Winebridge: Ravintola, josta tahdoimme pitää

"Meidän tärkein teemamme on viini. Jos viikon viini on malbec, tarjoamme argentiinalaista ruokaa. Jos seuraavalla viikolla viini on primitivo, kokataan keittiössä sisilialaista, kuvailee Timo Jokinen." 

Lainaus on kevättalven Kohokohdat-jutusta, jossa Jokinen kuvaa heinäkuun lopussa avautuneen Winebridge-ravintolan ideaa. Kuulostaa hyvältä, joten kävimmekin ravintolassa jo vajaa viikko avaamisen jälkeen maistelemassa ruokia ja joitakin viinejä. 

Kevään jutun jälkeen ravintolan konsepti tuntuu muuttuneen, koska viinilista oli ainakin toistaiseksi varsin maantieteellisesti hajanainen eikä ainakaan meille yritetty salihenkilökunnan toimesta tarjota erityisesti jonkin tietyn alueen viinejä. Ruokalistaltakin löytyi niin italialaisia, saksalaisia ja rankalaisia kuin välimeren itäosiinkin paikantuvia annoksia: flammküchen, bruscetta, kananmaksa pekonilla ja karitsankare-couscous currykastikkeella eivät erityisesti fokusoi listaa tiettyyn  ruokakulttuuriin.

Päätimme maistella suuren osan listan alkuruuista, koska helteellä lämpimät ruuat eivät juuri houkuttaneet. Osa ruuista oli ok, osa varsin onnistuneita ja osa hivenen outoja. 

Alkuruokalistalta löytynyt Winebridgen salaatti oli hyvä, annoksessa oli pieniä tuoreita salaatinlehtiä ja hyvä kirpeä vinagretti. Oliivit salaatissa olisivat voineet olla maistuvampiakin, mutta toisaalta maukkaita kivettömiä oliiveja on kyllä vaikea löytää. 

Insalata Caprese olisi ollut pätevä, ellei siihen olisi käytetty kumimaista mozzarellaa, joka oli joka hieman ikääntynyttä tai vaihtoehtoisesti ei-niin-laadukasta alun perinkään.

Rapu-avocadoannos oli lähes loistava. Koska Suomesta ei saa tuoreita tiikerirapuja, oli annokseen tuotu makua kermaisella avocadomoussella ja tulisenmakealla paholaisenhillolla. Annos oli koottu rapeiden filolevyjen väliin, mikä toi miellyttävää tekstuuria. 

Tonnikalalla täytetty tomaatti oli hieman erilainen kuin odotimme: Raaka tomaatti oli täytetty susheista tuttulla tunamayo-henkisellä massalla, kun odotus oli ehken italialaishenkinen. Toki listan englanninkielinen "tomato filled with tuna mousse" olisi paljastanut annoksen luonteen jos olisi ajatellut asiaa.  Joka tapauksessa annos toimi yllättävän hyvin etenkin näin kuumalla kelillä, eli tässä pisteet innovatiivisuudesta. 

Bruschettat olivat muuten hyvät, mutta jostain syystä näidenkin päälle oli läväytetty levyt sitä kumista mozzarellaa. Anjovis-tomaattibruschetta olisi ollut varsin hyvä ilmankin. Less is more! Viimeinen lause pätee myös oliiveihin: Hyvät oliivit ovat hyviä sellaisenaan ja niiden marinoiminen gorgonzolalla oli melko erikoinen ratkaisu. Samoin antipastolautaselta löytynyt "marinoitu" grana padano oli outo ratkaisu: Olemme tottuneet ajattelemaan, että hyvä juusto -etenkin kypsytetty- on herkku sellaisenaan eikä sen kanssa kannata kikkailla. Muutoin antipastolautanen oli varsin standardi: Artisokat ja aurinkokuivatut tomaatit purkista, perusmakkarat ja kinkut. Ei suurta efforttia.

Mielestämme ruokalistassa oli potentiaalia, mutta kenties juuston- ja juustollamarinointiin kulunut henkilökuntakulu olisi kannattanut panostaa laadukkaisiin raaka-aineisiin? Euroopassa reissatessamme parhaimmat alkuruuat  ovat olleet varsin yksinkertaisia ja konstailemattomia, mutta parhaita kokemuksia ovat yhdistäneet tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet.

Viinilista oli melko laaja, vaikkakin ravintolan nettisivuilla mainittu "kaupungin laajin viinilista" saattaa olla hienoista liioittelua. (tämän suhteen suosittelemme käyntiä vaikkapa Tuulensuussa...) Etenkin uuden maailman viinit olivat lähes kaikki massatuottajien viinejä eivätkä juuri innostaneet. Eurooppalaisissa viineissä oli sekä suurten tuottajien mainstream-viinejä että joitakin pienempien tuottajien pulloja. Tuoreessa kohokohdat-julkaisussa kerrotaan että viinejä saa vaikkapa 4 cl annoksina, valitettavasti listalla laseittain tarjottavat viinit olivat pääosin melko tuttuja tapauksia. Emme toki tulleet kysyneeksi josko jotakin muuta olisi laseittain saanut. Toki ravintolan kannalta on ymmärrettävää että satasen pulloa ei viitsi avata siksi, että ravintolan ainoat asiakkaat haluavat maistaa sitä puoli lasillista. 

Muutoinkin ravintolan konseptin avaaminen ja viinien myyminen jäi salihenkilökunnalta melko vähiin. Olemme tunnetusti pelottavan helppoja asiakkaita, joille voi helposti myydä lähes mitä vain jos tekee sen innostuneesti ja osaavasti. Tämä innostuneisuus jäi puuttumaan, joten päädyimme valitsemaan viinimme listalta itse. Salihenkilökunnan kannattaisi ottaa vähän etukenoa ja innostua asiastaan, niin asiakaskin on helpompi saada syttymään viineistä.

Kokonaisuus jätti siis ainakin näin pian avaamisen jälkeen toivomisen varaa. Se, että listalla on "viinejä joka puolelta maailmaa" ei mielestämme pidä olla itsetarkoitus jos tähän päästään Fairview:lla. Ruuissa oli myös hiomisen varaa, mutta toki asiaan saattaa vaikuttaa se että söimme epäortodoksisesti pelkkiä alkuruokia. Antipastolautanen ja mozzarella ovat kuitenkin aiemminkin toimineet hyvin indikaattoreina ravintolan suhtautumisesta raaka-aineisiin. 

Toivomme, että ravintola kehittyy positiiviseen suuntaan. Nettisivujen mukaan elokuun puolivälissä alkavat perjantaiset teemaillat, joten kenties näissä päästään lähemmäs sitä "ruokaa viinin mukaan"-filosofiaa. Täytynee käydä vielä kokeilemassa!

Deli 1909&Wine Bar:laatuviinejä rennolla otteella

Tästä paikasta meidän on ollut tarkoitus kirjoittaa jo vaikka kuinka kauan, mutta emmepä ole saaneet aikaiseksi. Toisaalta, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Deli 1909 & Winebar on osa tamperelaista Gastropub-ketjua, jonka muita paikkoja ovat mm. laajasta juomavalikoimastaan tunnettu Tuulensuu, sherryn ja siiderin ystäviä ilahduttava Inez, Burger bar Bull ja laadukas lähiöbaari Gastropub Kaleva. (Näistä viimeinen on oma lähikuppilamme, jossa henkilökunta tietää että 4-vuotias tyttömme haluaa omenamehunsa vedellä laimennettuna ja paljon jäitä...) Lappalaisten Gastropub-ketjua on kiittäminen tamperelaisen juomakulttuurin hivuttamisesta kohti laatua ja monipuolisuutta.

Deli 1909 on ketjun uusin paikka lähes Keskustorin laidalla Puutarhakadulla. Ravintola saa nimensä vuodesta, jolloin valmistui Pantin talo jossa ravintola sijaitsee. Kyseisessä liiketilassa toimi omassa nuoruudessamme kahvila Valo, joka oli hivenen boheemi ja ennen kaikkea rento kahvila-baari, jossa vietimme lukioiässä lukuisia iltoja. Deli 1909 onnistuu säilyttämään jotain tuosta rentoudesta tuoden samalla juoma- ja ruokatuotteet 2010-luvulle.

Meille ravintolan vetonaula ovat ehdottomasti sen mielenkiintoiset ja vaihtuvat viinit, joista suuri osa on Gastropub-ketjun omistajien omatuontia. Täältä löytyy siis viinejä, joita ei muualta Suomesta ole saatavissa. Skaala on laaja painottuen eurooppalaisiin viineihin. Naturaaliviinit ovat hyvin edustettuina, mutta valikoima ei ole kuitenkaan fundamentaalisesti tarkoitushakuisesti "erikoinen" vaan kaikessa tunnutaan menevän maku ja laatu edellä. Myös perinteisemmän makupaletin omaaville löytyy varmasti sopivia viinejä, ja tiskin takaa löytyy varmasti apua valintaan. (Usein viinejä kaataa Kirsi Seppänen, josta teimme juttua jo pari vuotta sittten.) Deli 1909:ssä viinilista ei todellakaan ole viinitukkurin sanelemaa tasapaksua standardia, vaan jokainen tuote tuntuu olevan valittu tarkkaan maistellen. Laseittain kaadettavat viinit vaihtuvat jatkuvasti, joten uutta maistettavaa löytyy aina vaikka vierailisi useamman kerran viikossa. Coravinin ansiosta myös arvokkaampia viinejä voi saada laseittain.

Ravintolan nimi kertoo ruokalistasta: Delistä saa tilata tiskistä "delilaudalle" juustoja, marinoituja ja pikkelöityjä kasviksia sekä leikkeleitä, jotka sopivat viinien kanssa nautittaviksi. Ruokalista on hiljattain laajentunut ja nykyisin siltä löytyy myös paahdettuja perunarieskoja eri täytteillä, crostineja,  uuniperunoita täytteineen, salaatteja sekä muutama pataruokakin.

Ravintolan miljöö on vanhan talon historiaa kunnioittava, hieman hämyinen ja lämmin. Etenkin talvella ja syksyn kosteilla keleissä sisään astuessa tulee miellyttävän kotoinen ja lämmin fiilis, joka saa kiireen keskellä levähtämään ja rentoutumaan hetken hyvään viiniin uppoutuen. Paikka toimii meillä useinloistavana levähdyskeitaana perjantai-iltapäivän ostosreissun jälkeen tai keskellä. Täältä on hyvä aloittaa viikonloppu. Ja kesällä Delin terassi vanhan talon sisäpihalla on yksi Tampereen parhaista paikoista viivähtää: Hiljainen, pöytävalinnasta riippuen aurinkoinen tai viileän varjoisa.

Lopuksi mainittakoon vielä Deli 1909:n avoimet viinitastingit torstaisin. Klo 17-18 järjestettäviin tastingeihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, joten voit vain kävellä paikalle, maksaa parin kympin osallistumismaksun ja maistella tietyn teeman viinejä ohjatusti. Maaliskuun aiheina ovat kuohuviinit, Sauvignon blanc Loire vs. Marlborough ja viimeisenä Finnviini. Näistä ainakin Finnviini-tasting kiinnostaa meitä kovasti.

Deli on mielestämme palvelus tamperelaisille viininystäville, sillä se on mielestämme edelleen kaupungin ainoa todellinen viinibaari, jossa voi nauttia huolella valittuja ja ammattitaidolla tarjoiltuja viinejä ilman pönötystä. Tampereella vieraileville tämä on ehdoton suosituksemme illanaloitus (ja/tai lopetus)paikaksi.

Kiitokset vielä lopuksi Lappalaisille siitä, mitä he ovat tamperelaiselle juomakulttuurille tehneet. Ilman Gastropubeja olisimme jääneet paitsi paljosta.

Barcelonan gastronomiset ja viinilliset tärpit

Teimme 2 viikon reissun Kataloniaan, ja matkalle osui monta herkullista viinikauppaa, ravintolaa, baaria ja kauppahallia. Barcelonassa on ruuan ja viinin ystävälle varmaan satoja kiinnostavia kohteita, mutta seuraavassa muutamia.

Olimme vuokranneet asunnon Poble Secin aluuelta Avenida Paral-lelin varrelta. Alueesta on vuoden verran kuiskittu, että sinne on noussut valtavasti kiinnostavia ruokapaikkoja. Tieto piti paikkansa! Aivan läheltä löytyi kymmeniä pintxo-ravintoloita, oivallinen viinibaari, kahviloita ja kauppahalli. Ja tietysti myös valtavasti puistoa kaksivuotiaallemme vain parin sadan metrin päässä alkavalta Montjuicin alueelta.

Tapas- ja pintxoravintolat olivat keskittyneet Carrer Blai:lle. Monet näistä oli nimetty yksinkertaisesti numeron mukaan, ja paras näistä oli mielestämme Blai 9. Pintxot olivat tuoreita, näyttäviä, innovatiivisia ja maukkaita. Plussaa tämä paikka sai siitäkin, että valtaosaa pitxoista ei oltu kasattu leivälle kuten yleensä, joten niitä jaksoi maistella useampia. Hinnat olivat 1-1,5 e kappale.

Monissa espanjalaisissa ravintoloissa viinivalikoima on suppeansorttinen, tarjolla on yleensä pari valkoista ja pari punaista vaihtoehtoa sekä cavaa. Toista maata oli kuitenkin Els Sortidors del Parlamet Carrer Parlamentilla, joka alkaa Paral-lelin ja Blain kulmauksesta. Listalta löytyi valikoima simppeleitä ruokia ja oivallinen lista sekä espanjalaisia että muun maailman viinejä ja paikallisia oluita. Raflaan voi mennä hyvin joko lasille tai aterialle.

Muutaman askeleen päästä edellisestä löytyykin sitten Sant Antonin kauppahalli, jonka remontti valmistuu lopullisesti ensi vuonna. Tällä hetkellä halli on evakkotiloissa Ronda de Sant Antonin varrella, mutta kala- liha- kasvis- gourmetsäilyke- ja juustokauppiaita oli lähes sata. Ja erotuksen Boquerian hallista suurin osa asiakkaista oli paikallisia, joten meininki oli aitoa.

Jokaisen viiniharrastajan mekka Barcelonassa on Vila Viniteca Riberan alueella lähellä pääpostia. Valikoima on espanjalaisista viineistä kiinnostuneelle taivaallinen, eivätkä hinnat todellakaan ole pilvissä. Esimerkiksi monien hehkuttamia Tondonian vanhempia vuosikertoja löytyy parinkympin pullohinnalla.