Ahvenet ja parsa, varma kevään merkki!

Kun tätä blogia on kirjoitettu yli kymmenen vuotta, alkavat tietyt jutut toistaa itseään. Mutta toisaalta rutiinit luovat turvallisuutta, joten keväisen parsan ja ahventen liiton hienouden hehkuttaminen on perusteltua.

Ahvenaika tärähtää keväällä tosissaan päälle jäiden lähtiessä ja ahventen aloittaessa kutunsa. Lapsuudesta muistan edelleen keväät kesämökillä, jonka rantaan laiturin viereen heitetystä katiskasta nousi kilokaupalla ahvenia vuorokaudessa. Parsa oli tuolloin 90-luvun alkuvuosina enemmän tai vähemmän tuntematon käsite ja isovanhempani tekivät ahvenista runsaalla silavalla terästettyä "patakukkoa" eli taikinakuoren alla pitkään haudutettuja pikkuahvenia.

Ahventen kutuaika alkaa kuitenkin olla juuri nyt, ja kiitos kansainvälisen kaupan parsakausi osuu nykyään samaan hetkeen. Näistä emmeistä syntyy helposti keväinen annnos, jossa kultaiset ahvenfileet ja vihreä parsa saavat seurakseen sahramilla aromatisoitua voipapupyreetä.

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen tuntia ennen aiottua tarjoiluaikaa.

Tee sitten papupyre:

1 tlk voipapuja
1 iso salottisipuli
250 g kukkakaalia (yksi pieni)
tyvet yhdestä parsanipusta
2 kynttä valkosipulia
2 dl valkoviiniä
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
oliiviöljyä
persiljaa
valkopippuria
hyppynen sahramia
suolaa

Silppua salotti ja valkosipuli. Kuullota salottia runsaassa öljyssä. Salottien pehmettyä lisää valkosipulit, pilkottu kukkakaali ja kuorituista parsoista tyven kovemmat osat pieneksi pilkottuna.  Kuullota öljyssä pari minuuttia keskilämmöllä ja lisää valkoviini, pippuri ja sahrami. Anna hautua kypsäksi. Lisää lopuksi persiljaa,  sitruunankuori ja mehu. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla omaan suuhun sopivaksi välillä maistellen.

Tilli-kermaviilikastike:

1 prk kermaviiliä
silputtua tilliä
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa

Tämä ei ole välttämätön, mutta tuo annokseen perinteisen säväyksen.

Parsat:

Kuori parsat, leikkaa tyvet. Levitä pellille leivinpaperille, pirskota päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Sekoita ja jätä odottamaan.

Ahvenet:

200 g ahvenfileitä / syöjä
ruisjauhoja
suolaa
voita ja öljyä paistamiseen.

Leikkaa ahvenfileille "lahkeet" eli poista fileen pääpuolesta keskeltä ohut soiro, johon ruodot jäävät (tunnustele kohta sormella). Levitä fileet leikkuulaudalle, ripottele tasaisesti suolaa päälle. Laita syvälle lautaselle reipppaasti ruisjauhoja ja pyöritä fileet jauhossa. Voit tehdä tämän etukäteen ja jättää fileet jauhojen joukkoon viileään.

Paista ahveniin kultainen pinta voi-öljyseoksessa erittäin kuumalla valurautapannulla. Fileiden ei tarvitse kypsyä tässä vaiheessa vielä täysin, sillä ne menevät parsojen kanssa uuniin loppukypsymään: Laita fileet parsojen viereen uunipellille ja nakkaa ne uuniin 5 minuutiksi, jolloin parsat jäävät sopivan napakoiksi.

Kokoa annos: Pohjalle pyrettä, päälle parsat ja ahvenet ja lopuksi tilli-kermaviiliä lumihuipuksi keolle.

Nautimme annoksen kanssa Occhipintin SP68 Biancoa, josta olemme kirjoittaneet aiemmin. Viini oli yllättävänkin hyvä pari annokselle: Sen runsas kukkaisuus ja eksoottinen hedelmäisyys olisivat tuskin pelkkien ahventen ja parsan kanssa toimineet, mutta vahvasti aromaattinen pyre sitoi viinin ja ruuan kokonaisuudeksi, jolla oli selkeä fokus. Harmillisesti tämä oli kaapin viimeinen pullo kyseistä viiniä ja Vino Nostrumiltakin näyttää valkoinen SP68 olevan loppu. Täytynee kartoittaa muita hankintakanavia tai poiketa Sisiliassa.

Occhipinti sp68 bianco

kuva: www.agricolaocchipinti.it

Occhipintin SP68 rossoa kehuimme aivan hiljattain, ja nyt on valkoisen vuoro! Maistoimme tätä viiniä ensimmäisen kerran BasBas and Staff-viinibaarissa kevättalvella ja ihastuimme heti. Keväällä saimme kotiin muutaman pullon osana Vino Nostrumin Occhipinti-pakettia.

SP68 Bianco on sekoitus albannello- ja zibibbo- (AKA muscat) rypäleistä. Albanello on Sisilian kaakkoisosien paikallinen rypälelajike. Arvellaan, että kreikkalaiset toivat sen saarelle koska sen viljely oli keskittynyt Syrakusan kreikkalaiskaupungin ympäristöön. Lajikkeen luultiin 1900-luvun puolivälissä jo hävinneen, mutta vanhoja köynnöksiä kuitenkin löytyi, ja 1970-luvulta lähtien lajiketta on viljelty hitaasti lisääntyvissä määrin Catanian ja Vittorian alueilla. Muscat on tunnetumpi lajike, jonka erittäin kukkaiset aromit ovat viineistä melko helposti tunnistettavissa.

SP68 on saanut maseroitua 15 päivää kuorikontatissa, selvästi pidempään kuin useimmat valkoviinit. Käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 6 kk sementtitankeissa ja tämän jälkeen tasoiteltu kuukausi pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään kullankeltainen, keskisyvä ja suodattamattomana hieman samea.
Tuoksussa ylikypsää melonia, eksoottista yrttisyyttä, voimakasta terpeenistä kukkaisuutta. Maku yllättävän raikas, hapokas. Melko runsaan alkoholinen runko, jossa aromipaletilla kypsää hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Jälkimaussa aivan hento katkeruus kuorikontaktista.

Täyteläinen runsas valkoviini runsaasti yrteillä maustettujen, öljyisten ruokien kaveriksi.

Occhipinti SP68 Rosso

Kuva: Vindirekt

Maistoimme Arianna Occhipintin viinejä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja ihastuimme niihin kovasti. Nyt kun Vino Nostrumilla oli tarjous Occipintin maistelulaatikosta emme voineet pidättäytyä tilaamisesta. Laatikossa oli paitsi aiemmin maistetut Frapatto ja valkoinen SP68 myös viimeksimainitun punainen versio.

Arianna Occhipintin tie viinien maailmaan alkoi lukioiässä kun hän pääsi esittelemään kuuluisan Vittorian alueen tuottajan, COS:n viinejä messuille. (Yksi COS:n kolmesta perustajasta on Giusto Occhipinti, Ariannan setä.) Tämän jälkeen hän päättikin hakeutua opiskelemaan enologiaa Milanon yliopistoon. Opintojen aikana hänen viinifilosofiansa muotoutui teollista ja vahvasti manipuloivaa viininvalmistustapaa vastustavaksi. Hän ajatteli -ja ajattelee edelleen- että viininviljelijän ja -valmistajan tehtävänä on tuottaa mahdollisimman hyviä ja kasvupaikkaansa ilmentäviä rypäleitä ja sen jälkeen valmistaa viini mahdollisimman vähän prosessiin puuttuen.

Occhipintin tila sijaitsee Vittorian alueella Sisilian eteläosassa. Ensimmäisen viinipalstansa hän hankki SP 68-tien varresta 2000-luvun alkupuolella. Tästä tiestä saa siis nimensä nytkin maistettu viini. Tämän jälkeen Occhipinti on hankkinut lisää palstoja ympäröivistä kunnista Vittorian alueelta ja tuotanto on kasvanut.

Occhipintin tarhoja viljellään luomumenetelmin, hän muokkaa tarhoja ilman koneita ja käyttää lannoituksessa viherkompostia: Alusakasveina viljellään typpeä sitovia palkokasveja, jotka sitten käännetään maan sisään ravinteiksi. Aluskasvillisuuden annetaan muutoinkin kasvaa runsaana, mikä lisää biodiversiteettiä.

SP 68 Rosso on sekoite frapatto- ja nero di Avola-rypäleistä. Köynnökset ovat nuorehkoja, keskimäärin 15-vuotiaita ja kasvavat punaisessa hiekkaisessa maaperässä. Viini käytetään luonnonhiivoilla ja sitä kypsytetään sementtisammioissa puoli vuotta. Viiniä ei suodateta.

Viini on väriltään keskisyvän rubiininpunainen. Tuoksussa on luumua, pippurista mausteisuutta, karvasmantelia, ja välimeren yrtittejä. Suussa viini on viileänä tarjottuna raikkaan hapokas ja marjaisa. Viinin lämmetessä ja ilmaantuessa aromimaailma kehittyy hillomaisemman marjaiseksi ja esiin alkaa nousta myös lihaisia ja savuisiakin aromeja nousee makupaletille.

Omaleimainen, runsas viini lämpimästä sisiliasta: Muhevaa marjaisuutta, mausteita ja lihaisiakin aromeja, Jos ruuassa on munakoisoa, tomaatteja ja runsaasti yrttejä, niin tämä viini istuu sille luultavimmin aivan loistavasti!

Vindirekt tuo viiniä maahan joten ravintoloista sitä löytynee. Itse tilasimme siis Vino Nostrumilta, josta viiniä on myös saatavissa. Jos suuntaat kesälomareissulle Tallinnaan, niin kannattaa poiketa Vino Nostrumin myymälässä.

Joulukalenterin 13 luukku: Sisilia!

Sisiliasta tulee Alkon vakiovalikoimaan lähinnä melko hilloisia Nero di Avola-viinejä. Saarelta löytyy kuitenkin myös erittäin kiinnostavia, harvinaisemmista alkuperäisrypäleistä valmistettuja viinejä.

Arianna Occhipinti tuottaa viinejä Vittorian alueella saaren kaakkoisosassa. Biodynaaminen ja muutoinkin dynaaminen tuottaja, jonka viinit ovat kuumaan ilmanalaan nähden varsin raikkaita tapauksia. Etenkin "Il Frappato"-viiniin olemme varsin ihastuneita, ja sitä tulee aina mukaan Superiore-tilauksiin. Yrttinen, kypsän kirsikkainen ja mansikkainen viini, jossa raikkaita marja-aromeja tukee hyvä konsentraatio ja tasapainottava hapokkuus. Tanniinit ovat kepeähköt.

Sisilian tämän hetken "kuumin" viinialue löytyy kuitenkin saaren pohjoisosasta Etnan rinteiltä. Vaikka alue on Sisilian viiniskenen kuumita hottia, on alue huomattavasti ympäristöään viileämpi: aktiivisen tulivuoren huipulle sataa usein talvikuukausina lunta. Maaperä on lukuisten tulivuorenpurkausten ja laavavirtojen ansiosta varsinainen sekamelska. Kiinnostavia viinejä tuotetaan paikallisesta alkuperäislajikkeesta nerello mascarlesesta, johon usein sekoitetaan hieman nerello cappucciota. Tenuta delle Terre Nere tuottaa tasalaatuista Etna Rossoa, jota myös olemme usein tilanneet. Viini on mausteinen, kypsän punamarjainen, keskitäyteläinen. Siinä on hyvä hapokkuus ja  kohtalaisen kulmikkaat tanniinit. Hyvä viini kovien kypsytettyjen juustojen seuraan. Perusversio näyttää olevan tällä hetkellä Superiorelta loppu, mutta tarhaviini Caldera Sottanaa löytyy. Tästä olemmekin kirjoittaneet jo aiemmin.