Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste ridgeview cawendish brut 2009. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ridgeview cawendish brut 2009. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. joulukuuta 2012

The end and new beginning

Eli siis suomeksi uuden vuoden kuohusuosituksia seuraa tässä. Erilaisia hyviä ja kiinnostavia kuohuvia tai ainakin pirskahtelevia viinejä on tullut vuosien varrella vastaan, ja yritän jakaa joitakin kanssanne. Katri on tämän talouden kuohuviini'expertti', mutta tuo on valitettavasti työkiireinen, joten joudutten tyytymään minun suosituksiini...

Ensin aloitetaan tällä Pannierin kuivalla samppanjalla, jota saa kahden hengen vuodenvaihtajaisiin sopivasti puolikkaassa pullossa. Hintakin on kohtalaisen sovinnollinen, joten jos porukkaa on enemmän niin näitä voipi ostaa kaksi. 

Tätä kuohua nautin hiljattain syntymäpäivän aamun yllätyksenä ennen lähtöä helsinkiin juhlimaan ikääntymistä. Lähtö tapahtui aamupäivällä, ja Katri halusi yllättää samppanja-aamiaisella. Olinkin jo keitellyt itselleni ison lautasen kaurapuuroa, jonka kanssa tämä ranskalainen kansantuote nautittiin. Viini oli melko paahteinen, varsin raikas. Raikkaus toimi hyvänä vastapainona kovin täyteläisen tärkkelyksiselle kaurapuurolle, ja voisilmä sitoi paahtoleipäisen hiivasakka-aromin mukavasti kokonaisuuteen. Tämä toimii varmasti hyvin myös sinällään vuodenvaihtajaisissa rakettien loisteessa.

Toinen hyvä puolikkaassa saatavilla oleva samppanja on Jacquartin mosaique brut rose. Tätä vuorostaan on nautittu Katrin syntymäpäivien kunniaksi muutamanakin vuonna. Jos tykkää punaisesta, niin tämä on ykkösvalinta. Kuiva, raikas, puolukkainen. Selvästi vähemmän paahteinen kuin edellinen. Oiva valinta tämäkin. 

Kolmantena vaihtoehtona tarjoan todellista vaihtoehtoa. Ei samppanjaa enää, vaan sen sijaan viime vappuna maistettu Ridgeview Cavendish brut maistettiin taannoin puolisokkona vappuhuvittelussa. Viini on väriltään hivenen punertava, tuoksultaan varsin paahteinen ja maultaan kuiva. Muistaakseni tässä oli jopa hieman savuisia aromeja aistittavissa. Jos siis lojaliteettisi nojaavat kanaalin pohjoispuolelle, niin valitset tämän mielenkiintoisen joskin kalliihkon kuohuviinin.

Viimeisenä vaihtoehtona tarjoan pirskahtelevaa viiniä makean ystävällä. Tämä uppoaa melko varmasti sellaiseenkin, joka on vasta aloittamassa kulkunsa viinipolulla. Raikas, makeaa siideriä muistuttava La Caliera moscato d'asti on Italian lahja mansikoille, joiden kanssa tätä on perinteisesti nautittu kauniina kesäpäivänä. Mutta miksipä tätä ei kokeilisi uuden vuoden räntäsateessa? Silmät kiinni, suu auki ja kohti kesää!


torstai 3. toukokuuta 2012

Kuohuvaa puolisokkona.


Vappua vietettiin siis tänä vuonna kuohuvan puolisokkotastingin ja 
hyvien ruokien parissa. Piknik jäi kylmän ilman vuoksi haaveeksi, 
korvikkeena toimi pullonhenkelä aurinkoisine parvekkeineen.
Maistetut juomat esiteltiin edellä, ja nyt on aika 
julkistaa tulokset.
Maistetuissa kuohuvissa todettiin selkeitä eroja jo värissä: yksi oli 
vihertävän keltainen, yksi kullankeltainen ja kaksi taittui hieman 
punertavaan. Tämä paljasti heti jotain ainakin allekirjoittaneella: 
Punertavat olivat Coquelicot 2002 ja Brut Cavendish, sillä ne olivat 
klassista shampanjablendiä punaisine rypäleineen. Molempien tuoksu oli 
paahtoleipäinen. Toisessa oli vieno marjaisuus mukana, toisessa tuoksu 
oli selkeämmin mineraalinen.
Marjaisalta tuoksuneessa kuplia oli vähemmän, ja tämän perusteella 
tanniini päätyi pitämään sitä 10 vuoden ikäisenä coquelicotina. Ja 
osui oikeaan. Maku tässä oli täysin kuiva, kuplat melko heikot. Aromi 
oli hivenen marjainen, maku varsin pitkä.
Toinen punertava oli Brut Cavendish, jossa oli melko voimakas 
kuplarakenne, mineraalinen ja paahtoleipäinen tuoksu ja varsin kuiva, 
pitkähkö (mutta edellistä lyhyempi) paahteinen ja mineraalinen maku.
Ensimmäisenä rivistössä ollut kullankeltainen viini oli Blanc de 
Blancs 2002. Sen tuoksua vallitsi voimakas paahteisuus, joka muistutti 
jopa poltettua pähkinää. Taustalla tuntui omenainenkin hedelmän 
tuoksu. Kuplat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja suutuntuma 
täyteläisen pirteä. Maku oli selvästi edellisiäkin pidempi. Tätä 
päädyttiinkin yleisesti pitämään ruokashampanjana 
voimakasluonteisuutensa vuoksi. Sopisi hyvin äyriäisille, esimerkiksi 
grillatuille sellaisille.
Viimeisenä oli siis Agosarat, sarjan vanhus. Se oli kupliltaan hyvässä 
kunnossa edelleen. Tuoksu oli selvästi edellisiä hedelmäisempi, 
persikka oli paahteisuuden ohella vallistevassa asemassa. Maku oli 
muita maistettuja vähemmän mineraalinen ja hivenen lyhyempi. Erilaisen 
rypälevalikoiman erotti selvästi. Mutta pahaa ei ollut tämäkään.
Yleisesti ottaen parhaana pidettiin Blanc de Blancsia, josta tuli 
ainakin Tanniinin uusi lempishampanja. Luonnetta löytyi, ja tätä 
tullaan todella testaamaan jatkossa. Kaikkia edeltäviä on kaapissa 
runsaasti jäljellä, ja niiden kehitystä tullaankin tulevina vuosina 
seuraamaan.
-Tanniini

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hyvää vappua!

Tänään vapun ja kevään kunniaksi Pullon henkelessä maistetaan sokkona seuraavat kuohuvat.

Alkon valikoimasta testissä on monopolin ainut englantilainen kuohuva Ridgeviewin cawendish brut 2009(klassinen samppanjablend), Espanjan cavaa edustaa Guileran Agosarat vuosikertaa 1998(klassinen cavablend), samppanjaa edustaa kaksikin versiota tutuksi tulleelta Maurice Lassalen tilalta, Coquelicot 2002, (Pinot Noir 50 ja Chardonnay 50) ja Blanc de Blancs 2002. Pullon henki kertoo myöhemmin miten se sokkomaistelu meni ja löytyikö joukosta raadin selkeää suosikkia.

Oikein kuohuvaa vappua kaikille!

-Kupla-