Travaglini gattinara 2011

Postaus on osa suomalaisten viinibloggaajien tempausta, jossa maistamme kaikki saman viinin ja julkaisemme tekstin samalla hetkellä. Tarkoituksena on päästä vertailemaan eri blogien tyylejä ja lähestymistapoja sekä mahdollisesti myös sitä, miten erilaiset makukokemukset sama viini voi herättää. Tällä kertaa arvioita viini on Travaglini Gattinara 2011. Aikaisemmin olemme arvioineet yhteistuumin seuraavat viinit: Sokkopullo ja Vylan Pinot noir.

Nebbiolo-rypäle on tunnettu Piemonten Barolo- ja Barbaresco-viineistä, mutta kyseistä rypälettä käytetään myös vähemmän tunnettujen Pohjois-Piemonten alueiden viineissä. Gattinaran alue sijaitsee Milanosta luoteeseen, kohtalaisen lähellä Novaran kaupunkia Sesia-joen länsipuolella (toisella puolella jokea on Ghemme, jossa myös tuotetaan loistavia nebbiolo-viinejä). Nebbiolosta käytetään Piemonten pohjois-osassa nimeä Spanna, mutta kyse on samasta lajikkeesta. 

Gattinaran Spannasta tehdyt viinit eroavat eteläisemmistä Nebbioloista ilmaston ja maaperän vuoksi. Pohjoisempana lähellä Alppien etelärinteitä kasvukaiden aikaiset lämpötilan vuorokausivaihtelut ovat suurempia, mikä auttaa viinejä säilyttämään hapokkuutensa. Maaperässä on vulkaanista materiaalia sekä graniittia, ja siinä on runsaasti rautayhdisteitä. Ilmaston ja maaperän yhdistelmät tuottaa erittäin runsashappoisia ja aromaattisia viinejä, joita tyypillisesti kypsytetään suurissa tammisammioissa hapokkuuden ja tanniinien pehmentämiseksi. 

Travaglini on Gattinaran ehdottomasti suurin tuottaja, se viljelee viiniä 44 hehtaarilla kun koko Gattinaran viinitarhojen yhteenlasketun pinta-alan ollessa vain reilut 100 hehtaaria. Kävimme vierailemassa tilalla pari vuotta sitten, ja enemmän tilasta voi lukea tuolloisesta postauksesta.

Maistoimme rinnakkain vuosikerrat 2010 ja 2011, kun satuimme löytämään toisen Tampereen Sokosen ja toisen Stockmanin Alkosta. (Nettihaun mukaan 2010 ei pitäisi enää olla valikoimassa, mutta olipa kuitenkin.) 

Travaglini Gattinara 2010 ja 2011

Väri molemmissa tiilenpunainen, melko ohut.Tuoksussa molemmissa hapankirsikkaa, orvokkia, hieman yrttisyyttä ja hentoa tervaisuutta taustalla. -11 viinissä marjaisuus on huomattavasti enemmän etualalla, iäkkäämmässä jo hieman väistynyt. Tuoksultaan -10 on melko sulkeutunut: Hedelmä on alkanut haipua mutta kypsymisen tuomia aromeja ei ole juuri kehittynyt. -11 on tuoksultaan kokonaisuutena kirpeä, marjaisa ja miellyttävän raikas. 

Maku on -10 viinissä ohuempi. -11 on täyteläisempi, marjaisuus on maussa hyvin pinnassa. Nuoremman viinin makupaletilla kirsikkainen marjaisuus kohtaa yrttisyyden, kun taas -10 on hieman mausteisempi ja marjaisuus huomattavasti vähäisempi. -11 viinissä on terävät tanniinit, jotka kaipaavat ruokaa seuraansa. -10 tanniinit ovat pehmeämmät, mutta kokonaisuutena viini tuntuu kovemmalta kuin nuorempi versionsa vähäisemmän hedelmärungon vuoksi. Molemmissa viineissä on hyvin loppua kantava happo-tanniinikombo, ja jälkimaussa tuntuu haipuva kukkaisuus.

Tällä hetkellä -11 selvästi miellyttävämmässä vaiheessa. -10 tarvitsisi todennäköisesti viitisen vuotta kellaria, jotta tanniinisuus kesyyntyisi edelleen ja kypsymisen tuomat aromit kehittyisivät. Jos haluat nauttia viinin nyt, osta vuosikertaa 2011 ja hanki vuosikertaa 2010 kaappiin kypsymään jos sitä jostain muualtakin vielä löytyy. 

Mukana yhteispostauksessa ovat seuraavat suomalaiset viiniblogit:

Rypäleistä viis

Copatinto

Viinihullun päiväkirja

Viinikupla

Viinikartta

Loppasuut

Wineserver

Wine and Finland
Pour Decisions

Travaglini, Gattinara

Bergamon reissulla ehdimme tehdä päiväretken myös Piemonten pohjoisosaan. Matka sinänsä ei ollut pitkä, mutta Milanon ympäristön ruuhkat hidastivat reissua melkoisesti. Menomatka kesti reilut pari tuntia, tästä valtaosa ruuhkassa seisoessa.

Ensimmäisenä oli suuntana Gattinara ja alueen suurin ja suomalaisille tunnetuin tuottaja, Travaglini. Talo omistaa noin puolet koko DOCG-alueen viiniviljelmistä, ja siten se on ainoa talo joka pystyy tarjoamaan riittävän määrän viiniä alkon vaatimuksiin. Monopolista löytyy talon perus-Gattinara, tällä hetkellä vuosikerta 2009.

Travaglini on perustettu vuonna 1920-luvulla, ja se on edelleen Travaglinin suvun omistuksessa. Tällä hetkellä taloa luotsaa Perustaja Clemente Travaglinin pojan pojan tytär Cinzia Travaglini ja viininteosta vastaa hänen miehensä Massimo Collauto.

Gattinaran alueella viinien perustana on sama nebbiolo-rypäle kuin etelämpänä Piemontessa, mutta monet tuottajat sekoittavat siihen Vespolinaa pehmentääkseen jyrkkätanniinista nebbioloa ja tuodakseen väriä hentoihin viineihin. Travaglini kuitenkin tuottaa nebbiolo-viininsä puhtaina.  Gattinarassa maaperä on köyhempää kuin etelämpänä Barolon ja Barbarescon tuotantoalueilla, ja tästä syystä viineistä tulee mineraalisempia ja hapokkaampia. Maaperässä on alppien graniitin lisäksi rautamineraalia, joka tuottaa oman lisänsä.

Travaglinin Gattinara ja Gattinara riserva kypsyvät ainoastaan suurissa slovenian tammesta tehdyissä sammioissa, joita talon kellarissa on eri kokoisia suuresta valtavaan. Vain nuorempana nautittavaksi tarkoitettu Tre Vigne kypsyy barrique-tynnyreissä, siitäkin tosin vain 20 % 10 kk ajan.

Meidät otettiin hyvin vastaan tilalla, jonka löysimme Gattinaran kaupungin ulkopuolelta helposti. Meitä kierrätti kellareissa talon export manager, ja tämän jälkeen maistelimme talon viineistä Perus-DOCG:n, riservan ja Tre Vignen. Näistä pidimme enemmän kahdesta ensimmäisestä, jotka olivat upealla tavalla hapokkaita, tervan ja ruusun aromimaailmassa liikkuvia viinejä. Niissä molemmissa oli hyvin tuntuva tanniinisuus, mutta vaikka kyse oli varsin nuorista 2009 viineistä, ne olivat jo täysin nautittavissa (vaikkakin riserva vähän siinä rajoilla ilman ruokaa). Monikaan klassisen tyylin barolo ei näin nuorena olisi ollut vielä lähestyttävä, ja tilan edustaja painottikin sitä, että Gattinara on mineraalisuutensa ja suhteellisen keveytensä vuoksi lähestyttävissä aiemmin kuin Barolot. Tre vigne oli täysin nautittava, täyteläisempi ja lämpimämmän mausteinen viini, joka kentien istuisi hyvin alkonkin valikoimaan.

Kierroksen jälkeen ostimme vielä muutaman tuliaispullon ja jatkoimme matkaa kohti Ghemmeä ja Rovellottin tilaa.