Joulukalenterin 17.luukku: Viinilehtiä lahjaksi

Mitä tilata viininystävälle, jolla on jo kaikkea? Tilaa viinilehti maailmalta joko paperisena tai digiversiona. Meille tulee kotimaisista viinilehdistä Glorian ruoka ja viini ja VIINI, mutta niiden lisäksi maailmalta löytyy monta hyvää vaihtoehtoa.

Brittien klassikkoviinilehdistä on Decanter, jonka saa tilattua niin digiversiona kuin paperisena. Digiversio on hyvin taitettu tableteille ja sen saa hieman halvemmalla kuin paperisen.

Toinen meidän suosikki viinilehdistä on harvemmin ilmestyvä Noble Rot, joka on laajentanut lehdestä toimintaa niin maahantuontiin kuin laadukkaan viinibaarin pyörittämiseen. Pidämme heidän tuoreesta otteesta viinikirjoittamisen saralla ja heillä on myös loistavia ruoka-ja ravintolavinkkejä.

Jenkkien suurimpia viinilehtiä ovat Wine Enthusiast ja Wine Spectator, jotka kummatkin saa tilattuna sekä diginä että printtinä kotiin. Molempia voimme suositella lahjalistalle.

Jos lahjansaajaa kiinnostaa viinin lisäksi muutkin alkoholijuomat niin suosittelemme tutustumaan Wine & Spirits-lehteen, joka laajentaa tietämystä muistakin juomista.

Näillä pääsee lahjaostoksilla jo hyvää alkuun ja lahjansaaja varmasti kiittää lahjasta, josta voi nauttia useamman kuukauden kerralla.

Joulukalenterin 15.luukku: Lahjapullot punaviinin ystävälle

Punaviini, mikä takuuvarma lahjaidea. Tässä neljä hyvää vaihtoehtoa Alkon valikoimasta. Disclaimer:QP 2013 saatiin näytteenä maahantuojalta.

Ensimmäisenä alkon syksyn uutuus Antonelli Sagrantino di Montefalco 2008. Montefalco sijaitsee Umbriassa, Toscanan kaakkoispuolella Apenniinien rinteillä. Sagrantino on alueen alkuperäislajike, joka tuottaa erittäin robusteja, mausteisia ja hyvärunkoisia viinejä. Antonellin viini on keskisyvä, reunalta aavistuksen rusehtavaan taittava tiilenpunainen. Tuoksussa hapankirsikkaa, lyijykynäistä kuivaa tammea, mausteisuutta. Maku on hyvin kulmikas: Viinissä on hyvin rapsakka hapokkuus, joka ilman ruokaa maistettuna iskee kuin miljoona volttia. Maku tuo mieleen hieman raa’at puolukat ja kirsikat. Jälkimaussa happo lievenee, kuivattava tanniinisuus saattelee raikkaan marjaista jälkimakua jossa marja-aromit haipuvat pikku hiljaa todella kauniilla tavalla. Viini on varsin jyrkkä, ja kestänee vielä hyvin kymmenisen vuotta kaappia. Loistava kovan rasvaisen juuston kanssa. Toimisi varmaan myös vahvan makuiselle rasvaiselle lihalle tai riistalinnulle

Toisena vaihtoehtona Espanjan klassiselta Riojan viinialueelta tuleva kohtuuhintainen QP 2013. Viinin tuoksu on mausteinen, tumman marjaisa ja satulanahkainen. Maku on täyteläinen, karhunvatukkainen, nahkainen ja aavistuksen vaniljainen. Tanniinit ovat pehmeäköt ja tasapainoiset. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Oikein oivallinen tuttavuus Riojan alueen vanhasta tyylistä pitäville alle 15 euron hintaluokassaan, jonka maku sopii varmasti monen suomalaisen suuhun. Saatavilla jouluna alkosta myös lahjapakkauksessa.

Kolmantena vaihtoehtona Viinilehden vuoden paras punaviini vuonna 2015: Luigi Bosca Caberbet Franc 2011. Tumman marjaisa tuoksu, jossa on karhunvatukkaa, vahvaa mausteisuutta ja maanläheisyttä. Maku on raikkaan marjainen, hyvin tasapainoinen ja lämpimän mausteinen. Viinin runko on tasapainoinen ja maku on pitkä, etelä-amerikkalaiseksi yllättävän hapokas ja raikas. Oikein hyvä viini hintaluokassaan (17.88 €). Kerrankin jotain freesiä tavaraa Argentiinan Mendozasta. Voi nauttia jo nyt, mutta kestänee myös muutaman vuoden säilytystä. Käy hakemassa lahjapulloksi, jos vielä löydät alkoista.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä Chilestä Ventisqueron tilan huippuviini Pangea Syrah 2007. Viinin tuoksu on tumman marjaisa, hieman pölyinen ja suklaisen mausteinen. Maku on hyvin täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Viinin runko on hyvä, hapokkuutta on tarpeeksi pitämässä överi marjaisuuden kurissa. Tanniineja viinissä on runsaasti, mutta ne ovat hyvin pehmeenneet iän myötä. Kyseessä on ''isojen'' uuden maailman viinin rakastajan unelmaviini, joka on todella hyvin tehty.

Kuvat:alko.fi

Takuuvarmat lahjasuositukset isänpäiväksi

 Isänpäivänä moni miettii, että mitä ostaisi isälle jolla on jo kaikkea. Ehdotuksemme pyörivät yllättäen ruuan ja viinin ympärillä.

Tilaa isälle ruoka-tai viinilehti lahjaksi. On sitten lukemista koko vuodeksi ja pääset ehkä itsekin nauttimaan lehden annista. Suomalaisista lehdistä ehdotamme vaihtoehdoiksi Glorian ruoka&viiniä tai Viini-lehteä. Molempien kestotilaajina voimme lämpimästi suositella niitä. Tällöin isä pysyy hyvin kärryillä siitä mitä tapahtuu Suomen ruoka-ja viinikentällä.

Ulkomaisista lehdistä suosittelemme viiniharrastajalle ehdottomasti brittiläisen Decanterin tilaamista joko paperisena tai sähköisenä versiona. Muutaman vuoden lehden kestotilaajana ollut Heikki ei suostu enää luopumaan Decanterista, koska niin loistavia viinivinkkejä on sieltä löydetty. Lehden artikkelit menevät myös pintaa syvemmälle viinin parissa.

Ulkomaisista ruokalehdistä Katrin suosikit on Fool magazine ja Lucky Peach. Molemmat ovat suunnattu ruuan ammattilaisille, mutta kotikokki pääsee lehtien avulla pintaa syvemmälle ruoka-alasta ja oppii samalla valtavasti mielenkiintoisista ruuan tekijöistä, paikoista ja alan ilmiöistä.

Kaikkia lehtiä saa myös irtomyynnistä hyvin varustetuista lehtipisteistä, kuten Stockmannilta.

Sittten, kun olet valinnut isälle lehden jonka ostat/tilaat niin pitäähän isällä olla juotavaa lehteä tutkiessa. Viineistä suosittelemme raikkaampien vinkkujen ystävälle Travaglinin Gattinaraa, joka on aivan naurettavan hyvän hinta/laatusuhteen nebbiolo. Tuhdimmin tammetuista pitävälle Lan Gran Reserva Riojasta. Punaista marjaa, tuhtia tammea ja nahkaa parinkin satulan tarpeistoksi.

Jos isä ei pidä viinistä, niin vaihtoehtoja löytyy silti: voit hankkia vaikkapa oivallisen Speyside-viskin. Cardhun 12-vuotias Single Malt on kypsynyt bourbon-tynnyreissä, se on melko hedelmäinen ja vain melko miedosti tamminen. Miellyttävä viski, ja vielä naisten tekemä joten sopii siinäkin mielessä isänpäivälahjaksi.

Vaikka olemme viiniblogi niin pidämme myös hyvästä oluesta. Kokoa isälle isänpäiväksi sixpack erityylisistä oluista: portteria, stoutia, pale alea, IPA:aa, red alea, farmhousea, lageria, saisonia tai muuta. Oluet kannattaa hakea hyvin varustellusta ruokakaupasta, alkon valikoima näiden suhteen on valitettavan onneton.

Viini, ruoka & hyvä elämä viikonloppuna Messukeskuksessa

Huomenna torstaina alkaa Helsingin Messukeskuksessa Viini,ruoka ja hyvä elämä messut, jotka jatkuvat sunnuntaihin asti. Samaan Messukeskuksessa on myös kirja-ja musiikkimessut, joten viikonloppuna kannattaa ehdottomasti ottaa suunnaksi Pasila. Viinillä -blogin Heta antoi omassa postauksessaan 5+1 hyvää vinkkiä miten kannattaa lähestyä viinimessuja. Me ajattelimme vierailla messuilla lauantaina ja kun Viini-lehti oli tehnyt kattavan listauksen siitä mitä viinejä messuilla on tarjolla niin tulihan sitä laitettua myös omat suosikit ylös.

Katrin suosikkilistaukseen näytti kertyvän ''yllättäen'' eniten punaviinejä Italiasta, Ranskasta ja Espanjasta. Jotta aina ei pysytä mukavuusalueella niin ajattelin ottaa tehomaisteluun eri osastoiden Uuden maailman pinot noirit, jotka sopivat loistavasti syksyn ruokaherkkujen ääreen, mutta ovat jääneet itselläni viime vuosina paitsioon. Maahantuojista eniten kiinnostaa Arcus Finlandin, Winestaten, Vindirektin, Ekowinen ja viinit kotiin.comin osastot viime vuosien messukokemusten perusteella. Taattua laatua on löytynyt aina maahantuojien osastoilta yhdistettynä loistavaan asiantuntemukseen.

Heikin silmiin mastettavana olevista viineistä osui ainakin H&H Malvasia 10 yo, Brocardin Saint-Brisin apellaatiosta Burgundista tuleva Domaine Sainte Claire, Sisilialainen Apassimento Carganegasta sekä Te Kairangan SB Uudesta Seelannista. Lista jatkuu: Umbrialainen Grechetto Terre Di Faiano muutenkin mielenkiintoisella umbria-standilla 4e44. Kuriositeettina unkarilainen Saint Stephans Crown Grüner. Lisäksi tietysti melko hyvä valikoima burgundin valkkareita, joita aina ilolla maistelee.


Ruokapuolesta eniten kiinnostaa katuruokaosio ja erityisesti BBQ in wheels. Myös PikkuItalia lautasella ja koko viinitapahtuman tämän vuoden teemamaa Italia kiinnostaa meitä. Mutta ennen kaikkea aiomme nauttia hyvästä ruuasta, viinistä ja seurasta. Jos ja kun kaikki etukäteen kartoitetut suosikit eivät osu tiellemme emme anna asian haitata, vaan annamme tunnelman viedä meitä mukanamme.


Bonuksena suosittelemme vielä vierailemaan kirjamessujen puolella, jos mukaan tarttuisi aiheeseen liittyvää kirjallisuutta joulupukin konttiin.

Kuva@viinilehti.fi

Viinilehden vuoden parhaat 2013

KalevanViiniklubi aktivoitui jälleen maistamaan viinilehden ehdokkaat vuoden puna- ja valkoviineiksi. Tänä vuonna ehdokkaat olivat keskimäärin hieman viimevuotista kalliimpia, keskimääräinen pullohinta meni yli kahdenkymmen euron. Punaisissa finalistiehdokkaissa oli aavistus toistoa: Vina Pedrosa crianza oli ehdolla tänäkin vuonna, vuosikerta  toki oli seuraava. Muina ehdokkaina olivat Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2009 ja NortonPrivada 2010. Valkoisella puolella pysyttiin tiukemmin vanhassa maailmassa, ehdolla oli klassinen alsacelainen riesling, Trimbach reserve 2010, Chablis Laroche 1er cru Vaudevey 2009 ja viimevuotiseen tapaan itävaltalainen viini, tällä kerralla riesling Bründmayer 2011.

Maistamassa oli yhdeksän viiniklubilaista, ja ensiksi maistettiin valkoisia puolisokkona. 

Ensimmäisessä lasissa tuoksu oli hillitty, hennon omenainen,kostean kivinen.Osalle tuli siitä mieleen katkarapu. Suussa tämä viini oli melko hento, maistui voimakkasti mineraaliselle ja aavistuksen omenaiselle. Hedelmä-aromit olivat melko lailla taka-alalla. Hapot olivat todella raikkaat. Maku oli pitkähkö, mineraalisen villasukkainen. Vaatii ehdottomasti ruokaa kylkeen, vaikkapa niitä katkarapuja ? Hyvä viini, vaatii keskittymistä. Aukesi hetken lasissa oltuaan ja hieman lämmettyään anteliaammaksi.

Toinen viini oli vuoltu eri kivestä. Tuoksussa oli perikkaa, kukkaisuutta, hunajaa, aivan aavistus petrolia. Suussa viini on keskitäyteläinen, aavistuksen makea. Hapokkuus pitää kokonaisuuden raikkaana. Maku on keskipitkä, haipuvan hedelmäinen. Tämä, kuten mielestämme suurin osa jäännössokeria sisältävistä viineistä, hyötyisi ruuasta: Possua, tai vaihtoehtoisesti kalaa runsaalla kastikkeella vastapainoksi hapokkuudelle ja makeudelle. Tämä voisi periaatteessa toimia melko hyvin joulupöydässä, kenties.

Kolmas valkoinen oli väriltään vaalea. Tuoksu oli vahvasti sitruksinen ja hieman kukkaisa. Maku oli ennen kaikkea raikas. Greippiä, hieman raakaakin kivellistä hedelmää, sekä runsas mineraalisuus. Tämän viinin juttu oli raikkaus: Kuin kirkas jääkylmä vuoristopuro. Englannin sanaa 'crisp' on vaikea kääntää, mutta se kuvaa viiniä jo onomatopoeettisestikin. Tämä oli hienopiirteinen viini, jossa herkät aromit yhdistyivät erittäin raikkaaseen mutta tasapainoiseen rakenteeseen.

Ensimmäisenä punaisena tuli vastaan väriltään ohuin, läpikuultavan tiilenpunainen viini. Tuoksussaan oli mansikkaa, karhunvatukkaa ynnä muita punaisia puutarhamarjoja. Lisäksi tuoksussa tuntui yllättävänkin voimakas mausteisuus, joka toi viiniin moniulotteisuutta. Maku oli keskitäyteläinen, hapokas ja melko kevyttanniininen. Maussa tumman paahteisia nuotteja. Tasapainoisen raikas ja moniulotteinen viini, joka kestää voimakkaampiakin makuja.

Toisena oli täysin erilainen tapaus: Väriltään erittäin syvä purppura, lähes musta. Tuoksussa ylikypsiä, miltei hillomaisia marja-aromeja: Herukkaa, karhunvatukkaa. Lisänä tietty savuisuus, joka toi jo tuoksussa paksun vaikutelma. Maku allekirjoitti tämän: Erittäin täyteläinen, melko matalahappoinen ja hillomaisen marjainen. Isoa ja ilmeistä.

Viimeisenä viininä oli vain hieman edellistä intensiivisemmän värinen punkku. Tuoksussa erittäin selkeä vanilja, tumman hedelmäinen, mausteinen. Vanilja tuntuu jotenkin irraalisena tuoksussa, ja on sitä myös suussa. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, tanniinisuus kuitenkin korostettu. Hyötyi hapesta ja parani illan mittaan.

Sitten tulos: Valkoviineissä ensimmäisessä lasissa oli tietenkin Chablis, joka ei saanut kovinkaan suurta kannatusta. Tähän saattoi toki vaikutta se, että viini ei ollut saanut yhtään happea eikä sen seurana ollut ruokaa. Toisessa lasissa oli Trimbachin riesling, jota äänesti muutama klubilainen. Viimeisenä maistetun Bründmayerin rieslingin tasapainoisuus ja raikkaus ihastutti kaikkia, ja tämä saikin vahvimman kannatuksen vuoden valkkariksi. Meistä molemmat pitivät tätä ehdottomasti parhaana. Chablis:n puolustukseksi sanottakoon, että ainakin allekirjoittanut piti sitä ruokien kanssa maistettuna varsin hyvänä ja hienovaraisena viininä.

Punaisissa klubi oli jakautuneempi. Ensimmäisessä lasissa ollut Te Kairanga miellytti monia suhteellisen raikkaalla ja marjaisalla maullaan. Myös sen mausteisuutta kiiteltiin, ei ollut tyypillinen uuden maailman marjahyökypinot. Toisessa lasissa ollut Norton oli useimpien mielestä turhan tuhti, mutta sai tämäkin hajaäänen. Viimeisenä oli jäljellä Ribera del Dueron Pedrosa, joka taisi saada eniten lempiviini-ääniä. Melko täyteläinen, kuitenkin hapokkuuden ansiosta tasapainoisempi ja raikkaampi kuin Norton. 

Kaiken kaikkiaan viinit olivat mielestämme tyypillisiä alueensa edustajia, ja ne erottuivat toisistaan puolisokkomaistossa helposti. Kaikki viinit olivat hyviä, toki myös melko tyyriitä. (Tätä ei tietenkään alkon kanssa asioidessaan voi välttää. ) Valistunut arvauksemme Berglund-Rintahuumojen valinnoiksi ovat ison markkinointibudjetin Itävalta ja aina niin ihastuttava Uusi-Seelanti. Eli Bründlmayer ja Te Kairanga (Alueensa suurimpia tuottajia tämäkin, yllättäen). Saa nähdä osuuko

 -Heikki