Ridge Geyserville 2010

Ridge Wineyards on yksi Kalifornian kuuluisimpia tuottajia, jonka Monte Bello tunnetaan "The Paris  Judgement 1976"-voitostaan. Viini nosti Kalifornian CS-viinit maailman tietoisuuteen. Monte Bello on muodostunut kulttiviiniksi, jonka hinta pyörii parin sadan tietämissä. Ridge tuottaa kuitenkin CSn lisäksi myös Zinfandel-viinejä, joissa on eleganttia rotevuutta. Näiden hinnat ovat tilan maineen vuoksi toki korkeita mutta eivät kuitenkaan mahdottomia.

Ridge Wineyards sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella, kun San Franciscolainen lääkäri Osea Perrone osti maata Monte Bellon kukkulalta ja istutti sinne viinitarhoja ja rakensi viinintuotantotilat. Ensimmäinen vuosikerta tuotettiin 1892, mutta 1900-luvun alun kieltolaki vei tilan turmioon.

William Short osti tilan 1940-luvulla ja uudisti viinitarhoja. 1960-luvun alussa kolme Stanfordin insinööriä osti tilan ja tuotti ensin pienen erän Monte Bello CS:a. Viinitalo perustettiin virallisesti uudelleen 1962-vuosikertaa varten. Pian tuotettiin Cabernetin lisäksi myös Zinfandelia, ensimmäinen vuosikerta Geyservillestä on tuotettu 1964. Chileen viinitilan aiemmin perustanut Paul Draper liittyi Ridge Wineyardsin väkeen 1969 ja uudisti viljelyä ja tuotantomenetelmiä, ja hänen kättensä jälki näkyi voittona Pariisissa 1976. Tämän jälkeen tarhoja on ostettu lisää, muun muassa kuuluisa Lytton Springs Sonomasta. Ridgen tarhat ovat hyvin vanhoja, mikä auttaa tuottamaan intensiivisen aromikkaita viinejä.

Ridgen viininvalmistustyyli poikkeaa valtavirrasta Kaliforniassa, jossa vielä kymmenen vuotta sitten standardina olivat äärimmäisen kypsät rypäleet ja niiden tuottamat ylettömän runsaat, korkea-alkoholiset mutta usein happo- ja tanniinirakenteeltaan fletkut viinit. Ridgen viininteko perustuu vanhoihin, 1800-luvulta peräisin oleviin periaatteisiin: Sulfaatin käyttö on vähäistä, mistä syystä viineissä täytyy olla terve hapokkuus mikrobiongelmien välttäiseksi. Tämä koskee myös zinfandel-viinejä, joiden kohdalla poimiminen ajoissa hapokkuuden takaamiseksi on äärimmäisen tärkeää. Ridgen zinit ovatkin poikkeuksellisen raikasrakenteisia. Viinit käyvät villihiivoilla ja malolaktinen käyminen käynnistyy myös spontaanisti.

Geyserville sijaitsee Alexander Valleyssa Sonomassa. Osa köynnöksistä on 130-vuotta vanhoja, joten ne tuottavat erittäin pieniä satoja. Rypäleiden laatu on kuitenkin omaa luokkaansa. Viinissä on pääasiassa zinfandelia (64 %), mutta mukana on myös 20 % carignania, 12 % petite shirah'ta ja rippuset mourvedreä ja alicante bouchet'a. Viini on käynyt spontaanisti ja kypsynyt 13 kuukautta amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joista valtaosa 3-4 vuotta käytettyjä.

Viinin tuoksu on sekoitus luumua, kirsikkaa ja mansikkaa. Mukana on makeahkoa mausteisuutta ja maanläheisyyttä. Suussa aromimaailmaan nousee marjaisten nuottien oheen lihaisaa umamisuutta ja yrttisyyttä. Viini on täyteläisen marjainen, mutta vastapainona tälle hapokkuus on melko voimakas. Tanniinit ovat runsaat mutta hyvin pehmenneet: Viini ei 'puraise' ikeniin vaan tanniinien tuntu leviää koko suuhun ja nieluun tehden viinistä varsin kokonaisvaltaisen elämyksen. Jälkimaku on pitkä ja sitä hallitsee lihaisa umamisuus ja mausteisuus. Viini on erittäin tasapainoinen, ehdottomasti paras (melko vähiin jääneistä) maistamistamme zinfandeleista.

Nautimme viinin hirviburgereiden (resepti näihin seuraa piakkoin) sekä metsäisten lisukkeiden kanssa, ja pari toimi hyvin. Burgerien riistaisuuus ja viinin umamisuus pelasivat hyvin yhteen. Hapokkuutta oli riittävästi raikastamaan palettia eikä viini jäänyt tasapainoisen runkonsa ansiosta sen paremmin jalkoihin kuin jyrännyt ruokaa.

Coppola Diamond Collection Zinfandel 2014

Francis Ford Coppola on yksi monista viinitilallisista Hollywood-tähdistä. Nyt hänen viinejään saa myös Alkon tilausvalikoimasta, ja kun Coppolan haastattelu Decanterissa herätti kiinnostuksen niin olihan maistettava.

Diamond Collection California Zinfandelin suhteen odotukset olivat hivenen
skeptiset, koska aiemmin juomamme kalifornialaiset ovat olleet varsin hilloisia tapauksia. Näistä valtaosa on kuitenkin Alkon perusvalikoiman massatuotettuja valley floor-viinejä.

Coppolan Zinfandelissa on käytetty rypäleitä Paso Roblesista ja Sonoma Countysta, sekä viileiltä että lämpimiltä alueilta. Viileiden tarhojen rypäleillä on pyritty tuomaan hapokkuutta, jota aiemmista nauttimistamme zineistä on uupunut. Tähän on lisätty myös 23 % petite shirahia tuomaan runkoa.

Viinissä on marjainen tuoksu, punaherukkaa sekä kirsikkaa, vaniljaisia tammiperäisiä mausteita, pippurisuutta, aavistus asetonia. Lämmettyä ja hapetuttua tuoksu kehittyy tummemman marjaiseksi, jopa luumuiseksi.
Keskitäyteläinen, raikas marjaisa maku, mukavat pehmeät tanniinit, tasapainoinen keskipaletti, lopussa veden kielelle nostava mineraalinen hapokkuus.
Ei lainkaan hilloinen vaan zinfandeliksi erittäin raikas tapaus.

Hyvä hinta-laatusuhde huolimatt yli parin kympin pullohinnasta: pidimme ja ostaisimme toistekin. Ehkä paras suomesta koskaan hankkimamme zinfandel. Kannattaa kokeilla!

Joulukalenterin 12. luukku: Joulupöydän punkut

Punaviinien löytäminen joulupöytään on mielestämme paljon vaikeampaa kuin valkoviinien, mutta yrittänyttä ei laiteta. Punaviini ei saa olla liian tanniininen, sillä ruokien makeus tekee tällaisesta viinistä herkästi kovan ja epämiellyttävän. Sama koskee korostettua tammisuutta, joka saattaa makean laatikon rinnalla muuttua oksan pureskelua muistuttavaksi. Mielellään viini saisi siis olla kevyehkö, matalatanniininen mutta melko hapokas. Alla kolme ehdotusta.

Tämä kesä oli erittäin lämmin, ja siitä syystä tämän vuoden beaujolais noveau on harvinaisen viinimäinen ja runsaan marjaisa viini. Gamayssa on hyvä hapokkuus, mikä leikkaa kivasti joulupöydän täyteläisiä laatikoita. Siten kannattaa harkita vakavasti vaikkapa Duboeufin Noveauta, jota emme normaalivuonna suosittelisi, mutta nyt hellekesän mahdollisuus on hyödynnettävä. 

Toisena vaihtoehtona suosittelemme viiniä eri planeetalta: Jenkkiläinen Seghesion Sonoma Zinfandel toimii samalla periaatteella kuin valkoviinipuolella puolikuiva viini: tässä on alkoholia 15 %, mikä tekee viinistä makean makuisen ja antaa vastapainoa makeille laatikoille. Kinkkuviiniksi tämä toimii myös aivan hienosti.

Kolmantena vaihtoehtona jälleen kevyempää: Neiss N-II Trocken 2012 on itävaltalainen pinot noir-CS-pinot madeleine-sekoitus, jota on kypsytelty melko reippaasti tammessa. Tammen aromi on kuitenkin varsin hyvin integroitunut, sillä se tuntuu lähinnä lyijykynmäisenä tanniinisuutena jälkimaussa. Olin aluksi skeptinen pinot-cs-yhdistelmän suhteen, mutta ilmeisesti pitkä kypsytys on taittanut pahimman mustaherukkapastillityyppisen cs-aromin; tuoksu on hieman tavanomaista spätburgunder-pinotia runsaamman hedelmäinen, edelleen kuitenkin selvästi tunnistettava kypsän karpaloinen ja aavistuksen vegetaalinenkin. Metsänpohjan aromeja, mausteisuutta löytyy lisäksi. Tanniinit ovat keveähköt, mutta happoa löytyy reippaasti. Maussa hedelmäisyys on korkeintaan keskitäyteläinen. Viini on kepeähkö ja hapokas, joten toiminee varsin hyvin ainakin kinkun ja lohikalojen kanssa. Mikäli tunnet vetoa spätburgunderin aromimaailmaan, niin tämä on valintasi.

Tässä kolme erilaista vaihtoehtoa joulupöytään, toivottavasti löysit näistä inspiraatiota!

Kuvat: alko.fi

Seghesio sonoma zinfandel 2011

Kuva:alko.fi

Ideaparkin alkoon on viime aikoina tullut mielenkiintoisia erikoiseriä viineistä/oluista. Mukaan tarttui pari viikkoa sitten Itävallan pinot ja Yhdysvaltalainen Seghesion perheen sonoma zinfandel 2011 puolikkaassa pullossa. Puolikkaita pulloja ei ole koskaan liikaa valikoimassa, joten testiin meni jo sillä perusteella.

Zinfandelista meillä on rypäleenä hyvin vähän kokemusta, mutta ne kokemukset joita meillä on joko todella positiivisia tai todella tasapaksuja esityksiä. Kuitenkin loistavat fiilikset muutamasta hyvästä zinfandelista valaa uskoa siihen, että rypäleestä saadaan todella hyvää viiniä aikaiseksi. Viinikaapissa kypsyy vielä muutama Ridge vineyardsin Zinfandel, jotka tuli hamstrattua pari vuotta sitten Alkon varattavien tuotteiden listalta.

Seghesion perhe on viljellyt Sonomassa, kaliforniassa viiniä ja erityisesti zinfandelia vuodesta 1895 ja heidän historiansa kietoutuu mielenkiintoisella tavalla koko viinialueen historiaan. Jos haluat lukea aiheesta enemmän suosittelemme tutustumaan Natalie Maclean kirjaan Red, White, and Drunk All Over: A Wine-Soaked Journal from Grape to Glass, jossa Seghesion perheen tarinalle on omistettu yksi kappale.

Viinin väri oli tummahkon purppurainen. Tuoksussa on paljon karhunvatukkaa, aavistus mansikkaa ja vaniljaa sekä aavistus asetonia. Maku on täyteläisen pehmeä, mutta viinin keskivahvat hapot ja topakat tanniinit pitävät rakenteen raikkaana. Jälkimaku on keskipitkä, ja siinä nousee esiin mineraalisuuttakin.

Tämä Zinfandel ei ole tyypillinen Alko-zinfandel, vaan siinä on kunnon rakennetta hedelmäisyyden vastapainoksi. Hintaa tällä klassikkotuottajan viinillä toki on, puolikas pullo maksaa monopolissa liki 17 euroa. Tosin viini näyttää maksavan saman myös tyyriimmissä jenkkikaupoissa.