Uusi rypäletuttavuus: Tempranillo Blanco

Tilasin epähuomiossa jamonariumin makkara- oliiiviöjy- ja sardiinisatsin mukaan viinin, joka osoittautui pieneksi kuriositeetiksi. En tilatessa katsellut viinien speksejä lainkaan, täytin vain laatikkoa kun samoilla rahtikuluilla tuli tavaraa vähän enemmänkin.

Ad Libitum Tempranillo Blanco on Bodegas Juan Carlos Sanchan viini. Herra on paitsi viinitilallinen myös La Riojan yliopiston enologian professori. Hän on ollut mukana tempranillo blancon tarinassa sen alusta alkaen.

Rypälelajike löytyi sattumalta Murillo de Rio Lezassa sijaitsevalta viinitarhalta. Lajike päätyi tutkittavaksi yliopistolle Juan Carlos Sanchalle ja hänen kollegoilleen. Geenianalyyseissä se osoittautui lopulta punaisen tempranillon luonnolliseksi albiinomutaatioksi. Mutaatio saatiin stabiloitua ja lajiketta alettiin viljellä kokeellisesti hyvin tuloksin. Lopulta rypäle hyväksyttiin Riojassa sallituksi rypäleeksi vuonna 2007.

Yksi ensimmäisiä viljelijöitä oli Bodegas Juan Carlos Sancha, jonka tarhat ovat ehtineet 10 vuoden nuoreen ikään. 500 metrin korkeudessa kasvavat tarhat sijaitsevat yhdellä Rioja Alta viileimmistä alueista, mikä tuottaa rypäleisiin ja viiniin hyvän hapokkuuden.

Ad Libitum on ensimmäinen tilan tuottama viini, joka käy terästankissa eikä näe tammea ennen pullotusta. Viini on oljenkeltainen, tuoksultaan vienon viheromenainen ja hennosti yrttinen. Suussa korkeintaan keskitäyteläinen, melko hyvähappoinen vaikeasti kuvailtavalla tavalla raikas kuin vilkkaasti virtaava puro. Hedelmä-aromit ovat makupaletilla taka-alalla ja lähinnä kokemus on yrttinen ja mineraalinen. Viini on espanjalaiseksi valkoviiniksi yllättävä, kevyt ja raikas. Pelkältään nautittuna tämä tuntui jopa hieman liian laihalta, mutta ruoka nosti yllättävästi viinin aromeja ja rakennetta esiin: Lievästi savupaprikalla maustettu tuoretomaattipasta toi viinistä esiin sekä happoja että hedelmää, vaikka oletin että hento viini kuolee täysin mausteisiin. Hämmentävä, miellyttävä kokemus.

Vina gravonia 1984

R. Lopez de Heredia on erittäin klassinen Rioja-tuottaja, jonka viinitalo Harossa, Rioja Altan 'pääkäupungissa' on kaupungin vanhin edelleen toiminnassa oleva viininvalmistamo. Talo sai alkunsa, kun perustaja Rafael Loped de Heredia y Landeta tuli alueelle ranskalaisten viinikauppiaiden perässä näiden etsiessä korvaavia viinejä viinikirvan raunioittaman raskalaisen tuotannon tilalle. 

Bodegan tilojen suunnittelu alkoi vuonna 1877, ja talo on Riojan kolmen ensimmäisen joukossa. Viinit valmistetaan edelleen vanhalla kaavalla, kypsyttäen erittäin pitkään amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Filosofiaa noudattaen bodega valmistaa itse myös kaikki tynnyrinsä, koska ne koetaan erittäin oleelliseksi osaksi viininvalmistusprosessia. 

Talolla on Rioja Altassa 4 viinitarhaa: Tondonia, Bosconia, Cubillo ja Zaconia. Näistä ensimmäinen ja kuuluisin on Tondonia, joka sijaitsee aivan Ebro-joen rannassa amfiteatterimaisessa painaumassa. Tämän tarhan viineistä valmistetaan lippulaivaviini Viña tondonia, josta tehdään loistavina vuosina myös Gran Reservaa, jota kypsytetään tammessä lähes järjettömän pitkiä aikoja. 

Vina Gravonian rypäleet tulevat Zaconian tarhalta, joka on etelään suuntaava kivinen rinne 438-489 m korkeudessa. Tarhalla kasvaa vain Viuraa, ja köynnösten keski-ikä on 45 vuotta. 

Kuten kuva kertoo, on viinin väri kultaan taittava ja melko syvän keltainen. Tuoksu on moniulotteinen, siitä löytyy ainakin lievän oksidaation tuomaa omenankotaa ja siiderimäisyyttä, keltaista luumua ja hunajamelonia. Lisäksi tuoksussa on pitkän tammituksen ansiosta vaniljaista lämmintä mausteisuutta ja pähkinäisyyttä. Suussa viini on melko täyteläinen ja lämmin, täysin kuiva. Runko on tukeva, viinissä on kohtalaisesti alkoholia joka rakentaa pääosan rungosta mutta myös happoja on yllättävän hyvin jäljellä keventämässä kokonaisuutta. Jälkimakuun tuntuu tulevan myös tammen tuomaa tanniinisuutta, joka ei kuitenkaan peitä muuta rakennetta alleen. Viini herää henkiin ilmaannuttuaan useita tunteja, ja tämän jälkeen rakenne on erittäin hyvässä tasapainossa. 

Kyseessä oli aivan loistavan moniulotteinen, kauniisti ikääntynyt Riojan valkoviini. Tätä nautti ilokseen ihan sellaisenaankin, mutta viinin ja kovan alppijuuston yhdistelmä oli pitkästä aikaa sellainen että se sai sukat pyörimään varpaiden ympärillä! 

Kaksi espanjalaista istui ruokapöytään

Parsakauden avannutta ateriaa jatkettiin toisilla ruuilla ja toisilla viineillä. Seuraavaksi alkuruuaksi olimme laatineet bruscetta-leipäsen, jolle oli lastattu marinoitua punasipulia, mummonkurkkuja sekä seesaminsiemenissä pyöriteltyä, limettistä lohipastramia. Tämä kaikki tarjottuna limemajoneesilla, kaunis ja maukas annos.

Viininä tämän kanssa oli tarjolla alkon uutuus, Muga Blanco 2012. Riojan valkoinen viini Viurasta, espanjan kuumempien alueiden nousevasta valkoisesta tähdestä. Aromaatiksi mukaan sekoitettu kuitenkin 10/100 malvasiaa. Rypäleet on valittu tarkoin, talon nettisivun mukaan puolet sadosta hylätään. Viini käy 3 kuukautta sakkojen kanssa uudessa ranskalaisessa tammessa, ja sen maistaa viinistä selkeästi.

Lasissa oljenkeltainen, kirkas. Tuoksussa on sopivasti kirpeänpuoleista eksoottista hedelmää, selkeä hiivainen aromi. Tämän alta tammi ei kovin voimakkaasti paista, kevyt mausteisuus kuitenkin Hiivaisuus tuo suussa jopa hivenen kotiviinimäisen fiiliksen. hapot ovat keskivoimakkaat. Maku on sakkakäymisen sävyttämä, jollakin tavalla sakean ja täyteläinen. Hedelmäisyys jää sellaisenaan hieman jalkoihin. Viini kuitenkin muuttui ruuan seurassa täysin: Hiivaisuus katoaa, hapokkuus ja raikas hedelmäisyys nousee esiin. Mieleen tulee Vietnamilainen hedelmätori, jossa nenä haistaa ananaksia, pomeloita, vihreää mangoa ja salaattipapaijaa. Bruscetan kanssa eksoottinen hedelmä ei ole ätläkkä, vaan raikas. Tämä on yksi parhaista esimerkeistä ruuan vaikutuksesta viinin makuun, ja suosittelemmekin tätä vain ja ainoastaan ruokaviiniksi selkeänmakuisille, rasvaisen ja hapokkaan elementin yhdistäville ruuille.

Pääruuaksi tarjoilimme sitruuna-valkosipulimarinoitua kevätkananpoikaa polentan ja kasvisten sekä tsatsikin kera. Viiniksi tälle löysimme kaapin kätköistä pullon, joka oli kevään Katalonian matkan muistoja: Pares Baltan Electio on puhdas Xarel.lo Cal Miretin tarhalta 350 metrin korkeudesta Penedesin alueelta. Viini on käytetty uusissa tammitynnyreissä 18 päivää, ja kypsytetty tämän jälkeen vielä samoissa tynnyreissä 4 kuukautta.

Viini on lasissa vaalean keltainen, hieman hailakampi kuin Muga. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, päärynää sekä melko reilusti yrttisyyttä. Hienoinen briossinen tuoksu on myös tunnistettavissa. Toisin kuin Mugassa, tuoksu on raikas eikä hiivaisuutta ole aistittavissa. Suussa paletille noushedelmäisen aromin lisäksi selkeämpi paahtoinen ja yrttinen aromi. Suussa viini on melko täyteläinen, silti oivan hapokas ja sen vuoksi tasapainoinen. Viiniä nauttii mieluusti sellaisenaankin, ja ruualle se sopii oivallisesti. Melko raikas kananpoika täydentyy hieman täyteläisemmällä viinillä, ja toisaalta viini kestää hyvin annoksen sitruunan ja reippaan valkosipulin.

Molemmat viinit olivat ensisijaisesti siis ruokaviinejä, mutta xarel.lo toki menee sellaisenaankin oivasti. Tämä ei kuitenkaan muutu ruuan myötä yhtä selkeästi kuin muga, ja siksi edellinen yhdistelmä oli tavallaan kiinnostavampi. Hyviä viinejä molemmat, omalla tavallaan. Mugan ja ruuan yhdistelmää kehotan erityisesti kokeilemaan, oli mielenkiintoinen.

LAN gran reserva 2005: Old-School Rioja

Otsikko toki kertoo paljon. Tämä alkon vakiovalikoimasta löytyvä Riojan alueen viini on mielestämme aivan tyypillinen esimerkki alueensa klassisen tyylin viinistä. Riojassa on nykyään myös modernimpia tuottajia, jotka tahkoavat puhtaasta tempranillosta raikkaampia viinejä, esimekiksi Artadi, Allende ja Roda. Riojassa on alettu viime aikoina tuottaa myös tarhaviinejä 'terroir ensin'-periaatteella. Tämä LAN on kuitenkin vanhan koulukunnan Tempranillo-Graciano (Garnacha)- Mazuelo (Monastrell/Mourvedre)-Blendi.

Hyvin syvän rubiininen väri, vain parin millin läpinäkyvä reuna. Tuoksussa on selkeä vaniljainen tammi, mutta myös vahva kypsien punaisten marjojen paksu, hilloinen tuoksu: hillottua kirsikkaa, punasta luumua, hyvin, hyvin kypsää mansikkaa. Tarkemmin tuoksutellen nousee esiin nahkainen ja eläimellinen tuoksu. Vanhemmista italialaisista tuttua tallintaustaa ei löydy. Nahkainen tuoksu oli voimakkaampi heti pullon avaamisen jälkeen, tätä kirjoitettaessa pullo oli ollut auki päivän, ja kirsikkainen tuoksu on selvästi noussut nahkaa voimakkaammaksi. Tämä tekee viinille hyvää. Suussa viini on täyteläinen.  Alkutuntuma on marjainen ja vaniljainen, hivenen hilloinen. Hieman myöhemmin paletille nousee nahkaisen ja tumman suklaan aromeja. Viinistä löytyy hieman happoa, joten mikään täydellinen lätkyrä ei ole kyseessä vaikka edellä oleva kuvailu voisi sellaisen mielikuvan antaa. Tanniinit ovat keskivahvaa voimakkaammat, mutta pitkän tynnyrikypsytyksen silkkisiksi pehmentämät. Jälkimaku on marjainen ja pitkähkö. Monissa viineissä tammi tunkee jälkimaussa päälimmäiseksi, tässä kuitenkin marjaisuus jää mukavalla tavalla kitalakeen kutkuttelemaan ja houkuttelee ottamaan seuraavan kulauksen.

Tämä oli jälleen paluu juurille. Olemme aloittaneet viiniharrastuksemme espanjalaisista viineistä, ja tämä klassisen tyylin Rioja oli juuri sitä mitä pullo antoi odotttaa: Kunnon hedelmää, vaniljaa ja tammen silkkisiksi hiomia tanniineja. Olemme viimeaikoina juoneet pääosin paljon raikkaampia viinejä, ja tällä hetkellä koen tuon raikkaamman tyylin enemmän omakseni. Vaihtelu kuitenkin virkistää, ja takatalvi antoi hyvän tekosyyn avata tämä hieman isommalla kädellä tarjoileva espanjalainen.

Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa

Pullon hengen väki toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaan. Me siirrytään nyt nauttimaan joulusta ja perheen seurasta. Tänään illalla avataan palkinnoksi pikkujouluahertamisesta Mugan especial reserva 1995 ja vertailun vuoksi faustinon reserva 2005. Muuten joulun juomina on ainakin Markus Molitorin riesling zeltinger sonneuhr auslese 2007 ja Chateau musar  2003. Arvioita on tulossa jahka keretään kaikilta joulun kiireiltä.

Viimeiset jouluvalmistelut tehdään huomenna, kun kauppahallista haetaan juustosopista joulupussukat kummankin kotiin ja kuusikin pitäisi vielä huomisen päivän aikana löytää.

Joulu on hieno tekosyy nauttia hyvästä ruuasta ja viinistä (ja jouluoluista, niitä ON vielä jäljellä :) Rauhoittukaa, levätkää ja nauttikaa!

Davila M-100: Whatta hell?

Viikonloppuna päästiin maistaman 4 todella loistavaa espanjalaista viiniä: Remellurin viineistä Riojasta punainen Colección Jaime Rodriquez 2003 ja valkoinen Remelluri Blanco 2009. Lisäksi maistettiin Palacioksen Prioratin tarhoilta tuleva Finca Dofi 2007 sekä joukon todellinen outo lintu, Bodegas Davilan M-100 2007.

Remellurin valkoista pidetään pitkälti Riojan keskihintaisista valkoviineistä parhaana. speksit löytyvät täältä. Rypälepaletti on varsin monipuolinen: Garnacha blancaa, Rhonen valkoista, SB:a. Ja sitä sitten saa. Viini on syvänkeltainen. Tuoksu hieman paahtoleipäinen sakan päällä kypsytyksestä. SB ja Viognier vetävät tuoksua, tomaatinlehtikukkaeksoottinenhedelmäherukkajne. Suussa viini on mineraalinen, silti raikas. Maku on jännä, sillä se muuttuu suussa jatkuvasti. Alussa raikkautta, sitten eksoottisempaa meininkiä ja jälkimaussa ihan selvä SB-veto. Pitkä maku. Hyvä viini, enemmän kuitenkin ruoka- kuin siemailukäyttöön.

Seuraavana maistettiin Davilan M-100 Rias Baixasista. Speksit Viinitieltä.  Tämä oli jotain ihan ihmeellistä. Toki 2007 valkkarilla on ikää, mutta silti. Väri on syvän kullankeltainen, kuin omenasiideriä. Myös tuoksu on sen suuntainen, hyvin kypsiä makeita hedelmä-aromeja. Maku on aluksi melko erikoinen. Ikä on syönyt viinistä lähes kaiken hapon. Kylmässä viinissä hedelmä-aromit ovat piilosilla, ja suussa tuntuu lähinnä suolainen mineraalisuus. Ei kuitenkaan sellainen Chenin Blanc-tyyppinen hikinen versio, vaan merellisen suolainen. Viini kehittyy kuitenkin, kun saadaan pöytään vähän manchegoa. Tämä tuo hapokkuutta hieman esiin. Välillä maistettiin punaisia ja syötiin lisää juustoja, ja sillä aikaa Davila hengitteli ja lämpeni lasissaan. Ja katso: Viini muuttui sellaiseksi nektariksi että hyvä ihme. Makeat hedelmät alkoivat maistua pitkässä jälkimaussa, mineraalit pitivät kuitenkin mömmöisen hedelmäisyyden loitolla. Tämä muodostui omasta mielestäni illan voittajaksi, osin outoutensa ansiosta. Tämmöistä en ollut ennen maistanut, kokemus oli hieno.

Punaiset viinit olivat myös hyviä. Näistä Palacioksen Priorat (Vindirect) maistettiin ensin. Kyseessä oli taattu priorat-tyyli. Mineraalisuus edellä mentiin punaisessa muhevassa hengessä. Iän myötä pehmenneet tanniinit. Tämä oli sellainen kiva siemailtavakin viini, jos tykkää pienestä puraisusta. Juustojenkin kanssa meni mukavasti.

Remellurin Riojalla (vindirect) oli ikää runsaammin. Tuoksussa pääosassa nahka, tammi, tupakka, mausteet ja punainen marjasto. Tanniinit purekselivat selvästi enemmän kuin edellisessä, jota tosin oli dekantoitu tunti ennen maistamista. Remelluria siis ei. Maku oli pitkä ja toisti tuoksu-aromeja hienosti. Ei pahaa sanaa tästä. Pihvin kylkeen tai koville juustoille tämä. Ei ehkä siemailuun, ainakaan ensimmäisenä aukiolopäivänä. Tosin oli siinä määrin hyvää, että jos nyt ei yksin juo niin saattaapi loppua ennen toista päivää.

Tällaisia. Mahtavat viinit. Maistelun jälkeen käytiin katsomassa pähkinänsärkijä-baletti Tampere-talossa. Keksin hienon tavan katsoa balettia: Uinahduksen rajamailla silmät raollaan katsotaan lavan liikkeen kokonaisuutta. Näyttää itse asiassa mahtavalta. Yksityiskohtiin keskittyminen estää käsittämästä kokonaisuuden mahtavuutta. Näin kai myös viinissä ?

-heikki-