Redoma Rosé

kuva: Niepoort

Alkon kevään rosévalikoimasta löytyi maistettavaksi pinkki viini Portugalista, tarkemmin ottaen harteikkaista punaviineistään ja väkevöidyistä viineistään tunnetulta Douron alueelta. Kyseessä on portviinituottajana parhaiten tunnetun Niepoortin Redoman pinkki versio. Redoma tinto on aikaan ollut ensimmäinen kaupallinen pöytäviini Dourosta, joten kyseessä on jokseenkin klassinen viinisarja. Alkosta löytyy Redomaa punaisena, valkoisena ja pinkkinä, mikä tarjoaa hauskan mahdollisuuden koko aterian taklaamiseen saman sarjan viineillä.

Ensimmäisen kerran 1999  tuotettu Redoma rosé on Niepoortin pyrkimys kohti vakavasti otettavaa roséviiniä: moniulotteinen ja tasapainoinen ruokaviini joka pyrkii yhdistämään valkoviinin raikkauden ja punaviinin moniuloitteisuuden. Se tuotetaan vanhojen, yli 50 vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Lajikkeina ovat touriga franca ja tinta amarela sekä pieni osuuksia muita paikallisia rypäleitä. Rypäleet puristetaan viileässä raikkauden säilyttämiseksi. Mehu käytetään tammitynnyreissä 2 kuukauden aikana, mikä on roséviinille varsin harvinaista. Tämän jälkeen viini ikääntyy ja tasapainottuu terästankeissa 7 kuukautta ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään ruusunpunainen, melko syvä. Tuoksussa on persikka, mansikkaista ja punaista marjaa. Suussa hapokas, hedelmäinen ja roséksi runsas. Jälkimaussa hieman pähkinääkin muistuttavaa bitterisyyttä. Kokonaisuus marjaisan soljuva ja makukokemuksen flow on toimiva: suussa ei muodostu tyhjiä kohtia, vaan makuelämys jatkuu saumattomana. Jälkimaku on pitkä, hieman yrttinen.

Runsas rosé, joka on omiaan kunnolla grilliä saaneiden kalojen tai siipikarjan kanssa. Kasvisruuista tämä voisi sopia vaikkapa runsasaromisille, uunissa paahdetuille tai grillatuille juureksille. Näin kesäkauden alussa voisi kokeilla vaikkapa vielä kaupoista löytyvää viime vuoden jo makeutunutta juuriselleriä kokonaisena pitkään grillattuna, siivuiksi leikattuna ja suoraan hiilillä viimeisteltynä!

Viuva Gomes Branco: Atlanttia pullossa

Ostimme keväiseltä Portugalin reissulta mukaan muutamia viinejä, joista muutama oli Colaresin pieneltä viinialueelta majapaikkamme Sintran läheltä. Viininviljely Colaresissa Atlantin rannikolla vaikuttaa lähinnä hullun puuhalta: Köynnökset täytyy kaivaa rannikon hiekkamaahan kuoppiin, jotta merituuli ei veisi rypäleitä mennessään ja että köynnöksillä on mahdollisuus saada juurensa ulottumaan hiekan alla kosteutta pidättävään savikerrokseen. Kaiken lisäksi tarhat sijaitsevat varsin lähellä Lissabonia rannikkokukkuloilla, joilta maasta saisi melko kovan hinnan tontteinakin.

Alueella tuotetaan -hieman yllättäen- enemmän puna- kuin valkoviinejä. Alueen punainen tähti on ramisco, joka tuottaa hapokkaita ja äärimmäisen pitkäikäisiä viinejä. Valkoisista päälajike on malvasia de Colares, jota valkoviineissä on oletava vähintään 80 %. Tämä malvasia EI ole sukua muille Etelä-Euroopassa viljellyille malvasia-lajikkeille. Lijike on varsin hankala viljeltävä: Alueen muiden haasteiden lisäksi malvasia de Colares-köynnösten rypäleet ovat erittäin herkkiä palamaan auringossa, joten maata pitkin (tuulen vuoksi) kasvavien köynnösten tertut täytyy ennen sadonkorjuuta peittää oljilla jotta rypäleet eivät pala. Kuten sanottua, vaikuttaa hullun hommalta.

Colaresin viinituotanto on sikäli niukkaa, että viinit pullotetaan 500 ml pulloihin jotta niitä riittäisi paremmin markkinoille. Kuluttajalle tästä on se hyöty, että pienempi pullo on kahden hengen perjantaisen simpukka-aterian kyytipoikaa juuri sopivan kokoinen!

Alueen punaiset ramisco-viinit ovat sikäli villejä tapauksia, että niitä on parempi kesyttää pullossa vähintään parikymmentä vuotta. Valkoiset antautuvat helpommin, vaikka niissäkin toki riittää potentiaalia ikääntyä. Nautimme nyt tämän Viuva Gomes Branco 2015 varsin nuorena, mutta se toimi jo aivan  mainiosti etenkin ruuan kanssa.

Viini on väriltään hyvin hailakka, vaalean sitruunankeltainen.

Tuoksussa on vaaleita kukkia ja keltaista luumua sekä olkisuutta. Suussa viini on kepeä, korkeintaan keskitäyteläinen. Kokonaistuntuma on soljuvan linjakas, hienostuneella tavalla ohut ja puhdas. Keskipaletilla tuntuu ohimennen hieman vahamaisuutta, joka tuo alun jälkeen aavistuksen lisää rakennetta. Happoa viinissä riittää vaikka muille jakaa. Jälkimaku on suolaisen mineraalinen, varsin merellinen. Mukana aavistus yrttisyyttä ja haipuvaa keltaista hedelmää.

Nautimme tätä sipuli-fenkoliliemessä keitettyjen simpukoiden kanssa, ja viini toimi tässä yhdistelmässä erittäin hyvin. Merelliset simpukat korostivat viinin hedelmäisiä piirteitä mukavasti. Ohuehko viini ei toisaalta dominoinut herkkiä mereneläviä, joten kombo oli tasapainoinen ja elegantti.

Hieno kokemus, joskia aavistuksen jäi harmittamaan kun nautittu pullo oli se kaapin ainoa. Onneksi odottamassa on vielä saman tuottajan vuoden -68 ramisco.

Colares: Viinejä atlantin rannan hiekkadyyneiltä

Colares on yksi laajemman Lissabonin viinialuuen yhdeksästä ala-alueesta. Se sijaitsee Atlantin rannalla noin 40 kilometriä Lissabonista luoteeseen Sintra-Cascais'n luonnonpuiston alueella. Kyseessä on Euroopan mantereen läntisin viinialue, jonka ilmastoa määrittää vahvasti viereinen valtameri ja sen tuomat voimakkaat tuulet ja viilentävä vaikutus.

Colaresin maaperä on helposti vettä läpäisevää hiekkaa, minkä vuoksi viiniköynnökset voivat kasvaa omilla juurillaan; 1800-luvun lopulla eurooppalaisen viininviljelyn mullistanut viinikirva ei menesty hiekkamaassa, joten Colaresin alueella köynnöksiä ei tarvitse varttaa amerikkalaisiin juurakoihin. Tällaisia alueita on Euroopassa harvassa.

Atlantin tuulet pakottavat alueen viljelijät erityisiin viljelymenelmiin: Köynnökset istutetaan hiekkamaahan kuoppiin, jotta niiden juuret yltävät hiekan alla olevaan kovempaan savimaahan joka pitää köynnökset paikoillaan ja toisaalta pidättää hiekkaa paremmin vettä köynnöksen käyttöön kuivina kesäkuukausina. Köynnökset suojataan vielä tuulelta kivivalleilla ja ne kasvavat hiekassa maanmyötäisinä. Viimeksimainittu takaa rypäleiden optimaalisen kypsymisen, sillä hiekka pidättää lämpöä mikä on tarpeen viileällä ja tuulisella rannnalla.

Alueen punaviineissä käytetään rypäleenä paikallista ramisco-lajiketta, jota täytyy DOC-viineissä olla vähintään 80 %. Viinit ovat nuorina hyvin hapokkaita ja tanniinisia ja niiden alkoholipitoisuus on matalahko, usein alle 12 %. Viinien ikääntymispotentiaali on miltei käsittämätön, tällä hetkellä alueen kuuluisimman tuottajan Viúva Gomes'n vuosikerroista parhaassa tikissä ovat 1930-luvun viinit. Viinien aromimaailma on napankan punamarjainen, kukkainen ja juuri sopivasti funkki.

Valkoisissa päärypäle on malvasia de colares, jota tulee olla viineissä vähintään 80 %. Malvasia on tunnettu varsin aromaattisena lajikeena, mutta Colaresin alueella trooppinen aromaattisuus jää vähäisemmäksi, viineissä on runsaasti happoa ja niiden jälkimaussa on jopa fino-sherrystä muistuttavaa suolaista mineraalisuutta.

Maistoimme reissulla Viúva Gomesin turhan nuorta viiniä 1990-luvulta. Sen aromimaailma oli floraalinen ja kirpakan punamarjainen. Se toimi kohtalaisen hyvin kovan juuston kanssa, mutta pelkältään nautittuna hapokkuus ja tanniinit olivat kyllä melko epämiellyttävät.

Kotiin ostimme paikallisesta marketista  Antonio Bernardino Paulo Da Silvan Azenhas do Mar-tilan Colares Chitas 2008. Tämä viini oli Viúva Gomesia helpommin lähestyttävä kenties siksi, että tässä on ramiscon ohella pieni määrä malvasiaa. Väriltään viini on syvän tiilenpunainen. Sen tuoksussa
on freesiä punaista marjaa, aavistus asetonia (joka syystä tai toisesta nostaa marjaisuutta enemmän esiin), lyijykynää. Hentoa tallintaustaa Suussa hyvin hapokas, kohtalaisen runsas mutta happo huomioiden yllättävän hienojakoinen tanniinisuus. Maussa punaiset marjat saavat parikseen pippurista mausteisuutta. Sellaisenaa aavistusken raaka suutuntuma, mutta yhdistettynä aavistuksen karsinogeenillä silattuun grillattuun loheen viini on aivan mahtava!

Colaresin alue on mielenkiintoinen vierailukohde Lissaboniin suuntaaville: Viinit ja etenkin viljelymenetelmät ovat aivan omanlaisiaan. Jos alueen viinejä saa käsiinsä, ne kannattaa (ainakin vaihtelua hakevien sommelierien) pitää mielessä kalaruuille yhdistettävinä punaviineinä.

Portugalin viinit: Taso nousee

Portugalissa tuotetaan viinejä maan joka kolkassa pohjoisen Vinho Verdestä etelän Algarveen. Jokaiselta alueelta löytyy muutama oma natiivilajike, joita koko maassa viljellään yhteensä ainakin 250 erilaista. Perinteisesti näitä lajikkeita on kasvatettu tarhoilla sekaisin ja siten viinit ovat olleet useiden (usein tunnistamattomien) lajikeiden field blendejä. Metodi lienee ollut turva Atlantin valtameren takaamien yllätyksellisten säiden varalle: Joku lajike menestyy kunakin vuonna hyvin tai huonosti, mutta keskimäärin on saatu kuitenkin säädyllinen sato. Nykyisin valtaosa viljelijöistä tietää mitä tarhoilla kasvaa, mutta edelleen valtaosa maan viineistä on sekoitteita.

Viininviljely otti maassa siipeensä Salazarin diktatuurin aikana, jolloin pienviljelijät lähinnä pakotettiin liittymään ko-operatiiveihin joissa tuotantomäärät olivat oleellisempia kuin lopputuotteen laatu. Viinit olivat epäpuhtaita ja epämiellyttäviä eikä niille ollut juuri kansainvälistä kysyntää. Poikkeuksen tästä tekivät kuohuvat roséviinit Mateus ja Lancers, jotka olivat makeita ja siten viinin happamuuteen ja karvauteen tottumattomiin amerikkaisiin suohin sopivia. Brändit menestyivät 1900-luvun puolivälistä alkaen loistavasti ja näitä viinejä myydään edelleen valtavia määriä.

Portugali on kuitenkin paljon muutakin kuin Mateus rosé ja brittimarkkinoille kehittynyt portviini. Portugalin liityttyä EU:n 1986 viinintuotanto on pikku hiljaa uudistunut kiihtyvään tahtiin. Pieniä tuottajia on tullut markkinoille, alkuperäislajikkeita on aletuttu arvostaa ja vähemmän tunneituilta aluilta on noussut omaa tietään kulkeneita tähtituottajia, jotka ovat tuoneet (ainakin viiniharrastajien keskuudessa) kansainvälistä tunnettuutta alueilleen.

Portugalin viinien kirjo on valtava. Lajikkeita on -kuten mainittu- useita satoja ja viinit järjestään sekoitteita. Ilmasto-olot vaihtelevat sateisesta Minhosta (Vinho Verde) paahteiseen Alentejoon. Punaviinit ovat edelleen pääosassa, mutta kuten reissullammekin totesimme, tuotetaan maassa myös erittäin kiinnostavia ja raikkaita valkoviinejä. Omana kokonaisuutenaan ovat vielä väkevöidyt portviinit ja Madeirat, jotka ovat kehittyneet brittimarkkinoita silmällä piten kestämään merikuljetuksia.

Portugalissa ilmastoa ja viljelyolosuhteita määrittää toisaalta leveysaste, toisaalta taas etäisyys Atlantin rannikosta. Maan vuoristot ja niiden tarjoamat korkeuserot sekä Atlantin vaikutsta vastan antava suoja tuovat omat vivahteensa alueiden paikallisilmastoon. Atlantin rannalta Colaresista on Alentejoon sama matka kuin Tampereelta Helsinkiin, mutta viinit eivät oikeastaa voisi juuri erilaisempia olla.

Portugalin viineistä on mielestämme puhuttu liian vähän niiden nousevaan laatuun nähden. Siksi ajattelimmekin ottaa maan viinit loppuvuoden löyhäksi teemaksi ja esitellä pintapuolisesti eri alueita ja maistella niiden viinejä.

Reissuvinkit Lissaboniin ja Sintraan

Kävimme kevätreissussa Portugalissa, tarkemmin sanottuna Lissabonissa ja läheisessä Sintran kaupungissa. Reissu opetti paljon uutta Portugalin viineistä ja ruokakulttuurista ja oli tervetullut aurinkoinen tauko Suomen hitaasti  etenevässä keväässä. Reissu venähti aiottua pidemmäksi, kun lauantai-illan paluulento peruuntui viime hetkellä lakon vuoksi ja paluu siirtyi tiistaille. Alkuun harmitti, mutta päätimme ottaa jatkopäivistä kaiken irti kun muutakaan emme voineet. Seuraavassa jutussa vinkkimme Sintraan ja Lissaboniin suutaaville ruuan ja viinin ystäville.

Vietimme siis ensin 6 päivää pienessä Sintran kaupungissa noin 40 km Lissabonin länsipuolella. Koko kaupungin vanha keskusta on unescon maailmanperintökohde, ja kaupungin liepeillä on lukuisia upeita palatseja puutarhoineen. Nämä ovat aikaan olleet kuninkaallisten ja aatelisten 'kesämökkejä' joille on paettu Lissabonin tukahduttavaa hellettä. Niistä kuuluisin, Penan palatsi sijaitsee korkealla vuorella Sintran kaupungin ja meren välissä, missä Atlantilta puhaltelevat tuulet tarjoavat kesäisin viilennystä. Näin keväällä tuuli oli lähinnä miinus, mutta näköalat rannikon suuntaan olivat kyllä upeat.

Sintrasta löytyy siis nähtävyyksiä enemmän kuin laki sallii. Näiden katselu ei kuitenkaan ollut meille ykkösprioriteetti, vaan reissun paras anti löytyi ravintoloista ja viinibaareista. Yleisesti ottaen voisimme sanoa, että kannattaa suosia ravintoloita joissa tarjotaan simppeleitä ja perinteisiä annoksia: Parhaat syömämme ruuat olivat juuri tällaisia, kun taas osa modernimpaa kosketusta ja fuusiokeittiötä  hakeneista ravintoloista oli lieviä pettymyksiä. Eivät nämäkään huonoja olleet, mutta etenkin kalan ja merenelävien suhteen Portugalin rannikolla on niin paljon tarjota että kikkailu on tarpeetonta.

Sintrassa ehkäpä parhaat annokset söimme ravintola Metamorphosiksessa. Ravintola sijaitsee aivan Sintran rautatieasemaa vastapäätä raiteiden toisella puolella, joten jos saavut kaupunkiin päiväretkelle junalla on tämä varsin kätevästi saavutettavissa. Annoksista ehdoton suositus mustekala-annokselle: Täydellisesti grillattu mustekala, vähän perunaa ja kasviksia sekä oliiviöljyä ja lasi viileää vinho verdeä. That's all you need. Yksi parhaista annoksista koko reissussa.

Toinen vinkki Sintraan on ravintola Incomum by Luis Santos, joka sijaitsee myös aivan lähellä rautatieasemaa. Ruoka tässä ravintolassa oli hyvää joskaan ei erityistä. Suositus tulee viinilistan perusteella: Täältä saa todella mielenkiintoisia viinejä, joista henkilökunta osaa kertoa asiantuntevasti. Ravintolan vieressä on viinibaari, jonka listalta löytyy yli sata laseittain tarjoiltavaa viiniä kohtuullisesti hinnoiteltuna. Kyseiseltä listalta löytyy muun muassa miltei legendaarinen Viuva Gomezin punainen Colares.Valitettavasti laseittain tarjoillaan vain nuorta vuosikertaa -69, parempaan ikään ehtinyt -38 myydään vain pulloittain.

Jos suuntaat Sintraan päiväretkelle Lissabonista (junalla 40 min), suosittelemme ateriaa metamorphosiksessa ja tämän päälle viininmaistelua Incomumin baarissa. Ja kyllä niillä palatseillakin kannattaa käydä...

Lissabonista löytyykin sitten luonnollisesti ravintoloita vaikka millä mitoin. Kävimme Lissabonissa Sintrasta käsin parina päivänä, ja lisäksi jouduimme odottelemaan lentoamme kaupungissa 3 päivää. Osuimme näiden päivien muutamaan suosituksen arvoiseen paikkaan.

Nopea läpileikkaus portugalilaisista viineistä syntyi Lisbon Wineryssä Bairro Altossa. Viinibaari tarjoaa viinitastingeja, joihin sisältyy myös tutustuminen portugalilaisiin juustoihin ja leikkeleisiin. 5 viinin tastingin hinta 60 e on kalliihko, mutta saimme tuplattua maistettujen viinien määrän pyytämällä kaatamaan molemmille eri viinit. Juomat, viinialueet, juustot ja leikkeleet sekä oliiviöljyt esiteltiin asiantuntevasti ja parin tunnin tasting on helppo tapa aloittaa tutustuminen portugalilaisiin viineihin.

Lounaspaikkavinkkinä heitämme Ribeiran kauppahallin Cais de Sodren aseman kupeessa. Kauppahallin keskellä on suuri alue pöytiä, joihin saa kantaa annoksia seinustalla sijaitsevista ravintoloista. Vilisevässä hallissa on tunnelmaa ja ravintoloita löytyy joka makuun. Suosittelemme hallin pöytien sijaan hakeutumista sivukäytävälle, josta löytyy paikkoja ravintoloiden tiskiltä. Ainakin nyt pariin kertaan vieraillessamme tämä sivukäytävä oli rauhallisempi ja tiskillä syödessä oli mukava seurata keittiön kiirettä. Ja helppo tilata lisää ruokia tai juomia.

Kauppahallin läheltä löytyy myös mielenkiintoinen viinibaari The Wine Cellar, joka sijaitsee R. Sao Paulolla pari korttelia Ribeiran hallista ylöspäin. Kävimme täällä kerran lasillisella, ja henkilökunta oli asiantuntevaa ja palvelu luontevaa. Listalata löytyi useampi sata viiniä, ja coravinin ansiosta kaikkia sai laseittain. Baarista saa myös ruokaa, ja toista kertaa yrittäessämme paikka oli lounsaikaan tupaten täynnä.

Hyvä ruokapaikka löytyi Rua Santa Martalta. Sabor a Lisboa on pieni intiimi paikka, jonka listalta löytyi hyviä jaettavia annoksia sekä muutama varsinainen pääruoka-annos. Hyvä palvelu, hyvä fiilis ja loistavat maut. Sopii hyvin isommalle seurueelle, jolloin voi tilata koko jaettavien annosten listan pöytään maisteltavaksi.

Honorato on portugilainen burgerketju, joka tarjoaa artesaaniburgereita ja giniä. Burgerit olivat hyviä ja erityistä plussaa siitä, että kaikki burgerit sai tilata joko isona tai pienenä. Me kävimme muutamaan kertaa Santa Martan alueella sijaitsevassa mestassa, koska hotellimme oli siinä vieressä. Gin-pohjaiset drinkit joita ravintola tarjosi burgereiden kanssa olivat todella hyviä ja heidän ginivalikoimansa oli pienen kirjan kokoinen. Jos siis kaipaat reissussa hyvää G&T:tä niin suosittelemme tätä paikka lämpimästi.

Viinituliaset kannattaa ostaa Garraffeira Nationalista, josta löytyy käsittämätön valikoima portugalilaisia viinejä. Kaikki tuotteet löytyvät myös liikkeen nettisivuilta, joten tuliaisjuomansa voi halutessaan valita rauhassa jo etukäteen. Liikkeitä on Lissabonissa kolme, suurin näistä Rua Santa Justalla aivan Baixan ytimessä.

Tässä siis joitakin vinkkejä Lissaboniin ja Sintraan reissaaville. Portugalin viineistä sanottakoon, että etenkin pohjoisen ja Keski-Portugalin rannikkoseudun valkoviinit yllättivät erittäin positiivisesti. Viineistä kuitenkin jatkossa lisää.

Carm branco 2013

Kuva:Alko.fi

Pari viikkoa sitten valkoviinihylly ammotti tyhjyyttään ja alkosta tarttui mukaan tämän kevään uutuusvalkoviini Portugalista. Maan viineistä olemme tykänneet aina, koska ne ovat useimmiten persoonallisia ja hinta-laatusuhteeltaan hyviä.

Carm Branco 2013 sekoite kolmesta portugalin omista rypäleistä (rabigato, codega do larinho ja viosinho). Me emme ainakaan rypäleiden perusteella pystyneet arvioimaan yhtään, miltä viini tulisi maistumaan. Joten ei muuta kuin viiniä maistelemaan.

Viinin väri kirkas, hieman vihertävävään taittava sitruunankeltainen. Tuoksussa päällimäisenä nousee kukkaisuus, jota miellyttävä mineraalisuus täydentää. Tuoksussa on myös sitruunaa, hentoa hunajamelonia ja aavistus yrttisyyttä.

Viinin suutuntuma on hieman öljyinen, runsas ja aromaattinen. Kuivassa mausta voi erottaa valkoisia kukkia, mineraaleja, sitruunaa ja keltaista omenaa. Maussa on aistittavissa myös aavistus parfyymisuutta. Viinin jälkimaku on pitkähkö ja kokonaisuus jättää miellyttävän mielikuvan viinistä.

Hinta-laatusuhde on viinissä kohdillaan. Mielestämme 13.50€ kohtuullisen luonteikkasta valkoviinistä, joka on hyvin tehty ei ole liikaa. Monipuolinen viini, joka sopii hyvin peruslipittelyyn, mutta toimii myös kesän grilliherkkujen kanssa mainiosti. Vetovinkku.

Viikonlopun viini: Carmim alicante bouchet

Viikonloppuna lasissa: Carmim Alicante bouchet 2009

Viikonloppuna maistettiin Portugalilainen, edullisemman hintaluokan viini Allentejon alueelta. Samaista viiniä on maistetut edellisen kerran noin vuosi sitten, silloin muistaaksemme edellistä vuosikertaa. Sekä Kuplalla että Tanniinilla oli viinistä hyvä mielikuva, ja siksi se sateisen viikon viiniksi valikoitui.

Allentejon alue sijaitsee Portugalin eteläosassa, sisämaassa Lissabonista itään ja kaakkoon. Kyseinen alue on maan nopeimmin kehittyneitä viinialueita, ja nykyään sitä pidetään Douron ohella laadukkaidenkin viinien tuottajana. (mm. Esporãon tila sijaitsee Allentejossa.)  Ilmasto on viininviljelyn kannalta erittäin otollinen, aurinkoa runsaasti, kosteutta sopivasti. Täältä tulee runsaasti suosittuja, helposti lähestyttäviä viinejä, jotka ovat tyyliltään kenties hieman etelä-amerikkalaisen tyyppisiä. Paikallisia alkuperäislajikkeita on aitoon portugalialiseen tapaan runsaasti, mm Trincadeira, Aragonez, Alicante Bouschet, , Touriga Nacional… Lisäksi kansainvälisiä lajikkeita viljellään nykyään yleisesti.

Nyt maistettu viini oli puhdas Alicante Bouchet, tuo punalihainen, hedelmäinen rypäle. Viini oli väriltään keskisyvän purppurainen. Tuoksu oli varsin mausteinen ja tamminen, mutta myös kirsikkaisia ja hennon mustikkaisiakin aromeja oli aistittavissa. Maku oli kuitenkin hivenen pettymys. Marja-aromia ei oikein tahtonut aistia voimakkaan tammisuuden takaa. Hapokkuus oli melko sopiva, mutta hento marjaisuus tallaantui viimeistään voimakkaiden, melkoisen kiristävien tanniinien taakse, eikä niitä jälkimaussa enää ollut aistittavissa.

Tämä viini oli siis yllättävä pettymys, vastoin odotuksia. Muistimme tämän lämmittävän hedelmäiseksi viiniksi, joka oli juuri hyvä nautittuna ikkunaa piiskaavan sateen kera. Tässä ilmeisesti Portugalin vuosikertavaihtelut ovat vielä voimissaan. 2009 oli loisto vuosi bordeauxissa, mutta ilmeisesti ei Carmimin tarhoilla.

Viikon viini: Quinta da Garrida Touriga Nacional

Viikon viini löytyi Kalevan Viiniklubin kokoontumisesta ja maisteluillasta, jollainen järjestettiin pitkästä aikaa. Teemaksi oli valittu Portugali, koska maan viineistä kaikilla klubilaisilla oli toisaalta hyviä kokemuksia, mutta toisaalta kokonaiskuva maan viinituotannosta hatara.

Maistettavana oli kaksi valkoista, 4 punaista ja yksi portviini. Viinit olivat Casal Garcia vinho verde, Crasto Douro, Sarvet (eli Dirk Niepoortin varta vasten suomen markkinoille tuottama viini), Quinta da Garrida, Touriga Nacional, Espor ao reserva 2009 ja valkoinen Esporao private selection 2009.

Vinho verde oli raikas siemailujuoma. Crasto oli robusti ja vahva douron punainen, Sarvetia sen sijaan haukuttiin fletkuksi, mansikkahilloiseksi ja jossain määrin "JP Chenet-mäiseksi". Daon alueelta tuleva Quinta Da Garrida oli pullon henkeläisten mielestä viineistä paras ainakin hinta-laatu-suhteeltaan.

Viini oli Syvän purppurainen, liki läpinäkymätön. Tuoksussa oli tammea, nahkaa,  vaniljaa, yrttisiä mauste-aromeja, multaa ja maata. Tuoksussa myös selkeää savuaromia. Punaiset marjat komppasivat hienosti, mutta ne olivat mukavasti taustalla, ikään kuin piilosilla. Maku oli voimakas, tanninit kohtalaisetn napakat mutta eivät hyökkäävät. Happoa oli riittävästi vaimakkaan suutuntuman aikaansaamiseksi. Maku oli pitkä. Tummat marjat voimistuivat, ja lakritsainen aromi nousi suussa selvästi voimakkaamaksi. Maku oli pitkähkö. Mielestämme tämä viini oli hintansa arvoinen, ja suosittelemme lämpimästi.

Esporaot olivat myös mielenkiintoisia, mutta tämän portugalin ykkösrivin tuottajiin kuuluvan talon tuotteista osataan pyytää myös asianmukainen hinta. Molemmat esporaot olivat kovin mineraalisia. Valkoisessa rypäleinä semillon 90%, lisäksi marsanne ja rousanne. Ei siis erityisen portugalilainen valikoima. Viini oli suussa hyvin täyteläisen öljyinen ja voinen. Hapokkuus melko vähäistä, sen sijaan hikistä mineraalia riitti muille jaettavaksi. Ruokaviininä hyvin viileänä hyvä, ei kuitenkaan siemailuun. Punainen Esporao oli samantyyppinen mineraalipommi ryyditettynä hyvillä tanniineilla ja eksoottisten hedelmien sijaan luumuisilla ja marjaisilla aromeilla. Hyvä viini tämäkin.

Kaikki punaiset hyötyivät selvästi ajasta lasissa.  Portugalilaisten kanssa päätettiin vielä jatkaa seuraavalla maistelukerralla myöhemmin syksyllä.

Tällasia viikonloppuna.  Loppuviikosta seura jälleen syksyistä viikon valintaa, viikonloppuna ajan salliessa Priorat part II.