Kylmäsavulohi-parsatoast, limecoleslaw ja Vouvray sec

Emme ole juuri lämpimiä leipiä tai toasteja harrastaneet, koska jokaviikkoinen pizza täyttää melko hyvin leipätyyppisen ruuan kiintiön. Nyt kuitenkin innostuimme leipomaan briossihenkisen vuokaleivän, josta syntyi lopulta lauantairuuaksi toasteja. Täytteenä oli kauden mukaan parsaa sekä kylmäsavulohta ja avokadoa. Männävuotinen kaali alkaa olla tässä vaiheessa vuotta melko kuivaa, mutta limetillä hapokkaaksi tuunatussa aasia-henkisessä coleslawssa se meni vielä mukavasti.

Vuokaleipä:
2 dl maitoa
25 g voita
1 muna
1/2 pkt hiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
220 g vehnäjauhoa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, sekoita siihen hiiva ja sokeri. Laita yleiskoneen kulhoon tai muuhun kulhoon, lisää jauhot ja ala vaivata. 5 minuutin päästä lisää sulatettu jäähtynyt voi ja muna sekä suola. Vaivaa kimmoisaksi, hyvin venyväksi ja kosteaksi taikinaksi. Laita leipävuuan pohjalle leivinpaperi helpottamaan irrotusta, kaada taikina vuokaan ja anna kohota rauhassa tunti. Paista noin 200 asteessa uunin alaosassa kunnes pinta kullanruskea. Jäähdytä ja irrota vuuasta.

Coleslaw:
2 dl turkkilaista jogurttia valutettuna
500 g kaalia
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
3 limettiä
nippu tuoretta korianteria silputtuna
silputtua chiliä maun mukaan
1 tl korianterinsiementä morttelissa murskattuna
suolaa

Purista limeteistä mehu ja raasta kuori, sekoita valutettuun jogurttiin isohkon kulhon pohjalle. Lisää seokseen valkosipuli ja korianterinsiemenet sekä chili sekä noin 1 tl suolaa. Siivuta sipuli ja kaali mahdollisimman ohuiksi siivuiksi (mandoliini on hyvä apu). silppua korianteri. Sekoita kaikki aineet ja tarkasta suola&chili. Anna vetäytyä tunti.

Toastin täytteet:
2 siivua kylmäsavulohta/toast
2 keskikokoista parsaa/toast
(vähän sulatettuja ja kuivaksi puristettuja katkarapuja)
marinoitua punasipulia (1 sipuli, 1rkl sokeria, ripaus suolaa, loraus vaaleaa balsamicoa, tilkka oliiviöljyä ja 10 min keskiteholla mikrossa)
kapriksia / oliiveja
raastettua halloumia

Avokadoa, jota EI laiteta uuniin.

Leikkaa vuokaleipä ohuiksi siivuiksi (2 per toast). Levit oliiviöljyä leivinpaperille ja laita toastin alapuolisko öljylle. Lisää täytteet ja päälisiivu. Voitele päällys oliiviöljyllä, voilla tai majoneesilla mielesi mukaan. Laita uuniin mielellään lievinkiven / teräksen päälle uunin yläosaan grillivastuksen alle, paahda reilu 5 min kunnes reunat alkavat ottaa väriä. Lisää avokado joko sivuun tai leivän väliin juuri ennen tarjoilua.

Tämä annos huuhdottiin alas hyvin jäähdytetyllä Vouvraylla. Gilet Les Perruches Sec on lähes kuiva, keskitäyteläinen viini jossa on runsas mutta pyöreä hapokkuus. Aromeiltaan kypsän, jopa hillotun sitruksinen ja kukkainen viini, jonka tuoksuun kompleksisuutta luo aivan aavistuksena tuntuva myskimäinen häivähdys. Viini on ruokapöydässä moniottelija, jonka täyteläisyys riittää runsaammille kalaruuille, vaalealle lihalle tai runsaille kasvisruuille. Happoja löytyy riittävästi, joten täyteläisemmätkin annokset saavat kaipaamaansa raikasta vastaparia.

Musar Jeune 2017

Chateaumusar.com

Alkosta tarttui hiljattain mukaan legendaarisen libanonilaisen Chateau Musarin tammettamaton, nuorena nautittavaksi tarkoitettu Musar Jeune. Viini on valmistettu nuorten, 2000-luvulla istutettujen tarhojen rypäleistä, ja lajikesekoitus on syrah-cincault-cabernet suhteessa 45:45:10. Lajikkeet on käytetty erikseen sementtitankeissa alle 30 asteen lämpötilassa, ja viinit on sekoitettu satoa seuraavan vuoden maaliskuussa. Sekoitettu viini lepäsi sementtisammioissa seuraavaan kesään, jolloin se pullotettiin ilman kirkastusta.

Keskisyvän purppurainen, taittaa aavistuksen tiilenpunaan. Tuoksussa on runsasta marjaisuutta, jossa kirsikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa. Heti pullon avaamisen jälkeen ensimmäisestä lasista humahtaa myös melko voimakas kukkainen aromaattisuus, joka valitettavasti katoaa nopeasti. Marja-aromien lisäksi viinissä on vihertävää yrttisyyttä ja hentoa pippurista mausteisuutta sekä tammen tuomaa puumaisuutta. Suussa viini on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta varsin napakka tanniinisuus ja suuta kostuttava hapokkuus raamittavat aromikirjon varsin kulauteltavaan muotoon.

Nuorekas viini, joka oli varsin kulauteltava ruuan kanssa. Viini kaipaa selkeästi ruokaa seurakseen, sikäli rapsakka se on tanniineiltaan. Tämä toiminee hyvin grillattujen asioiden kera, mutta mikä tahansa tanniineita kesyttävä ruoka nostaa viinistä esiin sen hedelmäistä ja nuorekasta perusluonnetta. Vaikka tuottajan sivut kehottavat suoraviivaiseen toimintaan "No need to decant; enjoy straight from the bottle at between 16-18°C", tarjoisimme tämän kuitenkin lasista ja mieluusti ruuan kanssa.

Joulukalenterin 18. luukku: Joulun punaiset lahjat

Jatkamme punaisten lahjavinkkien kanssa samaa vanhat varmat-teemaa, jonka aloitimme kuohuviineissä. Seuraavassa kolme punaviiniä, joihin on ainakin toistaiseksi aina voinut luottaa. Toki viinien vuosikertavaihtelu asettaa aina rajoitteensa, emmekä ole kaikista näistä tuorempia vuosikertoja maistaneet joten pieni varaus jätettäköön tälle.

Alkon kuva

Ensimmäisenä suosituksena tuhti mutta silti mausteinen ja raikas viini Italian Campaniasta. Mastroberardino on suurehko, luotettava tuottaja, joka on nostanut Taurasin alueen viinit maailman tietoisuuteen, Alkosta löytyy nuorempi Mastroberardino Taurasi 2013, joka on täyteläinen, punaisen marjainen, mausteinen ja jykevän tanniininen viini. Tämä kaipaa ehdottomasti seurakseen korkeintaan mediumiksi kypsennettyä lihaa, muutoin ovat ikenet kovilla. Viinikaapin tai -kellarin omaavalle tämä on oiva lahja, sillä viiniä voinee huoletta hillota vuosikymmenen tai pari. Mikäli haluaa panostaa hieman enemmän ja arvostaa pikaisempaa lähestyttävyyttä, voi hankkia kehittyneemmän ja tanniineiltaan aavistuksen kesyyntyneemmän Mastroberardino Taurasi Riservan vuodelta 1998. Tämä alkaa olla varsin nautittava, mutta säilyy edelleen vallan mainiosti.

Espanjasta nostamme esiin luottopakkina vanhan kunnon Faustinon. Näistä lahjapulloksi sopii ikääntynein Faustino I, josta tälle hetkellä on alkossa (peräti vakiovalikoimassa) tarjolla vuosikerta 2005. Viinissä alkaa olla ikääntyneen Riojan henkeä: Tammea ja satulananahkaa löytyy punaisten marjojen taustalta ja tanniinirakenne alkaa olla jo mukavasti pyöristynyt. Jos sattuu olemaan varoissaan ja asuu lähellä Arkadiaa, niin voi toki hakea erikoiserästä saman viinin vuodelta 1970. 

Alkon kuva

Viimeisenä suosituksena vielä raikkaampi viini Italian Piemontesta. Vanha varma on Fontanafreddan Lange Nebbiolo, jossa nebbiolon aromimaailma tarjoillaan raikkaassa, nuorekkaassa muodossa. Viini on oivallinen pari monille tuhdimmille ruuille, sillä raikas hedelmähapokkuus ja kohtalaisen runsaat tanniinit puhdistavat suuta sekä rasvahunnusta että proteiinijäämistä. Kaupan päälle tulee roppakaupalla karpaloita ja hapankirsikkaa sekä kevyttä mausteisuutta. Tämä on sikäli oiva lahja, että korkin voi avata heti ja nauttia viinin jouluruokiensa kera!

Joulukalenterin 14.luukku: Makeita viinejä joulun jälkiruuille

 Jouluna on hyvä aika avata myös makeita viinejä: Ne ovat usein hyviä pareja juustoille, ja toisaalta makeita on mukava siemailla myös piparien ja muiden makeampien jouluherkkujen ohessa. Seuraavassa kolme suositusta eri tyylistä jälkiruokaviineistä, joista olemme vuosien varrella pitäneet.

Ensimmäisenä valkoinen portviini. Ihastuimme näihin taannoisella Lissabonin reissullamme, ja makeat valkoiset portit sopivat mielestämme hyvin sekä hedelmäjälkiruuille että juustoille. Alkosta löytyy pienessä pullossa Ferreiran 10 Years White Port, joka on rehellisen makea, hillotun aprikoosinen ja aavistuksen paahdetun pähkinäinen. Tarjoa viileänä jälkiruokien tai juustolautasen kanssa, tai sekoita alkumaljaksi Portugalissa suosittu port-tonic!

Toisena suosituksena aiemminkin kehumamme Celler Pinolin Josefina Pinol Vi Dolc Bianco, josta enemmän tämän viimevuotisen Hella & Huoneen joulumenu-jutun loppupuolella. Kyseessä on siis vanhojen garnacha blanca-köynnösten rypäleistä tehty aprikoosinen, appelsiinimarmeladinen ja kukkainen makea viini, jossa on sokeria 190 grammaa litrassa. Viini on omiaan hedelmäjälkiruuille, mutta toiminee hyvin myös piparien ja sinihomejuuston kanssa.

Kolmantena vielä viini, johon tutustuimme ensimmäisellä matkallamme Prioratiin. Maistoimme tätä Celler de Capcanesin Pansal del Calas-viiniä Falsetin loistavassa Celler de l'Aspicissa, jossa se tarjottiin juustojen seurassa. Tuottaja suosittelee viiniä näemmä naudalihalle tai riistalinnuille, mutta itse ainakin kokisin yhdistelmän hieman outona sillä viinissä on sokeria miltei 100 grammaa litrassa. Tarjoile siis tämä makea, hapokas viini kovien juustojen kanssa tai Banyulsin tapaan tumman bitterisen suklaan seurassa.

Kuvat@alko.fi

Sitzius Rothenberg Riesling Spätlese Goldkapsel Trocken

Kuva Alko.fi

Sitziuksen viinit tulevat Nahen alueelta, joka on yksi Saksan pienemmistä viinialueista. Se sijaitsee laajan Rheinhessenin alueen länsipuolella Moselin ja Reinin laaksojen välisillä kukkuloilla. Nahen maaperä on hyvin vaihtelevaa, joten myös alueella varsin läheisiltäkin palstoilta tuotetut viinit voivat poiketa toisistaan vahvasti. Nahen maaperästä löytyy niin tuliperäisiä, liuskekivisiä kuin hienojakoisemmiksi rapautuneita maalajeja. Ilmasto on melko leuto eikä halla yleensä aiheuta ongelmia.

Viljellyistä rypäleistä valkoiset ovat pääosassa, punaisia lajikkeita on vain 25 % reilun 4000 hehtaarin tarha-alasta. Viljellyin rypälelajike on riesling, jonka osuus lähentelee kolmea kymmentä prosenttia. Nahen viineistä valtaosa myydään suoraan tuottajalta kuluttajille, joten ne ovat Saksan ulkopuolella selvästi harvinaisempia tuttavuuksia kuin esimerkiksi Moselin tai Pfalzin viinit.

Weingut Sitzius on perheomisteinen tila, joka on ollut saman suvun hallussa historiansa alusta saakka, ja tilalla väitetään valmistetun viiniä yhtäjaksoisesti 450 vuoden ajan. Nykyinen omistaja on Wilhelm Sitzius, joka on modernisoinut tuotantoa ja edistänyt etenkin punaisten lajikkeiden viljelyä. Tarhoja talolla on 16 hehtaaria  Oberhausenin, Neiderhausenin ja Langenloisheimin kylissä. Lisäksi rypäleitä ostetaan sopimusviljelijöiltä.

Rothenberg risling on väriltään haalean sitruunankeltainen. Tuoksussa on sitrusta, omenaa ja vaaleaa kukkaisuutta, mukana häivähdys vihreää yrttisyyttä. Suussa viini on melko täyteläinen ja aavistuksen jopa vahamainen herättäen mielleyhtymiä Rheingaun risling-viineihin. Viini on makuaromeiltaan ennnekaikkea mineraalinen, hedelmä ei tunnu ylettömän runsaana vaan mukaan nousee voimakkaammin vihreää yrttisyyttä. Happoja on runsaasti (8,5 g/l), mutta pieni jäännössokeri ja sakkakypsytyksen tuoma runsaus tasapainottavat maun kauniisti sopusointuiseksi kokonaisuudeksi.

Hapokkaana ja aromeiltaan hienovaraisena viininä tämä on omiaan vaaleiden kalojen seuraan, etenkin jos kalaan yhdistää hieman runsaamman kastikkeen joka tasapainottaa viinin happoja edelleen. Kaiken kaikkiaan nätti viini parilla kympillä Alkon erikoiseristä.

Nikolaihof Vom Stein Riesling Federspiel -16

Joitakin vuosia sitten itävaltalaiset grüner- ja riesling-viinit olivat meillä kovassa kulutuksessa, koska niiden laatu tuntui olevan tasaisen korkea. Jostain syystä muutama viime vuosien aikana ostettu itävaltalainen riesling on tuntunut vähän turhankin teräksiseltä, emmekä ole alppimaan valkkareita aivan entisessä määrin maistelleet emmekä niistä siten kovasti kirjoittaneetkaan. Nyt kuitenkin Alkoon heinäkuun erikoiserässä tullut Nikolaihofin riesling sytytti siinä määrin, että siitä kannattaa kirjoittaakin.

Wachaun alue sijaitsee aivan Itävallan länsirajan tuntumassa Tonavan varrella. Wachaussa vilijellään lähinnä rieslingiä ja grüner veltlineriä. Riesling kasvaa Tonavan varren jyrkkien rinteiden yläosassa, jossa gneissikallion päällä on hyvin niukasti irtomaata. Grüner sen sijaan menestyy paremmin alarinteillä, johon on kertynyt eroosion aikaansaamaa ja tuulen ja veden kuljettamaa lössimaata. Vuosisatojen viljelyhistorian aikana jyrkimmille rinteille on rakennettu terasseja, joilla riesling-köynnökset kasvavat tänäkin päivänä. Etenkin ylärinteillä paljaat kalliot ja terassiseinämät imevät päivällä auringon lämpöä, joten tarhan suunnalla auringon suhteen on suuri vaikutus mikroilmastoon ja lopputuotteeseen.

Wachaun tuottajilla on oma laatuluokituksensa kuiville viineilleen: Keveimpiä, alle 11,5 % viinejä kutsutaan Steinfedereiksi, keskitäyteläiset 11,5-12,5 % viinit ovat Federspielejä ja kaikkein runsaimmat, yli 12,5 % alkoholia sisältävät ja usein viimeisenä korjatuista rypäleistä valmistetut viinit ovat Smaragdeja. Nyt maistettu Nikolaihof kuuluu siis keskimmäiseen kategoriaan.¨

Nikolaihofin tilan historia viinintuotannossa alkaa jo roomalaisten ajalta, sillä paikalla on sijainnut roomalaisten linnoitus. Roomalaisten jälkeen keskiajalla viinintuotantoa paikalla harjoittivat Kremsmünsterin luostarin munkit. Nykyisen omistajasuvun, Saahsien haltuun Nikolaihof päätyi vuonna 1894. Tila aloitti biodynaamisen viljelyn ensimmäisenä alueella 1971, ja nykyisin tila on yksi Wachaun arvostetuimmista tuottajista. 

Nyt maistamamme riesling on sitruunankeltainen ja keskisyvä väriltään, melko kevyt liikkeiltään. Tuoksu on melko intensiivinen, siinä on vaaleaa kukkaisuutta, hunaijaista makeutta ja sitruunaa. Tuoksun kukkeus tuo mieleen vienon kuusamantuoksun, johon joka leijailee joskus vastaan puistoissa piilossa kasvavista tuoksukuusamista. Suussa viini on huomattavasti keskimääräistä itävaltalaista rieslingiä runsaampi ja pyöreämpi, mahdollisesti tämä on saanut ainakin hetken kypsyä hiivasakkojen päällä ? (tietoa ei tuottajan tai maahantuojan sivuilta löydy). Kypsän sitruksinen aromi korostuu makupaletilla, mutta toisaalta se saa vastaparikseen mineraalista, hivenen bitteristä nuottia ja ruohoistakin aromia. Suussa tuoksun makeus häviää ja viini on täysin kuiva vaikkakin kypsän sitruksinen. Jälkimaku on pitkä ja nautittava, mineraalisen sitruunainen. 

Viinin maistoimme yksinkertaisen tuoreen, oliiviöljyssä rapeanahkaiseksi paistetun nieriäfileen, uusien perunoiden ja herneiden kanssa. Runsaahko viini toimi punaisen kalankin kanssa aivan mainiosti, ja kuvittelisin tämän kestävän jopa grillatun possunfileen. Erittäin positiivinen itävaltalainen: Monipuolisesti yhdisteltävä ruokaviini, jota kulauttelee viileänä myös sellaisenaan!

Crudo negroamaro rosato

kuva: maremagnum wines

Tänä keväänä roséviinien maistelu jäi luvattoman vähäiseksi. Syynä tähän lienee ainakin osittain Provencen alueella erittäin heikoksi jäänyt vuoden 2017 sato: Alkoon ei ole tullut viimevuosien tavoin kovinkaan kattavaa valikoimaa ranskalaisia roseita. Itse asiassa olemme juoneet koko kevään aikana vain yhden pullon provencelaista, ja sekin oli Bandol vuodelta 2016.

Provencelaisten sijaan olemme maistelleet joitakin italialaisia ja espanjalaisia pinkkejä. Viimeisimpänä lasiin päätyi Italian Pugliasta tuleva Crudo Negroamaro Rosato. Viinin tuottaa Mare Magnum, jolla on viinintuotantoa lähes joka puolella Italiaaa ja nykyisin myön uudessa maailmassa. Olemme aiemmin suositelleet helposti lähestyttävänä ja edullisena yleisviininä saman tuottajan valkoista Crudoa, joka tulee Sisiliasta.

Negroamaro on tummakuorinen rypälelajike, jonka koti on Pugliassa Italian saappaankannassa. Siitä tuotetaan etenkin Salenton alueella (malvasia neralla terästettynä) runsaan hedelmäisiä punaviinejä, joissa on runsaan tummamarjainen aromimaailma ja hieman bitterinen jälkimaku. Negroamaroa käytetään kuitenkin  yleisesti myös runsaiden roséviinien valmistukseen.

Crudo Negroamaro valmistetaan luomumenetelmin viljellyistä rypäleistä. Sadonkorjuu tapahtuu tuottajan mukaan käsin, viini käy terästankeissa. Kuorikontaktiaikaa ei tuottajan sivuilta löydy.

Viini on väriltään keskisyvä pinkki. Tuoksu on erittäin runsaan punamarjainen: Tummaa kirsikkaa, ja etenkin vadelmaa löytyy reilusti. Hento yrttinen vivahde, joka voimistuu hieman makupaletilla. Makuaromitkin ovat kuitenkin alkuun vahvasti punaisten marjojen johtamat, jälkimakuun nosee tosin hieman kypsää sitrusta ja edellä mainuttua yrttisyyttä. Suutuntuma on (osin 10 g jäännössokerinkin ansiosta) runsas. Viinissä on kuitenkin miellyttävä hapokkuus ja mukava bitterisyys jälkimaussa, joten aivan mansikkahilloksi tämä ei mene vaan muodostuu miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

Viini ei ole mitenkään tajuntaa räjäyttävän moniulotteinen kokonaisuus, mutta kun tarvitaan simppeliä roséta nautittavaksi pizzan, pastan tai vaikkapa savulohen seurana niin tämä toimii mainiosti. Viini ei pelästy myöskään pientä mausteisuutta, joten pieni chilipuraisukin ruuassa sallitaan. Pienen jäännössokerin vuoksi loppupullon voi hyvin nauttia vaikkapa terassilla auringonlaskua katsellen, sillä tämä on aivan nautittavaa ihan sellaisenaankin.

Palari Rosso del Soprano 2010

Olemme kirjoittaneet paljon sisilialaisista viineistä, etenkin viime kesän reissun jälkeen. Saaren viinien kirjo on kuitenkin siinä määrin laaja, että kirjoitettavaa riittää edelleen. Alkon vakiovalikoiman perusteella muodostuva mielikuva sisilialaisista viineistä on valitettavan virheellinen: Saarella tuotetaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa kiinnostavia ja erilaisia viinejä, joista alkoon kantautuvat valitettavasti lähinnä massatuotetut nero d'Avola-viinit.

Palarin viinitalo sijaitsee Sisilian koillisnurkassa Messinan kukkuloilla DOC Faron pienellä viinialueella. Palarin omistaa arkkitehti Salvatore Geraci, joka tuli tunnetuksi lukuisista restaurointiprojekteistaan ympäri Sisilian. Geraci peri isoisänsä viinitilan, jonka 1700-luvun päärakennusta hän lähti restauroimaan. Restaurointiprojektin lomassa hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi villaa ympäröiviin viinitarhoihin ja Palari sai alkunsa.

Palarin viinit tuotetaan alueen perinteisistä lajikkeista, joista valtaosan muodostavat Etnalta tutut Nerellot.Erona Etnaan on maaperä, joka on Messinan tarhoilla vaihtelevaa: Hiekkaa, kalkkikiveä ja savea verrattuna Etnan vulkaaniseen maaperään. Nerellojen lisäksi viljellään kuitenkin pieniä määriä Noceraa, Tignolinoa, Coré Palumbaa, Acitanaa, Galatenaa ja Calabresea. Faron alueella lämpötila on hieman meren läheisyyden ansiosta stabiilimpi kuin Etnalla: Päivän korkeat huiput matalampia ja yöt leudompia. Toisin kuin Etnalla, Messinassa on harvemmin talvella lunta.

Palari valmistaa lippulaivaviini Faroa sekä kakkosviininä Rosso del Sopranoa jota nyt maistoimme. Viinissä on 60 % nerello mascarlesea, 20 % nerello cappuccioa, 15 % noceraa ja loput coré palumbaa, jacchea ja acitanaa. Nämä kasvavat 400 metrin korkeudessa Messinan välimerellisessä ilmastossa. Palarin köynnökset ovat jopa 80 vuotiaita ja tuottavat siten intensiivisen aromikkaita rypäleitä.

Sadonkorjuun jälkeen viini käy lämpökontrolloidusti terästankeissa, kypsyy vuoden ajan vuoden vanhoissa ransakalaisissa tammitynnyreissä. Viini pullotetaan suodattamattomana ja se lepää vuoden päivät pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viinin tuoksussa on runsasta kypsää, tummaa hedelmäisyyttä: Suklaakirsikkaa ja tummaa luumua. Reilusti lämmintä mausteisuutta, kuivia välimeren yrttejä, lihaisuutta sekä ikääntyneen viinin hentoa tallitakaisuutta. Suussa täyteläinen, marjaisen hapokas, pehmeän keskitanniininen. Jälkimaku yhdistelmä ikääntynyttä tammisuutta ja haipuvaa marjaisuutta. Viini tuo hämmentävästi mieleen hieman hedelmäisemmä, lihaisan hyvin ikääntyneen oikean rannan bordeaux'n.

Erittäin nautittava, kauniisti ikääntynyt viini, jota voisi suositella niin umamisille ikääntyneille juustoille kuin sopivasti karsinogeeniseksi grillatulle kalallekin. Vahva suositus jos joku tähän törmää reaali- tai virtuaalimaailman matkoillaan. Hintaa tällä oli nimeltä mainitsemattomassa nettikaupassa parisen kymppiä.

Beck ink: Mehevän marjainen viini Itävallasta

Kuva: vindirekt.fi

Maistoimme Burgenlandissa Itävallassa viiniä tuottavan Judith Beckin Ink-viiniä ensimmäisen kerran vuoden 2017 alkupuolella, jolloin sen tuore marjaisuus ja siihen yhdistynyt mausteisuus ja aavistuksenomainen rustiikkisuus ihastutti meitä kovasti. Nyt joulun seudussa ostimme kotiin pullon, kun kaipasimme hyvää marjaista pizzaviiniä jouluna nautittujen ikääntyneiden ja hieman haastavienkin viinien jälkeen.

Weingut Beck on 70-luvulta lähtien toiminut perheomisteinen viinitila Burgenlandissa. Tilalla on 15 hehtaaria tarhoja, ja tuotantotilat sijaitsevat Golsissa Neusiedler See-järven koilliskulmassa. Tarhoja viljellään biodynaamisesti, ja talo on keskittynyt perinteisten itävaltalaisten punaisten lajikkeiden viljelyyn.

Viini on valmistettu pääosin zweigeltista, joka on Itävallan viljellyin rypäle. Lajike on sankt laurentin ja blaufränkichin jälkeläinen, joka tuottaa intensiivisen marjaisia, kohtalaisen hyvärakenteisia viinejä. Cuveessa on mukana myös 10 % sankt lauretia, joka on hieman hienostuneempi, usein kirsikkainen lajike. Viiniä on ikäännytetty vanhoissa tammitynnyreissä vuoden päivät.

Tuoksu on varsin intensiivisen marjainen, lähinnä punaherukkainen ja kirsikkainen. Lisäksi löytyy hentoa mausteisuutta ja yrttisyyttä, mutta ennen kaikkea viini on tuoksultaan nuorekkaan marjainen muistuttaen hieman jopa noveau-viinejä. Suutuntumaltaan viini on hyvinkin täyteläinen, marjainen ja raikkaan hedelmähappoinen. Jälkimakuun nousee kevyt tanniinien puraisu, mutta tämä jää melko kevyeksi. Kaikenkaikkiaan mukava, helposti lähestyttävä viini, jota voi hyvin suositella jos kaipaa nautittavaa viiniä jota ei tarvitse sen kummemmin pohdiskella.

Joulukalenterin 17.luukku: Parhaimmat lahjapullot yli 30€

Viimeiset lahjapullosuositukset tulevat hintaluokassa yli 30 euroa. Tällä rahalla alkaa jo löytyä valinnanvaraa kiinnostavista ja yksilöllisistä viineistä, joten päätökset olivat vaikeita. Seuraavassa joitakin vuosien varrella maistamiamme viinejä, joiden arvelemme sopivan lahjaksi viininystäville.

Jos lahjan saaja pitää samppanjasta -ja erityisesti ruokasamppanjasta- kannattaa harkita vakavasti Jacquessonin cuvée 740:a. Olemme nauttineet tätä rutikuivaa, hapokkaan mineraalista mutta silti hedelmäistä ja hienostuneen paahteista samppanjaa muutaman kerran merenelävien kanssa, ja pari liki taivaallinen. Samppanjanystävä arvostaa lahjaa takuulla.

Valkoviineistä menemme helppoa reittiä ja valitsemme kauniisti ikääntyvän Rieslingin Alsacen alueen eteläisimmästä osasta, jossa sijaitsevat apellaation ainoat tuliperäiset tarhat. Ison tuottajan Wolfbergerin Riesling Grand Cru Rangen 2015 on vielä kovin nuori, mutta kehittyy taatusti pullossa vielä useita vuosia. Rangenin viinit ovat omanlaisiaan ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Olemme maistaneet tästä viinistä useita vuosikertoja ja voimme lämpimästi suositella myös vuosikertaa 2015. 

Punaviineistä vaihtoehtoja on alkon puolella runsaasti, mutta tällä kertaa suosittelemme klassikkotuottajan viiniä Yhdysvalloista. Ridge Lytton Springs 2015 tulee Sonoman alueelta Dry Creek Valleyn ja Alexander Valleyn rajoilta. Myös tämä viini on erittäin nuori ja kehittyy upeasti vielä 10 vuotta. Tässä on loistava esimerkki Zinfandel-vetoisesta blendistä, jossa on muutakin kuin mansikkahilloa. 

Joulukalenterin 7. luukku: Runsaammat valkoviinit

Kesällä ja keväällä nautimme keveämpien kesäruokien kanssa lähes yksinomaan raikkaita ja hapokkaita valkoviinejä, mutta joulunajan kylmänkostea sää ja tuhdimmat ruuat vaativat myös valkoviineiltä runsaampaa runkoa. Näitä viinejä ei välttämättä kannata yhdistää kaloille, mutta kinkun ja laatikoiden parina valkoviini voi olla hyvinkin toimiva vaihtoehto.

Ensimmäisenä suosituksena aina niin oivallinen Chateau Musar White. Musarin punaviineissä on rypäleinä pääosin Bordeaux-tyyppinen sekoite, mutta valkoiseen musariin käytetään Libanonin natiivilajikkeita obaidehia ja merwahia. Nämä tulevat omilla juurillaan kasvavista 60-90-vuotiaista köynnöksistä. Viini on eritäin intensiivinen, kypsän hedelmäinen, aavistuksen paahteisen tamminen 

mutta silti hyvähappoinen. Tämä sopii oivasti kinkulle tai lohikaloille.

Toisena suosituksena tammitettu burgundin valkoviini, joka ei kuitenkaan ole chardonnay: Bouzeronin viinit valmistetaan aligote-rypäleestä, joka tuottaa selkeästi hedelmäisempiä ja hieman aromaattisempia viinejä kuin chardonnay. Viinin aromimaailmassa on kypsää persikkaa ja runsasta tammista voimaisuutta, se on suussa melko täyteläinen mutta hapokkuutensa ansiosta tasapainoinen.

Kolmantena suosittelemme Xavierin valkoista Chateauneuf-du-Papea. Alue on ehdottomasti tunnetumpi punaviineistään, mutta myös alueen valkoiset ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Rypälesekoitteena on yleensä bourboulenc, clairette, grenache blanc ja rousanne. Viinit ovat ovat runsaita, suutuntumaltaan täyteläisiä ja aromeiltaan kypsän hedelmäisiä ja mausteisia. Nämä sopivat hyvin runsaammille kala- tai lintuannoksille. 

Viimeisänä suosituksena tähän kategoriaan vielä vakiovalikoiman tuote: Etelä-afrikkalainen Bellinghamin The Bernard Series Old Vine Chenin Blanc on hyvin paahteinen, jopa savuinen. Viini on hyvin runsas, mutta siinä on hyvin tallella chenin blancin upea hapokkuus, jonka ansiosta tämä toimii hyvin runsaiden ja kermaisten ruokien parina.

Kuvat alko.fi

joulukalenterin 5. luukku: Tyylikkäät tanniiniset viinit selkeille liharuuille

Tähän joulukalenterin luukkuun olemme keränneet punaviinejä, jotka ovat runsasaromisia ja rungokkaita mutta eivät kuitenkaan hilloisen täyteläisiä. Näissä on raikkautta, mutta niitä ei voi kuitenkaan runsaan tanniinisuutensa vuoksi sanoa kevyiksi. Monet seuraavista suosituksista ovat hieman ikääntyneitä, joten niistä löytyy enemmän kypsytyksen tuomia aromeja ja vähemmän tuoretta marjaisuutta kuin nuorista punaviineistä. Nämä ovat viinejä selkeiden liharuokien kuten paistin tai pihvin seuraksi. 

Ensimmäiseksi suosittelemme loistavaa kreikkalaista viiniä Naoussan alueelta. Kir-Yiannin Ramnista tuli alkon valikoimiin jo vuosia sitten, ja olemme kirjoittaneet siitä ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten. Viini oli välillä poissa valikoimista, mutta on tehnyt paluun tilausvalikoiman puolelle ja sitä voimme lämpimästi suositella. Kohtalaisen täyteläinen, mausteinen, hyvähappoinen, varsin tanniininen ruokaviini, josta alkonkin hinta on kohtuullinen.

Toinen tyylikäs klassikkosuositus tulee Riojasta. Remellurin viinien rypäleet on kasvattetu huolella Riojan korkeimmilla tarhoilla. Eri tarhojen rypäleet viiniytetään erikseen, kypsytetään pitkään tammessa ja sekoitetaan upeiksi klassen satulanahkaisiksi, makean mausteisiksi viineiksi, jotka kestävät hyvin myös pullokypsytystä. Remellurin Reservaa suosittelimme jo viime vuonna Decantalon valikoimasta. Alkon hinta on reilun kympin suurempi, mutta viini on muihin alkon vastaan hintaisiin tuotteisiin nähden varsin laadukas.

Perinteisesti tähän kategoriaan täytisi sisällyttää barolo, ja niitä löytyykin alkosta kohtalaisesti. Nyt suosittelemme kuitenkin hieman vähemmän tunnettua nebbiolo-viiniä Piemontesta: Travaglinin Gattinara on loistava viini, joka mielestämme pesee hinta-laatusuhteessa valtaosan tunnetummista baroloista. Tämä kuten gattinarat yleensäkin on graniittisen maaperän ansiosta barolo-viinejä marjaisampi ja raikkaampi eikä aivan niin kovatanniininen. Tällä hetkellä alkosta on saatavilla vuosikerta 2012, joka on jo varsin lähestyttävä. Tämä sopii hyvin vaikkapa selkeäpiirteisille riistaruuille. Olemme kirjoittaneet travaglinista pariinkin kertaan blogin puolelle jo aikaisemmin, kun vierailimme tilalla keväällä 2015 ja kun travaglini oli viinibloggaajien yhteispostauksen aiheena keväällä 2017. 

Sitten vielä viimeisenä viimekesän matkan ja aiempienkin maisteluiden perustella Etna rosso. Alkosta löytyy useammankin tuottajan viinejä, mutta suosittelemme kuitenkin Tenuta Delle Terre Nereä, koska se on ensimmäinen Etna Rosso jota olemme aikanaan maistaneet. Etnan punaviinejä tituleerataan joskus Sisilian pinot noireiksi, eikä suotta: Etna rosso on toisaalta selkeästi italialaisen kirsikkainen, mutta mausteisuus ja raikas hapokkuus muistuttavat etäisesti pinotia. Viini on mielestämme laatuun nähden kohtuullisesti hinnoiteltu jopa alkossa. Tätä voisi suositella tomaattisille  liharuuille, mutta myös muunlaisilla happamilla kastikkeilla kruunatut lihat toimivat.

Kuvat: alko.fi

Joulukalenterin 1. Luukku

Pullon Hengen perinteinen joulukalenteri on täällä taas! Tätä tehdään jo viidettä vuotta, ja joka vuosi ideana on ollut antaa vinkkejä joulun ajan viineistä ja ruuista. Viime vuonna esittelimme eurooppalaisia viinin nettikauppoja, ja tänä vuonna jatkamme samaan tyyliin: Pyrimme ensimmäisten parin viikon aikana esittelemään Alkon tilausvalikoimassa olevia joulun aikaan sopivia viinejä.

Alkon tilausvalikoima on viimeisen vuoden aikana laajentunut melkoisesti, kun maahantuojat saavat tuotteitaan aiempaa helpommin tähän "nettikauppaan". Tilausvalikoimassa on vakiovalikoimaa enemmän myös pienten tuottajien kiinnostavia tuotteita, jotka ovat mielestämme maistamisen arvoisia.

Alkon kautta osa etenkin keskihintaisista viineistä on suorastaan naurettavan kalliita verrattuna eurooppalaisiin kauppoihin, eikä tämä jopa 2,5-kertainen hintaero selity pelkillä veroilla. Alko on kuitenkin ainoa kanava, jonka kautta suurella yleisöllä on mahdollisuus hankkia viinejä Suomessa. Joulu on myös aika, jolloin ihmiset panostavat ruokaan, joten mielestämme on luonnollista hankkia myös laadukkaita viinejä jouluruokien seuraksi. Tilausvalikoimassa on sekin hyvä puoli, että viinit saa valita rauhassa kotona ja noutaa valmiiksi pakattuna alkosta ilman ruuhkassa rynnimistä. (Hormaalimaailmassa ne toki saisi kotiovelle...)

Toivottavasti lukijat saavat tulevina päivinä esittelemistämme viineistä ideoita hyvistä ja nautittavista viineistä ja välttyvät viime hetken Plan B:ltä.

Maailman ympäri Chilessä: Pääruuaksi Porotos Granados!

Tämä kurpitsaa, papuja, tomaattia ja maissia sisältävä keitto tai muhennos on erittäin passeli ruoka viilenevään syksyyn: Tätä on helppo tehdä iso kattilallinen ja kutsua iso määrä ystäviä kylään! Lisäksi kurpitsan sesonki on lyhyt ja se on juuri nyt!

Porotos granados:

(noin 10 annosta)
1 iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
400 g tomaattia kuutioituna
1 pienehkö kurpitsa (alle kilo)
400 g maissia (pakkasesta)
1 prk voipapuja
1 prk caneli- tai ruskeita papuja
2 tl oreganoa
2 tl basilikaa
1 tl savupaprikaa
1 tl juustokuminaa
500 ml kasvislientä
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
(1/2 dl riisiä, jos haluat paksumman muhennosmaisen ruuan)

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori kurpitsa, halkaise, poista siemenet ja kuutioi nopiksi. Kuutioi tomaatti. Kuullota sipulia öljyssä pari minuuttia, lisää sitten valkosipuli vielä minuutiksi. Lisää sitten tomaatit ja mausteet (ei suolaa vielä). Lisää sitten pavut, kurpitsat ja liemi. Keitä rauhassa tunti. Lisää maissit, keitä vielä 10 min. Tarkista rakenne: jos haluat paksumpaa, lisää riisiä ja anna kypsyä. Suolaa lopuksi, isoon kattilalliseeen mennee noin pari teelusikallista.

Koristeeksi lautaselle voi paahtaa paloiksi leikattuja maissintähkiä, mutta nämä eivät ole välttämättömiä. Tarjoa leivän kanssa. Jos teit paksumpaa muhenosta, tämä sopii hyvin vaikka maissitortillan täytteeksi!

Juomasuositus

Jos jaksat nähdä vaivaa ja hankkia viinin alkon "nettikaupasta", niin siinä tapauksessa suosittelemme ehdottomasti tätä mukavan tuhdin marjaisaa ja yrttisen mausteista país-rypäleestä valmistettua Küdaw Nativo País:a. Viini tulee Maulen alueelta, jossa aliarvostettu país on tuottanut viime aikoina alkanut herättää viinintekijöiden mielenkiintoa: Huolellisesti viljeltynä lajike tuottaa laadukkaita, aluetta ja maan historiaa ilmentäviä viinejä. Jos haluat viinin vakiovalikoimasta, suosittelemme siinä tapauksessa "varmana valintana" Montesin Alpha Pinot Noiria: Selkeästi uuden maailman tyyliä edustava, runsaan marjainen ja mausteinen pinot toimii tämän ruuan kanssa mukavasti, savupaprika annoksessa tarjoaa vastapainoa viinin hivenen hilloiselle ja tammiselle aromimaailmalle.

Domäne Wachau Riesling Federspiel Terrasen 2016

kuva: alko

Pullo on saatu näytteenä maahantuojalta

Wachaun viinialue sijaitsee Itävallassa Wienistä länteen. Alueen viinitarhat sijaitseva Tonavan varren jyrkillä, pengerretyillä rinteillä. Maaperässä on graniittista gneissiä, joka tuo viineihin tyypillistä mineraalisuutta. Tarhat sijaitsevat pääasiassa joen pohjoispuolella. Kallistussuunnat ja aurinkoisuus vaihtelevat voimakkaasti tarhojen välillä.  Laakso sijaitsee kahden korkean metsäisen ylänköalueen välissä, ja suojaisan sijainnin vuoksi mikroilmasto on suhteellisen lämmin.

Tonavan laaksoa pitkin aluelle virtaa päivisin lämmintä ilmaa idästä Unkarin alangon suunnalta, ja toisaalta yöllä pohjoispuolen korkeilta metsäisiltä aluilta laskeutuu viileää ilmaa laaksoon. Vuorokauden voimakkaat lämpötilavaihtelut säilyttävät viineissä hyvän hapokkuuden.

Alueen tärkeimmät lajikkeet ovat grüner veltliner ja riesling. Ensimmäistä kasvatetaan rinteiden alaosan runsaammassa maaperässä, kun taas riesling viihtyy rinteiden yläosien köyhässä ja kivisessä maaperässä. Alueen rieslingeissä on tyypillisesti sekä lämpimien päivien ja pitkän kasvukauden aikaansaaman fenolisen kypsyyden tuottamaa täyteläistä hedelmäisyyttä että voimakkaiden vuorokauden lämpötilavaihtelujen säilyttämää teräksistä hapokkuutta: Alsace meets Mosel.

Wachaun alueella on oma laatuluokitus: Steinfeder on nuorena juotavaksi tarkoitettu raikas, alle 11 % viini, federspiel taas on tehty hieman kypsemmistä rypäleistä jolloin viinissä on hieman enemmän alkoholia, hedelmää ja ikääntymispotentiaalia. Smaragd-viinit on tehty kypsimmistä rypäleistä, ja viineissä on siten runsaasti konsentraatiota ja alkoholia yli 12,5 %. Smaragdit kestävät loistavasti ikääntymistä.

Domäne Wachau on alueen suurin peluri. Ko-operatiivin osakkaat viljelevät lähes kolmannesta koko Wachaun alueen tarhoista, ja ko-operatiivi tuottaakin perustason terrassen-sarjan ja eri kyläviinien lisäksi yli 20 eri tarhaviiniä.

Maistamamme riesling federspiel on entry level-viini terrassen-sarjasta. Tämä federspiel on lasissa varsin haalean keltainen ja kevytliikkeinen. Tuoksussa on sitruunaa, greippiä, hentona taustalla muscat-viineistä tuttua kukkaisuutta sekä aavistus ruohoista vihreyttä. Maku on täysin kuiva, teräksinen. Tuoksu lupaa kenties enemmän hedelmää kuin maku lopulta antaa, sillä runko jää kevyehköksi ja aromipaletilla sitrus nousee selkeimmäksi. Jälkimaussa hieman greippistä kitkeryyttä ja hyvä sitrushapokkuus.

Viini on tuoksultaan taattua rieslingiä. Makumaailma ja suutuntuma on selkeästi itävaltalainen: Kuiva ja teräksinen. Viini on kokonaisuudessaan mukava tapaus, toimii selvästi paremmin ruuan kanssa kuin sellaisenaan. Ruokapareiksi tulee mieleen tarte flambé tuhteine hapankermapohjineen tai järvikala kermaisen sienikastikkeen kera. Ja jos ruuassa on hyvää itävaltalaista juustoa, niin veikkaan että mikään ei voi mennä vikaan...

Viini irtoaa monopolista 15 eurolla, mikä on mielestämme tästä melko kohtuullinen hinta jos pitää itävaltalaisesta kuivasta riesling-tyylistä ja katselee kuvia Wachaun hengenvaarallisista rinteistä. Joku ne rypäleet sieltä hakee....

Viini on saatu näytteenä maahantuojalta, joten ilmaisen pullon vaikutusta mielikuvaan ei voi poissulkeä.

Orko's Wines Rkatsiteli 2014

Orko's Wines Rkatsiteli oli random-ostos Vins-Etonnatsilta. Viinistä ei löydy intensiivisellä googlettamisellakaan kovin tarkkoja tietoja, mutta viini tulee Itä-Georgian Kakhetista, joka on Georgian tärkein viinintuotantoalue. Rypäleet ovat kasvaneet Sighnaghin alueella.

Rypäleenä tässä on perinteinen georgialainen lajike rkatsiteli, joka on hyvin hapokas, laajalti itä-blokin maihin levinnyt lajike. Viini tuottaa herkästi aromeiltaan mitäänsanomattomia viinejä, mikäli satoa ei rajoiteta riittävästi. Viini on tuotettu maahan haudatussa qvevri-amforassa, ja valkoiset rypäleet ovat saaneet käydä viileässä lämpötilassa maan alla kuorineen kuten punaviinit yleensä. Tämän vuoksi kyseessä onkin siis ns. oranssi viini, jossa on hieman valkoisten kuorten tuomaa tanniinisuutta.

Väriltään viini on syvän kullankeltainen, hieman jopa punertavaan taittava. Liikkeiltään raskaahkon viskoosinen. Sen tuoksussa on päälimmäisenä erittäin kypsää omenaa ja omenankotaa. Alta löytyy aromaattista kukkaisuutta ja kvittenihilloa. Tuoksu on täyteläisen hedelmäinen. Viini on myös suussa raketeeltaan täyteläinen, toki täysin kuiva. Alkoholia tuntuu olevan kohtalaisen runsaasti, mikä tuottaa yhdessä kukkaisen aromimaailman kanssa jopa makean tunnun. Viinissä on paljon hapokkuutta, mikä pitää suutuntuman raikkaana alusta loppuun. Jälkkimaku on hunajaisen hedelmäinen ja hapokkuuden ansiosta raikas, siinä tuntuu myös sopivaa kuorikontaktin tuomaa katkeruutta.

Viini oli erittäin positiivinen yllätys, se muistutti etäisesti Juran kevyesti oksidoituneita iäkkäämpiä Savagnin-viinejä. Tämän yhdistäisin ehdottomasti siipikarjalle tai possulle, sikäli täyteläinen mutta hapokas viini on kyseessä. Täsmävinkkinä syksyyn voisi olla vaikkapa edällämainitut proteiinit kermaisen kanttarellikastikkeen kera!

Occhipinti SP68 Rosso

Kuva: Vindirekt

Maistoimme Arianna Occhipintin viinejä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja ihastuimme niihin kovasti. Nyt kun Vino Nostrumilla oli tarjous Occipintin maistelulaatikosta emme voineet pidättäytyä tilaamisesta. Laatikossa oli paitsi aiemmin maistetut Frapatto ja valkoinen SP68 myös viimeksimainitun punainen versio.

Arianna Occhipintin tie viinien maailmaan alkoi lukioiässä kun hän pääsi esittelemään kuuluisan Vittorian alueen tuottajan, COS:n viinejä messuille. (Yksi COS:n kolmesta perustajasta on Giusto Occhipinti, Ariannan setä.) Tämän jälkeen hän päättikin hakeutua opiskelemaan enologiaa Milanon yliopistoon. Opintojen aikana hänen viinifilosofiansa muotoutui teollista ja vahvasti manipuloivaa viininvalmistustapaa vastustavaksi. Hän ajatteli -ja ajattelee edelleen- että viininviljelijän ja -valmistajan tehtävänä on tuottaa mahdollisimman hyviä ja kasvupaikkaansa ilmentäviä rypäleitä ja sen jälkeen valmistaa viini mahdollisimman vähän prosessiin puuttuen.

Occhipintin tila sijaitsee Vittorian alueella Sisilian eteläosassa. Ensimmäisen viinipalstansa hän hankki SP 68-tien varresta 2000-luvun alkupuolella. Tästä tiestä saa siis nimensä nytkin maistettu viini. Tämän jälkeen Occhipinti on hankkinut lisää palstoja ympäröivistä kunnista Vittorian alueelta ja tuotanto on kasvanut.

Occhipintin tarhoja viljellään luomumenetelmin, hän muokkaa tarhoja ilman koneita ja käyttää lannoituksessa viherkompostia: Alusakasveina viljellään typpeä sitovia palkokasveja, jotka sitten käännetään maan sisään ravinteiksi. Aluskasvillisuuden annetaan muutoinkin kasvaa runsaana, mikä lisää biodiversiteettiä.

SP 68 Rosso on sekoite frapatto- ja nero di Avola-rypäleistä. Köynnökset ovat nuorehkoja, keskimäärin 15-vuotiaita ja kasvavat punaisessa hiekkaisessa maaperässä. Viini käytetään luonnonhiivoilla ja sitä kypsytetään sementtisammioissa puoli vuotta. Viiniä ei suodateta.

Viini on väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksussa on luumua, pippurista mausteisuutta, karvasmantelia, ja välimeren yrtittejä. Suussa viini on viileänä tarjottuna raikkaan hapokas ja marjaisa. Viinin lämmetessä ja ilmaantuessa aromimaailma kehittyy hillomaisemman marjaiseksi ja esiin alkaa nousta myös lihaisia ja savuisiakin aromeja nousee makupaletille.

Omaleimainen, runsas viini lämpimästä sisiliasta: Muhevaa marjaisuutta, mausteita ja lihaisiakin aromeja, Jos ruuassa on munakoisoa, tomaatteja ja runsaasti yrttejä, niin tämä viini istuu sille luultavimmin aivan loistavasti!

Vindirekt tuo viiniä maahan joten ravintoloista sitä löytynee. Itse tilasimme siis Vino Nostrumilta, josta viiniä on myös saatavissa. Jos suuntaat kesälomareissulle Tallinnaan, niin kannattaa poiketa Vino Nostrumin myymälässä.

Maailman ympäri Libanonissa: Falafeleja ja Musaria roséna

Libanonin ja yleisemminkin lähi-idän ruokaperinteestä useimmin valmistamamme ruoka ovat varmasti falafelit. Kesti hetken ennenkö keksimme miksi falafelimme eivät takavuosina ottaneet onnistuakseen: Monissa suomalaisissa resepteissä käytetään keitettyjä kikherneitä, joissa on liikaa nestettä ja ne rähähtävät friteeratessa. Parhaat rapeat falafelit syntyvät massasta, jossa kikherneet on ennen soseuttamista vain liotettu huolella. Tällä kerralla muunsimme hieman perinteistä falafel-reseptiä korvaamalla osan kikherneistä härkäpavuilla. Friteeratut falafelpalloset nautimme yleensä joka pitaleipien tai bulgurin kanssa. Falafelien oheen tarvitaan luonnollisesti myös hummusta ja tsatsikia.

Falafelit ja lisukkeet

Falafelmassa:
400 g kikherneitä
200 g härkäpapuja
4 rkl kikhernejauhoja (tai vehnäjauhoja jos et löydä gram-jauhoa. Punnitse & Säästä ainakin näitä myy)
5 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
100 g persiljaa
nippu korianteria
50 g minttua
5 g suolaa
chiliä
2 tl juustokuminaa
(kuskusta)
Öljyä friteeraamiseen

Liota papuja yön. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele. Laita pavut ja muut aineet kuskusta lukuunottamatta astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä. Pyörittele massasta palloja. Jos haluat, voit pyöräyttää palloset kuskus-jauhoissa jolloin saat falafeleihin ekstrarapean pinnan. Friteeraa palloset kuumassa öljyssä (tai paista valurautapannulla runsaassa öljyssä, tällöin kannattaa tehdä pallojen sijaan hieman kasaan painettuja falafeleja)

Minttuhummus
400 g keitettyjä kikherneitä
1 sitruunan mehu
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
50 g mintunlehtiä
5 g suolaa

Laita kaikki aineet astiaan ja soseuta. Lisää vettä, kunnes massa on sopivan paksua.

Tsatsiki
200 g kurkkua
200 g turkkilaista jogurttia
2 kynttä valkosipulia
pari kierrosta valkopippuria
suolaa

Raasta kurkku. Purista raasteesta käsien välissä mahdollisimman paljon nestettä pois. Silppua valkosipuli. Sekoita kurkkuraaste ja valkosipulisilppu jogurttiin, mausta pippurilla ja suolalla.

Tabbouleh:
Iso kasa erilalisia yrttejä: Perisljaa, minttua, basilikaa, korianteria...
1 tomaatti
karkeaa bulguria (tai emmervehnää)
suolaa
sitruunamehua

Keitä bulgur kypsäksi, jäähdytä ja huuhtele. Silppua yrtit. Poista tomatista siemenet ja pilko hedelmäliha. Sekoita. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Lisäksi tarvitset halutessasi pitaleipiä tarjoiluun. Falafelit voi toki tarjota myös pelkän tabboulen ja kastikkeiden kera.

Kokoa annos: Tabboulehia lautaselle, sivuun hummusta ja tsatsikia. Friteeratut falafelit leivän sisään tai lautaselle.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme runsasta libanonilaista Chateau Musar roséta vuodelta 2014. Chateau Musar on kaikkien viinejä harrastavien tuntema libanonilainen viinitalo, jonka maanläheiset punaviinit ovat lähes kulttimaineessa. Tämän vuoksi halusimme kokeilla myös talon roséta, vaikka sen hinta alkossa melkoisen törkeä onkin. Viini oli varsin miellyttävä: Runsaan vaaleanpunainen rosé, jonka tuoksussa on ikääntyneen valkoviinin omenankotaa, persikkaisia hedelmäaromeja, karvasmantelia, mausteisuutta. Runsaaseen tuoksuun nähden viinin suutuntuma on alkuun kevyt, mutta hetken kuluttua makuun nousee runsautta. Jälkimaku on varsin runsas, viinissä on kevyesti tanniinia joka tuo tuntumaa. Hapokkuus on matalahko, mikä toimii hieman chilisten falafelien kanssa hyvin. Musarin rosé oli miellyttävä, mutta hinta on kyllä kova.

Porta del Vento Maqué 2013

Porta del Venton viinejä maistoimme ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun talon naturaalihengessä mutta huolella tehtyjä juomia oli tarjolla Taste of Helsingin viiniteltassa. Tuolloin maistoimme muistaaksemme talon Saharay-viinin, joka on catarratto-rypäleestä valmistettu kuorikontaktiviini. Tämä herätti mielenkiintomme tasapainoisuudellaan, ja puhtaudellaan, sillä osa aiemmin maistamistamme oransseista viineistä oli ollut jotain aivan muuta.

Porta del Venton tarhat sijaitsevat Sisiliassa, Palermon provinssissa 600 metriä merenpinna yläpuolella olevassa laaksossa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin ja biodiversiteettiä vaalien, rypäleet kerätään käsin ja viinit valmistetaan mahdollisimman vähän käymisprosessiin puuttuen. Kaikki viinit ovat suodattamattomia.

Maistamamme Maqué on sekoite kaikkien tuntemasta nero d'Avolasta ja paikallisesta, melko harvinaiseksi käyneestä perricone-rypäleestä. Perriconea viljellään vain noin 1000 hehtaarin alueella, sitä kuvataan tanniiniseksi, hapokkaita ja tumman marjaisia viinejä tuottavaksi rypäleeksi. Nero d'Avola puolestaan tuottaa tyypillisesti robusteja, mausteisia, hyvin tumma-aromisia ja korkea-alkoholisia viinejä.  

Maqué on käynyt avoimissa sementtisammioissa ja sitä on jälkimaseroitu käymisen päätteeksi. Viini on kypsynyt tämän jälkene tammisammioissa.

Tumman tiilenpunainen väri. Tuoksussa reilusti kypsää hapankirsikkaa, hennosti asetonia, seetriä yrttistä, lakritsaan vivahtavaa mausteisuutta. Suussa keskitäyteläinen, raikkaan marjainen. Happoja viinissä on todella runsaasti, mikä korostaa marja-aromien raikkautta. Tanninit ovat kohtalaisen voimakkaat ja jäävät mausteisessa jälkituntumassa pureskelemaan ikeniä mukavasti. Viini oli parempi viileänä, sillä sen lämmetessä aromimaailmaan alkoi ilmaantua lihaisia ja hieman keittyneenkin hedelmäisiä piirteitä. Viileänä kuitenkin loistoviini, jota ei raikkauden vuoksi helposti tunnista nero d'avola-vetoiseksi sisilialaiseksi. Tämä sopii kaveriksi tomaattisille, runsaasti yrteillä maustetuille pastakastikkeille tai ihan pizzalle.

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Pääruuaksi punkkua ja burgeria

Pääruuaksi ei oikein voinut tehdä muuta kuin burgeria. Olemme päätyneet siihen, että hevosen jauhelihasta tulee paras burgerpihvi ja siinä pidättäydyimme nytkin. Sämpylä on hieman briossiseen taipuvainen, täytteet jokseenkin klassiset. Burgerin rinnalla tarjosimme grillattuja yrttitomaatteja, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Pihvit (4 kpl)

600 g hevosen jauhelihaa
1  muna
1 keskikokoinen sipuli
3 kynttä valkosipulia
4 g suolaa

Sipulit silpuksi ja kaikki käsin tasaiseksi massaksi. Muotoike 4 paksuhkoa (2 cm) pihviä paistoa odottamaan.

Sämpylät:

(jos haluat hieman hapahkon taikinan, tee taikina edellisenä päivänä ja laita jääkaappiin tekeytymään)

300 g  vehnäjauhoja
2 dl maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
20 g voita sulatettuna
5 g suolaa
1 tl sokeria

Seesaminsiemeniä ja kananmunanvalkuaista viimeistelyyn.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa sekaan jauhot. Taikina jää todella löysäksi, lisää lopuksi voisula ja hieman vielä jauhoja niin että saat taikinan irti käsistä. Anna nousta tunti tai jääkaapissa yön yli. Leivo mataliksi sämpylöiksi: Nostee vaikka lusikalla sopivia taikinapalloja pellille, ripottele jauhoa päälle ja levitä. Anna kohota tunti. voitele valkuaisella ja ripottele päällä seesaminsiemeniä. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes ovat hieman rusehtavia, 10-15 min.

Burgereiden väliin: Majoneesia, ketsuppia, punasipulirenkaita, rapea salaatinlehti (romaine tms), tomaattisiivuja, suolakurkkua, cheddaria.

Marinoidut kasvikset:

2 pientä kesäkurpitsaa
2 paprikaa
2 tomaattia puolitettuna
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa 1 tl
hunajaa 2 rkl
oreganoa
mustapippuria

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, laita astiaan ja lisää marinointiainekset. Grillaa tai paahda kesäkurpitsat ja paprikat uunissa ennen tarjoamista nopeasti, älä kuitenkaan kypsennä löllöiksi. Tomaatteja voi kypsennellä hieman kauemmin.

Halkaise sämpylät, laita emmeet esille ja aloita pihvinpaisto: Kuuma valurautapannu tai grillin parila, paisto voi-öljyseoksessa niin että molemmille puolille tulee kunnolla tummahtanut pinta. Halutessasi laita pihvin päälle kääntämisen jälkene cheddar-siivu. Pihvien paistuessa voitele majoneesilla halkaistujen sämpylöiden alapuolet ja ketsupilla yläpuolet. Laita punasipulisiivu, suolakurkut ja salaatinlehti sämpylän pohjalle. Näiden päälle sitten pihvit juusto ylös, päälle tomaatti ja sämpylän yläpuoli. Tarjoa nopeasti grillattujen/paistettujen kasvisten kera.

Viiniksi suosittelemme vakkarivalikoimasta löytyvää The Velvet Devil Merlot:a. Suoraan sanottuna viini ei ollut sellaisenaan nautittuna paras mahdollinen, siinä on melko reippaasti tammea ja hieman jäännössokeriakin. Viini kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin viileänä, mikä korostaa muutoin melko matalaa hapokkuutta. Viini kuitenkin toimii burgereiden kanssa yllättävän hyvin: Rasvaisuus nostaa edelleen viinin hapokkuutta ja ketsupin makeus hävittää jäännössokerin vaikutukset. Merlot:lle ominainen maanläheisyys ja syvä luumuinen marjaisuus nousee paremmin esiin.