Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


Näytetään tekstit, joissa on tunniste viini jouluruualle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viini jouluruualle. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 8. luukku: Joulun kevyet raikkaat valkoviinit

Tässä luukussa suosittelemme kevyempiä valkoviinejä, joiden arvelemme sopivan hienosti joulupöydän kaloille.

Ensimmäisenä suositus vakiovalikoimasta: Tämä erittäin edullinen sisilialainen Crudo catarratto-zibibbo (aka muscat)-sekoitus on kukkaisen terpeeninen, runsaan eksoottisen hedelmäinen, aavistuksen makea mutta silti varsin hapokas. Viini toimii makeiden silakoiden ja sillien sekä suolaisten lohikalojen kanssa loistavasti.

Tilausvalikoimasta löytyy mahtava Rheinhessenin kenties taitavimman rislingtaikurin, Stefan Winterin Dittelsheim Riesling loistavalta vuodelta 2015. Kuiva, viiltävän hapokas viini, jonka aromimaailmassa vaaleaa kukkaisuutta ja kypsää sitruunaa. Loistava viini rasvaisemmille lohikaloille.

Kolmantena vielä suositus Espanjasta: Adegas Valminorin galicialainen albariño on täysin kuiva, mineraalinen ja hapokas. Tuoksu on hienopiirteisen aromaattinen, tästä löytyy hentoa kypsien kivellisten hedelmien aromia ja kevyttä mantelisuutta. Jos tarjoilet äyriäsiä, on tämä viini täsmäsuositus.

Kuvat alko.fi

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenterin 6. luukku: Kevyet punaviinit perinteiseen joulupöytän

Kevyet, raikkaat ja primaareja rypäleen aromeja ilmentävät viinit sopivat mielestämme punaviineistä parhaiten suomalaiseen laatikkoiseen joulupöytään. Näissä viineissä kaiken a ja o on hyvä hapokkuus, joka leikkaa mukavasti raskaita ja makeita laatikoita. Myös kinkun parina hapokas ja marjainen viini toimii hyvin.


Ensimmäiäsenä suosituksena jo lähes kyllästymiseen saakka toistettu kestosuosikki: Fontanafreddan Langhe nebbiolo jaksaa aina vain vakuutta. Tämä viini on kenties tässä esitellyistä tanniinisin, mutta siinä on myös runsaasti primaaria marjaisuutta ja erittäin hyvä hapokkuus. Tämä toimii etenkin jos painottaa sitä joulupöydän kinkkuisaa puolta kuten moni tekee.

Tanniineiltaan kevyempänä vaihtoehtona suosittelemme toista italialaista viiniä, joka sekin tulee Piemontesta. Barberat ovat Pienmonten tuottajille viinejä, joilla katetaan kulut barolojen kypsyessä pitkään tynnyrissä ja pulloissa pehmetäkseen. Matteo Corregian barbera on tiilenpunainen, keskisyvä viini jonka tuoksussa on kirsikkaa, lyijykynää, hentoa maatuvien lehtien aromia. Suussa kevyehkö, raikas, varsin hyvät hapot, melko kevyet tanniinit. Tämäkin on oiva joulupöydän antimille.
(*Tämä viini oli saatu näytteenä maahantuojalta)

Yksi vaihtoehto joulupöytään on myös Beaujolais. Periaatteessa jopa tämän vuoden noveau voisi toimia, joten jos haluat kevyen, marjaisen ja varsin kulauteltavan viinin niin kotiuta alkon taas tänäkin vuonna hankkima Duboeuf Noveau 2017. Jos haluat harteikkaamma, silti hyvin hapokkaan gamayn, niin suosittelemme Drouhinin Moulin-à-Ventiä. Tämän Beaujolais Cru-alueen viinit ovat kaikista Beaujolais'n viineistä rakenteeltaan runsaimpia, ja tämä toimii hyvin hapokkaana viininä joulupöydässä hyvin.

Viimeisenä ässänä suosittelemme jotakin jännittävää: Emilia-Romagnassa tuotetaan pirskahtelevaa Lambruscoa, jonka sopivuudesta porsaanlihalle vakuutuimme taannoisen Hella & Huoneen joulumenuprojektin yhteydessä. Alkosta löytyy suurehkon tuottajan, Medici Ermeten lambruscoja, joista suosittelemme yhden tilan Concerto Reggiano Lambruscoa. Viini on hiilihapponsa vuoksi raikas, sen tuoksu on tuoreen marjaisa ja jälkimaku vähätanniininen. Tämä jos jokin sopii hyvin jouluruuille.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 16.luukkua: Jälkiruuaksi piparia, appelsiinia ja granaattiomenaa


Piparia, appelsiini-mascarponemoussea ja granaattiomenaa 4:lle

Piparit

Piparkakkutaikinaa
laakeapohjainen pienehköjä kuppeja

Kauli piparitaikina noin 5 mm levyksi. Irrota stanssilla pyöreitä noin 10 cm halkaisijaltaan olevia pipareita (4 kpl). Laita uuniin paistumaan tavalliseen tapaan. Voitele ja jauhota kuppien pohjat pipareiden paistuessa. Välittämästi uunista ottamisen jälkeen nosta piparit uuninpehmeinä kuppien pohjalle ja painele ne pohjanmyötäisiksi. Anna jäähtyä ja kovettua. 

Appelsiini-mascarponemousse

1 prk mascarponea
2 appelsiinin kuori
hunajaa
(sokeria)

Raasta appelsiinin kuori mascarponen sekaan ja makeuta hunajalla (ja sokerilla) makusi mukaan. 

Granaattiomenaa

Halkaise granaattiomena ja koputtele siemenet siivilään. Pidä siivilä kulhon päällä niin, että saat mehun talteen. Laita siemenet talteen. Sekoita mehuun 3 rkl sokeria, laita se kattilaan ja keitä hiljalleen siirapiksi. Huomaa että siirappi jähmettyy jäähtyessään eli älä keitä liikaa kasaan.

Kokoa annokset piparikuppeihin: Toiselle sivulle mascarponemassa ja toiselle granaattiomenan siemenet. Halutessasi voit valuttaa päälle granaattiomenasiirappia, mutta tämä ei ole välttämätöntä. 

Juomasuositus

Täälle jouluiselle jälkiruualle sopii hyvin vin santo: Superiorelta löytyy esimerkiksi Monsanton Chimera 2005, alkosta vaikkapa Sangallo Vin Santo di Montepulciano

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 9.luukku: Pääruuaksi possunposkia, ruusukaalia ja omenaa

Joulupöydän kunkku suomessa on useimmiten mahdollisimman iso kinkku. Me taas tykkäämme käyttää liharuuissamme second cut-paloja ja tämän ensimmäisen kerran jälkeen possun posket jäivät meille vakituiselle ostoslistalle. 12 tuntia uunissa haudutettujen possunposkien kaverian tarjottiin tällä kertaa omenakastiketta, dijonissa paistettuja ruusukaaleja ja peruna-porkkanakakkua. Kaikki sesongin raaka-aineita, tietenkin. 

Possunposkia, ruusukaalia ja omenaa 4:lle

Possun posket

Dijon-sinapissa paistetut ruusukaalit


500 gr ruusukaaleja 
1 rkl dijonsinappia
voita 
suolaa 
pippuria

Kuori ruusukaaleista huonot lehdet pois ja leikkaa ne puoliksi. Höyrytä/keitä ruusukaaleja 1-2 minuuttua ja jäähytä kylmässä vedessä. Paista ruusukaalit juuri ennen tarjoilua sinappi-voisseoksessa kuumalla pannulla. Mausta ruusukaalit suolalla ja mustapippurilla. Älä ylikypsennä kaaleja.

Peruna-porkkanakakku

500 gr perunaa
250 gr porkkanaa
200 gr kovaa juustoa raastettuna, esim. parmesan tai alppijuusto
mustapippuria
suolaa

Pese porkkanat ja perunat juuriharjalla. Viipaloi perunat ja porkkanat niin ohuiksi siivuiksi, kun pystyt. Kokoa kakut reikämuotteihin/uunivuokaan. Levitä pohjalle kerros perunaa, lisää juustoraaste, levitä kerros porkkanaa, lisää juustoraaste ja toista niin kaun kuin tavaraa riittää. Voit lisätä kerroksien väliin myös välillä mustapippuria, jos haluat. Kypsennä kakkuja uunissa 180.astetta 35-45 minuuttia kunnes kakut ovat kypsiä. Irroita kakut muoteista ja tarjoa heti.

Omena-paistinliemikastike


3 dl possunposkien kypsennyslientä
2 kirpeää omenaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl valkoviini/siiderietikkaa
suolaa, pippuria, hunajaa.

Kuori omenat ja sipulit. Pilko ne isoiksi paloiksi ja laita kattilaan. Lisää kattilaan kypsennysliemi+etikka ja keitä seosta niin kauan matalalla lämmöllä, kunnes omenat ja sipulit ovat pehmenneet. Aja kastike bamixilla tasaiseksi ja jos haluat kastikkeesta todella samenttista niin siivilöi kastike vielä ennen tarjoilua. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja hunajalla. Tarkista maku. Kastike saa olla hieman kirpeää, jotta kastike taittaa mukavasti possun poskien rasvaisuutta. 

Kokoa annos ja tarjoa heti kylmän valkoviinin kanssa.

Juomasuositus

Annoksen kanssa sopii loistavasti alkon tilausvalikoimasta löytyvä X-berg Riesling 2015, jossa on tarpeeksi happoja ja rakennetta pärjäämään poskien ja peruna-porkkanakakkujen kanssa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenterin 4.luukku: Roseeta joulupöytään

Kuva:Vinatis.co.uk
Suomalainen joulupöytä on varsinainen sekamelska kaikenlaista ruokaa, joten viinien valinta joulupöydälle on ajoittain hieman hankalaa. Jos haluat tänä vuonna taklata joulupöydän yhdellä viinillä niin suosittelemaan tilamaan roseviiniä ja vielä magnum-koossa.

Vierailimme kesälomallamme Ranskassa ja Domaine Tempier oli yksi tila, jossa vierailimme.  Ensisijaisesti vierailimme heidän tilallaan punaviinien takia, mutta maistoimme tilalla myös elämämme parhaimman rose-viinin eli Domaine Tempier Rose 2015. Alkosta tätä viiniä ei saa, mutta onneksi on Vinatis !. Hinta-laatusuhde on kohdillaan tässä viinissä, joka toimii mainiosti myös jouluruokien kanssa.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 12. luukku: Joulupöydän punkut

Punaviinien löytäminen joulupöytään on mielestämme paljon vaikeampaa kuin valkoviinien, mutta yrittänyttä ei laiteta. Punaviini ei saa olla liian tanniininen, sillä ruokien makeus tekee tällaisesta viinistä herkästi kovan ja epämiellyttävän. Sama koskee korostettua tammisuutta, joka saattaa makean laatikon rinnalla muuttua oksan pureskelua muistuttavaksi. Mielellään viini saisi siis olla kevyehkö, matalatanniininen mutta melko hapokas. Alla kolme ehdotusta.


Tämä kesä oli erittäin lämmin, ja siitä syystä tämän vuoden beaujolais noveau on harvinaisen viinimäinen ja runsaan marjaisa viini. Gamayssa on hyvä hapokkuus, mikä leikkaa kivasti joulupöydän täyteläisiä laatikoita. Siten kannattaa harkita vakavasti vaikkapa Duboeufin Noveauta, jota emme normaalivuonna suosittelisi, mutta nyt hellekesän mahdollisuus on hyödynnettävä. 


Toisena vaihtoehtona suosittelemme viiniä eri planeetalta: Jenkkiläinen Seghesion Sonoma Zinfandel toimii samalla periaatteella kuin valkoviinipuolella puolikuiva viini: tässä on alkoholia 15 %, mikä tekee viinistä makean makuisen ja antaa vastapainoa makeille laatikoille. Kinkkuviiniksi tämä toimii myös aivan hienosti.


Kolmantena vaihtoehtona jälleen kevyempää: Neiss N-II Trocken 2012 on itävaltalainen pinot noir-CS-pinot madeleine-sekoitus, jota on kypsytelty melko reippaasti tammessa. Tammen aromi on kuitenkin varsin hyvin integroitunut, sillä se tuntuu lähinnä lyijykynmäisenä tanniinisuutena jälkimaussa. Olin aluksi skeptinen pinot-cs-yhdistelmän suhteen, mutta ilmeisesti pitkä kypsytys on taittanut pahimman mustaherukkapastillityyppisen cs-aromin; tuoksu on hieman tavanomaista spätburgunder-pinotia runsaamman hedelmäinen, edelleen kuitenkin selvästi tunnistettava kypsän karpaloinen ja aavistuksen vegetaalinenkin. Metsänpohjan aromeja, mausteisuutta löytyy lisäksi. Tanniinit ovat keveähköt, mutta happoa löytyy reippaasti. Maussa hedelmäisyys on korkeintaan keskitäyteläinen. Viini on kepeähkö ja hapokas, joten toiminee varsin hyvin ainakin kinkun ja lohikalojen kanssa. Mikäli tunnet vetoa spätburgunderin aromimaailmaan, niin tämä on valintasi.

Tässä kolme erilaista vaihtoehtoa joulupöytään, toivottavasti löysit näistä inspiraatiota!

Kuvat: alko.fi