Joulukalenterin 19.luukku: Juomapainoitteisia podcasteja pyhien kuunteluhetkiin

Jos joulun vapaiden aikana haluaa etsiä itselleen uusia viinillisiä tietolähteitä, suosittelemme seuraavassa joitakin juoma-aiheisia podcasteja. Näiden avulla on helppo tutustua viinien maailmaan, kuunteleminen on hyvä ja helppo tapa oppia uutta.

Ensimmäisenä suosituksena viinin maailmasta hiljattain kiinnostuneille hyvä Wine for normal people. Tämän jenkkipodcastin kautta saa (etenkin ensimmäisten vuosien jaksoista) perustietoa rypäleistä, viinityyleistä ja alueita. Viimeaikojen jaksoissa on enemmän haastatteluja ja eri maiden nykytilanteeseen tutustumista. Näkökulma ja toteutustapa on selkeästi atlantin takaa. Päivittyy noin kerran viikossa.

Toinen tutustumisen arvoinen jenkkipodcast on Sommeliers guildin julkaisema. Erittäin perinpohjainen, lähinnä ammattilaisille suunnattu ohjelma, josta valistunut maallikkokin kuitenkin oppii valtavasti. Päivittyy harvakseltaan.

Brittipodcasteista olemme kuunnelleet The UK Wine Showta. Viikottain päivittyvä Podcast koostuu alun viiniuutisosuudesta ja lopun haastattelusta. Viime aikoina näiden osioiden välissä on ollut vielä viinin ja ruuan yhdistämisosio. Haastattelut ovat kiinnostavia ja haastattelija osaa asiansa. Avaa hyvin eri alueiden viiniskeneä.

Jenkkiläinen haastatteluihin perustuva podcast on Levi Daltonin I'll drink to that! Pitkiä ja perinpohjaisia keskusteluja eri alueiden tunnettujen viinintekijöiden tai muiden viinimaailman vaikuttajien kanssa. 

Sitten on tietysti Radio Helsingin Kippis! Anikó Lehtisen juontamassa ohjelmassa haastatellaan torstai-iltaisin oluentekijöitä ja muita alan ihmisiä sekä maistellaan oluita. Kuuntele, niin pysyt jokseenkin kartalla siitä missä ja mihin suomalainen olutskene on menossa.

Joulukalenterin 12.luukku: Joulun alkoholittomat vaihtoehdot

Joulun aikana tavataan usein sukua ja perhettä suuremmissa määrin ja joukkoon mahtuu aina niitä, jotka haluavat juomaksi alkoholittoman vaihtoehdon. Onneksi nykyään on saatavilla varsin mainioita vaihtoehtoja alkoholittomista juomista.

Glögiä kuluu meidän perheessä ainakin joulun aikaan paljon ja pidämme kovasti Blossan alkoholittomasta glögistä, joka ei ole niin makea kuin kaupan glögit.

Kuohuvista vaihtoehdoista suosittelemme kahta erilaista vaihtoehtoa. Suomalainen kontion mehun Lehtikuohu on tehty mustaherukan lehdistä ja sopii kaikille perheenjäsenille aattoaterian alkumaljaksi. Toinen mainio vaihtoehto alkoholittomista kuohuviineistä on Australian ison tuottajan Muscat ja Chardonnay rypäleistä tehty Jacob's Creek UnVined Sparkling, joka oli miellyttävä tuttavuus omassa sarjassaan.

Oluista suosittelemme Katrin raskausajan kokemusten perusteella kolmea loistavaa vaihtoehtoa. Espanjalaisen panimon Moritzin alkoholiton olut Moritz Aigua De tuo Katrille mieleen Barcelonassa terassilla nautitut lagerit. Mikkeller on yksi meidän suosikki ulkomaalaisista panimoista ja emme ole juuri koskaan pettyneet heidän oluisiin. Heidän Drinkin' the Sun  on mainio vaihtoehto, jos haluat nauttia kalapöydän kanssa vehnäolutta. Toinen loistava vehnäolut jouluruuille on Bavaria Wit, joka on myös maitokauppojen valikoimassa. Tarpeeksi kylmänä, kun nautit oluen niin et huomaa edes juovasi alkoholitonta olutta.

Joulukalenterin 15. luukku: Decantalo.com espanjalaisten viinien ystäville

Kolmantena nettikauppana esittelemme Decantalon, jossa on erittäin laaja valikoima espanjalaisia viinejä. Tämä on kenties se kauppa, josta olemme tilanneet viinejä kaikkein useimmin. Syynä tähän on se, että olemme vierailleet Espanjassa (tai siis Kataloniassa...) varsin usein ja maistaneet reissuilla viinejä, joita olemme halunneet myöhemmin tilata kotiinkin.

Decantalon toimitukset ovat tulleet luotettavasti perille hyvin pakattuina. Kertaalleen sherryjä tilatessamme sattui varastolla keräilymoka ja saimme sherryn sijaa sherrybrandyä samalta tuottajalta. Tästäkin meitä varoitettiin jo paketin ollessa matkalla ja kompensaatiota maksettiin ystävällisesti. Asiakaspalvelu pelasi hyvin englanniksi. Decantalon toimituskulut ovat18 pullon laatikolle 33,5 e (puolet tästä, jos tilaa yli 400 e arvosta).

Seuraavissa luukuissa tulemme suosittelemaan valikoimasta joitakin varmoja vanhoja tuttuja, joita olemme usein tilanneet. Espanjasta löytyy viinityylejä joita suositella: Cavaa, eri tyylisiä punaisia ja valkoisia, sherryjä ja jälkiruokaviinejä!

Viinimatkahaaveet top 5 x 2

Syksyn edetessä ja talven lähetessä on hyvä listata viinialueita, joille haluaisimme (toivottavasti läheisessä) tulevaisuudessa reissata. Koska kirjoittajia on kaksi, tähän kaksi erillistä top 5-listaa. Koska ainakin toistaiseksi olemme tehneet reissut yhdessä, on todennäköistä että molempien listalta löytyvät tulevat toteutumaan. Blanc de Blancsin Annakin kirjoitti hiljattain viinimatkahaaveistaan. 

Heikin lista (epämääräisessä järjestyksessä):

-Etna. Sisilian tulivuorella on kova pöhinä ja ympäristöstään erottuva maaperä ja ilmasto.
-Jerez, koska sherry. Myös alueen tapaskulttuuri houkuttelee. Lisäksi alue sijaitsee sikäli etelässä, että siellä on lämmintä jo melko aikaisin keväällä/myöhään syksyllä
-Champagne ei tällä listalla kaipaa perusteluja. Täytyy häpeäksemme myöntää, ettemme ole vielä käyneet.
-Beaujolais, koska hienoja biodynytuottajia.
-Uusi-Seelanti ja Australia. Sitten kun on puoli vuotta aikaa ja lottovoitto.

Katrin lista
-Champagne, koska klassikko ja yksi lempiviineistä
-Mosel, koska riesling
-Porto, koska portviineissä on sitä jotain.
-Rioja Alta, koska olisihan se hienoa päästä vierailemaan R.Lopez de heredian tilalle.
-Bourgogne/Beaujolais, koska Pinotin ja Gamayn koti

* listat kirjoitettiin toisista tietämättä. Näemmä seuraavat reissut suuntaavat siis Ranskaan, nyt täytyy vain päättää mennäkö ensin Beaujolas'n vai Champagneen...

Viini vaatii aikaa ja keskittymistä

Viime aikoina on melko usein tuntunut, että todella innostavia ja kiinnostavia viinejä tulee vastaan aiempaa harvemmin. Olemme miettineet syytä, ja tulleet siihen tulokseen että kyse on puhtaasti tilanteesta, jossa viiniä useimmiten nautimme. Meidän (ehyt:n kriteetein alkoholisoituneessa) perheessämme viiniä juodaan useimpina päivinä viikosta lasillinen illallisen kanssa, on juotu jo vuosia.

Tämä on onnistunut myös pienen lapsen kanssa hyvin, kunnes tämä pienoinen saavutti kriittisen kahden ja puolen vuoden uhmaiän. Viinistä nauttiminen ja sen ulottuvuuksien arvioiminen on aavistuksen haastavaa, kun joku saa vieressä itkupotkuraivarit perunan ollessa väärin päin lautasella. Niinpä viini on usein jäänyt lasiin juomattomana ruuan ajaksi, ja se tulee nautittua sitten myöhemmin lapsen nukahdettua.

Mutta mutta. Luulisi, että tämä pieni rauhallinen hetki olisi nautinto. Kuitenkin usein käy niin, että siinä vaiheessa iltaa viiniin ei jaksa enää keskittyä riittävästi ja osa vivahteista menee sivu suun (ja nenän). Tätä ongelmaa on vielä korostanut se, että kaapista löytyy tällä hetkellä valitettavan vähän hyvin tehtyjä mutta ei-niin-monimutkaisia juomaviinejä, joita olisi helppo nauttia arki-iltana pastan tai salaatin kyljessä. Kirottu eBay, sieltä löytyy liikaa mielenkiintoista tavaraa. Aiemmista tilauksista alkaa olla jäljellä enää ne säästellyt, erityiset pullot joiden avaaminen tiistai-iltana ei tunnu oikein sopivalta.

Toisaalta myös referenssipiste viinien suhteen saattaa olla liikkunut: Maistettu skaala on sikäli laaja, että aivan uudenlaisia ja yllättäviä viinejä tulee harvemmin vastaan. Ja kuten aiemmin on tullut todettua, ainakin Heikille paras viini on se aivan uudenlainen, aiemmin maistamaton juoma joka avaa uusia aistillisia ovia.

Joka tapauksessa: todellinen viinistä nauttiminen vaatii mielestämme aikaa ja keskittymistä, ja toisaalta eri tilanteisiin sopivat erilaiset viinit. Odotammekin kovasti edessä häämöttävää lomaa, jolloin on aikaa keskittyä ja nauttia. Syyskuussakin Mentonissa on vielä lämmintä!

Pierre Sparr Crémant d'alsace Rose Brut

Kuva:alko.fi

Tuote on saatu näytteenä maahantuojalta.

Etsitkö kevään/kesän juhliin tasapainoista ja maukasta alkumaljaa. Tässä tulee yksi oiva vaihtoehto. Cremantit ovat meidän mielestä yleensä tasalaatuisia kuohuviinejä, joissa on alkossakin usein hinta-laatusuhde kohdillaan. Seurueemme yksi jäsen kysyi viiniä maistettuaan, että onko kyseessä samppanja. Ei ihan, mutta mausta olisi voinut niin jopa kuvitella.

Pierre Sparrin Cremant löytyy alkon tilausvalikoimasta hintaan 13.90€. Kuohuviinin väri on kauniin lohenpunainen. Kuplat ovat pienet ja kohtuullisen kestävät. Viinin tuoksu oli punaisen marjainen, mansikkaa, karpaloa ja tuoksu oli myös mukavan paahteinen. Mousse suussa oli miellyttävä ja pitkähkö. Maku oli karpaloinen, sitruksinen ja hennon paahteinen.

Suosittelemme lämpimästi viiniä vaikka äitienpäivän aterialle tai kesäisiin juhlahetkiin.

Sommelierit esiin! Christina Suominen, Ravintola C

Kuva: ravintola-c.fi

Tampereen ravintolakenttä on viimeisten viiden vuoden aikana monipuolistunut räjähdysmäisesti, ja laatu tuntuu nousevan edelleen silmissä. Tamperelaisista keittiömestareista puhutaan ja kirjoitetaan: Ilkka Isotalo, Arto Rastas, Heikki Ahopelto, MikaJaPekka ovat alan harrastajille tuttuja nimiä. Mutta kuika moni tietää, kuka on Mia Merta, Humberto Pulido-Garcés, Matti Kuukkanen-Fager tai Pasi Mamia?

Ravintola ilman sommelieria ja salihenkilökuntaa on ruokala, joten haluamme esitellä blogissa Tampereen parhaiden ravintoloiden sommeliereja. Heidän ansiostaan olemme saaneet aterioillamme loistavia viinejä ja joitakin aivan erityisiä, silmiä avaavia yhdistelmiä.

Aloitamme juttusarjan henkilöllä, jonka nimen moni tunnistaa. Christina Suominen ravintola C:stä nauttii laajaa arvostusta ravintola-alalla, ja hänen kykynsä luoda omintakeisia ja yllättäviä viini-ruokapareja on tunnettu. Kävimme haastattelemassa Suomista ja yritämme tässä välittää kuvaa hänen filosofiastaan, kokemuksestaan ja tietämyksestään.

Suominen on maamme ensimmäisiä viiniammattilaisia. Hän on ensimmäinen 1990-luvun alkupuolella WSET-tutkinnon Suomessa suorittanut Sommelier. Christina Suomisen ajoi ravintola-alalle ilmeisesti perimä, sillä hänen suvussaan on aiemmissakin polvissa alan ihmisiä. Hän kertoo viettäneensä suuren osan lapsuudestaan ravintoloissa, joten lukion jäätyä kesken oli luonnollista hakeutua alalle kouluttautumalla ammattikoulussa kassatarjoilijaksi. Tämän jälkeen Suominen näki tilauksen juomaosaamiselle, kun ravintoloiden alkoholituotteiden hankinta vapautui monopolin ikeestä ja valikoima räjähti: Yhtäkkiä sai muutakin kuin liebfraumilciä, mutta kukaan ei tiennyt mistään mitään. Opinnot jatkuivat ensin Perhossa ja sitten WSET-tutkinnon parissa. Nykyään hän kertoo kouluttavansa itseään käymällä maistelemassa muiden sommelierien yhdistelmiä. Näin Suominen pyrkii välttämään samankaltaisuutta muiden kanssa ja pitämään oman tyylinsä.

Valmistuttuaan Suominen työskenteli Helsingin hotelleissa, joissa ilmapiiri oli kansainvälisempi. Tampereella työllistivät ensin Tampereen viinitukku, Teivon ravirata, Ravintola Tiiliholvi ja sitten ravintola Näsinneula.

Ravintola C sai alkunsa, kun Kaija ja Carlo Algeri myivät Rautatienkadulla pitkään pyörittämänsä ravintola Perlan. Näsinneulassa samaan aikaan työskennellyt Ilkka Isotalo oli jäämässä kotiin pienten lastensa kanssa, mutta mahdollisuus oman ravintolan pyörittämiseen vei voiton. Siten syntyi sommelierin ja keittiömestarin omistama ravintola C.

Suomisen ja Isotalon vaalimat periaatteet ovat alusta alkaen olleet hyvä ruoka, viini ja palvelu. Niiden rinnalle nousivat pian ympäristö-ajattelu, eettisyys, luomu ja biodynaamisuus, kun ravintoloitsijat alkoivat pohtia kulutuskäyttäytymisen merkitystä tuleville sukupolville. 2008 alkaneen taantuman myötä muodostui yhteistyökuvioita paikallisten tuottajien kanssa, entistä enemmän alettiin tehdä asioita aivan alkutekijöistä ja raaka-aineita hankittiin luonnosta myös itse. Suominen painottaa kuitenkin, että tärkein periaate on aina raaka-aineen laatu ja muista tekijöistä voidaan joustaa tarvittaessa.

Viinejä ja ruokia Suominen kertoo yhdistävänsä lähinnä intuitiivisesti. Pitkän uran aikana päähän on ehtinyt karttua laaja kirjasto erilaisista viineistä ja tyyleistä, joten tietylle annokselle nousee nopeasti mieleen tiettyjä tuotteita. Perusperiaatteena on makuprofiili, joiden täytyy olla annoksella ja viinillä samat: esimerkiksi niin, että mauiltaan herkälle annokselle tulee yhdistää herkkä viini ja kulmikkaammalle annokselle voimakkaampi. Tämän lisäksi yhdistelmään voidaan sitten tuoda lisänyansseja aromeilla ja vastapareilla, kuten suolaisen ja makean yhdistämisellä. C:n ruoka on Christinan mukaan tasapainoista, joten se suosii siten tasapainoisia viinejä ja usein valkoisia ennen punaisia. Yhdistämisessä täytyy hänen mukaansa huomioida yhden annoksen lisäksi muu menukokonaisuus, ja C:ssä annoksille onkin mietitty eri vaihtoehtoja riippuen siitä syödäänkö ne osana laajempaa menua vai lyhyemmän kaavan mukaan.

Viime aikoina C:ssä on yhdistelty annoksille myös alkoholittomia tuotteita aiempaa tarkemmin. Christina kertoo, että myös keittiömestarin käsitys viinin vaikutuksesta ruokaan on kehittynyt, ja annoksia muokataankin hieman, jos asiakas ei halua viiniä sen kanssa. C:n keittiö myös luo annoksia Suomisen toiveiden mukaan, jos saataville tulee jokin huippuviini joka on sommelierin mielestä saatava listalle.Viini on Suomisen mukaan aina tehty tietystä syystä, ja tätä syytä pitää pyrkiä ymmärtämään ja ottaa se huomioon myös yhdistelmissä.

Kysyimme Suomiselta parasta hänen koskaan maistamaansa viiniä, mikä taisi olla näin pitkän uran tehneelle hölmö kysymys. Parasta viiniä hän ei pystynyt nimeämään, mutta kertoi että melko usein tulee maahantuojien valikoimasta vastaan pysäyttäviä, hyvin tehtyjä viinejä. Tästä keskustelu ajautuu siihen, miksi näitä tulee alkon valikoimasta vastaan äärimmäisen harvoin. Suominen arvelee syyksi monopolin tapaa hankkia suuri osa juomista suurilta toimijoilta. Valitettavana hän pitää myös sitä, että Alko olettaa kuluttajien maun tietynlaiseksi eikä uskalla ottaa valikoimaan 'standardista' poikkeavia tuotteita. Christina kertookin, että C:n viini-ruokayhdistelmistä saavat eniten irti juuri ne viinejä harrastamattomat, jotka heräävät näkemään mitä muuta on olemassa alkon standardin ulkopuolella.

Tämän hetken kiinnostavimpana suuntauksena viineissä Suominen pitää natural wine-kenttä, joka jakautuu kahtia tiukkoihin non-interventionisteihin ja vapaammin suhtautuviin, kuluttajaystävällisempiä viinejä valmistaviin natural wine movement-liikkeen jäseniin. Natural wine-termille ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta, Suomisen mukaan ehdotettu 'alkuviini' ei terminä avaudu lainkaan. Nämä viinit vaativat hänen mukaansa aina seurakseen ruokaa, mikä korostaa sitä mihin viini on tarkoitettu: nautittavaksi aina seurassa ja hyvän ruuan kanssa.

Pitkän uran tehnyt sommelier kertoo ravintola-alan muuttuneen hänen aikanaan valtavasti. Merkittävimpiä muutoksia on ollut asiakkaan ja asiakaspalvelijan rajapinnan rikkoutuminen: Alkuvuosina asiakkaalle uskalsi hädin tuskin puhua, kun nykyään tuttavallinen jutustelu on täysin normaali käytäntö. Reseptiikassa keveys on noussut etualalle, mikä suosii viinivalintoina valkoisia. Toisaalta kalaruokiin on tuotu enemmän makua, mikä mahdollistaa punaisten yhdistämisen. Ruokalistojen nopeasyklisyys on mahdollistanut niiden supistumisen ja sesonginmukaisuuden, mikä on vähentänyt raaka-ainehävikkiä.

Viinikulttuurin osalta kehitys ei Suomisen mukaan ole ollut täysin toivottua: Ruokalehtien tiukat viinisuositukset ovat hänestä luoneet ihmisille kuvan, että viinin valinta on jotakin pelottavan vaikeaa. Auktoriteettiusko on suomalaisissa liian kovassa.

Suominen arvelee, että alan tulevaisuutta leimaa ravintolassa syömisen arkipäiväistymistä ja matalan kynnyksen ravintolat, joissa voi syömässä ohimennen. Ystävien tapaamispaikkana toimivat jatkossa entistä enemmän ravintolat ja kahvilat kotien sijaan. Haastateltavamme uskoo, että näiden ravintoloiden on jatkossa pakko kiinnittää huomiota myös raaka-aineiden laatuun ja ruuan terveellisyytteen: Jos ihmiset syövät ravintolassa useita kertoja viikossa, ei ruoka voi olla sellaista että seuraukset näkee pian terveydessään. Ravintoloiden diversiteetti tulee myös edelleen kasvamaan kansainvälistymisen myötä.

Suominen toivoo myös viranomaistaholta tukea ravintoloille. Hän ei vaadi kaikkien rajoitusten purkua, mutta perää positiivista suhtautumista. Nykyään viranomaistahon välittämä käsitys ravintoloista on moralisoiva ja alkoholiin suhtaudutaan lähes pyhää vihaa tuntien. Ruoka ja myös juoma ovat Christina Suomisen mukaan kulttuuria ja joskus jopa taidetta, joten miksei niitä voida tukea siinä missä muitakin kulttuurin aloja. Sosiaalisen syömisen terveysvaikutukset on tutkimuksinkin osoitettu, mikä myös tulisi ottaa ravintola-alaa kurittavissa viranomaispiireissä huomioon.

Idolikseen C:n sommelier ilmoittaa Pekka Koirasen, joka on rauhallinen ja avoin persoona. Häneltä Suominen on oppinut tärkeimpänä ohjenuoranaan sen, että viinin ja ruuan yhdistäminen on luonnollinen asia, ei rakettitiedettä.

Suominen itse on varmasti monen nuoren sommelierin idoli, joten kysyimme vinkkejä alalle haluavalle. Kirjoja pitää kuulemma lukea paljon: Kun tuntee hyvin maantiedettä, geologiaa, kemiaa ja biologiaa, niin oppii ymmärtämään alueiden ja viininvalmistustapojen merkityksen lopputuotteelle. Alalle haluavan kannattaa ilmoittaa nimensä mahdollisimman laajasti maahantuojille, liittyä viiniseuroihin ja osallistua kursseille, jotta pääsee maistamaan ja kartuttamaan omaa päänsisäistä kirjastoaan. Kaikesta maistetusta tulee tehdä muistiinpanoja. Täytyy omata myös itsekuria: Jos juotavaa on koko ajan tarjolla on riski alkoholisoitumiseen todellinen, kuten hän on joutunut lähipiirissäänkin todistamaan. Työstä saa kuitenkin paljon: se opettaa valtavasti, sillä matkoilla ja vierailuilla ymmärtää miten kiinni viinion alueiden satoja vuosia vanhassa kulttuurissa. Työhön liittyy myös aina pientä glamouria, ja asiakkaat ovat aina iloisia!

Oli kunnia saada haastatella Christina Suomista, joka on tarjoillut meillekin upeita viini-ruokakokemuksia. Jos kuvittelimme tietävämme ja ymmärtävämme jotain viinistä, teki hyvää kohdata ammattilainen, joka saa tuntemaan itsensä ekaluokkalaiseksi junnukiekkoilijaksi NHL-kaukalossa. Mutta onneksi näin, saamme edelleen palata C:n hämmästymään ja vaikuttumaan !

Menkäähän muutkin, ette pety!

Tammikuun kausimenu: Alkuun blinejä ja kuohuvaa

Ruoka on meidän perheessä toiselle ammatti ja toiselle rakas harrastus, joten väistämättä viiniblogin puolelle on tullut mukaan myös aika paljon ruoka-aiheisia juttuja. Vuoden 2016 kunniaksi ajattelimme aloittaa juttusarjan, jossa julkaisemme kerran viikossa reseptin kuukauden kausimenusta. Tarkoituksena on seurata rennolla otteella satokausikalenterin sesongissa olevia raaka-aineita ja luoda niistä helppoja kotona tehtäviä reseptejä pienellä twistillä.

Kuukauden kolmena ensimmäisenä perjantaina tulee 3 ruokalajin menun reseptit ruokalaji kerrallaan ja kuukauden viimeisellä viikolla kootaan menu sitten yhteen postaukseen. Mukana tietenkin myös juomasuositukset, koska ruoka ja juoma vain kuuluvat yhteen.

Tammikuun menu aloitetaan itsestään selvästi blineillä, jotka ovat perheessämme ehdottomasti talviajan ruoka. Mikään ei ole parempaa kuin blinit lisukkeineen kylmänä talvipäivänä. Jos et jaksa tehdä blinejä itse niin käy nauttimassa blinit ravintoloiden bliniviikoilla. Tampereella  parhaat blinit tekee mielestämme Ravintola 4 vuodenaikaa.

Tattariset blinit olueen

3 dl tattarijauhoja
2 dl maitoa
1/3 osa hiivapakettia
2 kananmunaa
2 rkl voisulaa
1 dl olutta
2 tl sokeria
1 tl suolaa

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva,  puolet tattarijauhoista ja sokeri. Anna käydä lämpimässä paikassa 8 tuntia. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita käyneeseen taikinamassaan loput tattarijauhot, voisula, olut ja suola. Anna taikinan käydä vielä hetken. Juuri ennen paistamista kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinan joukkoon. Paista blinejä kirkastetussa voissa blinipannulla, kunnes blinit ovat molemmilta puolilta kullanruskeita. Tarjoa heti blinit heti lisäkkeiden kanssa. Ohjeesta tulee isot blinit 6 hengelle.

Tarjoa ainakin näitä blinien kanssa:

vaahdotettua smetanaa
hienonnettua salottisipulia
kirjolohen/muikun mätiä
kylmäsavulohta

Määriä ei ole, koska tiedät varmaan parhaiten mitä lisäkkettä teillä kuluu blinien kanssa eniten.

Jos haluat voit tarjota blinien kanssa myös näitä.
suolakurkkuja ja hunajaa
sienisalaattia ja hunajaa

Sopivat hyvin kasvissyöjälle ja jos et ole vielä testannut suolakurkut+smetana+hunaja yhdistelmää blinien kanssa niin testaa. On meinaan taivaallisen hyvää!

Juomasuositukset

Juomana blinien kanssa sopii ehdottomasti samppanja. Alkon valikoimasta kohtuuhintainen vuosikertasamppanja Cuvée Victoire Brut 2005 tarjoaa mukavasti omenaisen paahteista vastinetta blinien ruokaisuudelle.

Toisena juomavaihtoehtona tarjoamme blineille olutta. Blinien rasvaista ja ruokaista rakennetta raikastaa mukavasti raikas vehnäolut. Valitse kaveriksi suomalainen Saimaan Juomatehtaan Brewer's special Belgian Wheat maitokaupasta tai alkosta Weihenstephaner Kristall Weissbier.

loppuun vielä Heikin twisteri: jos haluat, voit korvata blinireseptissä oluen tattipyreellä. Näin saat blineihin loistavan maanläheisen aromimaailman. Tällöin juomaksi sopii joko rapsakka spätburgunder tai blanc de noirs-samppanja!

Takuuvarmat lahjasuositukset isänpäiväksi

 Isänpäivänä moni miettii, että mitä ostaisi isälle jolla on jo kaikkea. Ehdotuksemme pyörivät yllättäen ruuan ja viinin ympärillä.

Tilaa isälle ruoka-tai viinilehti lahjaksi. On sitten lukemista koko vuodeksi ja pääset ehkä itsekin nauttimaan lehden annista. Suomalaisista lehdistä ehdotamme vaihtoehdoiksi Glorian ruoka&viiniä tai Viini-lehteä. Molempien kestotilaajina voimme lämpimästi suositella niitä. Tällöin isä pysyy hyvin kärryillä siitä mitä tapahtuu Suomen ruoka-ja viinikentällä.

Ulkomaisista lehdistä suosittelemme viiniharrastajalle ehdottomasti brittiläisen Decanterin tilaamista joko paperisena tai sähköisenä versiona. Muutaman vuoden lehden kestotilaajana ollut Heikki ei suostu enää luopumaan Decanterista, koska niin loistavia viinivinkkejä on sieltä löydetty. Lehden artikkelit menevät myös pintaa syvemmälle viinin parissa.

Ulkomaisista ruokalehdistä Katrin suosikit on Fool magazine ja Lucky Peach. Molemmat ovat suunnattu ruuan ammattilaisille, mutta kotikokki pääsee lehtien avulla pintaa syvemmälle ruoka-alasta ja oppii samalla valtavasti mielenkiintoisista ruuan tekijöistä, paikoista ja alan ilmiöistä.

Kaikkia lehtiä saa myös irtomyynnistä hyvin varustetuista lehtipisteistä, kuten Stockmannilta.

Sittten, kun olet valinnut isälle lehden jonka ostat/tilaat niin pitäähän isällä olla juotavaa lehteä tutkiessa. Viineistä suosittelemme raikkaampien vinkkujen ystävälle Travaglinin Gattinaraa, joka on aivan naurettavan hyvän hinta/laatusuhteen nebbiolo. Tuhdimmin tammetuista pitävälle Lan Gran Reserva Riojasta. Punaista marjaa, tuhtia tammea ja nahkaa parinkin satulan tarpeistoksi.

Jos isä ei pidä viinistä, niin vaihtoehtoja löytyy silti: voit hankkia vaikkapa oivallisen Speyside-viskin. Cardhun 12-vuotias Single Malt on kypsynyt bourbon-tynnyreissä, se on melko hedelmäinen ja vain melko miedosti tamminen. Miellyttävä viski, ja vielä naisten tekemä joten sopii siinäkin mielessä isänpäivälahjaksi.

Vaikka olemme viiniblogi niin pidämme myös hyvästä oluesta. Kokoa isälle isänpäiväksi sixpack erityylisistä oluista: portteria, stoutia, pale alea, IPA:aa, red alea, farmhousea, lageria, saisonia tai muuta. Oluet kannattaa hakea hyvin varustellusta ruokakaupasta, alkon valikoima näiden suhteen on valitettavan onneton.

Viini ruualle: tiedettä vai taidetta?

Viime aikoina olemme käyneet monipolvisia keskusteluja viinin ja ruuan yhdistämisestä. Se tuntuu aluksi vaikealta, sitten tiedon karttuessa helpommalta ja sitten tiedon taas karttuessa vielä vaikeammalta ja kompleksisemmalta kuin aluksi.

Keskustelun ytimessä on ollut ajatus siitä, että olisi mahtavaa jos olisi olemassa nettisivu tai ladattava applikaatio, johon voisi syöttää ruuan raaka-aineet ja softa sylkisi ulos juuri passelin viinin. Periaatteessa tämä kai olisi toteutettavissa rajatulle määrälle ruokia ja viinejä. Tosiasiassa homma on meidän mielestä kuitenkin ihan järjettömän paljon monimutkaisempaa.

Aloitetaan vaikka viineistä. Viinin yhdistettävyyteen erilaisille ruuille vaikuttavat ainakin sen täyteläisyys, aromaattisuus, makeus, hapokkuus, tanniinisuus ja hedelmäisyys. Jos ajatellaan, että näistä tekisi ihan vain yksinkertaistaen dikotomisia muuttujia, niin viinit saisi jaettua (2 x 2 x 2 x 2 x 2 x 2) 48 luokkaan. Ja valitettastihan nämä ovat skaalamuuttujia, eli luokkia on toisin sanottuna loputtomasti. Lisäksi voidaan pohtia puhutaanko esimerkiksi absoluuttisesta vai aistitusta makeudesta tai täyteläisyydestä; absoluuttisen makeuden voi ehkä lukea etiketistä, kun taas aistittuun makeuteen vaikuttaa jäännössokerin (ja alkoholipitoisuuden) lisäksi viinin hapokkuus.  Sitten täytyy vielä huomioida ulkoisia olosuhteita kuten vaikkapa viinin lämpötila, joka muuttaa näitä elementtejä.

Eurooppalaisssa viineissä tietyn alueen viineillä pitäisi olla tietynlainen makuprofiili, jonka perusteella niitä voisi näiden suhteen jaotella. Valitettavasti kuitenkin asiaan vaikuttavat vuosikerrat ja kasvupaikat, ja monien DO/AC/DOCG-alueiden sallinma variaatio on laaja. Ja uudessa maailmassahan tällaisia sääntöjä ei ole, vaan tuottaja saa määrätä tyylinsä vapaasti.

Kun näin päästiin vauhtiin, niin sitten siirrytään ruokien puolelle. Tuntuu helpolta keksiä sopiva viini vaikkapa punaiselle lihalle. Sitten voidaan miettiä mille lihalle: Naudalle, hirvelle, lampaalle, vai ehkä porolle tai peuralle? Ja minkä ikäiselle ja miten kasvatetulle eläimelle? Onko kyseessä nuori murea karitsa vai sitkeä ja villasukkainen uuhi? Ja mikä liha on kyseessä, voimakkaan makuinen luullinen lapa vai selkeänmakuinen file? Oma ajatuksemme vaikkapa viimeisestä on se, että voimakkaamman makuinen lapa vaatii mausteisemman ja robustimman viinin kuten vaikka GSM-tyyppisen ratkaisun, fileelle taas sopivat hienovaraisemmin aromaattiset viinit, kuten vaikkapa nebbiolo-pohjaiset.

Liha toimi tässä helppona esimerkkinä. Astetta vaikeammaksi homma menee kasvisten kanssa, sillä niistä löytyy valtava määrä erilaisia aromiaineita, rakenteita ja makeusasteita. Lisukkeen valinta saattaa hyvinkin määrittää annosta enemmän kuin liha, mikäli sellaista käytettään eikä puhuta kasviksiin perustuvasta ruuasta. (Me olemme ainakin ilolla seuranneet monien ihailemiemme ravintoloiden tapaa nostaa kasviskomponentti annoksen tähdeksi ja pudottaa proteiini lisukkeeksi.) Kasviksissa on lisäksi se ongelma, että niissä on valtavaa kasvupaikasta ja lajikkeesta riippuvaa variaatiota esimerkiksi aromaattisuudessa ja makeudessa(Ajatelkaa vaikka porkkanaa: Kesäporkkanaa suoraan penkistä pestynä vai kevään viimeisiä Siwasta).

Sitten tullaan annoskokonaisuuteen, johon kuuluu usein monia komponentteja: proteiini, hiilihydraatti, kasvislisäke ja kastike. Hiilihydraattilisäke, kuten pasta tuo annokseen täyteläisyyttä, proteiini purutuntumaa ja proteiinia tannniinien vastapainoksi, kastike usein rasvaisuutta tai/ja hapokkuutta. Annoksen määräävä tekijä voi olla proteiini, mutta usein se on jokin muu: Esimerkiksi kermaisessa kanacurryssa kanan merkitys valittavalle viinille on miltei olematon: kastikkeen aromi-intensiteetti ja täyteläisyys ovat huomattavasti suuremmat kuin kanan. Myös hiilihydraattilisäkkeen määrä monissa ruuissa on suuri, jolloin viiniltäkin vaaditaan täyteläisyyttä. Toisaalta vaikkapa pastassa tomaattinen kastike tuo hapokkuutta, ja tässä toimii sama analogia kuin viinissä: hapokas kastike keventää pasta-annosta. Sama käy rasvan kanssa: Sitruuna leikkaa vaikkapa rasvaisen savulohen tuhtia suutuntumaa ja vaikuttaa samalla viinin valintaan. Ruoka-annos ei siis ole kasa raaka-aineita, vaan niiden summa muodostaa eri lopputuleman kuin matemaattisesti voisi ajatella.

Tämän luettuaan voi varmaankin arvata, mitä mieltä olemme mahdollisuudesta 'laskea' ruualle sopiva viini sen raaka-aineista. Ja tämän pohdinnan myötä myös arvostuksemme sommeliereja ja heidän ammattitaitoaan (taidettaan ?) kohtaan kasvaa edelleen. Luulemme, että suurin piirtein sopiviin yhdistelmiin pääsee perussäännöillä: Tuhdeille liharuuille tuhteja viinejä. Hapokkaille ruuille joko makeita tai hapokkaita viinejä. Aromaattisesti intensiivisille annoksille samanmoisia viinejä kuten rieslingiä ja gewürzia, neutraaleille aromaattisesti neutraalimpia kuten vaikka muscadetia. Voimakkaasti mausteiset ruuat hyötyvät sokerista viinissä. Rasvaisuus vaatii happoa leikkaamaan tuhtiutta. Suolaisuus tasapainotetaan usein viinin makeudella, mutta hapokas viini toimii samoin. Näillä kuitenkin jäädään mielestämme karkealle tasolle, ja ainakin meille itsellemme on edellisiä sääntöjä noudattaen syntynyt ihan totaalisia huteja.

Parhaat yhdistelmät syntyvät arviomme mukaan keittiön ja viiniammattilaisen saumattomassa yhteistössä erilaisia yhdistelmiä maistaen ja annoksia tarvittaessa hienovaraisesti muokaten. Tämä on hatunnosto Suomen sommeliereille, jotka ovat meillekin erinäisissä ravitsemuslaitoksissa tarjoilleet unohtumattomia yhdistelmiä!

Priorat: Mitä, miten, missä

Mikä Priorat?

Priorat on toinen espanjan viiniluokituksen ylimmän viiniluokan DOQ:n saaneista alueista. Alue on pienehkö viinialue lähellä Barcelonaa ja Penedesin viinialuetta. Prioratin aluette ympäröi isompi Montsantin viinialue ja myös Terra Altan viinialue on kohtuullisen matkan päässä Prioratista.Pystyt hyvin yhdistämään viikon lomalle Barcelonan, cavan pääkaupungin Sant Sadurni d'Anoian ja Prioratin viinialueen.

Prioratin viinialueesta mielenkiintoisen tekee alueen oma maalaji Llicorella, joka tuo alueen punaviineihin omalaatuisen vivahteen. Alue tuottaa pääasiassa punaviinejä, mutta myös valkoviinejä valmistetaan. Alueen tunnetuin viinikylä on Gratallops, jossa asuu n.200 asukasta ja siellä 20 viinitilaa. Gratallopsista löydät myös alueen klassikkotuottaja Clos Mogadorin sekä A. Palaciosin Prioratin haaran ja Pares Baltan Gratavinumin.

Miten pääset Suomesta Prioratiin?

-Lentämällä Helsingistä, ainakin Finnair ja Norgevian lentävät suoraan Barcelonaan n.4 tunnissa Suomesta. Voit myös lentää Reusiin, josta on lyhyempi matka Prioratiin.
-Barcelonan lentokentältä voit vuokrata auton, jolloin ajat alueelle vajaassa 2 tunnissa.
-Pääset alueelle myös junalla Barcelonan Santsin asemalta, josta matka Marca-Falsetin juna-asemalle kestää pari tuntia.
-Suosittelemme auton vuokraamista, koska silloin pystyt paremmin kiertelemään viinialueella. Kaikki viinitilat eivät sijaitse kaupungeissa vaan maaseudulla.

Milloin on paras aika matkustaa?

Meidän mielestämme paras aika on syksyllä. Sadonkorjuu on meneillään, pahimmat turistilaumat kaikonneet ja sää yleensä siedettävämpi kuin elokuun paahtava kuumuus. Prioratissa sataa äärimmäisen harvoin syyskuussa, joskin tämä vuosi oli erikoinen poikkeus. Kevät on toinen vaihtoehto, silloin luonto on vehreimmillään mutta toisaalta monet vaellusreitit virtaavan veden vuoksi kulkukelvottomia.

Missä asua Prioratissa?

Falset on alueen isoin kylä, jossa on muutama hotelli: Yli satavuotias Hostal Sport sekä tuoreempi lotus. Asuntoja löytyy melko hyvin vuokralle esim. Airbnb:n kautta. Voimme suositella molempia vaihtoehtoja.
Gratallopsissa on pari hotellia (Hostal Elvira ja Cal Llops) ja myös asuntojen vuokrausta.
Poboledassa on pieni sympaattinen maalaishotelli Hostla Popeletus, jonka hinta-laatusuhde on kohdillaan.
Lisäksi ainakin Airnb:ssä oli tarjolla erilaisia asuntoja/taloja ympäri Prioratia.
Suosittelemme yöpymään alueen kylissä/niiden läheisyydessä, jotta palveluiden käyttäminen on helpompaa.

Mitä sitten voit tehdä Prioratista?

Ensijaisesti alue on tunnettu viineistään ja alue tarjoaakin loistavan mahdollisuuden kiertää lyhyessä ajassa kuten viikonlopussa suuri määrä viinitiloja lyhyiden etäisyyksien takia. Viinin maistelun lisäksi voit tutustua alueella  myös Siuranan oliiviöljyihin. Alueen pääkaupungissa Falsetissa on myös loistavia ravintoloita, samoin Gratallopsin ja Porreran kylissä.  Lisäksi Prioratin reissuun on helppo yhdistää vierailu Montsantin, Terra Altan ja Penedesin viinialueilla.

Luonto alueella on myös todella kaunista ja voit hyvin tutustua alueeseen vaeltamalla, jos sinulla on aikaa. Alueen vieressä sijaitsee Montsantin luonnonpuisto, joka on täynnä erilaisia luontokohteita. Priorat sopii siis loistavasti sekä viini- että luontoturistille ja parhaiten sellaiselle, joka haluaa yhdistää lomassaan molemmat. Jos haluat tietää enemmän vaelluksesta Prioratin alueella niin tutustu meidän edellisen reissun vaelluskokemuksiin osa 1, osa 2 ja osa 3. Muutenkin reissua suunnittelevat voivat ottaa yhteyttä niin voimme suositella erilaisia kauniita luontokohteita. Vaellusreissun ajankohdaksi ei kuitenkaan kannata valita kevättä, sillä suuri osa reiteistä kulkee joenuomissa ja saattaa olla keväällä veden vallassa.

Alueelle voi mennä myös nauttimaan hyvästä, autenttisesta ruuasta. Falsetissa on useita loistoravintoloita, ja maaseudulla ajellessa voi törmätä todellisiin helmiin keskellä ei mitään. Alueen tyypillisiä maataloustuotteita ovat viinin ohella DOP Siurana-oliiviöljy, aivan omaa luokkaansa olevat hasselpähkinät ja mantelit sekä syyskuussa kypsyvät viikunat, joita kävelyretkillä voi keräillä villeistä puista suoraan suuhunsa. Kokemuksesta voimme kertoa, että suomalaisesta kaupasta saatavat viikunat eivät maistu yksinkertaisesti millekään.

Historiallisista kohteista kiinnostuneille löytyy kirkkoja joka kylästä. Lisäksi koko alueelle nimensä antava (priorat = Luostarin hallinnassa oleva maa-alue) Escala Dein raunioitunut luostari on Espanjan vanhin kartusiaaniluostari.

Barcelonan gastronomiset ja viinilliset tärpit

Teimme 2 viikon reissun Kataloniaan, ja matkalle osui monta herkullista viinikauppaa, ravintolaa, baaria ja kauppahallia. Barcelonassa on ruuan ja viinin ystävälle varmaan satoja kiinnostavia kohteita, mutta seuraavassa muutamia.

Olimme vuokranneet asunnon Poble Secin aluuelta Avenida Paral-lelin varrelta. Alueesta on vuoden verran kuiskittu, että sinne on noussut valtavasti kiinnostavia ruokapaikkoja. Tieto piti paikkansa! Aivan läheltä löytyi kymmeniä pintxo-ravintoloita, oivallinen viinibaari, kahviloita ja kauppahalli. Ja tietysti myös valtavasti puistoa kaksivuotiaallemme vain parin sadan metrin päässä alkavalta Montjuicin alueelta.

Tapas- ja pintxoravintolat olivat keskittyneet Carrer Blai:lle. Monet näistä oli nimetty yksinkertaisesti numeron mukaan, ja paras näistä oli mielestämme Blai 9. Pintxot olivat tuoreita, näyttäviä, innovatiivisia ja maukkaita. Plussaa tämä paikka sai siitäkin, että valtaosaa pitxoista ei oltu kasattu leivälle kuten yleensä, joten niitä jaksoi maistella useampia. Hinnat olivat 1-1,5 e kappale.

Monissa espanjalaisissa ravintoloissa viinivalikoima on suppeansorttinen, tarjolla on yleensä pari valkoista ja pari punaista vaihtoehtoa sekä cavaa. Toista maata oli kuitenkin Els Sortidors del Parlamet Carrer Parlamentilla, joka alkaa Paral-lelin ja Blain kulmauksesta. Listalta löytyi valikoima simppeleitä ruokia ja oivallinen lista sekä espanjalaisia että muun maailman viinejä ja paikallisia oluita. Raflaan voi mennä hyvin joko lasille tai aterialle.

Muutaman askeleen päästä edellisestä löytyykin sitten Sant Antonin kauppahalli, jonka remontti valmistuu lopullisesti ensi vuonna. Tällä hetkellä halli on evakkotiloissa Ronda de Sant Antonin varrella, mutta kala- liha- kasvis- gourmetsäilyke- ja juustokauppiaita oli lähes sata. Ja erotuksen Boquerian hallista suurin osa asiakkaista oli paikallisia, joten meininki oli aitoa.

Jokaisen viiniharrastajan mekka Barcelonassa on Vila Viniteca Riberan alueella lähellä pääpostia. Valikoima on espanjalaisista viineistä kiinnostuneelle taivaallinen, eivätkä hinnat todellakaan ole pilvissä. Esimerkiksi monien hehkuttamia Tondonian vanhempia vuosikertoja löytyy parinkympin pullohinnalla.

Viinibloggaajien syksyn kokoontumisajot: Vierailulla paikallisella panimolla

Olemme kokoontuneet viinibloggaajien kanssa nelisen kertaa viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmat kerrat tapaamiset ovat olleet Helsingissä, mutta tällä kertaa saimme houkuteltua muutaman bloggaajan myös Tampereelle. Fiiliksiä tampereelle saapumisesta voit käydä lukemassa Blanc de Blacsin puolelta. Järjestelytoimikunta eli me, Viinillä-blogin Heta ja Viinikartan blogin Janne ja Jens olimme keksineet vaikka mitä kivaa bloggaajakollegoimme pään menoksi.

Ensimäisenä lauantaina oli ohjelmassa viedä viinibloggaajat epämukavuusalueelle ja otimme suunnaksi raholassa sijaitsevan Pyynikin käsityöläispanimon. Katrilla on lahjaksi saatu pieni osakkuus panimossa ja lisäksi panimon oluet ovat olleet meidän suissa varsin maistuvia tuotoksia. Panimo keräsi viime vuonna joukkorahiotuksella alkupääomaa panimon toiminnan käynnistämiseen. Viinitarhaa ei tampereelta löytynyt, joten panimoon oli tyytyminen.

Panimon pihassa meidät otti vastaan Matti Olkinuora, joka johdatteli meidät entiseen Atrian lihatehtaan lähettämöön. Vierailu oli erittäin opettavainen kokemus meille viinibloggaajille, joiden tietämys oluen valmistuksesta saattaa olla aavistuksen puutteellinen. Minulle jäi kierroksesta päällimmäiseksi mieleen se intohimo, jolla panimo on rakennettu. Suurehko tulipalokaan ei ole lannistanut pienpanimoyrittäjiä, vaan toiminta on käynnistetty tänä syksynä käytännössä kokonaan uudestaan. Panimon tilat olivat pienet ja kompaktit, mutta laatua siellä kyllä valmistui aidolla käsityöläismeininkillä. Oluet pulloitetaan käsin, etiketit on ennen liimattu käsin molemmille puolille pulloa jne. Rakkaudesta lajiin voisi jopa sanoa.

Rakkaus olueeseen on kannattanut, koska panimon lippulaiva tuote Vahvaportteri palkittiin elokuussa Berliinisä kultamitalilla kansainvälisillä pienpanimomessuilla. Mahtoi tuntua hyvältä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Jätän suosiolla yksityiskohtaisemmat raportit oluen teon hienouksista ammattilaisille ja totean vain, että kyllä Tamperelaisesta pienpanimosta saa olla ylpeä. Heidän oluensa eivät ainakaan meidän viinibloggaajien suussa yhtään hävinneet ulkomaisille vastineilleen. Minun suussani parhaita oluita olivat Simo-vehnäolut ja kultamitallilla varustettu Vahvaportteri. En yleensä piittaa tummista ja vahvoista oluista, mutta vahvassa portterissa oli kaikki todellakin tasapainossa. Varsin nautittavaa tavaraa,  harmi että sitä ei saa alkosta. Jos haluat tilata panimon tuotteita suosittelen tutustumaan papabeers-verkkokauppaan, jonka panimon panimomestari Tuomas Pere perusti vastalauseeena suomalaiselle alkoholisäännöstelylle. Onhan se nyt täysin naurettava ajatus, että en saa hakea panimon tuotteita raholasta omaan käyttöön vaan joudun tilaamaan ne nettikaupasta, joka kierrättää oluet viron kautta. Tämäkö on sitä pienyrittäjien suosimista Suomessa kysyn minä ihmeissäni.

Kiitokset panimon väelle, että saimme tulla tutustumaan panimon toimintaan. Seuraavissa osissa sitten lisää sokkopullotastingista ja skumppabrunssista. 

Suomi-ruokia uudessa asussa

Perinteinen suomalainen ja laajemmin pohjoismainen ruoka on kovassa huudossa fine dining-maailmassa, mutta toisaalta myös pikaruuasta on tehty salonkikelpoista. Niinpä kehittelimme juhannuksenne iloksi ruokia, joissa yhdistyvät perinteiset suomalaiset raaka-aineet uusiin suomalaisiin "kansallisruokiin".

Tervetuliaisiksi:

Ahvenhodari ja samppanjaa

Hotdog-sämpylöitä
majoneesia (tai öljyä, keltuainen, sitruunamehua ja dijonia)
ahvenfileitä (pieniä)
munia
jauhoja
kookoshiutaleita
etikkaa
kurkku
tilliä
sipuli
sokeria
suolaa
(parsoja)

Tee majoneesi, ellet käytä valmista. Jos käytät valmista, niin lisää siihen sitruunamehua. Tee hölskytyskurkut ajoissa valmiiksi: Kiehauta 1,5 dl vettä, lisää 0,5 dl väkiviinaetikkaa, 3 rkl sokeria ja 1tl suolaa. Pilko puolikas isosta kurkusta  aivan pieniksi 3x3 mm kuutioiksi, puolikas sipuli samoin. Kaada etikkaliemi päälle ja lisää vielä silputtu tilli. Anna marinoitua ainakin 3 tuntia, mielellään seuraavaan päivään. Ennen tarjoamista jauhota ahvenfileet, pyöritä munassa ja sen jälkeen kookoshiutaleissa. Laita uuniin grillivastuksen alle parsat kuorittuna ja öljyttynä. Valurautapannu kuumaksi, voita pannuun ja ahvenet  perään. Samaan aikaan voit laittaa hodarisämpylät parsojen seuraksi uuniin lämpiämään. Lopuksi kokoa annokset: Pohjalle kurkkusalaattia, sitten parsa, sitten majoa ja päälle kruunuksi ahvenfilee tai pari. Koristele annos punasipulirenkailla, jos mieli tekee.

Seuraan sopii samppanja, esimerkiksi taannoin Tampereella samppanjamarkkinoilla maistettu Bonnaire Grand Cru Blanc de Blancs Extra Brut. Huikeat hapot, sopivasti kypsää hedelmää chardonnaysta. Tälle ruualle varsinainen täsmäisku.

Väliruokana
Herne-minttupestoa, pastaa ja paahdettua halloumia

Tuoreita herneitä paloista riivittynä
Puska minttua
Kovaa vuohenjuustoa (esim semi-curado manchego) raasteena
Manteleita rouheena (1/4) herneiden painosta
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä
(vettä)

Laita kaikki ainekset blenderiin mausteita lukuunottamatta. Jos massa jää kovaksi, lisää vettä. Lopuksi mausta maistellen suolalla ja pippurilla. Tarjoa hernepesto joko keitettyjen uusien perunoiden tai pastan kanssa, kuten meillä. Kruunaa annos paahdetulla halloum-juustolla: Siivuiksi kuumalle pannulle pieneksi hetkeksi ja rapsakkana pestopastan tai -perunoiden päälle.

Viiniksi sopii mielestämme tämä viime vuonna maistettu, positiivisesti yllättänyt kreikkalainen Assyrtiko Ktima Vourvoukelilta. Sopiva hedelmäisyys yhdistettynä mukavaan kreikkalaiseen yrttimaahan tuo viinin samalle aaltopituudelle annoksen kanssa. Herneet vaativat mineraalia, ja sitäkin tuosta löytyy.

Grilliruokien kyytipojaksi kesän parasta salaattia

Sinappinen salaatti uusista potuista

Uusia perunoita
Sipulia
Fetaa
Aurinkokuivattua tomaattia
Oliiveita
Sinappia
Sokeria
Suolaa
Öljyä
Pippuria

Keitä uudet perunat melkein kypsiksi ja jäähdytä hyvin. Pilko jäähtyneet perunat 4 osaan. Hienonna sipuli ja aurinkokuivattu tomaatti. Pilko feta ja oliivit. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Lisää joukkoon sinappikastike, jonka teet sekoittamalla yksi osa sinappia 3 osaa öljyä. Sekoita hyvin ja mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Kannattaa tehdä salaattia runsaasti, koska tähän tulee himo.

Pääruokavaihtoehtoina:

Voissa paistettua kuhaa ja raparperichutneyta

Raparperichutney:
1/2 kg raparperia kuorittuna ja paloina
Sipuli silppuna
Chili
Valkosipulia 5-10 kynttä maun mukaan
Tuoretta inkivääriä peukalon kokoinen pala raasteena
5 tähtianista
5 maustepippuria
1/2 dl valkoista balsamicoa
2-3 dl hillosokeria
Laita kaikki kattilaan ja keittele pehmeäksi noin vartin verran.

Pääruoka-annokseen suosittelemme tuota yllä mainittua pottusalaattia. Voit toki keittää myös uusia perunoita sellaisenaan ja tarjota voissa paistetun kuhafileen perunoiden, chutneyn ja vihreän salaatin kera.

Muikkukebab

Muikkukebab kootaan perinteisesti kebabin kanssa tarjotusta, kaalipohjaisesta salaatista, muikuista ja tehdään maukkaaksi tsatsikilla:

Salaatti:
Varhaiskaalia ohuena suikaleena
2 Kevätsipulia ohuina renkaina
1 sitruunan mehu
Käenkaalia pari kourallista
1 tl sokeria
Ripaus suolaa

Tsatsiki:
kreikkalaista jogurttia 200 g valutettuna
150 g kurkkua raastetuna ja neste pois puristettuna
5 kynttä valkosipulia
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria

Kebab kootaan tietysti pitaleipään. Oletettavasti niitä saa valmiina, mutta sellainen syntyy helposti ihan tavallisesta vehnäleipätaikinasta kaulimalla taikina noin 1/2 cm paksuksi pitaleivän kokoiseksi kiekoksi, kohottamalla tunti ja paistamalla kuumassa uunissa nopeasti.

Muikut:
Isoista muikuista kannattaa poistaa selkäruoto: Laita muikku avonaisena maha leikkulautaan, vedä sormella selkäpuolelta painaen päästä pyrstöön. Käännä, nappaa sormi selkäruodon alle ja nykäise pois. Suolaa ja pippuroi fileet, pyörittele kevyesti ruisjauhoissa ja paista voi-öljyseoksessa mahdollisimman kuumalla pannulla rapeiksi.

Kokoa kebab: Avaa pitaleipä, tuuppaa pohjalle salaattia ja tsatsikia, väliin muikut ja päälle vielä lisää tsatsikia. Tämäkin toimii tuon edellä mainitun pottusalaatin kanssa tai sitten aivan sellaisenaan syötynä paperista.

Kebabille toimii raikas Vinho Verde: Morgadio da Torre on alkon uutuus: Sitrusta, persikkaa, mineraalia ja alueelle luontaiset loistavat hapot.

Silakkapitsa

Tämän pitsa tehdään ranskalaiseen tapaan tarte flambeena. Korvaa kuitenkin savulohi tuoreilla silakoilla: Poista silakoista selkäruoto edellä kuvatulla tavalla.  Leikkaa silakkafileet sopiviksi suupaloiksi. Pyörittele vielä palat dijon-sinapissa ennen pitsaan lisäämistä.  Dijon ja pohjalle tuleva hapankerma ovat lyömättömät yhdessä! Paista uunissa pitsakivellä tai vaihtoehtoisesti grillaa pitsa kypsäksi.

Alsacelaiselle 'pitsalle' sopii alueen viini. Gisselbrechtin riesling tradition on takuuvarma perusriesling alsacelaiseen täyteläisempään tyyliin. Jos haluat vielä enemmän hedelmää, lähde Pinot grisille: Trimbach toimii aina päärynäisempine aromeineen

Tässä perinneherkkuja tuoreissa paketeissa! Kokeilkaa jos uskallatte.