Otsikko toki kertoo paljon. Tämä alkon vakiovalikoimasta löytyvä Riojan alueen viini on mielestämme aivan tyypillinen esimerkki alueensa klassisen tyylin viinistä. Riojassa on nykyään myös modernimpia tuottajia, jotka tahkoavat puhtaasta tempranillosta raikkaampia viinejä, esimekiksi Artadi, Allende ja Roda. Riojassa on alettu viime aikoina tuottaa myös tarhaviinejä 'terroir ensin'-periaatteella. Tämä LAN on kuitenkin vanhan koulukunnan Tempranillo-Graciano (Garnacha)- Mazuelo (Monastrell/Mourvedre)-Blendi.
Hyvin syvän rubiininen väri, vain parin millin läpinäkyvä reuna. Tuoksussa on selkeä vaniljainen tammi, mutta myös vahva kypsien punaisten marjojen paksu, hilloinen tuoksu: hillottua kirsikkaa, punasta luumua, hyvin, hyvin kypsää mansikkaa. Tarkemmin tuoksutellen nousee esiin nahkainen ja eläimellinen tuoksu. Vanhemmista italialaisista tuttua tallintaustaa ei löydy. Nahkainen tuoksu oli voimakkaampi heti pullon avaamisen jälkeen, tätä kirjoitettaessa pullo oli ollut auki päivän, ja kirsikkainen tuoksu on selvästi noussut nahkaa voimakkaammaksi. Tämä tekee viinille hyvää. Suussa viini on täyteläinen. Alkutuntuma on marjainen ja vaniljainen, hivenen hilloinen. Hieman myöhemmin paletille nousee nahkaisen ja tumman suklaan aromeja. Viinistä löytyy hieman happoa, joten mikään täydellinen lätkyrä ei ole kyseessä vaikka edellä oleva kuvailu voisi sellaisen mielikuvan antaa. Tanniinit ovat keskivahvaa voimakkaammat, mutta pitkän tynnyrikypsytyksen silkkisiksi pehmentämät. Jälkimaku on marjainen ja pitkähkö. Monissa viineissä tammi tunkee jälkimaussa päälimmäiseksi, tässä kuitenkin marjaisuus jää mukavalla tavalla kitalakeen kutkuttelemaan ja houkuttelee ottamaan seuraavan kulauksen.
Tämä oli jälleen paluu juurille. Olemme aloittaneet viiniharrastuksemme espanjalaisista viineistä, ja tämä klassisen tyylin Rioja oli juuri sitä mitä pullo antoi odotttaa: Kunnon hedelmää, vaniljaa ja tammen silkkisiksi hiomia tanniineja. Olemme viimeaikoina juoneet pääosin paljon raikkaampia viinejä, ja tällä hetkellä koen tuon raikkaamman tyylin enemmän omakseni. Vaihtelu kuitenkin virkistää, ja takatalvi antoi hyvän tekosyyn avata tämä hieman isommalla kädellä tarjoileva espanjalainen.
Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omaan korvaan tuo tammen määrä ja mitä nettisivuilta katsoin, niin aika modernilta vaikuttaa. Jos oikeasti Old Skewl -kamaa haluatte niin testatkaa López de Herediaa. Homma ei siellä muuttunut pahemmin reilun 130 vuoden aikana. Hauska esimerkki on heidän Crianzansa, joka on ollut tammessa vuoden pidempään kuin LAN'n Grand Reserva, mutta vaniljaisesta tammesta ei tietoakaan. Heidän skaalalla kyseessä on Crianza vaikka sen voisi myydä Grand Reservana.
VastaaPoistaOk. Meidän rioja-perehtyneisyytemme ei riittänyt aivan näin pitkälle. Omaan suuhun tammi oli tässä reipas ja pehmeän vaniljainen. Ehkä tätä pehmeää vaniljatammea on tottunut pitämään perinteisenä rioja-tyylinä, vaikka todellinen peribne taitaa ulottua tämän tyylin taakse. Täytyy hommata tuota herediaa jostakin, kiitämmme vinkistä!
VastaaPoistaJuu kyllä tuo LAN myöskin aika moderniksi menee jos vertaa La Rioja Altan viineihin, jotka ovat rutikuivia ja askeettisia, ja aivan mahtavia. Niille kanssa suositukset, eivät ole laatuunsa nähden pahan hintaisia.
VastaaPoistaLa rioja altan viinejäon ollut muutaman kerran virtuaalisessa ostoskorissa, mutta täytyy muistaa kotiuttaa ne ensi kerralla. Muga 2005 ja Remelluri 2007 löytyy kaapista, mutta täytyy testata myös teidän suosittelemia viinejä.
Poista