Perjantaina jatkettiin Kalevan viiniklubin horisontaalitastingien sarjaa hyvän Riesling-kokemuksen jälkeen. Tänään vuorossa oli kesäisesti Sauvignon Blanc, tuo maailman vallannut villi valkoinen ranskalainen.
Sauvignon blanc lienee kotoisin Bordeaux:sta, jossa rypälettä edelleen viljelään sekoitettavaksi Semillonin kanssa Bordeaux Blanciksi. Kuuluisimpia raskalaisia lajikeviinejä Sauvignon Blancista tuotetaan kuitenkin Loiren yläjuoksun Sancerressä ja Pouillyssä, jossa kalkkikivinen maaperä yhdessä Kimmelridge-kalkin ja sopivan ilmaston kanssa tuottavat varsin mineraalisia ja hapokkaita Sauvignoneja.
Rypäle on kuitenkin levinnyt ympäri maailman. Ranskassa rypäleitä ei etiketissä mainita, joten rypäleen nimi tuli suuren yleisän tietoisuuteen vasta Uuden-Seelannin kulttituotteen, Marlboroughn alueella eteläsaarella tuotetun Cloudy Bayn myötä. Kyseinen viini esitteli ensimmäisenä aivan uudentyylisen Sauvignon Blancin, joka saavutti välittömän menestyksen. Tähän kuului matalammassa käymislämpötilassa puhtaan reduktiivisen käymisen avulla tuotettu viini, jossa hedelmäiset aromit korostuavat huippuunsa hapokkuuden kärsimättä. Lopputuloksena saadaan intensiivisen hedelmäinen mutta raikkaan hapokas viini, joka sopii laajalle kattaukselle erilaisia ruokia. Nykyisin tämä tyyli on vallitseva lähes kautta maailman lukuunottamatta klassisia raskalaisia Pouilly-Fumea ja Sancerreä. Uudesta seelannista rypäle on kaupallisen menestyksen myötä levinnyt laajalti, ja hyviä Sauvignoneja tulee nykyyän etenkin Kaliforniasta, Chilen viileämmiltä alueilta, Etelä-Australiasta ja Italian Alto Adigesta ja Friulista.
Perjantaina maistettiin 5 viiniä:
Kalifornialainen Concannon (9,99e, tottakai!), espanjalainen Mocén (11,58e), Uuden-seelannin Mud House (13,04e), Nepenthe (13,98e) Australiasta ja Sancerre La Chatellenie (17,44e) Ranskan Loiresta.
Aromimaailmasta löydettiin mustaherukkaa, mineraalisuutta, hikeä, treenikassia, kissanpissaa, ruohoa, nokkosta, limettimansikkamehua, passionhedelmää, nokkosta ja tomaattia. Tässä joitakin kuvauksia. Ranskalaisessa kivinen mineraalisuus oli selkein. Kaikki muut viinit paitsi espanjalainen Mocén olivat hyvähappoisen pirteitä, tuosta mainitusta happoa puuttui ja se olikin kaikkien mielestä tympeähkön makuinen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun lähes koko pullo oli vielä illan jälkeen juomatta, vain maistiaiset kaadettiin. Hedelmäisin oli Mud house, mutta siinä hedelmäisyyden tasapainona oli hyvä hapokkuus. Positiivisin yllätys oli Concannon, jossa oli selkeä hedelmäisyys ja hapokkuus, mutta myös tuntuvaa mineraalisuutta. Tämä tuomittiin hinta-laatusuhteeltaan ehdottomaksi voittajaksi.
Ilta opetti ainakin sen, että SB viihtyy viileässä, eikä Espanjassa ilmeisesti tällaista ole. Kaikissa viineissä toistuivat samat perusaromit, mutta eri suhteissa. Tämän jälkeen eri alueiden Saukkareiden yhdistäminen ruualle tarkentunee ainakin allekirjoittaneella. Ja mainittakoon vielä, että lähes pullolisen Sauvignonia juotuani tunsin tuoksuvani tuolle iki-ihanalle metoksipyratsiinille koko seuraavan päivän 50km hikisen pyörälenkin. Aromi todella puskee kehosta ulos varsin voimakkaana. Kokeilkaa jos ette usko.
