Palari Rosso del Soprano 2010

Olemme kirjoittaneet paljon sisilialaisista viineistä, etenkin viime kesän reissun jälkeen. Saaren viinien kirjo on kuitenkin siinä määrin laaja, että kirjoitettavaa riittää edelleen. Alkon vakiovalikoiman perusteella muodostuva mielikuva sisilialaisista viineistä on valitettavan virheellinen: Saarella tuotetaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa kiinnostavia ja erilaisia viinejä, joista alkoon kantautuvat valitettavasti lähinnä massatuotetut nero d'Avola-viinit.

Palarin viinitalo sijaitsee Sisilian koillisnurkassa Messinan kukkuloilla DOC Faron pienellä viinialueella. Palarin omistaa arkkitehti Salvatore Geraci, joka tuli tunnetuksi lukuisista restaurointiprojekteistaan ympäri Sisilian. Geraci peri isoisänsä viinitilan, jonka 1700-luvun päärakennusta hän lähti restauroimaan. Restaurointiprojektin lomassa hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi villaa ympäröiviin viinitarhoihin ja Palari sai alkunsa.

Palarin viinit tuotetaan alueen perinteisistä lajikkeista, joista valtaosan muodostavat Etnalta tutut Nerellot.Erona Etnaan on maaperä, joka on Messinan tarhoilla vaihtelevaa: Hiekkaa, kalkkikiveä ja savea verrattuna Etnan vulkaaniseen maaperään. Nerellojen lisäksi viljellään kuitenkin pieniä määriä Noceraa, Tignolinoa, Coré Palumbaa, Acitanaa, Galatenaa ja Calabresea. Faron alueella lämpötila on hieman meren läheisyyden ansiosta stabiilimpi kuin Etnalla: Päivän korkeat huiput matalampia ja yöt leudompia. Toisin kuin Etnalla, Messinassa on harvemmin talvella lunta.

Palari valmistaa lippulaivaviini Faroa sekä kakkosviininä Rosso del Sopranoa jota nyt maistoimme. Viinissä on 60 % nerello mascarlesea, 20 % nerello cappuccioa, 15 % noceraa ja loput coré palumbaa, jacchea ja acitanaa. Nämä kasvavat 400 metrin korkeudessa Messinan välimerellisessä ilmastossa. Palarin köynnökset ovat jopa 80 vuotiaita ja tuottavat siten intensiivisen aromikkaita rypäleitä.

Sadonkorjuun jälkeen viini käy lämpökontrolloidusti terästankeissa, kypsyy vuoden ajan vuoden vanhoissa ransakalaisissa tammitynnyreissä. Viini pullotetaan suodattamattomana ja se lepää vuoden päivät pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viinin tuoksussa on runsasta kypsää, tummaa hedelmäisyyttä: Suklaakirsikkaa ja tummaa luumua. Reilusti lämmintä mausteisuutta, kuivia välimeren yrttejä, lihaisuutta sekä ikääntyneen viinin hentoa tallitakaisuutta. Suussa täyteläinen, marjaisen hapokas, pehmeän keskitanniininen. Jälkimaku yhdistelmä ikääntynyttä tammisuutta ja haipuvaa marjaisuutta. Viini tuo hämmentävästi mieleen hieman hedelmäisemmä, lihaisan hyvin ikääntyneen oikean rannan bordeaux'n.

Erittäin nautittava, kauniisti ikääntynyt viini, jota voisi suositella niin umamisille ikääntyneille juustoille kuin sopivasti karsinogeeniseksi grillatulle kalallekin. Vahva suositus jos joku tähän törmää reaali- tai virtuaalimaailman matkoillaan. Hintaa tällä oli nimeltä mainitsemattomassa nettikaupassa parisen kymppiä.

COS cerasuolo di Vittoria

kuva: www.cosvittoria.it

Nimeltä mainitsematon verkkokauppa toimitti vielä syksyllä lastin Suomeen, ja laatikossa oli muun muassa Sisilian Vittoriasta COS:n Cerasuolo di Vittoria Classico 2014. Tämän Vittorian alueen viinituotantoon merkittävästi vaikuttaneen talon viineihin ihastuimme viime syksyn Sisilianmatkalla ja nautimme muutamasta tuliaisena tuodusta vielä syystalvella. Tilasta voit lukea enemmän tästä taannoisesta tekstistä.

Cerasuolo di Vittoria Classico on sekoite Nero d'Avolaa (60 %) ja Frapattoa. Köynnökset kasvavat hiekkakiven ja hiekan sekaisessa punaisessa maaperässä, joka on Vittorian alueelle tyypillistä. Tarhat sijaitsevat 230 metriä merenpinnan yläpuolella ja niitä viljellään luomumenetelmin. Köynnökset ovat keskimäärin 25-vuotiaita.

Rypäleet kerätään käsin. Viini käy spontaanisti sementtitankeissa, joissa frapatto myös kypsyy. Nero d'Avola-viini sen sijaan siirretään kypsymään tammitynnyreihin. Sekoittamisen ja pullottamisen jälkeen viini lepää vielä lasipullossa ennen liikkeeseenlaskua.

Viini on lasissa syvän tiilenpunainen. Sen tuoksu on ensiksikin kypsän tumman kirsikkainen ja jopa hieman luumuun vivahtava, mutta tuosaalta siinä on frapatton tuomaa floraalisuutta ja kevyempää punaista marjaisuutta. Lisäksi löytyy syvää välimerellistä yrttisyyttä ja jopa laakerinlehteen vivahtavaa aromia. Suussa viini on melkoisen täyteläinen. Hienoisena yllätyksenä siinä on runsaahko aavistus hiilidioksidia, joka tuo suutuntumaan omanlaisensa nosteen. Osa pitänee tätä virheenä, mutta toisaalta se tuo muuten runsaaseen viiniin kepeyttä ja toimii erityisen hyvin ruokien kanssa. Viinissä on melko runsaat mutta hienojakoiset tanniinit. Hapokkuus on yhdistelmä hedelmähappoa ja edellä mainittua hiilidioksidia ja raikastaa kivasti.

Kokonaisuudessa muheva, lämpimän välimerellinen viini jossa maistaa kasvualueen ja naturaalissävytteisen valmistusfilosofian. Tämä ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta oliiviöljyllä kyllästettyjen tomaattisten ruokien kanssa varmasti omiaan. Viini löytyy myös alkon tilausvalikoimasta jokseenkin törkeään hintaan.

COS nero di Lupo 2015: Sisilian aurinko pullossa

Elokuun Sisilian matkalta tarttui mukaan lukuisia mielenkiintoisia pulloja, ja yksi niistä avattiin nyt harmaassa ja sateisessa lokakuussa. Sisilian aurinko palasi hetkeksi silmiin ja pettymys koskaan saapumattomasta kesästä lieveni.

COS on yksi eteläisen Sisilia Vittorian alueen tunnetuimmista tuottajista. Viinitalo on kolmen ystävyksen Giambattista Cilian, Cirino Stranon ja Giusto Occhipintin perustama. Talo syntyi, kun kolmikko sai haltuunsa Cilian isältä viinitarhat ja tuotantotilat Bastonacan kylässä Vittorian kaupungin pohjoispuolella. Ensimmäinen vuosikerta tuotettiin vuonna 1980, ja talon toimintatapa muutti pikku hiljaa käsityksen alueesta lähinnä bulkkiviinien tuottajana.

COS:n tarhoilla noudatetaan biodynaamisia viljelyperiaatteita, mikä oli tuohon saakka ollut alueella ennenkuulumatonta. Viinit käytettiin savisammioissa, jolloin rypäleiden omat aromit pääsivät loistamaan. Vuosien saatossa toiminta laajeni, rakennettiin uusia tuotantotiloja ja hankittiin lisää tarhoja. Vuonna 2005 tuotettiin ensimmäin DOCG-laatuluokiteltu viini: Luokituksen saaminen Vittorian alueelle oli pitkilti COS:n tekemän työn tulosta. Uusien tuotantotilojen myöstä siirryttiin käyttämään viinien viinien kypsyttämiseen tynnyrien sijaan amforoita.

Nero di Lupo puhdas nero d'avola. Köynnökset ovata keskimäärin 15-vuotiaita, kasvavat 250 m merenpinnan yläpuolella hiekan ja kalkkikiven sekaisessa maaperässä. Rypäleet kerätään luonnollisesti käsin, viini käy spontaanisti kuorten kanssa sementtitankeissa ja kypsyy samaten sementissä ja lisäksi pullossa vuodesta puoleentoista.

Tiilenpunainen, keskisyvä väri. Viinin tuoksu on heti lasiin kaatamisen jälkeen jopa hyökkäävä: siinä on pistävää lannantuoksua ja volatiilia asetonintuoksua, joka yhdessä peittää alleen marjaisen tausta-aromin. Viini kuitenkin tuulettuu lasissa ja muuttuu kymmenessä minuttissa täysin: Asetoni on tiessään, bretta asettuu kompleksisuutta tuovaksi hennoksi tallintaukseksi ja hikiseksi satulaksi. Marjapuolelta löytyy mansikkaa ja kypsää tumma kirsikkaa, näiden lisänä aavistus lämmintä mausteisuutta. Suussa viini on hyvin raikas, mikä ainakin osin johtuu siitä että tässä on aivan aavistus hiilihappoa. Muukin hapokkuus on runsas ja viini siten raikas. Aromipaletilla edellä mainittuun marjaisuuteen liittyy voimakkaasti välimerellistä yrttisyyttä, ja suussa viinin moniulotteisuus lisääntyy edelleen. Tanniinit ovat korkeintaan keskivoimakkaat ja hienosyiset. Viini on ilmaannuttuaan yllättävänkin kepeä ja marjainen.

Erittäin kiinnostava viini, joka kehittyi lasissa upean moniulotteiseksi. Tätä tulee ehdottomasti dekantoida tai tuulettaa lasissa ennen nauttimista vähintään puolisen tuntia. Suosittelemme nauttimaan tämän hieman viileänä, jolloin viinin marjaisuus ja hapokkuus pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Ruokapariksi tälle sopivat esimerkiksi paahdetut, yrteillä maustetut kasvikset, tomaattiset kastikkeet ja umamiset juustot. Varsinaisena pihviviininä tätä ei voi pitää, mutta tomaattisessa kastikkeessa haudutettu lammas sopii viinille varmasti.

Sisilialainen ruokakulttuuri tarjoaa todellisia elämyksiä kulinaristille!

Olemme pitäneet aina Italialaisesta ruuasta, mutta taannoisella matkalla ihastuimme korviamme myöten Sisialaiseen ruokakulttuuriin tai ainakin siihen pieneen osaan mitä siitä koimme. Matkaoppaana yhtenä päivänä Catanian toreille ja ruokakauppoihin oli Tampereen parhaan ruokakaupan -Culinaria Keittiöelämää- omistaja miehensä kanssa.

Olimme sopineet treffit catanian torille aamulla,  ja sieltä aloitimmekin koko päivän kestävän seikkailun Catanian toreilla ja ruokaputiikeissa. Aloitimme päivän kiertelemällä pescateria-torilla ihaillen hedelmä-ja vihanneskojujen tarjontaa. Elokuussa sesongissa olivat persikat, viikunat, tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat (myös kesäkurpitsan kukat). Tässä kohtaa iski kateus Sisilian loppukesän sadon runsautta kohtan ja esiahdistus tulevaa talvea ajatellessa.

Valtaosaa tuotteista löytyy tuontitavarana myös Suomesta, mutta monet hedelmät poimitaan vientin raakoina koska ne eivät kypsänä kestä kuljetusta: Persikat esimerkiksi maistuivat tuolla aivan erilaiselta kuin Suomessa.

Kävimme myös vierailemassa oppaamme luottopähkinäkauppiaan luona, missä saimme maistaa niin  erilaisia tuoreita pähkinöitä kuin heidän auringossakuivattuja tomaattejaankin. Samalla saimme tietenkin reseptejä eri tuotteille kaupan päälle. Pistaasipähkinä oli selvästi Sisilian juttu, sitä oli lähes joka ruuassa. Ehkä oudoimpia olivat pistaasilla täytetyt makkarasuolet, jotka oli vielä leivitetty pistaasipähkinöissä.

Kalatorit olivat Cataniassa myös todella huikeat ja näkemisen arvoiset. Voisin veikata, että vastaavanlaiset torikojut eivät menisi Eviralle läpi Suomessa. Nyt sesongissa näyttivät olevan ainakin sinisimpukat, joita oli kaikkialla tarjolla edulliseen 3€/kg hintaan. Helle oli vierailupäivänä aikamoinen ja raikas Seltz (soodavettä, limeä ja tarvittaessa suolaa) sillanalusbaarissa nauttina virkisti mukavasti. Kävimme kierroksen päätteeksi vielä lounaalla Mm!!...-nimisessä trattoriassa, jossa ruoka oli todella herkullista. Maistelimme ainakin mustekalaa caponatan kanssa, merenelävistä tehtyä carpacciota, pasta vongolea ja kokoisena grillattua kalaa. Kaikki todella herkullisia. Paikalla on vieressä myös oma viinikauppa, josta kävimme valitsemassa lounaan juomat. 2 loistavaa etnan valkkaria ja yhden roseen, joista saimme otettua loput kotiin. Suosittelemme pöytävarausta sekä lounaalla että illallisella.

Ensimmäisen caponatamme nautimme siis Mm!!...:ssa, mutta saimme useita loistoversioita myös myöhemmin reissullamme. Joka ravintolalla tuntui olevan hieman erilainen versio tästä sisilialaisesta munakoiso-tomaattiruuasta, mutta kaikki toimivat upeasti. Useimmat versiot olivat kuitenkin hieman makeahkoja, sillä niihin oli lisätty rusinoita. Monissa oli myös pinjansieminiä, jotka sopivat pataan oivalisesti. Osassa oli kapriksia, osassa oliiveja ja osassa molempia. Yrttimausteet vaihtelivat basilikasta persijaan. Aiemmin kotona valmistamaamme nähden uusi juttu olivat kuitenkin rusinat, jotka tulevat jatkossa kuulumaan omaankin reseptiimme.

Sekä caponatasta että monien ruokien pistaasista tulivat mieleen Pohjois-Afrikkalaiset ja Lähi-Idän vaikutteet. Vielä selvemmin tämä nousi mieleen syötyämme kania, jonka makeahko liemi olisi mainiosti voinut olla marokkolainen tagine.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että raaka-aineet tulevat ympäri maailmaa. Sisiliassa ruoka oli paikallisempaa ja oman kylän tuotteista oltiin selvästi ylpeitä. Toreilla kasvikset oli usein merkitty kylän mukaan, esimerkiksi "pomodori di Catania". Myös juustot olivat usein paikallisia. Ja vaikka rannikolta on vain puolen tunnin ajomatka Etnan rinteille, ei korkeammalla sijaitsevista ravintoloista juuri mereneläviä löytynyt: Kalaa ja äyriäisiä sai rantaravintoloista, vuorilta sen sijaan lammasta, kania, kanaa ja tatteja.

Loistavia kasviksia sen sijaan tuntui olevan joka paikassa: Tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat olivat sesongissa, ja niitä oli kaikkia kymmeniä erilisia. Etenkin tomaatit olivat niin kypsiä, että suomalaiset kypsät kesätomaatitkin kalpenevat rinnalla. Kesäkurpitsat oli usein kerätty aivan pieninä vain sentin paksuisina nakkeina, ja niihin saatiin paahtamalla upea maku. Monissa vihanneskaupoissa myytiin myös valmiiksi hiillostettuja munakoisoja, sipuleita ja paprikoita kastikkeiden ja patojen pohjaksi.

Juustoista täytyy mainita ricotta, jota Sisiassa saa useammassa muodossa. Usein se tehdään lampaanmaidostaa, joskus lehmän. Ricottaa saa tuoreena, uunissa paistettuna ja kovana, pastan päälle raastettavana ricotta salatana. Tuore ricotta oli kuitenkin aina tuoretta ja ilmeisen paikallista.

Ricottaa sai usein osana antipastolautasta, johon kuului sen lisäksi monesti pieni annos caponataa, ricottalla täytettyjä keskäkurpitsarullia tai paahdettua/friteerattua kesäkurpitsaa ja/tai munakoisoja. Toisinaan kasviksia sai myös marinoituna. Useimmiten lautasella oli myös pari palaa kovaa (usein provola-) juustoa sekä pari siivua salamia.

Majoituimme reissun aikana yhden yön lentokentän vieressä olevassa hotellissa ja 5 yötä paikallisella farmilla Airbnb:n kautta. Majapaikka oli valittu tietenkin niin, että läheltä löytyi sekä mielenkiintoisia kävelyreittejä että viinitiloja. Sellaisessa maastossa meidän porukka on onnellinen. Kävimme useampana päivänä kävelemässä Etnan jylhillä rinteillä ja ihailemassa tulivuorenpurkausten aikaansaannoksia. Farmilla oli majoitusta reilulle kymmenelle hengelle, mutta heidän pääelantonsa tulee hedelmien viljelystä. Tilaa voimme lämpimästi suositella lapsiperheille: Meidän 4-vuotiaamme oli ihan fiiliksissä siitä, että sai päivittäin syöttää tilan kanoja ja aaseja. Lisäksi isäntäperhe farmilla oli todella mukava ja puhui todella hyvää englantia.

Päädyimme isäntäperheen kanssa myös sunnuntailounaalle Motta Camastran pikkukylään, jossa paikalliset mammat järjestävät sunnuntailounaita nimellä Il borgo in festa. Lounaan idea on, että kattaus maksaa 20€/hlö ja se sisältää 4 ruokalajia kylän perinneruokia+juomat. Lounas alkaa yhden mamman kotoa ja jatkuu toisen mamman luona kylässä kieräen. Aivan mahtava tapahtuma, jossa päädyt todennäköisesti syömään loistavaa ruokaa tuntemattomien seurassa. Samalla pääset tutustumaan paremmin Sisilian ruokakulttuuriin ja paikalliseen elämään. Kylän mammat ovat perustaneet tapahtuman, jotta sisiliassa hieman tuntemattomampi kylä pääsee paremmin esille. Projekti on poikinut mammoille myös catering-keikkoja ja esiintymisiä eri tapahtumissa. 

Kaiken kaikkiaan Sisilia oli viinin ja ruuan ystävälle mahtava lomakohde: Potentiaalisesti katastrofiset nälkäkiukun sanelemat pakkopysähdykset sattumanvaraisiin tienvarsikuppiloihin osoittautuivat useammin kuin kerra upeiksi ruokakulttuurikokemuksiksi. Ruoka oli paikallista,  tuoretta ja aitoa. Ja viinit etenkin Etnalta ovat oman postauksensa arvoisia! 

Viinejä Etnan varjosta: Tenuta di Fessina

Viileän kesän lopuksi pääsimme viikoksi nauttimaan Sisilian (ennätys-) helteistä. Ensimmäisen päivän hautovan +36-asteen jälkeen lämpö laski onneksi hieman siedettävämmäksi. Lisäksi siirryimme majapaikkaamme 600 metriä merenpinnan yläpuolelle Piedimonte Etneon kylän liepeille tulivuoren koillisrinteelle. Lämpötila laski korkeuden vuoksi, ja lisäksi rinteessä sijaitsevan talomme terassille puhalteli viilentävä tuuli käytännössä koko viikon.

Majapaikka oli valittu strategisesti rannikon ja Etnan pohjoisrinteellä sijaisevien viinitilojen puolivälistä. Myös etelärinteellä on viinintuotantoa ja etenkin valkoisia rypälelajikkeita kasvatetaan eteläpuolella runsaasti, mutta varsinainen Etna Wine Road kuitenkin kulkee pohjoisrinnettä Lingualossasta Randazzoon, ja tämän tien varrella sijaitse suurin osa maineikkaimmista tuottajista, mm Cornelissen ja Girolamo Russo Passopischiarossa.

Tenuta di Fessina on Silvia Maestrellin vuonna 2007 perustama viinitalo. Maestrelli on vanhan yrittäjäsuvun tytär, joka sai kipinän viiniin isältään, joka puolestaan aikanaan hankki viinitilan Toscanasta. Maestrelli osti Rovitellosta vanhan viinitilan, joka oli ollut Musmecin suvun omistuksessa.

Talon tarhat ja tuotantotilat sijaitsevat Rovitellossa, 670 metriä merenpinnan yläpuolella. Tarhat ovat kahden vanhan laavavirran välissä ja rajautuvat siten samaan tapaan kuin Burgundin clos-tarhat. Tarhojen maaperä on ohut ja se koostuu laavakivestä, hiekasta ja paikoittain savesta. Maaperässä on erittäin runsaasti rautaa, mangaania, kalsiumia ja kaliumia. Tarhoilla kasvaa eri ikäisiä köynnöksiä, mutta sen ydin on keskellä sijaitseva vanhojen, jopa 120-vuotiaiden köynnösten muodostama vyöhyke. Osa näistä kasvaa omilla juurillaan, sillä ilmavassa ja kuivassa maaperässä viinikirva ei menesty.

Fessinalle oli helppo löytää, talo miltei viinitien varressa rautatien pohjoispuolella. Meidät otettiin vastaan erittäin ystävällisesti. Ensin pääsimme kierrokselle tarhoille, jossa samalla valaistiin viljelymenetelmiä: Tiheään istutetuilla tarhoilla kaikki tehdään käsin, sillä koneet eivät köynnösten väliin mahdu. Köynnökset kasvavat noin metrin korkuisina gobelet-pensaina, ja niiden sato jää alle kiloon per köynnös. Mikäli rypäleitä muodostuu liikaa, niitä poistetaan kasvukauden aikana paremman aromikonsentraation saavuttamiseksi. Kasveja suojataan vain luomuviljelyn sallimilla kupariyhdisteillä.

Kierroksen jälkeen pääsimme vielä näkemään vanhan palmento-rakennuksen, jossa tilan viinit ennen vanhaan tuotettiin. Palmentossa oli säilynyt vuosisatoja vanha viinipuristin, jonka alkuperäisen mallin saarelle toivat jo roomalaiset. Historiallisen kierroksen jälkeen siirryimme kellareihin, jotka myös ovat alkuperäisessä tilassaan lukuunottamatta uusia tynnyreitä ja sammioita.

Talon viinit kypsyvät osin suurissa botti-sammioissa ja osin burgundi-tynnyreissä. Valtaosa viineistä saa käydä betoni- tai terästankeissa, mutta lippulaivavalkoviini A'Puddara saa myös käydä bottissa.

Kellarikierroksen jälkeen siirryimme maistamaan. Talo tuottaa kahdeksaa eri viiniä, jotka kaikki olivat miellyttäviä. Selkeimmin mieleen kuitenkin jäivät vanhoista köynnöksistä tuotettu Il Musmeci Etna Rosso DOC Riserva. Puhdas Nerello Mascarlese vanhoista yli 100-vuotiaista köynöksistä on kukkainen, kirsikkainen ja hapokas. Maistamamme 2014 oli edelleen varsin nuori ja tanniininen ja hyötyy varmasti viiden vuoden kypsytyksestä.

Vielä suuremman vaikutuksen teki valkoinen A'Puddara, jonka valkoisetet carricante-rypäleet tulevat vuokratarhalta Etnan etelärinteeltä 900 metrin korkeudesta. Viini on saanut nimensä A'Puddara-tähtikuvion mukaan: Tämä tähtitkuvio auttoi saaren itärannikon kalastajia osaamaan yön pimeydessä takaisin kotiin. Viini käy tammisammiossa, jossa alkoholikäymisen jälkeen tapahtuu malolaktinen käyminen. Viini kypsyy tammessa ja pullossa, ja se muodostuu erittäin moniulotteiseksi: Lasissa melko raskasliikkeinen kullankeltainen viini. Tuoksussa on persikkaa, vaaleita kukkia, hentoa savuisuutta ja yrttisyyttä. Maku on melko täyteläinen, kukkainen. Suussa aromeista korostuu vihertävää yrttisyyttä. Jälkimaku on erittäin pitkä, intensiivisen mineraalinen ja pehmeällä tavalla hapokas. Tämä oli ehdottomasti yksi reissun parhaista valkoviineistä ellei kaikkein paras !

Suosittelemme visiittiä Fessinalle, mikäli olet kiinnostunut viineistä ja matkustat Etnalle. Suuri bonus oli hyvä englanninkieli, jota ei todellakaan kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kiinnostava moderni viinitalo, joka ottaa kaiken irti vanhoista tarhoista ja kellareista!

Occhipinti sp68 bianco

kuva: www.agricolaocchipinti.it

Occhipintin SP68 rossoa kehuimme aivan hiljattain, ja nyt on valkoisen vuoro! Maistoimme tätä viiniä ensimmäisen kerran BasBas and Staff-viinibaarissa kevättalvella ja ihastuimme heti. Keväällä saimme kotiin muutaman pullon osana Vino Nostrumin Occhipinti-pakettia.

SP68 Bianco on sekoitus albannello- ja zibibbo- (AKA muscat) rypäleistä. Albanello on Sisilian kaakkoisosien paikallinen rypälelajike. Arvellaan, että kreikkalaiset toivat sen saarelle koska sen viljely oli keskittynyt Syrakusan kreikkalaiskaupungin ympäristöön. Lajikkeen luultiin 1900-luvun puolivälissä jo hävinneen, mutta vanhoja köynnöksiä kuitenkin löytyi, ja 1970-luvulta lähtien lajiketta on viljelty hitaasti lisääntyvissä määrin Catanian ja Vittorian alueilla. Muscat on tunnetumpi lajike, jonka erittäin kukkaiset aromit ovat viineistä melko helposti tunnistettavissa.

SP68 on saanut maseroitua 15 päivää kuorikontatissa, selvästi pidempään kuin useimmat valkoviinit. Käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 6 kk sementtitankeissa ja tämän jälkeen tasoiteltu kuukausi pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään kullankeltainen, keskisyvä ja suodattamattomana hieman samea.
Tuoksussa ylikypsää melonia, eksoottista yrttisyyttä, voimakasta terpeenistä kukkaisuutta. Maku yllättävän raikas, hapokas. Melko runsaan alkoholinen runko, jossa aromipaletilla kypsää hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Jälkimaussa aivan hento katkeruus kuorikontaktista.

Täyteläinen runsas valkoviini runsaasti yrteillä maustettujen, öljyisten ruokien kaveriksi.

Occhipinti SP68 Rosso

Kuva: Vindirekt

Maistoimme Arianna Occhipintin viinejä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja ihastuimme niihin kovasti. Nyt kun Vino Nostrumilla oli tarjous Occipintin maistelulaatikosta emme voineet pidättäytyä tilaamisesta. Laatikossa oli paitsi aiemmin maistetut Frapatto ja valkoinen SP68 myös viimeksimainitun punainen versio.

Arianna Occhipintin tie viinien maailmaan alkoi lukioiässä kun hän pääsi esittelemään kuuluisan Vittorian alueen tuottajan, COS:n viinejä messuille. (Yksi COS:n kolmesta perustajasta on Giusto Occhipinti, Ariannan setä.) Tämän jälkeen hän päättikin hakeutua opiskelemaan enologiaa Milanon yliopistoon. Opintojen aikana hänen viinifilosofiansa muotoutui teollista ja vahvasti manipuloivaa viininvalmistustapaa vastustavaksi. Hän ajatteli -ja ajattelee edelleen- että viininviljelijän ja -valmistajan tehtävänä on tuottaa mahdollisimman hyviä ja kasvupaikkaansa ilmentäviä rypäleitä ja sen jälkeen valmistaa viini mahdollisimman vähän prosessiin puuttuen.

Occhipintin tila sijaitsee Vittorian alueella Sisilian eteläosassa. Ensimmäisen viinipalstansa hän hankki SP 68-tien varresta 2000-luvun alkupuolella. Tästä tiestä saa siis nimensä nytkin maistettu viini. Tämän jälkeen Occhipinti on hankkinut lisää palstoja ympäröivistä kunnista Vittorian alueelta ja tuotanto on kasvanut.

Occhipintin tarhoja viljellään luomumenetelmin, hän muokkaa tarhoja ilman koneita ja käyttää lannoituksessa viherkompostia: Alusakasveina viljellään typpeä sitovia palkokasveja, jotka sitten käännetään maan sisään ravinteiksi. Aluskasvillisuuden annetaan muutoinkin kasvaa runsaana, mikä lisää biodiversiteettiä.

SP 68 Rosso on sekoite frapatto- ja nero di Avola-rypäleistä. Köynnökset ovat nuorehkoja, keskimäärin 15-vuotiaita ja kasvavat punaisessa hiekkaisessa maaperässä. Viini käytetään luonnonhiivoilla ja sitä kypsytetään sementtisammioissa puoli vuotta. Viiniä ei suodateta.

Viini on väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksussa on luumua, pippurista mausteisuutta, karvasmantelia, ja välimeren yrtittejä. Suussa viini on viileänä tarjottuna raikkaan hapokas ja marjaisa. Viinin lämmetessä ja ilmaantuessa aromimaailma kehittyy hillomaisemman marjaiseksi ja esiin alkaa nousta myös lihaisia ja savuisiakin aromeja nousee makupaletille.

Omaleimainen, runsas viini lämpimästä sisiliasta: Muhevaa marjaisuutta, mausteita ja lihaisiakin aromeja, Jos ruuassa on munakoisoa, tomaatteja ja runsaasti yrttejä, niin tämä viini istuu sille luultavimmin aivan loistavasti!

Vindirekt tuo viiniä maahan joten ravintoloista sitä löytynee. Itse tilasimme siis Vino Nostrumilta, josta viiniä on myös saatavissa. Jos suuntaat kesälomareissulle Tallinnaan, niin kannattaa poiketa Vino Nostrumin myymälässä.

Porta del Vento Maqué 2013

Porta del Venton viinejä maistoimme ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun talon naturaalihengessä mutta huolella tehtyjä juomia oli tarjolla Taste of Helsingin viiniteltassa. Tuolloin maistoimme muistaaksemme talon Saharay-viinin, joka on catarratto-rypäleestä valmistettu kuorikontaktiviini. Tämä herätti mielenkiintomme tasapainoisuudellaan, ja puhtaudellaan, sillä osa aiemmin maistamistamme oransseista viineistä oli ollut jotain aivan muuta.

Porta del Venton tarhat sijaitsevat Sisiliassa, Palermon provinssissa 600 metriä merenpinna yläpuolella olevassa laaksossa. Tarhoja viljellään luomumenetelmin ja biodiversiteettiä vaalien, rypäleet kerätään käsin ja viinit valmistetaan mahdollisimman vähän käymisprosessiin puuttuen. Kaikki viinit ovat suodattamattomia.

Maistamamme Maqué on sekoite kaikkien tuntemasta nero d'Avolasta ja paikallisesta, melko harvinaiseksi käyneestä perricone-rypäleestä. Perriconea viljellään vain noin 1000 hehtaarin alueella, sitä kuvataan tanniiniseksi, hapokkaita ja tumman marjaisia viinejä tuottavaksi rypäleeksi. Nero d'Avola puolestaan tuottaa tyypillisesti robusteja, mausteisia, hyvin tumma-aromisia ja korkea-alkoholisia viinejä.  

Maqué on käynyt avoimissa sementtisammioissa ja sitä on jälkimaseroitu käymisen päätteeksi. Viini on kypsynyt tämän jälkene tammisammioissa.

Tumman tiilenpunainen väri. Tuoksussa reilusti kypsää hapankirsikkaa, hennosti asetonia, seetriä yrttistä, lakritsaan vivahtavaa mausteisuutta. Suussa keskitäyteläinen, raikkaan marjainen. Happoja viinissä on todella runsaasti, mikä korostaa marja-aromien raikkautta. Tanninit ovat kohtalaisen voimakkaat ja jäävät mausteisessa jälkituntumassa pureskelemaan ikeniä mukavasti. Viini oli parempi viileänä, sillä sen lämmetessä aromimaailmaan alkoi ilmaantua lihaisia ja hieman keittyneenkin hedelmäisiä piirteitä. Viileänä kuitenkin loistoviini, jota ei raikkauden vuoksi helposti tunnista nero d'avola-vetoiseksi sisilialaiseksi. Tämä sopii kaveriksi tomaattisille, runsaasti yrteillä maustetuille pastakastikkeille tai ihan pizzalle.

Joulukalenterin 13 luukku: Sisilia!

Sisiliasta tulee Alkon vakiovalikoimaan lähinnä melko hilloisia Nero di Avola-viinejä. Saarelta löytyy kuitenkin myös erittäin kiinnostavia, harvinaisemmista alkuperäisrypäleistä valmistettuja viinejä.

Arianna Occhipinti tuottaa viinejä Vittorian alueella saaren kaakkoisosassa. Biodynaaminen ja muutoinkin dynaaminen tuottaja, jonka viinit ovat kuumaan ilmanalaan nähden varsin raikkaita tapauksia. Etenkin "Il Frappato"-viiniin olemme varsin ihastuneita, ja sitä tulee aina mukaan Superiore-tilauksiin. Yrttinen, kypsän kirsikkainen ja mansikkainen viini, jossa raikkaita marja-aromeja tukee hyvä konsentraatio ja tasapainottava hapokkuus. Tanniinit ovat kepeähköt.

Sisilian tämän hetken "kuumin" viinialue löytyy kuitenkin saaren pohjoisosasta Etnan rinteiltä. Vaikka alue on Sisilian viiniskenen kuumita hottia, on alue huomattavasti ympäristöään viileämpi: aktiivisen tulivuoren huipulle sataa usein talvikuukausina lunta. Maaperä on lukuisten tulivuorenpurkausten ja laavavirtojen ansiosta varsinainen sekamelska. Kiinnostavia viinejä tuotetaan paikallisesta alkuperäislajikkeesta nerello mascarlesesta, johon usein sekoitetaan hieman nerello cappucciota. Tenuta delle Terre Nere tuottaa tasalaatuista Etna Rossoa, jota myös olemme usein tilanneet. Viini on mausteinen, kypsän punamarjainen, keskitäyteläinen. Siinä on hyvä hapokkuus ja  kohtalaisen kulmikkaat tanniinit. Hyvä viini kovien kypsytettyjen juustojen seuraan. Perusversio näyttää olevan tällä hetkellä Superiorelta loppu, mutta tarhaviini Caldera Sottanaa löytyy. Tästä olemmekin kirjoittaneet jo aiemmin.

Torrepalino Etna rosso 1981

Viini osui silmään eBay:ssa, ja koska minulla ei ollut aavistustakaan miten Etna rosso ikääntyy oli pakko huutaa pari putelia. Viinistä tai tuottajasta ei löydy juuri infoa googlettamalla. Yksi saksalainen nettikauppa mainosti vuosikertaa 2001, ja tästä löytyi jotakin speksejä: Tarhat 800-900 m merenpinansta, 80-90 vuotiaat köynnökset (tuolloin eli vuosikerralle -81 sitten 60-70 v, mikäli tuotettu samalta tarhalta). Käytetty terästankeissa ja kypsytetty 5 (!) vuotta slavonialaisissa tammitynnyreissä, joiden kokoa tai ikää ei ole sen tarkemmin määritelty.

Viini on väriltään ruskea, red alen (tai esimerkiksi Rodenbach:n) värinen. Tuoksussa sherryaromit, tallintaus, kirsikka taustalla. Ikään nähden edelleen erittäin hyvä hapokkuus, tanniinit pehmenneet erittäin hienoiksi ja silkkisiksi. Pitkä jälkimaku, joka mineraalisuudessaan nostaa veden kielelle.

Viini oli hienosti säilynyt varmastikin osin pitkän tammikypsytyksen vuoksi. Oivallinen löytö joka tapauksessa, tämä kannustaa jatkamaan tutkimusmatkaa iäkkäiden Etna rossojen ihmeellisessä maailmassa vastakin.

Planeta etna rosso 2012: punaisia marjoja ja tulitikkua

Kuva:Alko.fi

Alkoon on hiljattain ilmaantunut Sisilian suuruuden, Planetan viinitalon Etna Rosso 2012. Viini herätti heti mielenkiinnon, koska olemme pitäneet toisaalta Planetan viineistä mutta erityisesti eräästä ystäviemme Sisilian matkalta tuomasta Etna Rossosta, Torrepalino 2000:sta. Tuo viini on muistoissani täynnä kypsiä marjoja, mausteisuutta ja mineraalia.

Planetan viini, kuten muutkin Etnat on paikallisesta alkuperäislajikkeesta, Nerello Mascarlesesta valmistettu. Köynnökset ovat yllättäin kasvaneet tulivuoren rinteillä tuliperäisesssä maaperässä 600-800 metriä merenpinnasta. Maseraatioaikaa on annettu 18 päivää, Viiniä on kypsytetty vanhoissa 2-3 kertaa käytetyissä tammitynnyreissä puoli vuotta, ja tämän jälkeen vielä putelissa hieman pidempään.

Lasissa tiilenpunainen, keskisyvää vaaleampi väri. Tuoksu vadelman johdattama, mansikkaa ja kirsikkaa perässä. Hento rikkinen vivahde, mikä jostakin syystä tuo mieleeni Alsacelaisen Rangenin rieslingin. Jännää. Tuoksussa tammea ei juuri aisti. Suussa ennen kaikkea raikkaan hapokas, keskitäyteläinen. Marjat edelleen vetovastuussa, mutta nyt hento tammi on aistittavissa. Rikkisyytenä kokemani aromi voimistuu. Jälkimaku on pitkähkö, aluksi sitä sävyttää hedelmäinen hapokkuus, mutta lopulta viipyilemään jää kiristävä tunne ikenissä ja kitalaessa tanniinisuuden merkkinä.

Tämä viini oli mielenkiintoinen tuttavuus. Ensimmäisen lasin jälkeen en vielä tiedä, miten suhtautua tuohon tuliperäiseen aromiin. Se tuo toisaalta jännittävyyttä, toisaalta hieman rikkoon puhtaan marjaista aromia. Olen kuitenkin kallistumassa sille kannalle, että se tuo makuun toisen, positiivisen lisäulottuvuuden. Tämä oli mielestäni kevyempi kuin tuo taannoin maistamamme Etna. Toisaalta tuo olikin huomattavasti vanhempi ja ilmeisesti reippaammin tammea saanut. Suosittelen kuitenkin tätä testaamaan, jos pitää raikkaista ja punaisilta marjoilta maistuvista viineistä. Alkon hintakin on tällä kertaa jokseenkin kohdallaan. Lieneekö promo planetalta, tämä on ilmeisesti talon ensimmäinen Etna rosso ?

Viikon valinta: Planeta chardonnay 2010

Tämän viikon valinta on viini-ruoka makupari. Planeta chardonnay 2010 on Sisiliasta tuleva valkoviini, joka on kerännyt kehuja eri lähteistä kiitettävän määrän. Planetan tilan omistavat Sisiliassa 3 sisarusta, tila on perustettu vuonna 1995 ja sillä on 5 eri viinitarhaa ympäri Sisiliaa. Viinin rypäleet ovat kasvaneet kahdella tarhalla Argigenton provinsissa Lounais-Sisiliassa.

Viinin väri oli syvänkeltainen. Tuoksu on intensiivisen tamminen ja siitä löytyy myös kypsää trooppista hedelmää yhdistettynä miellyttävään greipin tai sitruunan tuoksuun. Maku mukailee hyvin tuoksua ja tammi ei nouse pääosaan vaan tasapainottaa hienosti viinin kuivaa ja hapokasta makua. Maku on pitkä ja jälkimaussa nousee esiin jopa savuisuus ja mineraalisuus. Todella tyylikäs viini Sisiliasta, tällä on potentiaalia toimia monen ruuan kanssa. 6 hengen seurueemme yllättyi positiivisesti 19.90 euroa maksavasta viinistä. Jopa Chardonnay- viinejä yleensä karttava seurueen jäsen sanoi, että kerrankin hän sai maistaa loistavan makuista chardonnay-viiniä.

Me yhdistimme viinille annoksen, jossa oli paahdettua nieriää, valkopapupyreetä, pekoni-ruusukaalipaistosta ja pinjansiemenillä maustettua yrttiöljyä. Annoksen vahvat maut yhdistettynä tähän loistavaan viinin toimivat todella hyvin. Viinin tammisuus ja hapokkuus taittoivat hyvin paahdetun nieriän ja valkopapupyreen voimakkaita makuja ja viini nosti annoksen hienosti toiselle tasolle. Nyt voi kyllä sanoa, että säkällä onnistuimme löytämään toimivan viini-ruokaparin, jossa kumpikin sai loistaa ja samalla myös täydentää toisiaan.

-Katri-