Alko – maailmanluokan palvelua

Otsikko on kopioitu alkon asiakaspalvelun lähettämän sähköpostin alareunasta, mutta sen todenmukaisuus on alla kuvatun tapauksen vuoksi enemmän kuin kyseenalainen

Tilasimme testailtavaksi satsin roséviinejä alkon verkkokaupasta. Joukossa oli muun muassa Rosa de Azul y Garanza, jonka vuosikerraksi alkon sivu ilmoittaa 2017. Hieman yllätyimme, kun paketista löytyi kyseisen viinin vuosikerta 2014. Laitoimme asiasta palautetta alkon asiakaspalveluun, ja vastaus paljasti alkon erikoisen politiikan vuosikertojen suhteen. Olemme toki huomanneet aiemminkin että myymälöiden hyllyissä saattaa olla viineistä eri vuosikertoja, mutta jotenkin olimme ajatelleet että verkkokaupassa vuosikerta olisi se mikä sivun yläreunassa ilmoitetaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan myös verkkokaupassa pätee sivun alareunan lause "Huom! Tuotekuvat tai vuosikerta saattavat poiketa jakelussa tai myymälässä olevasta tuotteesta"

Tämä johtunee siitä, että " Vuosikertavaihdoksen aikana hylly- ja varastotilanne ei muutu ns. veitseniskusta, vaan edellinen vuosikerta myydään aina pois ennen uutta. " Alko siis katsoo, että se voi myydä vanhat pois ennen uusien tuomista myyntiin. Tämä ei liene niin vaarallista esimerkiksi punaviinien kohdalla, mutta rosé ei tunnetusti ikäänny kovin hyvin ja siten asialla on merkitystä. Etenkin tässä tapauksessa, kun edellinen alkossa myynnissä ollut vuosikerta on 5 vuotta vanha. Tilanne vastaa jokseenkin sitä, että ruuan verkkokauppa myisi sivuillaan tuoretta leipää, mutta toimittaisi kotiin viikon vanhan kuivahtaneen käntyn. Emme tiedä kertooko tämä Alkon henkilökunnan asiantuntemattomuudesta, prosessivirheestä vaiko siitä, että monopolissa arvellaan suomalaisen kuluttajakunnan olevan täysin asiantuntematonta sakkia jolle voi myydä mitä kuraa tahansa. Ja herää myös kysymys siitä, mitä muita tuotteita myydään vanhentuneina ? Kuka pöljä edes käyttää varastokapasiteettia 5 vuotta vanhan roséviinin säilömiseen ?

Asiakaspalvelu toki ilmoitti, että tuotteen voi palauttaa myymälään ja se hyvitetään. Pelkkä palauttaminen ei kuitenkaan riitä, vaan "Pelkkä Tuotteen palauttaminen tai noutamatta jättäminen ei riitä, vaan Kuluttaja-asiakkaan on myös tehtävä erillinen peruuttamista koskeva ilmoitus. Mikäli Kuluttaja-asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tulostaa lomaketta, voi lomaketta pyytää ottamalla yhteyttä Alkon asiakaspalveluun." 

Uuteen vuosikertaan olisi saanut vaihtaa ilman lomakerumbaa, mutta tässä vaiheessa koko homma alkoi kyrsiä siinä määrin että päätimme säilyttää pullon muistomerkkinä maailmanluokan palvelusta.

Alla sähköpostinvaihto asiakaspalvelun kanssa. Ystävälliset vastaukset sinänsä eivät valitettavasti pelasta monopolin mainetta.

Hei. 
Tilasin Rosa de Azul y Garanzan tilausvalikoimasta. Vuosikerraksi ilmoitetaan verkkokaupassa -17, mutta paketista löytyi vsk 2014. Jotenkin käsittämätöntä että säilötte tällaista rosé-viiniä 5 vuotta ja kehtaatte toimittaa sen asiakkaalle. 

Bandolit erikseen, tätä en viitsi edes avata. Voinen palauttaa?

vastaus samana päivänä:

Hei Heikki, 


Kiitos palautteestasi. Pahoittelen, ettei tilaamasi viini vastannutkaan sitä vuosikertaa, joka ilmoitettiin verkkosivuillamme ja saamassasi tilausvahvistuksessa.

Alko.fi -sivuilla oleva, tuotteen nimitiedon yhteydestä löytyvä vuosikerta saattaa vaihdella siitä, mitä vuosikertaa juuri sillä hetkellä verkkokaupan varastolla on. Alko saa tiedon vuosikertojen vaihtumisesta viinin maahantuojalta, minkä perusteella päivitämme tiedon verkkosivuillemme. Vuosikertavaihdoksen aikana hylly- ja varastotilanne ei muutu ns. veitseniskusta, vaan edellinen vuosikerta myydään aina pois ennen uutta. Tilanne on sama myymälän hyllyssä, jossa yhtä aikaa saattaa olla kahta eri vuosikertaa, mutta siellä toki näet tuotteen vuosikerran välittömästi.

Verkkokaupassa olemme halunneet ilmoittaa vuosikerran, vaikka olemme tiedostaneet vuosikertojen paikkaansa pitävyyden haasteen, juuri siitä syystä, että se on monelle hyvin merkittävä tieto. Kehitämme jatkuvasti palveluamme, jotta voisimme tarjota tulevaisuudessa varmemman tiedon siitä mitä vuosikertaa verkkokaupassamme on tarjolla.

Tuotekuvan alalaidassa on maininta ” Huom! Tuotekuvat tai vuosikerta saattavat poiketa jakelussa tai myymälässä olevasta tuotteesta.” Ymmärrän toki, että tällaista infotekstiä ei tule helposti luettua.

Mikäli et halua pulloa kyseisellä vuosikerralla, voit palauttaa tuotteen toki myymälään ja täytät tuotteen osalta palautuslomakkeen. 

Verkkokauppamme tilaus- ja toimitusehdoissa asia ilmaistaan seuraavasti. 

”Kuluttaja-asiakkaalla on kuluttajansuojalain mukainen 14 päivän peruuttamisoikeus. Kuluttaja-asiakkaan on tehtävä Alkolle peruuttamisilmoitus 14 päivän kuluessa Tuotteen vastaanottohetkestä ja Tuote on palautettava viivytyksettä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluttua peruuttamisilmoituksen tekemisestä. Peruuttamisohje ja käytettävissä oleva peruuttamislomake on toimitettu tilausvahvistuksen yhteydessä ja ne ovat saatavilla Alkon verkkosivustolla osoitteessa www.alko.fi. Pelkkä Tuotteen palauttaminen tai noutamatta jättäminen ei riitä, vaan Kuluttaja-asiakkaan on myös tehtävä erillinen peruuttamista koskeva ilmoitus. Mikäli Kuluttaja-asiakkaalla ei ole mahdollisuutta tulostaa lomaketta, voi lomaketta pyytää ottamalla yhteyttä Alkon asiakaspalveluun.

Kuluttaja-asiakkaan on lisäksi esitettävä palautuksen yhteydessä tilausvahvistus/kuitti ostoksestaan. Kuluttaja-asiakas voi palauttaa Tuotteet tuomalla ne Alkon myymälään. Tuotteita ei voi palauttaa noutopisteeseen. Kuluttaja-asiakas voi jättää palautettavat Tuotteet myös postin kuljetettavaksi. Tuotteet on tällöin pakattava huolella, jotta ne eivät vahingoitu tai mene rikki. Kuluttaja-asiakas vastaa Tuotteiden palautuskustannuksista, kuten pakkaus- ja lähetyskustannuksista.

Kuluttaja-asiakkaan on pidettävä vastaanottamansa Tuote olennaisesti muuttumattomana ja vähentymättömänä, sillä muussa tapauksessa Kuluttaja-asiakas menettää palauttamisoikeutensa. Palautettavan Tuotteen tulee olla myyntikuntoinen ja alkuperäisen myyntipakkauksen siisti ja täydellinen. Avattua Tuotetta ei voi palauttaa. Kuluttaja-asiakkaan on palautettava Tuotteet alkuperäisissä myyntipakkauksissaan. Pahvisen kuljetuspakkauksen voi avata.

Asianmukaisesti palautettujen Tuotteiden hinta maksetaan Kuluttajalle takaisin viimeistään 14 päivän kuluttua siitä, kun Kuluttaja-asiakas on tehnyt peruuttamisilmoituksen ja palauttanut Tuotteet Alkolle. Mikäli Kuluttaja-asiakas palauttaa vain osan tilauksesta, ei toimituskuluja palauteta. Rahat palautetaan samalla maksutavalla, jota Kuluttaja-asiakas käytti tilauksen tekemisen yhteydessä.”

Kysyisin kuitenkin, että haluatko tämän vanhemman vuosikerran tilalle uudemman vuosikerran pullon? Tässä tapauksessa pyydän verkkokauppamme varastoa lähettämään uuden pullon tuoreemmalla vuosikerralla. Vanhempaa vuosikertaa olevan tuotteen voit palauttaa myymälään noutaessasi tämän korvaavan tilauksen myymälästä. Silloin ei ole tarpeen täyttää peruutusilmoitusta tuotteen osalta, vaan toimitamme sinulle ainoastaan korvaavan tuotteen myymälästä noudettavaksi. Mikäli haluat vaihtaa tuotteen, niin tässä tapauksessa pyytäisin sinua vielä tarkentamaan, että mikä on verkkokauppatilauksesi tilausnumero, jonka mukana tämä väärän vuosikerran tuote on tullut.


Vastaathan tähän viestiin, jotta voin tarvittaessa olla yhteydessä varastollemme mahdolliseen korvaavaan tuotteeseen liittyen.


Mukavaa illanjatkoa!


Ystävällisin terveisin
xxxxx

Kiitos, kun olit meihin yhteydessä!
Olisi hienoa, jos autat meitä kehittymään ja annat palautetta saamastasi palvelusta.
Palautteen antaminen on helppoa ja nopeaa täältä.

Alko Oy, asiakaspalvelu 
Arkadiankatu 2, 00101 HELSINKI
Puhelin: 020 692 771 
Vaihde: 020 711 11 
asiakaspalvelu@alko.fi
kundtjanst@alko.fi

Alko – maailmanluokan palvelua

Vastaus

Hei. 
Antaa asian olla, voin käyttää viinin jossakin tastingissa demona siitä, mitä rosé-viinille käy jos sitä säilyttää turhan pitkään. 

Yst. 
Heikki 

ja Alko vastaa

Hei Heikki!


Kiitos vastauksestasi.
Ymmärrän hyvin mikäli et halua palauttaa tuotetta. Välitin palautteesi 2014 vuosikerrasta vielä laadunvalvontaamme sekä tuotteen tuotepäällikölle.
Koska vuosikerta ei ole vastannut odotuksiasi haluasin kuitenkin muistaa sinua pienellä hyvityksellä täältä asiakaspalvelusta käsin.

Saanko osoitetietosi, jotta paketti saadaan oikeaan osoitteeseen?


Ystävällisin terveisin

Tähän en enää jaksanut vastata, meillä on jo riittävästi coolereita ja pullonavaajia.

Joulukalenterin 7. luukku: Pikkupulloja kahden hengen jouluun

Joulua vietetään usein laajemman perheen kesken, mutta me ainakin olemme viime vuosina työkiireiden keskellä päättäneet muutamana vuonna viettää aattoillan oman perheen kesken. Olemme usein kokkailleet kolmen ei-jouluruuan menun ja nauttineet sen kanssa pari lasillista. Seuraavassa onkin suosituksia Alkon pikkupulloista, jotka ovat oivallisia kahden hengen aterialle.

Ensinnäkin hyvin joulupöytään sopiva valkoviini, nimittäin Pieropanin Soave Classico. Kympillä irtoaa puolikas pullo tätä mineraalista, sitruksista ja inan yrttistä valkoviiniä, joka on hyvä kumppani monenlaisille jouluruuille

Tilausvalikoimasta löytyy meidän jouluperinteemme nyt myös pienessä pullossa: Hieman funkimman, ikääntyneen bordeaux-blendin ystäville Chateau Musarin vuosikertaa 2011 saa pikkupullossa: Tummia marjoja ja vahvoja tertiaariaromeja, olkaa hyvät!

Viime vuodelta ehdoton voittaja pikkupullojen sarjassa on Guigalin Côte-Rôtie Bru


ne et Blonde 2014: Hieno syrah, jonka aromimaailma on kirsikkainen, oliivinen ja vahvasti pippurisen mausteinen. Hyvähappoinen ja tanniinirakenteeltaan napakka viini, jonka voi hyvin yhdistää vaikkapa selkeille riistaruuille.

Tässäpä näitä. Pikkupulloja on tullut valikoimaan kiitettävästi, ja etenkin tilausvalikoiman puolella niistä löytyy myös laatutuotteita. Kuohuvasta tässä ei ollut erikseen suositusta, sillä etenkin isojen talojen samppiksia löytyy pikkupulloissa varsin hyvin.

Travaglini gattinara 2011

Postaus on osa suomalaisten viinibloggaajien tempausta, jossa maistamme kaikki saman viinin ja julkaisemme tekstin samalla hetkellä. Tarkoituksena on päästä vertailemaan eri blogien tyylejä ja lähestymistapoja sekä mahdollisesti myös sitä, miten erilaiset makukokemukset sama viini voi herättää. Tällä kertaa arvioita viini on Travaglini Gattinara 2011. Aikaisemmin olemme arvioineet yhteistuumin seuraavat viinit: Sokkopullo ja Vylan Pinot noir.

Nebbiolo-rypäle on tunnettu Piemonten Barolo- ja Barbaresco-viineistä, mutta kyseistä rypälettä käytetään myös vähemmän tunnettujen Pohjois-Piemonten alueiden viineissä. Gattinaran alue sijaitsee Milanosta luoteeseen, kohtalaisen lähellä Novaran kaupunkia Sesia-joen länsipuolella (toisella puolella jokea on Ghemme, jossa myös tuotetaan loistavia nebbiolo-viinejä). Nebbiolosta käytetään Piemonten pohjois-osassa nimeä Spanna, mutta kyse on samasta lajikkeesta. 

Gattinaran Spannasta tehdyt viinit eroavat eteläisemmistä Nebbioloista ilmaston ja maaperän vuoksi. Pohjoisempana lähellä Alppien etelärinteitä kasvukaiden aikaiset lämpötilan vuorokausivaihtelut ovat suurempia, mikä auttaa viinejä säilyttämään hapokkuutensa. Maaperässä on vulkaanista materiaalia sekä graniittia, ja siinä on runsaasti rautayhdisteitä. Ilmaston ja maaperän yhdistelmät tuottaa erittäin runsashappoisia ja aromaattisia viinejä, joita tyypillisesti kypsytetään suurissa tammisammioissa hapokkuuden ja tanniinien pehmentämiseksi. 

Travaglini on Gattinaran ehdottomasti suurin tuottaja, se viljelee viiniä 44 hehtaarilla kun koko Gattinaran viinitarhojen yhteenlasketun pinta-alan ollessa vain reilut 100 hehtaaria. Kävimme vierailemassa tilalla pari vuotta sitten, ja enemmän tilasta voi lukea tuolloisesta postauksesta.

Maistoimme rinnakkain vuosikerrat 2010 ja 2011, kun satuimme löytämään toisen Tampereen Sokosen ja toisen Stockmanin Alkosta. (Nettihaun mukaan 2010 ei pitäisi enää olla valikoimassa, mutta olipa kuitenkin.) 

Travaglini Gattinara 2010 ja 2011

Väri molemmissa tiilenpunainen, melko ohut.Tuoksussa molemmissa hapankirsikkaa, orvokkia, hieman yrttisyyttä ja hentoa tervaisuutta taustalla. -11 viinissä marjaisuus on huomattavasti enemmän etualalla, iäkkäämmässä jo hieman väistynyt. Tuoksultaan -10 on melko sulkeutunut: Hedelmä on alkanut haipua mutta kypsymisen tuomia aromeja ei ole juuri kehittynyt. -11 on tuoksultaan kokonaisuutena kirpeä, marjaisa ja miellyttävän raikas. 

Maku on -10 viinissä ohuempi. -11 on täyteläisempi, marjaisuus on maussa hyvin pinnassa. Nuoremman viinin makupaletilla kirsikkainen marjaisuus kohtaa yrttisyyden, kun taas -10 on hieman mausteisempi ja marjaisuus huomattavasti vähäisempi. -11 viinissä on terävät tanniinit, jotka kaipaavat ruokaa seuraansa. -10 tanniinit ovat pehmeämmät, mutta kokonaisuutena viini tuntuu kovemmalta kuin nuorempi versionsa vähäisemmän hedelmärungon vuoksi. Molemmissa viineissä on hyvin loppua kantava happo-tanniinikombo, ja jälkimaussa tuntuu haipuva kukkaisuus.

Tällä hetkellä -11 selvästi miellyttävämmässä vaiheessa. -10 tarvitsisi todennäköisesti viitisen vuotta kellaria, jotta tanniinisuus kesyyntyisi edelleen ja kypsymisen tuomat aromit kehittyisivät. Jos haluat nauttia viinin nyt, osta vuosikertaa 2011 ja hanki vuosikertaa 2010 kaappiin kypsymään jos sitä jostain muualtakin vielä löytyy. 

Mukana yhteispostauksessa ovat seuraavat suomalaiset viiniblogit:

Rypäleistä viis

Copatinto

Viinihullun päiväkirja

Viinikupla

Viinikartta

Loppasuut

Wineserver

Wine and Finland
Pour Decisions

Undurraga vigno 2012

Chilen viinituotanto on viime vuosina alkanut pikku hiljaa päästä eroon lastentaudeistaan. Maan viinituotanto on alusta alkaen suuntautunut vahvasti ulkomaanvientiin, koska Chilessä ei varsinaista viinikulttuuria ole. Tästä syystä myöskään tuotannossa ei ole aiemmin tunnistettu eri alueiden vahvuuksia, vaan lajikkeita on kasvatettu niille huonosti sopivilla alueilla valtavilla mekaanisesti hoidetuilla viljelmillä lähinnä teollisuuden prosessien ehdoilla. Metodi tuotti teknisesti päteviä, hyvin kypsän marjaisia, hillottuja viinejä joiden rakenne oli jossain määrin mehumainen.Kyseinen tyyli upposikin melko hyvin kansainvälisillä markkinoilla: Viinin suosio lisääntyi kansainvälisesti, ja viininjuojiksi tuli uusia kuluttajaryhmiä jotka eivät olleet tottuneet viinin hapokkuuteen ja karvaisiin tanniineihin. Nämä ovat piirteitä, joita ihmisen makuaisti ei suoralta kädeltä hyväksy vaan niihin täytyy tottua. Siten chileläiset paksut ja makean marjaisat viinit upposivat hyvin.

Nyt Chilen viininviljelijöille on alkanut karttua kokemusta, ja samalla kunnianhimo tuntuu lisääntyneen: Pikku hiljaa on alettu herätä siihen, että myös Chilessä pystytään tuottamaan laadukkaita, alueelleen tyypillisiä viinejä. Nämä viinit ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta myös viiniharrastajien parissa: Decanter on hehkuttanut uudelleensyntynyttä Etelä-Amerikkaa viimeiset pari vuotta.

Maulen alueella Chilen keskilaakson eteläisimmässä ja lämpimimmässä osassa on pitkään tuotettu mitäänsanomattomia, hilloisia viinejä. Alueella on kuitenkin piillyt aarre, jonka arvo on alettu tiedostaa. Kuivalle rannikonläheiselle alueelle (Maule secano) istutettiin 1940- ja 50-luvulla Carignan-köynnöksiä, joita on viljelty bush vine-tarhoilla ilman keinokastelua (joka muutoin on Chilessä pääsääntö). Nämä Carignan-köynnökset ovat päässeet kypsään ikään, ja niiden rypälestä tuotetut viinit ovat jotain aivan muuta kuin Maulen perinteiset sekoitteet.

Näitä vanhoja Carignan-tarhoja on herätty arvostamaan, ja niiden viljelyä edistämään on perustettu Vigno-projekti (Vignadores de Carignan) jossa on mukana 15 tuottajaa. Olemme aiemmin kirjoittaneet kyseiseen projektiin kuuluvan Torresin Cordillerasta, jota pidimme hyvänä viininä.

Kuva:alko.fi

Nyt alkoon hiljan tullut Undurraga Vigno löysi tienä pyötäämme. Viini on sekoite Carignan- ja Cinsault-rypäleistä, jotka molemmat ovat tyypillisiä eteläisen Rhonen alueen viineille. Rypäleet on kerätty käsin ja tertut on valittu tarkasti. 5 päivän kylmämaseraatio, jonka jälkeen viini on saanut käydä luonnonhiivoilla 4 viikkoa. Viini on saanut 16 kuukauden tammikäsittelyn, mutta vain 15 % tynnyreistä on ollut uusia. Tynnyröinnin jälkeen pullokypsytystä 6 kk ennen markinoillelaskua.

Väriltään todella syvän purppurainen. Tuoksu on ensisijaisesti hyvin marjainen, ei kuitenkaan hillottu vaan raikas auringon lämmittämä mansikkamaa. Tarkemmalla nuuhkinnalla nokkaan nousee myös tammikypsytyksen tuomia kuivaa metsänpohjaa muistuttavia vivahteita. Viini on melko nuori, ja sen aromipaletti sen mukaisesti vielä melko primääriarominen. Tammi on tuoksussa hillitty. Suussa Täyteläinen ja raikas. Caringnan tuo makuun jotain 'eläimellisen' täyteläistä ja maanläheistä makua, jolle en löydä sanaa. Lähinnä tulee mieleen vertaus: Jos nuori marjaisa cabernet on sisäfilee, niin tämän maku on kuin on paksu, roséksi jätetty maksansiivu! Jälkimaku on kuitenkin hapokas ja raikas, ja kokonaisfiilis on freesi. Täyteläinen ja paksuhko alkumaku yhdistettynä lopun hapokkuuteen on tasapainoinen, suussa progressiivinen kokonaisuus.

Tämä viini on hyvä pari riistalle, itse testailimme tätä hirvi-juurespadan kera ja hyvin toimi. Myös edellämainittu maksa voisi olla hyvä pari. Viinillä on melko reippaasti hintaa, mutta mikäli haluaa tutustua tähän Chilen uuteen sukupolveen niin tässä on mielestämme oiva vaihtoehto!

Norex-tasting Tampereella (kerrankin !)

Kävimme testailemassa Norexin valikoimaa, ja löysimme useita kiinnostavia viinejä. Valitettavasti nämä liki kaikki olivat ravintolavalikoimasta eli keskivertokuluttajan ulottumattomissa. On todellakin toivottavaa, että alkon uusi verkkotilaussysteemi tuo nämä tuotteet myös tavallisen kuluttajan saataville.

Järjestetyistä tastingeista osallistuimme Pares Baltan Blanca Cusiné-vertikaaliin sekä Camus'n konjakkitastingiin. Etenkin konjakkisessio oli kiinnostava, pääsimme itse sekoittelemaan eri cru-alueiden konjakkeja ja samalla maistelemaan eri alueiden tisleiden eroja. Nämä eri konjakit olivat hyvin erilaisia, joten edes tislaaminen ja vuosien tammikypsytys ei siis pysty häivyttämään terroirin vaikutusta!

Maistamistamme viinestä huippuina jäivät mieleen Wolfbergerin Riesling Grand Cru Rangen, Ferretin Pouilly-Fuisse kompleksina ja hapokkaana valkkarina, Ch. Des Jacques'n Morgon Cote Du Py 2006 maanläheisenä ja hyvin ikääntyneenä, Domaine du Vieux Lazaretin Ventoux helppona hedelmäisenä vetovinkkuna, Marchesi di Barolon Barbaresco hienostuneena nebbiolona ja Le Cortin Chianti klassiko arkkityyppisenä hapankirsikkaisena ja hapokkaana italialaisena.

Château Barthès Rosé -15

Roséiden maistelu on jäänyt kylmän ja sateisen alkukesän vuoksi vähälle. Jotenkin olemme fiksoituneet ajatukseen, että rosé kuuluu yhteen aurinkoisen illan ja terassin kanssa. Nyt kuitenkin tarjoutui hyvä tilaisuus, kun mökillä grillailimme aurinkoisena lauantai-iltana onnistuneen sienireissun jälkeen.

Barthès tulee Etelä-Ranskan Bandolista, joka on tunnettu sekä Mourvedre-vetoisista punaviineistään että voimakasrakenteisista roséviineistään. Alueelle tyypillinen sekoite roséissa on Etelä-Rhonestakin tunnettu Grenache, Mourvedre ja Cincault. Mourvedre erityisesti tuo viiniin keskivertoroséta enemmän lihaa luiden päälle. Useimmista kuivista roséviineistä poiketen Bandolin vaaleanpunaisia voi ikäännyttääkin joitakin vuosia. Tämäkin viini on viettänyt puoli vuotta tammitynnyrissä, mikä tuo siihen lisää vivahteita ja mahdollisesti lisää ikääntymispotentiaalia. Viinin sekoite on grenachec 30, cinsault 40 ja mourvédre 30.

Barhès rosé tuoksuu runsaasti punaisille marjoille (Katri löytää mustaherukkaa, Heikki enemmän punaherukkaa ja vadelmaa), hieman sitrukselle, vihreille yrteille ja välimerelliselle pensaikolle. Suussa viini on roséksi täyteläinen, siinä on hyvä hapokkuus. Aromimaailmassa yrttisuus korostuu suussa. Pitkähkössä jälkimaussa olemme aistivinamme mineraalisuutta, mutta ennen sitä keskimaussa tuntuu mukava pistävyys, joka luo viiniin särmää; mahdollisesti kyseessä on tynnyrikypsytyksestä irronnut tanniinisuus

Viinistä viiniin lyttää tämän 19 euron viinin ryöstöksi, mutta mielestämme hinta kannattaa maksaa. Roséviinin valmistus on varsin teknistä puuhaa, joten laadukkaille viineille kertyy hintaa. Valtaosa roséviineistä tehdään punaviineistä ylijääneistä rypäleistä, jolloin hinta on huokea mutta maku valmistusmetodin mukainen.

Tämä kestää runsaampiakin grillattavia: Porsaanfilee ei ole lainkaan liioittelua, eikä viini jäänyt lainkaan jalkoihin valkosipulilla reippaasti maustetulle lampaallekaan. Kermainen kanttarellikastike sai hyvän vastapainon viinin hapokkuudesta.

Kesän 2016 uutuusrosét

Kokosimme tähän postaukseen muutaman mukiinmenevän rosén alkon valikoimasta, joka näyttää laajenevan kevät keväältä.

Ensimmäisenä That's Neiss Pinot Noir Rosé Trocken 2015 Pfalzin pohjoisosasta, melko viileältä viinialueelta. Viiniä on maseroitu kuorikontaktissa vain 6 tuntia, jolla viiniin on saatu kaunis salottisipulinkuoren värinen sävy. Viini on käynyt terästankeissa. 

Viinin tuoksussa on herukanlehteä, yrttisyyttä, vadelmaa ja karpaloa. Suussa mineraalinen komponentti nousee selkeästi esiin. Viini on suussa keskitäyteläisen marjaisa, erittäin hyvähappoinen ja raikas. Jälkimaku on mineraalisuudessaan jopa hieman vissymäinen. Hyvin viilennettynä erittäin raikas ja miellyttävä viini kevyiden grillattujen asioiden seuraan!

 Leth Zweigelt Rosé oli myös miellyttävä yllätys. Viini tulee Itävallasta Wagramin alueelta, joka sijaitsee Niederösterreichn laajemman alueen eteläosassa, Wienistä luoteeseen. Alueella on melkosuuret lämpötilavaihtelut. Wagramissa vieljellää eniten grüner weltlineriä, mutta siellä tuotetaan myös punaviinejä  roter weltlineristä, zweigeltistä ja pinot noirista. Alueen punkut tunnetaan yksinä Itävallan täyteläisimmistä. Leth on alueen suurimpia tuottajia 300 000 pullon vuosituotannollaan.

Lethin Zweigelt rosé 2015 on sekoite zweigeltiä ja CSa. Viini on väriltään kuulaan possunpunainen. Sen tuoksussa on kypsiä punaisia marjoja ja selkeä roteva yrttisyys. Tuoksu on melko viinillinen. Suussa roséksi runsas body, punaisia marjoja ja huvä happorunko. Erityisesti makupaletilla tuo yrttisyys tuo viiniin mukavasti kerroksia. Ruokarosé tämäkin, joskin taidamme olla taipuvaisia sanomaan kaikkia viinejä ruokaviineiksi...

Kolmantena vielä toinen Pinot-rosé pohjoiselta alueelta: Ylä-Loire on tunnettu mineraalisista sauvignon blanc-valkoviineistään, mutta alueella viljellään myös pinot noiria. Petit Bourgeois Rosé de Pinot Noir on Henri Bourgeois'n, yhden Loiren suurimmista tuottajista tekemä viini. Apellaatio on Vin de Pays, joten vaikka alko hienosti kertoo että tuottajan tarhat sijaitsevat Sancerressä ja Pouilly-Fumessa, on viini todennäköisesti tuotettu pitkin Loiren yläjuoksua sijaitsevilla sopimustarhoilla viljellyistä rypäleistä.

Tuoksu on sitruksinen ja hennosti vadelmainen, makeahkon marjainen. Viinin maussa on hedelmäisyyttä melko vähän, se on ennemmin mineraali- kuin hedelmävetoinen. Hapokkuudeltaan kohtalainen. Jälkimaku on lyhyehkö, ja loppuaistimukseksi jää vähäinen katkeruus.

Laita testiin sopivan kuuman kesäpäivän tullen joko yksi näistä tai vaikka kaikki kolme. 

Kuplivat vapun juomasuositukset

Vapun ruokapöytään suosittelemme katsomaan vaihtoehdot meidän suunnittelemista vuoden 2016 kausimenuista. Tammi-huhtikuu on jo julkaistu ja joka kuukaudelle löytyy oma 3 ruokalajin menu juomasuosituksineen.

Vapun juhlajuomaksi suosittelemme tietenkin kuohuvaa, kuten kaikki muutkin viinibloggaajat. Tällä kertaa suosituksia on kolme Alkon valikoimasta.

Hintatietoiselle

Crémanteista löytyy hinta-laatusuhdetta vaikka muille jakaa. Suosittelimme jo hiljattain Alsacen Rosé-crémantia, mutta myös tämä Pfaff:n Brut Blanc de Blancs on hyvä vaihtoehto vappubrunssille: sitrusta ja kevyttä yrttisyyttä hapokkaissa raameissa. Kestää hyvin nakit ja perunasalaatit.

Laatutietoiselle

Italiasta Franciacortan alueelta tuleva Bellavista Alma Gran Cuvee tarjoaa alle 30€ hintaan vastinetta rahalle. Loistava aperitiivi, mutta toimii myös loistavasti äyriäisten kanssa vappupäivän lounaalla. Me ainakin ihastuimme franciacortan alueen samppanjamenetelmällä tuotettuihin kuohuviin, kun viime pääsiäisenä alueella käväisimme. Viini on myös loistava jekku samppanjatastingiin, jos haluat tarkistaa tunnistaako kaverisi aidon samppanja joukosta....

Burning some serious money

Domppa on klassikoiden klassikko. Kiinnostavuutta puoleen hintaan tästä tarjoaa Ayala Cuvée Perle d'Ayala 2006. Tässä on syvyyttä ja aromien kirjoa. Ruokajuomaksi aivan erityiselle vappuaterialle.

Kaikki kuvat alko.fi

Pierre Sparr Crémant d'alsace Rose Brut

Kuva:alko.fi

Tuote on saatu näytteenä maahantuojalta.

Etsitkö kevään/kesän juhliin tasapainoista ja maukasta alkumaljaa. Tässä tulee yksi oiva vaihtoehto. Cremantit ovat meidän mielestä yleensä tasalaatuisia kuohuviinejä, joissa on alkossakin usein hinta-laatusuhde kohdillaan. Seurueemme yksi jäsen kysyi viiniä maistettuaan, että onko kyseessä samppanja. Ei ihan, mutta mausta olisi voinut niin jopa kuvitella.

Pierre Sparrin Cremant löytyy alkon tilausvalikoimasta hintaan 13.90€. Kuohuviinin väri on kauniin lohenpunainen. Kuplat ovat pienet ja kohtuullisen kestävät. Viinin tuoksu oli punaisen marjainen, mansikkaa, karpaloa ja tuoksu oli myös mukavan paahteinen. Mousse suussa oli miellyttävä ja pitkähkö. Maku oli karpaloinen, sitruksinen ja hennon paahteinen.

Suosittelemme lämpimästi viiniä vaikka äitienpäivän aterialle tai kesäisiin juhlahetkiin.

Positiivinen yllätys Chilestä: Matetic Corallillo Pinot Noir 2014

Yleisesti ottaen olemme kokeneet, että chileläiset pinot noirit pettävät usein sen mitä rypäle lupaa. Chilessä ei ole riittävästi otettu huomioon ilmasto-olosuhteita lajikevalinnassa, vaan aiemmin on haviteltu ensisijaisesti mahdollisimman suurta volyymia. Asiat kuitenkin muuttuvat, ja nykyään myös  Etelä-Amerikassa panostetaan tarhojen sijaintiin ja viljelytekniikoihin.

Mateticin on sanottu tuottavan keskimääräistä raikkaampia viinejä Chilessä, joten uskaltauduin ostamaan Corrallillo Pinotin kotoisesta A-marketistamme. Rypäleet viiniin tulevat viileältä San Antonion laakson alueelta läheltä tyyntä valtamerta. El Rosarion viinitarha sijaitsee graniittimaaperällä, ja sitä viljellään luomumenetelmin. Viini käy alkuun villihiivoilla, mutta myöhemmin on lisätty viljeltyjä kantoja.  Kypsytys raskalaisessa tammessa 11 kuukautta eli varsin hillitysti.

Viinin tuoksu on puhtaan punaisen marjainen, siitä löytyy kypsää karpaloa, mansikkaa ja vadelmaa. Tammen aromi tuntuu hentona, ei lainkaan häiritsevänä. Tuoksu on lupaava, eikä makukokemus petä: Viini on raikkaan marjahappoinen, keskitätyteläinen, ei lainkaan hilloinen kuten valitettavan monet muut maanmiehensä. Keskipitkässä jälkimaussa on mausteisuutta ja haipuvaa marjaisuutta, jolle kevyt tanniinisuus anaa kehykset.

Mielestämme kyseessä on rypäleelleen uskollinen viini, jonka tyyli on jossakin oregonilaisen ja eurooppalaisen pinot'n välimaastossa. Hintaansa nähden hyvä ostos, mielestämme.

Pääsiäisen punkkuvinkki: Kir-Yiannii Ramnista

                                        

Kir-Yiannin viinitalo sijaitsee Pohjois-Kreikan Naoussassa, ja monet sen viineistä perustuvat paikalliseen Xinomavro-rypäleeseen joka tuottaa Kreikan kuumaan välimerelliseen ilmastoon nähden yllättävän raikkaita viinejä, joita on verrattu jopa Pohjois-Italian Nebbiolo-viineihin.

Olemme jemmailleet alkossa aiemmin ollutta Ramnistan vuosikertaa 2009, ja nyt maistelimme sitä pääsiäistä silmällä pitäen.

Syvä granaatinpunainen väri. Tuoksussa raikkaita marjoja kuten mansikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa. Kohtalaisesti tammikypsytyksen tuomia makeita mausteita: vaniljaa, neilikkaa. Suussa viinistä löytyy alkuun marjaisaa täyteläisyyttä. Keskimaussa nousee enemmän tammen tuomia mausteisia nuotteja, ja viinin hyvä happo- ja tanniinirakenne pitää maun suutuntuman napakkana. Jälkimaku on pitkä ja melko voimakkaiden tanniinien ryydittämä.

Kyseessä on raikas, marjainen viini jossa on kuitenkin mukana hillitysti ranskalaisen tammen tuomaa mausteisuutta. Viini sopii hyvin esimerkiksi pidempään viinissä haudutetulle, mausteisemmallekin lampaanlavalle. Myös klassinen roséksi jätetty lampaanpaisti kesyttänee viinin hieman kovahkoja tanniineja oivallisesti. Maistettu viini oli siis 2009, ja tällä hetkellä alkon valikoimasta löytyy tuoreempi vuosikerta 2012. Suosittelemme!

Tätä muuten kannattaa jemmata kaappiin, jos on tilaa. Viinin sanotaan ikääntyvän jopa vuosikymmeniä!

Tammikuun kausimenu: Alkuun blinejä ja kuohuvaa

Ruoka on meidän perheessä toiselle ammatti ja toiselle rakas harrastus, joten väistämättä viiniblogin puolelle on tullut mukaan myös aika paljon ruoka-aiheisia juttuja. Vuoden 2016 kunniaksi ajattelimme aloittaa juttusarjan, jossa julkaisemme kerran viikossa reseptin kuukauden kausimenusta. Tarkoituksena on seurata rennolla otteella satokausikalenterin sesongissa olevia raaka-aineita ja luoda niistä helppoja kotona tehtäviä reseptejä pienellä twistillä.

Kuukauden kolmena ensimmäisenä perjantaina tulee 3 ruokalajin menun reseptit ruokalaji kerrallaan ja kuukauden viimeisellä viikolla kootaan menu sitten yhteen postaukseen. Mukana tietenkin myös juomasuositukset, koska ruoka ja juoma vain kuuluvat yhteen.

Tammikuun menu aloitetaan itsestään selvästi blineillä, jotka ovat perheessämme ehdottomasti talviajan ruoka. Mikään ei ole parempaa kuin blinit lisukkeineen kylmänä talvipäivänä. Jos et jaksa tehdä blinejä itse niin käy nauttimassa blinit ravintoloiden bliniviikoilla. Tampereella  parhaat blinit tekee mielestämme Ravintola 4 vuodenaikaa.

Tattariset blinit olueen

3 dl tattarijauhoja
2 dl maitoa
1/3 osa hiivapakettia
2 kananmunaa
2 rkl voisulaa
1 dl olutta
2 tl sokeria
1 tl suolaa

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva,  puolet tattarijauhoista ja sokeri. Anna käydä lämpimässä paikassa 8 tuntia. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita käyneeseen taikinamassaan loput tattarijauhot, voisula, olut ja suola. Anna taikinan käydä vielä hetken. Juuri ennen paistamista kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinan joukkoon. Paista blinejä kirkastetussa voissa blinipannulla, kunnes blinit ovat molemmilta puolilta kullanruskeita. Tarjoa heti blinit heti lisäkkeiden kanssa. Ohjeesta tulee isot blinit 6 hengelle.

Tarjoa ainakin näitä blinien kanssa:

vaahdotettua smetanaa
hienonnettua salottisipulia
kirjolohen/muikun mätiä
kylmäsavulohta

Määriä ei ole, koska tiedät varmaan parhaiten mitä lisäkkettä teillä kuluu blinien kanssa eniten.

Jos haluat voit tarjota blinien kanssa myös näitä.
suolakurkkuja ja hunajaa
sienisalaattia ja hunajaa

Sopivat hyvin kasvissyöjälle ja jos et ole vielä testannut suolakurkut+smetana+hunaja yhdistelmää blinien kanssa niin testaa. On meinaan taivaallisen hyvää!

Juomasuositukset

Juomana blinien kanssa sopii ehdottomasti samppanja. Alkon valikoimasta kohtuuhintainen vuosikertasamppanja Cuvée Victoire Brut 2005 tarjoaa mukavasti omenaisen paahteista vastinetta blinien ruokaisuudelle.

Toisena juomavaihtoehtona tarjoamme blineille olutta. Blinien rasvaista ja ruokaista rakennetta raikastaa mukavasti raikas vehnäolut. Valitse kaveriksi suomalainen Saimaan Juomatehtaan Brewer's special Belgian Wheat maitokaupasta tai alkosta Weihenstephaner Kristall Weissbier.

loppuun vielä Heikin twisteri: jos haluat, voit korvata blinireseptissä oluen tattipyreellä. Näin saat blineihin loistavan maanläheisen aromimaailman. Tällöin juomaksi sopii joko rapsakka spätburgunder tai blanc de noirs-samppanja!

Joulukalenterin10. luukku: Sherryä juustoille

Sherrystä kuhistaan atlantin takana tällä hetkellä kovasti, joten mekin olemme viime aikoina pyrkineet alkon rajallisen valikoiman puitteissa maistelemaan näitä Etelä-Espanjan herkkuja. Yksi loistava ostos oli Cuesta Medium Dry sherry, jota testasimme alunperin erilaisten sienipizzojen kaverina. Toimi tässäkin, mutta jääkaapista löytyneiden juustonjämien kanssa tämä oli aivan mahtava pari!

Cuesta on pähkinäinen, hienosti oksidoitunut, taatelinen viini, jossa on juuri sopiva määrä makeutta jotta se toimii etenkin suolaisten juustojen parina. Viini kannattaa nauttia melko viileänä, jolloin yhdistelmä säilyy raikkaampana.

Tänä vuonna suosittelemmekin hankkimaan juustoviiniksi sherryä, jossa saa olla hieman makeutta. Sherry myös säilyy avattuna melko hyvin, joten sitä voi nauttia rauhassa pitkin joulunpyhiä.

Joulukalenterin 5. luukku:Kuohuvaa itsenäisyyspäivän juhlintaan

Itsenäisyyspäivä on hyvä aihe kohottaa lasi kuohuvaa, ja seuraavassa kolme hyvää vaihtoehtoa joita kaikkia voimme suositella.

Kuva:Alko.fi

Ensinnäkin Franciacortaa: Saimme maahantuojalta näytteen Antica Fratta Franciacorta Brut:sta, ja se oli mielestämme maistuva esitys. Aromimaailmasta löytyy sitrusta, kivellistä hedelmää kuten persikkaa sekä päärynää. Samppanjaan verrattuna franciacortan tyyli on huomattavasti hedelmäisempi. Viini on lähes kuiva ja varsin hapokkaan raikas. Oiva maljaviini mielestämme, ja lisäksi tämä on franciacortaksi edullinen.

Toisena vaihtoehtona suosittelemme aina varmaa Recaredon Relats Gran Reserva Brut Naturea, josta tällä hetkellä alkossa vuosikerta 2010. Recaredolla vierailleina voimme vakuuttaa, että perheomisteinen cavatalo suhtautuu viinintekoon antaumuksella ja pieteetillä. Cavassa on sitruksista ja päärynäistä hedelmäisyyttä, fraciacortaa enemmän mineraalisuutta ja paahteisuutta. Erittäin elegantti cava, eikä hinnalla pilattu ole tämäkään.

Kuva:alko.fi

Samppanjoista Jacquesson on pitkään ollut yksi suosikeistamme. Cuvée 738 on näistä selkeästi paahteisin ja mineraalisin, ja sen tuoksussa on myös pähkinäisyyttä ja eksoottistakin mausteisuutta. Varsin runsas mutta silti luonnollisesti raikas kuohuva sopii parhaiten ruuan kanssa nautittavaksi, mutta kelpaa tällä skoolata 98-vuotiaalle Suomellekin!

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kaikki suosittelemamme viinit ovat turvallisesti Alkon valikoimasta, jotta pystymme paremmin varjelemaan suomalaista kansanterveyttä. #alkotaxi

Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2013

Fontanafreddan viinitalon historia on mielenkiintoinen. Se sai alkunsa 1850-luvulla, kun Sardinian kuningas Vittorio Emanuele lahjoitti tämän Piemontelaisen tilan rakastamalleen Rosa Vercellanalle. Kaupallisen viinintuotannon tilalla aloitti parin poika Emanuelle Guerrieri 1878. Nykyään talolla on noin 85 hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa nebbioloa, barberaa, dolcettoa ja moscatoa. Tarhat sijaitsevat kukkuloiden rinteillä 200-400 m merenpinnasta.

Talo tuottaa melko suuren määrän erilaisia viinejä. Langhe nebbiolo 2013 on osa talon wines of tradition-portfoliota, johon kuuluu 12 alueen klassista viiniä Barolosta ja Barbarescosta Roero de Arneis'n ja Moscato d'Astiin.

Langhe Nebbiolon rypäleet ovat kasvaneet (yllättäen) Langhen kukkuloilla kalkkikivipitoisessa maaperässä. Viini on käynyt terästankeissa ilman kuorikaton sekoitusta noin viikon, ja se on kypsynyt tammessa 8 kuukautta ja tämän jälkeen pullossa 2-3 kuukautta ennen markkinoillelaskua.

Viini on väriltään melko ohut ja tiilenpunainen. Tuoksu on heti avaamisen jälkeen hento, siinä on aistittavissa lähinnä punaisia metsämarjoja ja orvokkista kukkaisuutta. Viinin hieman lämmettyä ja avauduttua lasissa siitä alkaa erottua myös nebbiololle tyypillistä tervaisuutena aistimaani terpeenisyyttä ja mausteisuutta. Suussa nousee esiin nebbioloksi melko hedelmäinenkin alkusuutuntuma, jossa punaisten marjojen aromimaailma tulee etualalle. Jälkimakua hallitsevat viinin tanniinit, ja siinä nousee esiin myös pientä tammisuutta.

Tämä nuori ja marjainen nebbiolo on tällä hetkellä nautittavimmillaan ruokaviininä, ja oivallinen pari voisi näin syksyn viileissä ilmoissa olla vaikkapa kunnon punaviinipohjainen lihapata. Pitkään hautunutta naudanlapaa ja juureksia, joukkoon vaikkapa suppilovahveroita tuomaan metsäisyyttä. Seuraksi vähän uunissa hunajan kanssa paahdettuja juureksia. Iso lasillinen tätä vinkkua käsille ja verhot kiinni, niin elämä hymyilee räntäsateesta huolimatta.

Lihavinkkuja isänpäivä-aterialle

 Viime vuonna julkaisimme ennen isänpäivää heikon suosion saaneen Stereotyypittömän isänpäivämenun. Tänä vuonna palaamme ruotuun suosittelemalla isänpäiväksi muutamaa liharuuille sopivaa viiniä. Molemmat näistä juurevista punkuista ovat mielestämme olleet hintaansa nähden laadukkaita ja kiinnostavia.

Ensin perinteinen syksyinen punaviini Etelä-Rhonesta: Vacqueyras:n alue sijaitsee Chateaunef du Papen ja Gigondasin välissä. Rypälesekoitus maistamassamme viinissä on Grenache-Syrah, tmukana ei siis ole sallittua Mourvedrea jonka puuttuminen tekee viinistä kenties hieman raikkaamman ja vähemmän lihaisan.

Alkosta löytyy vajaalla parilla kympillä Famille Perrin Vacqueyras 2013. Viini on väriltään hyvin syvän purppurainen. Tuoksusta löytyy lakritsaa, inkivääriä, glögimausteisuutta, hentoa tammisuutta ja mustikasta muistuttavaa marjaisuutta. Kokonaisuutena tuoksu on maanläheinen. Viini on melko hapokas, aromimaailma suussa on marjaisa ja yllättävän kevytkin. Viini on mielestämme hyvässä tasapainossa, ja sen aromimaailma on melko kompleksinenkin.

Tämä viini sopisi meistä hienosti esimerkiksi riistalle: Hirvenpaistia, jota maustetaan katajanmarjalla.
Valkosipulisia uunijuureksia sekä kenties kermaista sienikastiketta. Viinin mausteinen aromimaailma pelaa robustin riistan kanssa ja hapokkuus riittää leikkaamaan kermaisenkin kastikkeen.

Toinen suosittelemamme uutuus on hiljan Alkoon tullut Domaine Wardyn Les Terroirs 2012 Bekaan laaksosta Libanonista. Viinin rypäleet kasvavat 900-1400 metriä merenpinan yläpuolella. Viinissä sekoitteena on Cinsault-CS-Syrah-Merlot. Viini käy terästankeissa, eikä sitä kypsytetä tammessa.

Viini on väriltään lähes mustan rubiininen. Tuoksussa on herukkaa, karpaloa, pippuria makeita mausteita ja paahteisuutta. Maussa tuntuu alussa huomattavaa kulmikkuutta, siinä on hapokkuutta ja maanläheisyyttä varsin reippaasti. Tässä on tanniiniakin varsin isolla kädellä, ja viini on selvästi nuori. Pidimme pulloa auki vuorokauden, ja viini parani aivan selkeästi: Maun kireys väistyi hedelmäisyyden tieltä.

Suosittelemme tätä viiniä pitkän dekantoinnin jälkeen lihapadoille: Kunnon luullista lihaa kuten vaikkapa lapaa haudutellaan padassa punaviinissä sipuleiden ja valkosipuleiden sekä mausteiden kanssa yön yli hiljaisella lämmöllä, ja lopuksi lisätään purkki creme fraichea tai smetanaa. Tarjoillaan ison uuniperunan kanssa.

Tässä siis kaksi hyvää vaihtoehtoa edellistä lihaisampaan isänpäivään!

Disclaimer: Domaine Wardyn saimme näytteenä maahantuojalta.

Rapuja ja rieslingiä Itävallasta

Rapujuhlien sesonki on kovimmillaan tällä hetkellä. Mekin päätimme tänä vuonna ottaa osaa sesonkiin, kun vietimme kavereiden kanssa yhtenä elokuun perjantaina kokkausiltaa. Alkuruuaksi valikoitui tietenkin ravut klassisimmassa muodossa: Keitettyjä täplärapuja, vaaleaa leipää, tilliä ja voisulaa. Ei voi mennä pieleen. Samalla saimme harjoitella rapujen syömistä konkarikaverin ohjauksessa.

Rapujen kaveriksi valikoitu viini Itävallan Wachausta. Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2014 oli pirun pitkästä nimestä huolimatta oiva kaveri rapusille. Tuoksu oli sitruksinen, yrttinen, greippinen ja vihreän omenainen. Maku oli ihanan kuiva, hapokas, omenainen ja mineraalinen. Suussa narskui mukavan hapokkaasti, kun nautti viinistä. Toimi mainiosti myös rapujen parina. Oiva suositus rapupöytään, jos haluaa viiniltä hyvää hinta-laatusuhdetta.

Chardonnay-tasting fiiliksiä

Toissa viikonloppuna maistettiin siis Kalevan viiniklubin kanssa 6 eri chardonnay-viiniä. Yritimme saada valikoimaan mahdollisimman erilasia.

Valitsimme kaksi ranskalaista, kaksi chileläistä, kalifornialaisen ja uusiseelantilaisen chardonnayn. Ranskasta masitettavana oli Chablis La Joucére, vuosikertana tuore 2014. Perinteinen tammittamaton Chablis: haalean sitruunankeltainen, tuoksussa sitruunaa, vihreää omenaa, mineraalisuutta ja kosteita kiviä. Suussa puhtaan sitruksinen ja hyvähappoinen. Raikas ja pirteä viini!'

Toisena maistettiin Uuden-Seelannin Marlborough:sta tuleva Saint Clair Pioneer´s block chardonnay 2012. Tämän kanssa oltiin aivan eri maailmassa: Koko satsi on saanut tammea, josta 40% uutta. Malolaktinen käyminen ja 10 kk sakkakypsytys. Tuoksu on hämmentävän sauvignon blanc-tyyppinen, vihreää tomaatinlehteä, passionhedelmää, reippaasti hiivaisuutta. Suussa edelleen varsin hapokas, edelleen vihreyden ja eksoottisen hedelmäisyyden taistelua. Erikoinen chardonna, kenties tyypillinen Uudelle Seelannille. Maan vihreän ylihedelmäinen tyyli ei siis näemmä koske vain SB:a.

Kolmantena jälleen ranskalainen, La Soufrandise Pouilly-Fuisse 2012. Hillitympi tammitus, jonka huomaa ensinuuhkaisulla, Tuoksussa on piikiveä, kypsää omenaa, basilikaa muistuttavaa yrttisyyttä, lakritsiakin. Maku on melko tasapainoinen, siinä on aistittavissa aavistus tanniinia. Keskihapokas. Tammiaromi on suussa paremmin tasapainossa kuin pelkästään tuoksun perusteella voisi arvioida.

Neljäntenä viininä positiivinen yllätys Chilen keskuslaaksosta. Lapostole Cuvée Alexandren tuoksu on vaniljainen, hyvin tamminen ja makean omenainen. Maku on tuoksua vastaten täyteläinen, mutta jokseenkin odotusten vastaisesti tässä on erittäin hyvä hapokkuus joka pitää paletin täysin kasassa ja fiiliksen raikkaana. Pitkä maku, joka jättää tuoksuun nähden yllättävän freesin fiiliksen. Tämä oli omasta mielestäni positiivisin yllätys joukossa.

Viidentenä toinen chileläinen, Limarin laaksosta tuleva Marques Casa Concha 2013. Tämä oli tuoksultaan jokseenkin samantyyppinen kuin edellinen, kypsä ja täyteläinen. Tässä lisäksi mukana sementtisyyttä ja mantelisia pähkinä-aromeja. Tämä oli vähemmän hapokas ja siksi raskaampi.

Viimeisenä Kendall- Jackson Vintner´s reserve 2012. Suoraan sanottuna kamala viini. Tuoksu oli ananaksinen, paksun hillotun hedelmäinen muistuttaen ensisijaisesti tokajia tai sauternesia. Maku on puolimakea, kitkerä ja löllö. Ei jatkoon, vaikka klassikko olikin.

Yleisöäänestyksen voitti Chablis, jonka raikkautta kaikki porukassamme arvostivat. Toiselle sijalle tuli yllättäen Lapostole, joka omasta mielestäni oli positiivisin yllätys: odotin löllömpää esitystä! Kolmanneksi ylsi Pouilly-Fuisse, tasainen muttei mikään mieläjärisyttävä esitys. Kokonaisuutena maistelu oli pintaa raapaiseva avaus chardonnay-maailmaan. Tästä voisi jatkaa noin pari vuotta.

Hyvän hinta-laatusuhteen omaava uutuus rosee alkon valikoimaan!

Kuva:alko.fi

Alkoon tuli vielä kesäkuun loppupuolella uutuutena edullinen (9,99€)ranskalainen rosé Cotes de Provencesta. Maistelimme tämän viinin, ja olimme positiivisesti yllättyneitä.

Barton ja Questier on suuri ranskalainen viinitalo, joka tuottaa viinejä Burgundissa,  Bordeaux:ssa, Loiressa, Rhonessa, Beaujolais:ssa, Languedocissa ja Provencessa. Irlantilainen Thomas Barton rikastui 1700-luvun lopulla Bordeaux-viinien maahantuojana, ja hänen poikansa löy hynttyyt yhteen ranskalaisen Guestirin. Näin syntyi suuri viinitalo, joka tuottaa ympäri ranskaa ja vie viinejä 130 maahan.

Maistamamme Côtes de Provence on talon entry level-sarjaa nimeltään passeport. Sarjan viinejä näyttää olevan tarjolla lähes kaikilta mahdollisilta viinialueilta. Tämä rosé on sekoite grenachea, cincaultia ja syrah'ta. Viini on rypäleiden poiminnan jälkeen valmistettu oksidaatiota välttäen, ja se on käymisen jälkeen levännyt sakkojen päällä kaksi kuukautta (jos tulkitsen oikean tuottajan sivuilta löytyvän lauseen "aged on fine lies").

Tuoksussa on punaisia marjoja kuten punaherukkaa ja mansikkaa, persikkaa, hentoa aavistuksenomaista yrttisyyttä ja aromaattisen kukkaista tuoksua. Viini maku on melko hedelmäinen, keskitäyteläistä roséta tuhdimpi. Viinissä on kuitenkin raikas hapokkuus ja hieman myös mineraalisuutta, joten kokonaisuus pysyy suuta raikastavana.

Viini ei ole mikään moniulotteisuuden huippu, mutta siinä on hedelmäisyyttä ja hapokasta, mineraalista runko hyvässä tasapainossa. Mielestämme tätä 10 e viiniä voi suositella mahdollisesti joskus alkavaan kesään terassisiemailuun ja kesäisten ruokien kuten kreikkalaisen salaatin tai savulohen seuraan.

Näytepullo saatu Norex:ilta.

Kesän eka piknik

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten avasimme tyttöjen kesken piknik-kauden heti, kun se oli lämpötilan puolesta mahdollista. Vietin viikko sitten keskiviikko-illan Tampereen Sorsapuistossa parhaiden ystävieni ja heidän lastensa seurassa:  Aikaa kolmen ihanan naisen kanssa, jotka ovat olleet viimeiset 15 vuotta läsnä elämäni huippuhetkinä ja pahimpina päivinä. He, joiden kanssa olen istunut liikaa kahviloissa lukiovuosina, parantanut maailmaa kotikaupunkimme baareissa ja viettänyt fat campeja maailman kylillä. He, joiden kanssa olen saanut jakaa äitiyden riemut ja kauhut kolmen ihanan pienen miehen ja yhden pienen neidin kanssa. Ilman heitä minun elämäni olisi paljon tylsempää. Kolme parasta naista äitini lisäksi tässä maailmassa. He, joita onneksi saan kutsua ystäväkseni.

Tällä kertaa ruokapuoli oli pääosassa, koska mukana oli 4 alle kolmevuotiasta lasta. Järjestämme usein ystävien kanssa illanistujaiset niin, että jokainen tuo jotakin tarjottavaa yhteisesti nautiskeltavaksi. Tällä kertaa työkiireiden takia piknikin melkein kaikki eväät oli haettu nopeasti kaupan salaattitiskiltä, mutta oli mukana sentään itse tehtyjä rocky road-suklaita.

Koska näemme kiireiden takia aika harvakseltaan ystävieni kanssa, kävin nopeasti töiden jälkeen hakemassa pullon kuohuvaa lähialkon kylmäkaapista. Näiden naisten kanssa aina on aihetta yhteen lasilliseen. Mukaan tarttui Araldica Brachetto d'Acqui dolce (11.99 €), kun kylmässä oli kapeahko valikoima kuohareita. Lisäpisteitä Alko sai, kun heillä oli viineille tarkoitettuja kylmäkalleja pakkasessa valmiina. Sain kuljettua viinin näin ollen helposti kylmänä paikan päälle.Tiesin myös, että ystäväni ovat makeahkon kuohuviinin ystäviä, joten valinta oli sillä hyvin selvä.

Viini on Brachetto-rypäleestä Charmat-menetelmällä tehty makea kuohuviini, jossa jäännössokeria on 85g/l. Viinin tuoksu oli makean vadelmainen, rusinainen ja aavistuksen ruusuinen. Maku oli ´yllättäen´makean marjainen, vadelmainen, mansikkainen, rusinainen ja aavistuksen ruusuinen. Vaikka viini oli kiistatta makea, ei se ollut missään vaiheessa äitelä: rakenne oli hyvin tasapainossa ja happoja riitti taittamaan jäännössokeria. Kuohu oli runsas ja kuohkea, mutta kohtuullisen lyhyt. Nauti ehdottomasti jääkylmänä. Ei maailman mielenkiintoisin makea kuohuviini, mutta loistava hinta-laatusuhde jopa alko. Ehdottomasti hyvä viini  tyttöjen kesäisille piknikeille, kun tarjolla on  lajitelma makeita herkkuja ja mansikoita. Meidän tapauksessamme viinistä pitivät kaikki 4 maistajaa, joka on hyvä saavutus viinien suhteen aavistuksen nirsossa kaveriporukassani.

Kesä+piknik+hyvä seura on täydellinen kombo, joka pelasti keskiviikon ehdottomasti plussan puolelle. Vaikka piknikille lähtiessä väsytti, niin kotiin piknikiltä palasivat tyytyväiset äiti ja tytär. Mainio konsepti, jota tulemme taatusti jatkamaa kesän aikana!