisen, juomisen ja valvomisen veroa omaan kaupunginosaansa, toivon mukaan tyytyväisenä.

Ruokaa viinille helmikuun pakkasissa

Viikonloppuna oli tanniinin tarkoitus mennä lankomiähen kanssa pilkille. Pakkasta oli kuitenkin niin että kossupullo olisi kylässä aitassa jäätynyt, ja kuten sananalaskussa sanotaan niin silloin on helevetti lähellä. Eli ei menty pilkille, vaan pysyttiin visusti kaupungissa. Samalla päätettiin tehdä helmikuun ruokaa viinille-menu.

Viineiksi Tanniini valitsi tällä kertaa yhden vanhan tutun valkoisen , viime vuoden punaviinin ja yllätyksenä kuivan madeiran. Madeiravalinta johtui lähinnä mielenkiinnosta, sillä moista juomaa ei ollut aiemmin vielä maistettu. Viinit olivat Bellinghamin the whole bunch grenache blanc viognier 2009, Leyda las Brisas pinot noir 2009 ja Cossart Cordon 5 years old madeira. Näille sai Kupla suunnitella menun, joka yhteistuumin toteutettiin.

Alkuruokana valkoviinin kanssa söimme itämaishenkistä salaattia, joka sai makunsa etikka-limemarinadista ja chilistä. Kruununa tässä oli paistettuja jättikatkarapuja ja kuhacheviceä.

Salaatti sopi viinille mainiosti, siinä oli juuri sopivaa makeutta mangosta ja sweet chilli saucesta. Grenache blanc - viognier oli tuoksultaan hyvin aromaattinen, appelsiininkukkainen ja melko mineraalinen. Suutuntuma oli hyvin täyteläinen ja jopa öljyinenkin. Happoja viinissä oli melko vähän. Tämä muodostikin pienen ongelman etenkin jättikatkarapujen kanssa, sillä niiden seuraan raikastavaa hapokkuutta olisi kaivannut enemmänkin.

Kuhachevicen suolaisuus taittui viinillä melko mukavasti. Viini oli alkuun hieman turhan kylmää, mutta lämmettyään se alkoi riittää myös ravunpyrstöille.

Kokonaisuutena alkuruoka ja viini täydensivät hyvinkin toisiaan ja tällä kertaa päädyttiin onnistumisen puolelle viinin ja ruuan yhdistämisessä. Itämäishenkisestä salaatista tuli ainakin Kuplan suosikki kesäisiin illanistujaisiin ja myös erilaisten salaattien pohjaksi.

Pääruokana oli Karamellisoitua sorsan rintafilettä lakritsikastikkeen kera, lisäkkeenään spagettikasviksia. Alkuun ilmassa leijui pelko Pinot noirin ja lakritsikastikkeen yhdistelmästä, viinin pelättiin olevan liian kevyt voimakasmakuiselle sorsalle ja kastikkeelle. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi.

Las Brisas oli Pinot Noiriksi voimakas viini, ilmeisesti pitkähkön tynnyröinnin vaikutuksesta. Aromeissa oli puolukkaa, vadelmaa mutta myös paahteisuutta ja savuisuutta, joka loppujen lopuksi oli täydessä sopusoinnussa villin makuisen sorsanrinnan ja etenkin lakritsisen kastikkeen kanssa.

Viini oli melko tanniininen ja sopivan hapokas, eikä voimakasmakuinen ruoka jyrännyt viiniä lainkaan alleen. Marjaisuus maussa toi toisaalta melko raskaaseen annokseen kaivattua keveyttä. Yhdistelmä kaiken kaikkiaan oli mielestämme varsin onnistunut.

Raskaahkon pääruuan jälkeen nautittiin keventäjänä raikas mandariinisorbetti. Tämän kanssa maisteltiin vielä viimeiset tipat Bellinghamin valkoviinistä, ja tämä yhdistelmä toimi myös varsin mukavasti.

Illan päätteeksi maisteltiin vielä madeiraa juustotarjottimen ohella. Tarjottimella oli Italialaista kypsytettyä goudaa, provolone piquant-juustoa samasta maasta, Itävaltalaista guyerere-tyyppistä juustoa ja suomalaista punahomejuustoa. Kuiva madeira toimi hyvin suolaisten kovien juustojen kanssa, mutta ei niinkään punahomejuuston tai hyvin kermaisen provolonen kanssa.