Prioratin reissulla syötiin todella hyvin

Prioratin viikon aikana teimme paljon ruokaa vuokra-asunnossa, mutta ehdimme maistelemaan myös paikallisten ravintoloiden antia. Joukossa on loistavan hinta-laatusuhteen omaavia lounaspaikkoja ja upeita illallispaikkoja. Sesonkikauden ulkopuolella kannattaa kuitenkin huomioida, että useimmat ravintolat ovat iltaisin auki vain perjantaista sunnuntaihin.

Espanjassa on melko tiukat ateria-ajat, joista ravintolat pitävät kiinni noin minuutilleen. Jos lounas alkaa kello 13, ravintolan ovelta nousee teräskalteri kello 13.00. Alueella syödään aamiaiseksi useimmiten maitokahvi ja croisat. Toinen 'aamiainen' (Esmorza) syödään siinä 11 aikaan, ja se on lähellä suomalaista aamiaista: Juusto-kinkkupatonkia, joskus tomaattipapuja tai munakasta. Lounasaika alkaa klo 13 ja on vilkkaimmillaan siinä kahdelta iltapäivällä. Illallisravintolat aukeavat kello 20, ja ennen tätä saatetaan syödä tapaksia tai pintxoja (vermutin kera).

Falsetissa on muutama vierailemisen arvoinen ravintola. Lounasaikaan laadukasta ja maukasta ruokaa tarjoilee AJ pääkadulla. 3 ruokalajin ateria viineineen kustanataa veroineen sellaiset 12 e. Nälkä ei takuulla jää.

Lapset ovat ravintoloihin tervetulleita, myös illalliselle

Myös kaupungin paras ravintola El Celler De l'Aspic tarjoilee lounasta, joka oli mielestämme ehkä jopa illallista parempi. 4 ruokalajin ja jälkiruuan sisältävä menu oli visuaalisesti ja mauiltaan mahtava, eikä kolmen kympin hinta ollut päätähuimaava. Menulle passatut viinit nostavat hintaa 15 e, mikä kannattaa maksaa. Keittiömestari-sommelier-hovimestari on varsinainen velho viini-ruokaparien luomisessa.

Aspicin loistavuutta

Söimme ravintolassa myös 6 ruokalajin illallismenun viineineen, ja kokemus oli uskomattoman mahtava. Iberico-salaattia, pariloitua kalaa, luomukanaa ja upeita lisäkkeitä unohtamatta menun päättäneitä jättimäisiä jälkiruokia. Kuvat kertokoon. Löysimme ravintolan jo viime reissulla, siitä tarkemmin täällä.

La Cooperativa, klassisesti kuviotua vahakangasta

Ja herkkuruokaa

Porreran kylästä löytyi loistava ravintola La Cooperativa, jota monet olivat ennen reissua suositelleet. Omistaja puhuu hyvää englantia ilmeisen mielellään, ja ravintola tarjoaa erittäin simplistisiä ruokia, joissa on makua vaikka pienelle kylälle. Pääruuaksi söimme luomuankkaa ja jänistä. Molemmat annokset olivat aivan upean makuisia, vaikka niissä ei ollutkaan juuri muuta näiden pääraaka-aineiden lisäksi: Molemmat annokset sisälsivät upean oliiviöljyisen liemen, jota olisi mieluusti hörppinyt lautasen reunalta varsinaisen ruuan jo loputtua.

Clos Figueresin maistuva tonnikalasalaatti oli oiva lounas

Gratalopsissa on kaunis ravintola Celler Clos Figueresin yhteydessä, ja hotelli Cal Llopsin ravintola tarjoili laadukasta ruokaa ainakin 3 vuoden takaisella vaelluksellamme.

Priorat, end of the triloque

Up we go

Poboledasta lähdettiin aamiaisen jälkeen kohti alkupistettä, Falsetia. Matkaa kertyisi noin parikymmentä kilometriä, joten lähdimme kohtalaisen ajoissa yhdeksän maissa patikoimaan. Aluksi kuljimme laaksoon pitkin hyvää, viinitilalle johtavaa tietä. Puolen tunnin jälkeen tie alkoi nousta vähitellen ylöspäin, aina vain jyrkemmin ja jyrkemmin. Nousu jatkui, ja sitten katosivat GR-merkinnät. Jouduimme etsimään oikeaa reittiä liki tunnin, ja lämpötila nousi nousemistaan. Lopulta oikea reitti löytyi ja nousu jatkui aina vain jyrkempänä.
Lopulta kuitenkin päästiin harjanteen huipulle pitkän taivalluksen jälkeen. Ylhääällä syötiin hiukan eväitä ennen jatkamista alas kohti Falsetia. Matkalta poimittiin vielä manteleita ja hasselpähkinöitä tuliaisiksi ystäville. Mantelipuita ja pähkinäpensaita kasvoi villeinä polkujen varsilla lähes kaikkialla. Manteleita poimiessamme olimme onneksi jo oppineet, että joka puusta täytyy maistaa yksi, jottei kerää vahingossa karvasmanteleita. Them no good.

Falset häämöttää

Falsetiin päästiin juuri sopivasti lounasajaksi. Olimme varanneet huoneen Hostal Sportista, joka oli Falsetin ainoa oikea hotelli. Heitimme vaelluskamppeet huoneeseen ja palasimme hotellin terassille syömään tapas-lounasta. Erityisesti tanniini piti Caracoles del montagne:sta eli kotiloista paistettuna yrttivoissa. Myös perusmanchego upposi, kuten aina. Tapasten kanssa juotiin vaihteeksi valkoviiniä, joka oli luonteeltaan varsin täyteläistä, ei kuitenkaan hedelmäisellä tavalla vaan paremminkin mineraalisen täyteläinen. Erilaista, muttei pahaa.

Tuliaisputeleita

Illaksi käytiin varaamassa pöytä celler 'l Aspicista, jonka guide michelinkin on noteerannut lupaavana paikkana. Iltapäivä kierreltiin kaupunkia ja tehtiin tuliaishankintoja.

Cellers l' Aspic oli sinne saapuessamme kello 9 lähes tyhjä. Olimme kuitenkinhalunneet varata pöydän ajoissa, koska suunnittelimme syövämme läpi koko 6 ruokalajin maistelumenuun "menu marinado en vino". Toivoimme vielä erikseen kokilta, että saisimme maistaa jonkun ruuan kanssa Frank Massardin Humilat-viiniä ja muutenkin toivomus oli Prioratin ja Monsantin alueen viineissä.

Alkuun tarjottiin amuse bouchena Gaspachoa-shotti, joka oli todella hyvää. Alkuruokana oli ankan maksaa, salaattipedillä, todella kypsiä viikunoita ja suolattuja vehnänjyviä. Viininä oli valkoinen garnacha Monsantin alueelta, todella voimakas valkoinen viini joka kätki sisälleensä varsinaisen mineraalipommin. Viini täydensi hienosti ankanmaksan makumailmaa jeikä jäänyt voimakkaalta maistuvan alkuruuan jalkoihin.
Toinen alkuruoka koostui itsetehdyistä tortelliineista, jossa täytteenä oli metsäsientä ja vuohenjuustoa. Ruuan kruunasivat tryffelilastut pastan päällä. Annoksen viininä oli Pater ja rypäleenä Garnacha. Viini oli mineraalinen tummien marjojen pakkaus, jossa hapot ja keskitäyteläinen maku tasapainottivat vielä hieman nuorta ja tanniinsta viiniä. Viini sopi hyvin yhteen tryffeleiden kanssa, ruuan kermaisuus tasapainotti viiniä.
 Seuraavaksi ruuaksi tarjottiin paistettu turskafilee. Lisäkkeenä paprikaa ja savustetusta munakoisosta tehty pyree. Viininä tässä Humilitat, Frank Massardin helpohko, maanläheisen luumuinen punainen priorato.

Pääruuaksi saatiin luomukanankoipi, joka oli kypsennetty juuri sopivan mureaksi mutta silti mehukkaaksi. päällä oli pieni tiraus kastiketta, annos hyvin pelkistetty mutta kanankoiven maku oli täydellinen sellaisenaan. Viininä tällä ruualla Balcones, Carnacha, Carinena CS-sekoite. Marjainen viini, jonka suutuntuma oli täyteläisen pehmeä. Pitkät pehmeät tanniinit viipyivät suussa pitkään täydentäen viini-ruokanautinnon. Lopuksi saatiin vielä juustoja, niiden jälkeen jälkiruuaksi Tanniinille Crema catalana kera jäätelön ja Kuplalle Suklaakakkua, joka oli kruunattu oliiviöljyllä ja suolalla.


Ateria oli kokonaisuutena mahtava päätös prioratin vaellukselle. Tämän jälkeen vyöryttiin hotellille nukkumaan, aamulla suunnattiin junalla takaisin Barcelonaan ja siitä seuraavana päivänä takaisin kotisuomeen. Reissu oli antoisa kokemus, suosittelemme kaikille vierailua prioratissa, jossa viinitilat olivat kotoisan pieniä ja suhtautuivat loistavasti vierailijoihin. Alue on melko pieni, joten siitä saa viikossa varsin kattavan kuvan.