Crudo negroamaro rosato

kuva: maremagnum wines

Tänä keväänä roséviinien maistelu jäi luvattoman vähäiseksi. Syynä tähän lienee ainakin osittain Provencen alueella erittäin heikoksi jäänyt vuoden 2017 sato: Alkoon ei ole tullut viimevuosien tavoin kovinkaan kattavaa valikoimaa ranskalaisia roseita. Itse asiassa olemme juoneet koko kevään aikana vain yhden pullon provencelaista, ja sekin oli Bandol vuodelta 2016.

Provencelaisten sijaan olemme maistelleet joitakin italialaisia ja espanjalaisia pinkkejä. Viimeisimpänä lasiin päätyi Italian Pugliasta tuleva Crudo Negroamaro Rosato. Viinin tuottaa Mare Magnum, jolla on viinintuotantoa lähes joka puolella Italiaaa ja nykyisin myön uudessa maailmassa. Olemme aiemmin suositelleet helposti lähestyttävänä ja edullisena yleisviininä saman tuottajan valkoista Crudoa, joka tulee Sisiliasta.

Negroamaro on tummakuorinen rypälelajike, jonka koti on Pugliassa Italian saappaankannassa. Siitä tuotetaan etenkin Salenton alueella (malvasia neralla terästettynä) runsaan hedelmäisiä punaviinejä, joissa on runsaan tummamarjainen aromimaailma ja hieman bitterinen jälkimaku. Negroamaroa käytetään kuitenkin  yleisesti myös runsaiden roséviinien valmistukseen.

Crudo Negroamaro valmistetaan luomumenetelmin viljellyistä rypäleistä. Sadonkorjuu tapahtuu tuottajan mukaan käsin, viini käy terästankeissa. Kuorikontaktiaikaa ei tuottajan sivuilta löydy.

Viini on väriltään keskisyvä pinkki. Tuoksu on erittäin runsaan punamarjainen: Tummaa kirsikkaa, ja etenkin vadelmaa löytyy reilusti. Hento yrttinen vivahde, joka voimistuu hieman makupaletilla. Makuaromitkin ovat kuitenkin alkuun vahvasti punaisten marjojen johtamat, jälkimakuun nosee tosin hieman kypsää sitrusta ja edellä mainuttua yrttisyyttä. Suutuntuma on (osin 10 g jäännössokerinkin ansiosta) runsas. Viinissä on kuitenkin miellyttävä hapokkuus ja mukava bitterisyys jälkimaussa, joten aivan mansikkahilloksi tämä ei mene vaan muodostuu miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

Viini ei ole mitenkään tajuntaa räjäyttävän moniulotteinen kokonaisuus, mutta kun tarvitaan simppeliä roséta nautittavaksi pizzan, pastan tai vaikkapa savulohen seurana niin tämä toimii mainiosti. Viini ei pelästy myöskään pientä mausteisuutta, joten pieni chilipuraisukin ruuassa sallitaan. Pienen jäännössokerin vuoksi loppupullon voi hyvin nauttia vaikkapa terassilla auringonlaskua katsellen, sillä tämä on aivan nautittavaa ihan sellaisenaankin.

Kevään ensimmäinen rosékolmikko

Kevät on tehnyt hidasta tuloaan ja sen myös myös rosé on taas ilmaantunut pöytäämme. Olemme maistaneet viimeisten viikkojen aikana kolme Alkon vakiovalikoiman pinkkiä viiniä vuodelta 2016, ja näistä yksi nousee yli muiden.

kuva: Chateau de Berne

Ensin köykäisin: Terres de Berne on pullotettu kantikkaaseen (pinoamisen kannalta näppärään) pulloon. Viini on väriltään melko haalean pinkki, sen tuoksussa on aprikoosia, hentoa punaista marjaisuutta ja hento vihreyden häivähdys. Suussa kevyt ja hieman vetinenkin, keskimaku on kevyen marjainen. Hapokkuus kohtalainen, jälkimaussa selkeää karvautta. Toimii kevyenä viininä rakenteeltaan runsaampien mutta mauiltaan kohtalaisen neutraalien ruokien seurassa, mausteisempien annosten kanssa viini jää jalkoihin.

kuva: Alko.fi

Toisena itävaltalainen Josef & Philipp Bründlmayerin Zweigelt-rosé: Hieman tummempi väri. Tuoksussa on sitrushedelmää, punaisia puutarhamarjoja kuten herukkaa ja vadelmaa. Suussa edellistä hieman täyteläisempi ja hapokkaampi, jälkimaku mineraalinen ja happojen kantama. Hyvä yleisrosé siemailtavaksi hyvin jäähdytettynä, lämpimänä muuttui hieman katkeraksi ja valjuksi. Savulohelle, palkoherneille ja uusille perunoille juhannukseen ? (* tuottaja ei ole SE Kamptalin Weingut Bründlmayer vaan tila sijaitsee Kremstalissa.)

Sitten kolmikon voittaja: Domaine Valdaray tulee Bandolista, jossa tuotetaan paljon punaviiniä mutta myös täyteläisiä ja ikääntymiskykyisiäkin roséviinejä. Mourvedre-grenache-cinsault-blendi on alueelle melko tyypillinen, ja tässä mourvedre tuo viiniin täyteläisyyttä jota monista muista Provencen roseista ei löydy. Valdaray on väriltään lohenpunainen. Sen aromimaailma on kypsän punamarjainen ja runsas, siitä löytyy lisäksi selkeää aniksista yrttisyyttä. Suussa kolmikon täyteläisin, maukupaletilla punaisten marjojen lisäksi kivellistä hedelmää jälkimaussa korostuva yrttisyys. Happoa löytyy riittävästi ja viini on kokonaisuutena varsin rungokas tapaus. Tässä oivallinen viini sekä sellaisenaan siemaltavaksi että etenkin ruokaviiniksi vaikkapa kevyemmille lihoille tai runsaasti yrteille mausteluille, tomaattisille kasvisruuille.

Kolmikko meni meillä järjestykseen Valdaray-Bründelmayer-Berne. Bandolin viini on joukon kallein mutta silti mielestämme hinta-laatusuhteeltaan paras. Terres de Berne on Itävaltalaista tyyriimpi, joten näistä priorisoisin jälkimmäistä.

Joulukalenterin 4.luukku: Roseeta joulupöytään

Kuva:Vinatis.co.uk

Suomalainen joulupöytä on varsinainen sekamelska kaikenlaista ruokaa, joten viinien valinta joulupöydälle on ajoittain hieman hankalaa. Jos haluat tänä vuonna taklata joulupöydän yhdellä viinillä niin suosittelemaan tilamaan roseviiniä ja vielä magnum-koossa.

Vierailimme kesälomallamme Ranskassa ja Domaine Tempier oli yksi tila, jossa vierailimme.  Ensisijaisesti vierailimme heidän tilallaan punaviinien takia, mutta maistoimme tilalla myös elämämme parhaimman rose-viinin eli Domaine Tempier Rose 2015. Alkosta tätä viiniä ei saa, mutta onneksi on Vinatis !. Hinta-laatusuhde on kohdillaan tässä viinissä, joka toimii mainiosti myös jouluruokien kanssa.

Château Barthès Rosé -15

Roséiden maistelu on jäänyt kylmän ja sateisen alkukesän vuoksi vähälle. Jotenkin olemme fiksoituneet ajatukseen, että rosé kuuluu yhteen aurinkoisen illan ja terassin kanssa. Nyt kuitenkin tarjoutui hyvä tilaisuus, kun mökillä grillailimme aurinkoisena lauantai-iltana onnistuneen sienireissun jälkeen.

Barthès tulee Etelä-Ranskan Bandolista, joka on tunnettu sekä Mourvedre-vetoisista punaviineistään että voimakasrakenteisista roséviineistään. Alueelle tyypillinen sekoite roséissa on Etelä-Rhonestakin tunnettu Grenache, Mourvedre ja Cincault. Mourvedre erityisesti tuo viiniin keskivertoroséta enemmän lihaa luiden päälle. Useimmista kuivista roséviineistä poiketen Bandolin vaaleanpunaisia voi ikäännyttääkin joitakin vuosia. Tämäkin viini on viettänyt puoli vuotta tammitynnyrissä, mikä tuo siihen lisää vivahteita ja mahdollisesti lisää ikääntymispotentiaalia. Viinin sekoite on grenachec 30, cinsault 40 ja mourvédre 30.

Barhès rosé tuoksuu runsaasti punaisille marjoille (Katri löytää mustaherukkaa, Heikki enemmän punaherukkaa ja vadelmaa), hieman sitrukselle, vihreille yrteille ja välimerelliselle pensaikolle. Suussa viini on roséksi täyteläinen, siinä on hyvä hapokkuus. Aromimaailmassa yrttisuus korostuu suussa. Pitkähkössä jälkimaussa olemme aistivinamme mineraalisuutta, mutta ennen sitä keskimaussa tuntuu mukava pistävyys, joka luo viiniin särmää; mahdollisesti kyseessä on tynnyrikypsytyksestä irronnut tanniinisuus

Viinistä viiniin lyttää tämän 19 euron viinin ryöstöksi, mutta mielestämme hinta kannattaa maksaa. Roséviinin valmistus on varsin teknistä puuhaa, joten laadukkaille viineille kertyy hintaa. Valtaosa roséviineistä tehdään punaviineistä ylijääneistä rypäleistä, jolloin hinta on huokea mutta maku valmistusmetodin mukainen.

Tämä kestää runsaampiakin grillattavia: Porsaanfilee ei ole lainkaan liioittelua, eikä viini jäänyt lainkaan jalkoihin valkosipulilla reippaasti maustetulle lampaallekaan. Kermainen kanttarellikastike sai hyvän vastapainon viinin hapokkuudesta.

Kesän 2016 uutuusrosét

Kokosimme tähän postaukseen muutaman mukiinmenevän rosén alkon valikoimasta, joka näyttää laajenevan kevät keväältä.

Ensimmäisenä That's Neiss Pinot Noir Rosé Trocken 2015 Pfalzin pohjoisosasta, melko viileältä viinialueelta. Viiniä on maseroitu kuorikontaktissa vain 6 tuntia, jolla viiniin on saatu kaunis salottisipulinkuoren värinen sävy. Viini on käynyt terästankeissa. 

Viinin tuoksussa on herukanlehteä, yrttisyyttä, vadelmaa ja karpaloa. Suussa mineraalinen komponentti nousee selkeästi esiin. Viini on suussa keskitäyteläisen marjaisa, erittäin hyvähappoinen ja raikas. Jälkimaku on mineraalisuudessaan jopa hieman vissymäinen. Hyvin viilennettynä erittäin raikas ja miellyttävä viini kevyiden grillattujen asioiden seuraan!

 Leth Zweigelt Rosé oli myös miellyttävä yllätys. Viini tulee Itävallasta Wagramin alueelta, joka sijaitsee Niederösterreichn laajemman alueen eteläosassa, Wienistä luoteeseen. Alueella on melkosuuret lämpötilavaihtelut. Wagramissa vieljellää eniten grüner weltlineriä, mutta siellä tuotetaan myös punaviinejä  roter weltlineristä, zweigeltistä ja pinot noirista. Alueen punkut tunnetaan yksinä Itävallan täyteläisimmistä. Leth on alueen suurimpia tuottajia 300 000 pullon vuosituotannollaan.

Lethin Zweigelt rosé 2015 on sekoite zweigeltiä ja CSa. Viini on väriltään kuulaan possunpunainen. Sen tuoksussa on kypsiä punaisia marjoja ja selkeä roteva yrttisyys. Tuoksu on melko viinillinen. Suussa roséksi runsas body, punaisia marjoja ja huvä happorunko. Erityisesti makupaletilla tuo yrttisyys tuo viiniin mukavasti kerroksia. Ruokarosé tämäkin, joskin taidamme olla taipuvaisia sanomaan kaikkia viinejä ruokaviineiksi...

Kolmantena vielä toinen Pinot-rosé pohjoiselta alueelta: Ylä-Loire on tunnettu mineraalisista sauvignon blanc-valkoviineistään, mutta alueella viljellään myös pinot noiria. Petit Bourgeois Rosé de Pinot Noir on Henri Bourgeois'n, yhden Loiren suurimmista tuottajista tekemä viini. Apellaatio on Vin de Pays, joten vaikka alko hienosti kertoo että tuottajan tarhat sijaitsevat Sancerressä ja Pouilly-Fumessa, on viini todennäköisesti tuotettu pitkin Loiren yläjuoksua sijaitsevilla sopimustarhoilla viljellyistä rypäleistä.

Tuoksu on sitruksinen ja hennosti vadelmainen, makeahkon marjainen. Viinin maussa on hedelmäisyyttä melko vähän, se on ennemmin mineraali- kuin hedelmävetoinen. Hapokkuudeltaan kohtalainen. Jälkimaku on lyhyehkö, ja loppuaistimukseksi jää vähäinen katkeruus.

Laita testiin sopivan kuuman kesäpäivän tullen joko yksi näistä tai vaikka kaikki kolme. 

Hyvän hinta-laatusuhteen omaava uutuus rosee alkon valikoimaan!

Kuva:alko.fi

Alkoon tuli vielä kesäkuun loppupuolella uutuutena edullinen (9,99€)ranskalainen rosé Cotes de Provencesta. Maistelimme tämän viinin, ja olimme positiivisesti yllättyneitä.

Barton ja Questier on suuri ranskalainen viinitalo, joka tuottaa viinejä Burgundissa,  Bordeaux:ssa, Loiressa, Rhonessa, Beaujolais:ssa, Languedocissa ja Provencessa. Irlantilainen Thomas Barton rikastui 1700-luvun lopulla Bordeaux-viinien maahantuojana, ja hänen poikansa löy hynttyyt yhteen ranskalaisen Guestirin. Näin syntyi suuri viinitalo, joka tuottaa ympäri ranskaa ja vie viinejä 130 maahan.

Maistamamme Côtes de Provence on talon entry level-sarjaa nimeltään passeport. Sarjan viinejä näyttää olevan tarjolla lähes kaikilta mahdollisilta viinialueilta. Tämä rosé on sekoite grenachea, cincaultia ja syrah'ta. Viini on rypäleiden poiminnan jälkeen valmistettu oksidaatiota välttäen, ja se on käymisen jälkeen levännyt sakkojen päällä kaksi kuukautta (jos tulkitsen oikean tuottajan sivuilta löytyvän lauseen "aged on fine lies").

Tuoksussa on punaisia marjoja kuten punaherukkaa ja mansikkaa, persikkaa, hentoa aavistuksenomaista yrttisyyttä ja aromaattisen kukkaista tuoksua. Viini maku on melko hedelmäinen, keskitäyteläistä roséta tuhdimpi. Viinissä on kuitenkin raikas hapokkuus ja hieman myös mineraalisuutta, joten kokonaisuus pysyy suuta raikastavana.

Viini ei ole mikään moniulotteisuuden huippu, mutta siinä on hedelmäisyyttä ja hapokasta, mineraalista runko hyvässä tasapainossa. Mielestämme tätä 10 e viiniä voi suositella mahdollisesti joskus alkavaan kesään terassisiemailuun ja kesäisten ruokien kuten kreikkalaisen salaatin tai savulohen seuraan.

Näytepullo saatu Norex:ilta.

Vapun aikana nautitut roseet

Yksi kesän tulon varmoista merkeistä on roséviinien tulo Alkoon ja mieliin. Me avasimme kauden vappuna, kun lähialkosta tarttui mukaan Joseph Mellot Sancerre Le Rabault Rose 2014 ja Lindrauer Rose. Lisäksi kotoa kaapista löytyi Duval-Leroyn Prestige Rose Brut 1er Cru puolikkaassa pullossa, joten vapun vaaleanpunainen viinikattaus oli valmis nautittavaksi pitkinä pyhinä.

Ensimmäisenä avattiin Sancerren alueelta tuleva Joseph Mellot, joka oli väriltään lohenpunainen. Tuoksu oli mineraalinen, mansikkainen, puolukkainen ja kevyen yrttinen. Maku oli keskitäyteläinen, mineraalin ja miellyttävän hapokas. Maussa toistui hyvin myös tuoksussa esille tullut marjaisuus. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen hyvin viinillinen rose, joka toimi loistavasti parsa-lohisalaatin kyytiparina. Hinta-laatusuhde on kohtuullinen ja tulee varmasti ostettua toistekin.

Vappuaattona korkattiin pikkupullo Duval-Leroyta sen jälkeen, kun oli vedetty lapsen kanssa sima- ja munkkiöverit. Samppanjan väri oli haalean lohenpunainen ja tuoksu marjainen, erityisesti karpalo ja puolukka nousivat hyvin esille. Tuoksussa oli myös miellyttävä paahtoleipäinen aromi ja aavistus hiivaisuutta. Maku on täysin kuiva, mineraalinen ja hyvin briossimainen. Lisäksi maussa on paljon karpaloa ja samppanjan moussen rakenne on todella miellyttävä suussa. Mielestämme vaatii ehdottomasti ruokaa kaverikseen. Hinta-laatusuhde myös pienessä pullossa Vinatiksella erinomainen.

Viimeisenä korkattiin aikaisen äitienpäivän juhlinnan ja mökkiremontin valmistumisen takia monissa kilpailussa menestystä niittäneen Lindrauer Brutin rose-versio. Viinin tuoksu oli hyvin makeahkon marjainen, erityisesti vadelmaisuus ja lievä sitruunaisuus nousivat tuoksussa esille. Maku on kuiva, marjainen, mineraalinen ja ajoittain hieman pistävä. Ei huono viini, mutta ei saanut kyllä sukkia pyörimään jaloissa. Asiaan saattoi tietenkin vaikuttaa se, että remonttikaaoksen takia mökin samppislasit olivat hukassa ja viini tuli nautittua ulkoilmassa pahvimukeista. Ajoi tarkoituksensa, ja täytyy ottaa viini vielä myöhemmin testiin.

Château Vignelaure Rosé 2013

Kuva:Alko.fi

Roseviinit olivat meillä pitkään ei-juotavien tuotteiden listalla. Suurin syy oli meissä itsessämme, kun emme ehtineet näihin perehtyä. Osin syy oli toki muutamassa Alkosta hankitussa random-kokeilussa, jotka olivat perin surkeita esityksiä. Piti löytää tie punaviineistä valkoviineihin ja uskaltaa kokeilla myös tuntemattomia viinejä. Lopulta löytyivät myös roséviinit, parina viime kesänä olemme nauttineet näitä tasaisesti. Viime vuoden parhaita alkon valikoimista oli Provencesta Bandolin alueelta tuleva La Suffréne ja Itävallasta tuleva Jurtschitsch Rose. Harmi, kun kumpaakaan ei löytynyt tänä vuonna Alkon valikoimasta.

Joten ei auttanut muu kuin laittaa edellisen roseflopin jälkeen uutta matoa koukkuun ja maistaa monien hehkuttama Château Vignelaure Rosé 2013. Viini tulee Coteuax d'Aix en Provencen alueelta ja on sekoiteviini Grenachesta(40%), Syrahista(30%) ja Cabernet Sauvignonista(30%).

Viinin väri on kauniin haalean lohenpunainen. Tuoksussa on mansikkaa, persikkaa, vadelmaa ja aavistus yrttisyyttä/villaisuutta. Maku on kuiva ja hapot ovat hyvässä tasapainossa. Maussa on myöa marjoista mansikkaa, vadelmaa ja aavistus punaherukkaa. Mineraalisuus luo makuun miellyttävän kontrastin yhdistettynä makeahkoon mansikkaan. Viini on hyvässä tasapainossa ja jälkimaku on pitkän miellyttävä.

Jotain kuitenkin kaipaisimme viiniin lisää. Ehkä enemmän rakennetta ja kompleksisuutta tasapainottamaan ajoittain makeahkoa marjaisuutta. Ei niin monipuolinen rosee, kuin odotimme. Syynä kyllä taitaa olla se, että viime vuonna oli alkossakin tarjolla kerrassaan loistavia roseita, ja odotukset taisivat olla liian korkealla. Täyttää tehtävänsä kuitenkin mainiosti ruuan seurassa, eikä potki vastaan, jos haluaa nauttia lasillisen tai kaksi kylmää roseviiniä kuumana kesäpäivänä. Ostaisimme kyllä toistekin, vaikka mielestämme liki 20 e hinta on kyllä melko suolainen (etenkin huomioiden winesearcherin näyttämä keskihinta 12 e). Viini sai aikaan reissukuumeen, ja toivottavasti lähivuosina pääsemme vierailemaan roseviinin Mekassa Provencessa.

Roseviinitasting ystävän polttareissa

Viime lauantaina juhlin taas yksiä polttareissa. Jännästi tässä kolmenkympin molemmin puolin on ystäväpiirissä juhlittu neljäntyyppisiä juhlia, synttäreitä, polttareita, häitä ja ristiäisiä. Polttarisankari on toivonut vuosikausia Kalevan viiniklubin porukalle roseviineihin keskittyvää tastingia. Sellainen on kyllä suunnitteilla tälle kesälle, mutta pitihän tasting myös ottaa polttareiden ohjelmaksi.

Alkossa ei rosee-kausi ole vielä selvästi alkanut, koska valikoima oli aavistuksen verran rajoittunut. 3 erityyppistä viiniä tarttui kuitenkin mukaan. Tarkoituksella valitsin viineiksi kuivan, puolikuivan ja puolimakean, koska polttariporukasta osa osallistui ensimmäiseen viinitastingiin.

Puolikuivaa edusti Suomen tunnetuin rosee, Portugalin ylpeys Mateus. En ole aikaisemmin maistanut Mateusta, ja ainoat muistikuvat pullosta minulla on mökiltämme löytyvistä kynttilänjaloista. Viini oli tuoksultaan makeahkon mansikkainen, tuttifruttimainen ja aika pitkälti sellainen kuin olin kuvitellutkin. Maku seuraili tuoksua. Makeus ei noussut päällimmäiseksi mauksi, koska viinissä olevat pienet kuplat taittoivat makeutta mukavasti. Minun makuuni viini oli liian yksioikoinen, mutta ymmärrän ihmisten viehätyksen Mateukseen. On tällä paikkansa varmasti Alkon valikoimassam ja voisi toimia drinkkien pohjana kuumana kesäpäivänä ihan mukavasti.

Kuiva vaihtoehto oli Itävallasta St.Laurent-rypäleestä tehty Stadlmann rose 2012. Luomuviini tulee Thermenregionin alueelta, josta St.Laurent on peräisin. Rypäle on ilmeisesti Pinot Noirin ja vielä jonkin tunnistamattoman lajikkeen risteytys. Viinin väri oli kauniin vaalean oranssi. Tuoksu on hillittyn hienostunut, josta löytyy vadelmaa, metsämansikkaa ja mietoa kukkaisuutta. Maku on kuiva, hapokas ja raikas. Tarkemmalla maistamisella mausta löytyy marjaisuutta, mineraaleja ja hillittyä omenaa. Maultaan viini on enemmän valkoviinimainen kuin tyypillinen roseeviini. Varsin mainio löytö hintaluokassaan (12.88€). Tätä tulee taatusti nautittua tänä kesänä. Tämä oli myös muun polttariporukan suosikki.  Löysipä yksi vieraista tämän avulla sen jujun miksi roseviinejä valmistetaan ja nautitaan.

Viimeisenä maistettiin puolimakeata viiniä Yhdysvalloista. Beringer Zinfandel Rose 2012 oli täysin omanlainen viininsä tässä seurassa. Viinin tuoksussa oli aistittavissa voimakaasti mansikkahilloa, marjaisuutta ja makeutta. Maku seurasi vahvasti tuoksun mailmaa ja oli todella makea. Viini ei uponnut minulle makeutensa vuoksi kovinkaan hyvin, mutta voisi toimia mansikoiden ja vaahtokarkkien kanssa hyvin jää(h)dytettynä.

Kaiken kaikkiaan antoisa tasting, joka toimi hyvänä ohjelmanumerona polttareissa. Ei huono tasting, kun löytyi taas yksi hyvä roseviini lisää nautittavaksi kesähelteillä.