Kevään (tuonti)parsakauden kääntyessä lopulleen olemme siirtyneet jokakeväiseen varhaiskaalikauteen. Tuo rapsuva, raikas ja salaattiin verrattuna makeahko vihannes on oivallinen raaka-aine, jota olemme viime aikoina käyttäneet okonomiyakissa (viinilehden ohjeen inspiroimana), kamadossa grillattuna (inan hiiltynyt kevätkaali kera chilimajoneesin on äärettömän herkullista), kiinalaishenkisesti etikkamarinoituna ja tietysti sellaisenaan salaatissa.
Hiiligrillatun kaalin kanssa sopii vaikkapa hiljan nautittu (ja puhtaasti etiketin perusteella ostettu) The Butcher Cuvee Itävallan lämpimästä Burgenlandista. Viini on sekoitus grüneriä, SB:a ja welchrieslingiä, ja sen aromimaailma on hedelmäinen ja yrttinen, suutuntuma kuiva, hedelmäinen ja pyöreähkö. Hyvä yleisviini grillisapuskalle: Riittävän runsas mutta pitäytyy kuitenkin tukiroolissa jättäen sopivasti tilaa ruuan aromeille.
Okonomiyakin kanssa olemme nautiskelleet oluesta, ja erityisen hyvin meillä uppoavat tällä hetkellä Fat Lizardit käytännössä laidasta laitaan. Liskot ovat (valitetttavasti) yksi harvoista luotettavasti laadukasta olutta tahkoavista suomalaisista pienpanimoista. Monilla suuremmillakin "craft"panimoilla laatu vaihtelee valitettavan paljon, mistä syystä olemme näiden ostamista vähentäneet. Harmillinen tosiasia, mutta kun kaataa kolmannesta pienpanimo-oluesta suurimman osan viemäriin niin alkaahan tuo kenkuttaa.
Kevätkaalin ohella toinen jokakeväinen raaka-aine on (meidät tuntien ei niin yllättäen) korvasieni. Hakkuaukeita on taas kierretty ja pari korillista myrkkysieniä näiltä reissuilta kotiutettu. Olemme tehneet korvasienipiirakkaa (sipuli-valkosipuli-korvasieni-creme fraiche-muna), toasteja (täyte kuin edellä), kastiketta ahvenfileille (Sieni-sipuli-yrtit-kauramaito) sekä munakasta.
Korvasienikastikkeen ja ahvenfileiden kaverina meillä oli moselin huipputuottaja. Schaeferin Kabinett Riesling Graacher Himmelreich 2018. Vuosi 2018 oli Saksassa varsin lämmin, ja osan Kabinett-viineistä sanotaan kärsineen tuona vuonna happojen puutteesta. Schaeferin viineissä tästä ei ole ollut tietoakaan, sillä Himmelreich on 50 g jäännössokeristaan huolimatta varsin rapsakan raikas tapaus. Viinin aromimaailma liikkuu yrteillä ryyditetyn hillotun sitruunan suunnassa, rakenne on tasapainoinen ja suutuntuma runsas. Jälkimaun mineraalisuus jättää suuhun mukavan kihelmöinnin, joka pidentää makukokemusta. Ahventen ja runsaan sienikastikkeen kanssa viini on erittäin hyvä pari, sillä korvasienten varsin runsas aromikkuus ei pääse tätä viiniä peittämään. Schaeferia ei luonnollisestikaan alkosta löydy, mutta onneksi Viinimestarit.com on parina viime vuonna onnistunut saamaan allokaation Schaeferin pienestä tuotannosta. 2019 vuosikertaa on jo laatikko tuloillaan!
Ruuista mainittakoon vielä mansikka, jota on saatu kevään mittaan eteläisemmistä maista ja pian myös Suomesta. Mansikka mielletään jälkiruokien raaka-aineeksi, mutta heitettäköön tähän vielä ei-niin-uusi idea käyttää mansikkaa myös suolaisissa ruuissa. Mansikka on hapokas epähedelmä, joten se toimii yllättävän hyvinkin suolaisissa annoksissa. Teimme hiljan kalatacoja, jossa friteeratut turskapalat saivat raikastavan kaverin suola-etikkamarinoiduista mansikoista ja retiiseistä. Väittäisimme, että yhdistelmä toimi hyvin!
Yksi viini vielä viime aikoina juoduista: Aikanaan mahdollisesti Alkosta ostettu Borgodangelo Taurasi Riserva 2010 oli kehittynyt kymmenessä vuodessa varsin sopivaan vaiheeseen ja oli täydellisen nautittava viini juuri nyt nopesti kuumassa grillatun (Ravinteli Huberin lihakaupasta hankitun) lypsylehmän marmorifileen ja hevosen kypsytetyn prime ribin kanssa. Viini tumman marjainen, yrttisen mausteinen ja edelleen hyvin roteva tapaus. Tanniineja löytyi kymmenen vuoden jälkeen vielä reippaasti, mutta kaikkein ärhäkkäin puraisu niistä oli pehmennyt. Viini oli tarjolla olleen ruuan parina ikääntymishuipussaan juuri nyt, joskin lisävuosia tuo olisi kestänyt edelleen.
Alkosta löytyy tällä hetkellä Campanian tunnetuimman tuottajan, Mastroberardinon perus-Taurasi vuodelta 2015, ja tämäkin kestää kypsyttelyä ja kehittyy hyvin. Suosittelemma hankkimaan, jos on tilaa hillota. Toisena vinkkinä saman tuottajan Fiano, josta maistoimme taannoin 20 vuotiaan version ja se oli äärimmäisen hieno valkoviinielämys. Jos siis omistaa kellarin tai ison kaapin, kannattaa hankkia Mastroberardinoa molemmissa väreissä!
Tässä viimeaikojen herkutteluja. Pyrimme päivittämään jatkossa hieman useammin, mutta kevät on kiireistä aikaa!