Maaliskuun kausimenu: Sitruunaista simpukkapastaa

Pääsiäinen osuu tänä vuonna maaliskuulle, joten ajattelimme suunnitella rennon menun pääsiäisen pyhille. Sitruuna sopii värinsä ja maunsa puolesta loistavasti pääsiäisen ruokahetkiin ja on maaliskussa myös sesongissa. Alkuruuaksi tarjoamme helppoa ja hyvää pastaa.

Sitruunainen simpukkapasta 4 hengelle

Simpukoiden keittäminen

1 kg tuoreita simpukoita

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä 

2 dl valkoviiniä

öljyssä

Pese simpukat. Koputa avautuneita simpukoita veitsellä, jos simpukka menee kiinni niin se on käyttökelpoinen. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Lisää kattilaan 2 dl valkoviiniä ja simpukat. Laita kansi päälle ja heiluta simpukoita hieman. Simpukat ovat kypsiä, kun ne ovat auenneet. Ota simpukat pois liemestä ja keitä lientä kasaan niin, että sitä on jäljellä 1 dl. Me kuorimme 2/3 osaa simpukoista pastan joukkoon ja loput käytimme koristeina pastan päällä. 

Pastan raaka-aineet

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 fenkoli

3 sitruunaa(käytä sekä kuori että mehu)

1 pnt lehtipersiljaa

20 gr kuivaa spaghettia/hlö

suolaa

pippuria

öljyä

Hienonna sipulit ja fenkolit. Pese sitruunat ja raasta niiden kuori. Purista sitruunoista mehu talteen. Hienonna lehtipersiljat. Keitä pasta erillisessä kattilassa samalla, kun valmistat pastakastikkeen. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää hetken päästä fenkolit ja kuullota niitä kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää joukkoon 2/3 osaa sitruunan mehusta ja simpukoiden keitinliemi. Anna kastikkeen kiehua hetken aikaa kasaan. Kun lientä on enää vähän jäljellä, mausta pastakastike suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kypsät valutetut pastat ja simpukat. Sekoita, tarkista vielä maku ja ripottele pastan päälle sitruunankuori, persiljasilppu ja kuorelliset simpukat. Tarjoa pasta samantien, koska sitruunoiden raikas maku häipyy nopeasti. 

Juomasuositukset

Simpukoiden ehdoton suosikkiviini on Loiren laaksosta tuleva Muscadet-rypäleestä tehty viini. La Sancive Muscadet Sevre et Maine Sur Lie 2014 sopii annokselle kuin nakutettu. Jos haluat tarjota annoksen kanssa Suomessa hieman tuntematonta viinityyliä niin yhdistä annokselle Espanjasta tuleva Osbornen Manzanilla Sherry, jonka suolainen makumaailma pelittää hyvin simpukan merellisen maun kanssa. 

Joulukalenterin 19.luukku: Joulun pyhien parempi menu

Joulun pitkinä pyhinä on meidän mielestä hyvin aikaa kokkailla pidemmän kaavan mukaan. Tässä luukussa esittelemme meidän joulun pyhien paremman menun, jossa jouluruuat on jo unohdettu. Menun resepteistä tulee 4 hengelle.

                                Joulun pyhien parempi menu 2015

Sokerisuolattua raitajuurta, pikkelöityjä juureksia, stiltonia ja omenavaahtoa.      
                                                     _______
Paahdettua ankanrintaa, punajuuri-aurajuustoduchessea ja karviaisella maustettua punaviinikastiketta                  
                                                   _______
Uuniomenaa, stout-suklaakastiketta ja paahdettua valkosuklaata

Sokerisuolattua raitajuurta, pikkelöityjä juureksia, stiltonia ja omenavaahtoa.

Joulun aikaan juureksia on saatavilla vielä runsaasti ja kohtuullisen edullisesti. Halusimme luoda tällä kertaa raikkaan alkupala-annoksen raskaiden jouluruokien jälkeen. Tässä annoksessa maistuu meidän mielestä loistavasti suomalaiset juurekset, kuten puna-ja raitajuuri, porkkana ja maa-artisokka. 

Sokerisuolattua raitajuurta

Pikkelöityjä juureksia

Pikkelöintiliemi

2 dl valkoviinietikkaa
1 dl vettä
2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tähtianis

Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta liemi nopeasti. Kaada hieman jäähtynyt liemi pilkottujen juuresten päälle. 

Juurekset
1/2 punajuuri
2 maa-artisokkaa
1 porkkana 

Kuori juurekset. Käsittele ensin maa-artisokat ja porkkanat. Pilko juurekset pieniksi paloiksi ja laita omaan astiaan. Kuori seuraavaksi punajuuret ja pilko pieniksi paloiksi. Jaa pikkelöintiliemi kahteen astiaan ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mutta mieluiten yön yli. Laita punajuuret omaan astiaan, siksi että eivät värjää maa-artisokkia/porkkanoita. 

Omenavaahto

1 vihreä omena

1/2 prk smetanaa

suolaa, pippuria, hunajaa

Kuori ja pilko omena paloiksi. Kypsennä omena vesitilkassa kattilassa kypsäksi. Aja bamixilla tasaiseksi massaksi. Sekoita vaahdotetun smetanan joukkoon omenapyre. Mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla tarpeen mukaan. Tarjoa alkuruuan kanssa. 

Stilton

50 gr stiltonia/homejuustoa

Ota stilton huoneenlämpöön puoli tuntia ennen tarjoilua ja leikkaa annospaloiksi. Tarjoa pikkelöityjen juuresten, sokerisuolatun raitajuuren ja omenavaahdon kanssa.

Viinillisesti annos oli äärettömän haastava. Kokeilimme useampaakin valkoviiniä, ja parhaiten toimivat hieman jäännössokeria sisältävät. Pfaffin Pinot Gris on taattua luotettavaa laatua vuodesta toiseen. Pinot Gris:n hedelmäinen runsaus ryyditettynä pienellä jäännössokerimäärällä antaa vastapainoa annokselle, jossa on hapokkaita, kitkeriä ja suolaisia elementtejä. Tätäkin parempi vaihtoehto oli kuitenkin amontillado-sherry. Cuesta medium dry amontillado on hintaansa nähden loistava viini, jonka viikunaiset ja pähkinäiset aromit tuovat annokseen oman lisänsä.

Tälle annokselle kuitenkin toimi kaikista parhaiten olut. Bryggerin Weizen on raikas vaalea vehnäolut, jonka humalointi on kevytkätinen ja antaa tilaa vehnäiselle täyteläiselle aromille. Raikas olut tulee hyvin juttuun tämän pikantin annoksen kanssa!

Paahdettua ankanrintaa, punajuuri-aurajuustoduchessea ja karviaisella maustettua punaviinikastiketta

Annoksen idea lähti punajuuri-aurajuustoduchessesta ja jalostui nopeasti yllä olevaksi. Todella toimiva annos, jossa komponentit ovat enemmän kuin kohdillaan. Punajuuri pääsee tässä annoksessa tähdeksi ja toimii mainiosti ankan makuparina.

Paahdettua ankanrintaa

2 ankanrintaa

suolaa

pippuria

Tee ankan rinnan nahkaan salmiakkiviillot ja laita file nahka alaspäin kylmälle pannulle. Sulata rasva fileestä keskilämmöllä pois ja käännä file sitten kuin rasvan pinta on saanut kauniin värin. Ota fileeseen toiselta puolelta nopea väri ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Laita file kypsymään 180-asteiseen uuniin sisälämpömittarin kanssa. File on mediumkypsyistä, kun mittari näyttää 54-astetta. Anna filee levätä folion alla 5-10 minuuttia ja leikkaa sitten ohuiksi viipaleiksi syitä vasten. 

Punajuuri-aurajuustoduchesse

4 isoa punajuurta
2 isoa perunaa
150 g stiltonia
Timjamia
Suolaa
hunajaa
Mustapippuria

Laita punajuuret ja potut uuniin 180 asteeseen, anna paahtua kypsäksi 1,5. Ota uunista, anna jäähtyä hieman. Leikkaa punjuurista tyvi pois, kaiva tyhjäksi pariisinperunaraudalla tai pienellä lusikalla ja laita sisus kulhoon. Kaiva perunoista sisus, laita punajuuren kanssa samaan kulhoon. Soseuta. Lisää stiltonia, timjamia, hunajaa ja tarvittaessa suolaa. Laita massa pursotinpussiin ja täytä tyhjät punajuurenkuoret. Lämmitä ennen tarjoilua hetki uunissa.

Karviaisella maustettu punaviinikastike

1 l demiglacea

0,5 dl punaviiniä

4 dl karviaisia

suolaa, hunajaa, pippuria.

Laita kattilaan demiglace, punaviini ja karviaiset. Keitä, kunnes nestettä 1/3 jäljellä. Siilaa karviaiset liemestä pois ja mausta kastike. Kastike saa olla hieman makeahko. Suurusta kastike tarvittaessa maizena-vesiseoksella. 

Viini annokselle on ehdottomasti alkosta löytyvä Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013. Viini ei pelkästään maistettuna ollut mikään ihmeellinen, mutta heräsi henkiin annoksen kanssa. Karviaskastikkeen marjaisuus toimi loistavasti viinin punamarjaisen maun kanssa yhteen ja lisäksi viinin hapokkuus leikkasi hienosti ankan rasvaisuutta. Tässä viini ja ruoka oli enemmän kuin osiensa summa.

Uuniomenaa, stout-suklaakastiketta ja paahdettua valkosuklaata

Heikki halusi tehdä joulun ajan herkuista jäljelle jääneistä aineksista jälkiruuan. Uuniomenat, Plevan siperia-oluesta tehtyä stout-suklaakastike ja paahdettu valkosuklaa päättävät komeasti joulun pyhien paremman menun kunnialla. Tasapainoinen ja moniulotteinen annos, jossa tulee hyvin hyödynnettyä joulusta jääneet ''ylimääräiset'' suklaat.

4 omenaa
pullo stoutia
100 g tummaa suklaata
1 dl sokeria
100 g valkosuklaata

Kaiva omenoista kota pois, laita uuniin ja kypsennä kunnes miltei pehmeitä. Laita kattilaan sokeri ja stout. Keitä kasaan kunnes on siirappista. Lisää suklaa. Valuta lähes kypsien omenoiden sisään kodan tilalle stout-kastiketta. Paahda tässä välissä valkosuklaata uunissa: Lait hetkeksi kuumaan uuniin leivinpaperin päälle valkosuklaapaloja, ja anna olla kunnes pinnasta tulee rusehtava. Ota suklaa pois, kypsennä omenat kastikke sisällään loppuun. Ota pois ja kokoa annos: Pohjalle valkosuklaapaloja, päälle omena ja lopuksi runsaasti stout-kastiketta niskaan. Tuhtia herkkua!

Tälle ei juomaksi voi vakavissaan suositella muuta kuin olutta: Stout-suklaakastikke tuo annokseen oman osansa bitterisyyttä, jolloin samaa tarvitaan myös juomalta. Niinpä hyvä valinta on vaikkapa To  
Øl Goljat, jossa on savua, espressoa ja suklaamämmistä täyteläisyttä. Jos haluaa välttämättä kokeilla viinillä, niin ensisijaisena suosituksenamme on makea H&H Madeira Malvasia 10 years old. Oksidaatio on tuonut tähän pähkinää ja kahvista paahdetta, joka pistää stout-kastikkeelle kampoihin!

Joulukalenterin 3.luukku: Herkkuja itsenäisyyspäivän ruokapöytään.

Tässä luukussa on tarjolla juhlallinen menu viineineen 98-vuotiaan Suomen kunniaksi. 

Itsenäisyys on ihan hieno homma, ja sen kunniaksi on aiheellista nauttia hyvää ruokaa ja viiniä. Seuraavassa meidän ehdotuksemme itsenäisyyspäivän ateriaksi:

Alkuun: Merellinen leipä kera samppanjan

Pääruuaksi: Hirvenpaistia ja savuista valkosipuli-perunapyrettä punaviinikastikkeella

Jälkiruuaksi: Juustoja, salmiakkipunajuurta ja sherryä

Merellinen leipä:

saaristolaisleipää

savulohta

smetanaa

kirjolohenmätiä

sitruunaa

Paina stanssilla leivistä haluamasi kokoisia ympyröitä tai leikkaa veitsellä reunat. Paahda leipiä kuivalla valurautapannulla tai paahtimessa, jotta saat rapean pinnan. Laita leivälle savulohisiivuja, sitruunansiivu ja päälle vaahdotettua smetanaa, johon on sekoitettu hieman mätiä. 

Tarjoa samppanjan kanssa.

Samppanjaksi suosittelemme Jacquessonin Cuvée 738:a, joka on tuoksultaan sitruksinen, hieman mausteinen ja kevyesti paahteinen. Viini on maultaan täysin kuiva ja hyvin hapokas. Makuaromeissa nousee huomattava mineraalisuus joka yhdessä täyteläisen hiiva-autolyysin tuoman briossisuuden kanssa tuo viiniin runsautta. Viinihappo yhdessä hiilihapon kanssa puhdistaa paletin hyvin runsaasti herkullista, täyteläistä merellistä aromimaailmaa sisältävän leivän jälkeen. Suosittelemme kokeilemaan. 

Hirvenpaistia ja savuista valkosipuli-perunapyrettä punaviinikastikkeella

Hirvenpaistia

Hirvenpaistia noin 150 g/ruokailija (käytä ulkopaistia, jos marinointiin on riittävästi aikaa)

puoli pulloa punaviiniä

5 kynttä valkosipulia

10 katajanmarjaa

3 laakerinlehteä

10 mustapippuria

suolaa (painon mukaan noin 0,8 %) eli 4 ruokailijalle 9 g

hunajaa

Laita paisti marinoitumaan mielellään pari vuorokautta ennen paistamista. Paisti kannattaa kypsentää foliokääreessä matalalla lämmöllä 120 asteessa, jolloin kypsyminen vie tosin tunteja. Optimaalinen sisälämpö on 52 astetta, jollon paisti jää sisältä hieman roséksi eikä kuivu.

Savuinen valkosipuli-perunapyree

10 valkosipulin kynttä

kilo perunaa

voita

maitoa

suolaa 

Kuori valkosipulinkynnet. Voit savustaa ne joko tavallisesti pöntössä/savustimessa, mutta kerrostaloasunnossa täytyi kikkailla: laita kaikki valkosipulista irtoavat kuivat kuoret höyrytyskattilan pohjalle. Kuorisilppua saa olla melko reippaasti, joten tarvittaessa ota lisäksi ulkokuorta toisesta valkosipulista. Voit savustaa näitä kerralla enemmänkin, jos haluat. Laita sitten kattila hellalle, levy oli teholla 4/6 noin 45 min. Kantta ei saa avata ja liesituuletin kannattaa pitää päällä. 

Keitä samalla perunat kuorittuina. Laita sitten savustetut valkosipulit joukkoon, survo soseeksi. Aja vielä halutessasi hienoksi sähkövatkaimella, sekoita tässä vaiheessa mukaan voi, maito ja suolaa maun mukaan. 

Punaviinikastike:

Marinadiliemi

tummaa kastikepohjaa noin 5 dl

Maizenaa suurustamiseen

Punaista balsamicoa tarvittaessa

Voinokare

Laita siivilöity marinadiliemi ja demi-glace kattilaan ja keitä kasaan kunnes puolet on jäljellä. Lisää hapokkuutta balsamicolla, tarkista suola ja muut mausteet lisäten tarvittaessa. Suurusta. Lisää hiukan voita jotta kastikkeeseen tulee kiiltoa. 

Kokoa annos vaikkapa alla olevan kuvan mukaan, tarjoa rouhean mutta raikkaan viinin kanssa.

Viiniksi suosittelemme yllättävää chileläistä: Taannoin maistettu Torresin Cordillera Carignan Vigno 2009 on chileläiseksi viiniksi varsin luonteikas. Sen tuoksusta löytyy raikasta punaista marjaa: mansikkaa, vadelmaa. Tammisuus on melko vähäinen. Suussa viini on hyvin hapokas ja varsin tanniininen, rungoltaan runsas ja kulmikaskin. Tanniineissa on sopivasti hiomattomuutta, joten tämä leikkaa hyvin roséksi jätettyä lihaa. Kokonaisuus pysyy raikkaana, ja tasapainoisena, annos ei jää viinin jalkoihin, mutta toisaalta viini kuitenkin ottaa oman tilansa.

Juustoja ja lakritsipunajuuria

Juustot

100 gr sinihomejuustoa

100 gr vanhaa goudajuustoa

Lakritsipunajuuret

1 punajuuri

1 rkl lakritsijauhetta

1dl sokeria

1 dl vettä

Kuori ja kuutio punajuuri pieniksi kuutioksi. Laita punajuuret kattilaan ja mittaa päälle lakritsijauhe, sokeri ja vesi. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Jäähdytä ja tarjoa huoneenlämpöisten juustojen kanssa.

Juustojen viiniksi suosittelemme sherryä: Cuesta Amontillado Medium Dry on tuoksultaan pähkinäinen, aavistuksen taatelisiirappinen. Maku on hieman makea, mineraalinen. Taatelin aromimaailma tuntuu myös makupaletilla. Viini toimii hienosti kovien juustojen kanssa, sillä sen makeus tuo mukavan lisän juuston umamiseen, kypsyneeseen suutuntumaan.

Ensin kuvataan,  sitten syödään! 

Viiniklubi 1-v!

Viiniklubin 1-vuotisjuhlat olisi oikeastaan pitää jo kevättalvella, sillä ensimmäisen kerran kokoonnuttiin muistamamme mukaan helmikuussa 2010. Jäsenistö kuitenkin lisääntyi kesällä, ja siksi vuosipäivän ajankohdaksi valittiin lähinnä arpomalla kesäkuu. Ei se liene niin tarkkaa milloin juhlii kunhan juhlii kunnolla. Juhlat päätettiin huumorimielessä pitää puolivakavasti puku päällä pönöttäen. Elämässä ei ole koskaan liikaa kohokohtia, jos ei niitä itse järjestä!

Seura saapui pullonhenkelään iltapäivän helteessä. Aamusta saakka jatkunut kokkaaminen ei ollut varsinaisesti viilentänyt etelänpuoleista residenssiämme, vaan lämpötila lienee ollut kolmenkymmenen paremmalla puolen. Onneksi tuosta pukulinjasta oli joustettu varsin vapaasti, muutoin hikeä olisi saanut kuivailla mopilla lattioilta. Alkutunnelmaa viilennettiin David Ermelin Cremant d'Alsacella, joka olikin jääkaappikylmänä varsin raikas alkumalja.

Kun koko seurue lopulta saatiin paikallepäästiin pöydän ääreen. Eikä siitä sitten aivan heti pääs

tykään pois, sillä Kupla ja sen veli olivat laatineet varsin mittavan menun. Amusena tarjottiin savumuikkumoussea saaristolaisleivältä, ja juomana tämän suupalan painikkeeksi perinteinen ruotsalainen Snällerödsin luomusnapsi, joka oli yhtä pahaa kuin snapsi on. Se tasapainotti hyvin onnistunuttaja maistuvaa amusea mainiosti.Sitten seurasi varsinainen kavalkadi ruokia, menu oli seuraavanlainen:

Alkumaljana

David Ermel Millesime Cremant d'Alcase

Amuse bouche

Snapsi

Creme Ninon shamppanjavaahdolla

Maurice Lassalle Champagne Premier Cru Vintage 2002

Kylmäsavulohta, inkiväärimoussea ja rucolaa

Villa Maria Sauvingnon Blanc 2010

Paahdettua nieriää, nokkos-perunapyreetä, ruohosipulihollandaise

Pisoni Pinot Nero 2009

Valikoima juustoja ja raparperihilloketta

Castano Monastrell Dulce 20

06

Mansikka-trilogia

Yalumba Noble Pick Botrytis Viognier 2006

Petit fours

Syöminen venyi tuntikausien mittaiseksi, ja vatsat venyivät mukana. Vaikka tosiasiassa Kupla onnistui mitoittamaan annoskoon varsin sopivaksi, eikä kukaan ollut ähkyinen ruokailun päättyessä, pienessä sievässä sen sijaan lähes kaikki. Syömistahtikin pidettiin tarkoituksellisen hitaana ruokalaji tunnissa, jolloin keskusteluille jäi runsaasti aikaa. Parhaat keskustelut käydään mielestämme ruokapöydässä, jonka ympärillä on eri taustoja omaavia ihmisiä, jotka jakavat jotakin yhteistä. Tässä tapauksessa tuo yhteinen olivat viinit, joita keskustelu ajoin sivusi ja joista se rönsyili laajalti.

Ilta ei pimentynyt, mutta lopulta koitti väsy ja kukin lähti maksamaan syömisen, juomisen ja valvomisen veroa omaan kaupunginosaansa, toivon mukaan tyytyväisenä.

Ruokaa viinille helmikuun pakkasissa

Viikonloppuna oli tanniinin tarkoitus mennä lankomiähen kanssa pilkille. Pakkasta oli kuitenkin niin että kossupullo olisi kylässä aitassa jäätynyt, ja kuten sananalaskussa sanotaan niin silloin on helevetti lähellä. Eli ei menty pilkille, vaan pysyttiin visusti kaupungissa. Samalla päätettiin tehdä helmikuun ruokaa viinille-menu.

Viineiksi Tanniini valitsi tällä kertaa yhden vanhan tutun valkoisen , viime vuoden punaviinin ja yllätyksenä kuivan madeiran. Madeiravalinta johtui lähinnä mielenkiinnosta, sillä moista juomaa ei ollut aiemmin vielä maistettu. Viinit olivat Bellinghamin the whole bunch grenache blanc viognier 2009, Leyda las Brisas pinot noir 2009 ja Cossart Cordon 5 years old madeira. Näille sai Kupla suunnitella menun, joka yhteistuumin toteutettiin.

Alkuruokana valkoviinin kanssa söimme itämaishenkistä salaattia, joka sai makunsa etikka-limemarinadista ja chilistä. Kruununa tässä oli paistettuja jättikatkarapuja ja kuhacheviceä.

Salaatti sopi viinille mainiosti, siinä oli juuri sopivaa makeutta mangosta ja sweet chilli saucesta. Grenache blanc - viognier oli tuoksultaan hyvin aromaattinen, appelsiininkukkainen ja melko mineraalinen. Suutuntuma oli hyvin täyteläinen ja jopa öljyinenkin. Happoja viinissä oli melko vähän. Tämä muodostikin pienen ongelman etenkin jättikatkarapujen kanssa, sillä niiden seuraan raikastavaa hapokkuutta olisi kaivannut enemmänkin.

Kuhachevicen suolaisuus taittui viinillä melko mukavasti. Viini oli alkuun hieman turhan kylmää, mutta lämmettyään se alkoi riittää myös ravunpyrstöille.

Kokonaisuutena alkuruoka ja viini täydensivät hyvinkin toisiaan ja tällä kertaa päädyttiin onnistumisen puolelle viinin ja ruuan yhdistämisessä. Itämäishenkisestä salaatista tuli ainakin Kuplan suosikki kesäisiin illanistujaisiin ja myös erilaisten salaattien pohjaksi.

Pääruokana oli Karamellisoitua sorsan rintafilettä lakritsikastikkeen kera, lisäkkeenään spagettikasviksia. Alkuun ilmassa leijui pelko Pinot noirin ja lakritsikastikkeen yhdistelmästä, viinin pelättiin olevan liian kevyt voimakasmakuiselle sorsalle ja kastikkeelle. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi.

Las Brisas oli Pinot Noiriksi voimakas viini, ilmeisesti pitkähkön tynnyröinnin vaikutuksesta. Aromeissa oli puolukkaa, vadelmaa mutta myös paahteisuutta ja savuisuutta, joka loppujen lopuksi oli täydessä sopusoinnussa villin makuisen sorsanrinnan ja etenkin lakritsisen kastikkeen kanssa.

Viini oli melko tanniininen ja sopivan hapokas, eikä voimakasmakuinen ruoka jyrännyt viiniä lainkaan alleen. Marjaisuus maussa toi toisaalta melko raskaaseen annokseen kaivattua keveyttä. Yhdistelmä kaiken kaikkiaan oli mielestämme varsin onnistunut.

Raskaahkon pääruuan jälkeen nautittiin keventäjänä raikas mandariinisorbetti. Tämän kanssa maisteltiin vielä viimeiset tipat Bellinghamin valkoviinistä, ja tämä yhdistelmä toimi myös varsin mukavasti.

Illan päätteeksi maisteltiin vielä madeiraa juustotarjottimen ohella. Tarjottimella oli Italialaista kypsytettyä goudaa, provolone piquant-juustoa samasta maasta, Itävaltalaista guyerere-tyyppistä juustoa ja suomalaista punahomejuustoa. Kuiva madeira toimi hyvin suolaisten kovien juustojen kanssa, mutta ei niinkään punahomejuuston tai hyvin kermaisen provolonen kanssa.