Pari Chablista sienimuhennokselle

Piuze 1er cru Vaillons Les Minots 2009

Patrick Piuze on nuorehko Chablis-tuottaja. Hän on syntynyt Quebecissä Kanadassa vuonna 1973. Nuorena hän tapasi Marc Chapoutierin, mistä mies sai kipinän viinimaailmaan. Hän kiersi viinitiloja eriu puolilla maailmaa ja palasi sitten takaisin Kanadaan ja perusti viinibaarin. Pian hän kuitenkin pakkasi kamppeensa, suuntasi Burgundiin ja pestautui viinitiloille ensin sadonkorjuuavuksi ja myöhemmin lyhyiden opintojen jälkeen viinintekijäksi.  Mies työskenteli ennen oman viinitalon perustamista Leflaivelle ja Brocardille. Omia viinejä hän alkoi tuottaa vuonna 2008. Piuze ei omista tarhoja, vaan hän ostaa kaikki rypäleensä sopimustuottajilta. Tämän vuoksi hän pystyy valmistamaan laajan kirjon eri tarhojen terroir-vetoisia viinejä.
Vaillons Les Minots on 70-vuotias chardonnay-tarha savi-kalkkikivimaaperällä. Kuten muutkin Piuzen viinit, tämä on käytetty ja kypsytetty keskivertochablista poiketen vanhoissa tammitynnyreissä. Hapen vaikutus viiniin on maussakin selkeä.

Tuoksussa on  omenaa, sitruunaa, lakritsaista yrttisyyttä, sateista kalliota sekä aivan hento voin aromi. Kokonaisuutena tuoksu on aromikirjossaan hienovarainen. Suussa viini on keskitäyteläinen. Siinä on hyvä hapokkuus, sitrus nousee esiin keskimaussa. Lakritsainen yrttisyys voimistuu makupaletilla. Jälkimaku on pitkä, mineraalinen.

Chablisienne 1er cru Beuroy 1994

Chablisienne on ko-operatiivi, joka on toiminut 1920-luvulta lähtien. Se tuottaa valtavat määrät peruschablista, mutta myös cru-viinejä. Beuroyn 1er cru-tarha tuottaa tyypillisesti täyteläisiä ja hedelmäisiä viinejä, ja tätä on vielä korostettu tammikypsytyksellä ja malolaktisella fermentaatiolla.

Leveä kypsä hedelmä, reilusti voita, kookosta, sienimäisyyttä ja savuisuutta. Hieman epämiellyttävä tuoksu alkuun. Erittäin runsas hedelmäinen maku, Hapokkus iän ja valmistusmetodin myötä matalampi kuin Piuze:ssa. Maku on tuoksua parempi; ylikypsää omenaa. Jälkimaku keskipitkä, mineraalinen. Pelkältään ei toimi, mutta sienimuhennoksella täytetyn savustetun kesäkurpitsan kanssa toimi huomattavasti paremmin.

Hyvin erilaiset viinit, joista kumpikaan ei ollut oikein tyypillinen Chablis. Piuze:n viini on selvästi hienovaraisempi ja moniulotteisempi. Chablisiennen täyteläinen ja melko voinen chardonnay olisi tuoksun ja maun perusteella mennyt helposti eteläisemmän Burgundin viininä. Molemmat viinit toimivat oivallisesti suppilovahveromuhennoksella täytettyjen, savustettujen kesäkurpitsoiden kanssa.  Etenkin Chablisienne vaati ruokaa ja hyötyi selvästi enemmän annoksen savuisuudesta, joka vei viinistä pahinta voisuutta. Cremé fraichella pehmennetty sienimuhennos toi viinistä esiin hapokkuutta. Mielenkiintoinen pari joka tapauksessa!

Patrick Piuze Chablis 1er montee de tonnerre 2009

Blanc de blancs kirjoitti Patrick Piuzesta blogiinsa marraskuussa 2013, ja kun Piuzen viinit tulivat sopivasti Heikille hääpäivälahjaa viime kesänä miettiessä vastaan Noble winen valikoimaa selatessa oli ostopäätös tehty samalta istumalta. Heikki sai lahjaksi lopulta 12 pullon sekalaisen valikoiman vuoden 2009 viinejä, kun se sattui olemaan meidän häävuotemme. Pulloista on korkattu jo muutama, mutta ensimmäinen Piuzen viini tuli avattua vasta parisen viikkoa sitten. Etsimme kuhalle ja korvasienille viiniä, ja ensin mielessä oli riesling. Lopulta kaapista kylmään päätyi kuitenkin Piuzen viini.

Patrick Piuzea pidetään Chablisin alueella Ranskassa perinteistä poikkeavana tuottajana, koska hän on aloittanut omalla nimellään viininteon vasta vuonna 2008 (toiminut aikaisemmin esim. Jean-marc Brocardin kellarimestarina ja Olivier Leflaiven vastaavana viinintekijänä). Hän ei itse omista viinitarhoja, vaan ostaa kaikki rypäleensä sopimusviljelijöiltä. Kaikki rypäleet tulevat vanhoista köynnöksistä. Hän myös antaa osan viineistään kypsyä vanhassa tammessa, mikä jakaa Chablisin alueen tuottajien mielipiteet kahtia.

Montee de Tonnerre tulee premier cru-tarhalta Serein-joen oikealla rannalla kasvavista 70-vuotiaista viiniköynnöksistä, jotka ovat vastapäätä Grand Cru-tarhoja. 100% on läpikäynyt malolaktisen käyminen ja viini on saanut kypsyä 3 kk vanhoissa tammitynnyreissä.

Viinin tuoksu oli kypsän omenainen, suolainen, sitruksinen ja mineraalinen. Paikoitellen tuoksusta tuli mieleen jopa omenankota ja savusauna. Vahva tuoksu, joka nosti odotuksia maun suhteen. Maku oli kuiva, melko raskasrakenteinen, kypsän punaisen omenan makuinen, mineraalinen ja hyvin moniulotteinen. Pitkä viini, jonka maku jatkui ja jatkui suussa. Mainio kumppani paistetulle kuhalle ja etenkin kermaiselle korvasienimuhennokselle.

Tämä chablis poikkesi melkoisesti niistä, mitä olemme aiemmin maistaneet. Moniuloitteinen, raikas, puhdaspiirteinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen viini. Ymmärrämme tämän jälkeen hyvin, miksi viinintekijästä on kohistu viime vuosina. Onneksi meillä on kaapissa vielä kaksi eri tarhan viiniä vuodelta -09, jotta saamme jatkossakin nauttia Piuzen viineistä. Ehdoton ostosuositus viinintekijän viineille, jos sattuvat tulemaan vastaan nettikaupoissa. Alkosta ei viinejä valitettavasti (yllättäen) löydy, mutta ravintoloista viinejä kannattaa etsiä viinilistoilta.

Viinilehden vuoden parhaat 2013

KalevanViiniklubi aktivoitui jälleen maistamaan viinilehden ehdokkaat vuoden puna- ja valkoviineiksi. Tänä vuonna ehdokkaat olivat keskimäärin hieman viimevuotista kalliimpia, keskimääräinen pullohinta meni yli kahdenkymmen euron. Punaisissa finalistiehdokkaissa oli aavistus toistoa: Vina Pedrosa crianza oli ehdolla tänäkin vuonna, vuosikerta  toki oli seuraava. Muina ehdokkaina olivat Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2009 ja NortonPrivada 2010. Valkoisella puolella pysyttiin tiukemmin vanhassa maailmassa, ehdolla oli klassinen alsacelainen riesling, Trimbach reserve 2010, Chablis Laroche 1er cru Vaudevey 2009 ja viimevuotiseen tapaan itävaltalainen viini, tällä kerralla riesling Bründmayer 2011.

Maistamassa oli yhdeksän viiniklubilaista, ja ensiksi maistettiin valkoisia puolisokkona. 

Ensimmäisessä lasissa tuoksu oli hillitty, hennon omenainen,kostean kivinen.Osalle tuli siitä mieleen katkarapu. Suussa tämä viini oli melko hento, maistui voimakkasti mineraaliselle ja aavistuksen omenaiselle. Hedelmä-aromit olivat melko lailla taka-alalla. Hapot olivat todella raikkaat. Maku oli pitkähkö, mineraalisen villasukkainen. Vaatii ehdottomasti ruokaa kylkeen, vaikkapa niitä katkarapuja ? Hyvä viini, vaatii keskittymistä. Aukesi hetken lasissa oltuaan ja hieman lämmettyään anteliaammaksi.

Toinen viini oli vuoltu eri kivestä. Tuoksussa oli perikkaa, kukkaisuutta, hunajaa, aivan aavistus petrolia. Suussa viini on keskitäyteläinen, aavistuksen makea. Hapokkuus pitää kokonaisuuden raikkaana. Maku on keskipitkä, haipuvan hedelmäinen. Tämä, kuten mielestämme suurin osa jäännössokeria sisältävistä viineistä, hyötyisi ruuasta: Possua, tai vaihtoehtoisesti kalaa runsaalla kastikkeella vastapainoksi hapokkuudelle ja makeudelle. Tämä voisi periaatteessa toimia melko hyvin joulupöydässä, kenties.

Kolmas valkoinen oli väriltään vaalea. Tuoksu oli vahvasti sitruksinen ja hieman kukkaisa. Maku oli ennen kaikkea raikas. Greippiä, hieman raakaakin kivellistä hedelmää, sekä runsas mineraalisuus. Tämän viinin juttu oli raikkaus: Kuin kirkas jääkylmä vuoristopuro. Englannin sanaa 'crisp' on vaikea kääntää, mutta se kuvaa viiniä jo onomatopoeettisestikin. Tämä oli hienopiirteinen viini, jossa herkät aromit yhdistyivät erittäin raikkaaseen mutta tasapainoiseen rakenteeseen.

Ensimmäisenä punaisena tuli vastaan väriltään ohuin, läpikuultavan tiilenpunainen viini. Tuoksussaan oli mansikkaa, karhunvatukkaa ynnä muita punaisia puutarhamarjoja. Lisäksi tuoksussa tuntui yllättävänkin voimakas mausteisuus, joka toi viiniin moniulotteisuutta. Maku oli keskitäyteläinen, hapokas ja melko kevyttanniininen. Maussa tumman paahteisia nuotteja. Tasapainoisen raikas ja moniulotteinen viini, joka kestää voimakkaampiakin makuja.

Toisena oli täysin erilainen tapaus: Väriltään erittäin syvä purppura, lähes musta. Tuoksussa ylikypsiä, miltei hillomaisia marja-aromeja: Herukkaa, karhunvatukkaa. Lisänä tietty savuisuus, joka toi jo tuoksussa paksun vaikutelma. Maku allekirjoitti tämän: Erittäin täyteläinen, melko matalahappoinen ja hillomaisen marjainen. Isoa ja ilmeistä.

Viimeisenä viininä oli vain hieman edellistä intensiivisemmän värinen punkku. Tuoksussa erittäin selkeä vanilja, tumman hedelmäinen, mausteinen. Vanilja tuntuu jotenkin irraalisena tuoksussa, ja on sitä myös suussa. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, tanniinisuus kuitenkin korostettu. Hyötyi hapesta ja parani illan mittaan.

Sitten tulos: Valkoviineissä ensimmäisessä lasissa oli tietenkin Chablis, joka ei saanut kovinkaan suurta kannatusta. Tähän saattoi toki vaikutta se, että viini ei ollut saanut yhtään happea eikä sen seurana ollut ruokaa. Toisessa lasissa oli Trimbachin riesling, jota äänesti muutama klubilainen. Viimeisenä maistetun Bründmayerin rieslingin tasapainoisuus ja raikkaus ihastutti kaikkia, ja tämä saikin vahvimman kannatuksen vuoden valkkariksi. Meistä molemmat pitivät tätä ehdottomasti parhaana. Chablis:n puolustukseksi sanottakoon, että ainakin allekirjoittanut piti sitä ruokien kanssa maistettuna varsin hyvänä ja hienovaraisena viininä.

Punaisissa klubi oli jakautuneempi. Ensimmäisessä lasissa ollut Te Kairanga miellytti monia suhteellisen raikkaalla ja marjaisalla maullaan. Myös sen mausteisuutta kiiteltiin, ei ollut tyypillinen uuden maailman marjahyökypinot. Toisessa lasissa ollut Norton oli useimpien mielestä turhan tuhti, mutta sai tämäkin hajaäänen. Viimeisenä oli jäljellä Ribera del Dueron Pedrosa, joka taisi saada eniten lempiviini-ääniä. Melko täyteläinen, kuitenkin hapokkuuden ansiosta tasapainoisempi ja raikkaampi kuin Norton. 

Kaiken kaikkiaan viinit olivat mielestämme tyypillisiä alueensa edustajia, ja ne erottuivat toisistaan puolisokkomaistossa helposti. Kaikki viinit olivat hyviä, toki myös melko tyyriitä. (Tätä ei tietenkään alkon kanssa asioidessaan voi välttää. ) Valistunut arvauksemme Berglund-Rintahuumojen valinnoiksi ovat ison markkinointibudjetin Itävalta ja aina niin ihastuttava Uusi-Seelanti. Eli Bründlmayer ja Te Kairanga (Alueensa suurimpia tuottajia tämäkin, yllättäen). Saa nähdä osuuko

 -Heikki

Pistetään puolet Chablista

Pitkästä aikaa lasissa Chablista! Château de Viviers Chablis on yksi alkon puolikkaista pulloista, joihin on sattuneesta syystä viime aikoina tehty tarkempaa tuttavuutta. Join tätä vietnamilaisittain chilillä ja yrteillä maustetun hapanimelän kalakeiton kanssa, eikä viini todellakaan kompannut ruokaa sitten yhtään. Niinpä valtaosa lasista tulikin nautittua jälkiruuaksi.

Tuoksu on vahvasti omenainen, siiderimäinen. Selkeää mineraalisuutta ja voin aromia. Antaa odottaa melko täyteläistä suutuntumaa. Kuitenkin suussa viini on enemmän raikas kuin paksu. Happo on hyvä. Omenaisuus tuntuu alussa miellyttävänä raikkaan hapokkuuden kanssa. Myöhemmin jälkimaussa mineraalit pääsevät paremmin esiin, ja maku on valkoviiniksi melko pitkä.

Viini oli puolikkaassa pullossa mukava, ei kuitenkaan mikään erityisen mieleenpainuva makuelämys. Saattaisin ostaa jatkossakin. Toisaalta vastaavan laatuiset täysikokoiset chabliksetkaan eivät juuri enempää maksa, joten jos vain jakajia on niin ehdottomasti näihin.