Cornelissen Munjebel Rosso

Frank Cornelissen on merkittävä henkilö Etnan punaviinien nousussa maailman tietoisuuteen. Hän on Etnan "Mr. Natural Wine", jonka viinit ovat nousseet kulttimaineeseen ympäri maailman. Tämä belgialainen herra ihastui Etnan viineihin 1990-luvun lopussa, muutti Sisiliaan ja osti Contrada Barbabeccin vanhan viinitarhan Etnan pohjoisrinteeltä yli 900 metrin korkeudesta.

Hän alkoi viljellä tätä yli 100-vuotiasta, omilla varttamattomilla juurillaan kasvavaa nerello mascarlese-tarhaa äärimmäisen luonnonmukaisesti: Tarhaa ei muokata tai lannoiteta, köynnöksiä ei kasvukauden aikana juuri leikata ja ruiskutetaan kuparisulfaatilla vain äärimmäisessä hädässä.

Cornelissen pitää terroiria ensisijaisena ja rypäleitä toissijaisena: Hänen näkemyksensä mukaan kunkin alueen lajikkeet ovat vuosisatojen saatossa valikoituneet sellaisiksi, että ne pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla ilmaisemaan kasvupaikkaansa.

Cornelissenin kellarifilosofia vaikuttaa hivenen kaksijakoiselta: Toisaalta hän kieltäytyy käyttämästä sulfiittia missään oloissa, mutta samalla luottaa vahvasti teknologiaan ja muun muassa suojaa viiniä argonkaasulla kellaritoimenpiteiden yhteydessä. Hän ei missään nimessä suostu kirkastamaan viinejään, toisaalta taas niiden ajaminen varsin pieniaukkoisistakin filttereistä on ok. Tämä filtteröinti ei mielestäni välttämättä vastaa naturaalia "nothing added, nothing taken away"-filosofiaa.

Munjebel rosso tulee 1925 istutetulta, 600 metrin korkeudessa sijaitsevalta nerello-tarhalta Etnan pohjoisrinteeltä Passopisciaron ja Rovitellon välistä. Viini on maseroitunut 2 kuukautta ja se on käytetty epoksitankeissa. Ennen pullotusta viini on filtteröity, ei kuitenkaan kirkastettu.

Viini on aavistuksen samea ja tiilenpunainen. Sen tuoksussa on appelsiininkuorta, vadelmaa, kirsikkaa ja hyvässä balanssissa oleva volatiilin hapon tuoma noste. Brettanomyces-tuotteita on aivan aavistus tuomassa kompleksisuutta: ei lantaisuutta, vaan hentoa lääkeyrttisyyttä. Suussa ensimmäisenä yllättää hyvin voimakas hiilihappo, joka valitettavasti peittää miellyttävän aromimaailman. Alun hiilihappohyökkäyksen jälkeen suutuntuman keskiosa tuntuu valjulta, kunnes jälkimaussa hedelmähappo ja kohtalaisen voimakkaat tanniinit puraisevat uudelleen. Viini ei tunnu tasapainoiselta, mikä on miellyttävän tuoksun jälkeen pettymys. Ruuan kanssa viini toimi aavistuksen paremmin, mutta jotenkin jää hieman häiritseväksi.

Viini on siis tuoksultaan hyvin miellyttävä, mutta valitettavasti emme pääse yli hiilidioksidin aiheuttamasta epätasapainosta. Pientä hiilidioksidia emme viinissä pidä virheenä. Esimerkiksi Sisilian matkallamme maistoimme ja tilasimme kotiin Bagolaro-tilalla omaan käyttöön ja kavereille tuotettua Malandrino-nimen saanutta natuviiniä, jossa oli enemmänkin kuin aavistus hiilidioksidia. Tässä oli kuitenkin enemmän hedelmärunkoa, joten viini tuntui myös suussa tasapainoiselta. Ainakaan tämä viini ei siis mielestämme ollut kaiken Cornelissen-hehkutuksen arvoinen, mutta kenties emme vain ymmärtäneet. Tuttavuus oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä mennyt jatkoon.

Joulukalenterin 13 luukku: Sisilia!

Sisiliasta tulee Alkon vakiovalikoimaan lähinnä melko hilloisia Nero di Avola-viinejä. Saarelta löytyy kuitenkin myös erittäin kiinnostavia, harvinaisemmista alkuperäisrypäleistä valmistettuja viinejä.

Arianna Occhipinti tuottaa viinejä Vittorian alueella saaren kaakkoisosassa. Biodynaaminen ja muutoinkin dynaaminen tuottaja, jonka viinit ovat kuumaan ilmanalaan nähden varsin raikkaita tapauksia. Etenkin "Il Frappato"-viiniin olemme varsin ihastuneita, ja sitä tulee aina mukaan Superiore-tilauksiin. Yrttinen, kypsän kirsikkainen ja mansikkainen viini, jossa raikkaita marja-aromeja tukee hyvä konsentraatio ja tasapainottava hapokkuus. Tanniinit ovat kepeähköt.

Sisilian tämän hetken "kuumin" viinialue löytyy kuitenkin saaren pohjoisosasta Etnan rinteiltä. Vaikka alue on Sisilian viiniskenen kuumita hottia, on alue huomattavasti ympäristöään viileämpi: aktiivisen tulivuoren huipulle sataa usein talvikuukausina lunta. Maaperä on lukuisten tulivuorenpurkausten ja laavavirtojen ansiosta varsinainen sekamelska. Kiinnostavia viinejä tuotetaan paikallisesta alkuperäislajikkeesta nerello mascarlesesta, johon usein sekoitetaan hieman nerello cappucciota. Tenuta delle Terre Nere tuottaa tasalaatuista Etna Rossoa, jota myös olemme usein tilanneet. Viini on mausteinen, kypsän punamarjainen, keskitäyteläinen. Siinä on hyvä hapokkuus ja  kohtalaisen kulmikkaat tanniinit. Hyvä viini kovien kypsytettyjen juustojen seuraan. Perusversio näyttää olevan tällä hetkellä Superiorelta loppu, mutta tarhaviini Caldera Sottanaa löytyy. Tästä olemmekin kirjoittaneet jo aiemmin.

Torrepalino Etna rosso 1981

Viini osui silmään eBay:ssa, ja koska minulla ei ollut aavistustakaan miten Etna rosso ikääntyy oli pakko huutaa pari putelia. Viinistä tai tuottajasta ei löydy juuri infoa googlettamalla. Yksi saksalainen nettikauppa mainosti vuosikertaa 2001, ja tästä löytyi jotakin speksejä: Tarhat 800-900 m merenpinansta, 80-90 vuotiaat köynnökset (tuolloin eli vuosikerralle -81 sitten 60-70 v, mikäli tuotettu samalta tarhalta). Käytetty terästankeissa ja kypsytetty 5 (!) vuotta slavonialaisissa tammitynnyreissä, joiden kokoa tai ikää ei ole sen tarkemmin määritelty.

Viini on väriltään ruskea, red alen (tai esimerkiksi Rodenbach:n) värinen. Tuoksussa sherryaromit, tallintaus, kirsikka taustalla. Ikään nähden edelleen erittäin hyvä hapokkuus, tanniinit pehmenneet erittäin hienoiksi ja silkkisiksi. Pitkä jälkimaku, joka mineraalisuudessaan nostaa veden kielelle.

Viini oli hienosti säilynyt varmastikin osin pitkän tammikypsytyksen vuoksi. Oivallinen löytö joka tapauksessa, tämä kannustaa jatkamaan tutkimusmatkaa iäkkäiden Etna rossojen ihmeellisessä maailmassa vastakin.

Etna Rosso, Sisilian outo lintu

                                      

Sisiliasta tulee mieleen paahtava kuumuus ja täyteläisen hedelmäinen, mausteinen Nero di Avola. Sisisliasta löytyy kuitenkin viinialue, joka on jotain aivan muuta kuin tämä mielikuva. Etna on Euroopan aktiivisin tulivuori, joka puskee laavavirtoja säännöllisin väliajoin. Tulivuoren rinteillä myös ilmasto poikkeaa täysin siitä, mitä Sisilia tuo mieleen: Sadetta saadaan kuusinkertainen määrä muuhun saareen verrattuna, ja talvella sade saattaa tulla lumena.

Viinialue kiertää tulivuorta reilun sadan kilometrin levyisenä kehänä. Tämän seurauksena Etna Rossoa viljellään kaikkiin eri ilmansuuntiin kaltevilla tarhoilla, mikä vaikuttaa voimakkaasti viineihin. Myös maaperä on hyvin erilaista hyvinkin lähellä toisiaan sijaitsevilla tarhoilla, sillä historian saatossa laavavirrat ovat nostaneet pintaan erityyppisiä maa-aineksia ja -rakenteita. Parhaiden tarhojen katsotaan sijaitsevan vuoren pohjoisrinteillä, jossa sijaitsevat Caldera Sottanan, Santo Spiriton, Guardiolan ja Feudo di Mezzon ala-alueet. Etnan alueen alkuperäislajike on Nerello Mascarlese, johon sekoitetaan useinpieniä määriä Nerello Capucciota. Mascarlese tuottaa osaavissa käsissä mausteisia, yrttisiä ja mineraalisia viinejä, joissa sanotaan olevan jopa Burgundin pinot noireja tai baroloa muistuttavaa aromien kompleksisuutta.

Tenuta delle Terre Nere on yksi laatutuottajista, joka omistaa noin 30 ha tarhoja Etnan pohjoisrinteillä. Köynnöksiä viljellään luomumenetelmin, ja rypäleet kaikilta tarhoilta kerätään jo tarhojen jyrkkyyden vuoksi käsin. Tilan tavoitteena on tuottaa niin hyviä rypäleitä, että kellarissa valmistusprosessi voidaan pitää mahdollisimman puuttumattomana. Tarhoja on kaikilla pohjoisrinteen ala-alueilla, eikä niiden viinejä sekoiteta vana pyrkimyksen ä on ilmentää kuntkin ala.-alueen ominaispiirteitä mahdollisimman puhtaina. Tila on melko tuore, sen ensimmäinen vuosikerta on 2002. Tarhat ovat kuitenkin vanhoja, sillä muutamaa hiljattain istutettua hehtaaria lukuunottamatta köynnökset ovat 50-100-vuotiaita, yhdellä viinikirvalta välttyneellä tarhalla jopa 150-vuotiaita.

Caldera Sottana on pohjoisrinteen ala-alueista kivisin. Itse asiassa maaperää ei näe lainkaan tuliperäisistä kivisä koostuvan maton alta. Caldera-nimitys viittaa kattilaan tai pataan, ja tämä juontaa juurensa siitä että tummat tuliperäiset kivet varastoivat päivällä auringon lämpöä vapauttaen sitä yöllä. Korkeus merenpinnasta on 600-700 metriä.  Kuvat tarhoilta näyttävät melko hurjilta.

Caldera Sottana 2011 on lasissa läpikuultava, tiilenpunainen. Sen tuoksu on hyvin moniulotteinen: ensin tuntuu tummien marjojen kuten suklaakirsikan ja hyvin kypsän mansikan aromeita. Tarkemmin tuoksutellessa alkaa nousta esiin myös ruusun terälehtiä muistuttavaa floraalisuutta. Mukana on myös aavistus tallintaustaa sekä kivistä maaperän tuoksua. Suussa viini on ehdottomasti raikkaalla puolella. Brett-aromi nousee suussa hieman selkeämpänä esiin, eikä viinin hedelmäisyys ole yhtä voimakkaasti etualalla kuin tuoksussa. Maku on hyvähappoinen, pitkä ja keskitäyteläinen. Jälkimaku on pitkä, ja sen määrittävänä piirteenä tuntuu olevan mineraalisuus, joka jättää suun kosteaksi.

Erittäin elähdyttävä viini, jota suosittelemme hankkimaan jos jossain tähän törmää. Caldera Sottanaa ei tällä hetkellä löydy superioren valikoimasta, mistä tämä aikanaan hankittiin. Sen sijaan löytyy Feudo di Mezzo 2012, jonka tilaamista täytyy vakavasti harkita!

Tasting: 4 italialaista testissä.

Parisen viikkoa sitten lauantaina Kalevan viiniklubi maistoi 5 hengen voimin 4 sattumanvaraista punaista yhden pariskunnan kellarista. Italia on meille kaikille varmaan se rakkain viinimaa ja italian eri viinejä löytyy meidän viinikaapista huolestuttavan monta pulloa.

Maistetut viinit olivat Ripensanto corvina 2009, Patrizi nebbiolo d'alba 2008, Greggiano chianti classico 2008 ja Torrepalino etna rosso 2000. Kolme ensimmäistä oli muistojen mukaan tilattu gouromdo.de-nettikaupasta ja viimeinen oli tuliainen pariskunnan Sisilian reissulta. 3 ensimmäistä olivat kaikki hintaluokkaa 7-14 euroa ja viimeinen oli kuulemma ollut hieman kalliimpi.

Ripensanto oli tyypillinen corvina-rypäleestä tehty helpohko siemailuviini, joka oli valmista juotavaksi heti avaamisen jälkeen. Tuoksussa oli punaisia marjoja ja vaniljaa voimakkaimmin. Maku noudatteli hyvin tuoksua, jonka lisäksi kevyt mausteisuus korostui maussa. Viini oli rakenteltaan kevyt, jossa oli myös aika lyhyt maku.

Nebbiolo di Alba 2008 oli heti avaamisen jälkeen todella sulkeutunut ja aromit/tuoksut olivat todella hentoja ja vaikeasti havaittavia. Pari tuntia ja muutama viinilasillinen myöhemmin nebbiolo d'alba pääsi jo oikeuksiinsa ja maku rupesi olemaan todella mahtava. Ensimmäisenä viinissä tuoksui aavistuksen verran raaka paprika, mutta ilmaa saatuaan tuoksussa korostui tummat marjat, yrttisyys ja mausteisuus. Ensisiemauksella maku oli todella kovien tanniinien saattelema, joka kääntyi myöhemmin illalla tummiksi marjoiksi, mausteisuudeksi ja tanniinien pehmennyttyä maku oli todella samettinen ja pitkä.

Greggiano chianti classico 2008 oli heti avattuaan tuttua chiantia ensimmäisestä nuuhkaisuusta lähtien. Hyvin kehittynyt viini, joka parani lasissa koko illan ajan. Tuoksussa oli kirsikkaa ja muita punaisia marjoja, vaniljaa ja tammea. Maku noudatteli pitkälti tuoksua ollessaan keskitäyteläisen marjainen ja vaniljainen. Pehmeät tanniinit yhdistettynä pitkään jälkimakuu teki tästä erinomaisen ruokaviinin.

Torrepalino etna rosso 2000 oli jo heti avaamisenkin jälkeen illan päätähti, josta kaikki pitivät. Tuoksussa oli todella tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Vaniljaa, kiveä ja savua löytyi myös tuoksusta. Maku oli ensisiemaisulla todella voimakkaan kivinen ja savuinen yhdistettynä vahvoihin tanniineihin. Ilmaa saatuaan viinin maku muuttui moniuloitteiseksi, jossa karhunvatukka, multa ja vanilja johtivat todella pitkään jälkimakuun. Viinin suutuntuma on täyteläinen, makuaineet varsin konsentroituneet. Siemaisukokemus alkaa voimakkaasti alkoholin ja hapon tuomalla hyvällä rungolla aromiennoustessa nenään. Keskivaiheessa viinin tanniinit alkavat tuntua selkeinä, ja niiden pehmeys saattelee makua mausteisten aromien vilkutellessa takaikkunasta vielä lähes minuutin. Todellisen klassikikon ainesta, joka kuvastaa kasvupaikkaansa hienosti. Jos koskaan Sisiliaan eksymme, niin tätä tulee varmasti tuliaisiksi. Itselle.

Illan voittajaksi selviytyi yksimielisisesti Torrepalino etna rosso ja jaetun kakkossijan nappasi Greggiano chianti classico ja Patrizi nebbiolo d'alba. Huonoa viiniä ei ollut tälläkään kertaa mukana, koska kaikki pullot tyhjenivät illan kuluessa.
-katri-