Pääsiäisen punkkuvinkki: Kir-Yiannii Ramnista

                                        

Kir-Yiannin viinitalo sijaitsee Pohjois-Kreikan Naoussassa, ja monet sen viineistä perustuvat paikalliseen Xinomavro-rypäleeseen joka tuottaa Kreikan kuumaan välimerelliseen ilmastoon nähden yllättävän raikkaita viinejä, joita on verrattu jopa Pohjois-Italian Nebbiolo-viineihin.

Olemme jemmailleet alkossa aiemmin ollutta Ramnistan vuosikertaa 2009, ja nyt maistelimme sitä pääsiäistä silmällä pitäen.

Syvä granaatinpunainen väri. Tuoksussa raikkaita marjoja kuten mansikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa. Kohtalaisesti tammikypsytyksen tuomia makeita mausteita: vaniljaa, neilikkaa. Suussa viinistä löytyy alkuun marjaisaa täyteläisyyttä. Keskimaussa nousee enemmän tammen tuomia mausteisia nuotteja, ja viinin hyvä happo- ja tanniinirakenne pitää maun suutuntuman napakkana. Jälkimaku on pitkä ja melko voimakkaiden tanniinien ryydittämä.

Kyseessä on raikas, marjainen viini jossa on kuitenkin mukana hillitysti ranskalaisen tammen tuomaa mausteisuutta. Viini sopii hyvin esimerkiksi pidempään viinissä haudutetulle, mausteisemmallekin lampaanlavalle. Myös klassinen roséksi jätetty lampaanpaisti kesyttänee viinin hieman kovahkoja tanniineja oivallisesti. Maistettu viini oli siis 2009, ja tällä hetkellä alkon valikoimasta löytyy tuoreempi vuosikerta 2012. Suosittelemme!

Tätä muuten kannattaa jemmata kaappiin, jos on tilaa. Viinin sanotaan ikääntyvän jopa vuosikymmeniä!

Ramnista 2009

Kir-Yiannilta on aiemminkin ollut alkon valikoimassa xinomavro-viini, jota maistoimme ja josta pidimme. Nyt maistossa on joulukuussa uutuutena alkoon tullut Ramnista 2009.

Naoussa on Kreikan kenties tunnetuin viinialue, joka  sijaitsee pohjoisessa Makedonian maakunnassa.
Väri viinissä on keskisyvän purppurainen. Tuoksu alkaa lievällä pikisyydellä, jonka alta pienen tuulettumisen ja pyörittelyn myötä nousee varsin raikas marjamaailma, jossa mustikkaiset nuotit ovat vallalla. Tuoksun perusteella tammea on keskinkertaisesti. Tammen aromit eivät ole överiksi vedetyn vaniljaisia, vaan pikemminkin hienostuneita, hienopuusepän pajaa muistuttavia.  Myös aavistus yrttisyyttä on mukana.

Suussa tammisuus nousee enemmän esiin, mutta marja-aromit ovat silti hyvin mukana. Makumaailmassa alkaa löytyä myös punaisia marjoja kuten karpaloa ja puolukkaa. Viini on kovin hapokas, ja jälkimaussa tanniinit jäävät kiristelemään kitalakea varsin pitkäksi ajaksi. Marjan aromit väistyvät jälkimaussa ensin, hieman paahteinen tammi viipyilee pidempään.

Viini kaipaa selvästikin ruokaa rinnalleen. Voisin kuvitella tämän sopivan hienosti raskaammalle lihapadalle. Esimerkkinä vaikkapa klassinen moskovan pata: Lihaa, sipulia, valkosipulia sekä hunaaja pataan perusmausteineen hautumaan. Lopuksi smetanaa ja suolakurkkuja pilkottuna sekaan ja tarjolle paahdettujen juuresten kanssa. Viinin hapokkuus riittää hienosti taittamaan kermaisuutta ja tanniinit kesyyntyvät suuriksi jätetyillä lihanpaloilla.

Yksinkertaistettuna: Raikas, marjainen ja hienostuneella tavalla tammitettu viini. Vaatii ruokaa tai aikaa, säilynee kellarissa helposti ainakin kolme-viisi vuotta. Ja kannattanee dekantoida, jos nauttii nyt.

-Heikki-