Redoma Rosé

kuva: Niepoort

Alkon kevään rosévalikoimasta löytyi maistettavaksi pinkki viini Portugalista, tarkemmin ottaen harteikkaista punaviineistään ja väkevöidyistä viineistään tunnetulta Douron alueelta. Kyseessä on portviinituottajana parhaiten tunnetun Niepoortin Redoman pinkki versio. Redoma tinto on aikaan ollut ensimmäinen kaupallinen pöytäviini Dourosta, joten kyseessä on jokseenkin klassinen viinisarja. Alkosta löytyy Redomaa punaisena, valkoisena ja pinkkinä, mikä tarjoaa hauskan mahdollisuuden koko aterian taklaamiseen saman sarjan viineillä.

Ensimmäisen kerran 1999  tuotettu Redoma rosé on Niepoortin pyrkimys kohti vakavasti otettavaa roséviiniä: moniulotteinen ja tasapainoinen ruokaviini joka pyrkii yhdistämään valkoviinin raikkauden ja punaviinin moniuloitteisuuden. Se tuotetaan vanhojen, yli 50 vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Lajikkeina ovat touriga franca ja tinta amarela sekä pieni osuuksia muita paikallisia rypäleitä. Rypäleet puristetaan viileässä raikkauden säilyttämiseksi. Mehu käytetään tammitynnyreissä 2 kuukauden aikana, mikä on roséviinille varsin harvinaista. Tämän jälkeen viini ikääntyy ja tasapainottuu terästankeissa 7 kuukautta ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään ruusunpunainen, melko syvä. Tuoksussa on persikka, mansikkaista ja punaista marjaa. Suussa hapokas, hedelmäinen ja roséksi runsas. Jälkimaussa hieman pähkinääkin muistuttavaa bitterisyyttä. Kokonaisuus marjaisan soljuva ja makukokemuksen flow on toimiva: suussa ei muodostu tyhjiä kohtia, vaan makuelämys jatkuu saumattomana. Jälkimaku on pitkä, hieman yrttinen.

Runsas rosé, joka on omiaan kunnolla grilliä saaneiden kalojen tai siipikarjan kanssa. Kasvisruuista tämä voisi sopia vaikkapa runsasaromisille, uunissa paahdetuille tai grillatuille juureksille. Näin kesäkauden alussa voisi kokeilla vaikkapa vielä kaupoista löytyvää viime vuoden jo makeutunutta juuriselleriä kokonaisena pitkään grillattuna, siivuiksi leikattuna ja suoraan hiilillä viimeisteltynä!

Crudo negroamaro rosato

kuva: maremagnum wines

Tänä keväänä roséviinien maistelu jäi luvattoman vähäiseksi. Syynä tähän lienee ainakin osittain Provencen alueella erittäin heikoksi jäänyt vuoden 2017 sato: Alkoon ei ole tullut viimevuosien tavoin kovinkaan kattavaa valikoimaa ranskalaisia roseita. Itse asiassa olemme juoneet koko kevään aikana vain yhden pullon provencelaista, ja sekin oli Bandol vuodelta 2016.

Provencelaisten sijaan olemme maistelleet joitakin italialaisia ja espanjalaisia pinkkejä. Viimeisimpänä lasiin päätyi Italian Pugliasta tuleva Crudo Negroamaro Rosato. Viinin tuottaa Mare Magnum, jolla on viinintuotantoa lähes joka puolella Italiaaa ja nykyisin myön uudessa maailmassa. Olemme aiemmin suositelleet helposti lähestyttävänä ja edullisena yleisviininä saman tuottajan valkoista Crudoa, joka tulee Sisiliasta.

Negroamaro on tummakuorinen rypälelajike, jonka koti on Pugliassa Italian saappaankannassa. Siitä tuotetaan etenkin Salenton alueella (malvasia neralla terästettynä) runsaan hedelmäisiä punaviinejä, joissa on runsaan tummamarjainen aromimaailma ja hieman bitterinen jälkimaku. Negroamaroa käytetään kuitenkin  yleisesti myös runsaiden roséviinien valmistukseen.

Crudo Negroamaro valmistetaan luomumenetelmin viljellyistä rypäleistä. Sadonkorjuu tapahtuu tuottajan mukaan käsin, viini käy terästankeissa. Kuorikontaktiaikaa ei tuottajan sivuilta löydy.

Viini on väriltään keskisyvä pinkki. Tuoksu on erittäin runsaan punamarjainen: Tummaa kirsikkaa, ja etenkin vadelmaa löytyy reilusti. Hento yrttinen vivahde, joka voimistuu hieman makupaletilla. Makuaromitkin ovat kuitenkin alkuun vahvasti punaisten marjojen johtamat, jälkimakuun nosee tosin hieman kypsää sitrusta ja edellä mainuttua yrttisyyttä. Suutuntuma on (osin 10 g jäännössokerinkin ansiosta) runsas. Viinissä on kuitenkin miellyttävä hapokkuus ja mukava bitterisyys jälkimaussa, joten aivan mansikkahilloksi tämä ei mene vaan muodostuu miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

Viini ei ole mitenkään tajuntaa räjäyttävän moniulotteinen kokonaisuus, mutta kun tarvitaan simppeliä roséta nautittavaksi pizzan, pastan tai vaikkapa savulohen seurana niin tämä toimii mainiosti. Viini ei pelästy myöskään pientä mausteisuutta, joten pieni chilipuraisukin ruuassa sallitaan. Pienen jäännössokerin vuoksi loppupullon voi hyvin nauttia vaikkapa terassilla auringonlaskua katsellen, sillä tämä on aivan nautittavaa ihan sellaisenaankin.

Maailman ympäri Libanonissa: Falafeleja ja Musaria roséna

Libanonin ja yleisemminkin lähi-idän ruokaperinteestä useimmin valmistamamme ruoka ovat varmasti falafelit. Kesti hetken ennenkö keksimme miksi falafelimme eivät takavuosina ottaneet onnistuakseen: Monissa suomalaisissa resepteissä käytetään keitettyjä kikherneitä, joissa on liikaa nestettä ja ne rähähtävät friteeratessa. Parhaat rapeat falafelit syntyvät massasta, jossa kikherneet on ennen soseuttamista vain liotettu huolella. Tällä kerralla muunsimme hieman perinteistä falafel-reseptiä korvaamalla osan kikherneistä härkäpavuilla. Friteeratut falafelpalloset nautimme yleensä joka pitaleipien tai bulgurin kanssa. Falafelien oheen tarvitaan luonnollisesti myös hummusta ja tsatsikia.

Falafelit ja lisukkeet

Falafelmassa:
400 g kikherneitä
200 g härkäpapuja
4 rkl kikhernejauhoja (tai vehnäjauhoja jos et löydä gram-jauhoa. Punnitse & Säästä ainakin näitä myy)
5 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
100 g persiljaa
nippu korianteria
50 g minttua
5 g suolaa
chiliä
2 tl juustokuminaa
(kuskusta)
Öljyä friteeraamiseen

Liota papuja yön. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele. Laita pavut ja muut aineet kuskusta lukuunottamatta astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä. Pyörittele massasta palloja. Jos haluat, voit pyöräyttää palloset kuskus-jauhoissa jolloin saat falafeleihin ekstrarapean pinnan. Friteeraa palloset kuumassa öljyssä (tai paista valurautapannulla runsaassa öljyssä, tällöin kannattaa tehdä pallojen sijaan hieman kasaan painettuja falafeleja)

Minttuhummus
400 g keitettyjä kikherneitä
1 sitruunan mehu
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
50 g mintunlehtiä
5 g suolaa

Laita kaikki aineet astiaan ja soseuta. Lisää vettä, kunnes massa on sopivan paksua.

Tsatsiki
200 g kurkkua
200 g turkkilaista jogurttia
2 kynttä valkosipulia
pari kierrosta valkopippuria
suolaa

Raasta kurkku. Purista raasteesta käsien välissä mahdollisimman paljon nestettä pois. Silppua valkosipuli. Sekoita kurkkuraaste ja valkosipulisilppu jogurttiin, mausta pippurilla ja suolalla.

Tabbouleh:
Iso kasa erilalisia yrttejä: Perisljaa, minttua, basilikaa, korianteria...
1 tomaatti
karkeaa bulguria (tai emmervehnää)
suolaa
sitruunamehua

Keitä bulgur kypsäksi, jäähdytä ja huuhtele. Silppua yrtit. Poista tomatista siemenet ja pilko hedelmäliha. Sekoita. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Lisäksi tarvitset halutessasi pitaleipiä tarjoiluun. Falafelit voi toki tarjota myös pelkän tabboulen ja kastikkeiden kera.

Kokoa annos: Tabboulehia lautaselle, sivuun hummusta ja tsatsikia. Friteeratut falafelit leivän sisään tai lautaselle.

Juomasuositus

Viiniksi suosittelemme runsasta libanonilaista Chateau Musar roséta vuodelta 2014. Chateau Musar on kaikkien viinejä harrastavien tuntema libanonilainen viinitalo, jonka maanläheiset punaviinit ovat lähes kulttimaineessa. Tämän vuoksi halusimme kokeilla myös talon roséta, vaikka sen hinta alkossa melkoisen törkeä onkin. Viini oli varsin miellyttävä: Runsaan vaaleanpunainen rosé, jonka tuoksussa on ikääntyneen valkoviinin omenankotaa, persikkaisia hedelmäaromeja, karvasmantelia, mausteisuutta. Runsaaseen tuoksuun nähden viinin suutuntuma on alkuun kevyt, mutta hetken kuluttua makuun nousee runsautta. Jälkimaku on varsin runsas, viinissä on kevyesti tanniinia joka tuo tuntumaa. Hapokkuus on matalahko, mikä toimii hieman chilisten falafelien kanssa hyvin. Musarin rosé oli miellyttävä, mutta hinta on kyllä kova.