Joulukalenterin 21.luukku: Makeat viinit aterin päätteeksi

Hyvään jouluateriaan kuuluu jälkiruoka, ja sille tarvitaan viini. Jos on laiska, niin kannatta hankkia viini, joka on jälkiruoka. Parhaista makeista viineistä löytyy moniulotteisuutta, jota voi ihmetellä pitkin jouluyötä.

Ensimmäisenä vinkkinä on sherry, Don Guidon 20-vuotias Pedro Ximénez. Viini on valmistettu kevyesti aurinkokuivatuista rypäleistä, ja se on kypsynyt solerassa 20 vuotta. Tästä oksidoituneesta viinistä löytyy viikunaisuutta, rusinaaja suklaisia sekä kahvimaisia nuotteja. Sokeria on siinä määrin, että tämä on jälkiruoka sellaisenaan. Jos viiniä haluaa hieman keventää, voi sen seurana nauttia vaikkapa vaniljajäätelöä jouluisella sekametelisopalla.

Toisena viininä raikkaampi vaihtoehto, S.A. Prümin Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010. Tässä on sokeria vain 110 g/l, ja sitä tasapainottaa huomattava hapokkuus. Tästä viinistä löytyvät klassiset makean rieslingin aromit: Aprikoosia, hunajaa, sitruunaa, mineraalisuutta ja aavistus petroliakin. Tämä viini on aivan huippupari juustopöytään: raikastavaa hapokkuutta ja riittävästi makeutta rasvaisten, suolaisten juustojen vastapariksi.

Ja kolmantena illan nautiskeluviini. Portviini kuuluu jouluun kuin sarvet poron otsaan. Suosittelemme viime vuonna hyväksi havaittua Kopken 20-vuotiasta Tawnya. Tästä löytyy rusinaa, viikunaa ja oksidatiivisen tynnyrikypsytyksen tuomaa pähkinäisyyttä. Tätä voi nauttia mainiositi sellaisenaan, mutta sopii myös koville juustoille. Tawny nautitaan perinteisisti hieman viilennettynä.

Tässä kolme hyvää päätöstä aterialle, valitse näistä mieleisesi. Tai onhan jouluna kolme pyhäpäivää, valkaa vaikka kaikki!

Kuvat: Alko.fi

Joulukalenterin 12. luukku: Joulupöydän punkut

Punaviinien löytäminen joulupöytään on mielestämme paljon vaikeampaa kuin valkoviinien, mutta yrittänyttä ei laiteta. Punaviini ei saa olla liian tanniininen, sillä ruokien makeus tekee tällaisesta viinistä herkästi kovan ja epämiellyttävän. Sama koskee korostettua tammisuutta, joka saattaa makean laatikon rinnalla muuttua oksan pureskelua muistuttavaksi. Mielellään viini saisi siis olla kevyehkö, matalatanniininen mutta melko hapokas. Alla kolme ehdotusta.

Tämä kesä oli erittäin lämmin, ja siitä syystä tämän vuoden beaujolais noveau on harvinaisen viinimäinen ja runsaan marjaisa viini. Gamayssa on hyvä hapokkuus, mikä leikkaa kivasti joulupöydän täyteläisiä laatikoita. Siten kannattaa harkita vakavasti vaikkapa Duboeufin Noveauta, jota emme normaalivuonna suosittelisi, mutta nyt hellekesän mahdollisuus on hyödynnettävä. 

Toisena vaihtoehtona suosittelemme viiniä eri planeetalta: Jenkkiläinen Seghesion Sonoma Zinfandel toimii samalla periaatteella kuin valkoviinipuolella puolikuiva viini: tässä on alkoholia 15 %, mikä tekee viinistä makean makuisen ja antaa vastapainoa makeille laatikoille. Kinkkuviiniksi tämä toimii myös aivan hienosti.

Kolmantena vaihtoehtona jälleen kevyempää: Neiss N-II Trocken 2012 on itävaltalainen pinot noir-CS-pinot madeleine-sekoitus, jota on kypsytelty melko reippaasti tammessa. Tammen aromi on kuitenkin varsin hyvin integroitunut, sillä se tuntuu lähinnä lyijykynmäisenä tanniinisuutena jälkimaussa. Olin aluksi skeptinen pinot-cs-yhdistelmän suhteen, mutta ilmeisesti pitkä kypsytys on taittanut pahimman mustaherukkapastillityyppisen cs-aromin; tuoksu on hieman tavanomaista spätburgunder-pinotia runsaamman hedelmäinen, edelleen kuitenkin selvästi tunnistettava kypsän karpaloinen ja aavistuksen vegetaalinenkin. Metsänpohjan aromeja, mausteisuutta löytyy lisäksi. Tanniinit ovat keveähköt, mutta happoa löytyy reippaasti. Maussa hedelmäisyys on korkeintaan keskitäyteläinen. Viini on kepeähkö ja hapokas, joten toiminee varsin hyvin ainakin kinkun ja lohikalojen kanssa. Mikäli tunnet vetoa spätburgunderin aromimaailmaan, niin tämä on valintasi.

Tässä kolme erilaista vaihtoehtoa joulupöytään, toivottavasti löysit näistä inspiraatiota!

Kuvat: alko.fi

Joulukalenterin 10.luukku:Joulupyhien parempi menu

Parina edellisenä vuonna olemme jo tehneet joulun pyhille suositusmenun viineineen ja eihän hyvän ruuan ystävät voi jättää tätäkään joulua väliin. Tällä kertaa nautimme joulupyhien paremman menu Kalevan viiniklubin porukan kanssa ennakkoon pikkujouiluissa. Tämän vuoden joulupyhinä suosittelemme nauttimaan seuraavanlaisesta menusta.

 Joululta maistuva alkupalalajitelma
  -Naudan filettä, tryffelimajoneesia ja parmesania
  - Graavattua siikaa ja tervamajoneesia
  -Punajuurta ja salmiakkismetanaa
                 ________
Ankan rintafilettä, pekonisia belugalinssejä ja glögikastiketta
                 ________
Puolukkamoussea, piparakkujäädykettä ja paahdettua valkosuklaata

Joululta maistuva alkupalalajitelma 4:lle

150 gr naudan sisä/ulkofilettä
1 dl majoneesia(mausta majoneesi tryffelisuolalla)
20 gr parmesania
rucolaa koristeeksi
sormisuolaa,mustapippuria ja hyvää oliiviöljyä tarjoiluun

Poista fileestä kalvot ja kääri filee tiukkaan kelmuun. Pakasta 3-6 tuntia ja leikkaa fileestä juuri ennen tarjoilua ohuita viipaleita. Mausta viipaleet sormisuolalla ja mustalla pippurilla. Ripottele päälle parmesanlastuja ja majoneesia. Koristele annos rucolalla ja oliiviöljyllä.

1 pieni kuhafilee
karkeaa suolaa
sokeria

1 rasia tervapastilleja
1 dl sokeria
1 dl vettä

Poista kuhafileestä ruodot. Ripottele fileen päälle ohut kerros karkeaa suolaa ja 1 tl sokeria. Anna kalan graavantua yön yli. Leikkaa kalasta ohuita siivuja annokseen ja koristele tervasiirapilla.

Laita kattilaan tervapastillit, vesi ja sokeri. Keitä kunnes tervapastillit on sulanut ja nestettä on jäljellä puolet alkuperäisestä määrästä.

1 iso punajuuri
1 pieni purkki smetanaa
1 purkki salmiakkijauhetta
suolaa

Kuori punajuuri ja leikkaa siitä aivan ohuita siivuja. Keitä punajuuria 2-3 minuuttia ja jäähdytä viipaleet jäävedessä. Kuivaa punajuuret ja lado lautasen pohjalle. Laita punajuurien päälle rucolan/timjamin lehtiä ja pursota päälle salmiakkismetanaa.

Vaahdota smetana kovaksi vaahdoksi. Mausta smetana salmiakkijauheella ja suolalla maun mukaan. Tarjoa punajuurien kanssa.

Alkuruualle tarjoamme juomasuositukseksi luonnollisesti samppanjaa. Alkon valikoimista löytyy pieneen janoon Jacquartin Rosé 0,375 pullossa. Tämä täyteläisempi rosé kestää lihan aivan mainiosti. Toisena vaihtoehtona kannattaa kokeilla Feuillatten Brut Réserveä. Tässä on reipas mineraalisuus, rapsakka hapokkuus ja toisaalta täyteläisstä paaheisuuttakin annoksen lihakomponentin vastapainoksi.

Paahdettua ankanrintaa, pekonisiä belugalinssejä ja glögikastiketta 4:lle

2 ankanfilettä

Laita ankanfileet marinoitumaan yön yli liemeen, jossa on suolaa, pippuria, vettä ja muutama tähtianis. Kuivaa fileet marinoinnin jälkeen ja tee nahkaan viillot. Laita fileet nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja sulata rasva pois hiljaisella lämmöllä. Jos haluat voit ottaa ankan rasvan talteen ja käyttää sitä myöhemmin paistamiseen. Kun ankanrinnat ovat ruskittuneet kullankeltaisiksi mausta fileet suolalla ja pippurilla. Laita fileet uunipellille nahkapuoli ylöspäin ja paista 52 asteiseksi 180-asteisessa uunissa. Anna kypsän filee vetäytyä muutama minuutti folion alla ja leikkaa fileet viipaleiksi. Yhdestä fileestä tulee kahdelle hengelle.

1/2 pakettia belugalinssejä
1 pieni sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 pkt pekonia
suolaa
pippuria

Kuullota sipulit ja pekoni pekonin rasvassa ja lisää linssit. Laita linssien päälle nestettä niin, että linssit juuri peittyvät. Keitä linssit kypsiksi ja mausta suolalla ja pippurilla.

1 l kanalientä
2 dl glögitiivistettä
2 dl punaviiniä
suolaa,sokeria ja mustapippuria maustamiseen
maizenaa mahdollisesti kastikkeen suurustamiseen

Keitä kattilassa kanalientä, glögiä ja punaviiniä, kunnes jäljellä on 1/3 nestettä. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja pippurilla. Suurusta kastiketta tarvittaessa. Kastike saa olla hieman makeahkoa.

Kokoa annos. Kastike pohjalle, päälle belugalinssejä ja jos haluat niin paahdettuja porkkanoita. Linssien päälle ankanfileesiivut ja hieman kastiketta vielä päälle. Koristele timjamilla. '

Pääruualle suosittelemme Hahn Pinot Noiria Kaliforniasta niille, jotka pitävät kypsemmän marjaisesta pinotista. Jos taas pitää bourgognelaisesta, niin silloin kannattaa tarttua Louis Jadotin Pommard 2011:n. Viini oli sellaisenaan nautittuna varsin kova, mutta sen kypsän puolukkainen marjaisuus ja lyijykynästä muistuttava tammisuus toimivat tämän annoksen kanssa oivallisesti.

Puolukkamoussea, piparkakkujäädykettä ja paahdettua valkosuklaata

Piparkakkujäädyke:
4 munaa, keltuaiset ja valkuaiset erikseen
100 g sokeria
250 g prk mascarponea
200 g rahkaa
2 tl kanelia
1,5 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl kardemummaa
2 liivatelehteä

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi (lisää aivan ripaus suolaa, niin vaahto pysyy paremmin). Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi,  ja lisää siihen mausteet sekä mascarpone. Vatkaa edelleen hiukan. Lisää 200 g rahkaa. Kääntele valkuaisvaahto joukkoon. Liota liivatteet, liuota tilkkaan kiehuvaa vettä ja lisää massaan. Laita pakastimeen, sekoittele tunnin välein jäätyneet reunat keskelle.

Puolukkamousse
1 l puolukoita paseerattuna siivilän läpi
90 g sokeria
4 keltuaista
6 dl kermaa
vaniljatanko

Laita 1 dl kermaa, sokeri ja keltuaiset kattilaan ( tai vesihauteeseen). Kypsennä varovasti koko ajan vatkaten vaahdoksi. Lisää paseerattu puolukka. Vatkaa kerma vaahdoksi, kääntele se jäähtyneen keltuaisvaahdon joukkoon. Lisää lopuksi liivakko. Laita viileään jähmettymään.

Paahdettu valkosuklaa:
Temperoi valkosuklaa mikrossa: sulata 2/3 suklaasta. Älä säikähdä vaikka menee rakeiseksi: kun lisäät lopun suklaan joukkoon ja sekoittelet, niin massa tasoittuu. Levitä tämä massa leivinpaperille hyvin ohueksi levyksi, ja anna sen jähmettyä viileässä. Paahda sitten levy grillivastuksen alla uunissa kauniin ruskeaksi pinnaltaan. Varo kuitenkin, palaa erittäin helposti.

Kokoa annos: Pohjalle piparkakkumurua. Quenellit puolukkamoussesta ja jäädykkeestä. Paahdettua valkosuklaata reiluina palasina koristeeksi. Puolukoita haluttaessa väriä tuomaan.

Jälkiruualle viiniksi voi suositella H & H malvasia madeiraa, jonka rusinaisuus tuo joulun mieleen jo sellaisenaan. Vielä paremmin tämä toimii kuitenkin piparijäädykkeen kyljessä. Kokeilkaa!

Joulukalenterin luukku 15:Joulupöydän valkoviinivinkki

Kuva:charlessmithwines.com

Kuten on jo monenmonta kertaa mainittu, joulupöytä on viinille haastava paikka. Jouluruuista löytyy makuja paletin joka nurkasta makeista laatikoista suolaisiin ja mausteisiin kaloihin, kinkkuihin ja rosolleihin. Tälle sekamelskalle viinivalinta on vaativa, ja monet kallistuvatkin siksi oluen, veden, maidon tai kotikaljan kannalle. Eivätkä nämä ole lainkaan huonoja vaihtoehtoja!

Tässä kuitenkin vielä edellä nähtyjen lisäksi yksi suositus mahdolliseksi joulupöydän viiniksi, jos sellaista kuitenkin uskaltautuu kokeilemaan. Viinistä tulee mielestämme löytyä riittävästi hapokkuutta, jotta se pärjää melko raskaille ja hieman makeillekin laatikoille. Aromaattisuutta ja kohtalaista täyteläisyyttäkin vaaditaan, jotta mausteiset kalat ja lihaisa kinkku eivät jyrää viiniä  täysin. Pienestä makeudestakaan ei ole haittaa.

Kung fu santa

Niinpä suosittelemme viiniwebin keskustelun kunniaksi joulupöytäänne viime vuoden viini-lehden vuoden valkkariksi valitsemaa Kungfu girl rieslingiä Kolumbian kapinalliselta Charles Smithiltä. Viinistä löytyy pääpiirteissään edellä luetellut ominaisuudet: Keskitäyteläinen rakenne, loistava hapokukkuus, pientä makeutta. Aromimaailma on vaalean sitrushedelmän ja persikan sekoitus, höystettynä aavistuksella mineraalisuutta. Jos vertaa eurooppalaisiin riesling-tyyleihin, tulee ehkä Alsace lähimmäksi. Tämä on kuitenkin jotain aivan omaansa, washingtonin tyyliä ehkä ?  En osaa sanoa ilmentääkö viini rieslingin syvintä olemusta, mutta uskon, että se toimii joulupöydässä vallan mainiosti. Eikä se keskusteluissa moneen kertaan haukuttu etikettikään tee viinistä pahaa, ja jos tuo kovasti pöytäkansaa risoo niin tarjottakoon viini dekantterista tai paperipussista.

Joulukalenterin 14.luukku: Punainen kinkkuässä

Kuva: Alko

Taannoin ehdotimme joulupöytään pinkkiä ässää taklaamaan suurta osaa jouluruuista. Moni kuitenkin haluaa joulupöytänsä syvempää punaista, ja tässäpä oiva suositus:

Olemme maistaneet tätä oivaa bourgognea jo kauan sitten. Innoitus tämän ostamisenen alkosta löytyi taannoisesta Vinatiksen tilauksesta, jossa tuli taannoin Jean-Paul Brunin Terres Dorees Moulin-á-Vent, punainen bourgognelainen etelästä, Beaujolais'sta. Alkosta löytyy oivana vaihtoehtona Drouhin Moulin-á-Vent 2011.

Nämä Cru Beaujolais-viinit ovat siis jotain aivan muuta kuin Beaujolais noveau, joka on enemmän tai vähemmän pilannut koko alueen nimen (mistä laatuviinien tuottajat ovat syystä inan näreissään). Tässä alkon valikoiman viinissä on keskitäyteläinen, pyöreähkö rakenne, mukavan marjainen perusnuotti höystettynä hennolla mausteisuudella. Viini on helposti nautittavaa sellaisenaan, eikä varmasti pistä kinkusta pahakseen. Jotain aivan muuta kuin noveau ! Hintaa tällä ranskiksella on vajaa 15 euroa, ja viini on mielestämme hintansa arvoinen. Ei mikään varsinainen löytö, mutta joulupöytään sopii rakenteeltaan mainiosti. Ei toki kaloille, eli jos joutuu tyytymään yhteen avattuun pulloon joulupöydässä, niin suosittelemme pitäytymään taannoisessa roséessa... Mutta tämä on hyvä laatikoille ja kinkuille, ei taatusti potki vastaan.

Joulukalenterin 11.luukku:Joulun pyhien nautiskeluviini

Chateau Musar on toiminut jouluillan nautiskeluviininä jo parina vuonna, ja sitä on varattu pullo tämänkin aaton myöhäisiin nautiskeluhetkiin.

Musar on libanonilainen, Gaston Hocharin vuonna 1930 perustama viinitalo. Hochar oli matkustanut Bordeaux:ssa, ja sieltä myös tuonut vaikutteita Musarin viineihin. Toisaalta taustalla vaikuttavat myös libanonin vuosituhansia vanhat viininviljelyperinteet. Musarin tarhat sijaitsevat Bekaan laaksossa maan itäosassa, lähellä Syyrian rajaa. Punaiseen musariin käytetään CS:a, Cinsault:a ja Carignania, jotka kasvavat Aanan ja Kefrayan kylissä. Köynnökset ovat vanhoja (keskimäärin 40 vuotiaita) ja pienisatoisia.

Punaisen Musarin viinit viiniytetään lajikkeittain matalassa käymislämpötilassa. 6 kuukauden tankituksen jälkeen kutankin lajikeviiniä kypsytetään vuosi ranskalaisessa tammessa ennen sekoittamista. Sekoittamisen jälkeen sekoite saa integroitua vuoden betonisammiossa ennen pullotusta ja  4 vuoden pullokypsytystä. Seitsemän vuotta kuluu siis sadonkorjuusta viinin tuomiseen markkinoille.

Nyt Alkosta löytyy vuosikerta 2005, joka on tullut markkinoille keväällä 2012. Vuosi 2005 oli Libanonissa viileä, sadonkorjuu tapahtui myöhässä ja viinit olivat varsin hapokkaita mutta huomattavan marjaisia. Tuottajan sivu kertoo 2005:n olevan mausteinen, täynnä punaisten ja tummien marjojen aromeja sekä savuisia, suklaisia ja tupakkaan vivahtavia aromeja.

Aiemmat Musarit ovat olleet kiistatta upeita viinejä, hieman tuhdimpia versioita hyvästä bordeaux:sta. Mausteita, hedelmää, appelsiinin aromeja, suklaan aromeja. Mielenkiinnolla odotamme, mitä tämä 2005 tuo tullessaan. Ja vielä suuremmalla mielenkiinnolla odotetaan vuotta 2020, jolloin saamme markkinoille tämän vuoden Musarin. Ruutia ja kranaatinsirpaleita ?

Joulukalenterin 10.luukku:Lahjapullo italialaisten viinien ystäville

10. luukun takaa paljastuu lahjapullosuositus italian viinien ystävälle.

Piemonten ehkäpä nimekkäin tuottaja on Angelo Gaja, jonka viinejä pääsimme maistamaan aikanaan Vinoteca del Piemontessa Tampereella, kun tilan viinintekijä oli esittelemässä tuotteitaan. Sittemmin alkonkin valikoimaan on ilmaantunut Barbarescon alueelta tuleva Sito Moresco, ja tätä nyt suosittelemmekin lahjapulloksi. Hintaa nimekkään tuottajan viinillä on viitisen kymppiä, mutta lahjaksihan on mukava antaa pullo, jonka etiketistä piemontelaisten ystävä tunnistaa heti kuuluisan nimen.

Alkolla on tällä hetkellä tilausvalikoimassa Sito Moresco 2010. Kyseistä vuosikertaa emme ole maistaneet, mutta 2010 on ollut Pohjois-Italiassa kohtalaisen hyvä vuosi. Sito Morescossa pääosassa on Nebbiolo, jonka kovaa tanniinisuutta on kuitenkin pehmennetty CS:lla ja Merlot'lla. Viiniä ei siten voi sanoa Barbarescoksi, vaikka se kyseiseltä alueelta tuleekin.Vuoden 2005 viinistä olemme aikanaan löytäneet mukavan yhdistelmän nebbiolon orvokkisuutta ja CS:n herukkaisuutta.  Tanniinit ovat oletettavasti vuoden 2010 viinissä edelleen voimakkaat, joten lahjapullon mukana kannattaa antaa dekantointivinkki ja hyvä pihviresepti!

Joulukalenterin 9.luukku:Pinkki kinkkuässä

Kuva:alko

Tänään joulukalenterista paljastuu pinkki kinkkuässä.

Joulupöydän viinin valinta on järjettömän laajan makupaletin vuoksi puolimahdoton tehtävä, jos täytyy valita vain yksi pullo. Yleensä tilanne on sikäli onnellinen, että jouluna on paljon ihmisiä koolla ja siten hyvä mahdollisuus useamman pullon avaamiseen. Tällöin on helpompi yhdistellä eri viinejä eri ruuille. jouluna juodaan paljon punaviiniä, mutta tarkemmin ajatellen joulupöydässä on varsin vähän ruokia joiden kanssa punaviini olisi ykkösvaihtoehto. Itse asiassa mieleeni ainoa mieleeni tuleva on karjalaisperäisen sukumme joulupöydässä usein viihtyvä karjalanpaisti. Kinkun, laatikoiden ja kalojen kanssa nauttisin kuitekin mieluummin raikasta keskitäyteläistä valkoviiniä, esimerkiksi alsacen rieslingiä tai pinot gris'ta.

Toisaalta punainen on joulun väri, eikä siitä päästä mihinkään. Niinpä siis vedämme ässän hihasta ja suosittelemme joulupöydän viiniksi yhden pullon politiikkaa noudatettaessa roseeta. Hyvä vaihtoehto on Domaine la Suffrène Bandol 2012, jossa on sopivassa suhteessa raikkaita punaisia marjoja sekä yrttisyyttä, joka toiminee kinkun kanssa kivasti. Tämä riittänee hyvin myös jouluisille mausteille laatikoissa. Sillien kanssa saattaa klikata tai toimia, tätä ei ole testattu. Graavilohi ja mäti kuitenkin toimivat tämän kanssa varmasti.

Tässä siis raikkaampi punertava vaihtoehto joulupöytään, jos rohkeus riittää!