Priorat, end of the triloque

Up we go

Poboledasta lähdettiin aamiaisen jälkeen kohti alkupistettä, Falsetia. Matkaa kertyisi noin parikymmentä kilometriä, joten lähdimme kohtalaisen ajoissa yhdeksän maissa patikoimaan. Aluksi kuljimme laaksoon pitkin hyvää, viinitilalle johtavaa tietä. Puolen tunnin jälkeen tie alkoi nousta vähitellen ylöspäin, aina vain jyrkemmin ja jyrkemmin. Nousu jatkui, ja sitten katosivat GR-merkinnät. Jouduimme etsimään oikeaa reittiä liki tunnin, ja lämpötila nousi nousemistaan. Lopulta oikea reitti löytyi ja nousu jatkui aina vain jyrkempänä.
Lopulta kuitenkin päästiin harjanteen huipulle pitkän taivalluksen jälkeen. Ylhääällä syötiin hiukan eväitä ennen jatkamista alas kohti Falsetia. Matkalta poimittiin vielä manteleita ja hasselpähkinöitä tuliaisiksi ystäville. Mantelipuita ja pähkinäpensaita kasvoi villeinä polkujen varsilla lähes kaikkialla. Manteleita poimiessamme olimme onneksi jo oppineet, että joka puusta täytyy maistaa yksi, jottei kerää vahingossa karvasmanteleita. Them no good.

Falset häämöttää

Falsetiin päästiin juuri sopivasti lounasajaksi. Olimme varanneet huoneen Hostal Sportista, joka oli Falsetin ainoa oikea hotelli. Heitimme vaelluskamppeet huoneeseen ja palasimme hotellin terassille syömään tapas-lounasta. Erityisesti tanniini piti Caracoles del montagne:sta eli kotiloista paistettuna yrttivoissa. Myös perusmanchego upposi, kuten aina. Tapasten kanssa juotiin vaihteeksi valkoviiniä, joka oli luonteeltaan varsin täyteläistä, ei kuitenkaan hedelmäisellä tavalla vaan paremminkin mineraalisen täyteläinen. Erilaista, muttei pahaa.

Tuliaisputeleita

Illaksi käytiin varaamassa pöytä celler 'l Aspicista, jonka guide michelinkin on noteerannut lupaavana paikkana. Iltapäivä kierreltiin kaupunkia ja tehtiin tuliaishankintoja.

Cellers l' Aspic oli sinne saapuessamme kello 9 lähes tyhjä. Olimme kuitenkinhalunneet varata pöydän ajoissa, koska suunnittelimme syövämme läpi koko 6 ruokalajin maistelumenuun "menu marinado en vino". Toivoimme vielä erikseen kokilta, että saisimme maistaa jonkun ruuan kanssa Frank Massardin Humilat-viiniä ja muutenkin toivomus oli Prioratin ja Monsantin alueen viineissä.

Alkuun tarjottiin amuse bouchena Gaspachoa-shotti, joka oli todella hyvää. Alkuruokana oli ankan maksaa, salaattipedillä, todella kypsiä viikunoita ja suolattuja vehnänjyviä. Viininä oli valkoinen garnacha Monsantin alueelta, todella voimakas valkoinen viini joka kätki sisälleensä varsinaisen mineraalipommin. Viini täydensi hienosti ankanmaksan makumailmaa jeikä jäänyt voimakkaalta maistuvan alkuruuan jalkoihin.
Toinen alkuruoka koostui itsetehdyistä tortelliineista, jossa täytteenä oli metsäsientä ja vuohenjuustoa. Ruuan kruunasivat tryffelilastut pastan päällä. Annoksen viininä oli Pater ja rypäleenä Garnacha. Viini oli mineraalinen tummien marjojen pakkaus, jossa hapot ja keskitäyteläinen maku tasapainottivat vielä hieman nuorta ja tanniinsta viiniä. Viini sopi hyvin yhteen tryffeleiden kanssa, ruuan kermaisuus tasapainotti viiniä.
 Seuraavaksi ruuaksi tarjottiin paistettu turskafilee. Lisäkkeenä paprikaa ja savustetusta munakoisosta tehty pyree. Viininä tässä Humilitat, Frank Massardin helpohko, maanläheisen luumuinen punainen priorato.

Pääruuaksi saatiin luomukanankoipi, joka oli kypsennetty juuri sopivan mureaksi mutta silti mehukkaaksi. päällä oli pieni tiraus kastiketta, annos hyvin pelkistetty mutta kanankoiven maku oli täydellinen sellaisenaan. Viininä tällä ruualla Balcones, Carnacha, Carinena CS-sekoite. Marjainen viini, jonka suutuntuma oli täyteläisen pehmeä. Pitkät pehmeät tanniinit viipyivät suussa pitkään täydentäen viini-ruokanautinnon. Lopuksi saatiin vielä juustoja, niiden jälkeen jälkiruuaksi Tanniinille Crema catalana kera jäätelön ja Kuplalle Suklaakakkua, joka oli kruunattu oliiviöljyllä ja suolalla.


Ateria oli kokonaisuutena mahtava päätös prioratin vaellukselle. Tämän jälkeen vyöryttiin hotellille nukkumaan, aamulla suunnattiin junalla takaisin Barcelonaan ja siitä seuraavana päivänä takaisin kotisuomeen. Reissu oli antoisa kokemus, suosittelemme kaikille vierailua prioratissa, jossa viinitilat olivat kotoisan pieniä ja suhtautuivat loistavasti vierailijoihin. Alue on melko pieni, joten siitä saa viikossa varsin kattavan kuvan.

Priorat, true part 1

Edellinen postaus jäi kuvan väärän tiedostomuodon vuoksi hyvinkin torsoksi, joten aloitettakoon uudelleen.

Prioratiin siis suunnattiin rinkat selässä 4 päivän vaellukselle. Lennot kulkivat Lufthansan lakkoilusta huolimatta, ja perille Barcelonaan päästiin maanantai-illaksi. Viime hetkellä varattu huone hostel Bahiassa oli pitkään aikaan ala-arvoisin majoituskokemus, joten kyseistä läävää Plaza Cataloñialla kannatta välttää kuin ruttoa.

edellisessä kuvassa mantelipuu, tässä viinitarhaa ja maisemaa

Aamulla napattiin juna etelään, Tarragonan kautta Falsetin pikkukaupunkiin. Falset sijaitsee Prioratin alueen eteläreunalla, varsinaisesti kaupunki kuuluu vielä DO Montsantin alueeseen. Montsant ympäröi Prioratia kaikkialta muualta paitsi idästä. Yöpaikka oli varattu Marcan kylästä, pari kilometriä Falsetista etelään.

Falsetissa etsittiin pitkään ja hartaasti GR 174-vaellusreitin alkua. Turistitoimistossa ei kyseistä reittiä tunnettu, eikä kartta auttanut kaupunkialueella. Parin tunnin harhailun jälkeen kyseinen reitti kuitenkin löytyi seuraavaa päivää varten. Lounasta syötiin kylän ainoan hotellin, Hostal Sportin ravintolassa. Tapakset olivat maistuvia, mutta mitenkään ihmeellisenä ravintolaa ei voinut pitää.

Yritimme varata illaksi pöytää Celler L'aspic-nimisestä ravintolasta, mutta meille selvisi että ravintola on iltaisin auki ainoastaan perjantaina ja lauantaina. Näin olikin sitten kaikissa kylän ravintoloissa. Pikaisesti päätettiin hankkia ruokarpeet kaupasta, samalla saatiin eväät seuraavan päivän vaellukselle. Leipää, manchegoa, jamon serranoa, oliiveja, tomaatteja, lisäksi Buil en Ginen Gine-nimistä punaista viiniä (Garnacha tinta ja Samsó). Viini oli vasta avattuna melkoinen tykki mineraalitykki, hedelmäinen, mineraalinen, todella hapokas ja tanniininen. Juuston kanssa upposi kuitenkin ihan kivasti. Nälkä lähti hienosti, ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli silmään varsin nopeasti.

Majapaikan emäntä valmisti aamulla hyvän aamiaisen, johon kuului tyypillinen tomaattileipä eli pan con tomate, joka on siis paahdettu leipä oliiviöljyllä, pintaan lisäksi hierottu tomaattia. Tarjolla oli myös serranoa ja manchegoa. Aamiaisen jälkeen emäntä tarjosi vielä autokyydin Falsetiin, joten ensimmäinen vaelluspäivä lyheni mukavasti. Tosin autotien varressa tarpominen ei mitenkään mieltä ylentävää koskaan ole.

Falsetista lähdettiin polulle, joka alkoi helppona hiekkatienä kohti Belmunt del Prioratin kylää. Tien varrella kasvoi tasaisilla pelloilla valtavasti mantelipuita ja pähkinäpensaita, joiden hedelmät olivat juuri parhaimmillaan. Alun tasaisen osuuden jälkeen päästiin ensimmäisiin rinteisiin ja törmättiin ensimmäisiin prioratin viinitarhoihin.

Maaperä oli hyvin karua, lähes aavikkomaisen kuivaa. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet alueella poikkeuksellisen vähäsateisia, ja sen huomasi. Maaperä on kuitenkin liuskekiveä, joka läpäisee varsin hyvin vettä. Alueen korkeampiin osiin kertyy talvella lunta, ja keväällä tästä syntyy runsaasti sulamisvettä, joka painuu syvälle maan sisään. Syvemmällä kosteus jakautuu huokoiseen kallioon, josta se ei auringon paahteesta huolimatta haihdu. Alueen viiniköynnökset kasvattavatkin tyypillisesti jopa 20 metriset juuret, joiden avulla köynnös pysyy hengissä hyvinkin pitkään ilman sateen tuomaa kosteutta. Alueelle tyypillinen leikkaus on En Vaso oli ranskalaisittain En Gobelet. Köynnökset leikataan hyvin pieneksi, jotta minimoidaan kosteuden haihtuminen lehtien kautta. Siten sato jää hyvin pieneksi, mutta rypäleet keräävät sitäkin intensiivisemmän mineraalisen ja mausteisen aromin.

Belmuntiin päästiin noin puolentoista tunnin melko kevyellä kävelyllä. Lämpötilakin oli aamupäivällä siedettävä, 20 asteen paikkeilla. Belmuntista löydettiin kysymällä kahvila, jossa luettiin karttaa ja nautittiin virvokkeita.

Belmuntista oli tarkoitus jatkaa GR 174:sta Lloariin. Reitti kuitenkin hävisi kylässä täysin. Vajaan tunnin etsimisestä huolimatta jatkoa ei löytynyt, joten päätimme lopulta siirtyä eteenpäin pikkutietä pitkin. Tunti sitten käveltiinkin asvalttitie reunaa melkoisessa kuumuudessa. Lopulta kuitenkin pääsimme takaisin reitille ennen seuraavaa kylää. Lloarissa ei ollut juuri mitään, joten kylä ohitettiin nopeasti. Kylän ulkopuolella pysähdyttiin eväslounaalle melkoiseen rinteeseen, jota oli kylästä laskeuduttu kohti Riu Siurana-joen laaksoa. Lounaan ohessa lipiteltiin loput edellispäivän viinistä.

Clos Mogador

Lounaan jälkeen olikin aika jatkaa viimeistä osuutta kohti senpäiväistä päämäärää, Gratallopsin kylää. Heti lähdön jälkeen törmättiin kuitenkin villiin viikunapuuhun, josta napsittiin uskomattoman makeita hedelmiä jälkiruuaksi. Ensimmäinen jyrkähkö lasku muutaman viinilasillisen jälkeen oli jännittävä, sen jälkeiset nousut melko raskaita. Lämpötila nousi, ja etenkin etelään viettävillä rinteillä paahde oli melkoinen.

Perille päästiin lopulta, Kylään saavuttiin Prioratin ensimmäisten modernien viinitilojen, Rene Barbierin 70-luvun alussa perustaman Clos Mogadorin ja toisen vanhan tilan, Clos del Obacin ohi. Kyselemällä löytyi myös paikallisen viiniosuuskunnan ylläpitämä majoituspaikka, Hostal Elvira.

Suihkun jälkeen lähdettiin etsimään Devinssi Wineryä, johon oli etukäteen sovittu vierailu.

Lisää kuvateksti

Devinssi löytyi, ja lopulta myös vierailun isäntä. Viinitalo on varsin pieni, tuotanto vain 10.000 pulloa vuodessa. Tuotantotilat sijaitsevat kylän keskustassa vanhassa oliiviöljypuristamossa, joka on kunnostettu ja muutettu viinivalmistamoksi. Tilat olivat hyvin pienet, suuren autotallin kokoiset. Isäntä esitteli innokkaasti käymistankit, joitka ovat yksinkertaiset terästankit. Lämpötilan kontrollointiin käytetään maidon jäähdyttimiä, jotka upotetaan viiniin jos lämpötila nousee liiaksi. Kuorimäskiä sekoitetaan käsin. Kypsytyskellari sijaitsi viereisessä tilassa. Pullotukseen käytetään pientä pumppua, korkitus hoituu mekaanisella käsikäyttöisellä laitteella. Uutuutena esiteltiin laite, jolla etiketit saadaan liimattua suoraan tarranauhalta. (Pienissä määrissä tuotettuihin pulloihin etiketit kuitenkin liimataan käsin, tarranauha kun on kallista.)

Rocapoll. Kuivaa ja matalaa carineñaa

Sitten käynti kylän lähellä sijaitsevalla viinitarhalla, jossa kasvavaa vanhoja Carineña-köynnöksiä. Tarhan nimi on Rocapoll, ja sen sadosta tuotetaan samannimistä single vineyard-viiniä. Tarhalta voi myös 'adoptoida' viiniköynnöksiä, jolloin tila lähettää adoptoijalle säännöllisin välein uutiskirjeen tarhan kuulumisista. Adoptiohintaan kuuluu laatikko viiniä, ja niin haluttaessa vierailu tilalle. 

Tarhalla käynnin jälkeen maistettiin vielä talon viinit: Cupatge, Mas de los Valls ja Il.lia. 

viini rivissä

Cupatge on nuori cuvee (Garnacha, Carineña, Syrah, Merlot, CS). Hyvin marjainen, tanniininen ja hapokas. Sopii hyvin grillatuille ruuille.

Mas de Los Valls (Garnacha, Carineña, CS) on hedelmäinen, mutta selvästi pehmeänpi. Pidemmän tynnyrikypsytyksen ansiosta tanniinit ovat pehmeämmät, tammen aromi aistittavissa. Viinissä on myös aavistus yrttistä mausteisuutta. Keskipitkä maku, hapot melko pehmoiset.

Il.lia on tuotettu vanhojen köynnösten marjoista, rypäleet kuten edellisessä. Tynnyrikypsytys on pidempi. Vanhojen tarhojen syväjuuristen köynnösten tuoma mineraalisuus on huomattavasti voimakkaampi kuin edellisessä. Pidempi kypsytys on tuonut viiniin vaniljaisia ja kanelisia maustearomeja. Viini on suutuntumalta pehmeä, sopii sellaisenaankin siemailuun. Toisaalta sopii hyvin myös ruokaviiniksi, tätä voisin yhdistää esimerkiksi riistaan tai tummiin, sieniä sisältäviin ruokiin.

Tilavierailun jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa illaksi. Gratallopsissa on ravintola Piro, jota oli suositeltu kovasti. Se ei kuitenkaan ole arkisin auki kuin lounasaikaan (Espanjalaisittain siis klo 14-16:30). Niinpä päädyimme syömään kylän hotellin, Cal Llopin (Sudenpesä) ravintolaan. Saimmekin oikein hyvän aterian, mm. Viiriäistä pähkinäisellä salaattipedillä, Paistettuja pikkumustekaloja, Bacalao-kalaa, suussasulavia lampaanribsejä.

Ruuan jälkeen suunnattiin majapaikkaan ansaituille unille.