Viinimestarit.com:n valikoimaa sokkoillen

Järkkäsimme Kalevan viiniklubille umpisokkotastingin viinimestarit.com:n Matin suosiollisella avustuksella. Kävin noutamassa 6 folioitua pulloa, jotka avattiin korkkeja katsomatta. Viinit olivat kautta linjan melko kovia heti avaamisen jälkeen, mutta moni niistä hyötyi huomattavasti ilmaantumisesta ja parani siten illan mittaan.

Ensimmäinen viini oli melko maanläheinen, suklaakirsikkainen, boysenmarjainen, melko savuinen, ja lämpimän tuoksuinen. Suussa hapokas, tanniinirakenteeltaan pehmeä. Aromimaailma oli maanläheinen, suussa nousi lisäksi yrttisyyttä. Tätä viiniä veikkasin sokkona merlot-vetoiseksi ranskalaiseksi. Jos viinimestareilla olisi valikoimissaan uuden maailman viinejä, tämä olisi voinut olla jopa argentiinalainen malbec.

Toinen viini oli tuoksultaan makean hedelmäinen, coctailkirsikkainen, hennosti yrttinen. Suutuntuma on heti avaamisen jälkeen kova ja kulmikas, mutta tämä viini hyötyi valtavasti parin tunnin aukiolosta ja pehmeni mukavaksi ruokaviiniksi. Makupaletilla aromeiltaan nuori ja raikkaan punamarjainen. Tanniinit olivat alkuun varsin kireät ja jopa epämiellyttävät, mutta ilmaantuminen ja ruuan kanssa maistelu pehmensivät ne jämäkiksi mutta jo miellyttäviksi.

Kolmas viini oli tuoksultaan mausteinen, punajuureen vivahtava, pippurinen ja kirsikkainen. Suussa se oli keskitäyteläinen ja hapokas. Viinissä oli
hyvä hedelmäisyys, jälkimaku oli kohtalaisen pitkä. Viini oli miellyttävä tasapainoinen kokonaisuus. Veikkasin tätä sokkona Etelä-Rhonelaiseksi syrah-vetoiseksi sekoitteeksi.

Neljäntenä viininä oli tuoksultaan mustaherukkainen, kevyesti lyijykynäinen ja maamainen pullote. Tuoksusta oli välittömästi tunnistettavissa CS. Maku viittasi hieman ikääntyneeseen tuotteeseen, viinin tanniinit olivat jo kivasti pyöristyneet mutta ruokaa tämä silti kaipaili. Arvasimme tämän vasemman rannan Bordeauxiksi.

Viides viini oli katastrofaalisen paha: Tuoksussa paahdetta, mausteisuutta ja epämääräistä epäpuhdasta punaista marjaa. Maku oli vielä epätasapainoisempi: Järjettömät kitalakeen tarraavat tanniinit ja ällöttävä jälkimaku.

Viimeinen viini oli sarjan voittaja: Kukkainen, kevyesti tallintakainen, lämmin, pippurisen mausteinen ja punaisen marjaisa kompleksinen tuoksu. Maku oli pehmeähkö, kuitenkin runsas ja moniulotteinen. Tämän arvasin kukkeuden perusteella oikein Côte Rôtieksi.

Kokonaisuudessaan kattaus oli mielenkiintoinen. Alla linkit viineihin maahantuojan kotisivuille oikeassa järjestyksessä:

viinit vasemmalta oikealle. Kakkosena pommi alkon
valikoimasta, niin pahaa ettei viitsi kuvailla

Alaro Claudion Dolcetto
Pardasin Collita Roja
Pisonin Teroldego
Moulin de Blancon 2009
Rovellotti vespolina (ei valikoimassa)
Domaine Jasmin Côte Rôtie 2012

Kokonaisvaikutelmaksi jäi se, että valtaosin viinimestareiden valikoima tuntuu vaativan dekantointia tai kypsytystä. Kenties dolcettoa lukuunottamatta kaikki maistetut viinit olivat selkeästi ruokaviinejä. Useimmat näistä hyötynevät lisäkellaroinnista ja kestävät sen ongelmitta!

Norex-tasting Tampereella (kerrankin !)

Kävimme testailemassa Norexin valikoimaa, ja löysimme useita kiinnostavia viinejä. Valitettavasti nämä liki kaikki olivat ravintolavalikoimasta eli keskivertokuluttajan ulottumattomissa. On todellakin toivottavaa, että alkon uusi verkkotilaussysteemi tuo nämä tuotteet myös tavallisen kuluttajan saataville.

Järjestetyistä tastingeista osallistuimme Pares Baltan Blanca Cusiné-vertikaaliin sekä Camus'n konjakkitastingiin. Etenkin konjakkisessio oli kiinnostava, pääsimme itse sekoittelemaan eri cru-alueiden konjakkeja ja samalla maistelemaan eri alueiden tisleiden eroja. Nämä eri konjakit olivat hyvin erilaisia, joten edes tislaaminen ja vuosien tammikypsytys ei siis pysty häivyttämään terroirin vaikutusta!

Maistamistamme viinestä huippuina jäivät mieleen Wolfbergerin Riesling Grand Cru Rangen, Ferretin Pouilly-Fuisse kompleksina ja hapokkaana valkkarina, Ch. Des Jacques'n Morgon Cote Du Py 2006 maanläheisenä ja hyvin ikääntyneenä, Domaine du Vieux Lazaretin Ventoux helppona hedelmäisenä vetovinkkuna, Marchesi di Barolon Barbaresco hienostuneena nebbiolona ja Le Cortin Chianti klassiko arkkityyppisenä hapankirsikkaisena ja hapokkaana italialaisena.

Veuve Clicquot-tasting Champange bar Santessa

Saimme Champagne Bar Santén omistajalta kutsun osallistua Veuve Clicquot-samppanjatalon tastingiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Katri samppanjan suurena ystävänä ei tietenkään voinut kieltäytyä kutsusta viettää tiistai-ilta tutustuen keltaisen lesken samppanjoihin.

Veuve clicquotin tarina sai alkunsa 1772 Ranskan Reimsistä, jossa sen perusti Philippe Clicquot-Muiron. Nicole-Barbe Ponsardin avioitui vuonna 1798 perustajan pojan Francoisin kanssa. Nicole-Barbe Ponsardin jäi leskeksi vuonna 1805 ja päätti vastoin yleisiä tapoja ottaa yrityksen toiminnot vastuulleen. Talon samppanjat ovat tunnettuja keltaisesta etiketistään ja lempinimi keltainen leski tulee etiketistä ja nuorena leskeksi jäänestä Nicolesta. Vielä tänäkin päivänä samppanjatalolla työskentelee todella paljon naisia eri työtehtävissä, tällä kunnioitetaan Nicole-Barve Ponsardin muistoa yritykselle. Nykyään Veuve Cliquot on LVMH-luksuskonglomeraatin alainen brändi.

Champagne Bar Santéssa tastingin veti Moet&Hennesyn edustaja Timo Koivunen, joka kertoi perusteellisesti talon historiasta, samppanjan valmistuksesta ja samppanjan markkinoiden kehityksestä niin maailmalla kuin Suomessakin. Mielellään kuuntelee asiantuntevaa, mutta kuitenkin rentoa tasting-vetäjää, joka selvästi nauttii työstään. 

Tastingissa maistetettin 4 talon erilaista samppanjaa ja Veuve Clicquoitin uutuus samppanjadrinkki Rich, joka tarjottiin jäiden ja kurkun kera. Talon tyyli on tunnettu siitä, että heidän viineissään pinot noir-rypäleen osuus on yleensä suurin ja he käyttävät vain vähän pinot meunier-rypäleitä sekoituksissaan. 

Ensimmäisenä talon vakiosamppanja Veuve Clicquot brut, joka on kypsynyt sakan päällä 3 vuotta. 8-9 gr/sokeria ja rypäleiden suhde oli Pinot Noir n. 55%, Chardonnay n. 30% ja Pinot Meunier n. 15%. Viinin väri oli sitruunankeltainen, kuplat olivat pienet. Tuoksu oli aika mieto, sitruksinen, kypsän omenainen ja raikas. Maussa erottui erityisesti lievä paahteisuus, kypsän omenan aromit, aavitus omenankotaa. Samppanjan mousse oli tasapainoinen ja jälkimaku oli pitkä. Laadukkaasti tehty kuiva vakiosamppanja, joka ilmentää hyvin talon tyyliä. Viini löytyy myös alkon vakiovalikoimasta. 

Toisena viininä maistettiin Veuve Clicquot Ponsardin Vintage Reserve 2004. Viini on kypsynyt kellarissa 7 vuotta ja rypäleblendi on vähintään 60% Pinot Noiria, n. 40% Chardonnayta ja loput Pinot Meunieria. Viinin rypäleet on kerätty ainoastaan Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin väri oli kullankeltainen, kuplat olivat pitkät ja pienet. Tuoksu oli jo selvästi kehittyneempi kuin vakiosamppanjalla. Tuoksusssa erottui briossinen paahteisuus, omenaisuus ja aavistus mausteisuutta. Maku oli kuiva, mukavan paahteinen ja omenainen. Jälkimaussa oli aavistus pippurisuutta ja maku kantoi suussa todella pitkälle. Hyvin miellyttävä vuosikertasamppanja, joka oli hyvässä vaiheessa jo nyt, mutta viinin rakenne kestäisi vielä hyvinkin kellarointia. Viini löytyy alkon tilausvalikoimasta.

Kolmantena viininä maistetettiin Veuve Clicquot Ponsardin Rose Vintage 2004. Talon on tehtyt ensimmäisen vuosikerta rosesamppanjan vuonna 1775. Rypäleet tulevat kanssa vain Grand Cru ja 1er Cru-tarhoilta. Viinin on lisätty myös 12% samppanjan maakunnan alueella tehtävää Pinot Noir-punaviiniä. Viinin väri oli lohenpunainen, kuplat olivat pienet. Tuoksussa on erotettavissa paahteisuuden lisäksi metsämansikkaa, villivadelmaa ja punaherukkaa. Maku seurailee hienosti tuoksun makumaailmaa, moussen suutuntuma on miellyttävän tasapainoin. Maistetuista viineistä tämä oli mielestäni raikkaimman oloinen. Hieno esitys rosesamppanjasta, voisin hyvin kuvitella ostavani tätä kotiin viinikaappiin muutaman pullon. Olisi ehkä kaivannut ruokaa rinnalleen, jotta olisi päässyt loistamaan.

Neljäntenä viininä maisteltiin talon lippulaivasamppanjaa La Grande Damea vuodelta 2006. Viini on tehty Nicole-Barve Ponsardin kunniaksi, ja se valmistetaan ainoastaan Grand Cru-tarhojen rypäleistä parhaimpina vuosina. Ensimmäinen La Grande Dame on tehty vuonna 1962. Vuoden 2006 LGD sisältää 53% Pinot noiria ja 47% Chardonnayta. Vinin väri oli sitruunankeltainen ja siinä oli todella pienet kuplat. Tuoksu oli aavistuksen hento, mutta erittäin huumaava.Päällimmäisenä tuoksusta erottui briossinen paahteisuus, omenankotaisuus ja sitruunaisuus. Maku on erittäin kuiva ja paahteinen. Viinin rakenne on tasapainoinen ja mousse on loistava. Viini on selvästi vielä liian nuori, mutta potentiaalia pitkään kypsytykseen löytyy runsaasti. Olisi mielenkiintoista päästä maistamaan tätä viiniä vaikka 15-20 vuoden päästä niin saisi käsityksen siitä kuinka viini kehittyy iän myötä.

Viimeisenä maisteltiiin Veuve Clicquotin talon uusin luomus Veuve Clicquot Rich, joka on keltaisen lesken vastaus Moet&Chandonin Ice Imperialille. Tämän luomuksen taustalla on halu luoda samppanjasta jotakin uutta. Samppanjan tekoon on yhdistetty mixologyn parhaat piirteet ja samalla on haluttu juoda juoma, joka voidaan nauttia jäiden ja eri raaka-aineiden kera. Me testasimme juoman jääpalojen ja kurkun kera. Talvinen tiistai-ilta ei varmasti ollut paras hetki testata juoma, mutta voisin hyvin kuvitella nauttivani Richiä kuumana kesäpäivänä terassilla. Mainio juoma ei niin kuivan samppanjan ystäville. Ensi kesänä voit testata juoman ainakin Helsingissä Hernesaaren rannassa tai Stockmannin F8-baarissa.

Kiitos Champange bar Santélle ja Timo Koivuselle mielenkiintoisesta illasta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevia tastingeja. 

Vappuna on kuohuviinitastingin aika

Me olemme jo useampana vappuaattona maistelleet kaveriporukan kesken kuohuviinejä. Joskus aiheena on ollut erityyliset samppanjat, joskus taas erityyliset kuohuviinit eri maista. Suomessa samppanjoiden ja kuohuviinien kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta. Samppanja ei ole enää vain arvokkaiden juhlien juoma, vaan myös arkisten tilanteiden tunnelmankohottaja. Prosecco-buumi on valloillaan maailmalla, ja myös Suomeen tämän on uskottu ehtivän muutaman vuoden sisällä. Me pidämme erityisesti samppanjasta, mutta myös huolella tehdyt cavat ovat ehdottomasti mielemme. Toisaalta viime vuosina myös alkon uuden maailman kuohuviinivalikoima on tehnyt meihin vaikutuksen. Hinta-laatusuhde kuohuvissa on ehdottomasti kohdallaan.

Tässä meidän ehdotuksemme vappuaaton kuplivaan tastingiin. Et tarvitse kuohuvien juomien lisäksi muuta paikalle kuin ystäviä ja hyvää ruokaa. Voit maistella viinit sokkona, puolisokkona tai niin, että kaikki tietävät mitä laseissa on. Tärkeintä maistelussa on hauskanpito ja hyvä seura, ei niinkään se saako kaikki viinit oikeaan järjestykseen ja löytääkö kustakin viinistä oikeat aromit.

Jos haluatte voitte yhdessä pohtia missä viineistä oli paahteisin maku, parhaat kuplat, mikä oli hedelmäisin ja mikä kuivin. Voitte myös laittaa viinit paremmuusjärjestykseen, jos haluatte.

Viiden suora maistelua varten on samppanja, cava, prosecco, cremant ja kuohuviini Uudesta-Seelannista. Valitsimme tarkoituksella usean tyyppisiä kuohuvia, jotta syntyy laajempi kuva kuohuvasta kirjosta.

Samppanjan sanotaan olevan kuohuviinien aatelia ja samppanja liitetään yleensä juhlan hetkiin. Samppanjaa saa tehdä vain Ranskassa Champagnen alueella. Sallitut rypäleet ovat Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier. Tastingiin valittu samppanja on alkon valikoiman edullisimmasta päästä samppisten kohdalla ja Louis Massigin Reserva Brut on pärjännyt hyvin sokkotastingeissa. Kyseinen viini on tehty pinot meunierista ja chardonnaysta. Samppanja on hennosti paahteinen, raikas ja ryhdikäs. Tarjoaa taatusti hinnalle vastinetta. Jos haluat panostaa samppanjaan niin Charles Heidsieck Brut tai Jacquesson Cuveé 737 tarjoavat myös hinnalleen vastinetta.

Cava on espanjassa penedesin alueella samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä, joka valmistetaan yleensä alueen omista rypäleistä xarellosta, parelladasta ja macabeusta. Meidän valitamme vapuksi on Pares Baltan 'b', jota on kypsytetty 18 kk pullossa ennen markkinoille laskua. Viini on erittäin kuiva, hapokas ja maussa on aistittavissa omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja sitruunaa. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja loistava alkumalja. Toimii taatusti myös tapasten seurana.

Prosecco on Italiassa Veneton alueella tuotettua kuohuviiniä, jolle ominaista on keveys ja kohtuullisen neutraali maku. Prosecco tehdään yleensä glera-rypäleestä. Tastigiin valitsimme alkon valikoimasta palkitun tuottajan Desiderio Jeio Prosecco Brutin. Viini on sekoitus Glerasta, Pinot Biancosta ja Verdiso-rypäleistä. Viini on kohtuullisen kevyt, päärynäinen ja hennosti yrttinen. Toimii mainiosti alkumaljana myös muissa kevään juhlissa.

Crémant on ranskalaista kuohuviiniä, joka on valmistettu samppanjamenetelmällä muualla kuin Champagnessa. Meidän kokemuksemme crémanteista ovat todella hyviä, koska hinta-laatusuhde on viineissä kohdallaan. Tällä kertaa suosittelemme maistamaan Alsacen suurimman tuottajan, Eguisheimin ko-operatiivin Wolfberger-crémanttia. Viini on tehty pinot blanc-rypäleestä, joka on yleinen alueella. Viini on erittäin hapokas, kuiva, hedelmäinen ja omaa hyvät kuplat. Kerrassaan mainio aperatiivi tai kevyeiden ruokien kaveri.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä suosittelemme monissa tastingeissa yllättynyttä uusi-seelantilaista kuohuviiniä Lindrauer Brutia. Viini tulee uuden-seelannin pohjois-saarelta Gisbornen ja Hawke's bayn alueilta ja on tehty Chardonnay- ja Pinot Noir-rypäleistä. Viini on hyvärakenteinen, erittäin kuiva ja hapokas. Tuoksussa on miellyttävää paahtoleipäisyyttä, hiivaisuutta ja  limeä. Maku seurailee tuoksun maailmaa ,ja mousse on suussa miellyttävä. Pitkä jälkimaku. Kerrassaan mainio löytö hintaluokassaan, josta kielivät tyhjät Alkon hyllyt. Alkumaljana, ruuan kanssa tai vaan nautiskeluun. Jos haluat lukea lisää kuohuviinistä niin tutustu Voihan Vinetto-blogin haastatteluun, jossa viinitekijä Jane de Witt kertoo kuohuviinin teosta.

Voit valita tastingiin kaikki viisi kuohuvaa tai 3-4 eniten sinua miellyttävää vaihtoehtoa. Suosittelemme kuitenkin valitsemaan samppanjan yhdeksi tastingviiniksi, jotta saat vertailupohjaa sille onko samppanja mielestäsi hintansa arvoinen.

Ei muuta kuin oikein kuplivaa vappua kaikille lukijoille!

Joulukalenterin luukku 21: Viinibloggaajien pikkujoulut vietettiin sokkotastingin ihmeellisessä maailmassa

Saimme tänä vuonna kunnian osallistua viinibloggaajien pikkujouluihin toissapäivänä. Pikkujoulut olivat saaneet alkunsa tonttutiimin nauttiessa lasillis(is)ta viiniä jo viime vuoden puolella. Tonttujoukko eli blanc de blancsin ja rypäleistä viis- blogien pitäjät olivat kutsuneet paikalle noin 20 bloggaajaa. Lopulta paikalle pääsivät allekirjoittaneiden lisäksi viinistä ja vierestä, Copatinto 
, Repository of Useless Information, Viinihullun päiväkirja, Laid-back Sommelier, Ilkka Siren ja Woman Men Winen Miikka.

Tässä maistetut viinit järjestyksessä:
Jim Barry Watervale Riesling 2012
Rolly Gassman Pflaenzereben de Rorschwihr Riesling 2000
Henri Cruchon Mont de Vaux Grand Cru 2012
Montenidoli Il Templare 2008
Nervi Gattinara 1978
Kranz Augusto-Hugo (Magnum) 2008
Mastroberardino Radici Taurasi Riserva 1999
Brezza Langhe Freisa Santa Rosalia 2009
Chateau de Chantegrive Cuvee Caroline 2011
Occhipinti Il Frappato 2011
County Clare na Trí Cláir Malbec 2012

Erityisen mieleenpainuvia näistä olivat mielestämme Nervin tallintakuista, aromaattista kukkaketoa muistuttava, edelleen täydessä tikissä oleva Gattinara, sisilialainen Occipinti, Kranzin hieman savuisen paahteinen, hyvähappoinen ja marjaisa spätburgurder-dunkerfelder-sekoite. Mukana viemämme Rolly-Gassmann oli mukava riesling-yllätys, ja myös Montenidoli San Gimignanosta Toscanan pohjoisosasta oli mukava valkoinen, omenainen, kohtalaisen raikas mutta lasissa happea saadessaan kivasti kehittyvä.  Myös kaikki muut olivat kiinnostavia, mutta nämä olivat eniten mieleemme.

Viinejä maistettiin sokkona yksi kerraallaan arvaille rypälettä ja tuotantoaluetta. Menestys oli parempi rypäleiden arvaamisessa, sen sijaan alueet menivät enemmän tai vähemmän (ad 20000 km) päin mäntyä. Mutta kaikilla oli niin mukaavaa, ja uudestaan on ilmeisesti tarkoitus ottaa myöhemmin! 

Tämä oli jotain, mistä joulussa on kyse: Yhdessäoloa mukavien ihmisten kanssa, mieluisten asioiden parissa. Kukin toteuttakoon oman reseptinsä. Gud jul.

Tasting: 4 italialaista testissä.

Parisen viikkoa sitten lauantaina Kalevan viiniklubi maistoi 5 hengen voimin 4 sattumanvaraista punaista yhden pariskunnan kellarista. Italia on meille kaikille varmaan se rakkain viinimaa ja italian eri viinejä löytyy meidän viinikaapista huolestuttavan monta pulloa.

Maistetut viinit olivat Ripensanto corvina 2009, Patrizi nebbiolo d'alba 2008, Greggiano chianti classico 2008 ja Torrepalino etna rosso 2000. Kolme ensimmäistä oli muistojen mukaan tilattu gouromdo.de-nettikaupasta ja viimeinen oli tuliainen pariskunnan Sisilian reissulta. 3 ensimmäistä olivat kaikki hintaluokkaa 7-14 euroa ja viimeinen oli kuulemma ollut hieman kalliimpi.

Ripensanto oli tyypillinen corvina-rypäleestä tehty helpohko siemailuviini, joka oli valmista juotavaksi heti avaamisen jälkeen. Tuoksussa oli punaisia marjoja ja vaniljaa voimakkaimmin. Maku noudatteli hyvin tuoksua, jonka lisäksi kevyt mausteisuus korostui maussa. Viini oli rakenteltaan kevyt, jossa oli myös aika lyhyt maku.

Nebbiolo di Alba 2008 oli heti avaamisen jälkeen todella sulkeutunut ja aromit/tuoksut olivat todella hentoja ja vaikeasti havaittavia. Pari tuntia ja muutama viinilasillinen myöhemmin nebbiolo d'alba pääsi jo oikeuksiinsa ja maku rupesi olemaan todella mahtava. Ensimmäisenä viinissä tuoksui aavistuksen verran raaka paprika, mutta ilmaa saatuaan tuoksussa korostui tummat marjat, yrttisyys ja mausteisuus. Ensisiemauksella maku oli todella kovien tanniinien saattelema, joka kääntyi myöhemmin illalla tummiksi marjoiksi, mausteisuudeksi ja tanniinien pehmennyttyä maku oli todella samettinen ja pitkä.

Greggiano chianti classico 2008 oli heti avattuaan tuttua chiantia ensimmäisestä nuuhkaisuusta lähtien. Hyvin kehittynyt viini, joka parani lasissa koko illan ajan. Tuoksussa oli kirsikkaa ja muita punaisia marjoja, vaniljaa ja tammea. Maku noudatteli pitkälti tuoksua ollessaan keskitäyteläisen marjainen ja vaniljainen. Pehmeät tanniinit yhdistettynä pitkään jälkimakuu teki tästä erinomaisen ruokaviinin.

Torrepalino etna rosso 2000 oli jo heti avaamisenkin jälkeen illan päätähti, josta kaikki pitivät. Tuoksussa oli todella tummia marjoja, kuten karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Vaniljaa, kiveä ja savua löytyi myös tuoksusta. Maku oli ensisiemaisulla todella voimakkaan kivinen ja savuinen yhdistettynä vahvoihin tanniineihin. Ilmaa saatuaan viinin maku muuttui moniuloitteiseksi, jossa karhunvatukka, multa ja vanilja johtivat todella pitkään jälkimakuun. Viinin suutuntuma on täyteläinen, makuaineet varsin konsentroituneet. Siemaisukokemus alkaa voimakkaasti alkoholin ja hapon tuomalla hyvällä rungolla aromiennoustessa nenään. Keskivaiheessa viinin tanniinit alkavat tuntua selkeinä, ja niiden pehmeys saattelee makua mausteisten aromien vilkutellessa takaikkunasta vielä lähes minuutin. Todellisen klassikikon ainesta, joka kuvastaa kasvupaikkaansa hienosti. Jos koskaan Sisiliaan eksymme, niin tätä tulee varmasti tuliaisiksi. Itselle.

Illan voittajaksi selviytyi yksimielisisesti Torrepalino etna rosso ja jaetun kakkossijan nappasi Greggiano chianti classico ja Patrizi nebbiolo d'alba. Huonoa viiniä ei ollut tälläkään kertaa mukana, koska kaikki pullot tyhjenivät illan kuluessa.
-katri-

Kuohuvaa puolisokkona.

Vappua vietettiin siis tänä vuonna kuohuvan puolisokkotastingin ja 

hyvien ruokien parissa. Piknik jäi kylmän ilman vuoksi haaveeksi, 

korvikkeena toimi pullonhenkelä aurinkoisine parvekkeineen.

Maistetut juomat esiteltiin edellä, ja nyt on aika 

julkistaa tulokset.

Maistetuissa kuohuvissa todettiin selkeitä eroja jo värissä: yksi oli 

vihertävän keltainen, yksi kullankeltainen ja kaksi taittui hieman 

punertavaan. Tämä paljasti heti jotain ainakin allekirjoittaneella: 

Punertavat olivat Coquelicot 2002 ja Brut Cavendish, sillä ne olivat 

klassista shampanjablendiä punaisine rypäleineen. Molempien tuoksu oli 

paahtoleipäinen. Toisessa oli vieno marjaisuus mukana, toisessa tuoksu 

oli selkeämmin mineraalinen.

Marjaisalta tuoksuneessa kuplia oli vähemmän, ja tämän perusteella 

tanniini päätyi pitämään sitä 10 vuoden ikäisenä coquelicotina. Ja 

osui oikeaan. Maku tässä oli täysin kuiva, kuplat melko heikot. Aromi 

oli hivenen marjainen, maku varsin pitkä.

Toinen punertava oli Brut Cavendish, jossa oli melko voimakas 

kuplarakenne, mineraalinen ja paahtoleipäinen tuoksu ja varsin kuiva, 

pitkähkö (mutta edellistä lyhyempi) paahteinen ja mineraalinen maku.

Ensimmäisenä rivistössä ollut kullankeltainen viini oli Blanc de 

Blancs 2002. Sen tuoksua vallitsi voimakas paahteisuus, joka muistutti 

jopa poltettua pähkinää. Taustalla tuntui omenainenkin hedelmän 

tuoksu. Kuplat olivat vielä hyvässä kunnossa, ja suutuntuma 

täyteläisen pirteä. Maku oli selvästi edellisiäkin pidempi. Tätä 

päädyttiinkin yleisesti pitämään ruokashampanjana 

voimakasluonteisuutensa vuoksi. Sopisi hyvin äyriäisille, esimerkiksi 

grillatuille sellaisille.

Viimeisenä oli siis Agosarat, sarjan vanhus. Se oli kupliltaan hyvässä 

kunnossa edelleen. Tuoksu oli selvästi edellisiä hedelmäisempi, 

persikka oli paahteisuuden ohella vallistevassa asemassa. Maku oli 

muita maistettuja vähemmän mineraalinen ja hivenen lyhyempi. Erilaisen 

rypälevalikoiman erotti selvästi. Mutta pahaa ei ollut tämäkään.

Yleisesti ottaen parhaana pidettiin Blanc de Blancsia, josta tuli 

ainakin Tanniinin uusi lempishampanja. Luonnetta löytyi, ja tätä 

tullaan todella testaamaan jatkossa. Kaikkia edeltäviä on kaapissa 

runsaasti jäljellä, ja niiden kehitystä tullaankin tulevina vuosina 

seuraamaan.

-Tanniini

Alppiviinien jälkipyykki

Lauantai tuli ja meni. Viinit vain menivät. Osa meni helpommin, osassa oli kulmia enemmänkin. Tätä ei sinänsä voi Italian pohjoisille viineille pitää kovin yllättävänä, sillä suurin osa niistä on tarkoittettu nautittavaksi raskaiden ruokien ohella.

Viinejä oli siis seitsemän, kuten myös maistajia. Maistingissa oli mukana aivan uusia kasvoja, jotka toivon mukaan viihtyivät ja saivat uusia kokemuksia.

Ilta alkoi kokkailulla, kuten tapana on ollut. Tällä kertaa tarjolle rakentui Italia-hengessä antipasti-tyyppinen kokonaisuus: Crostineja juusto-aurinkokuivattu tomaatti-artisokka-oliivi-parmankinkku-päälisillä. Lisäksi juustoja kertyi jäsenistöltä tuomisina melko liuta. Lisänä oli paahdetuilla punajuurilastuilla, mozarellalla ja saksanpähkinöillä ryyditettyä salaattia. Jälkiruuaksi keiteltiin punaviinipäärynöitä, ja biscotteja oli leivottu myös.

Ja sitten maisteltiin viinit, ensin yksin ja sitten ruokaa kyljessään.

Cantina Terlano: Winkl Sauvignon 2009, (Trentino-Alto Adige)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä. Tuoksussa selvää mineraalisuutta, melko hento mustaherukanlehti. Suutuntuma on yllättävän intensiivinen, antaa enemmän kuin tuoksusta odottaa. Mineraalisuus tuntuu korostuvan edelleen. Maussa on myös jotakin hieman vihertävää, ruohoista kenties. Hapokkuus antaa lopulle pituutta ja rakennetta. Varsin miellyttävä tuttavuus

Zenato: Lugana San Benedetto 2009 (Trebbiano Lugana; Lombardia/Veneto)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä ( hieman edellistä vaaleampi). Tuoksussa on myös mineraalisuutta. Keltaista omenaa, mutta myös jotakin maanläistä: "Märkä puunrunko sateella", kuten eräs kuvailu kuului. Maku on täyteläinen, jopa miltei voinen. Tuoksun aromit toistuvat. Lopussa tuntuu lisäksi jonkinlainen pähkinäinen savuisuus ja ikäänkuin jonkinlaista puun tanniiniakin olisi mukana.

Ca del Baio: Dolcetto d'Alba Lodoli 2009 (Piemonte)

Syvä purppurainen väri. Tuoksussa punaisia marjoja kuten kirsikkaa, puolukkaa, karviaista. Alkoholin tuoksu alSelvä Italialainen maanläheisyys tuntuu myös. Rakenne yllättävän kova odotuksiin nähden. Kulmaa tuntuu olevan, hapot kohtalaisen runsaat ja lopussa hivenen raa'an oloiset tanniinit. Viini pyöristyy selvästi reilun tunnin auki oltuaan. Kelvollinen viini etenkin auettuaan.

Kiola: Barbera D'Asti 2007 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä. Tuoksu on hyvin maanläheinen. Siinä tuntuu punaisten marjojen lisäksi selvää vihreyttä. Vieno paprikainen aromi, joka ei oiken tunnu kuuluvan punaviiniin. Tuoksu herättää epäilyksiä, jotka maku vahvistaa: viini on selvästi raaka, kova ja kulmikas. Suoranainen happohyökkäys, johon vielä liittyy yrttisen paprikainen makuaromimaailma, joka peittää tuoksussa tuntuneen marjaisuuden miltei täysin. Jälkimakuun jää lähinnä alkoholin ja happojen polte, ei juuri tanniinia. Aromeja ei jälkimaussa enää juuri ole aistittavissa. Heikkolaatuinen viini.

Cantina Terlano: Lagrein 2009 (Trentino-Alto Adige)

Väri purppurainen, lähes läpinäkymätön. Aromeina tuoksussa Punaisia marjoja, kirsikkaa ja puolukkaa. Voimakas italialainen maanläheisyys ja lyijykynämäinen puun aromi. Mausteisuutta ja lievää yrttisyyttä tuoksussa on aistittavissa myös. Maku toistaa aromeja, mutta loppumakuun tulee selkeä paahteinen, jopa toffeinen aromi. Viinissä on reilusti sekä hapokkuutta että tanniinisuutta, jotka tekevät viinistä aluksi kovan tuntuisen. Se pehmenee kuitenkin happea saatuaan, ja etenkin kovat alppijuustot sopivat tälle viinille kuin nenä päähän

Nino Negri: Sassella Valtellina Superiore 2006 (90% Nebbiolo + 10% ?; Lombardia)

Väri rusehtavaan taittunut rubiini, melko ohut. Tuoksussa on hentoa kukkaisuutta, kirsikkaa, karpaloa ja kentien mansikkaa. Myös märkä maa tuoksuu. Suutuntuma on alkuun melko hienovarainen, mutta kehittyy loppua kohti voimakkaaksi tyypillisten tanniinien ja happojen ansiosta. Jälkimaku on pitkähkö, ja nebbiolomainen eteerisyys tulee selvimmin esiin lopussa.

Fontanafredda: Barolo Serralunga d'Alba 2005 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä miinus. Aromeissa punaista marjaa, ruusua, puun aromeja, tallintaustaa ja mausteisuutta. Suutuntuma heti alusta edellistä kovempi, tanniinit ja hapot runsaammat. Makuaromeissa korostuvat puun paahteisuus ja mausteisuus. Pitkään jälkimakuun jää kukkainen häivähdys. Viinissä on potentiaalia, mutta se lie ollut vielä liian nuori. Paksu lihapata olisi tätä voinut kesyttää

Lasiin ei syljetty, ja kun viinit oli juotu ja ruuat syöty, niin tultiin siihen tulokseen että ollaanhan tässä vähän humalassakin. Mutta. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, ja toivottavasti kaikki voivat tulla uudestaan. Seuraavasta aamustakin selvittiin kunnialla. Jälkeenpäin on juteltu vielä viiniannista, ja päälimmäiseksi mieleen jäi useimmille positiivisesti yllättäneet valkoiset. Punaisista suosikki tuntui olevan Lagrein toffeisine ja paahteisine aromeineen. Nebbiolojen suhteen tultiin (jälleen kerran), että niitä ei alle kymmenvuotiaina käy avaaminen.

Kattaus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mukava pintaraapaisu pohjoiseen Italiaan. Viineistä löytyi yhdistävänä tekijänä jonkinlainen yrttisyys ja hapokkuus sekä punaisista että valkoisista. Punaisella rintamalla marjakimara painottui tällä kertaa puolukka-karpalolinjalle.

Trentino - Alto Adige

Alue sijaitsee Italian ja Itävallan rajalla, Alppien rinteillä. Alto Adige on pohjoisempana ja korkealla, ja käytännössä koko maakunta on saksankielinen. Eteläisemmässä Trentinossa on myös alavia maita, mutta etenkin Alto Adige on korostetun vuoristoinen viininviljelyalue. Mikroilmastot ovat hyvin vaihtelevia, ja siten myös viljeltävien rypäleiden valikoima laaja.

Alueen ilmastoon vaikuttaa ennen kaikkea Gardajärveltä päivisin puhaltavan Ora-tuulen ja alpeilta öisin käyvän kylmän virtauksen vuorottelu, joka tuotta voimakkaita lämpötilanvaihteluita.

Alueen viinituotantoa pidetään heikkolaatuisena. Tämän taustalla lienee se, että osuuskunnat tuottavat suuren osan maakuntien viinistä. Ja osakunnilla - cantine sociali - ei italialaisessa viininviljelyssä ole kovin hyvää kaikua, sillä osuuskuntien muodostamiseen kannustanut taloudellinen tuki 60-luvulla johti viinin massatuotantoon ja laadun heikkenemiseen lähes kautta maan. Trentino-Alto Adigen kohdalla tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, sillä alueen osuuskunnat on pääosin perustettu jo 1900-luvun alussa viljelijöiden, ei hallituksen lähtökohdista.

Alueelle tyypillisten perinneruokien raaka-aineita ovat savustettu pekoni, juustot ja gnochit. Varsin raskasta kamaa siis.

Alueella tuotetaan viileydestä huolimatta enemmän puna- kuin valkoviinejä, mikä allekirjoittaneesta oli yllättävää.

Punaisia rypäleitä:

• Viljellyin on Schiava, kevyt ja raikas punainen jota tuotettu lähinnä paikalliseen kulutukseen raskaita vuoristoruokia keventämään.


• Teroldego, pohjoisen Trentinon alkuperäislajike. Tuottaa täyteläisen hedelmäisiä viinejä, joissa kuitenkin usein melko katkerat tanniinit. Suositellaan riistaruuille.


• Lagrein on toinen paikallinen punainen lajike, jota viljellään etenkin Alto Adigen laaksoissa. Hyötyy laaksojen keräämästä kuumuudesta, ja tuottaa intensiivisiä, tiiviitä viinejä, joissa sekä marjaisaa hedelmäisyyttä että paahteisia ja mausteisia elementtejä ryyditettynä reiluilla tanniineilla. Muistuttaa etäisesti cabernet francia.


• Molemmissa maakunnissa viljellään lisäksi CS:a ja Merlot'a, jotka kuitenkin usein jäävät raaoiksi ja viini saa vihertäviä ja paprikaisia piirteitä. Onnistuneitakin esimerkkejä kuitenkin on.


• Alto Adigeen on viimeaikoina alettu istutta lisääntyvissä määrin Pinot Noiria, joka menestyy paikallisessa ilmastossa varsin hyvin. Korkalla sijaitsevat viinitarhat ja voimakkaat lämpötilanvaihtelut tuottavat voimakasaromisia viinejä

Valkoisia rypäleitä

• Trentinon alavilla mailla Pinot Bianco, Pinot Grigio ja Chardonnay, joista viimeinen tuottaa alueella Chablis'n tyylisiä mineraalisia viinejä.


• Sauvignon Blanc lisännyt viljelyalaa molemmissa maakunnissa. Tuottaa viinejä, jotka lähempänä Loiren kuin uuden maailman tai muun Italian tuotteita. Etenkin Alto Adigen tuotteet ovat korostetun raikkaita.


• Müller-thurgau on alppien pohjoispuolelta levinnyt lajike, jota viljellään myös laajalti. Tuottaa eksoottisempia viinejä, jotka kuitenkin raikkaampia eivätkä niin öljyisiä kuin saksan puolen lajitoverinsa


• Gewürstramineria koskee sama kuin edellistä. Molempien rypäleiden kohdalla alueen tuottajat pyrkivät säilyttämään kaiken mahdollisen hapokkuuden pitääkseen viinit raikkaina. Traminerin arvellaan olevan peräisin Alto Adigessa sijaitsevasta Traminin kylästä.


• Paikallinen valkoinen erikoisuus on Nosiola, joka tuottaa rusahtavan hapokkaita, omena-sitrusaromisia valkoviinejä, jotka toimivat loistavasti tasapainona alueen raskaille ruuille. Tästä tehdään myös alueen makea vin santo.

Maakuntien laatutuottajia ovat mm. Colterenzio, Cantina Terlano, Santa Madalena ja San Appiano. Ja tietysti alueen ensimmäinen osuuskunta Mezzacorona. Lauantaina viiniklubi maistaa Cantina Terlanon Winkl Sauvignonia ja Lagreinia. Tanniini on maistanut molempia ja pitänyt kovin. Tosin Sauvignon tuli maistettua jouluyönä juhlayönä, kun oli muutakin jo maistettu eikä arvio siten ole ehken täysin luotettava. Mielenkiinnolla odotan uudelleenkohtaamista.

Viiniklubi kokoontuu: Alppiviinejä!

Viiniklubi kokoontuu taas pitkähköksi venyneen tauon jälkeen! Tällä kertaa maistellaan Italian Alppiviinejä Alto Adigesta, Lombardiasta ja Piemontesta.

Ensin lyhyesti viiniklubista. Se syntyi kaveriporukan yhteisen harrastuksen tiimoilta noin vuosi takaperin. Maistingeissa on ollut osanottajia yleensä 8 hengen vakioporukka, joskus osin puutteellisena. Nyt mukaan on tulossa kaksi uutta jäsentä, mutta tälläkin kertaa osanotto jää 8 henkeen kuplan ollessa työkiireinen ja yhden vanhan jäsenen paettua vaihto-opiskelijaksi Pariisiin.

maistingeissa on yleensä maistettu suurinpiirtein yhtä montaa viiniä kuin on maistajia. Tällä kertaa maistettavaksi suunniteltujen viinien määrä on 6, joten tavoitteesta jäädään hiukan.

Ennen varsinaista maistingia seuraa kuitenkin hieman ennakko-odotuksia ja taustaa alueista.