Prunotto Barbera d'Alba 2016

Prunotto on 1900-luvun alun vaikeina vuosina ko-operatiivina taipaleensa aloittanut viinitalo Piemontessa. Ko-operatiivin alkuperäinen nimi oli "Ai Vini di Langhe", mutta sai Prunotton nimen kun Alfredo Prunotto osti talousvaikeuksiin joutuneen tuottajan 1920-luvulla.

Prunottolla on 50 hehtaaria tarhoja ympäri Piemonten. Tarhoilla kasvaa alueen alkuperäislajikkeita: valkoista arneista ja moscatoa sekä punaisia nebbioloa, barberaa ja dolcettoa. Cru-tarhoista tärkeimmät ovat Bussian barolo-tarha, Bric Turot Barbaresco-alueella ja Barbera d'Alba-alueella sijaitsevat Costamiole ja Fiulot.

Maistamamme Barberan rypäleet tulevat eri tarhoilta Barolon, Barbarescon, Treison ja Alban alueilta. Tarhojen maaperä on saven ja hiekan sekoitusta, joka tuottaa melko runsasaromisia rypäleitä. Viini on kypsynyt hetken tammessa.

Tuoksu on kirsikkavetoinen, runsaan marjainen. Taustalla miellyttävä orvokkisuus ja kohtalaisen runsaskin makeahko mausteisuus. Suussa viini on yllättävän täyteläinen, hyvin kypsän punamarjainen. Makuun nousee merlot-maista maanläheisyyttä ja mausteisuutta, joka keskipitkässä jälkimaussa kääntyy vaniljalla maustetuksi marjakompotiksi. Tanniinit ovat kevyehköt, hapot kohtaliaiset. Kokonaisuus on vielä tasapainainossa, mutta (melko runsas?) tammenkäyttö paistaa kyllä selkeästi taustalta.

Prunotto on esimerkki runsaasta barbera-viinistä, jossa lämmin ja suotuisa vuosikerta 2016 yhdistyy melko reippaaseen tammenkäyttöön. Tuloksena tämä täyteläisen marjainen ja mausteinen viini, joka kohtalaisen hapokkuuden ansiosta pysyy kuitenkin yhtenäisenä pakettina. Toimii hyvin pizzan, tomaattipohjaisen pastan tai muiden tomaattia ja tärkkelystä yhdistävien annosten kanssa.

Travaglini, Gattinara

Bergamon reissulla ehdimme tehdä päiväretken myös Piemonten pohjoisosaan. Matka sinänsä ei ollut pitkä, mutta Milanon ympäristön ruuhkat hidastivat reissua melkoisesti. Menomatka kesti reilut pari tuntia, tästä valtaosa ruuhkassa seisoessa.

Ensimmäisenä oli suuntana Gattinara ja alueen suurin ja suomalaisille tunnetuin tuottaja, Travaglini. Talo omistaa noin puolet koko DOCG-alueen viiniviljelmistä, ja siten se on ainoa talo joka pystyy tarjoamaan riittävän määrän viiniä alkon vaatimuksiin. Monopolista löytyy talon perus-Gattinara, tällä hetkellä vuosikerta 2009.

Travaglini on perustettu vuonna 1920-luvulla, ja se on edelleen Travaglinin suvun omistuksessa. Tällä hetkellä taloa luotsaa Perustaja Clemente Travaglinin pojan pojan tytär Cinzia Travaglini ja viininteosta vastaa hänen miehensä Massimo Collauto.

Gattinaran alueella viinien perustana on sama nebbiolo-rypäle kuin etelämpänä Piemontessa, mutta monet tuottajat sekoittavat siihen Vespolinaa pehmentääkseen jyrkkätanniinista nebbioloa ja tuodakseen väriä hentoihin viineihin. Travaglini kuitenkin tuottaa nebbiolo-viininsä puhtaina.  Gattinarassa maaperä on köyhempää kuin etelämpänä Barolon ja Barbarescon tuotantoalueilla, ja tästä syystä viineistä tulee mineraalisempia ja hapokkaampia. Maaperässä on alppien graniitin lisäksi rautamineraalia, joka tuottaa oman lisänsä.

Travaglinin Gattinara ja Gattinara riserva kypsyvät ainoastaan suurissa slovenian tammesta tehdyissä sammioissa, joita talon kellarissa on eri kokoisia suuresta valtavaan. Vain nuorempana nautittavaksi tarkoitettu Tre Vigne kypsyy barrique-tynnyreissä, siitäkin tosin vain 20 % 10 kk ajan.

Meidät otettiin hyvin vastaan tilalla, jonka löysimme Gattinaran kaupungin ulkopuolelta helposti. Meitä kierrätti kellareissa talon export manager, ja tämän jälkeen maistelimme talon viineistä Perus-DOCG:n, riservan ja Tre Vignen. Näistä pidimme enemmän kahdesta ensimmäisestä, jotka olivat upealla tavalla hapokkaita, tervan ja ruusun aromimaailmassa liikkuvia viinejä. Niissä molemmissa oli hyvin tuntuva tanniinisuus, mutta vaikka kyse oli varsin nuorista 2009 viineistä, ne olivat jo täysin nautittavissa (vaikkakin riserva vähän siinä rajoilla ilman ruokaa). Monikaan klassisen tyylin barolo ei näin nuorena olisi ollut vielä lähestyttävä, ja tilan edustaja painottikin sitä, että Gattinara on mineraalisuutensa ja suhteellisen keveytensä vuoksi lähestyttävissä aiemmin kuin Barolot. Tre vigne oli täysin nautittava, täyteläisempi ja lämpimämmän mausteinen viini, joka kentien istuisi hyvin alkonkin valikoimaan.

Kierroksen jälkeen ostimme vielä muutaman tuliaispullon ja jatkoimme matkaa kohti Ghemmeä ja Rovellottin tilaa.

Ravintola Piemonte, Tampere

Kävimme Piemontessa aikanaan varsin usein, mutta nyt on ollut vuoden tauko ennen viimeisimpiä visiittejä. Tämä aikana ravintolan omistaja on vaihtunut Gastropub-ketjusta yksityiseksi. Ravintolassa oli gastropub-ketjun alla hyvä viinilista ja laadukkaat ruuat, mutta ennen kaikkea osaava ja ammattitaitoinen, siitä huolimatta leppoisa henkilökunta. Miinuspuolena tuolloin olivat kuitenkin viinien todella kovat hinnat ja loppua kohti vaihtuvan ruokalistan yksitoikkoistuminen.

Nyt kävimme ravintolassa pari viikkoa sitten lounaalla ja aivan hiljattain illallisella. Ruuan ja viinien hintoja on laskettu reippaasti, ja etenkin viineistä osa vaikutti jopa edullisilta. Suosittelen kaikkia tutustumaan ravintolan viinilistaan, mm. Gajan Barolo irtoaa alle satasella.

Söimme illallisella kuuden ruokalajin maistelumenun ja sen kanssa nautimme viinipaketin. Viinejä tuli jokaiselle ruualle, ja kaadot olivat varsin runsaita. Jos olisin kaikki kaadetut viinit juonut loppuun, olisin ollut todennäköisesti tuhannen päissäni illan päättyessä. Viinit olivat varsin laadukkaita, ruuat samoin. Yhdistelmätkin toimivat kyllä pääosin hienosti. Ainoa hämmentävä seikka oli se, että viinit kaadettiin aina vasta annoksen jo tultua pöytään. Jostain syystä olemme tottuneet päivastaiseen järjestykseen.

Ensin saimme aivan loistavasti marmoroitua Carpacciota ja sen kanssa Alois Ladagerin Lagrein Roséeta. Itse en tuosta melko hapottomasta ja kohtalaisen punaviinimäisestä roséesta erityisesti välittänyt, mutta täytyy myöntää että liha-annos nosti viiniä otollisempaan asemaan. Etenkin pippuri carpaccion päällä sai muutoin hieman vetelään viiniin virtaa.

Toisena ruokana ihanan simppeli timjamirisotto tryffeliöljyllä. Risotto oli täydellisen al dente, ja maut ihanassa tasapainossa. Viiniksi tälle saimme Matteo Corregian Barbera d'Albaa, jonka punaisen marjaisa raikkaus toimi timjamin aromin ja risoton täyteläisyyden kanssa varsin hyvin.

Sitten seurasi aterian paras annos ja paras viini: Paistettuja ahvenfileitä, fenkoli-perunapaistosta ja hollandaisea. Ahvenet olivat tuoreita, perunat uusia ja hollandaise paksun voista. Viiniksi tälle oli yhdistetty Spinettan Langhe Bianco 2004. Viini oli huomattavan mielenkiintoinen, kohtalaisen runsaan tammikypsytyksen saanut SB Piemontesta. Tuo tammitettu iäkäs sauvignon blanc toimi yllättävänkin hienosti. Viinissä oli vain aavistus rypäleelle tyypillistä herukka-aromia. Tuoksu oli hieman voinen, aavistuksen vaniljainenkin. Se toi etäisesti mieleen jopa Sauternesin, vaikka jalohomeisista rypäleistä tätä ei olekaan tehty. Maku oli tuoksun kermaisuuteen nähden yllättävän hapokas ja freesi, ja tämän vuoksi viini toimikin annokselle mahtavasti: Hapokkuus taittoi rasvaista kastiketta ja toimi vaalean kalan kanssa, ja toisaalta täyteläinen rakenne viinissä täydensi kastikkeen täyteläisyyttä. Hieno yhdistelmä!

Yllättäen menussa seurasi toinen pääruoka: Karitsanfileetä tummalla kastikkeella ja linssipedillä. Viiniksi Corregian barolo Val dei Preti 2011. Yhdistelmä toimi, eikä tämä barolo yllättäen ollut överin tanniininen vaan täysin nautittavissa: Melko hedelmäinen modernin tyylinen barolo.

Sitten vielä väliin Taleggiota ja barberaa, ja lopuksi vielä hienona jälkiruokana rosmariinilla maustettua mustikkamoussea Bracetton kanssa. Rosmariini ja mustikka olivat hienosti toimiva ja yllättävä yhdistelmä.

Kokonaisuutena ateria toimi hyvin, ja olimme tyytyväisiä tähän "uuteen" Piemonteen. Vanhaan verrattuna ruokalista on saanut uutta verta, ja viinien hinnat tulleet roimasti alas: Kuuden kaadon kohtalaisen laadukas viinipaketti 40 eurolla on suomalaisessa ravintolassa melko poikkeuksellinen. Toisaalta aiemmalla ravintolapäälliköllä oli nykyiseen verrattuna ylivoimainen viiniosaaminen. Tarjoilu myös ontui aavistuksen, sillä useat annokset tulivat pöytään ennen aterimia tai viinejä. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja yritys kova. Viini-ruoka-yhdistelmät toimivat hyvin, ja osa niistä oli yllättäviäkin kuten tuo tammi-SB ahvenille.

Kannattaa siis mielestämme vierailla, ja tuo 6 ruokalajin maistelumenu kannattaa kyllä.

Joulukalenterin 10.luukku:Lahjapullo italialaisten viinien ystäville

10. luukun takaa paljastuu lahjapullosuositus italian viinien ystävälle.

Piemonten ehkäpä nimekkäin tuottaja on Angelo Gaja, jonka viinejä pääsimme maistamaan aikanaan Vinoteca del Piemontessa Tampereella, kun tilan viinintekijä oli esittelemässä tuotteitaan. Sittemmin alkonkin valikoimaan on ilmaantunut Barbarescon alueelta tuleva Sito Moresco, ja tätä nyt suosittelemmekin lahjapulloksi. Hintaa nimekkään tuottajan viinillä on viitisen kymppiä, mutta lahjaksihan on mukava antaa pullo, jonka etiketistä piemontelaisten ystävä tunnistaa heti kuuluisan nimen.

Alkolla on tällä hetkellä tilausvalikoimassa Sito Moresco 2010. Kyseistä vuosikertaa emme ole maistaneet, mutta 2010 on ollut Pohjois-Italiassa kohtalaisen hyvä vuosi. Sito Morescossa pääosassa on Nebbiolo, jonka kovaa tanniinisuutta on kuitenkin pehmennetty CS:lla ja Merlot'lla. Viiniä ei siten voi sanoa Barbarescoksi, vaikka se kyseiseltä alueelta tuleekin.Vuoden 2005 viinistä olemme aikanaan löytäneet mukavan yhdistelmän nebbiolon orvokkisuutta ja CS:n herukkaisuutta.  Tanniinit ovat oletettavasti vuoden 2010 viinissä edelleen voimakkaat, joten lahjapullon mukana kannattaa antaa dekantointivinkki ja hyvä pihviresepti!

Gaja Piemontesta Piemontessa

Toissapäivänä päästiin Tampereella maistamaan harvinaista herkkua, kun Piemonten kenties kuuluisimman viinitalon -Gajan- pääenologi Guido Rivella jalkautui kaupunkiin esittelemään ja maistattamaan talon viinejä.

Gajan viinitalo on kotoisin Piemonten Barbarescon kylästä, tuon Barolon 'pikkusiskon' kotipaikasta. Giovanni Gaja pullotti ensimmäiset viininsä omalla nimellään 1839, joten talo viettää vielä tällä vuosikymmenellä 150-vuotisjuhliaan. Nykyinen omistaja on Angelo Gaja, viininviljelijä neljännessä sukupolvessa. Angelolla ei ole poikaa, joten tilanne vaikutti nimen säilymisen kannalta uhkaavalta. Siksi herra Angelo onkin nimennyt toisen tyttärensä Gajaksi. Nimen säilyminen on siis turvattu. (Gaja Gaja on muuten huhujen mukaan sinkku, eli ei muuta kuin viininviljelijöiksi mielivät miehet yritystä kehiin!)

Gajan kuuluisimmat viinit ovat Nebbiolo-rypäleestä valmistettuja barbarescoja ja baroloita, mutta talo on hankkinut maita myös Toscanasta Maremman alueelta. Siellä viljellään, -Sassicaian ja Ornellaian naapurissa- Sangioveseä ja kansainvälisiä rypäleitä Cabernet sauvignonia, Merlota ja Cabernet Francia. Talon linja on, että se käyttää viineihinsä vain itse kasvattamiaan rypäleitä, joten kun Angelo Gaja päätti aikanaan monipuolistaa ja "pehmentää" talon viinivalikoimaa paremmin kansainvälistä kysyntää vastaavaksi, tarvittiin maita joilla viljellä kansainvälisiä rypäleitä sekoitettavaksi kuningas Nebbiolon kanssa.

Maistetut viinit olivat mielenkiintoisia. Piemontesta oli maistettavana 4 viiniä, Toscanasta kaksi.

Ensimmäinen maistettu viini oli Sito Moresco 2005, jossa oli sekoitettuna Nebbioloa, Merlot:a ja CS:a. Viini on tehty nuorehkona nautittavaksi, mutta se oli kuitenkin edelleen hieman raaka. Sinänsä aromeissa sekottuivat hienosti Nebbiolon eteerinen orvokkisuus ja CS:n herukkaisuus. Mielestämme viini olisi hyötynyt parista lisävuodesta kellarissa.

Seuraavana maistettiin vuoden 2000 Barbaresco, puhdas Nebbiolo-viini siis. Viinissä oli melko vieno tuoksu, jossa oli tunnettavissa nahkaa ja kukkaisuutta. Rakenne oli hyvä, hapokkus riitti. Tanniinit olivat varsin vahvat mutta eivät kuitenkaan enää hyökänneet korviin saakka. Vuosi 2000 oli piemontessa ennätyslämmin, ja enologi Rivellan mukaan kyseisen vuoden viinit kehittyvät siksi nopeammin kuin viileämpien vuosien tuotteet.

Kolmas piemontelainen oli Dagromis Barolola Morra, joka on myös puhdas nebbiolo mutta tällä kertaa naapurikylästä. Vuosikerta oli 2005, ja viini oli vielä selvästi raaka. Tanniinisuus peitti kaiken alleen, pöytäseuran kommentti oli, että kuin nahkasaapasta pureskelisi. Varsin osuva kuvaus...

Viimeisenä Nebbiolona oli Conteisa 2000. Viini on perinteisen tyylin Barolo, jossa on barbera-rypälettä 5% eikä sitä saa sen vuoksi DOCG-säädösten mukaan kutsua Baroloksi. Enologin mukaan tämä on kuitenkin vuosisatainen Barolo-resepti, jolla viiniä on saatu hieman pehmitettyä. Kyseessä oli taas tuon kuuman kesän tuote, ja edellisen tanniinipommin jälkeen se maistuikin varsin miellytävältä. Tuoksu oli maan, nahan, hennon marjaisuuden ja kukkaisuuden yhdistelmä, ja suutuntuma miellyttävä. Tätä kissa ostaisi, jos sillä olisi lottovoitto takataskussa...

Toscanalaiset Promis- ja Magari- viinit olivat Nebbiolojen jälkeen kuin silkkiä kitalaelle. Magarissa on Sangioveseä, cabernet Francia ja Merlot:a, ja jäölimmäinen on puhdas bordeaux-sekoitus. Magari vei aromimaailman suoraan Toscanalaisen tallin taa, ja jälkimmäinen oli miellyttävästi ikääntynyt bordeaux-tyyppinen viini. Näiden hintakin taitaa olla jossakin meikäläisen kipukynnyksen ylärajan tuntumassa, joten tällaisia saattaa joskus tilaisuuden tullen eksyä esimerkiksi reissulta kaappiin.

Maistelu oli hieno kokemus, joka avarsi näkökulmaa etenkin piemonten viineihin. Näitä viinejä ei tiettävästi suomessa ole juuri tarjolla, joten tilaisuus oli sikälikin ainutlaatuinen. Tosin Rivella lupaili, että talon viinejä pyritään jatkossa tuomaan paremmin tarjolle myös täällä. Toivotaan sitä ja lottovoittoa. Tai ainakin palkankorotusta.

Poikkeuksellisen aktiivinen maisteluviikko

Hei!

Tällä viikolla pullon henki aktivoituu maistamisen saralla, koska ohjelmassa on normaalin kesähengailun, työn teon ja treenaamisen lisäksi myös kaksi maistelua. Torstaina me osallistutaan Ravintola Piemontessa Angelo Gajan enologin Guido Rivellan pitämään maisteluun. Perjantaina maistetellaan sitten Tanniinin johdolla viiniklubin kanssa Sauvingnon Blanceja ympäri maailman. Tanniini varmaan myös tekee oman postauksen SB-horisontaalista. Kupla odottaa aikas paljon Gaja-maistelua, koska ainakin edellin kokemus Piemonten järjestämästä maistelusta oli varsin positiivinen http://pullonhenki.blogspot.com/2011_04_01_archive.html kokemus. Gajan maistelusta tulee varmasti myös oma postaus, koska Kuplalle tuotteet ovat uusi tuttavuus, vaikka nimi on tuttu ja viinitilan maine on myös tuttu. Mielenkiinnolla siis odotetellaan mitä huomenna saadaan maistella. Varmasti ainakin punaisia italiasta...

Piemonte on muutenkin yksi pullon hengen jäsenten suosikkiravintoloista Tampereen suunnalla, koska harvoin on täytynyt lähteä kotiin tyytymättömänä. Ruoka on todella hyvää ja henkilökunnan viinituntemus saa myös positiivisen arvion. Lisäksi tunnelma pienessä Piemonten alueen viineihin ja ruokiin keskittyvässä ravintolassa on aina yhtä mukava ja rento. Jos lukijat eksyvät Tampereen suuntaan niin lämpimästi voin suositella Piemontea rentona ruokailupaikkana, jossa hinta-laatusuhde on kohdallaan.

Alppiviinien jälkipyykki

Lauantai tuli ja meni. Viinit vain menivät. Osa meni helpommin, osassa oli kulmia enemmänkin. Tätä ei sinänsä voi Italian pohjoisille viineille pitää kovin yllättävänä, sillä suurin osa niistä on tarkoittettu nautittavaksi raskaiden ruokien ohella.

Viinejä oli siis seitsemän, kuten myös maistajia. Maistingissa oli mukana aivan uusia kasvoja, jotka toivon mukaan viihtyivät ja saivat uusia kokemuksia.

Ilta alkoi kokkailulla, kuten tapana on ollut. Tällä kertaa tarjolle rakentui Italia-hengessä antipasti-tyyppinen kokonaisuus: Crostineja juusto-aurinkokuivattu tomaatti-artisokka-oliivi-parmankinkku-päälisillä. Lisäksi juustoja kertyi jäsenistöltä tuomisina melko liuta. Lisänä oli paahdetuilla punajuurilastuilla, mozarellalla ja saksanpähkinöillä ryyditettyä salaattia. Jälkiruuaksi keiteltiin punaviinipäärynöitä, ja biscotteja oli leivottu myös.

Ja sitten maisteltiin viinit, ensin yksin ja sitten ruokaa kyljessään.

Cantina Terlano: Winkl Sauvignon 2009, (Trentino-Alto Adige)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä. Tuoksussa selvää mineraalisuutta, melko hento mustaherukanlehti. Suutuntuma on yllättävän intensiivinen, antaa enemmän kuin tuoksusta odottaa. Mineraalisuus tuntuu korostuvan edelleen. Maussa on myös jotakin hieman vihertävää, ruohoista kenties. Hapokkuus antaa lopulle pituutta ja rakennetta. Varsin miellyttävä tuttavuus

Zenato: Lugana San Benedetto 2009 (Trebbiano Lugana; Lombardia/Veneto)

Väri sitruunankeltainen, keskisyvä ( hieman edellistä vaaleampi). Tuoksussa on myös mineraalisuutta. Keltaista omenaa, mutta myös jotakin maanläistä: "Märkä puunrunko sateella", kuten eräs kuvailu kuului. Maku on täyteläinen, jopa miltei voinen. Tuoksun aromit toistuvat. Lopussa tuntuu lisäksi jonkinlainen pähkinäinen savuisuus ja ikäänkuin jonkinlaista puun tanniiniakin olisi mukana.

Ca del Baio: Dolcetto d'Alba Lodoli 2009 (Piemonte)

Syvä purppurainen väri. Tuoksussa punaisia marjoja kuten kirsikkaa, puolukkaa, karviaista. Alkoholin tuoksu alSelvä Italialainen maanläheisyys tuntuu myös. Rakenne yllättävän kova odotuksiin nähden. Kulmaa tuntuu olevan, hapot kohtalaisen runsaat ja lopussa hivenen raa'an oloiset tanniinit. Viini pyöristyy selvästi reilun tunnin auki oltuaan. Kelvollinen viini etenkin auettuaan.

Kiola: Barbera D'Asti 2007 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä. Tuoksu on hyvin maanläheinen. Siinä tuntuu punaisten marjojen lisäksi selvää vihreyttä. Vieno paprikainen aromi, joka ei oiken tunnu kuuluvan punaviiniin. Tuoksu herättää epäilyksiä, jotka maku vahvistaa: viini on selvästi raaka, kova ja kulmikas. Suoranainen happohyökkäys, johon vielä liittyy yrttisen paprikainen makuaromimaailma, joka peittää tuoksussa tuntuneen marjaisuuden miltei täysin. Jälkimakuun jää lähinnä alkoholin ja happojen polte, ei juuri tanniinia. Aromeja ei jälkimaussa enää juuri ole aistittavissa. Heikkolaatuinen viini.

Cantina Terlano: Lagrein 2009 (Trentino-Alto Adige)

Väri purppurainen, lähes läpinäkymätön. Aromeina tuoksussa Punaisia marjoja, kirsikkaa ja puolukkaa. Voimakas italialainen maanläheisyys ja lyijykynämäinen puun aromi. Mausteisuutta ja lievää yrttisyyttä tuoksussa on aistittavissa myös. Maku toistaa aromeja, mutta loppumakuun tulee selkeä paahteinen, jopa toffeinen aromi. Viinissä on reilusti sekä hapokkuutta että tanniinisuutta, jotka tekevät viinistä aluksi kovan tuntuisen. Se pehmenee kuitenkin happea saatuaan, ja etenkin kovat alppijuustot sopivat tälle viinille kuin nenä päähän

Nino Negri: Sassella Valtellina Superiore 2006 (90% Nebbiolo + 10% ?; Lombardia)

Väri rusehtavaan taittunut rubiini, melko ohut. Tuoksussa on hentoa kukkaisuutta, kirsikkaa, karpaloa ja kentien mansikkaa. Myös märkä maa tuoksuu. Suutuntuma on alkuun melko hienovarainen, mutta kehittyy loppua kohti voimakkaaksi tyypillisten tanniinien ja happojen ansiosta. Jälkimaku on pitkähkö, ja nebbiolomainen eteerisyys tulee selvimmin esiin lopussa.

Fontanafredda: Barolo Serralunga d'Alba 2005 (Piemonte)

Väri rubiini, keskisyvä miinus. Aromeissa punaista marjaa, ruusua, puun aromeja, tallintaustaa ja mausteisuutta. Suutuntuma heti alusta edellistä kovempi, tanniinit ja hapot runsaammat. Makuaromeissa korostuvat puun paahteisuus ja mausteisuus. Pitkään jälkimakuun jää kukkainen häivähdys. Viinissä on potentiaalia, mutta se lie ollut vielä liian nuori. Paksu lihapata olisi tätä voinut kesyttää

Lasiin ei syljetty, ja kun viinit oli juotu ja ruuat syöty, niin tultiin siihen tulokseen että ollaanhan tässä vähän humalassakin. Mutta. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, ja toivottavasti kaikki voivat tulla uudestaan. Seuraavasta aamustakin selvittiin kunnialla. Jälkeenpäin on juteltu vielä viiniannista, ja päälimmäiseksi mieleen jäi useimmille positiivisesti yllättäneet valkoiset. Punaisista suosikki tuntui olevan Lagrein toffeisine ja paahteisine aromeineen. Nebbiolojen suhteen tultiin (jälleen kerran), että niitä ei alle kymmenvuotiaina käy avaaminen.

Kattaus oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mukava pintaraapaisu pohjoiseen Italiaan. Viineistä löytyi yhdistävänä tekijänä jonkinlainen yrttisyys ja hapokkuus sekä punaisista että valkoisista. Punaisella rintamalla marjakimara painottui tällä kertaa puolukka-karpalolinjalle.

Piemonten nopea katsaus

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun kuulee nimen Piemonte? ViiniBarolo

BarbarescoAlbaAstiTryffeliLaatuAurinkoHerkku? Siis ennen kaikkea viinit, ja niistä ensimmäisenä kuningas barolo ja hänen kuningattarensa barbaresco. En ole koskaan käynyt alueella, mutta olen lukenut siitä paljon ja lukemani perusteella voisin kuvitella olevani kyseisessä paikassa hyvin tyytyväinen. Koko Langhen alue elää lähes pelkästä viininviljelystä ja siihen liittyvästä turismista. Viinitilat ovat suurelta osin pieniä ja perinteisiä. Tilan keskikoko Barolon ja Barbarescon DOCG-alueella on vain 2,5 ha, ja tuotantomäärät hyvin pieniä. Pullottajia on yli 800! Kaiken kaikkiaan maakunta on jokaisen kulinaristin pyhiinvaelluskohde.

Maakunnassa on tällä 52 laatuluokiteltua aluetta, yksi vuoden jokaiselle viikolle. Siinä oiva haaste seuraavalle vuodelle? Toisaalta Alkon perusvalikoiman voi maistaa läpi vuodessa 1/kk - tahdilla, sillä valikoimassa on 9 punaista ja 3 valkoista. Tosin on myönnettävä että tilausvalikoima laajentaa repertuaarin moninkertaiseksi, mutta silloinkin paino on tunnetuimmilla DOC-aluella.

Piemonte on tunnettu ennen kaikkea punaviineistään. Punaviinien DOC-alueista tulee mieleen kristittyjen kolmiyhteinen jumala. Ne ovat erillisiä, mutta silti fyysisesti sijaitsevat päällekkäin ja sekaisin. Punaisia päälajikkeita on kolme: Barbera, Dolcetto ja tietysti Nebbiolo. Poika, pyhä henki ja pääjehu. Niitä vielä sekoitellaan keskenään, ja sitten ei enää mistään tajua mitään...

Nebbiolosta valmistetaan tunnetuimmat Barolo ja Barbaresco Langhen alueen DOCG-alueilla. Maakunnan pohjoisosissa po-joen pohjoispuolella nebbiolo on myös tärkeä lajike, jossa viineihin kuitenkin sekoitetaan muita rypäleitä pehmentämään nebbiolon kovaa rakennetta. Pohjois-Piemonten DOCG-alueita ovat Ghemme ja Gattinara. Nebbiolo kypsyy myöhään syksyllä. Rypäleessä on ohuet kuoret, ja tästä johtuen viinin väri jää haileaksi. Näistä ohuista kuorista saadaan kuitenkin irti uskomattoman kovia tanniineja, joiden pehmentämiseksi tarvitaan pitkää kypsytystä - tai kuten pohjoisempana, pehmentävien rypälelajikkeiden sekoittamista. Aromeina viineissä on kirsikka, punaisethedelmät, ruusun ja orvokin kukkaiset tuoksut. Myös maanläheisiä, tryffelihenkisiä aromeja viineistä voi löytää.

Punaisista rypäleistä viljellyin on barbera, joka menestyy hyvin koko maakunnassa. Eniten sitä kuitenin viljellään Astin ja Alban seudulla, ja se lieneekin astin seudun alkuperäisiä rypäleitä. Sitä viljeltiin aiemmin lähinnä tarhoilla, joilla nebbiolo ei menestynyt. Nykyisin sille on kuitenkin annettu enemmän tilaa, jolloin viinien laatukin on parantunut. Tyypillistä barberalle on voimakas hapokkuus ja vähäinen tanniinisuus, jota tosin usein lisätään tynnyrikypsytyksellä. Väri on selvästi nebbioloa syvempi. Perusaromit ovat maanläheisiä ja kirsikkaisia.

Dolcetto, 'pieni makea'. Väriltään edellisistä poiketen purppurainen. Kypsyy aikaisin ja on maaperävaatimustensa suhteen vaatimaton, joten sitä voidaan viljellä palstoilla joilla barberakaan ei menesty. Viinissä on hyvin vähän happoja mutta runsaasti makeita tanniineja, mutta viinit ovat kuitenkin edellisiin verrattuna hyvin pyöreitä. Aromeissa on orvokkia, tummia marjoja kuten karhunvatukkaa, kahvin ja jopa lakritsin aromeita. Tynnyrikypsytetyt versiot saattavat olla hyvin hilloisia.

Valkoisia rypäeitä on kolme keskeitä: erbaluce, arneis ja chardonnay. Erbaluce on kukkainen ja jossain määrin vihreä, yrttisiä aromeja omaava hapokas lajike. Arneis on hedelmäisempi, silti kohtalaisen hapokas. Arneis'n jälkimaussa sanotaan olevan jotain fianon tyyppistä savuista pähkinäisyyttä. Ja chardonnay on, no chardonnay.

Eli: pääosin yksinkertaista, josta on aluejaolla saatu uskomattoman monimutkaista. Lauantaina maistellaan suppea läpileikkaus piemonten punaisista, yksi kutakin lajikeviiniä.

Trentino - Alto Adige

Alue sijaitsee Italian ja Itävallan rajalla, Alppien rinteillä. Alto Adige on pohjoisempana ja korkealla, ja käytännössä koko maakunta on saksankielinen. Eteläisemmässä Trentinossa on myös alavia maita, mutta etenkin Alto Adige on korostetun vuoristoinen viininviljelyalue. Mikroilmastot ovat hyvin vaihtelevia, ja siten myös viljeltävien rypäleiden valikoima laaja.

Alueen ilmastoon vaikuttaa ennen kaikkea Gardajärveltä päivisin puhaltavan Ora-tuulen ja alpeilta öisin käyvän kylmän virtauksen vuorottelu, joka tuotta voimakkaita lämpötilanvaihteluita.

Alueen viinituotantoa pidetään heikkolaatuisena. Tämän taustalla lienee se, että osuuskunnat tuottavat suuren osan maakuntien viinistä. Ja osakunnilla - cantine sociali - ei italialaisessa viininviljelyssä ole kovin hyvää kaikua, sillä osuuskuntien muodostamiseen kannustanut taloudellinen tuki 60-luvulla johti viinin massatuotantoon ja laadun heikkenemiseen lähes kautta maan. Trentino-Alto Adigen kohdalla tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, sillä alueen osuuskunnat on pääosin perustettu jo 1900-luvun alussa viljelijöiden, ei hallituksen lähtökohdista.

Alueelle tyypillisten perinneruokien raaka-aineita ovat savustettu pekoni, juustot ja gnochit. Varsin raskasta kamaa siis.

Alueella tuotetaan viileydestä huolimatta enemmän puna- kuin valkoviinejä, mikä allekirjoittaneesta oli yllättävää.

Punaisia rypäleitä:

• Viljellyin on Schiava, kevyt ja raikas punainen jota tuotettu lähinnä paikalliseen kulutukseen raskaita vuoristoruokia keventämään.


• Teroldego, pohjoisen Trentinon alkuperäislajike. Tuottaa täyteläisen hedelmäisiä viinejä, joissa kuitenkin usein melko katkerat tanniinit. Suositellaan riistaruuille.


• Lagrein on toinen paikallinen punainen lajike, jota viljellään etenkin Alto Adigen laaksoissa. Hyötyy laaksojen keräämästä kuumuudesta, ja tuottaa intensiivisiä, tiiviitä viinejä, joissa sekä marjaisaa hedelmäisyyttä että paahteisia ja mausteisia elementtejä ryyditettynä reiluilla tanniineilla. Muistuttaa etäisesti cabernet francia.


• Molemmissa maakunnissa viljellään lisäksi CS:a ja Merlot'a, jotka kuitenkin usein jäävät raaoiksi ja viini saa vihertäviä ja paprikaisia piirteitä. Onnistuneitakin esimerkkejä kuitenkin on.


• Alto Adigeen on viimeaikoina alettu istutta lisääntyvissä määrin Pinot Noiria, joka menestyy paikallisessa ilmastossa varsin hyvin. Korkalla sijaitsevat viinitarhat ja voimakkaat lämpötilanvaihtelut tuottavat voimakasaromisia viinejä

Valkoisia rypäleitä

• Trentinon alavilla mailla Pinot Bianco, Pinot Grigio ja Chardonnay, joista viimeinen tuottaa alueella Chablis'n tyylisiä mineraalisia viinejä.


• Sauvignon Blanc lisännyt viljelyalaa molemmissa maakunnissa. Tuottaa viinejä, jotka lähempänä Loiren kuin uuden maailman tai muun Italian tuotteita. Etenkin Alto Adigen tuotteet ovat korostetun raikkaita.


• Müller-thurgau on alppien pohjoispuolelta levinnyt lajike, jota viljellään myös laajalti. Tuottaa eksoottisempia viinejä, jotka kuitenkin raikkaampia eivätkä niin öljyisiä kuin saksan puolen lajitoverinsa


• Gewürstramineria koskee sama kuin edellistä. Molempien rypäleiden kohdalla alueen tuottajat pyrkivät säilyttämään kaiken mahdollisen hapokkuuden pitääkseen viinit raikkaina. Traminerin arvellaan olevan peräisin Alto Adigessa sijaitsevasta Traminin kylästä.


• Paikallinen valkoinen erikoisuus on Nosiola, joka tuottaa rusahtavan hapokkaita, omena-sitrusaromisia valkoviinejä, jotka toimivat loistavasti tasapainona alueen raskaille ruuille. Tästä tehdään myös alueen makea vin santo.

Maakuntien laatutuottajia ovat mm. Colterenzio, Cantina Terlano, Santa Madalena ja San Appiano. Ja tietysti alueen ensimmäinen osuuskunta Mezzacorona. Lauantaina viiniklubi maistaa Cantina Terlanon Winkl Sauvignonia ja Lagreinia. Tanniini on maistanut molempia ja pitänyt kovin. Tosin Sauvignon tuli maistettua jouluyönä juhlayönä, kun oli muutakin jo maistettu eikä arvio siten ole ehken täysin luotettava. Mielenkiinnolla odotan uudelleenkohtaamista.

Viiniklubi kokoontuu: Alppiviinejä!

Viiniklubi kokoontuu taas pitkähköksi venyneen tauon jälkeen! Tällä kertaa maistellaan Italian Alppiviinejä Alto Adigesta, Lombardiasta ja Piemontesta.

Ensin lyhyesti viiniklubista. Se syntyi kaveriporukan yhteisen harrastuksen tiimoilta noin vuosi takaperin. Maistingeissa on ollut osanottajia yleensä 8 hengen vakioporukka, joskus osin puutteellisena. Nyt mukaan on tulossa kaksi uutta jäsentä, mutta tälläkin kertaa osanotto jää 8 henkeen kuplan ollessa työkiireinen ja yhden vanhan jäsenen paettua vaihto-opiskelijaksi Pariisiin.

maistingeissa on yleensä maistettu suurinpiirtein yhtä montaa viiniä kuin on maistajia. Tällä kertaa maistettavaksi suunniteltujen viinien määrä on 6, joten tavoitteesta jäädään hiukan.

Ennen varsinaista maistingia seuraa kuitenkin hieman ennakko-odotuksia ja taustaa alueista.