Tästa joulukalenterin luukusta päästään kurkistamaan kuluneeseen vuoteen ja pohditaan, mikä on ollut mieleenpainuvaa vuonna 2017. Vuoden 2016 ja 2015 parhaat voit lukea täältä ja täältä.
Vuoden paras ravintolaelämys oli ehdottomasti Ravintola C:n Rekola-popup. Rekolan tilan navettaan siirretty ravintola tarjoili annoksia tilan biodynaamisista raaka-aineista kera Christina Suomisen valitsemin naturaaliviinein. Pitkien pöytien ääressä ruokailu oli sosiaalisuudessaan harvinaista Herkkua suomessa!
Vuoden mielenkiintoisin projekti viinin saralla oli ilman muuta yhteistyö Hella & Huoneen joulumenun viinien suunnittelussa. Taas ymmärräme enemmän siitä, miten ja millä ehdoilla ravintolan viinejä valitaan!
Vuoden paras viiniravintola oli Kallion Wino. Koska se vain oli. Ruoka ja juoma 5/5 ja palvelu siihen päälle. Jos et ole vielä testannut niin käy nyt ihmeessä.
Vuoden opettavaisin viinimatka oli Kevään reissu Berliiniin, Pfalziin ja Rheinhesseniin. Hienoja tuottajia, hienoja viinejä. Hammaskiilteet kiittivät reissulla maistettua reilua sataa rieslingiä hapoistaan ja me kiitämme Saksan Viinitiedotusta mahdollisuudesta osallistua!
Vuoden paras viiniloma tehtiin Etnalle. Alueen viinit ja sisilialainen ruokakulttuuri tekivät vaikutuksen, ja etelän lämpö helli p####n kesän jälkeen. Lämmin (+40) suositus kohteelle!
Vuoden ruokakulttuurielämys koettiin myös Sisiliassa. Motta Camastran kylässä Etnan pohjoispuolella järjestetään kyläjuhlaa, jossa kylän nonnat kokkaavat paikallisia ruokia kodeissaan ja tarjoavat vieraille: Lounaslippu lunastetaan, sitten lähdetään kiertämään kylää nauttien alkuruoka yhdessä paikassa, primi seuraavassa ja secondi kolmannessa paikassa. Yhteisen kielen kapeudesta huolimatta hieno kokemus!
Sitten niihin viineihin!
Vuoden mieleenpainuvin valkoviini oli varmasti Rekola-popupissa nautittu Ribo & Dardin valkoinen Crozes-Hermitage. Kertakaikkiaan mahtava viini.
Paras punaviini lienee ollut Etnalla maistettu Tenuta di Fessinan Musmeci. 120-vuotiaista köynnöksistä tulevista rypäleistä vain syntyy jotain erityistä!
Kuohuvia maisteltiin viime vuonna melko vähän, mutta voittajaksi päätyy brittiläinen Ridgeview'n iäkkäämpi Grosvenor 2008.
Paras -tai ainakin mieleenpainuvin-rosee lienee ollut Chateau Musar rose. Löytyy alkosta, kannattaa kokeilla!
Sitten vielä vuoden paras vitsi, jonka valinta ei ollut vaikea: Alkoholilain kokonaiskouudistus. This is not the end, my friends.
Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuoden parhaat viinit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuoden parhaat viinit. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
Joulukalenterin 21.luukku: Vuoden 2016 parhaat
Jälleen on aika listata vuoden parhaita muistoja viini-ja ruokahetkistä. Kaikkea sitä mahtuukin yhteen vuoteen, kun kaivelee arkistoja. Jotenkin tältä vuodelta blogin osalta oli semmoinen fiilis, että vuonna 2016 ei ole tapahtunut juuri mitään. No väärässä oltiin. Upeita juttuja on päässyt kokemaan blogin kautta tänäkin vuonna, mutta ehkä ne työelämän uudet haasteet ovat pitäneet jopa liiankin kiireisinä, kun hauskat jutut ovat päässeet unohtumaan...
Vuoden viinitilavierailu oli ehdottomasta pääsiäisenä koettu vierailu Ridgeviewin kuohuviinitilalla Englannissa. 7 aikuisen ja 4 lapsen seurueemme otettiin mahtavasti vastaan ja vierailu oli meille kaikille ikimuistoinen. Erityisen mukavaa oli jakaa viinin ilosanomaa Katrin tädin perheelle, joka ihastui todella englantilaisiin kuohuviineihin.
Haastellisin, mutta mielenkiintoisin juttu viinibloggaajille tänä vuonna oli ehdottomasti Hellan ja Huoneen maaliskuun menuun viinien suunnittelu. Kaikkeen sitä pääseekin osalliseksi, kun aloittaa blogin kirjoittamisen. Kiitos Humberto ja Roni, kun annoitte meille mahdollisuuden kokeilla omia rajojamme.
Sommelierit esiin-sarjaa oli hauska tehdä ja meitä todellakin harmittaa, että oikean työn haasteet ovat estäneet sarjan jatkamisen syksyllä. Ehdimme kuitenkin haastatella edes muutaman tamperelaisen ammattilaisen kevään aikana eli Christinan, Matin, Kirsin, Humberton ja Tuulan. Kiitos ja kumarrus teille. Teette timattista työtä sen eteen, että viini-ja ruokakulttuuri kehittyy Tampereella.
Vuoden paras valkoviini tuli nautittua jo tammikuussa, kun avasimme Ebaysta huutamamme jenkkien klassikko chardonnayn vuodelta 1987.
Vuoden hauskin "projekti" on ehdottamasti ollut kuuluminen Tampere Food Clubin bloggaajaporukkaan. Vaikka emme kaikkiin raflavierailuhin ole ehtineet niin on ollut hauska tavata upeita tamperelaisia bloggaajia, jotka ovat todella kiinnostuneita ruuasta ja tamperelaisen ruokakulttuurin kehittämisestä. Kiitos erityisesti Chef Santeri, että luotsaat meitä, mutta kiitos myös kaikki TFC-tyypit loistavista keskusteluista viinin ja ruuan äärellä. Ensi vuonna jatketaan, eikös niin :)
Vuoden oluttyyli on meillä ollut ehdottomasti Gose ja Sour Ale. Näissä meitä viehättää matala alkoholipitoisuus ja oluiden tietynlainen viinillisyys.
Vuoden ravintolakokemus ruuan puolesta oli ehdottomasti vierailu 2 michelin tähden ravintolassa. Mirazur Ranskan Rivieralla tarjoja vuoden parhaita ruokaelämyksiä ja oivalluksia, mutta palvelussa oli todellakin parantamisen varaa.
Vuoden kuohuviinilöytö oli ehdottomasti pétilaant naturel. Mitä ne sit on? Suosittelemme testaamaan. Niitä löytyy ainakin vins-etonnatsin valikoimasta.
Vuoden viinillinen teema oli maistettuja viinejä selaillessa selkeästi vanhat burgundit ja vanhat rieslingit, joita tuli huudettua jopa liikaa eBaysta.
Nettiviinikaupat ja niiden valikoimat ovat myös olleet vuoden aikana kovana kiinnostuksen kohteena. Ostamme alkosta yhä vähemmän viiniä. Suurin osa alkon ostoksista on kotimaisia pienpanimo-oluita. Jos nettiviinikaupat kiinnostaa niin tämän vuoden joulukalenterikin on keskittynyt niihin.
Vuoden kokkailuprojekti kotona on ollut #kausimenu2016. Idea lähti satokausikalenterin hyödyntämisestä ja vuotta myöhemmin blogiin on tullut kirjoitettua 48 kausimenuaiheista postausta. Jos et ole vielä tutustunut kausimenun resepteihin niin nyt on aika tutustua. Vuoden viimeisenä perjantaina tulee vielä koontipostaus, josta löytyvät kaikki reseptit ja juomasuositukset.
Vuoden pettymys on ollut se, että pienen tytön vanhempina ja uusien työelämän haasteiden myötä viiniharrastukselle on ollut liian vähän aikaa. Kuten heinäkuussa kirjoitimme, viini vaatii aikaa ja keskittymistä. Sitä aikaa on edelleenkin liian vähän, mutta eihän rakkaasta harrastuksesta haluiasi luopua. Nyt täytyy vaan hyväksyä se, että elämme kiireisiä vuosia ja viiniharrastukselle on joskus taas enemmän aikaa. Nyt on siis mainio hetki kerätä viinikaappeihin helmiä, jotka vaativat kypsymistä.
Vuoden viinitilavierailu oli ehdottomasta pääsiäisenä koettu vierailu Ridgeviewin kuohuviinitilalla Englannissa. 7 aikuisen ja 4 lapsen seurueemme otettiin mahtavasti vastaan ja vierailu oli meille kaikille ikimuistoinen. Erityisen mukavaa oli jakaa viinin ilosanomaa Katrin tädin perheelle, joka ihastui todella englantilaisiin kuohuviineihin.
Haastellisin, mutta mielenkiintoisin juttu viinibloggaajille tänä vuonna oli ehdottomasti Hellan ja Huoneen maaliskuun menuun viinien suunnittelu. Kaikkeen sitä pääseekin osalliseksi, kun aloittaa blogin kirjoittamisen. Kiitos Humberto ja Roni, kun annoitte meille mahdollisuuden kokeilla omia rajojamme.
Sommelierit esiin-sarjaa oli hauska tehdä ja meitä todellakin harmittaa, että oikean työn haasteet ovat estäneet sarjan jatkamisen syksyllä. Ehdimme kuitenkin haastatella edes muutaman tamperelaisen ammattilaisen kevään aikana eli Christinan, Matin, Kirsin, Humberton ja Tuulan. Kiitos ja kumarrus teille. Teette timattista työtä sen eteen, että viini-ja ruokakulttuuri kehittyy Tampereella.
Vuoden paras valkoviini tuli nautittua jo tammikuussa, kun avasimme Ebaysta huutamamme jenkkien klassikko chardonnayn vuodelta 1987.
Vuoden hauskin "projekti" on ehdottamasti ollut kuuluminen Tampere Food Clubin bloggaajaporukkaan. Vaikka emme kaikkiin raflavierailuhin ole ehtineet niin on ollut hauska tavata upeita tamperelaisia bloggaajia, jotka ovat todella kiinnostuneita ruuasta ja tamperelaisen ruokakulttuurin kehittämisestä. Kiitos erityisesti Chef Santeri, että luotsaat meitä, mutta kiitos myös kaikki TFC-tyypit loistavista keskusteluista viinin ja ruuan äärellä. Ensi vuonna jatketaan, eikös niin :)
Vuoden oluttyyli on meillä ollut ehdottomasti Gose ja Sour Ale. Näissä meitä viehättää matala alkoholipitoisuus ja oluiden tietynlainen viinillisyys.
Vuoden ravintolakokemus ruuan puolesta oli ehdottomasti vierailu 2 michelin tähden ravintolassa. Mirazur Ranskan Rivieralla tarjoja vuoden parhaita ruokaelämyksiä ja oivalluksia, mutta palvelussa oli todellakin parantamisen varaa.
Vuoden kuohuviinilöytö oli ehdottomasti pétilaant naturel. Mitä ne sit on? Suosittelemme testaamaan. Niitä löytyy ainakin vins-etonnatsin valikoimasta.
Vuoden viinillinen teema oli maistettuja viinejä selaillessa selkeästi vanhat burgundit ja vanhat rieslingit, joita tuli huudettua jopa liikaa eBaysta.
Nettiviinikaupat ja niiden valikoimat ovat myös olleet vuoden aikana kovana kiinnostuksen kohteena. Ostamme alkosta yhä vähemmän viiniä. Suurin osa alkon ostoksista on kotimaisia pienpanimo-oluita. Jos nettiviinikaupat kiinnostaa niin tämän vuoden joulukalenterikin on keskittynyt niihin.
Vuoden kokkailuprojekti kotona on ollut #kausimenu2016. Idea lähti satokausikalenterin hyödyntämisestä ja vuotta myöhemmin blogiin on tullut kirjoitettua 48 kausimenuaiheista postausta. Jos et ole vielä tutustunut kausimenun resepteihin niin nyt on aika tutustua. Vuoden viimeisenä perjantaina tulee vielä koontipostaus, josta löytyvät kaikki reseptit ja juomasuositukset.
Vuoden pettymys on ollut se, että pienen tytön vanhempina ja uusien työelämän haasteiden myötä viiniharrastukselle on ollut liian vähän aikaa. Kuten heinäkuussa kirjoitimme, viini vaatii aikaa ja keskittymistä. Sitä aikaa on edelleenkin liian vähän, mutta eihän rakkaasta harrastuksesta haluiasi luopua. Nyt täytyy vaan hyväksyä se, että elämme kiireisiä vuosia ja viiniharrastukselle on joskus taas enemmän aikaa. Nyt on siis mainio hetki kerätä viinikaappeihin helmiä, jotka vaativat kypsymistä.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Viinilehden vuoden parhaat 2013
KalevanViiniklubi aktivoitui jälleen maistamaan viinilehden ehdokkaat vuoden puna- ja valkoviineiksi. Tänä vuonna ehdokkaat olivat keskimäärin hieman viimevuotista kalliimpia, keskimääräinen pullohinta meni yli kahdenkymmen euron. Punaisissa finalistiehdokkaissa oli aavistus toistoa: Vina Pedrosa crianza oli ehdolla tänäkin vuonna, vuosikerta toki oli seuraava. Muina ehdokkaina olivat Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2009 ja NortonPrivada 2010. Valkoisella puolella pysyttiin tiukemmin vanhassa maailmassa, ehdolla oli klassinen alsacelainen riesling, Trimbach reserve 2010, Chablis Laroche 1er cru Vaudevey 2009 ja viimevuotiseen tapaan itävaltalainen viini, tällä kerralla riesling Bründmayer 2011.
Maistamassa oli yhdeksän viiniklubilaista, ja ensiksi maistettiin valkoisia puolisokkona.
Ensimmäisessä lasissa tuoksu oli hillitty, hennon omenainen,kostean kivinen.Osalle tuli siitä mieleen katkarapu. Suussa tämä viini oli melko hento, maistui voimakkasti mineraaliselle ja aavistuksen omenaiselle. Hedelmä-aromit olivat melko lailla taka-alalla. Hapot olivat todella raikkaat. Maku oli pitkähkö, mineraalisen villasukkainen. Vaatii ehdottomasti ruokaa kylkeen, vaikkapa niitä katkarapuja ? Hyvä viini, vaatii keskittymistä. Aukesi hetken lasissa oltuaan ja hieman lämmettyään anteliaammaksi.
Toinen viini oli vuoltu eri kivestä. Tuoksussa oli perikkaa, kukkaisuutta, hunajaa, aivan aavistus petrolia. Suussa viini on keskitäyteläinen, aavistuksen makea. Hapokkuus pitää kokonaisuuden raikkaana. Maku on keskipitkä, haipuvan hedelmäinen. Tämä, kuten mielestämme suurin osa jäännössokeria sisältävistä viineistä, hyötyisi ruuasta: Possua, tai vaihtoehtoisesti kalaa runsaalla kastikkeella vastapainoksi hapokkuudelle ja makeudelle. Tämä voisi periaatteessa toimia melko hyvin joulupöydässä, kenties.
Kolmas valkoinen oli väriltään vaalea. Tuoksu oli vahvasti sitruksinen ja hieman kukkaisa. Maku oli ennen kaikkea raikas. Greippiä, hieman raakaakin kivellistä hedelmää, sekä runsas mineraalisuus. Tämän viinin juttu oli raikkaus: Kuin kirkas jääkylmä vuoristopuro. Englannin sanaa 'crisp' on vaikea kääntää, mutta se kuvaa viiniä jo onomatopoeettisestikin. Tämä oli hienopiirteinen viini, jossa herkät aromit yhdistyivät erittäin raikkaaseen mutta tasapainoiseen rakenteeseen.
Ensimmäisenä punaisena tuli vastaan väriltään ohuin, läpikuultavan tiilenpunainen viini. Tuoksussaan oli mansikkaa, karhunvatukkaa ynnä muita punaisia puutarhamarjoja. Lisäksi tuoksussa tuntui yllättävänkin voimakas mausteisuus, joka toi viiniin moniulotteisuutta. Maku oli keskitäyteläinen, hapokas ja melko kevyttanniininen. Maussa tumman paahteisia nuotteja. Tasapainoisen raikas ja moniulotteinen viini, joka kestää voimakkaampiakin makuja.
Toisena oli täysin erilainen tapaus: Väriltään erittäin syvä purppura, lähes musta. Tuoksussa ylikypsiä, miltei hillomaisia marja-aromeja: Herukkaa, karhunvatukkaa. Lisänä tietty savuisuus, joka toi jo tuoksussa paksun vaikutelma. Maku allekirjoitti tämän: Erittäin täyteläinen, melko matalahappoinen ja hillomaisen marjainen. Isoa ja ilmeistä.
Viimeisenä viininä oli vain hieman edellistä intensiivisemmän värinen punkku. Tuoksussa erittäin selkeä vanilja, tumman hedelmäinen, mausteinen. Vanilja tuntuu jotenkin irraalisena tuoksussa, ja on sitä myös suussa. Hapokkuus on kohtalaisen hyvä, tanniinisuus kuitenkin korostettu. Hyötyi hapesta ja parani illan mittaan.
Sitten tulos: Valkoviineissä ensimmäisessä lasissa oli tietenkin Chablis, joka ei saanut kovinkaan suurta kannatusta. Tähän saattoi toki vaikutta se, että viini ei ollut saanut yhtään happea eikä sen seurana ollut ruokaa. Toisessa lasissa oli Trimbachin riesling, jota äänesti muutama klubilainen. Viimeisenä maistetun Bründmayerin rieslingin tasapainoisuus ja raikkaus ihastutti kaikkia, ja tämä saikin vahvimman kannatuksen vuoden valkkariksi. Meistä molemmat pitivät tätä ehdottomasti parhaana. Chablis:n puolustukseksi sanottakoon, että ainakin allekirjoittanut piti sitä ruokien kanssa maistettuna varsin hyvänä ja hienovaraisena viininä.
Punaisissa klubi oli jakautuneempi. Ensimmäisessä lasissa ollut Te Kairanga miellytti monia suhteellisen raikkaalla ja marjaisalla maullaan. Myös sen mausteisuutta kiiteltiin, ei ollut tyypillinen uuden maailman marjahyökypinot. Toisessa lasissa ollut Norton oli useimpien mielestä turhan tuhti, mutta sai tämäkin hajaäänen. Viimeisenä oli jäljellä Ribera del Dueron Pedrosa, joka taisi saada eniten lempiviini-ääniä. Melko täyteläinen, kuitenkin hapokkuuden ansiosta tasapainoisempi ja raikkaampi kuin Norton.
Kaiken kaikkiaan viinit olivat mielestämme tyypillisiä alueensa edustajia, ja ne erottuivat toisistaan puolisokkomaistossa helposti. Kaikki viinit olivat hyviä, toki myös melko tyyriitä. (Tätä ei tietenkään alkon kanssa asioidessaan voi välttää. ) Valistunut arvauksemme Berglund-Rintahuumojen valinnoiksi ovat ison markkinointibudjetin Itävalta ja aina niin ihastuttava Uusi-Seelanti. Eli Bründlmayer ja Te Kairanga (Alueensa suurimpia tuottajia tämäkin, yllättäen). Saa nähdä osuuko
-Heikki
-Heikki
Tunnisteet:
1er cru,
brundelmayer,
Bründlmayer,
chablis,
itävalta,
laroche,
Norton Privada,
Rieslin,
te kairanga,
Trimbach,
viinilehti,
vina pedrosa,
vuoden parhaat viinit,
vuoden punaviini,
vuoden valkoviini
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


