Pikavisiitti Barcelonaan

Ihan pikainen ja koulutuksentäyteinenkin työmatka Barcelonaan piristi viilenevässä syksyssä, auringon lataaminen tähän aikaan vuodesta on mahtavaa. Ajankohta oli hyvä myös sikäli, että kaupungin pahin turistisesonkin oli selvästi takana päin. Seuraavassa joitakin fiiliksiä.

Vuokrasin kämpän Graciasta, ydinkeskustan pohjoispuolelta. Alueella on paljon artesaaniputiikkeja ja pikkurafloja. Erittäin rauhallinen mutta silti vain 20 min kävelymatkan päässä Plaza Catalunyalta. Gracian kauppahalli Mercat de l'Abaceria on helmi, jossa saa jonottaa juustojaan ja muita herkkujaan paikallisten mummojen kanssa. Vahva suositus alueelle.

Pienpanimobuumi näyttää voivan paksusti myös Barcelonassa. Beerket oli keskittynyt katalonialaisiin pienpanimotuotteisiin. He tarjoavat näitä paitsi paikan päällä myös täytettäviin pulloihin mukaan otettavaksi. Koskahan voin hakea Nordic Breweryn tuotteita Gastropub Kalevasta täyttöpulloon? In my dreams. Beerket sijaitsi aivan vuokraamani asunnon vieressä, joten maistelin läpi käytännössä koko hanavalikoiman. Vahva suositus Montsenyn oluille ja Fortin Sour Alelle. Graciasta löytyi mysö La Cerveceria Artesana-panimoravintola. Täällä vierailin vain kerran ja maistoin hieman hermostuneen savuisaa blond alea. Listalla oli kuitenkin mielenkiintoiselta vaikuttavia tuotteita, joten suositus kaikille oluen ystäville.

Lähiruokabuumi oli myös vahva, Km0-kauppoja ja ravintoloita oli varsin runsaasti. Kyseinen liike promoaa katalonialaista lähi- ja luomutuotantoa. Moniin suomalaisiin lähituotteita myyviin liikkeisiin nähden hinnat olivat peruskauppoihin verrattuna melko kilpailukykyisiä (tosin en käynyt isoissa marketeissa joissa hintataso olisi saattanut olla edullisempi).

Uusia ravintoloita en varsinaisesti löytänyt. Viimeisenä päivänä kävin jo aiemminkin hehkuttamassamme Pintxo-baari Blai9:ssä. Voin vain todeta, että still going strong. Ja sellaisen huomioin tein, että on mukavaa kun olutta saa tilata safkansa kanssa 1,5 dl laseissa: freesi ja kylmä juomaa koko pidemmänkin lounaan ajan on jees!

Ja monopolin vankeina on aina mukava löytää Viña Tondoniaa Sparin tarjouksessa. Tämä on toki Suomessa mahdotonta, koska jos kilpailu vapautetaan niin meillä saa vain Rainbow-viiniä. Vai ?

Ja sivuhuomiona vielä se, että fillarin vuokraaminen on Barcelonassa ehdoton juttu. Kaupunki on melko tasainen ja pyörätieverkko kohtalaisen kattava ja toimiva. Aamuruuhkassa matka kongressikeskukselle sujui seisoskelevia autoja ja kiroilevia kuskeja ohitellen.

Barcelonan gastronomiset ja viinilliset tärpit

Teimme 2 viikon reissun Kataloniaan, ja matkalle osui monta herkullista viinikauppaa, ravintolaa, baaria ja kauppahallia. Barcelonassa on ruuan ja viinin ystävälle varmaan satoja kiinnostavia kohteita, mutta seuraavassa muutamia.

Olimme vuokranneet asunnon Poble Secin aluuelta Avenida Paral-lelin varrelta. Alueesta on vuoden verran kuiskittu, että sinne on noussut valtavasti kiinnostavia ruokapaikkoja. Tieto piti paikkansa! Aivan läheltä löytyi kymmeniä pintxo-ravintoloita, oivallinen viinibaari, kahviloita ja kauppahalli. Ja tietysti myös valtavasti puistoa kaksivuotiaallemme vain parin sadan metrin päässä alkavalta Montjuicin alueelta.

Tapas- ja pintxoravintolat olivat keskittyneet Carrer Blai:lle. Monet näistä oli nimetty yksinkertaisesti numeron mukaan, ja paras näistä oli mielestämme Blai 9. Pintxot olivat tuoreita, näyttäviä, innovatiivisia ja maukkaita. Plussaa tämä paikka sai siitäkin, että valtaosaa pitxoista ei oltu kasattu leivälle kuten yleensä, joten niitä jaksoi maistella useampia. Hinnat olivat 1-1,5 e kappale.

Monissa espanjalaisissa ravintoloissa viinivalikoima on suppeansorttinen, tarjolla on yleensä pari valkoista ja pari punaista vaihtoehtoa sekä cavaa. Toista maata oli kuitenkin Els Sortidors del Parlamet Carrer Parlamentilla, joka alkaa Paral-lelin ja Blain kulmauksesta. Listalta löytyi valikoima simppeleitä ruokia ja oivallinen lista sekä espanjalaisia että muun maailman viinejä ja paikallisia oluita. Raflaan voi mennä hyvin joko lasille tai aterialle.

Muutaman askeleen päästä edellisestä löytyykin sitten Sant Antonin kauppahalli, jonka remontti valmistuu lopullisesti ensi vuonna. Tällä hetkellä halli on evakkotiloissa Ronda de Sant Antonin varrella, mutta kala- liha- kasvis- gourmetsäilyke- ja juustokauppiaita oli lähes sata. Ja erotuksen Boquerian hallista suurin osa asiakkaista oli paikallisia, joten meininki oli aitoa.

Jokaisen viiniharrastajan mekka Barcelonassa on Vila Viniteca Riberan alueella lähellä pääpostia. Valikoima on espanjalaisista viineistä kiinnostuneelle taivaallinen, eivätkä hinnat todellakaan ole pilvissä. Esimerkiksi monien hehkuttamia Tondonian vanhempia vuosikertoja löytyy parinkympin pullohinnalla.

Ruokaa ja juomaa Espanjan malliin

Meidän lomilla yllättäen ruualla ja juomalla on suuri vaikutus siihen, oliko loma onnistunut vai ei. Calafellin ruokatarjonnasta kerrottiin jo aikaisemmin, mutta lisäksi lomalle osui kaksi muuta melkein täydellistä ravintolakohdetta. Ensimmäinen osui kohdalle reissun ainoana Barcelona-päivänä, jolloin vierailtiin Pares Baltalta saatujen suositusten perusteella modernia tapasruokaa tarjoilevassa Comerc 24-ravintolassa, joka on ensimmäinen Carles Abellanin avaamista ravintoloista Barcelonassa. Comerc 24 on avattu vuonna 2001 ja aiheutti avaamishetkellään valtavan keskustelun tavallaan käyttää tapaksia menussaan. Abellan kutsuu ravintolan menua glokaaliksi, jossa yhdistyy perinteinen tapaskulttuuri yhdistetttynä Italialaiseen, meksikolaiseen ja aasialaiseen keittiöön. Juuri tätä saimmekin kokea, kun pääsimme maistelemaan ravintolan herkkuja. Otimme molemmille lounaaksi päivän 7-ruokalajin tapasmenun; voi sitä makujen ilotulitusta.

Alkuun meille tarjottiin 6 erilaista amusea, joista parhaimmat ja yllättivimmät makuelämykset löytyivät pitsasta, joka sisälsi mansikoita, anjovista ja mozzarellaa. Tämä versio menee taatusti testiin myös kotona.

Tapaksista parhaita olivat  sardiinit appelsiinisalaatin ja tuoreen wasabin kera, samoin kuin Pekingin ankan tapaan tehty vasikan poski lisukkeiden kera. Kaikki tapakset olivat todella kekseliäitä ja makua oli todella paljon tarjolla annoksessa kuin annoksessa. Oli suorastaan harmi, että ei ollut aikaa syödä 12-ruokalajin Gran-menua, kun muu seurue odotti jo.


Viineinä nautittiin alkuun jo tuttua Recaredon brut naturea 2007, joka oli suorastaan halpaa verrattuna Suomen hintoihin. 6  euroa hyvästä cava-lasillisesta, miksi tätä ei koskaan tapahdu Suomessa. Amusten ja kala-tapasten kanssa nautittiin Abellan-Bobet Acido 2012, jossa rypäleinä oli albarinhon ja rieslingin sekoitus. Kerrassaan loistava viini, jossa molemmat rypäleet pääsivät oikeuksiinsa nimen mukaisella tavalla. Liha-tapasten kanssa nautittiin Furvus 2009, joka tulee jo edellisellä reissulla tutuksi tulleelta Monsantin alueelta. Viini oli Garnachan ja Merlotin sekoitus ja jälleen kerran hyvä osoitus siitä, kuinka pitäisi muistaa tutustua enemmän Espanjan ei-tunnetuihin viinialueisiin.

Jälkiruuista minun on ainakin hankala valita parasta, koska kaikki sulivat suuhun. Kaikista mielenkiintoisin oli ravintolan tavaramerkki ConGuitos c24, jossa suklaakonvehti oli täytetty crema catalanin kaltaisella maitoseoksella. Ei voi kuin ihmetellä miten niin ohuen suklaan sisään on saatu maitoliemi ja annos vielä saadaan pöytään asti.

Lounaan kruunasivat petit foursit, jotka olivat todella kekseliäitä ja upeasti toteuttetuja. Parhaimpia olivat oreo-keksit mautstettuna mustalla seesaminsiemenellä ja matchasta tehty suklaa, joka maistui suussa vielä puoli tuntia ravintolasta lähdön jälkeenkin.

Kerrassaan upea lounas jälleen kerran ja ehdottomasti suosittelemme paikkaa, jos etsitte Barcelonasta hyvää ravintolaa, joka käyttää kekseliäästi eri raaka-aineita.

Koska meillä oli talo vuokrattuna viikon verran reissusta läheltä Sant Celonia, teimme usein talolla ruokaa illalla itse. Mikäs siinä tehdessä, koska raaka-ainevalikoima oli aavistuksen verran parempi kuin Suomessa edes parhaimpaan sesonkiaikaan. Viikon aikana kävimme kuitenkin kerran lounaalla ja kerran illallisella läheisessä kylässä sijainneessa  can marc-nimisessä maaseuturavintolassa, jota ei voi kun kehua. Jälleen kerran michelinin oppaan bib gourmand-suositukset ovat osuneet kohdalleen.


Lounaan hinta veden ja viinin/juoman kanssa oli n.25-30 euroa ja 6 ruokalajin tapasillallinen oli juomineen 50-60 e, joten hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan. Illallinen oli kertakaikkiaan upea kokonaisuus, jossa oli hyödynnetty todella hyvin paikallisia raaka-aineita ja valmistustapoja.





Illallisen parasta antia oli hanhenmaksa mansikoiden ja balsamicon kera sekä kananpojalla täytetyt raviolit bechamel-kastikkeen kera. Myös ensimmäisenä jälkkärinä tarjottu eukalyptuksella maustettua omenaa kera vihreä tee-sorbetin. Annos oli todella raikas ja kaikilla seurueen jäsenillä kesti todella kauan tajuta, että millä omena on oikein maustettu. Illallisen tunnelmaa nosti ruuan lisäksi sijainti, koska keli oli kohdallaan saimme nauttia illallisen ravintolan sisäpihalla olevassa teltassa joen virratessa vieressä. Kerrassaan mainio päätös onnistuneelle lomalle.

Priorat, end of the triloque

Up we go

Poboledasta lähdettiin aamiaisen jälkeen kohti alkupistettä, Falsetia. Matkaa kertyisi noin parikymmentä kilometriä, joten lähdimme kohtalaisen ajoissa yhdeksän maissa patikoimaan. Aluksi kuljimme laaksoon pitkin hyvää, viinitilalle johtavaa tietä. Puolen tunnin jälkeen tie alkoi nousta vähitellen ylöspäin, aina vain jyrkemmin ja jyrkemmin. Nousu jatkui, ja sitten katosivat GR-merkinnät. Jouduimme etsimään oikeaa reittiä liki tunnin, ja lämpötila nousi nousemistaan. Lopulta oikea reitti löytyi ja nousu jatkui aina vain jyrkempänä.
Lopulta kuitenkin päästiin harjanteen huipulle pitkän taivalluksen jälkeen. Ylhääällä syötiin hiukan eväitä ennen jatkamista alas kohti Falsetia. Matkalta poimittiin vielä manteleita ja hasselpähkinöitä tuliaisiksi ystäville. Mantelipuita ja pähkinäpensaita kasvoi villeinä polkujen varsilla lähes kaikkialla. Manteleita poimiessamme olimme onneksi jo oppineet, että joka puusta täytyy maistaa yksi, jottei kerää vahingossa karvasmanteleita. Them no good.

Falset häämöttää

Falsetiin päästiin juuri sopivasti lounasajaksi. Olimme varanneet huoneen Hostal Sportista, joka oli Falsetin ainoa oikea hotelli. Heitimme vaelluskamppeet huoneeseen ja palasimme hotellin terassille syömään tapas-lounasta. Erityisesti tanniini piti Caracoles del montagne:sta eli kotiloista paistettuna yrttivoissa. Myös perusmanchego upposi, kuten aina. Tapasten kanssa juotiin vaihteeksi valkoviiniä, joka oli luonteeltaan varsin täyteläistä, ei kuitenkaan hedelmäisellä tavalla vaan paremminkin mineraalisen täyteläinen. Erilaista, muttei pahaa.

Tuliaisputeleita

Illaksi käytiin varaamassa pöytä celler 'l Aspicista, jonka guide michelinkin on noteerannut lupaavana paikkana. Iltapäivä kierreltiin kaupunkia ja tehtiin tuliaishankintoja.

Cellers l' Aspic oli sinne saapuessamme kello 9 lähes tyhjä. Olimme kuitenkinhalunneet varata pöydän ajoissa, koska suunnittelimme syövämme läpi koko 6 ruokalajin maistelumenuun "menu marinado en vino". Toivoimme vielä erikseen kokilta, että saisimme maistaa jonkun ruuan kanssa Frank Massardin Humilat-viiniä ja muutenkin toivomus oli Prioratin ja Monsantin alueen viineissä.

Alkuun tarjottiin amuse bouchena Gaspachoa-shotti, joka oli todella hyvää. Alkuruokana oli ankan maksaa, salaattipedillä, todella kypsiä viikunoita ja suolattuja vehnänjyviä. Viininä oli valkoinen garnacha Monsantin alueelta, todella voimakas valkoinen viini joka kätki sisälleensä varsinaisen mineraalipommin. Viini täydensi hienosti ankanmaksan makumailmaa jeikä jäänyt voimakkaalta maistuvan alkuruuan jalkoihin.
Toinen alkuruoka koostui itsetehdyistä tortelliineista, jossa täytteenä oli metsäsientä ja vuohenjuustoa. Ruuan kruunasivat tryffelilastut pastan päällä. Annoksen viininä oli Pater ja rypäleenä Garnacha. Viini oli mineraalinen tummien marjojen pakkaus, jossa hapot ja keskitäyteläinen maku tasapainottivat vielä hieman nuorta ja tanniinsta viiniä. Viini sopi hyvin yhteen tryffeleiden kanssa, ruuan kermaisuus tasapainotti viiniä.
 Seuraavaksi ruuaksi tarjottiin paistettu turskafilee. Lisäkkeenä paprikaa ja savustetusta munakoisosta tehty pyree. Viininä tässä Humilitat, Frank Massardin helpohko, maanläheisen luumuinen punainen priorato.

Pääruuaksi saatiin luomukanankoipi, joka oli kypsennetty juuri sopivan mureaksi mutta silti mehukkaaksi. päällä oli pieni tiraus kastiketta, annos hyvin pelkistetty mutta kanankoiven maku oli täydellinen sellaisenaan. Viininä tällä ruualla Balcones, Carnacha, Carinena CS-sekoite. Marjainen viini, jonka suutuntuma oli täyteläisen pehmeä. Pitkät pehmeät tanniinit viipyivät suussa pitkään täydentäen viini-ruokanautinnon. Lopuksi saatiin vielä juustoja, niiden jälkeen jälkiruuaksi Tanniinille Crema catalana kera jäätelön ja Kuplalle Suklaakakkua, joka oli kruunattu oliiviöljyllä ja suolalla.


Ateria oli kokonaisuutena mahtava päätös prioratin vaellukselle. Tämän jälkeen vyöryttiin hotellille nukkumaan, aamulla suunnattiin junalla takaisin Barcelonaan ja siitä seuraavana päivänä takaisin kotisuomeen. Reissu oli antoisa kokemus, suosittelemme kaikille vierailua prioratissa, jossa viinitilat olivat kotoisan pieniä ja suhtautuivat loistavasti vierailijoihin. Alue on melko pieni, joten siitä saa viikossa varsin kattavan kuvan.