Viime aikoina juotua ja syötyä

Edellisestä postauksesta on aikaa, eikä tässäkään ole varsinaista fokusta. Ajattelimme kuitenkin listailla vähän viime aikoina juotuja ja syötyjä hyviä juttuja. Alla olevat ruuat voi ajatella vaikkapa sesongin mukaisina vinkkeinä, ja juomissakin on näille sopivia pareja kun aina pyrimme hyviin komboihin.

Kevään (tuonti)parsakauden kääntyessä lopulleen olemme siirtyneet jokakeväiseen varhaiskaalikauteen. Tuo rapsuva, raikas ja salaattiin verrattuna makeahko vihannes on oivallinen raaka-aine, jota olemme viime aikoina käyttäneet okonomiyakissa (viinilehden ohjeen inspiroimana), kamadossa grillattuna (inan hiiltynyt kevätkaali kera chilimajoneesin on äärettömän herkullista), kiinalaishenkisesti etikkamarinoituna ja tietysti sellaisenaan salaatissa. 

Hiiligrillatun kaalin kanssa sopii vaikkapa hiljan nautittu (ja puhtaasti etiketin perusteella ostettu) The Butcher Cuvee Itävallan lämpimästä Burgenlandista. Viini on sekoitus grüneriä, SB:a ja welchrieslingiä, ja sen aromimaailma on hedelmäinen ja yrttinen, suutuntuma kuiva, hedelmäinen ja pyöreähkö. Hyvä yleisviini grillisapuskalle: Riittävän runsas mutta pitäytyy kuitenkin tukiroolissa jättäen sopivasti tilaa ruuan aromeille.

Okonomiyakin kanssa olemme nautiskelleet oluesta, ja erityisen hyvin meillä uppoavat tällä hetkellä Fat Lizardit käytännössä laidasta laitaan. Liskot ovat  (valitetttavasti) yksi harvoista luotettavasti laadukasta olutta tahkoavista suomalaisista pienpanimoista. Monilla suuremmillakin "craft"panimoilla laatu vaihtelee valitettavan paljon, mistä syystä olemme näiden ostamista vähentäneet. Harmillinen tosiasia, mutta kun kaataa kolmannesta pienpanimo-oluesta suurimman osan viemäriin niin alkaahan tuo kenkuttaa.

Kevätkaalin ohella toinen jokakeväinen raaka-aine on (meidät tuntien ei niin yllättäen) korvasieni. Hakkuaukeita on taas kierretty ja pari korillista myrkkysieniä näiltä reissuilta kotiutettu. Olemme tehneet korvasienipiirakkaa (sipuli-valkosipuli-korvasieni-creme fraiche-muna), toasteja (täyte kuin edellä), kastiketta ahvenfileille (Sieni-sipuli-yrtit-kauramaito) sekä munakasta.

Korvasienikastikkeen ja ahvenfileiden kaverina meillä oli moselin huipputuottaja. Schaeferin Kabinett Riesling Graacher Himmelreich 2018. Vuosi 2018 oli Saksassa varsin lämmin, ja osan Kabinett-viineistä sanotaan kärsineen tuona vuonna happojen puutteesta. Schaeferin viineissä tästä ei ole ollut tietoakaan, sillä Himmelreich on 50 g jäännössokeristaan huolimatta varsin rapsakan raikas tapaus. Viinin aromimaailma liikkuu yrteillä ryyditetyn hillotun sitruunan suunnassa, rakenne on tasapainoinen ja suutuntuma runsas. Jälkimaun mineraalisuus jättää suuhun mukavan kihelmöinnin, joka pidentää makukokemusta. Ahventen ja runsaan sienikastikkeen kanssa viini on erittäin hyvä pari, sillä korvasienten varsin runsas aromikkuus ei pääse tätä viiniä peittämään. Schaeferia ei luonnollisestikaan alkosta löydy, mutta onneksi Viinimestarit.com on parina viime vuonna onnistunut saamaan allokaation Schaeferin pienestä tuotannosta. 2019 vuosikertaa on jo laatikko tuloillaan!

Ruuista mainittakoon vielä mansikka, jota on saatu kevään mittaan eteläisemmistä maista ja pian myös Suomesta. Mansikka mielletään jälkiruokien raaka-aineeksi, mutta heitettäköön tähän vielä ei-niin-uusi idea käyttää mansikkaa myös suolaisissa ruuissa. Mansikka on hapokas epähedelmä, joten se toimii yllättävän hyvinkin suolaisissa annoksissa. Teimme hiljan kalatacoja, jossa friteeratut turskapalat saivat raikastavan kaverin suola-etikkamarinoiduista mansikoista ja retiiseistä. Väittäisimme, että yhdistelmä toimi hyvin!

Yksi viini vielä viime aikoina juoduista: Aikanaan mahdollisesti Alkosta ostettu Borgodangelo Taurasi Riserva 2010 oli kehittynyt kymmenessä vuodessa varsin sopivaan vaiheeseen ja oli täydellisen nautittava viini juuri nyt nopesti kuumassa grillatun (Ravinteli Huberin lihakaupasta hankitun) lypsylehmän marmorifileen ja hevosen kypsytetyn prime ribin kanssa. Viini tumman marjainen, yrttisen mausteinen ja edelleen hyvin roteva tapaus. Tanniineja löytyi kymmenen vuoden jälkeen vielä reippaasti, mutta kaikkein ärhäkkäin puraisu niistä oli pehmennyt. Viini oli tarjolla olleen ruuan parina ikääntymishuipussaan juuri nyt, joskin lisävuosia tuo olisi kestänyt edelleen.

Alkosta löytyy tällä hetkellä Campanian tunnetuimman  tuottajan, Mastroberardinon perus-Taurasi vuodelta 2015, ja tämäkin kestää kypsyttelyä ja kehittyy hyvin. Suosittelemma hankkimaan, jos on tilaa hillota. Toisena vinkkinä saman tuottajan Fiano, josta maistoimme taannoin 20 vuotiaan version ja se oli äärimmäisen hieno valkoviinielämys. Jos siis omistaa kellarin tai ison kaapin, kannattaa hankkia Mastroberardinoa molemmissa väreissä!

Tässä viimeaikojen herkutteluja. Pyrimme päivittämään jatkossa hieman useammin, mutta kevät on kiireistä aikaa!

Joulukalenterin 14. luukku: Meditaatioviinit pimeisiin iltoihin

Arki on ainakin meidän perheessämme kiireistä ja rauhalliset hetket melko vähissä. Joulunpyhät tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja keskittyä kunnolla hetkeen. Myös viiniharrastus on kärsinyt kiireestä, kun usein tuntuu että viineistä menee jotakin ohi jos niitä nauttii ruokapöydässä nelivuotiaan vauhkotessa viimeisimmästä ryhmä hau-jaksosta tai laulaessa viimeisintä päiväkodin joulujuhlalaulua. Tämän vuoksi ruokaviinimme ovatkin usein sellaisia, että niihin ei tarvita koko mentaalista kapasiteettia.

Joulu on kuitenkin oiva aika avata niitäkin viinejä, joiden moniulotteisuus haastaa ja vaatii keskittymistä. Hiljaisessa hämärässä hitaasti ja hartaasti nautittu viini on usein meditatiivinen kokemus, joka täyttää aistit ja mielen ja etäännyttää kiireisen arjen. Seuraavassa joitakin mielestämme keskittymistä vaativia viinejä, jotka kannattaa avata vain silloin kuin niille on todella aikaa.

Ensimmäinen suositus tulee Italian Campaniasta: Olemme maistaneet Mastroberardinon Taurasi Riservasta pari vuotta sitten 1980-luvun vuosikertaa, ja sen perusteella voimme vakuuttaa että tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä vuosikerta 1998 on vielä täydessä iskussa. Viini on aromimaailmaltaan moniulotteinen, siinä on ilmeistä italialaista hapankirsikkaisuutta, mutta mukana on myös makeampaa punaista puutarhamarjaa. Marjaisten aromien lisäksi viinissä on ikääntymisen tuomaa leikatun tupakan tuoksua ja kirpakkaa mausteisuutta sekä tuliperäistä kasvupaikkaa ilmentävää maamaisuutta. Suussa viini on ikäänsä nähden vielä napakka, ei kuitenkaan terävän agressiivinen. Viini pyörii suussa ja aromikirjo elää nesteen liikkuessa suusta nieluun. Viini on hienovarainen eikä paljasta itseään hetkessä, vaan se vaatii vaatii keskittymistä. Viini kehittyy lasissa saadessaan happea, mutta toisaalta se tuntuu myös kehittävän maistajaansa aistien tunnistaessa aina uusia ja uusia aromeja tästä upeasta juomasta.

Toinen suositus on perinteinen jouluviinimme: Chateau Musar elää vuodesta toiseen, emmekä ole vielä maistaneet tällä hetkellä alkosta löytyvää (ja jo kaappiin varattua) vuosikertaa 2009. Musarilla on kulttituottajan maine, ja viini jakaa varmasti mielipiteitä. Tämä tarjoilee CS-vetoisen blendin, jossa on kerroksellisuutta ja iän tuomaa aromikirjoa. Aiempien vuosikertojen välillä on yhditävänä tekijänä ollut kohtalaisen runsas bretta, lievä volatiili hapokkuus ja kohtalaisen funkki aromimaailma. Viini on usein vaatinut dekantointia ja kehittynyt happea saadessaan, joten tämän kanssa ei kannata pitää kiirettä. Kuten yllä olevastakin voi päätellä, ei tätä voi suositella puhtaiden ja sliipattujen viinien ystävälle. Mutta kun tähän pääsee sisälle, tulee helposti ostettua pullo seuraavaksikin jouluksi. On tuhansia ja tuhansia teknisesti täydellisiä ja selkeitä lajikeominaisuuksia ilmentäviä viinejä, mutta on vain yksi Chateau Musar.

Myös valkoisista löytyy haastavia ja keskittymistä vaativia viinejä. Tällainen on esimerkiksi Josmayerin ikääntynyt Pinot Gris Grand Cru Brand Alsacesta. Valtaosa alkoon tulevistaAlsacen Grand Cru-viineistä on rieslingejä, mutta tämä Pinot Gris osoittaa, että lajike voi tuottaa upean moniulotteisia ja upeasti ikääntyviä viinejä. Josmayerin Pinot Gris:a olemme maistaneet pari vuotta sitten, ja viini oli hieno ja kerroksellinen: Kypsän omenainen, eksoottisenkin hedelmäinen primaariaromi, jonka taustalla hieman savuinen ja funkki aromimaailma tuo mielenkiintoa ja korostaa  hedelmä-aromeja. Suussa täyteläinen, jopa öljyinen viini jossa on aavistus jäännössokeria. Tämä on hyvä esimerkki valkoviinistä, joka elää lasissa ja kehittää maistajaansa.

Toki myös aiemmissa teksteissä suositelluista löytyy kiinnostavia ja haastavia viinejä, esimerkiksi valkoinen Musar. Sherryt voivat myös toimia meditaatiotarkoituksessa, hyvänä esimerkiinä Lustaun Palo Cortado. Valitsetpa minkä vain, avaa mielesi ja kielesi ja suhtaudu ennakkoluulottomasti. Suhtaudu jokaiseen siemaukseen kuin ensimmäiseen, sillä siten voit löytää aina uusia makuja.

Joulukalenterin 12. luukku: Italian punaisia vol 1.

Italia on iso maa, joten viinityylejä löytyy punaisissa yhtä lailla kuin valkoisissakin. Seuraavassa joitakin Manner-Italian hyväksi todettuja punaviinejä:

Ensimmäisenä suosituksena viini Alto-Adigesta. Alueen alkuperäislajike lagrein tuottaa paahteisen mausteisia, punamarjaisen hapokkaita viinejä. Lagrein tarvitsee runsaasti aurinkoa kypsyäkseen, mutta menestyy siitä huolimatta tällä pohjoisella alueella. Bolzanon laaksoon Alppien etelärinteelle konsentroituu lämpöä, joka kypsyttää lagrein-rypäleet upeasti. Hyvä esimerkki on Cantina Terlan-ko-operatiivin Terlaner Lagrein "Gries" Riserva 2013: Punaisia marjoja, luumua, mausteisuutta. Lopussa pehmeähköt tanniinit jäävät kutittelemaan kitalakea. Haudutelluille lihoille, myös suurriistasta valmistetuille pataruuille.

Toinen suositus tulee jälleen Kampaniasta. Alueen alkuperäislajikkeisiin kuuluu anglianico-rypäle, jota on viljelty Kampaniassa hyvin pitkään. Lajikkeen nimi viittaa Kreikkaan: Anglianico on sanan "Ellenico" korruptoitunut muoto. Kuuluisimmat anglianicot tuleveat Taurasin alueelta, jonka viinit lienevät maakunnan kuuluisimpia. Mastroberardino tuottaa myös loistavaa Taurasia, josta Superiorelta on saatavilla sopivasti ikääntynyt vuosikerta 2010. Viini on täyteläinen, siitä löytyy punaisia marjoja, tupakan ja makeiden mausteiden aromeja. Tanniinit ovat sopivasti iän pehmentämiä, ja hyvä hapokkuus pitää paketin napakkana kokonaisuutena. Loistoviini, joka kokemuksemme mukaan myös ikääntyy upeasti jopa parikymmentä vuotta.

Kolmantena suosituksena viini Piemontesta. Kuuluisimpia piemontelaisia viinejä ovat nebbiolo-rypäleestä valmistetut Barolot ja Barbarescot, jotka kuitenkin tahtovat olla varsin tyyriitä ja usein vaativat melko pitkää kypsyttelyä saavuttaakseen täyden nautittavuuden. Valtaosa tuottajista kuitenkin tekee myös edullisempaa ja usein nopeammin lähestyttävää nebbiolo-viiniä Langhe DOC-alueluokituksen alla. Näissä on usein Baroloita hedelmäisempi aromimaailma, mutta ainakin Pio Cesaren Langhe Nebbiolosta löytyy myös ruusuisia ja hennosti tervaisia aromeja, jotka tekevät nebbiolosta kiehtovan ja moniulotteisen rypäleen. Tämä on hintaansa nähden hyvä viini, joka on omiaan juuri ruokapöydässä.