Montsant: Isoveli kainalossa

Montsant on kohtalaisen tuore espanjalainen laatuluokitusalue: Tämä tunnetumpaa DOCa Prioratia ympäröivä alue erotettiin DO Tarragonasta omaksi alueekseen vasta vuonna 2001. Alue sai alkunsa, kun osa Prioratin tuottajista halusi valmistaa raikkaampia ja "suuria" prioratilaisia helpommin lähestyttäviä viinejä. Yksi ensimmäisistä ja DO-statuksen kannalta oleellisista tuottajista on kuuluisien Mas Martinetin omistajasukuun kuuluvan Sara Perezin ja Mogadorin René Barbier nuoremman perustama Venus la Universal: Nimekäs tuottajapariskunta sai ajettua asiaansa tehokkaasti ja DO montsant tuli perustettua.

Montsantin viinihistoria ei kuitenkaan alkanut tästä, vaan alueella on tuotettu viiniä vuosisatoja. Itse asiassa Montsantin viininviljely on Prioratia tukevammin kiinni historiassaan. Molemmilla alueilla viljeltiin runsaasti viiniä 1800-luvulla, jolloin alueen viinejä käytettiin runsain mitoin mm. rhonelaisten viinien tukena etenkin heikompina vuosina. Viinikirva saapui alueelle suhteellisen myöhään 1800-luvun lopulla, ja sillä oli tuhoisat vaikutukset Prioratissa: Alueen karu maaperä ei mahdollista juuri muuta maataloutta kuin viinin- ja oliivinviljelyn ja toisen näistä pudotessa pelistä alkoi alueen tyhjeneminen. Samalla kun väki muutti Prioratin karuilta kukkuloilta Barcelonaan ja muihin suuriin kaupunkeihin työn perässä, säilyivät viljavamman Montsantin kylät asuttuina vaikka nekin toki kärsivät viinitarhojen tuhosta ja menettivät väestöään.

Montsantin massiivi

Montsantissa viininviljely elpyi pian varttamistekniikan keksimisen jälkeen, kun taas Prioratin tyhjentyneet kylät pysyivät hiljaisina aina 1900-luvun loppupuolelle, jolloin alueen viininviljely elvytettiin "viisikon" toimesta. Tämän huomaa vaikkapa siitä, että Prioratin kuuluisimmat tuottajat Clos Mogador, Clos del Obac ja Mas Martinet on kaikki perustettu 1970-luvulla, kun taas montsantin kuuluisimmat tuottajat ovat yli sata vuotta vanhoja ko-operatiiveja. Huomattavaa on sekin, että tämä Prioratin viininviljelyn modernisoinut ja elvyttänyt viisikko ei ollut paikallisia, vaan kyseessä oli kansainvälinen seurue joka oli huomannut alueen viininviljelypotentiaalin. Siten Prioratin nykyinen tyyli on syntynyt kansainvälisille markkinoille, ei niinkään paikallisesta perinteestä.

Tämä myös varmasti selittää osaltaan Prioratin asemaa yhtenä Espanjan arvostetuimmista alueista: Sen viinit tehtiin suuriksi ja voimakkaiksi, eli juuri sellaisiksi jotka erottuvat viinitastingeissa ja kilpailussa joukosta ja jäävät mieleen. Tällaiset korkea-alkoholiset, runsaasti tammetut ja hedelmäiset viinit ovat toki omiaan säväyttämään 30 maistetun viinin jälkeen, mutta niiden yhdistettävyys aterialla voi tuottaa vaikeuksia. Samaan aikaan Montsantin vaatimattomammat, perinteisesti paikalliseen kulutukseen ja ruokajuomaksi tuotetut viinit eivät aina säväytä pitkässä tastingissa, mutta paritettuna alueen ruuille ne voivat olla kovia tekijöitä.

Montsantin päärypäleet ovat samat kuin Prioratissa: Garnacha on viljellyin, carineña tulee kakkosena ja näiden perässä joukko kansainvälisiä lajikkeita, lähinnä syrah:ta, CS:a ja merlot:a. Valkoviinejä tuotetaan myös, joskin toki selvästi punaisia vähemmän. Rypäleinä näissä käytetään eniten garnacha blancaa, mutta myös macabeo/viuraa, pedro ximenesiä ja osin myös punaisia rypäleitä ilman kuorikontaktia.

Montsantin alue on selvästi Prioratia epäyhtenäisempi mikroilmastoiltaan ja maaperiltään. Aluetta onkin nyttemmin jaettu eri ala-alueisiin, joista on tunnistettu kuusi toisistaan poikkeavaa tuotantoaluetta:

Ala-alue Capcanesin ja Marcan kylien ympärillä Ebro-joen suuntaan avautuvalla tasangolla on Montsantin kuuminta seutua, jossa maaperä on osin llicorella-liusketta, mutta myös savi- ja lössimaata sekä kalkkikiveä. Serra de Llaberian vuoristo suojaa tarhoja välimereltä tulevalta kosteudelta ja tuulilta. Ala-alueella on tarhahehtaareja 845, kun koko Montsantissa niitä on 1912. Tunnetuin tuottaja tällä alueella on Celler del Capcanes, jonka tuottajat viljelevät satoja hehtaareja.

Tästä länteen sijaitsevat El Molarin ja Masroigin kylien tarhat (623 ha), jotka sijaitsevat edellämainitulta tasangolta nousevilla kukkuloilla lähempänä Prioratin alueen rajoja. Maaperä on suurelta osin punaista savimaata. Näiden lähempänä Ebro-jokea sijaitsevien alueiden ilmastoon vaikuttavat jokilaaksoa pitkin välimereltä puhaltavat tuulet edellämainittua aluetta voimakkaammin. Merkittävin tuottaja alueella on vanha Masroigin ko-operatiivi, joka tuottaa laadukkaita ja hinnaltaan varsin järkeviä viinejä.

Suoraan Masroigista pohjoiseen sijaitsee La Figueran kylä, johon pääseminen ei kuitenkaan ole aivan suoraviivaista: Sijainti lähes 600 metrin korkeudessa takaa sen, että nousu kylään vaatii melkoista zigzag-mutkittelua (jossa 1,2 litrainen VW Polo joutuu koville). La Figueraa ympäröivät tarhat ovat kalkkikiveä, jossa garnacha tinta tuottaa raikkaita ja aromaattisia viinejä, joiden hapokkuus on korkeasta sijainnista johtuen omaa luokkaansa: keskimääräisen lämpötilan (13,4 C) perusteella La Figuera on Montsantin viilein alue.

Jyrkkä vuorenrinne Figuerasta kohti
Vilella Baixaa

Toinen korkealla sijaitseva kylä on Cornudella alueen koilliskulmassa. Tämän kylän tarhat sijaitsevat osin Montsantin massiivin huipulla jopa kilometrin korkeudessa. Tarhojen maaperä vaihtelee liuskeesta kalkkikiveen, seassa on kivikkoisia tarhoja. Lämpötilat aavistuksen Figueraa korkeampia ja sadetta saadaan enemmän.

Falsetin kylän ympäristössä saadaan edeltäviä alueita enemmän sadetta (650 mm vuodessa verrattuna Fiqueran 359 mm). Alue on toisaalta myös lämmin, ja sadonkorjuu alkaakin tyypillisesti muita alueita aiemmin. Maaperä Falsetin ympäristössä on pääasiassa hiekkainen, tuottajia on runsaasti ja pääasiallinen rypäle on garnacha.

Falsetin ko-operatiivi on Cesar Martinellin
tunnistettavaa arkkitehtuuria

Viimeinen ja pienin alue sijaitsee Pradell de Teixetan ympärillä Mont Pradelin meren puolella. Tarhat sijaitsevat jyrkillä rinteillä, ja niiden maaperä on samaa Panal-tyyppiä jota löytyy myös Terra Altasta: Kalkkipitoista fossiilista hiekkaa entisestä merenpohjasta. Meren läheisyyden vuoksi Pradellin alue on viileämpi ja sateisempi kuin muu Montsant. Vaikeahkojen viljelyolosuhteiden vuoksi tarhahehtaareja on vain parikymmentä ja tuottajia yksi ainoa.

Mitä Montsantin viinejä sitten kannattaisi maistaa? Alkon sivuilta haku "montsant" tuottaa 7 viiniä, joista 6 on kuivia punaviinejä ja yksi väkevöity punkku (Capcanesin Pansal de Calas, joka on kevyesti makea, mausteinen viini, jokata olemme maistaneet vuosia sitten Falsetin Celler de l'Aspicissa paritettuna maksapateelle. Vahva suositus tälle.). Toinen tunnettu viini on Capcanesin Peraj Petita, ko-operatiivin kosher-sarjan tuote. Lisäksi löytyy Masroigin Sola Fred tinto, jota alko kehtaa myydä lähes 17 eurolla (viinin kuluttajahinta on Espanjassa 4-5 euroa).

Jos sitten lähtee paikan päälle maistelemaan tai tilaa viinejä nettikaupoista, alkaa valikoima muuttua kiinnostavammaksi. Ensinnäkin vahva suositus alussakin mainitulle Venus la Universalille, jonka Dido-sarja on oivallinen sekä punaisena (Falsetin garnachaa), valkoisena että etenkin runsaana ja kypsytettävänä roséna. Venus-sarjan viinit ovat hieman hintavampia, mutta etenkin Venus la Fiquera on kerrassaan upea, kukkainen ja hienostunut garnacha.

Venus la Universalin kellari, jossa hyllyllä
näkyy demijohn-pulloja joissa kypsyy
uusin viinikokeilu

Toinen suositeltava tuottaja on Vinyes Domenech, joka omistaa vanhoja tarhoja Capcanesin ympäristössä. Tarhoja viljellään luomumenetelmin, ja myös viininvalmistustilat on suunniteltu mahdollisimman energiatehokkaiksi. Tilan tunnetuin viini lienee Teixar, joka on valmistettu garnacha peluda- rypäleestä. Tämä "karvalehtinen" garnacha tuottaa tummamarjaisen, mausteisen ja lääkeyrttisen viinin joka on  rakenteeltaan runsas, ensin pyöreähkö mutta jälkimakua kohti rakeutuva viini, jossa lämmittävän korkea alkoholipitoisuus pysyy hyvin muun kokonaisuuden raameissa. Teixar on talvi-iltojen viini, ja jos kaipaa jotain raikkaampaa kannattaa tutustua àmforaan, joka on saviamforassa käynyt ja kypsynyt puhdas garnacha, johon ei ole lisätty sulfiittia. Viini on edellistä hieman kevyempi ja punaisemman marjainen, suussa yrttinen mutta raikas. Viinissä on jäntevyyttä, jonka ansiosta se toimii hyvin yleisruokaviininä. Sulfiitittomuudesta huolimatta viini on täysin puhdas eikä siinä ole aavistustakaan brettasta tai volatiliteetista. Valkoisista olemme maistaneet Ritaa, jolle myös yläpeukku. 

Myös Celler de Capcanesin viinejä voi varauksetta suositella, ja niitä löytyy melkoinen arsenaali hyvin edullisesta varsin arvokkaisiin. Jos täytyy mainita yksi, suosittelisimme vahvasta vanhojen köynnösten garnachasta tehtyä Cabridaa, joka on intensiivinen, punamarjainen ja kukkaisen aromaattinen viini, jonka tuoksua höystävät välimerelliset yrtit. Viini on varsin täyteläinen ja runsas, siinä on sekä alkoholin että glyseriinin tuomaa makeutta jonka vastapainona jykevät tanniinit ja raikastava hapokkuus. Iso viini, joka ei kavahda hieman hiillosta saaneitakaan ruokia.

Vi d'Ámfora vierellään garnacha blanca Porrerasta
Prioratin puolelta. Herkullisia molemmat

Vähemmän tunnettu tuottaja on Orto Vins, joka on Alvaro Palacioksen entisen enologin Joan Asensin projekti. Maistoimme tämän Maisroigissa sijaitsevan tuottajan viinejä laajalti, ja vaikka punaiset olivat erittäin hyviä nekin, nousuvat valkoiset, garnacha blancasta valmistetut viinit tähdiksi. Etenkin Blanc d'Orto Brisat, joka on kuorikontaktia saanut, hieman vanhaa tynnyriä nähnyt ja sakoista runsautta imenyt viini oli tuoksultaan omenainen, vahamainen ja sitruksenkuorinen. Suussa runsas mutta hapokkuuden ansiosta freesi, upean moniulotteinen viini erityisesti ruokapöytään.

Mainittakoon vielä Celler Laurona, joka tuottaa laadukkaita, runsaan hedelmäisiä ja hyvärakenteisia viinejä Falsetin alueen garnachasta käyttäen kansainvälisiä tukilajikkeita. Viinit ovat enemmän modernin tyylisiä, runsaan marjaisia ja kohtalaisen voimallisesti tammitettuja mutta silti tasapainoisia. Hinta-laatusuhde on näissä erinomainen, joten kannattaa kokeilla jos jossain törmää.

Viimeisenä vielä Ficaria vins Figuerasta. Maistamamme Cerverola 2013 oli hyvin upea garnacha-ilmiasu, täysin erilainen kuin alavampien ja lämpimämpien seutujen viinit. Vuosituotanto on 500 pulloa, mutta ainakin vuosikertaa 2014 on netitse saatavilla. Suosittelemme!

Kokonaisuudessaan Montsantin alue on selkeästi kasvanut pois Prioratin varjosta, jos se nyt todellisuudessa siellä on koskaan ollutkaan: Kansainvälinen näkyvyys ja tunnettuus on edellä kuvatuista

Reissuvinkit Lissaboniin ja Sintraan

Kävimme kevätreissussa Portugalissa, tarkemmin sanottuna Lissabonissa ja läheisessä Sintran kaupungissa. Reissu opetti paljon uutta Portugalin viineistä ja ruokakulttuurista ja oli tervetullut aurinkoinen tauko Suomen hitaasti  etenevässä keväässä. Reissu venähti aiottua pidemmäksi, kun lauantai-illan paluulento peruuntui viime hetkellä lakon vuoksi ja paluu siirtyi tiistaille. Alkuun harmitti, mutta päätimme ottaa jatkopäivistä kaiken irti kun muutakaan emme voineet. Seuraavassa jutussa vinkkimme Sintraan ja Lissaboniin suutaaville ruuan ja viinin ystäville.

Vietimme siis ensin 6 päivää pienessä Sintran kaupungissa noin 40 km Lissabonin länsipuolella. Koko kaupungin vanha keskusta on unescon maailmanperintökohde, ja kaupungin liepeillä on lukuisia upeita palatseja puutarhoineen. Nämä ovat aikaan olleet kuninkaallisten ja aatelisten 'kesämökkejä' joille on paettu Lissabonin tukahduttavaa hellettä. Niistä kuuluisin, Penan palatsi sijaitsee korkealla vuorella Sintran kaupungin ja meren välissä, missä Atlantilta puhaltelevat tuulet tarjoavat kesäisin viilennystä. Näin keväällä tuuli oli lähinnä miinus, mutta näköalat rannikon suuntaan olivat kyllä upeat.

Sintrasta löytyy siis nähtävyyksiä enemmän kuin laki sallii. Näiden katselu ei kuitenkaan ollut meille ykkösprioriteetti, vaan reissun paras anti löytyi ravintoloista ja viinibaareista. Yleisesti ottaen voisimme sanoa, että kannattaa suosia ravintoloita joissa tarjotaan simppeleitä ja perinteisiä annoksia: Parhaat syömämme ruuat olivat juuri tällaisia, kun taas osa modernimpaa kosketusta ja fuusiokeittiötä  hakeneista ravintoloista oli lieviä pettymyksiä. Eivät nämäkään huonoja olleet, mutta etenkin kalan ja merenelävien suhteen Portugalin rannikolla on niin paljon tarjota että kikkailu on tarpeetonta.

Sintrassa ehkäpä parhaat annokset söimme ravintola Metamorphosiksessa. Ravintola sijaitsee aivan Sintran rautatieasemaa vastapäätä raiteiden toisella puolella, joten jos saavut kaupunkiin päiväretkelle junalla on tämä varsin kätevästi saavutettavissa. Annoksista ehdoton suositus mustekala-annokselle: Täydellisesti grillattu mustekala, vähän perunaa ja kasviksia sekä oliiviöljyä ja lasi viileää vinho verdeä. That's all you need. Yksi parhaista annoksista koko reissussa.

Toinen vinkki Sintraan on ravintola Incomum by Luis Santos, joka sijaitsee myös aivan lähellä rautatieasemaa. Ruoka tässä ravintolassa oli hyvää joskaan ei erityistä. Suositus tulee viinilistan perusteella: Täältä saa todella mielenkiintoisia viinejä, joista henkilökunta osaa kertoa asiantuntevasti. Ravintolan vieressä on viinibaari, jonka listalta löytyy yli sata laseittain tarjoiltavaa viiniä kohtuullisesti hinnoiteltuna. Kyseiseltä listalta löytyy muun muassa miltei legendaarinen Viuva Gomezin punainen Colares.Valitettavasti laseittain tarjoillaan vain nuorta vuosikertaa -69, parempaan ikään ehtinyt -38 myydään vain pulloittain.

Jos suuntaat Sintraan päiväretkelle Lissabonista (junalla 40 min), suosittelemme ateriaa metamorphosiksessa ja tämän päälle viininmaistelua Incomumin baarissa. Ja kyllä niillä palatseillakin kannattaa käydä...

Lissabonista löytyykin sitten luonnollisesti ravintoloita vaikka millä mitoin. Kävimme Lissabonissa Sintrasta käsin parina päivänä, ja lisäksi jouduimme odottelemaan lentoamme kaupungissa 3 päivää. Osuimme näiden päivien muutamaan suosituksen arvoiseen paikkaan.

Nopea läpileikkaus portugalilaisista viineistä syntyi Lisbon Wineryssä Bairro Altossa. Viinibaari tarjoaa viinitastingeja, joihin sisältyy myös tutustuminen portugalilaisiin juustoihin ja leikkeleisiin. 5 viinin tastingin hinta 60 e on kalliihko, mutta saimme tuplattua maistettujen viinien määrän pyytämällä kaatamaan molemmille eri viinit. Juomat, viinialueet, juustot ja leikkeleet sekä oliiviöljyt esiteltiin asiantuntevasti ja parin tunnin tasting on helppo tapa aloittaa tutustuminen portugalilaisiin viineihin.

Lounaspaikkavinkkinä heitämme Ribeiran kauppahallin Cais de Sodren aseman kupeessa. Kauppahallin keskellä on suuri alue pöytiä, joihin saa kantaa annoksia seinustalla sijaitsevista ravintoloista. Vilisevässä hallissa on tunnelmaa ja ravintoloita löytyy joka makuun. Suosittelemme hallin pöytien sijaan hakeutumista sivukäytävälle, josta löytyy paikkoja ravintoloiden tiskiltä. Ainakin nyt pariin kertaan vieraillessamme tämä sivukäytävä oli rauhallisempi ja tiskillä syödessä oli mukava seurata keittiön kiirettä. Ja helppo tilata lisää ruokia tai juomia.

Kauppahallin läheltä löytyy myös mielenkiintoinen viinibaari The Wine Cellar, joka sijaitsee R. Sao Paulolla pari korttelia Ribeiran hallista ylöspäin. Kävimme täällä kerran lasillisella, ja henkilökunta oli asiantuntevaa ja palvelu luontevaa. Listalata löytyi useampi sata viiniä, ja coravinin ansiosta kaikkia sai laseittain. Baarista saa myös ruokaa, ja toista kertaa yrittäessämme paikka oli lounsaikaan tupaten täynnä.

Hyvä ruokapaikka löytyi Rua Santa Martalta. Sabor a Lisboa on pieni intiimi paikka, jonka listalta löytyi hyviä jaettavia annoksia sekä muutama varsinainen pääruoka-annos. Hyvä palvelu, hyvä fiilis ja loistavat maut. Sopii hyvin isommalle seurueelle, jolloin voi tilata koko jaettavien annosten listan pöytään maisteltavaksi.

Honorato on portugilainen burgerketju, joka tarjoaa artesaaniburgereita ja giniä. Burgerit olivat hyviä ja erityistä plussaa siitä, että kaikki burgerit sai tilata joko isona tai pienenä. Me kävimme muutamaan kertaa Santa Martan alueella sijaitsevassa mestassa, koska hotellimme oli siinä vieressä. Gin-pohjaiset drinkit joita ravintola tarjosi burgereiden kanssa olivat todella hyviä ja heidän ginivalikoimansa oli pienen kirjan kokoinen. Jos siis kaipaat reissussa hyvää G&T:tä niin suosittelemme tätä paikka lämpimästi.

Viinituliaset kannattaa ostaa Garraffeira Nationalista, josta löytyy käsittämätön valikoima portugalilaisia viinejä. Kaikki tuotteet löytyvät myös liikkeen nettisivuilta, joten tuliaisjuomansa voi halutessaan valita rauhassa jo etukäteen. Liikkeitä on Lissabonissa kolme, suurin näistä Rua Santa Justalla aivan Baixan ytimessä.

Tässä siis joitakin vinkkejä Lissaboniin ja Sintraan reissaaville. Portugalin viineistä sanottakoon, että etenkin pohjoisen ja Keski-Portugalin rannikkoseudun valkoviinit yllättivät erittäin positiivisesti. Viineistä kuitenkin jatkossa lisää.

Sisilialainen ruokakulttuuri tarjoaa todellisia elämyksiä kulinaristille!

Olemme pitäneet aina Italialaisesta ruuasta, mutta taannoisella matkalla ihastuimme korviamme myöten Sisialaiseen ruokakulttuuriin tai ainakin siihen pieneen osaan mitä siitä koimme. Matkaoppaana yhtenä päivänä Catanian toreille ja ruokakauppoihin oli Tampereen parhaan ruokakaupan -Culinaria Keittiöelämää- omistaja miehensä kanssa.

Olimme sopineet treffit catanian torille aamulla,  ja sieltä aloitimmekin koko päivän kestävän seikkailun Catanian toreilla ja ruokaputiikeissa. Aloitimme päivän kiertelemällä pescateria-torilla ihaillen hedelmä-ja vihanneskojujen tarjontaa. Elokuussa sesongissa olivat persikat, viikunat, tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat (myös kesäkurpitsan kukat). Tässä kohtaa iski kateus Sisilian loppukesän sadon runsautta kohtan ja esiahdistus tulevaa talvea ajatellessa.

Valtaosaa tuotteista löytyy tuontitavarana myös Suomesta, mutta monet hedelmät poimitaan vientin raakoina koska ne eivät kypsänä kestä kuljetusta: Persikat esimerkiksi maistuivat tuolla aivan erilaiselta kuin Suomessa.

Kävimme myös vierailemassa oppaamme luottopähkinäkauppiaan luona, missä saimme maistaa niin  erilaisia tuoreita pähkinöitä kuin heidän auringossakuivattuja tomaattejaankin. Samalla saimme tietenkin reseptejä eri tuotteille kaupan päälle. Pistaasipähkinä oli selvästi Sisilian juttu, sitä oli lähes joka ruuassa. Ehkä oudoimpia olivat pistaasilla täytetyt makkarasuolet, jotka oli vielä leivitetty pistaasipähkinöissä.

Kalatorit olivat Cataniassa myös todella huikeat ja näkemisen arvoiset. Voisin veikata, että vastaavanlaiset torikojut eivät menisi Eviralle läpi Suomessa. Nyt sesongissa näyttivät olevan ainakin sinisimpukat, joita oli kaikkialla tarjolla edulliseen 3€/kg hintaan. Helle oli vierailupäivänä aikamoinen ja raikas Seltz (soodavettä, limeä ja tarvittaessa suolaa) sillanalusbaarissa nauttina virkisti mukavasti. Kävimme kierroksen päätteeksi vielä lounaalla Mm!!...-nimisessä trattoriassa, jossa ruoka oli todella herkullista. Maistelimme ainakin mustekalaa caponatan kanssa, merenelävistä tehtyä carpacciota, pasta vongolea ja kokoisena grillattua kalaa. Kaikki todella herkullisia. Paikalla on vieressä myös oma viinikauppa, josta kävimme valitsemassa lounaan juomat. 2 loistavaa etnan valkkaria ja yhden roseen, joista saimme otettua loput kotiin. Suosittelemme pöytävarausta sekä lounaalla että illallisella.

Ensimmäisen caponatamme nautimme siis Mm!!...:ssa, mutta saimme useita loistoversioita myös myöhemmin reissullamme. Joka ravintolalla tuntui olevan hieman erilainen versio tästä sisilialaisesta munakoiso-tomaattiruuasta, mutta kaikki toimivat upeasti. Useimmat versiot olivat kuitenkin hieman makeahkoja, sillä niihin oli lisätty rusinoita. Monissa oli myös pinjansieminiä, jotka sopivat pataan oivalisesti. Osassa oli kapriksia, osassa oliiveja ja osassa molempia. Yrttimausteet vaihtelivat basilikasta persijaan. Aiemmin kotona valmistamaamme nähden uusi juttu olivat kuitenkin rusinat, jotka tulevat jatkossa kuulumaan omaankin reseptiimme.

Sekä caponatasta että monien ruokien pistaasista tulivat mieleen Pohjois-Afrikkalaiset ja Lähi-Idän vaikutteet. Vielä selvemmin tämä nousi mieleen syötyämme kania, jonka makeahko liemi olisi mainiosti voinut olla marokkolainen tagine.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että raaka-aineet tulevat ympäri maailmaa. Sisiliassa ruoka oli paikallisempaa ja oman kylän tuotteista oltiin selvästi ylpeitä. Toreilla kasvikset oli usein merkitty kylän mukaan, esimerkiksi "pomodori di Catania". Myös juustot olivat usein paikallisia. Ja vaikka rannikolta on vain puolen tunnin ajomatka Etnan rinteille, ei korkeammalla sijaitsevista ravintoloista juuri mereneläviä löytynyt: Kalaa ja äyriäisiä sai rantaravintoloista, vuorilta sen sijaan lammasta, kania, kanaa ja tatteja.

Loistavia kasviksia sen sijaan tuntui olevan joka paikassa: Tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat olivat sesongissa, ja niitä oli kaikkia kymmeniä erilisia. Etenkin tomaatit olivat niin kypsiä, että suomalaiset kypsät kesätomaatitkin kalpenevat rinnalla. Kesäkurpitsat oli usein kerätty aivan pieninä vain sentin paksuisina nakkeina, ja niihin saatiin paahtamalla upea maku. Monissa vihanneskaupoissa myytiin myös valmiiksi hiillostettuja munakoisoja, sipuleita ja paprikoita kastikkeiden ja patojen pohjaksi.

Juustoista täytyy mainita ricotta, jota Sisiassa saa useammassa muodossa. Usein se tehdään lampaanmaidostaa, joskus lehmän. Ricottaa saa tuoreena, uunissa paistettuna ja kovana, pastan päälle raastettavana ricotta salatana. Tuore ricotta oli kuitenkin aina tuoretta ja ilmeisen paikallista.

Ricottaa sai usein osana antipastolautasta, johon kuului sen lisäksi monesti pieni annos caponataa, ricottalla täytettyjä keskäkurpitsarullia tai paahdettua/friteerattua kesäkurpitsaa ja/tai munakoisoja. Toisinaan kasviksia sai myös marinoituna. Useimmiten lautasella oli myös pari palaa kovaa (usein provola-) juustoa sekä pari siivua salamia.

Majoituimme reissun aikana yhden yön lentokentän vieressä olevassa hotellissa ja 5 yötä paikallisella farmilla Airbnb:n kautta. Majapaikka oli valittu tietenkin niin, että läheltä löytyi sekä mielenkiintoisia kävelyreittejä että viinitiloja. Sellaisessa maastossa meidän porukka on onnellinen. Kävimme useampana päivänä kävelemässä Etnan jylhillä rinteillä ja ihailemassa tulivuorenpurkausten aikaansaannoksia. Farmilla oli majoitusta reilulle kymmenelle hengelle, mutta heidän pääelantonsa tulee hedelmien viljelystä. Tilaa voimme lämpimästi suositella lapsiperheille: Meidän 4-vuotiaamme oli ihan fiiliksissä siitä, että sai päivittäin syöttää tilan kanoja ja aaseja. Lisäksi isäntäperhe farmilla oli todella mukava ja puhui todella hyvää englantia.

Päädyimme isäntäperheen kanssa myös sunnuntailounaalle Motta Camastran pikkukylään, jossa paikalliset mammat järjestävät sunnuntailounaita nimellä Il borgo in festa. Lounaan idea on, että kattaus maksaa 20€/hlö ja se sisältää 4 ruokalajia kylän perinneruokia+juomat. Lounas alkaa yhden mamman kotoa ja jatkuu toisen mamman luona kylässä kieräen. Aivan mahtava tapahtuma, jossa päädyt todennäköisesti syömään loistavaa ruokaa tuntemattomien seurassa. Samalla pääset tutustumaan paremmin Sisilian ruokakulttuuriin ja paikalliseen elämään. Kylän mammat ovat perustaneet tapahtuman, jotta sisiliassa hieman tuntemattomampi kylä pääsee paremmin esille. Projekti on poikinut mammoille myös catering-keikkoja ja esiintymisiä eri tapahtumissa. 

Kaiken kaikkiaan Sisilia oli viinin ja ruuan ystävälle mahtava lomakohde: Potentiaalisesti katastrofiset nälkäkiukun sanelemat pakkopysähdykset sattumanvaraisiin tienvarsikuppiloihin osoittautuivat useammin kuin kerra upeiksi ruokakulttuurikokemuksiksi. Ruoka oli paikallista,  tuoretta ja aitoa. Ja viinit etenkin Etnalta ovat oman postauksensa arvoisia! 

Viinimatkalle Lounais-Ranskaan ?

Lounais-Ranskan alue jää usein matkailijoiden reittien ulkopuolelle: Atlantin rannikolta löytyy Biarritz sekä Bordeaux ja välimeren rannikolta Provence, mutta mitä siinä välissä on? 

Ainakin paljon viinialueita: Fronton, Gaillac, Cahors, Bergerac, Montbazillac... Monet näistä ovat niminä tuttuja, mutta silti  aivan outoja ja maistamattomia. Siten kiinnostuimmekin, kun suomalaisomisteisen The Happy Hamletin Suska Karjalainen lähestyi meitä ja kysyi, olisimmeko kiinnostuneet levittämään sanomaa (eli suomeksi mainostamaan:) heidän vuosisatoja vanhasta maatilastaan. Pohdimme asiaa hetken, ja tulimme siihen tulokseen että tämä on mitä oivallisinta viinikulttuurin edistämistä ja sopii siten blogin henkeen.

The Happy Hamlet sijaitsee Fauroux:n kylän ulkopuolella noin tunnin ajomatkan päässä Toulousesta, sen pohjoispuolella. Kylässä on vain parisataa asukasta ja ympärillä maaseutua viinitarhoineen ja laventelipeltoineen. Läheltä löytyvät Cahorsin,  Frontonin ja Gaillacin viinialueet. 

Maatilalla on tehty suurremontti niin omin avuin, talkoovoimin, kuin paikallisten pienyrittäjien ja artesaanien ammattitaidolla: Vierastalo, yleistilana toimiva vanha kivinavetta, tynnyrisauna ja upeat puutarhat. The Happy Hamletista on ollut aiemmin juttua myös Iltasanomissa. Tilalla tarjotaan all-inclusive lomaviikkoja eri teemojen ympäriltä, kantavana ajatuksena rentoutuminen ja hyvinvointi. Vierastalossa on tilaa vain kymmenelle vierailijalle kahden hengen huoneissa, joten mistään massatapahtumista ei ole kysymys. 

Nyt viininystäville tarjoutuukin mahtava mahdollisuus päästä tutustumaan sekä idylliseen maatilaan että alueen viineihin sekä ruokakulttuuriin: Elokuun alussa 7.-12.8. järjestetään The Happy Hamletin ja Tomi Naarvalan Wineserver-yrityksen yhteistyönä viininmaistelumatka, joka johdattaa Lounais-Ranskan viinien monipuoliseen maailmaan. Matka sisältää 5 yötä The Happy Hamletissa, lentokenttäkuljetukset Toulousesta, 7 viinitilavierailua maisteluineen, vierailun Bordeaux:n Le Cité du Vinissä sekä kaikki ateriat ja juomat. Todellinen all-inclusive-matka siis. 

Matkan hinta on normaalisti 1600, mutta meidän lukijamme voivat varata maistelumatkan 1400 euron tarjoushintaan. Aluksi ajattelimme, että hinta on melko kallis, mutta sitten aloimme laskeskella: majoitus viideksi yöksi maksaisi kahdelle hengelle vähintään 500, autonvuokra 500 + bensat, päivän ruuat ja juomat noin 200 e eli kuudelta päivältä 1200, 7 viinitilavierailua ja maistelut parisen sataa. Eli kahden hengen kulut tulisivat itse järjestäen varsin lähelle tarjoushintaa. Ja mikä parasta, viinitilavierailuja ei tarvitse itse järjestellä eikä niiden jälkeen kenenkään ajaa.

Jos siis haluat lähteä maistelemaan viinejä ja gastronomian helmiä Lounais-Ranskan maaseudulle, niin varaa matka sähköpostitse suska@thehappyhamlet.com. Laita viestiin alennuskoodiksi "pullon henki", jotta saat matkan tarjoushintaan! Ja mikäli innostut varaamaan, niin laita samalla viesti meille (pullonhenki@hotmail.fi): Lähdemme matkaan mukaan, joten olisi mukava tietää etukäteen, josko lukijoitamme on tulossa!    

Viinimatkahaaveet top 5 x 2

Syksyn edetessä ja talven lähetessä on hyvä listata viinialueita, joille haluaisimme (toivottavasti läheisessä) tulevaisuudessa reissata. Koska kirjoittajia on kaksi, tähän kaksi erillistä top 5-listaa. Koska ainakin toistaiseksi olemme tehneet reissut yhdessä, on todennäköistä että molempien listalta löytyvät tulevat toteutumaan. Blanc de Blancsin Annakin kirjoitti hiljattain viinimatkahaaveistaan. 

Heikin lista (epämääräisessä järjestyksessä):

-Etna. Sisilian tulivuorella on kova pöhinä ja ympäristöstään erottuva maaperä ja ilmasto.
-Jerez, koska sherry. Myös alueen tapaskulttuuri houkuttelee. Lisäksi alue sijaitsee sikäli etelässä, että siellä on lämmintä jo melko aikaisin keväällä/myöhään syksyllä
-Champagne ei tällä listalla kaipaa perusteluja. Täytyy häpeäksemme myöntää, ettemme ole vielä käyneet.
-Beaujolais, koska hienoja biodynytuottajia.
-Uusi-Seelanti ja Australia. Sitten kun on puoli vuotta aikaa ja lottovoitto.

Katrin lista
-Champagne, koska klassikko ja yksi lempiviineistä
-Mosel, koska riesling
-Porto, koska portviineissä on sitä jotain.
-Rioja Alta, koska olisihan se hienoa päästä vierailemaan R.Lopez de heredian tilalle.
-Bourgogne/Beaujolais, koska Pinotin ja Gamayn koti

* listat kirjoitettiin toisista tietämättä. Näemmä seuraavat reissut suuntaavat siis Ranskaan, nyt täytyy vain päättää mennäkö ensin Beaujolas'n vai Champagneen...

Chateau du Pibarnon ja Domaine Tempier: Bandolin klassikot

Vietimme ensimmäisen viikon Provencen lomastamme Bandolin viinialueella, Toulonin ja Marseillen välillä. Olimme vuokranneet talon Saint Cyr sur meristä, joka oli pieni rantakylä heti Bandolin kaupungin luoteispuolella. Bandolin alue on pieni, joten kaikki viinitilat olivat lyhyen ajomatkan päässä.

Kävimme vierailulla alueen legendaarisilla tiloilla Ch. de Pibarnonilla ja Domaine Tempierillä.

Pibarnon sijaitsee Bandolin kaupungista pohjoiseen noin kymmenen kilometriä Plan du Casteletin kylän yläpuolella (lähes kirjaimellisesti, siinä määrin jyrkkä oli nousu ylö 300 metriselle kukkulalle jolle viinitila on rakennettu. Tie nousi välillä niin jyrkästi, että nelivedollakin teki tiukkaa jyrkimpien neulansilmämutkien jälkeen. Tien varressa kasvoi arkkityyppistä välimeren mäntymetsää.

Tilan päärakennus sijaisee kukkulalla, jolla on aiemmin sijainnut Pariisin ja Toulonin yhdistäneen optisen merkinantolinjan torni. Näköalat ovat siten ymmärrettävästi upeat. Ne kruunaa kellarin ovelta avautuva näkymä talon tarhoille, jotka sijaitsevat suljetussa amfiteatterissa vuosisatoja sitten pengerretyillä rinteillä. Maaperä on erityistä, sillä se on miljoonia vuosia vanhempaa kuin ympäröivällä alueella: Alppien poimuuntuminen nosti tämän kukkulan merenpohjasta, ja maaperässä on siitä syystä paljon fossiilista kalkkia. Ympyränmuotoinen amfiteatteri mahdollistaa eri lajikkeiden viljelyn optimaalisessa aurinkokulmassa: Valkoiset lajikkeet kasvavat pohjoiseen suuntaavilla rinteillä ja punaiset lämpimämmillä etelärinteillä.

Alueelle tyypillinen Mourvedre tarvitseekin kaiken tämän auringon, sillä se on erittäin myöhään kypsyvä lajike jota käytetään päälajikkeena varsin vähän. Bandolissa se kuitenkin saavuttaa täyden kypsyyden runsaan auringonpaisteen vuoksi. Toisaalta viilentävä meri on lähellä ja yöt etenkin korkeilla paikoilla tuulen viilentämiä. Kypsyminen tapahtuu siten hitaasti ja rypäleet saavuttavat hyvän fenolisen kypsyyden.

Tullessamme Pibarnonille mistral-tuuli oli edellisenä päivänä ollut erittäin voimakas ja sähköt tilalta olivat poikki. Siten pääsimme maistelemaan viinejä erittäin tunnelmallisessa kynttilävalaistuksessa.

Ensin maistamamme valkoviini oli erittäin positiivinen yllätys: Clairetten ja Bourboulencin sekoitus on mineraalinen, hedelmäinen ja raikas valkoviini, joka sopinee hyvin alueen äyriäisruuille.

Punaviineistä maistoimme Chateau Pibarnon Rougen, joka oli täyteläinen, tummamarjainen ja intensiivisen tuoksuinen punaviini, jossa oli erittäin runsaasti konsentraationta ja tiukan napakkaa tanniinisuutta. vuosikerta 2012 oli aivan nuorukainen, tämä kestänee kellarissa hyvinkin vuosikymmenen.

Viinit olivat erittäin loistavia, samoin viinitilan sijainti oli aivan upea. Suosittelemme kaikille Bandolin suunnalla vieraileville ehdottomasti käyntiä Pibarnonilla!

Toinen klassikkotuottaja alueella on Domaine Tempier, joka on ollut sen perustaneen suvun omistuksessa 1830-luvulta lähtien. Viinien tyyli on pyryitty pitämään perinteitä kunnioittavana. Talolla on useita viinitarhoja Beaussetissa, Casteletissa ja Plan du Casteletissa. Tarhoja viljellään luonnonmukaisia periaatteita noudattaen vaikkei varsinaista luomusertifikaattia tilalla olekaan. Viinitilan päärakennus sijaitsee Plan du Casteletissa, melko lähellä Pibarnonia mutta kuitenkin huomattavasti helpommin saavutettavissa lähellä kyläkeskusta.

Tempieriä 1940-luvulta eteenpäin johtanut Lucien Peyraud kehitti ja promosi perinteisen Mourvedren viljelyä alueella, ja häntä on suurelta osin kiittäminen sen uudesta tulemisesta viinikirvakan tuhottua valtaosan köynnöksista 1800-luvun lopulla.

Tempierin tilan päärakennus sijaitsee siis Plan du Casteletin kylän pohjoispuolella viinitarhojen keskellä. Pihassa kasvaa upea rivi sypressejä, ja vaikka näköala ei Pibarnonille vedäkään vertoja on se silti kaunis ja idyllinen.

Tempierillä maistoimme ehkäpä elämämme parhaan roséen: Tässä on sekoituksena Mourvedre-Grenache-Cinsault-Carignan suhteessa 50/28/20/2. Viini on tuotettu saignee- menetelmällä. Viini on väriltään lohenpunainen, melko syvän värinen. Tuoksu on punamarjainen, joukossa kivellisten hedelmien aromeja ja melko tuntuvaa yrttisyyttä. Viini suutuntuma on intensiivinen, hapokas ja roséksi täyteläinen. Erittäin loistava ruokarosé, joka sopii mahtavasti vaikkapa bouillabaissen tai ratatouillen seuraksi.

Myös tilan punaviinit ovat loistavia, mutta erityisesti suosittelemme visiittiä tämän rosén vuoksi! Vastaanotto Tempierillä oli muuten erittäin ystävällinen huolimatta ranskantaidottomuudestamme. Jo tämän vuoksi kannattaa tilaa harkita vierailukohteena, sillä useissa paikoissa viholliskielen käyttö sai aikaan varsin penseän suhtautumisen.

Ridgeview: Kuplia sumujen saarelta

Chardonnay-köynnöksiä kevätauringossa

Vierailimme pääsiäislomallamme Etelä-Englannin Sussexissa, joka on Brittiläisen kuohuviinibuumin keskiössä. Olimme etukäteen yhteydessä Ridgeview:n viinitilaan Viinitien ystävällisellä avustukselle, ja meidät toivotettiin tervetulleeksi. Saimme perinpohjaisen esittelyn ja kierroksen tarhoilla ja tuotantotiloissa.

Briteissä on viljelty rypäleitä jo roomalaisten ajoista lähtien, mutta viinien laatu oli varsin pitkään kyseenalainen. 1800-luvulta lähtien lajikevalikoimaan kuului lähinnä viileässä ilmastossa hyvin menestyviä hybridejä, joista ei kunnon laatuviiniä saa aikaan. Ridgeview oli toinen tila Britanniassa, joka päätti keskittyä ainoastaan puhtaiden vinifera-köynnösten viljelyyn. Lajikkeiksi valittiin samppanjasta tutut, viileämmässä ilmastossa selviävät chardonnay, pinot noir ja -meunier. Tarhat istutettiin vuonna 1994, ja seuraavana vuonna aloitettiin viininvalmistustilojen ja kellareiden rakentaminen. Monet Englannin viinitiloista tuottavat sekä kuohuvia että kuohumattomia viinejä, mutta Ridgeview on alusta alkaen päättänyt keskittyä vain kuohuviin.

kuvan valkoiset pöntöt ovat vahakynttilöitä

Ilmasto on Etelä-Englannissa juuri ja juuri riittävän lämmin, jotta alueella on mahdollista viljellä vinifera-rypäleitä. Sussexissa sataa vähemmän kuin saarella keskimäärin, koska South Downs- kukkulaketju rannikolla kerää suurimman osan mereltä tulevasta sateesta ja sen pohjoispuolella sijaitseva Sussex saa nauttia paisteesta. Kevät ja alkukesä ovat kuitenkin usein kriittisiä, tarhoilla varaudutaan haallaan levittämällä köynnösrivien väliin isoja vahakynttiläpönttöjä (kuvan valkoiset törpöt), jotka sytytetään tarvittaessa lämpötilan lähestyessä nollaa. Toisaalta taas pohjoisessa ilmasto


ssa viineihin jää erittäin voimakas hapokkuus, mikä on oleellista laadukkaan kuohuviinin tuotannossa.

Omien tarhojen lisäksi Ridgeview ostaa rypäleitä 6 eri viljelijältä ympäri Sussexia. Kaikkien tarhojen rypäleet ja lajikkeet viiniytetään erikseen. Kaikki viinit läpikäyvät malolaktisen fermentaation, jolla saadaan muunnettua ärhäkkä omenahappo pehmeämmäksi maitohapoksi. Tämän jälkeen pohjaviineistä poistetaan vielä viinihappoa jäähdyttämällä, jolloin happo muodostaa kiteitä jotka painuvat tankin pohjalle ja saadaan siten erotettua. Viini pumpataan vielä filtterin läpi, minkä jälkeen se on valmis sekoittamista varten. Ridgeview ei sekoita eri vuosikertoja, joten variaatiota syntyy enemmän kuin vakiosamppanjoihin.

Ridgeview tuottaa viittä eri kuohuviiniä, jotka saimme maistaa kierroksen päätteeksi.
Bloomsbury on kolmen klassisen samppanjarypäleen sekoite: hedelmäinen, melko täyteläinen ja helposti lähestyttävä viini, jossa aromimaailma on omenainen ja hapokkaan sitruunainen. Tässä viinissä paahteisuus on varsin vähäistä, lähinnä taustalla tuntuvaa. Sokeria on 9 g litrassa. Hyvä aperetiivi.

Cavendish on Suomestakin saatava, hieman paahteisempi viini, jossa omenainen aromimaailma täydentyy hapokkaan mineraalisella jälkimaulla. Dosage on sama kuin Bloomsburyssa. Tämä on mielestämme selkeästi ruokaviini.

Blanc de blancs tuotetaan ainoastaan talon omien tarhojen chardonnay-rypäleistä, jotka kasvavat etelärinteellä tuotantotilojen vieressä. Edellistäkin paahteisempi, omenainen, kukkainen ja hieman olkinen makumaailma, jossa kohtalaisesti paahteisuutta ja runsaasti mineraalisuutta. Puhdas, elegantti ruokaviini mereneläville.

Blanc de noirs on edellistä täyteläisempi, ja sen aromimaailma on laveampi: hapokasta sitruunaisuutta, aavistus puolukkaa ja kirsikkaa. Täyteläisempi mutta edelleen raikkaan happoinen viini kestänee hieman täyteläisempiäkin ruokia, ja tätä voisin hyvin kuvitella nauttivani esimerkiksi kermaisella kastikkeella tarjotun possun tai lohen kera.

Viimeisenä vielä Rosé de noirs: Aivan mahtava aperetiivi, jossa hieman edellisiä enemmän jäännssökeria. Puolukkaa, mansikkaa, vadelmaa yhdessä sitruksisen hapokkuuden kera. Saattaisi toimia myös täyteläisten, ei-niin-makeiden jälkiruokien kanssa: esimerkiksi mansikat mascarponevaahdolla olisivat täsmäpari. Tätä ostimme äitienpäivää varten muutaman pullon kotiin tuotavaksi.

Suosittelemme kaikille Etelä-Englannissa lomaileville vieraiulua alueen viinitilioilla. Ainakin Ridgeview:lla saimme hyvän vastaanoton, ja hyvällä englannilla vedetty tilakierros oli virkistävää vaihtelua Ranskan, Italian ja Espanjan ajoittain vähemmän ymmärrettäviin kokemuksiin. Kiitokset vielä Viinitielle Ridgeview:n yhteystiedoista!

Viinitaloja Prioratissa ja Monsantissa

Priorat on viinituristin kannalta siitä kiitollinen paikka, että pieneltä alueelta löytyy liki parisataa viinitaloa, joista suurin osa on varsin pieniä. Alueen kuuluisin tila lienee alueen uuden aallon aloittajiin kuuluvan René Barbierin Clos Mogador Gratallopsin reunamilla. Mogador järjestää kierroksia, jolle emme kuitenkaan ole koskaan osallistuneet. Tietoja löytyy täältä.

Aivan Falsetin laitamilta löytyy toinen Barbierin perustama talo, Celler Laurona. Talo perustettiin aikanaan siksi, että Barbier halusi edistää Montsantille omaa D.O.-statusta tuottamalla alueella laadukkaita viinejä. Kävimme kellarikierroksella ja maistelimme talon viinit ilman sen kummempia kustannuksia. Jos haluaa kierroksensa englanniksi, kannattaa sopia asia etukäteen ja varmistaa vielä paria päivää ennen ajankohtaa. Espanjaksi esittely onnistui vain pistäytymällä. Talon perinneviini Laurona on loistava, perinteinen esitys Montsantista edulliseen hintaan, Plini sen sijaan pyöristellympi ja täyteläisempi, uuden maailman tyyliin nojaava.

Gratallopsista löytyy myös toinen meille tuttu pieni talo, Celler Devinssi. Meillä on pitkäkestoinen suhde taloon, sillä viime reissun vierailun perusteella adoptoin Katrille lahjaksi kaksi carinena-köynnöstä tilan huipputarhalta. Tilan PR-mies Jordi erikoinen tapaus sikäli, että hän on syntyisin Pietarista ja päättänyt kymmenisen vuotta sitten että haluaa muuttaa Kataloniaan. Mies opetteli kielen kirjasta ja lähti. Nyt hän vetää perustellisia kierroksia tilan tarhoille ja minimaaliseen, autotallin kokoisiin valmistustiloihin ja vielä pienempään kellariin. Vierailu antaa hyvän kuvan viininteosta ihmisen mittakaavassa

Upealla paikalla vuoren harjanteella Gratallopsin ja Villela Baixan välillä siajitsee Buil & Gine, joka on yksi alueen suurimmista viinitaloista. He valmistavat viinejä sekä Prioratissa että Montsantissa, ja valtaosa näistä menee vientiin. Buil & Ginen valmistustilat ovat varsin modernit, samoin tastingtila. Kierros oli jokseenkin geneerinen, joten useampia viininvalmistamoja nähneen ei välttämättä kannta kierrosta tehdä. Paikka on kuitenkin upea, ja ylimmästä kerroksesta löytyy ravintola mahtavilla näköaloilla.

Escala Dein kylästä löytyy saman niminen viinitalo, jonka kellarit ja tastingtilat sijaitsevat kylän keskusaukiolla. Viinit ovat alueella klassikoita, joten kannattaa käydä vierailulla.

Lähellä Falsetia on Capcanesin kylä, josta löytyy kooperatiivi Celler Capcanes. Kyseinen talo tuottaa sekä massatuotantoviinejä että tyyriitä terroir-pulloja. Capcanesin ympäristö on luonnoltaa erittäin kaunista, joten siinäkin mielessä vierailu kannattaa.

Barcelonan gastronomiset ja viinilliset tärpit

Teimme 2 viikon reissun Kataloniaan, ja matkalle osui monta herkullista viinikauppaa, ravintolaa, baaria ja kauppahallia. Barcelonassa on ruuan ja viinin ystävälle varmaan satoja kiinnostavia kohteita, mutta seuraavassa muutamia.

Olimme vuokranneet asunnon Poble Secin aluuelta Avenida Paral-lelin varrelta. Alueesta on vuoden verran kuiskittu, että sinne on noussut valtavasti kiinnostavia ruokapaikkoja. Tieto piti paikkansa! Aivan läheltä löytyi kymmeniä pintxo-ravintoloita, oivallinen viinibaari, kahviloita ja kauppahalli. Ja tietysti myös valtavasti puistoa kaksivuotiaallemme vain parin sadan metrin päässä alkavalta Montjuicin alueelta.

Tapas- ja pintxoravintolat olivat keskittyneet Carrer Blai:lle. Monet näistä oli nimetty yksinkertaisesti numeron mukaan, ja paras näistä oli mielestämme Blai 9. Pintxot olivat tuoreita, näyttäviä, innovatiivisia ja maukkaita. Plussaa tämä paikka sai siitäkin, että valtaosaa pitxoista ei oltu kasattu leivälle kuten yleensä, joten niitä jaksoi maistella useampia. Hinnat olivat 1-1,5 e kappale.

Monissa espanjalaisissa ravintoloissa viinivalikoima on suppeansorttinen, tarjolla on yleensä pari valkoista ja pari punaista vaihtoehtoa sekä cavaa. Toista maata oli kuitenkin Els Sortidors del Parlamet Carrer Parlamentilla, joka alkaa Paral-lelin ja Blain kulmauksesta. Listalta löytyi valikoima simppeleitä ruokia ja oivallinen lista sekä espanjalaisia että muun maailman viinejä ja paikallisia oluita. Raflaan voi mennä hyvin joko lasille tai aterialle.

Muutaman askeleen päästä edellisestä löytyykin sitten Sant Antonin kauppahalli, jonka remontti valmistuu lopullisesti ensi vuonna. Tällä hetkellä halli on evakkotiloissa Ronda de Sant Antonin varrella, mutta kala- liha- kasvis- gourmetsäilyke- ja juustokauppiaita oli lähes sata. Ja erotuksen Boquerian hallista suurin osa asiakkaista oli paikallisia, joten meininki oli aitoa.

Jokaisen viiniharrastajan mekka Barcelonassa on Vila Viniteca Riberan alueella lähellä pääpostia. Valikoima on espanjalaisista viineistä kiinnostuneelle taivaallinen, eivätkä hinnat todellakaan ole pilvissä. Esimerkiksi monien hehkuttamia Tondonian vanhempia vuosikertoja löytyy parinkympin pullohinnalla.