Viikon valinta: The glenrothers select reserve

Viikon valinta tänään viski Speysiden alueelta Skotlannista. Viski vanhin voitehista ja viskit ovat olleet meidän sydäntä lähellä jo monta vuotta. Kumpikaan meistä ei juuri välitä konjakeista ja brandyista, mutta viskeille ollaan ainakin osa meidän viininhuuruisesta sydämestä menetetty.



Ensimmäiset muistot kunnon muistot viskeistä on Islayn saarelta tulevista todella savuisista ja voimakkaista viskeistä. Islayn viskien nimeen vannoimme aina vuoteen 2010, jolloin erehdyimme vahingossa vaeltamaan Speysiden alueelle 5 päiväksi. Tarkoitus oli ottaa haltuun Islayn saari, mutta ei sinne meidän aikataulun puutteissa päässytkään. Jälkikäteen täytyy sanoa, että onneksi ei päästy Islaylle, koska Speysiden kaunis luonto ja vähemmän savuiset viskit hurmasivat meidät täysin.

Maistoimme Speysiden reissulla ensimmäisen kerran glenrothesin tislaamon tuotteita ja ihastuimme niin täysin. Sitten kun tislaamon select reserve oli hyvässä tarjouksessa Frankfurtin lentokentällä ei paljoa tarvinnut miettiä ostopäätöstä. Viski on tislaamon mestarin John Ramsayn käsialaa ja kyseessä on vuosikerraton viski, joka sekoitetaan eri vuosikertojen välillä huolellisesti. Viski on vaalean kullankeltaisen värinen ja tuoksussa on maltaan tuoksua yhdistettynä miellyttävään vaniljan ja kookoksen tuoksuun. Maku mukailee tuoksua ollessaan hieman makea. Maussa maistuu myös miellyttävästi appelsiinin kuori. Maku pehmenee entisestään, kun joukkoon lisätään hieman vettä. Miellyttävä pehmeä viski, joka ei hyökkää päälle. Sopii myös mahtavasti niille, jotka viskien mausta niin välitä.

Kuten pullosta näkyy tuote on kelvannut meille ja enää pullon pohjat on jäljellä. Lisää täytyy ehdottomasti hankkia, jos sopiva pullo samalta tislaamolta tulee vastaan.

-katri-

Tasting: 4 italialaista testissä.

Parisen viikkoa sitten lauantaina Kalevan viiniklubi maistoi 5 hengen voimin 4 sattumanvaraista punaista yhden pariskunnan kellarista. Italia on meille kaikille varmaan se rakkain viinimaa ja italian eri viinejä löytyy meidän viinikaapista huolestuttavan monta pulloa.

Maistetut viinit olivat Ripensanto corvina 2009, Patrizi nebbiolo d'alba 2008, Greggiano chianti classico 2008 ja Torrepalino etna rosso 2000. Kolme ensimmäistä oli muistojen mukaan tilattu gouromdo.de-nettikaupasta ja viimeinen oli tuliainen pariskunnan Sisilian reissulta. 3 ensimmäistä olivat kaikki hintaluokkaa 7-14 euroa ja viimeinen oli kuulemma ollut hieman kalliimpi.

Ripensanto oli tyypillinen corvina-rypäleestä tehty helpohko siemailuviini, joka oli valmista juotavaksi heti avaamisen jälkeen. Tuoksussa oli punaisia marjoja ja vaniljaa voimakkaimmin. Maku noudatteli hyvin tuoksua, jonka lisäksi kevyt mausteisuus korostui maussa. Viini oli rakenteltaan kevyt, jossa oli myös aika lyhyt maku.

Nebbiolo di Alba 2008 oli heti avaamisen jälkeen todella sulkeutunut ja aromit/tuoksut olivat todella hentoja ja vaikeasti havaittavia. Pari tuntia ja muutama viinilasillinen myöhemmin nebbiolo d'alba pääsi jo oikeuksiinsa ja maku rupesi olemaan todella mahtava. Ensimmäisenä viinissä tuoksui aavistuksen verran raaka paprika, mutta ilmaa saatuaan tuoksussa korostui tummat marjat, yrttisyys ja mausteisuus. Ensisiemauksella maku oli todella kovien tanniinien saattelema, joka kääntyi myöhemmin illalla tummiksi marjoiksi, mausteisuudeksi ja tanniinien pehmennyttyä maku oli todella samettinen ja pitkä.

Greggiano chianti classico 2008 oli heti avattuaan tuttua chiantia ensimmäisestä nuuhkaisuusta lähtien. Hyvin kehittynyt viini, joka parani lasissa koko illan ajan. Tuoksussa oli kirsikkaa ja muita punaisia marjoja, vaniljaa ja tammea. Maku noudatteli pitkälti tuoksua ollessaan keskitäyteläisen marjainen ja vaniljainen. Pehmeät tanniinit yhdistettynä pitkään jälkimakuu teki tästä erinomaisen ruokaviinin.

Torrepalino etna rosso 2000 oli jo heti avaamisenkin jälkeen illan päätähti, josta kaikki pitivät. Tuoksussa oli todella tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Vaniljaa, kiveä ja savua löytyi myös tuoksusta. Maku oli ensisiemaisulla todella voimakkaan kivinen ja savuinen yhdistettynä vahvoihin tanniineihin. Ilmaa saatuaan viinin maku muuttui moniuloitteiseksi, jossa karhunvatukka, multa ja vanilja johtivat todella pitkään jälkimakuun. Viinin suutuntuma on täyteläinen, makuaineet varsin konsentroituneet. Siemaisukokemus alkaa voimakkaasti alkoholin ja hapon tuomalla hyvällä rungolla aromiennoustessa nenään. Keskivaiheessa viinin tanniinit alkavat tuntua selkeinä, ja niiden pehmeys saattelee makua mausteisten aromien vilkutellessa takaikkunasta vielä lähes minuutin. Todellisen klassikikon ainesta, joka kuvastaa kasvupaikkaansa hienosti. Jos koskaan Sisiliaan eksymme, niin tätä tulee varmasti tuliaisiksi. Itselle.

Illan voittajaksi selviytyi yksimielisisesti Torrepalino etna rosso ja jaetun kakkossijan nappasi Greggiano chianti classico ja Patrizi nebbiolo d'alba. Huonoa viiniä ei ollut tälläkään kertaa mukana, koska kaikki pullot tyhjenivät illan kuluessa.
-katri-

Viikonlopun viini: Pisoni Rebo 2009

Viikonlopun viininä on tällä viikolla tutun kautta yhteistilattu Pisoni Rebo. Pisonin viinit ovat meille tuttuja jo edelliseltä vuodelta, jolloin tilasimme Pinot Neroa, Vin Santoa ja Nosiolaa. Kaikki olivat hinta-laatusuhteeltaan hyviä joten, kun tuli mahdollisuus tilata uutta vuosikertaa niin sehän hyödynnettiin. Tällä kerralla Tanniinin appiukolle tilattiin laatikko Pinot Neroa, 'Kalevan viiniklubin' kavereiden kesken jaettavaksi laatikot punaisia Reboa ja Sarica rossoa sekä lisäksi laatikko aina yhtä hyvää Vin Santoa.

Pisonin viinit tulevat Trentinon alueelta Pohjois-Italiasta. Olemme kovasti ihastuneet viime vuosina Alto-Adigen ja Trentinon alueen vuoristoviineihin, ja Pisonin tuotteet ovat mielestämme olleet hyviä tyyppiesimerkkejä kohtuuhintaisista Italian viineistä. Rebo-rypäle on hybridilajike, risteymä kansainvälisestä Merlot:sta ja Trentinon paikallisesta Teroldegosta. Lajikkeen isä on italialainen enologi/agrologi Rebo Rigotti Trenttinon alueelta. Rypäle on tummakuorinen lajike, jossa yhdistyy molempien lajikkeiden hyvät puolet: Teroldegon mausteinen paahteisuus ja hapokkuus yhdistyneenä Merlot'n pehmeyteen..

Viini oli väriltään syvän purppura, jonka tuoksussa korostui mausteisuus, tummat marjat ja multa yhdistettynä vaniljaiseen tammen tuoksuun. Maku noudatteli pitkälti tuoksua. Ensimmäinen maku suussa oli voimakas tammi yhdistettynä maltillisiin tanniineihin. Maku kuitenkin kehittyi pikkuhiljaa miellyttävän marjaiseksi. Viini hyötyi selvästi lasissa olosta ja kehittyi ajan kanssa miellyttäväksi seurusteluviiniksi, josta ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Hinta-laatusuhteeltaan ihan hyvä, kun pullolle jäi hintaa 12.50 euroa. Ostaisin toistekin ja voin hyvin kuvitella avaavani toisen pullon, kun kaipaan kivaa italialaista seurusteluviiniä.

-Kupla-

Viikon valinta: Oppia mammojen keittiöstä

Keittiömme käytetyin keittokirja pääsi tällä kertaa viikon valinnaksi. Kupla toivoi kirjaa lahjaksi kokkikouluvuosinaan, koska keittiöopettajani sitä suositteli. Silver spoonin historia juontaa vuoteen 1950, jolloin kirja julkaistiin ensimmäistä kertaa Italiassa nimellä Il cucchiaio d'argento. 

Kuten me kaikki tiedämme, ruuanlaitto otetaan italiassa huomattavasti vakavammin kuin meillä Suomessa. Ruualla näytetään italiassa rakkaus, ja jokaisella mammalla on omat reseptinsä italialaisiin klassikkoruokiin, kuten pastataikinaan, lasagneen, pizzaan jne. Kirjasta sanotaan, että se on takulla kirja joka siirtyy äidiltä tyttärelle, ja jonka avulla suurin osa italialaisista on opetellut kokkaamaan. Kirja on kattava opus italialaisiin raaka-aineisiin ja ruokiin. Kirja käännettiin englanniksi ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja sitä on päivitetty jatkuvasti vuodesta 1950, jotta kirjan reseptit pysyisivät elämän kehityksessä mukana - unohtamatta kuitenkaan klassikkoja. 

Parasta kirjassa on se, että reseptit on lajiteltu raaka-aineiden mukaan. Kirja on mielestämme loistava kattaus italialaiseen keittiöön ja avaa ihan uuden maailman raaka-aineisiin, koska jokaiselle raaka-aineelle on todella monta reseptiä. Me käytämme kirjaa, kun haluamme tarkistaa miten klassikkoannokset tehdään ja myös silloin, kun jääkaapin tuotteista pitäsi kehittää nopeasti jotakin ruokaa. Tanniini erityisesti rakastaa kirjaa, koska siinä on niin paljon faktaa raaka-aineista ja ohjeet ovat todella toimivia. Taloutemme pastataikina on Silver spoonista, samoin kuin sorbettien perusohje jne. Lämpimästi suosittelemme tätä yli 1200-sivuista italialaisen ruuanlaiton aapista kaikille, jotka rakastavat italialaisten yksinkertaista tapaa tehdä ruokaa hyvistä ja tuoreista raaka-aineista. 

Viikon valinta: Kotimaista omenaa lasissa

Kuva: Ciderhouse.fi

Tällä viikolla viikon valinta on juoma Suomen pienimmästä siideritehtaasta, jossa Jenni Silvennoinen valmistaa siideriä Kaarinassa. Kuplan suosikkisiideri jo muutaman vuoden ajan on ollut Omenasiideri Jenni Silvennoinen, joka on valmistettu 100% suomalaisista omenoista.

Hän itse sanoo sivuillaan saaneensa innoistuksen ja opetuksen isältään. HÄn uskoo vahvasti, että tunteella tehdyn tunnistaa ja väitteen voin vahvasti allekirjoittaa. Hän valmistaa siiderit itse yhdessä Suomen pienimmässä siideritehtaassa ja kertoo, että ei jokaista omenaa itse poimi, mutta jokaisen laatikon tarkistaa. Kokonaisvuosituotanto määrä on pieni, mutta laatu sitä kovempi. Tällä hetkellä valikoimissa on kahta siideriä eli Omenasiideri Jenni Silvennoista ja Luomu Omenasiideriä. Kupla ostaa siideriä aina vierailleessaan Juustosopissa Tampereen Kauppahallissa, mutta siideriä saa jo kattavasti ympäri Etelä-Suomea.

Itse siideri on ihanan kuivaa ja raikkaan omenaisen makuista. Maku on puhtaan omenainen ja omenan raikkaus maistuu hyvin siideristä. Siideri maistuu todellakin joltain muulta kuin kaupan normaalit mehumaiset ja makeat omenasiiderit. Parasta siiderissä Kuplan mielestä on raikas happamuus, joka antaa siiderillä todella hyvän rakenteen ja puhtaan omenaisen maun, joka kyllä kantaa pitkälle. Ei muuta voi kuin lämpimästi suositella, jos kaipaatte hyvää siideriä.

-Kupla-

Viikon valinta: Musiikkia syksyn pimeisiin iltoihin

Hyvää oli, kun pullokin tyhjeni.

Viikon valintana tällä viikolla viinille musiikkia. Kupla rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin ruokaa ja kuuntelee sitä käytännössä  päivittäin. Rakkaus musiikkiin tulee jo kotoa ja keittiötyöskentely on pahentanut rakkautta.

Keittiön kaikkien laitteiden melu peitetään käytännössä keittiössä kuin keittiössä sillä, että radio huutaa keittiössä taukoamatta. Jos Kupla saa valita kanavan niin Ylex soi iltaisin uuden musiikin iltavuoron takia, radio rock, jos tiedossa on kiire ilta ja basso tahdittaa yleensä rauhallisia aamuja. Yleensä ravintolan keittiössä soi se kanava, joka rakkaasta radiosta sattuu kuulumaan tai mitä kaikki keittiön jäsenet suostuu kuuntelemaan. Kanavavalinnoista yleensä tapellaan aika usein ja useimmiten se keittiön jäsen voittaa, joka on vanhin eli esimerkiksi nykyään meillä keittiössä kuunnellaan radio Nostalgiaa ja radio Suomipoppia, koska porukan vanhin saa valita.

Tällä viikolla Kupla suosittelee yhdistämään bändin nimeltä The XX ja ennen kaikkea heidän uusimman levynsä Coexist viiniin nimeltä Il Grigio da San Felice 2006. Viini tulee jälleen kerran yhdestä meidän suosikkimaasta Italiasta ja Toscanan Chianti Classico alueelta. Viini on tehty 100% sangiovese-rypäleestä niin kuin chiantit kuuluukin tehdä. Viinin tekijänä on Agricola San Felice.
Viini on tilattu Enoteca lucantoni nimisestä viinikaupasta ja pullo kustantaa tällä hetkellä 11.61 euroa. Päätimme testata viinin, kun etsimme mukavaa perjantaipulloa ja kyseistä viiniä jäi kaappiin vielä 2 kappaletta. Muistiinpanot viinistä sanoo, että tuoksusta löytyy tummaa marjaa, hapankirsikkaa, multaa ja mausteisuutta. Maku mukailee tuoksua hyvin, tanniinit oli vielä aika tiukat heti avaamisen jälkeen, maku oli todella pitkä ja keskitäyteläinen. Viinissä oli todella paljon potentiaalia hintaan nähden, koska viini vaan parani koko viikonlopun ajan. Avaa viini siis hyvissä ajoin ennen nauttimista tai dekantoi. Viinistä saa myös loistavan kumppanin ruualle. Tee vaikka omatekoista pitsaa, johon laitat reilusti tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, buffalomozzarellaa ja kauden sieniä. Koristele reilulla kasalla rucolaa.

Kuplan suositus on, että laita Coexist soimaan, kaada lasiin hyvin ilmattua viiniä ja nauti viinistä ja musiikista seuraavat 38 minuuttia yksin tai hyvässä seurassa. Anna musiikin viedä ja keskity tekemisen sijasta nauttimaan hyvästä viinistä ja musiikista, joka vie mukanaan. Lähes täydellinen aloitus viikonlopulle rankan työviikon jälkeen.

-Kupla-

Pullon hengen tärkeimpiä keittiön tavaroita

Vanhasta puutasosta tehdyt leikkuulaudat ja meidän suosikkiveitsi

Tärkeimpiä keittiön kirjoja

Viskilaseja ja korkkeja

Kyllä me siihen Riedeliin luotetaan.

Kahvilla se päivä lähtee käyntiin!

Bloginkin aihe ja Tanniinin rakkaimmat pullot

Lisää keittiön tärkeimpiä kirjoja.

-Kupla ja Tanniini-

Ps. Mitkä on teidän keittiön tärkeimmät tavarat?

Viikonlopun viini:Ciclope Rosso Toscano 2007

Viikonlopun viininä on tällä kertaa suomalaisen Jaakko Peräsen Candialle-viinitilalta Chiantin sydänalueelta tuleva Ciclope (nimi tulee tilan yksisilmäisestä vahtikoirasta Lucasta, jonka kunniaksi viini on nimetty) Rosso Toscano 2007. Viinin rypäleet ovat Merlot 50 %, Sangiovese 40 %, Petit Verdo 5 % ja Syrah 5%. Viiniä on kypsytetty 18 kk ranskalaisissa 228-litran tammitynnyreissä.

Candiallen omistajiksi Jaakko Peränen puolisoineen tulivat vuonna 2002,  ja alusta asti viinitilalla viinejä on viljelty luonnonmukaisin keinoin kestävän viininviljelyn ehdoilla.  Perustana on viinitarhan ymmärtäminen maatalousekosysteeminä. Mielenkiintoinen artikkeli Peräsestä Arto Koskelon kirjoittamana löytyy proresto-lehdestä. Lisätietoa Candialen viineistä löytyy tilan omilta sivuilta.

Avasimme viinin lauantai-aamuna ennen kymmentä, kun Tanniini lähti juoksemaan Helsingin maratonia. Kupla maistoi viiniä heti avaamisen jälkeen ja viini oli silloin vielä todella tanniininen, mutta vahva marjainen tuoksu ja samankaltainen maku lupasi paljon. Viini jätettiin odottomaan maratonilta palaavat Tanniinia, ja viini maistettiin uudestaan reilun 12 tunnin kuluttua. (Ei, maraton meni nopeamin, tämä sisältää autoilun helsinkiin ja takaisin...) Viini hyötyi selvästi hapesta, koska illalla viinin tuoksu oli jo marjaisuuden lisäksi multainen ja aavistuksen verran yrttinen. Maku muistutti mukavasti tuoksua ja tanniinit olivat jo selvästi antaneet periksi jolloin jälkimaku oli todella miellyttävä. Laatuviini taatusti jo 5 vuoden iässä ja maku senkun parani sunnuntaina iltapäivään, jolloin puolet viinistä juotettiin Kuplan ja Tanniinin perheille alkumaljana ennen kanttarellien syömistä. Viini oli Kuplan mielestä parhaimmillaan sunnuntaina iltapäivällä, kun vahvat tanniinit olivat hävinneet ja viinin loistava marjaisuus, lievä mullan ja nahkan maku oli loistavassa tasapainossa keskenään. Harmi, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos Candialle-viinit eivät ole vielä tuttuja niin kannattaa pistää nimi ehdottomasti korvan taakse.

Viini on aikoinaan kulkeutunut meille kaverin kautta yhteistilauksella ja rossoa ei enää ole kaapissa, mutta saman vuoden chianti classicoa löytyy vielä yksi pullo. Onneksi, koska rosso oli jo niin hyvää että odotukset on korkealla myös Chianti Classicoa (2007) kohtaan.

-Kupla-

Viikon valinta:Juustosoppi

Kuva: Murraycheese.com

Viikon valintana tällä viikolla on Juustosoppi Tampereen kauppahallissa. Tampereen kauppahalli on yksi Pullon henkelän lempipaikoista Tampereella ja siellä meidän suurin suosikki on Tampereen vanhin juustokauppa nimeltään Juustosoppi. Juustosopin käytävä on kiellettyä aluetta ainakin Kuplalta, jos tarkoituksena on selvitä hallireissusta ilman heräteostoksia. Loistava palvelu yhdistettynä loistavaan valikoimaan koituu useimmiten kohtaloksi. Juustosoppi ei ole vielä koskaan pettänyt valikoimallaan, jossa vanhat suosikit täydentyvät usein uutuuksilla.

Kuplan ehdoton suosikki juustoista on ranskalainen Affinois-valkohomejuusto, jonka kohdalla pitää aina muistaa kysyä, missä vaiheessa juusto on. Tanniinin suurin suosikki on Espanjalainen Cabrales-sinihomejuusto, joka taatusti jakaa mielipiteitään maullaan.

Pullon henkelä suosittelee kysymään rohkeasti Juustosopin henkilökunnalta suosituksia, koska tällöin me olemme aina saaneet juustoja, jotka ovat parhaimmillaan. Meillä on tapana käydä tilaamassa sekä jouluna että juhannuksena juustot valmiiksi, jotta aattona voi aloittaa juhlimisen Kauppahallin tunnelmasta nauttien. Jätämme usein valinnat henkilökunnalle ja annamme vain suuntaviivat mitä haluaisimme nauttia ja vielä kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä.

-Kupla-

Viikon valinta: Arcaffe Roma

Jotta blogi pysyisi mielenkiintoisena, olemme ajattelleet aloittaa blogissa uuden palstan, jonka ideana on esitellä viikoittain henkilökohtaisia suosikkejamme ruuan, viinin ja kulinaaristen elämysten parista. Viikon valinnassa voi olla kysymys hyvästä ravintolasta, kahvista, juustosta, ruoka-viiniparista tai jostakin ihan muusta, mutta tarkoitus olisi pysyä kuitenkin kulinaarisissa nautinnoissa. Uutta projektia pukkaa siksi, että emme halua rajoittua vaan viiniin vaan kertoa löytämistämme mahtavista luottotuotteista/uutuksista myös muille.

Kuva: Delico.nu

Ensimmäisenä viikon valintana on joka-aamuinen elämän eliksiiri kahvi. Meidän perheessämme kahvit valmistetaan nykyään vajaa 5 vuotta sitten ostetulla 6 kupin mutteripannulla. Pavut olemme tämän kesän aikana jauhaneet itse vanhalla Peugeot-myllyllä annos kerrallaan. Olemme huomanneet, että eihän siinä niin suuri vaiva olekkaan ja kahvi maistuu huomattavasti paremmalta. Kahvipavut ostamme yleensä Tampereen omasta kulinaarien kehdosta keittiöelämästä, jota ilman me=kulinarisnobit emme enää osaisi elää. Iso kiitos Maijastiina Ovaskalle tinkimättömästä työstä upeiden tuotteiden eteen. Viimeisin suosikki kahveista on ollut jo vuonna 1895 perustetun Arcaffen Roma-blend, jota on tehty jo vuodesta 1926. Arcaffen ovat perustaneet veljekset Luigi ja Antonio Meschini ja yritys on edelleen suvun omistuksessa viidennessä sukupolvessa.
Roma valmistetaan kokonaan Arabica-kahvipavusta ja pavut tulevat Intiasta, Etiopiasta, Brasiliasta ja Keski-Amerikasta.
Kyseinen sekoitus on firman vanhin, jota on tehty jo vuosikymmeniä. Kahvista tulee uskomattoman pehmeää, vaikka mutterin pakkaa niin täyteen että naapuritkin heräilee ylipaineventtiilin vihellykseen. Kahvissa ei ole kitkeryyttä juuri nimeksikään. Tätä kun aamulla pannun siemailee, niin lähtee päivä käyntiin. Kokeilkaa, jäätte koukkuun.

-Kupla ja Tanniini-

Kesäkivaa!

Satoa viimevuodelta

Kesä tuli viimein, ja Tanniinin viherosasto alkaa parvekkeella rehottaa tosissaan.Tomaatintaimet ja mangoldit kasvavat silmissä, ja yrttipuskia on verotettu jo pari viikkoa. Lämpimät kelit ovat myös rohkaisseet valkoviinien pariin, ja maistettavaksi osuikin varsin mielenkiintoinen tuttavuus.

Tiistaina ruokittiin taas tuttavia, ja kellarinvartija sai seurakseen tuttavien vuoden ikäisen pikkuprinsessan. Näiden yhteiselo sujui hienosti alkukankeuden hävittyä.

Tarjolla arkisen yksinkertaisesti salvia-voipastaa ja nieriää, ohessa parvekepuutarhan basilikalla ja rucolalla kruunattua manchego-salaattia. Pastan Tanniini veivasi omin pikku kätösin, ohjeistusta haettiin henkelän keittiön Silver Spoon-nimisestä raamatusta. (kuva). Ohje on varsin simppeli: 200g 00-karkeuteen jauhettua durumjauhoa, 2 kananmunaa ja ripaus suolaa. Vaivataan jäpäkäksi. Tällä kertaa taikina tehtiin jo maanantaina, ja se sai levätä kelmussa jääkaapissa vuorokauden. Sitten taikinapötkylä jaetaan puolen nyrkin kokoisiin paloihin, jotka jauhotetaan. Palaset ajetaan pastakoneesta läpi ensin paksuksi levyksi, sitten vielä pariin kertaan joka kerralla ohentaen. Välijauhotusta ei tarvittu, mutta valmiit levyt jauhotettiin tarttumisen estämiseksi. Lopuksi levyt ajettiin läpi leikkurista, jolloin niistä saatiin tagliatelle-tyyppistä pastaa .Soirot odottelivat leivinpaperilla keittämistä noin tunnin, eivätkä pahemmin tarttuneet. Operaatio sujui yllättävän helposti noin 15 minuutissa. Tulos oli loistava, ja tätä kokeillaan jatkossakin.

Viininä oli siis Logan Sauvignon Blanc Australian Orangesta.. Kyseinen viini oli uuden maailman SB:ksi melko yllättävä. Väri on vihertävän keltainen. Tuoksu melko tyypillinen SB, herukkaa ja kissanpissiä. Sen sijaan maku poikkesi täysin siitä, mihin esimerkiksi NZ-sauvignoneissa on totuttu: Ei jyräävää hedelmäisyyttä, vaan paremminkin jyräävää mineraalisuutta. Mielen tuli ennemmin Loirelaisen sauvignonin ja Chablis:n risteymä kuin uuden maailman SB. Maussa oli mielestäni myös viitettä malolaktisesta käymisestä, jonkinlaista hapettuneisuutta joka ei kuitenkaan tässä häirinnyt.  Hapokkuus teki suutuntumasta miellyttävän. Maku oli pitkä, ja se kehittyi mineraalien ylivallasta jälkimaun viipyilevään hedelmäisyyteen. Tämä oli ehdottamasti yksi mielenkiintoisimmista SB-viineistä aikoihin, ja tätä taidetaan hankkia kaappin pari pulloa lisää. Voin suositella tutustumista muillekin.

Nyt odotellaan vinantikselle tehdyn Tour de France-tilauksen realisoitumista kotiovelle. Paljon uusia tuttavuuksia, kuten Beaujolais blacia, Corsicalaista roseeta ynnä muuta jännää luvassa. Mutta näistä myöhemmin lisää, jos posti suo. Lisäksi Kupla kävi hakemassa Alkosta pullolliset vanhoja tuttavuuksia Prado Reytä, Nona Petit:ä, Logan Sb:tä ja uutena tuttavuutena Elämän pienien ilojen suosittelemaan Rieslingiä. Eiköhän näillä saada se kesäkin alkamaan...

-Kupla ja Tanniini

Kylmän kesän luottopunkut

Kylmä ja sateinen kesä yllätti Vietnamin lämpöisiin keliin tottuneet ja valkoviinien sijaan meillä on viime aikoina juotu punaviiniä. Reissun aikana puhuimme välillä siitä, kuinka kivaa olisi nauttia lasi valkoista tai kuohuvaa kesän kunniaksi omasta viinikaapista, mutta valkoviini-ja kuohuviinihylly jatkaa kasvamistaan ja punaviinivarastoista on tyhjennetty jo pariin kertaan muutama hyväksi havaittu punainen.

Ensimmäinen kesän suosikki on Gourmonde.de-nettikaupasta muutama vuosi sitten löydetty Italiasta Valtellinan alueelta tuleva Nino Negrin Superiore, jota on maisteltu jo aikaisemmin alppiviinien jälkipyykissä ja sillä kertaa testissä oli vuosikerta 2006. Tänä kesänä on maisteltu taas vuosikertaa 2007, joka oli edelleen suutuntumaltaan ja ensipuraisulta aavistuksen mitäänsanomaton, mutta Nebbiolo-rypäleen hienous nousi esiin, kun viini sai aikaa avautua. Miellyttävä kokonaisuus, jossa nebbiolo ei dominoi liikaa, ja mausta tulee mieleen muutakin kuin liian nuori barolo. Maussa hieno marjaisuus yhdistyy sopivaan määrään paahteista tanniinisuutta muodostaen melko tasapainoisen kokonaisuuden. Loistava ruokaviini, joka uppoaa ehdottomasti Kuplan lempiruuan eli pastan kanssa. Sopii loistavasti myös kylmään kesäkuiseen iltaan, jolloin oli mukava katsella sadetta ikkunalasien läpi ja nauttia kivasta punaisesta hyvässä seurassa.

Toinen kesän suosikki on ollut Alkonkin valikoimasta löytyvä Ribeira del duorosta kotoisin oleva Prado Rey roble 2009, johon Kupla tutustui ensimmäistä kertaa työpaikallaan, kun uudelle ruokalistalle testattiin sopivia viinejä. Tinta Fina-rypäleestä tehty viini jätti vuosi sitten jo mukavan muistijäljen ja kun Kupla maistoi viiniä uudestaan Pirkkahallissa järjestetyissä viinimessuilla tuli houkutus ostaa viiniä muutama pullo kotiinkiin. Onneksi ostettiin, koska viini on sopinut loistavasti rankan työputken päälle avattavaksi viiniksi, joka Kuplan mielestä kelpaa mahtavasti pelkäksi juomaviiniksi, mutta sopii myös loistavasti ruuankin kanssa. Viini on täyteläinen, pehmeä ja jopa helposti lähestyttävä. Maku on runsas, paahteinen, paljon tummia marjoja ja ehkä viikunaa. Mielestäni hyvin tehty Ribeira del douron alueen viini, jossa hinta-laatusuhde on ehdottomasti kohdallaan. Hieman viinistä aistii samoja vaikutteita kuin Uuden maailman bulkkiviineistä, mutta kun viini saa happea, maku monipuolistuu ja todella miellyttävä.

Nyt tuntuu kesä lämpiävän, joten ehkäpä pian päästään niiden vaaleampien ja kuohuvampienkin pariin... Toivotaan.

Perjantaipullo

Ravintolatyöntekijällä vapaa perjantai-ilta ja suunnitelmissa grillata kavereiden kanssa. Perjantaipulloksi valikoitui parsalle kaveriksi valkoista sauvignon blancia kuohuvan muodossa. Kupla on mainonnan uhri ja bongasi Alkosta uuden kuohuvan, jonka tyylisiä kuohuvia ei ollutkaan vielä maistanut. Sää ei näytä tänään suosivan grillaamista, mutta ei se estä perjantaipulloa avaamasta.Toivottavasti kuohuva nostaa hieman tämän sateisen perjantain tunnelmia.

Ps.Kupla lähtee keskiviikkona pitkäksi viikonlopuksi Barcelonaan, joten vinkkejä hyvistä viinibaareista ja ravintoloista otetaan mielellään vastaan.

-kupla-

Hyvää vappua!

Tänään vapun ja kevään kunniaksi Pullon henkelessä maistetaan sokkona seuraavat kuohuvat.

Alkon valikoimasta testissä on monopolin ainut englantilainen kuohuva Ridgeviewin cawendish brut 2009(klassinen samppanjablend), Espanjan cavaa edustaa Guileran Agosarat vuosikertaa 1998(klassinen cavablend), samppanjaa edustaa kaksikin versiota tutuksi tulleelta Maurice Lassalen tilalta, Coquelicot 2002, (Pinot Noir 50 ja Chardonnay 50) ja Blanc de Blancs 2002. Pullon henki kertoo myöhemmin miten se sokkomaistelu meni ja löytyikö joukosta raadin selkeää suosikkia.

Oikein kuohuvaa vappua kaikille!

-Kupla-

Talven keskellä mökillä!Pääosassa hyvä ruoka ja viini...

Viime viikonloppu kului talven keskellä Kuplan mökillä, kun oli aika pitkään odotetun ruoka-ja viiniviikonlopun Kuplan perheen kesken. Kupla ja sen veli saapuivat mökille jo torstaina illansuussa Kellarinvartijan kanssa ja kaupunkilaiskakarat joutuivat tekemään talven ekat ja vikat lumityöt, jotta mökille pääsi sisälle asti. Tanniini ja Kuplan äiti saapuivat mökille perjantaina töiden jälkeen valmiina nauttimaan kahden kokin kokkailuista. Mökillä oli tarkoitus kokata ruokia maaliskuisesta Gaijinin-vierailusta innostuneena. Kuplalla oli mukana joululahjaksi saatu Farangin keittokirja, jonka perusteella menu valikoitui.

Kun kaksi kokkia lähtee mökille niin mukana oli taas kaikkea mahdollista keittiövälinettä, kuten omat veitset, mausteet ja yms. Tanniinilla oli kuulemma hieman orpo olo kokkailla kotona perjantaina, kun kaikki keittiötarvikkeet olivat Kuplan mukana.

 Perjantain menuna oli niin vietnamilaisia rullia, paahdettua ankan rintaa ja chili-sipuliwokkia kuin jättirapuja ja sitrussalaattia ja vaniljalla maustettuja kampasimpukoita. Menun ideana oli tutustuttaa Kuplan äiti Aasialaisiin makuihin, joihin kaikki muut olivat jo menettäneet makuaistinsa ja sydämensä. Kaikki tarjolla olevat tuotteet käärittiin erilaisiin salaatinlehtiin ja nautittiin erilaisten dippien ja kastikkeiden kera.

Juomina perjantaina oli farangin kirjasta inspiraation saaneet erilaiset drinkit, joista saken käyttö drinkeissä oli todella hyvä löytö. Viineinä oli Kuplan äidin tuoma Maurice Lassallen samppanja. Äitikin on opettu tavoille, kun kommentti oli, että ei ole hyvää ateriaa ilman samppanjaa. Toinen viini oli Alkon luotto-ranskalainen, joka toimi makeutensa kautta hyvin aasialaisten makujen kanssa.

Lauantaina mökille tiensä löysivät myös Kuplan isovanhemmat, jotka tulivat tarkistamaan miltä mökki näyttää ja osaako ne lapsenlapset oikeasti kokata. Lauantaina nautittiin sitten enemmän lihapainotteista menua, jonka tähtinä loistivat Farangin karamellisoitu possu ja karitsan ribsit. Possusta kommentti oli, että kuin karkkia söisi, jota chilisalaatin tulisuus tasoitti miellyttävästi. Muuten tarjolla oli minttu-punaviinimarinoitua karitsan entrecota, bataatti-vuohenjuustotorneja, kokonaisina paahdettuja valkosipuleita ja ratatouillea. Tanniinille oli tarjolla kokonaisena paahdettua munakoisoa ja aasialaisia sieniä ja tofu-ananasvartaita. Ruokien kanssa tarjolla oli pari Alkon erikoisolutta ja todella mielenkiintoinen portugaliainen valkoviini, joka ei pelkästään nautittuna juuri loistanut, mutta nousi eloon ruokien parissa. Ainut negatiivinen kommentti kuultiin Kuplan äidiltä, kun tiskaamisen aika koitti - pihalla tiskaaminen ei ollut ehkä kaikkein mukavinta.

Mökkireissun antoisinta anti hyvän ruuan lisäksi oli, kun Kuplan äiti tajusi mitä eroa on massaviinillä verrattuna pienen alueen viiniin. Testissä oli perus-malbec argentiinasta ja mielenkiintoinen espanjalainen Prioratin alueelta. Kuulemma eron todella huomasi, kun maistoi viinejä rinnakkain.

kellarinvartija huokailee raatona päästyään viimein kotiin lepäämään.

Loppujen lopuksi viikonlopusta kehittyi todella onnistunut aloitus keväälle ja taas jaksaa painaa töissä muutaman viikon ennen kuin kesäloma koittaa ja vietnam kutsuu. Mökkireissu taisi olla kaikkein rankin Kellarinvartijalle, joka vahti torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään koko mökin pihapiiriä. Kotona hieman nukutti meidän raatoa.

Tamperelaista osaamista viinikartta.fi-palvelussa

Yleensä pullon henkelä arvostelee täällä viinejä ja kirjoittaa ruoka-ja juomakokeilusta omasta näkökulmasta, mutta nyt täytyy kyllä kehua Tamperelaista viiniosaamista yhdistettynä tietotekniseen osaamiseen. viinikartta.fi-palvelun pitäjät ovat lanseeranneet uuden version jo vuoden päivän pystystä olleesta viiniportaalista, joka sijoittaa halutut viinit kätevästi kartalle. Palvelusta löytyy Alkon viinien lisäksi muutkin Alkon juomat, joita käyttäjät saavat arvostella tähtien ja kommentien avulla. Uutta palvelussa on myös ruuan ja juoman yhdistäminen.

Kupla antaa plussaa ehdottamasti kätevästä karttahausta ja tuotetietojen mukana tulevista mahdollisista kommenteista. Annetaan tekijöiden itse lopuksi kertoa mistä kaikki sai alkunsa. Viinikartta.fi tekijöiden haastattelu.

Toivottavasti palvelun käyttäjämäärät kasvavat ja tuotetiedot/kommentit viineistä lisääntyvät, jolloin palvelu toimii loistavasti alan harrastajien tietopankkina Alkon tuotteista.

-kupla-

Spotify ja viinisuositus

Pinot Noir Alsacen reissulla kuvattuna

Allekirjoittanut ei voi elää ilman musiikkia ja musiikkia kuunnellaan meillä kotona rasittavuuteen asti. Tanniini väittää kovasti, että on tottunut kymmenen vuoden aikana Kuplan pakonomaiseen tarpeeseen kuunnella musiikkia...Kai se on pakko, kun ei ole vaihtoehtoja. Allekirjoittaneella musiikki on keino nauttia elämästä, ja niin kuin hyvä ruoka ja viini niin myös musiikki kuuluu mukavaan illanviettoon. Tällä hetkellä Pullon henkelässä eletään punaviinien aikaa ja musiikki on samalla vaihtunut mollivoittoisemmaksi. Suuressa kuuntelussa tällä hetkellä on Spotify-lista nimeltä Dark days,darker nights. Spotify-lista löytyi http://rosvot.fi/-palvelusta, joka kartoittaa kätevästi mitä musablogeissa puhutaan.

Mun mielestäni musiikkinautintoa on kiva täydentää hyvällä juomalla. Näin syksyn pimetessä olen löytänyt punaviinit taas uudestaan, kun valkoviinit alkavat pikku hiljaa pursuilla korvista. Mollivoittoisen musiikin kanssa suosittelen lämpimästi edellisessä postauksessa testattuja Iberian serkuksia ja lisäksi toimivan yhdistelmän olen löytänyt myös Uuden-Seelannin Pinot Noireista, joista yksi suurimmista suosikeistani on   Vicarage Lanen Pinot Noir 2010, joka tulee Canterbyryn viinialueelta. Viinissä tuoksuu mukavasti nuoren Pinot Noirin tuoksu: punaisia marjoja, kuten karhunvatukkaa, mustikkaa ja mansikkaa. Maku jatkaa tuoksun maailmaa, samoja punaisia marjoja, hieman tanniinia ja keskitäyteläinen ja mausteinen pitkä maku, joka täyttää mukavasti suun. Tästä punaviinistä on mielestäni mukava aloittaa talven punaviinien tutustuminen, kohtuullisen kevyestä viinistä voidaan siirtyä sitten aste asteelta tummempaan makumaailmaan. Vielä, kun hyvän musiikkiin ja viiniin yhdistää hyvän seuran tai hyvän kirjan, voidaan puhua lähes täydellisestä illasta.

-Enjoy the dark

-kupla & tanniini-

Shiraz/syrah maistelussa

Viiniklubi aktivoitui kesän kiireiden jälkeen viime lauantaina ja tällä kertaa päästiin jo punaisten rypäleiden pariin. Ensimmäisen punaisen horisontaali-maistelun avasi Syrah/shiraz-rypäle. Maistelussa oli tällä kerta poikkeuksellisesti 2 puhdasta syrah-viiniä ja 3 sekoitetta, joissa pääosassa syrah. Syynä tähän oli se, että allekirjoittaineiden mielestä syrah-rypäleestä puhutessa ei saa unohtaa juuria ja sitä, että klassisesti syrah-rypälettä on sekoitettu muiden rypäleiden kanssa. Syrah-rypäle valikoitui maisteluun siksi, että Kupla aloitti punaisten viinien maistelun Espanjasta ja siirtyi pikkuhiljaa Uuden-Maailman Shiraz-rypäleiden kimppuun ja joi klassissesti liikaa Uuden Maailman punaisia ja kyllästyi. Nyt rypäle sai uuden mahdollisuuden ja osoitti hampaansa.

Maistelussa oli puolisokkona Alkon valikoimasta valitut Chateau Cesseras 2007 ( Syrah 70%, Grenache 10%, Mourvedre 10&, Garignan 10%), Yalumba Hand-picked Shiraz-viognier 2005( Syrah 95%, Viognier 5%), Bellingham Shiraz 2008, Maycas del Limari Reserva Especial Syrah 2009 ja Chateau Ste Michelle Syrah 2007(Syrah 99%, Viognier 1%).

Maistelussa oli helppo erottaa toisistaan puhtaat Syrah-viinit ja sekoiteviinit, mutta sen jälkeen järjestykseen laittaminen olikin vaikeampaa. Allekirjoittanut veikkaisi 3/5 viinistä oikein ja ainut syy miksi niin tapahtui oli, että tunnistin viineistä Viognierin kukkaisen aromin ja Etelä-Afrikan viinejä leimaavan piki-aromin. Jokaisesta viinistä tunnisti Syrahin ominaispiirteet tummat marjat, vahvat tanniinit, mausteisuuden ja Uuden maailman viineissä oli myös hyvin esillä nahkaa ja lakritsia.

Parhaimmaksi viiniklubin jäsenet rankkasivat Yhdysvalloista Washingtonin osavaltiosta tulevan Ste Michelle Syrahin, jota kuvailtiin sanoin miellyttävä kokonaisuus, tanniinit tasapainossa, Viognier tuo mukavan omaleimaisuuden viiniin, voisin ostaa vielä toisenkin kerran. Toinen suosikki oli Ranskasta Pohjois-Rhonesta tuleva Chateu Cesseras, jonka tasapainoista makua kiiteltiin ja kehuttiin, että viini sopi hyvin myös tarjolla olevien sienipiirakoiden kyytipojaksi. Eniten mielipiteitä jakoi Yalumban Shiraz-Viognier, joka ei meidän mielestämme vastannut hinta-laatusuhdettaan. Viini oli mielenkiintoinen, mutta varsinkin aluksi suun täyttävä hillomaisuus häiritsi makunautintoa. Viini parani selvästi, kun sai happea ja makunystyrät turtuivat nautittujen lasien jälkeen.

Kupla jää jännityksellä odottamaan seuraavia viini-iltoja, jossa jatkamme horisontaalimaistelun teemoissa ja tutkimme tarkemmin muita punaisia rypäleitä.

-Kupla-

Alsacen jälkipyykki osa 1/?

Alsacen loma on ohitse ja aurinkoisesta Ranskasta on palattu sateiseen Suomeen. Tanniini vietti reissussa 2 viikkoa, vaeltaen Belfortista-Molsheimin kautta Colmariin. Kupla liittyi seuraan Molsheimin kohdalla. Yhteissaldo vaelluskilometrejä oli Tanniinille n.300 kilsaa ja Kuplalle n.120 kilsaa. Päällimäinen fiilis matkasta on erittäin positiivinen ja kävely viinitarhoilla opetti arvostomaan viinintekoa entistä enemmän. Vaellusreitit olivat myös todella upeita ja hyvin merkittyjä. Maisemat ja kylät sanoinkuvaamattoman kauniita ja lomalta palasi taatusti kaksi rentoutunutta viini-intoilijaa.

Matkan aikana vierailimme yhteensä n.20 tilalla maistelemassa viinejä ja löysimme Alsacen alueilta uusiksi suosikeiksi Rieslingin jälkeen myös Pinot Grisin ja hieman makeahkon Gewurztraminerin. Maisteluiden suurinta antia oli myös uusiin viinitiloihin tutustuminen ja useiden vuosikertojen maistaminen samasta rypäleestä. Tulemme kertomaan reissusta tarkemmin seuraavissa postauksissa, joissa avaamme reissua tarkemmin ja kerromme tarkemmin viinitiloista, ravintoloista ja kylistä, joissa ehdimme reissun aikana vierailla. Jos, joku kaipaa majoitusvinkkejä Alsaceen niin meillä on kokemusta yhteensä 13 eri hotellista/hostellista:)

-Kupla-

Alsacen reissu lähenee!

Moi taas!

Työelämä on tehokkaasti vienyt mukanaan viime viikkojen aikana ja blogi on jäänyt taustalle. Taatusti enemmän päivityksiä on tulossa syyskuun puolen välin jälkeen, kun aloitamme raportoinnin Tanniinin kahden viikon ja Kuplan yhden viikon pituisesta Alsace-vaelluksesta.

Tanniini on tälläkin hetkellä Alsacessa ja parin ensimmäisen päivän kommentit ovat olleet erittäin positiivisia. Ruoka on halvempaa ja parempaa kuin kotipuolessa. Viinit loistavia ja kelikin on vaihtelevasti suosinut.Kupla liittyy seuraan onneksi jo perjantaina, jolloin loma aloitetaan maistelulla Molsheimissa Gerard Neumeierin tilalla. Matkan suunnitelusta kertoo paljon se, että viikkoa ennen Tanniinin lähtöä varattu oli kyllä 4 viinitilavierailua, mutta majapaikka puuttui vielä 3:lta yöltä:) Tällä hetkellä viinitilavierailujen lisäksi on varattu ravintola Colmarista Winstub Brenneristä, joka on saanut suosituksia niin Michelin-oppaassa kuin muissakin ravintola-oppaissa. Jos lukijoilla on vinkkejä, missä kannattaa syödä niin laittakaa niitä tulemaan.

Vaikka töissä on mennyt pitkälti koko elokuu on onneksi muutama viini ehditty maistelemaan. Kuplan veljen maailmanympärimatkan kunniaksi avattiin David Ermelin Cremant d'alsace Millesime, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Tuoksussa oli miellyttävästi omenaa, sitrusta ja paahteisuutta. Maku oli miellyttävän omenainen ja kuiva , jota paahteisuus täydensi mahtavasti. Kuplarakenne oli hyvä ja kuohuva kesti hyvin myös hieman lämpiämistä ilman, että makunautinto olisi kärsinyt. Tämä viini oli mielestäni taas oikein hyvä osoitus, siitä kuinka alsacen cremantit ovat hinta-laatusuhteeltaan hyvää luokkaa. Viini oli hyvin tehty ja voisin hyvinkin kuvitella tilaavani toiset kuusi pulloa kyseistä tuotetta.

Ystäväpariskunnan kanssa maistettiin syksyn tattisadon kanssa Tenuta Roveglian Lugana Limne 2010. Viini tulee Garda-järven eteläpuolelta Italiasta ja on tehty italialaisten omasta Lugana-rypäleestä. Rypäleeseen Pullon hengen väki ihastui ensimmäisen kerran vajaa puolitoista vuotta sitten, kun Italian viinit veivät ensimmäisen kerran sydämen. Viinissä oli miellytävä vahvan omenainen ja sitruunainen tuoksu. Maku oli kuiva, omenan ja sitruunan lisäksi mausta löytyi aavistus mausteisuutta, joka sopi hyvin yhteen tomaattisen tattipiirakan kanssa. Viinin maku täytti mukavasti suun ja kesti suhteellisen pitkään. Viinin paremmuudesta kertoi ystävämme mielipide tätähän voit kaataa mulle lisää, tämähän oli yllättävän hyvää. Italialaiset eivät jälleen kerran pettäneet 10 euron hintaluokassa vaan jälleen voisin tilata tätä lisää, jos viinikaappiin vielä jotain mahtuisi.

Pullon henki hiljenee varmaan reiluksi viikoksi tämän jälkeen, mutta palaa asiaan taas kuin hurmaavasta Alsacen viinireitistä on selvitty hengissä.

-Kupla-