Priorat. Taas.

Edellisestä visiitistä (ja blogijutusta) on jo kolme vuotta, joten on siis aika jälleen hehkuttaa Prioratin hienoutta.

Meillä oli siis Katalonian reissulla vuokralla asunto Castelldefelsistä asunto, ja alun perin olimme ajatelleet että teemme sieltä vierailuja läheisille Penedesin viinitiloille. Juuri ennen reissua päätimme kuitenkin varata yhden hotelliyön meille läheisen Prioratin viinialueen "pääkaupungista" Falsetista.

Gratallops, taustalla montsantin massiivi.
Huomaa maaperän värin muutos massiivin
rinteessä!

Castelldefelsistä (tai Barcelonan lentokentältä) ajaa Falsetiin puolisentoista tuntia. Olimme sopineet käynnin pienelle Celler Devinssin viinitilalle, jossa olemme käyneet joka reissulla. Devinssi sijaitsee Gratallopsissa, joka on Prioratin kylistä kenties tunnetuin: Siellä on muun muassa Clos Mogador.

Lähdimme ajamaan aamulla ja olimme Gratallopsissa perillä kymmenen maissa. Matkalla ajoimme Falsetin ohi ja jatkoimme siitä ohi Siurana-joen laaksossa sijaitsevan Mas Martinetin viinitilan Prioratin sydämeen Gratallopsiin. Olemme saapuneet kylään muutamaan kertaan kävellen ja useita kertoja autolla, ja kylää ympäröiville rinteille levittäytyvät karut viinitarhat ovat aina yhtä upea näky.

Kävimme kahvilla kukkulalla sijaitsevan Gratallopsin kylän 'huipulla' hotelli cal de llopissa. Muistimme heti, miksi rakastamme aluetta (maisemien ja viinien lisäksi): Ihmisten ystävällisyys on Barcelonan seudun peruskohteliaseen suhtautumiseen verrattuna kuin toiselta planeetalta. Prioratissa ollaan maalla, ja ihmiset ovat aitoja.

Pengerrettyjä tarhoja Gratallopsin ympärillä

Kahvin jälkeen Devinssille, jossa maistelimme (aikanaan Pietarista emigroituneen) PR-vastaavan Jordin kanssa talon viinit, joihin oli tullut uusia tuttavuuksia:

Mas de Les Valls Blanc on kuiva täyteläinen viini, johon käytetään Pedro Ximenes - Garnacha Blanca-sekoitusta. Jännittävä hieman mantelinen, yrttinen ja mineraalinen viini, joka toimii hyvin esimerkiksi alueella suosittujen kanaruokien kanssa.

Valikoimaan oli tullut myös Montsantin alueen viini 1068 D'Illia, joka oli varsin hedelmäinen ja täyteläinen. Garnacha-rypäleet kasvavat savimaalla, ja viinissä oli runsaasti etäisesti merlot'sta muistuttaavaa maanläheisyyttä yhdistettynä kevyeen savuisuuteen. Viini oli varsin pehmeä eikä aivan meidän suuhumme istuva.

Hienoin uutuus oli kuitenkin vin doux naturel, joka oli syntynyt vahingossa tilan CS-tarhojen kypsyttyä hieman yli. Rypäleet jätettiin riippumaan ja konsentroitumaan poikkeuksellisen kuivana syksynä 2013. Tämän jälkeen konsentroituneet rypäleet laitettiin käymään, mutta korkean sokeripitoisuuden vuoksi hiivat toimivat hyvin hitaasti ja käyminen kesti pitkään. Käymisen jälkeen viini kypsyi vielä tammitynnyreissä, ja lopputulos oli varsin kiinnostava: Makea CS-viini, jossa aromimaailma on pohjimmiltaan rusinainen. Taustalla on kuitenkin pieni henkäys vegetaalisuutta ja herukkaa, mikä tekee tuoksusta kiinnostavan. Viini on suussa makea, täyteläinen ja mausteinen. Jälkimaussa on hapokkuutta makeuden vastapainoksi, joten kokonaisuus on tasapainoinen. Tätä ostimme joulua ajatellen kotiinviemisiksi.

Finca Rocapoll

Maisteluiden jälkeen päätimme lähteä kävelylle viinitarhojen lomitse kulkevaa tietä myöden, koska aamupäivä oli vielä suhteellisen viileä. Kävelimme tuttua reittiä Devinsin vanhalle Finca Rocapoll-nimiselle Carineña-tarhalle, jonka ikivanhat, alle puolen metrin korkuiset viiniköynnösvanhukset tuottavat pitkäikäistä, moniulotteista viiniä. Jatkoimme tästä vielä matkaa, ja pian olimme rinteen harjalla. Toisella puolella sijaitsevat runsaasta aluskasvillisuudesta tunnistettavat, luomuviljellyt Clos Mogadorin tarhat. Jatkoimme matkaa, ja pian olimme hieman eksyksissä. Pienen harhailun jälkeen pääsimme kuitenkin takaisin tutulle tielle ja palasimme Gratallopsiin. Yllättävästi pidentynyt kävely valmisti sopivasti paikalliseen tapaan kahdeksi varatulle lounaalle.

kylmänä alkuruokana marinoitua sardiinia

Söimme lounaan aina loistavassa Celler de l'Aspicissa Falsetissa. Tämä on ravintola, johon olemme kaikilla viime vuosien Katalonian reissuillamme päätyneet. Ravintola on osa espanjalaista lähiruokaliiketta Km0:a, joten annokset koostetaan pääosin alueen omista raaka-aineista. Menu sisälsi
muutaman alkuruuan ja kaksi pääruokaa: Sienikeittoa, munakoisotartaria, marinoitua sardiinia, paistettua kummeliturskaa, pitkään haudutettua, revittyä ja prässättyä lähikanaa ja lopuksi vielä lajitelma jälkiruokia.

Sienikeittoa

Viiniksi pyysimme sommelieriltä raikkaamman pään punaisen Prioratin, ja pienen ääneenpohdinnan jälkeen saimme Ferrer Bobetin vanhojen köynnösten viinin, jonka rypäleet kasvavat Falsetin ja Porreran kylien välisellä harjanteella korkealla. Korkeus tekee tarhasta suhteellisen viileän, joten rypäleet säilyttävät hyvin hapokkuutensa tuottaen verraten hapokasta, raikkaan hedelmäistä viiniä joka toimi aterian kanssa vallan mainiosti.

turskaa ja kurpitsaa

Falsetin kylä oli arki-iltanakin pirteä: aperetiivien nauttijoita oli (ne muutamat) terassit täynnä, kaupoissa oli jonoa ja puheensorina kaduilla vilkasta ja äänekästä. Kiertelimme hiukan kylää ja  kävimme nauttimassa vermutit kylän perinteisen majoitusliikkeen Hostal Sportin terassilla. Söimme paikallisittain erittäin aikaisen pienen illallisen hotellimme ravintolassa ja painuimme pitkän päivän jälkeen nukkumaan.

Lähtö pois tältä sympaattiselta ja meille hyvin läheiseltä alueelta harmitti, mutta pois ajaessa sovimme jo perheen kesken että parin vuoden sisään tullaan taas uudestaan!

Costers del Siurana Miserere 1993

Priorat on yksi meille läheisimmistä viinialueista, sillä olemme vierailleet siellä useasti ja tutustuneet joihinkin alueen viinintuottajista. Rakastamme tämän Katalonian takamailla sijaitsevan alueen yksinkertaista ja rentoa tunnelmaa, ja tulemme varmasti palaamaan alueella aina uudeleen.

Costers del Siuranan perusti Carles Pastrana yhdessä enologivaimonsa Mariona Jarquen kanssa. Heidän tilansa oli yksi viidestä alueen renesanssin 1970-luvulla aloittaneista pioneereista, joista kuuluisin on René Barbierin Clos Mogador. Costers del Siurana koostuu kahdesta tilasta, alkuperäisestä Gratallopsin Clos del Obacista ja Torroja del Prioratissa sijaitsevasta Mas d'en Brunosta, josta Misereren rypäleet tulevat. Tarhat sijaitsevat Siurana-joen rinteillä tyypillisessä licorella-maaperässä.

Viini on sekoite viidestä lajikkeesta: Garnacha (27%) on tyypillisin Prioratin alueen rypäle, jonka aromimaailma on usein varsin punamarjainen ja herkästi hieman oksidatiivinen. Misereressä on mukana myös Prioratin vanhimpien CS-köynnösten rypäleitä 27 %: Tämä tuo aromimaailmaan mukaan tummempia marjoja ja herukkaista aromia. 26 % on Espanjan tunnetuinta lajiketta tempranilloa, joka etenkin tässä ikääntyneessä viinissä on aistittavina tyypillisenä satulanahkaisuutena. Täyteläistä pyöreyttä on tuomassa 10 % merlot:a ja 10 % cariñenaa.

Viini on ensin varsin sulkeutunut, mutta happea saatuaan herää hienosti eloon. Tuoksussa on nahkaisuutta, joka on kenties päälimmäisin piirre. Tarkemmin tuoksuttaessa nokkaan nousee laajalla kirjolla marjaisia aromeja karhunvatukan ja vadelman kautta selkeänä tunnistettavaan CS-herukkaisuuteen. Kypsytyksen tuomaa lyijykynän kuivaa tammisuutta ja aavistus volatiilia asetoni-aromia löytyy myös. Jälkimmäinen on varsin hentopiirteistä eikä ainakaan meidän nenässämme tunnu virhearomilta vaan tuo lähinnä kompleksisuutta ja tuo kontrastia marjaisuuteen. Suussa viinin rakenne on ikään nähden erittäin napakka. Alku on yllättävän hapokas ja marjaisa. Pian makukokemus kääntyy nahkaiseen kuivattavuuteen, jota kuitenkin seuraa jälkimaussa hienosti alueelle tyypillinen mineraalisuus, joka nostaa veden kielelle huuhtelemaan edelleen varsin jymäköiden tanniinien pureskelemia ikeniä.

Viini on ikääntynyt erittäin kauniisti, ja voimme lämpimästi suositella Misereren vanhempien vuosikertojen hamstraamista mikäli joku niihin törmää. Itse satuimme huutamaan tämän eBay:sta pilkkahintaan joitakin vuosia sitten ja unohdimme sen kaapin perälle kunnes se sattui käpälään alahyllyä penkoessa. Onnekas yhteentörmäys.

Tämän viinin ruokapariksi suosittelemme selkeitä liharuokia. Medium-kypsyydessä tarjottu karitsa voisi olla täsmäsuositus, mutt toki myös nauta tai syksyn riistakaudella hirvi voisivat toimia oivasti.

La Guinardera Vi de la Vila Gratallops

Hiljan manasimme että hyviä viinejä tulee harvoin vastaan. Nyt onni on kääntynyt ja viikon sisällä olemme maistaneet pariakin hyvää viiniä. Toinen niistä on joltain taannoiselta Prioratin matkalta mukaan tarttunut La Guinardera Gratallopsin kylästä. Viinin tuottaja on Celler Balaguer i Cabré, ja kyseessä on talon ensimmäinen viini, joka tuotetaan Guinarderan 2 hehtaarin tarhan rypäleistä. Tarha sijaitsee 350 metrin korkeudessa. Viini on puhdas garnacha, ja sitä on kypsytetty 2. kierroksen tammittynnyreissä vuosi.

Viini on granaatinpunainen, rusehtaa aavistuksen reunalta. Sen tuoksussa on Prioratille ominaisia  tummia marjoja kuten suklaakirsikkaa sekä luumuisuutta. Toisaalta siinä on myös balsamisuutta, joka puhunee kevyestä volatiilista haposta. Lämmityään hieman viini nostaa itsestään myös mausteisempia, kaneliin vivahtavia nuotteja. Tässä vuosikerrassa 2006 alkaa lisäksi olla vanhan viinin tallintakaisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin napakan hapokas. Hedelmä-aromit jäävät suussa hieman taaemmaksi ja päänäyttämön ottaa klassinen Prioratin kivisyys, joka on lähes käsinkosketeltava aistimus.

Tämä viini muistutti jälleen, mistä Prioratin viineissä on kysymys. Loistava!

Clos Martinet 1994

Mas Martinet on yksi viidestä Prioratin nousuun vieneistä pioneereista. Talon omistaa edelleen sen vuonna 1981 perustaneen Jose-Louis Perezin perhe. Talo sijaitsee Prioratin alueen 'pääkaupungin' Falsetin ja viinillisin ytimen, Gratallopsin puolivälissä. Muistan ikuisesti kävelyretkeni näiden kaupunkien välillä, kun sateen lakattua laskeuduin jyrkkää terassirinnettä alas kohti Siurana-joen laaksoa. Samalla hetkellä kun aurinko pilkisti pilvien takaa ja alkoi välittömästi nostaa sumua kosteasta maasta, ilmestyi näkyviin Mas Martinetin tila palmupuiden katveesta.

Mas Martinet pyrkii ilmentämään tuotteissaan Prioratille tyypillistä, huokoisesta liuskekivestä koostuvaa llicorella-maaperää. Talo tuottaa viinit luomuna, kuten yhä useampi alueen tiloista tekee. Alkuaikoina viineissä oli melko reippaastikin tammea, mutta sen käyttöä on 2000-luvun puolella reippaasti vähennetty.

Clos Martinet on talon lippulaivaviini, jossa on 65 % Garnachaa, 20 % Cariñenaa ja loput Shirazta, Merlota ja CS:a. Viini on graniittinen, varsin syvän värinen. Sen tuoksussa on selvää tallintaustaa, humusta, karhunvatukkaa ja luumuakin. Hedelmä on kuitenkin taka-alalla, sillä selkein piirre on alueen viineille ominainen pölyinen kivisyys. Tammen aromeja ei tässä iäkkäämmässä vuosikerrassa enää erillisenä juuri erota, vaikka tammikuukausia varmaan riittääkin. Viini on suussa yllättävän raikas, hedelmä pääsee makupaletilla paremmin esiin. Tanniinit ovat avaamispäivänä varsin napakat, hienojakoiset ja pitkät. Jälkimaussa kivinen mineraalisuus lyö kättä haipuvalle, pehmeiden tanniinien saattelemalle hedelmäisyydelle. Tasapainoinen viini, joka kuitenkin valitettavasti latistuu hieman toisena päivänä avaamisen jälkeen.

Hyvä viini sellaisenaan nautittavaksi tai hyvin kypsennettyjen lihojen seuraan. Kovin punaiseksi jätettyä pihviä tällä ei enää taklaa, mutta toisaalta vaikkapa roséksi jäänyt riistalintu voisi toimiakin.

Vinyes Domenech Teixar 2012.

Kuva:enterwine.com

Taannoiselta Prioratin reissulta tarttui mukaan kaksikin viiniä, jotka ovat tiettävästi ainoita lajikkeensa puhtaita edustajia. Toinen näistä oli Ripoll Sansin Escanyavella Gratallopsista ja toinen Vinyes Domenechin Teixar, puhdas Garnacha Peluda Montsantista.

Garnacha Peluda on muunnos Garnachasta. Se on syntynyt ilmeisimmin adaptaationa alueen erittäin kuumaan ja kuivaan ilmastoon: Köynnäksen lehtien alapinnat ovat nukkaiset, jolloin haihtuminen vähenee kasvi tulee toimeen niukalla vesimäärällä. Garnacha peluda kävi harvinaiseksi viinikirvakatastrofin jälkeen, koska sitä ei juuri vartettu tarhoja uudelleen istutettaessa. Sitä käytetään yleisesti pieniä määriä sekoitteissa, mutta tiettävästi Teixar on siis ainoa puhdas lajikeviini.

Domenecin viini tuotetaan jyrkillä terassirinteillä kasvatetuista rypäleistä. Jokaisen eri terassin rypäleet käytetään erikseen 500 litran tammisammioissa, ja viini kypsyy tammessa 14 kuukauta.

Väriltään viini on  syvä tumman purppurainen. Tuoksussa on mustia marjoja, lämmintä mausteisuutta, pölyistä kivisyyttä, lihaisuutta, yrttejä. Maku on  täyteläinen, hapokas, kulmikas. Tanniinirakenne on robusti ja 'rakeinen'. Osta ja kokeile, jos tulee vastaan!

Viinitaloja Prioratissa ja Monsantissa

Priorat on viinituristin kannalta siitä kiitollinen paikka, että pieneltä alueelta löytyy liki parisataa viinitaloa, joista suurin osa on varsin pieniä. Alueen kuuluisin tila lienee alueen uuden aallon aloittajiin kuuluvan René Barbierin Clos Mogador Gratallopsin reunamilla. Mogador järjestää kierroksia, jolle emme kuitenkaan ole koskaan osallistuneet. Tietoja löytyy täältä.

Aivan Falsetin laitamilta löytyy toinen Barbierin perustama talo, Celler Laurona. Talo perustettiin aikanaan siksi, että Barbier halusi edistää Montsantille omaa D.O.-statusta tuottamalla alueella laadukkaita viinejä. Kävimme kellarikierroksella ja maistelimme talon viinit ilman sen kummempia kustannuksia. Jos haluaa kierroksensa englanniksi, kannattaa sopia asia etukäteen ja varmistaa vielä paria päivää ennen ajankohtaa. Espanjaksi esittely onnistui vain pistäytymällä. Talon perinneviini Laurona on loistava, perinteinen esitys Montsantista edulliseen hintaan, Plini sen sijaan pyöristellympi ja täyteläisempi, uuden maailman tyyliin nojaava.

Gratallopsista löytyy myös toinen meille tuttu pieni talo, Celler Devinssi. Meillä on pitkäkestoinen suhde taloon, sillä viime reissun vierailun perusteella adoptoin Katrille lahjaksi kaksi carinena-köynnöstä tilan huipputarhalta. Tilan PR-mies Jordi erikoinen tapaus sikäli, että hän on syntyisin Pietarista ja päättänyt kymmenisen vuotta sitten että haluaa muuttaa Kataloniaan. Mies opetteli kielen kirjasta ja lähti. Nyt hän vetää perustellisia kierroksia tilan tarhoille ja minimaaliseen, autotallin kokoisiin valmistustiloihin ja vielä pienempään kellariin. Vierailu antaa hyvän kuvan viininteosta ihmisen mittakaavassa

Upealla paikalla vuoren harjanteella Gratallopsin ja Villela Baixan välillä siajitsee Buil & Gine, joka on yksi alueen suurimmista viinitaloista. He valmistavat viinejä sekä Prioratissa että Montsantissa, ja valtaosa näistä menee vientiin. Buil & Ginen valmistustilat ovat varsin modernit, samoin tastingtila. Kierros oli jokseenkin geneerinen, joten useampia viininvalmistamoja nähneen ei välttämättä kannta kierrosta tehdä. Paikka on kuitenkin upea, ja ylimmästä kerroksesta löytyy ravintola mahtavilla näköaloilla.

Escala Dein kylästä löytyy saman niminen viinitalo, jonka kellarit ja tastingtilat sijaitsevat kylän keskusaukiolla. Viinit ovat alueella klassikoita, joten kannattaa käydä vierailulla.

Lähellä Falsetia on Capcanesin kylä, josta löytyy kooperatiivi Celler Capcanes. Kyseinen talo tuottaa sekä massatuotantoviinejä että tyyriitä terroir-pulloja. Capcanesin ympäristö on luonnoltaa erittäin kaunista, joten siinäkin mielessä vierailu kannattaa.

Prioratin reissulla syötiin todella hyvin

Prioratin viikon aikana teimme paljon ruokaa vuokra-asunnossa, mutta ehdimme maistelemaan myös paikallisten ravintoloiden antia. Joukossa on loistavan hinta-laatusuhteen omaavia lounaspaikkoja ja upeita illallispaikkoja. Sesonkikauden ulkopuolella kannattaa kuitenkin huomioida, että useimmat ravintolat ovat iltaisin auki vain perjantaista sunnuntaihin.

Espanjassa on melko tiukat ateria-ajat, joista ravintolat pitävät kiinni noin minuutilleen. Jos lounas alkaa kello 13, ravintolan ovelta nousee teräskalteri kello 13.00. Alueella syödään aamiaiseksi useimmiten maitokahvi ja croisat. Toinen 'aamiainen' (Esmorza) syödään siinä 11 aikaan, ja se on lähellä suomalaista aamiaista: Juusto-kinkkupatonkia, joskus tomaattipapuja tai munakasta. Lounasaika alkaa klo 13 ja on vilkkaimmillaan siinä kahdelta iltapäivällä. Illallisravintolat aukeavat kello 20, ja ennen tätä saatetaan syödä tapaksia tai pintxoja (vermutin kera).

Falsetissa on muutama vierailemisen arvoinen ravintola. Lounasaikaan laadukasta ja maukasta ruokaa tarjoilee AJ pääkadulla. 3 ruokalajin ateria viineineen kustanataa veroineen sellaiset 12 e. Nälkä ei takuulla jää.

Lapset ovat ravintoloihin tervetulleita, myös illalliselle

Myös kaupungin paras ravintola El Celler De l'Aspic tarjoilee lounasta, joka oli mielestämme ehkä jopa illallista parempi. 4 ruokalajin ja jälkiruuan sisältävä menu oli visuaalisesti ja mauiltaan mahtava, eikä kolmen kympin hinta ollut päätähuimaava. Menulle passatut viinit nostavat hintaa 15 e, mikä kannattaa maksaa. Keittiömestari-sommelier-hovimestari on varsinainen velho viini-ruokaparien luomisessa.

Aspicin loistavuutta

Söimme ravintolassa myös 6 ruokalajin illallismenun viineineen, ja kokemus oli uskomattoman mahtava. Iberico-salaattia, pariloitua kalaa, luomukanaa ja upeita lisäkkeitä unohtamatta menun päättäneitä jättimäisiä jälkiruokia. Kuvat kertokoon. Löysimme ravintolan jo viime reissulla, siitä tarkemmin täällä.

La Cooperativa, klassisesti kuviotua vahakangasta

Ja herkkuruokaa

Porreran kylästä löytyi loistava ravintola La Cooperativa, jota monet olivat ennen reissua suositelleet. Omistaja puhuu hyvää englantia ilmeisen mielellään, ja ravintola tarjoaa erittäin simplistisiä ruokia, joissa on makua vaikka pienelle kylälle. Pääruuaksi söimme luomuankkaa ja jänistä. Molemmat annokset olivat aivan upean makuisia, vaikka niissä ei ollutkaan juuri muuta näiden pääraaka-aineiden lisäksi: Molemmat annokset sisälsivät upean oliiviöljyisen liemen, jota olisi mieluusti hörppinyt lautasen reunalta varsinaisen ruuan jo loputtua.

Clos Figueresin maistuva tonnikalasalaatti oli oiva lounas

Gratalopsissa on kaunis ravintola Celler Clos Figueresin yhteydessä, ja hotelli Cal Llopsin ravintola tarjoili laadukasta ruokaa ainakin 3 vuoden takaisella vaelluksellamme.

Priorat: Mitä, miten, missä

Mikä Priorat?

Priorat on toinen espanjan viiniluokituksen ylimmän viiniluokan DOQ:n saaneista alueista. Alue on pienehkö viinialue lähellä Barcelonaa ja Penedesin viinialuetta. Prioratin aluette ympäröi isompi Montsantin viinialue ja myös Terra Altan viinialue on kohtuullisen matkan päässä Prioratista.Pystyt hyvin yhdistämään viikon lomalle Barcelonan, cavan pääkaupungin Sant Sadurni d'Anoian ja Prioratin viinialueen.

Prioratin viinialueesta mielenkiintoisen tekee alueen oma maalaji Llicorella, joka tuo alueen punaviineihin omalaatuisen vivahteen. Alue tuottaa pääasiassa punaviinejä, mutta myös valkoviinejä valmistetaan. Alueen tunnetuin viinikylä on Gratallops, jossa asuu n.200 asukasta ja siellä 20 viinitilaa. Gratallopsista löydät myös alueen klassikkotuottaja Clos Mogadorin sekä A. Palaciosin Prioratin haaran ja Pares Baltan Gratavinumin.

Miten pääset Suomesta Prioratiin?

-Lentämällä Helsingistä, ainakin Finnair ja Norgevian lentävät suoraan Barcelonaan n.4 tunnissa Suomesta. Voit myös lentää Reusiin, josta on lyhyempi matka Prioratiin.
-Barcelonan lentokentältä voit vuokrata auton, jolloin ajat alueelle vajaassa 2 tunnissa.
-Pääset alueelle myös junalla Barcelonan Santsin asemalta, josta matka Marca-Falsetin juna-asemalle kestää pari tuntia.
-Suosittelemme auton vuokraamista, koska silloin pystyt paremmin kiertelemään viinialueella. Kaikki viinitilat eivät sijaitse kaupungeissa vaan maaseudulla.

Milloin on paras aika matkustaa?

Meidän mielestämme paras aika on syksyllä. Sadonkorjuu on meneillään, pahimmat turistilaumat kaikonneet ja sää yleensä siedettävämpi kuin elokuun paahtava kuumuus. Prioratissa sataa äärimmäisen harvoin syyskuussa, joskin tämä vuosi oli erikoinen poikkeus. Kevät on toinen vaihtoehto, silloin luonto on vehreimmillään mutta toisaalta monet vaellusreitit virtaavan veden vuoksi kulkukelvottomia.

Missä asua Prioratissa?

Falset on alueen isoin kylä, jossa on muutama hotelli: Yli satavuotias Hostal Sport sekä tuoreempi lotus. Asuntoja löytyy melko hyvin vuokralle esim. Airbnb:n kautta. Voimme suositella molempia vaihtoehtoja.
Gratallopsissa on pari hotellia (Hostal Elvira ja Cal Llops) ja myös asuntojen vuokrausta.
Poboledassa on pieni sympaattinen maalaishotelli Hostla Popeletus, jonka hinta-laatusuhde on kohdillaan.
Lisäksi ainakin Airnb:ssä oli tarjolla erilaisia asuntoja/taloja ympäri Prioratia.
Suosittelemme yöpymään alueen kylissä/niiden läheisyydessä, jotta palveluiden käyttäminen on helpompaa.

Mitä sitten voit tehdä Prioratista?

Ensijaisesti alue on tunnettu viineistään ja alue tarjoaakin loistavan mahdollisuuden kiertää lyhyessä ajassa kuten viikonlopussa suuri määrä viinitiloja lyhyiden etäisyyksien takia. Viinin maistelun lisäksi voit tutustua alueella  myös Siuranan oliiviöljyihin. Alueen pääkaupungissa Falsetissa on myös loistavia ravintoloita, samoin Gratallopsin ja Porreran kylissä.  Lisäksi Prioratin reissuun on helppo yhdistää vierailu Montsantin, Terra Altan ja Penedesin viinialueilla.

Luonto alueella on myös todella kaunista ja voit hyvin tutustua alueeseen vaeltamalla, jos sinulla on aikaa. Alueen vieressä sijaitsee Montsantin luonnonpuisto, joka on täynnä erilaisia luontokohteita. Priorat sopii siis loistavasti sekä viini- että luontoturistille ja parhaiten sellaiselle, joka haluaa yhdistää lomassaan molemmat. Jos haluat tietää enemmän vaelluksesta Prioratin alueella niin tutustu meidän edellisen reissun vaelluskokemuksiin osa 1, osa 2 ja osa 3. Muutenkin reissua suunnittelevat voivat ottaa yhteyttä niin voimme suositella erilaisia kauniita luontokohteita. Vaellusreissun ajankohdaksi ei kuitenkaan kannata valita kevättä, sillä suuri osa reiteistä kulkee joenuomissa ja saattaa olla keväällä veden vallassa.

Alueelle voi mennä myös nauttimaan hyvästä, autenttisesta ruuasta. Falsetissa on useita loistoravintoloita, ja maaseudulla ajellessa voi törmätä todellisiin helmiin keskellä ei mitään. Alueen tyypillisiä maataloustuotteita ovat viinin ohella DOP Siurana-oliiviöljy, aivan omaa luokkaansa olevat hasselpähkinät ja mantelit sekä syyskuussa kypsyvät viikunat, joita kävelyretkillä voi keräillä villeistä puista suoraan suuhunsa. Kokemuksesta voimme kertoa, että suomalaisesta kaupasta saatavat viikunat eivät maistu yksinkertaisesti millekään.

Historiallisista kohteista kiinnostuneille löytyy kirkkoja joka kylästä. Lisäksi koko alueelle nimensä antava (priorat = Luostarin hallinnassa oleva maa-alue) Escala Dein raunioitunut luostari on Espanjan vanhin kartusiaaniluostari.

Lomalla vihdoinkin on aikaa vierailla viinitiloilla

Keväinen Italian reissu pikkuneidin kanssa oli niin onnistunut, että melkein samantien reissusta kotiuduttua varasimme lennot kesälomamatkalle. Viininystäviä kun olemme, loma varattiin syyskuulle jotta viinialueet Euroopassa olisivat kauneimillaan sadonkorjuun aikaan. Alunperin tarkoitus oli lähteä jonnekin ihan muualle kuin Espanjaan, mutta tuttuun ja turvalliseen Kataloniaan tie vie taas kerran.

Tällä kertaa olemme 5 päivää aina niin ihanassa Barcelonassa, viikon verran meidät 3 vuotta sitten hurmanneessa Prioratissa. Edellisen reissun vaelluskokemukset pääsee lukemaan näistä linkeistä, osa 1, osa 2,  osa 3. Prioratiin palaamme siksi, että edellisellä vaelluksella puhuimme paljon siitä, kuinka kiva sieltä olisi vuokrata talo isommalla porukalla ja tutustua auton kanssa kunnolla Prioratin ja Montsantin viinialueisiin. Reissu päätetään viettämällä viimeiset 2 päivää rannalla Sitgesissä, koska kaupunki vaikutti oikein mukavalta parin vuoden takaisella reissulla.

Meistä kun on kyse, niin pääpaino tälläkin reissulla tulee olemaan hyvässä ruuassa ja viinissä. Barcelonassa on katsattettu jo valmiiksi parhaat viinikaupat ja baarit, ravintoloita unohtamatta. Prioratin viikolle olemme varanneet nyt 3 viinitilavierailua ja lisäksi osallistumme Devinssin viinitilalla mielenkiintoiseen sunnuntaipäivään, johon sisältyy viinitilan tiloissa kiertely, tasting ja mahdollisuus tutustua heidän tapaansa kerätä viinirypäleitä, jos sadonkorjuu on syyskuun puolivälissä tilalla jo aloitettu. Lisäksi aiomme verestää vaellusmuistoja Prioratin jylhissä maisemissa. Tietenkin kun reissulla on mukana perheen pikkuneiti tulee kohteiden leikkipuistotkin kierrettyä varmaan tarkasti. 

Jokaiselle jotakin: Vanhemmille tarpeeksi hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia viinejä ja pikkuneidille tarpeeksi puistoja joissa temmeltää. Odotamme kovasti myös parhaimmassa kypsyydessä olevia viikunoita, manteleita ja paikallisia arbequina-oliiveja.

Innolla odotamme syyskuun alussa starttaavaa reissua, kun kelit alkaa kuulemme täällä Suomessa juuri sopivasti viilenemään...

Mas de les Valls, loistava arki-priorat

Llicorella-maaperää, jonka kyllä maistaa viineissä.

Toissa syksynä kävimme vaeltamassa Prioratissa, Espanjan Kataloniassa. Priorathan on Riojan lisäksi ainoa DOCa-luokiteltu alue Espanjassa. Alueen ilmasto on läheisestä välimerestä huolimatta varsin mantereinen kuumine kuivine kesineen ja kylmine, joskus jopa lumisine talvineen. Sademäärät jäävät vähäisiksi noin 500 mm tasolle. Viininviljely alueella onnistuukin ainoastaan erityisen Llicorella-maaperän ansiosta. Tämä rapautuvasta liuskekivestä ja kvartsista koostuva, huomattavan läpäisevä maaperä johtaa talvella satavan veden syvälle kallioon, missä kosteus säilyy kuumien ja sateettomien kesien ajan. Tämä sama huokoinen maaperä sallii köynnösten kasvattaa jopa useiden kymmenien metrien syvyisen juurakon, joka saa vettä syvältä maaperästä. Tätä maaperää ja veden niukkuutta pidetään syypäänä prioratin punaviinien mineraaliseen ominaispiirteeseen.

Gratallops on Prioratin viininviljelyn kenties keskeisin kylä, jossa sijaitsee muun muassa kuuluisa Clos Mogdor. Tässä referoitava viinin tulee kuitenkin huomattavasti pienemmältä tuottajalta, Celler Devinssiltä. Tämä pieni 'artesaaniviinitalo' tuottaa vain 8000 pulloa vuodessa.Viinit perustuvat Gratallopsissa ja naapurikylä La Villella Baixassa sijaitsevien tarhojen Garnacha- ja Carineña- (paikallisittain Samsó) rypäleisiin. Pääasiassa näitä kuitenkin on pehmennelty hieman kansainvälisillä lajikkeilla, lukuunottamatta puhtaasta yhden tarhan Carineña-Samsósta valmistettua lippulaivaviiniä 'Rocapoll'.

Nyt maistettu viini on kuitenkin sekoite Garnacha-Carineña-CS. Maseraatiota reilu kolme viikkoa, kypsytys ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tynnyreissä epämääräisen ajan. Viini on väriltään syvä,  tumman kirsikanpunainen.Tuoksu on alkuun raikkaiden punaisten marjojen sävyttämää: Kirsikkaa, punaherukkaa, hyvin kypsää mansikka. CS-herukka on erotettavissa tuoden oman osansa raikkauteen. Tuoksussa on selkeänä myös vaniljan vivahde, mikä tuo tarkemmin nuuhkutellen mieleen syksyiset marjahillonkeittotalkoot. Suussa viini on marjaisen raikas. Hapokkuus on tässä viinissä johtava piirre. Suussa aromimaailmaan tulee lisää tammen aromeja, mutta myös jonkinlaista balsamicosta muistuttavaa makeaa, mausteista hapokkuutta. Viini on keskitäyteläistä voimakkaampi, jälkimaku on raikkaan marjainen. Tannineja löytyy jälkimausta, ja viini kaipailee selvästi seurakseen manchego-siivua.

Tämä nuoruutensa reippaudessa pullisteleva raikas priorat-crianza sopii tapaspöytään mitä parhaiten. Viini ei vaadi syvällistä meditointia, vaan sen  marjaisesta raikkaudesta tulee nauttia hyvän ruuan, ystävien ja keskustelun kera näinä viileinä kevätiltoina. Myös pääsiäispöytään oiva valinta on tämä, muuten.

Karuissa oloissa tuotetaan huippuviinejä.

Pikkuisen parempaa isänpäivää

Isänpäiväksi suosittelemme hieman arvokkaampaa punaviiniä, joka löytyy alkonkin valikoimasta. Prioratin viinit ovat lähellä sydäntämme taannoisen vaellusreissun vuoksi, ja muutenkin katalonia on yksi lempikohteistamme Euroopassa. Priorat on aivan erityinen viinialue maaperänsä ja mikroilmastonsa vuoksi. Kesät ovat hyvin kuumia ja kuivia. Upeinta terroirissa on kuitenkin maaperä: llicorella-liuskekivinen maaperä, jossa on hyvin vähän orgaanista ainesta. Halkeilevassa kalliossa köynnökset kasvattavat hyvin syvät juuret ja selviävät kuivan kesän yli talven aikana syvälle kallioon varastoituvan veden ansiosta. 

Coma Vella 2005:a maistoimme hiljattain, ja pidimme varsin mukavana prioratilaisena. Viinissä tulevat mielestämme esiin alueen viineille tyypilliset piirteet varsin selkeästi. Viini on sekoite Garnacha 35%, Carinena 25 % Syrah 10 % CS 30 %. Tällainen Carnacha-Carinena-sekoite höystettynä syrah:lla ja/tai CS:lla on alueelle tavanomainen.

Tuoksussa tuntuu selkeä kypsä marjavoittoinen veto: Karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mustikkaa. Lisäksi tuntuu makean maustepippurinen ja paahteinen aromi vuoden tynnyrikypsytyksen peruna. Prioratille tyypillisen viinin tästä tekee marjaisuuden ja mineraalisuuden liitto: liuskekiven voi maistaa suussaa, etenkin jos on tehnyt alueella viikon vaelluksen. (Pölyn ansiosta liuskekivi maistui tuolloin suussa kirjaimellisesti lounasta viinin kera polun varressa nautittaessa.) Tanniinit ovat voimakkaat, mutta selvästi pyöristyneet. Hapokkuudeltaan viini on melko maltillinen.

Viiniä kannattaa dekantoida pari tuntia ennen tarjoamista, se aukenee selvästi ja marjainen maku pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Viinin kanssa suosittelemme sesongin mukaan hirvipaistia: Hanki haluamasi kokoinen hirven paisti, ja marinoi sitä punaviinin, oliiviöljyn, valkosipulien, pippurin, suolan ja yrttien (timjamia, salviaa…) kanssa yön yli muovipussissa jääkaapissa.  Laita tarjoilupäivänä uuniin miedolle lämmölle ja kypsennä mediumiksi (52-asteeseen).

Kastikkeeksi suosittelemme punaviini-karpalokastiketta:

Porkkanaa

juuriselleriä

salottisipulia

palsternakkaa

pippuria

laakerinlehti

timjamia

200g karpaloita

pari desiä punaviiniä

Puljongin lihalientä

Kuullota pilkottuja juureksia ja hienonnettua salottia voinokareen kanssa kattilassa. Lisää vettä ja viiniä sekä laakerinlehtiä ja timjami sekä pippureita. Lisää myös lihalientä ja karpalot. Keitä hiljaisella lämmöllä kasaan. Siilaa. Suolaa. Ennen tarjoamista lisää nokare voita.

Lisäkkeeksi sopivat syksyiset uunijuurekset: porkkanaa, palsternakkaa ja lanttua rouheiksi paloiksi, uunivuokaan öljyn, suolan ja hunajan kanssa.

Tällä viinillä ja lihaisalla, koleaan syksyyn sopivalla ruualla iskä ilahtuu!

Marokkalaisen lammasrosvon paistia ja La Caranyeta del cal pla 2009

Edellisessä Decantalolle tehdyssä tilauksessa saapunut La carenyeta del cal pla 2009 aukesi viikonloppuna mökillä syksyn viilenevässä illassa marokkolaishenkinsen aterian kyytipojaksi, eikä jättänyt lainkaan kylmäksi.

Illan ateriaa alettiin valmistella jo aamulla, koska määrä oli syödä illalla rosvonpaistia parin kilon lampaanviulusta. Hiekkakankaaseen kaivettiin kuoppa, täytettiin kivenmurikoilla, lämmitettiin kivet polttamalla läjä klapeja päällä. Tällä välin tuunattiin lampaanviulu pohjoisafrikkalaiseen makumaailmaan kahdella valkosipulilla, chilillä, mintulla, pippurilla ja juustokuminalla. Kokonaisia valkosipulin kynsiä piiloteltiin viuluun tehtyihin viiltoihin, ja loput mausteet kaadettiin punaviinin joukossa voipaperista, foliosta ja kastellusta sanomalehdestä muotoillun 'paistopussin' sisään marinadiksi.

Ulkona kivet olivat lämmenneet, hiilet siirretty sivuun kuopasta. Lammas pääsi tilalle ja sai 20 senttiä hiekkaa päälleen. Tähän päälle sitten tuli, jota pidettiin yllä kymmenisen tuntia. Illan hämärtyessä käytiin arkeologin tarkkuudella kaivuuhommiin, jotta vältyttäisiin taannoiselta paketin rikkomiselta lapiolla. Jos näin käy, häiritsee hiekka herkästi makunautintoa… Tällä kerralla paketti saatiin kokonaisena ylös. Yläpuoli oli hieman tummahko, mutta pienellä raaputtelulla saatiin kuivakka osa pois ja mahtavan meheväksi muhinut viulu lautaselle. Seuraksi oli minttu-jogurttikastiketta, punaista chilikastiketta, hummusta, mausteisia maalaisperunoita, tabboulehia ja vihreää salaattia. Mahtava ateria mahtavalle kaveriporukalle kesän lopettajaisiksi.

La Carenyeta tulee Prioratosta, Porreran kylästä. Kyseistä viiniä tuotetaan vuosittain varsin rajattu erä, vain 999 pulloa. Rypäleet tulevat yhdeltä pieneltä tarhalta, jossa kasvaa 70-80-vuotiaita cariñena- köynnöksiä. Tarha sijaitsee jyrkässä rinteessä 350-700 metriä meren pinnasta. Viini on kypsynyt ranskalaisessa tammessa 14 kuukautta.

Viinin väri on  syvän rubiininpunainen, hento rusehdus reunoilla. Liike lasissa on melko raskas, viini jättää selvät jalat lasin reunaan. Tuoksu on marjaisen mausteinen, paksu ja jopa lihaisan täyteläinen. Maku on paksu ja täysi. Hyvin kypsiä marjoja, lämmittävää kanelimaista mausteisuutta. Tanniinit ovat pyöreät, mutta antavat hyvän tasapainon täyteläisyydelle. Pieni hapokkuus täydentää kulmat, tästä saa hyvin otteen.

Viini istui mausteisten ruokien kylkeen oikein mainiosti, kentien kaikkein tulisimpien kastikkeiden kannsa syntyi hieman epämiellyttävä jälkipolte. Viinin ja ruuan aromimaailmat kohtasivat hienosti. Tämä paksuhko viini on kyllä ensisijaisesti kylmän talvi-illan juoma, mutta tälle loppukesän mauste-iloittelulle se oli passeli. Saatamme kyllä tilata, tätä lisää esimerkiksi joulua varten…

Kesä kääntyy syksyyn, lehdet ja viini alkavat punertaa. Iloitaan siitä.

-Heikki-

Osuva syntymäpäivälahja viininystävälle

Sain tänä vuonna syntymäpäivälahjaksi Heikiltä kaksikin mukavaa lahjaa. Ensimmäinen oli varattu kokin makuhermoille ruuan parissa, saan aloittaa New Yorkin loman mukavasti testaamalla viime vuonna vuoden ravintolaksi valitun Chef&Sommelierin herkut. Kovat on odotukset, niin hyvää olen kuullut Chef&Sommelierista ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa loma hyvin syöden.

Kotiin tulleessa laatikossa Il-lian lisäksi
nuorempaa ja vähemmän kypsytettyä
Mas De Les Valls:a

Toinen varsin osuva syntymäpäivälahja oli enemmänkin sitten aineeton lahja. Vierailimme syksyllä Prioratin alueella vaeltamassa ja siellä tutustuimme tarkemmmin Devinssi-nimiseen pieneen viinitilaan ja heidän tuotteisiinsa. Tältä reissulta Heikki oli painanut mieleensä, että Devinssin tilalta voi adoptoida viiniköynnöksiä, ja sellaisen oli minulle syntymäpäiväksi hankkinut. Mitä mukavin yllätys, koska olin jo paikan päällä kehunut ideaa loistavaksi. Paketti sisälsi vuoden adoptio-oikeuden viiniköynnöksiin Rocapoll-tarhalla, todistuksen, kuukausittain kirjeen sähköpostiin miten viinin viljely on sujunut, mahdollisuuden vierailla tilalla ja 6 pulloa tilan viinejä. Viinit ovat useiden seikkailujen jälkeen vihdoin kotona ja nyt päästään taas testailemaan lisää loistavia Prioratin alueen viinejä.



Illiaa 2007 Devinssin tilalta maistettiin jo viime viikolla. Tuliaispullon uskalsi korkata, kun tiedettiin, että lisää oli tulossa.

Il-Lia, viini johon kovasti reissulla
ihastuimme. Garnacha, Carignano ja
Cabernet sekä kunnolla tammea.

Viini on väriltään syvän purppurainen, kuten nyt nämä prioratot tuppaavat olemaan. Tuoksussa nahkaa, karhunvatukkaa, mineraaleja ja yrttisyyttä, joka tuo mieleen villit tillit prioratin karuilla kivikkorinteillä. Suussa maku on melko vähähappoinen. Tanniinit ovat jo varsin hienosti pehmenneet. Maussa yrttisyys ja mineraalit korostuvat. Maussa on pureksittavaa lihaisuutta, ja tämä sopisikin mielestäni hienosti ruokaviiniksi esimerkiksi lihapadalle. Jälkimaussa hedelmäaromit tuntuvat suussa pitkään.

Viikonlopun viini: La Creu Negra 2008

Viikonlopun viini on tällä kerralla (viimeaikojen Espanja-teemaa jatkaen...) Scala Dein DOCa Priorat. Viini aukeni, kun aurinko ensimmäisen kerran oli näkyvissä horisontin yläpuolella töistä päästessä perjantaina ja muistutti olemassaolollaan taannoisesta Prioratin vaelluksesta. Kyseinen vaellus oli HYVIN aurinkoinen (ja hikinen...).

Scala Dein viinitalolle päädyimme vahingossa. Luulimme varanneemme sieltä kierroksen, mutta osoittautui että kierros olikin cellers del scala dei:stä. Aivan eri asia. Scala dei on prioratin vanhimpia viinintuottajia, tilat ovat vanhassa luostarissa. Sen sijaan cellers on moderni viinitalo, joka muuten tuottaa muun muassa vain alkon valikoimissa olevan Nona Petit-viini. (joskin epäilemme, että tilallakin myytävä Iugiter on sama viini...)

Joka tapauksessa, maistelimme Scala dein viinit, ja niistä siis avattiin nyt La Creu Negra.

Loistava viini: Väri syvä purppura. Tuoksussa ennen kaikkea punaisia marjoja, hentoa yrttisyyttä. Mutta maku, se räjäytti paletin ainakn itselläni: Ensin tuntuu tuo voimakas punaisten marjojen pommitus. Sitä seuraa jännittävä yrttinen vaihe, jossa olin aistivinani jopa appelsiinin kuoren aromia. Tämän jälkeen tulee voimakkaan mineraalinen jälkimaku, joka muistuttaa taas Prioratin kivisistä poluista. Huikea viini. This Rocks.

Lyhyestä virsi kaunis. Jos eksytte prioratiin, käykää ehdottomasti Escala Deissä. Kylä sijaitsee upealla paikalla aivan Montsantin massiivin juurella. Hieno paikka, hienoja viinejä. Ostimme muuten mukaan myös edellä mainitun massiivin päällä kasvaneista rypäleistä tehdyn RAR-viinin, jota on tuotettu vain muutama sata pullollista. Mielenkiinnolla odotamme tuota korkealta massiivilta tulevaa viiniä, joka vielä on maistamatta.

Viikonlopun viini: Celler cal pla 2008

Vuoden 2013 ensimmäisenä viikonlopun viininä on ensimmäisestä decentalo-tilauksesta löytynyt varsin edullinen Celler cal plan crianza 2008. Viini tulee Prioratin alueelta Porrera-nimisestä kylästä, jonka läpi kävelimme syksyisellä Prioraton vaelluksella. Viinissä on käytetty sekoiteina Prioratin alueelle tyypillisesti edullisissa viineissä esiintyvä sekoitetta Cabernet Sauvignon, Carinera ja Garnacha Tinta. Vuosikerta 2008 on ollut amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa 12 kuukautta. Copatinto oli näköjään maistanut samasta viinistä vuosikertaa 2006 ja kertoo omassa maisteluraportissa hyvin Prioraton alueen viinituotannosta ja siitä, miksi Prioraton viinit ovat olleet kovassa hypessä viimevuosina.

Itse viini oli todella miellyttävä kokemus hurjaan 9.50 euron hintaan. Tuoksu oli varsin hedelmäinen, miellyttävän tamminen, lämpimän täyteläinen ja mukavan yrttinen. Maku vastasi tuoksun luomiin odotuksiin hyvin ollessaan tasapainoisen tanniininen, mausteinen ja karhunvatukkainen. Tammi maistui myös maussa, mutta ei ollut missään vaiheessa häiritsevä. Maku on pitkä ja kypsän marjainen, josta jää mukava maku pitkäksi aikaa suuhun. Viinissä on kertakaikkiaan hintaisekseen mahtava tuoksu ja tasapainoinen rakenne ja jo nyt harmittaa, että ei tilattu toista pulloa. Loisto-ostos kerrassaan ja kannattaa ehdottamasti tutustua tilan viineihin, jos mahdollisuus tulee.

Decantalon tilaus tuli joulukiireistä johtuen perille reilussa parissa viikossa ja ainoastaan yhdessä viinissä vuosikerta oli vaihtunut toiseen ja tällöinkin neuvottelu käytiin hyvässä hengessä asiakaspalvelun kanssa. Viinit saapui ovelle ehjinä ja hyvin pakattuina ja pakkasista huolimatta viinit olivat säästyneet jäätymiseltä. Kertakaikkiaan positiivinen kokemus ja nyt houkuttelee tehdä jo toinen tilaus, kun 2/18 pulloa on jo korkattu. Ehkä jaksamme odottaa kevääseen niin Espanjan valkkareilla on hyvä aloittaa kesä 2013:sta odottelu.

-Katri- 

Priorat, end of the triloque

Up we go

Poboledasta lähdettiin aamiaisen jälkeen kohti alkupistettä, Falsetia. Matkaa kertyisi noin parikymmentä kilometriä, joten lähdimme kohtalaisen ajoissa yhdeksän maissa patikoimaan. Aluksi kuljimme laaksoon pitkin hyvää, viinitilalle johtavaa tietä. Puolen tunnin jälkeen tie alkoi nousta vähitellen ylöspäin, aina vain jyrkemmin ja jyrkemmin. Nousu jatkui, ja sitten katosivat GR-merkinnät. Jouduimme etsimään oikeaa reittiä liki tunnin, ja lämpötila nousi nousemistaan. Lopulta oikea reitti löytyi ja nousu jatkui aina vain jyrkempänä.
Lopulta kuitenkin päästiin harjanteen huipulle pitkän taivalluksen jälkeen. Ylhääällä syötiin hiukan eväitä ennen jatkamista alas kohti Falsetia. Matkalta poimittiin vielä manteleita ja hasselpähkinöitä tuliaisiksi ystäville. Mantelipuita ja pähkinäpensaita kasvoi villeinä polkujen varsilla lähes kaikkialla. Manteleita poimiessamme olimme onneksi jo oppineet, että joka puusta täytyy maistaa yksi, jottei kerää vahingossa karvasmanteleita. Them no good.

Falset häämöttää

Falsetiin päästiin juuri sopivasti lounasajaksi. Olimme varanneet huoneen Hostal Sportista, joka oli Falsetin ainoa oikea hotelli. Heitimme vaelluskamppeet huoneeseen ja palasimme hotellin terassille syömään tapas-lounasta. Erityisesti tanniini piti Caracoles del montagne:sta eli kotiloista paistettuna yrttivoissa. Myös perusmanchego upposi, kuten aina. Tapasten kanssa juotiin vaihteeksi valkoviiniä, joka oli luonteeltaan varsin täyteläistä, ei kuitenkaan hedelmäisellä tavalla vaan paremminkin mineraalisen täyteläinen. Erilaista, muttei pahaa.

Tuliaisputeleita

Illaksi käytiin varaamassa pöytä celler 'l Aspicista, jonka guide michelinkin on noteerannut lupaavana paikkana. Iltapäivä kierreltiin kaupunkia ja tehtiin tuliaishankintoja.

Cellers l' Aspic oli sinne saapuessamme kello 9 lähes tyhjä. Olimme kuitenkinhalunneet varata pöydän ajoissa, koska suunnittelimme syövämme läpi koko 6 ruokalajin maistelumenuun "menu marinado en vino". Toivoimme vielä erikseen kokilta, että saisimme maistaa jonkun ruuan kanssa Frank Massardin Humilat-viiniä ja muutenkin toivomus oli Prioratin ja Monsantin alueen viineissä.

Alkuun tarjottiin amuse bouchena Gaspachoa-shotti, joka oli todella hyvää. Alkuruokana oli ankan maksaa, salaattipedillä, todella kypsiä viikunoita ja suolattuja vehnänjyviä. Viininä oli valkoinen garnacha Monsantin alueelta, todella voimakas valkoinen viini joka kätki sisälleensä varsinaisen mineraalipommin. Viini täydensi hienosti ankanmaksan makumailmaa jeikä jäänyt voimakkaalta maistuvan alkuruuan jalkoihin.
Toinen alkuruoka koostui itsetehdyistä tortelliineista, jossa täytteenä oli metsäsientä ja vuohenjuustoa. Ruuan kruunasivat tryffelilastut pastan päällä. Annoksen viininä oli Pater ja rypäleenä Garnacha. Viini oli mineraalinen tummien marjojen pakkaus, jossa hapot ja keskitäyteläinen maku tasapainottivat vielä hieman nuorta ja tanniinsta viiniä. Viini sopi hyvin yhteen tryffeleiden kanssa, ruuan kermaisuus tasapainotti viiniä.
 Seuraavaksi ruuaksi tarjottiin paistettu turskafilee. Lisäkkeenä paprikaa ja savustetusta munakoisosta tehty pyree. Viininä tässä Humilitat, Frank Massardin helpohko, maanläheisen luumuinen punainen priorato.

Pääruuaksi saatiin luomukanankoipi, joka oli kypsennetty juuri sopivan mureaksi mutta silti mehukkaaksi. päällä oli pieni tiraus kastiketta, annos hyvin pelkistetty mutta kanankoiven maku oli täydellinen sellaisenaan. Viininä tällä ruualla Balcones, Carnacha, Carinena CS-sekoite. Marjainen viini, jonka suutuntuma oli täyteläisen pehmeä. Pitkät pehmeät tanniinit viipyivät suussa pitkään täydentäen viini-ruokanautinnon. Lopuksi saatiin vielä juustoja, niiden jälkeen jälkiruuaksi Tanniinille Crema catalana kera jäätelön ja Kuplalle Suklaakakkua, joka oli kruunattu oliiviöljyllä ja suolalla.


Ateria oli kokonaisuutena mahtava päätös prioratin vaellukselle. Tämän jälkeen vyöryttiin hotellille nukkumaan, aamulla suunnattiin junalla takaisin Barcelonaan ja siitä seuraavana päivänä takaisin kotisuomeen. Reissu oli antoisa kokemus, suosittelemme kaikille vierailua prioratissa, jossa viinitilat olivat kotoisan pieniä ja suhtautuivat loistavasti vierailijoihin. Alue on melko pieni, joten siitä saa viikossa varsin kattavan kuvan.

Viikonlopun viininä: tuliaisia prioratosta

Margen etiketissä, kuvataan hyvin alueen maaperää. 

Viime viikonloppuna avautui ensimmäinen tuliaispullo prioratista, Marge 2010. Rypäleinä tässä Garnacha 60, CS 20, Merlot 10 ja Syrah 10. Viini tulee de l'encastellin tilalta Porrerasta, jonka ohi taidettiin kävelläkin.Kuitenkin viini ostettiin loppureissusta Falsetista viinikauppiaan suosituksen perusteella, hinta taisi olla 8 euron tienoilla.

Viini aukesi perjantaina, jolloin se ilmattiin vacuvinillä tulevaa varten. Ensi maistamalla viini oli hivenen viileää, jolloin aromit olivat varsin hennot. Väri oli syvä purppura. Tuolloin oltiin lähdössä ystävien luo viettämään iltaa, joten tarkempaa makuanalyysiä ei ehditty juuri tehdä. (viini oli lähinnä Kuplan rauhoittamiseen villin työpäivän jälkeen...)

Tanniini maistoi viinin rauhassa seuraavana päivänä, jolloin se oli sopivan lämpöistä. Tuoksussa tuntui mineraalisuutta, punaisia marjoja, mausteita ja hentoa pippurisuutta. Maussa marjaisuus korostui heti viinin valuessa suuhun. Hapokkuus oli kohtalainen, tanniinit melko voimakkaat. Tanniinit yhdessä korkeahkon alkoholipitoisuuden kanssa jättivät mukavan jälkipoltteen, joka ei ollut kuitenkaan viinamainen. Jälkimaussa mausteisuus, etenkin pippurisuus korostui. Viini oli hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaista hankinnoista aikoihin.

Viini oli auki lähes viikon, Tanniini nautti siitä puoli lasillista joka ilta. Viini parani viidenteen aukiolopäivään saakka, vasta torstaina viini alkoi maistua hieman etikkaiselta. Marjaisuus korostui koko  5 päivän ajan, ja viini pehmeni mukavaksi siemailujuomaksi.

Loistohankinta, tätä oli kiva nautiskella syksyn ensimmäisiä räntäsateita ikkunan takaa katsellessa