Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2013

Fontanafreddan viinitalon historia on mielenkiintoinen. Se sai alkunsa 1850-luvulla, kun Sardinian kuningas Vittorio Emanuele lahjoitti tämän Piemontelaisen tilan rakastamalleen Rosa Vercellanalle. Kaupallisen viinintuotannon tilalla aloitti parin poika Emanuelle Guerrieri 1878. Nykyään talolla on noin 85 hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa nebbioloa, barberaa, dolcettoa ja moscatoa. Tarhat sijaitsevat kukkuloiden rinteillä 200-400 m merenpinnasta.

Talo tuottaa melko suuren määrän erilaisia viinejä. Langhe nebbiolo 2013 on osa talon wines of tradition-portfoliota, johon kuuluu 12 alueen klassista viiniä Barolosta ja Barbarescosta Roero de Arneis'n ja Moscato d'Astiin.

Langhe Nebbiolon rypäleet ovat kasvaneet (yllättäen) Langhen kukkuloilla kalkkikivipitoisessa maaperässä. Viini on käynyt terästankeissa ilman kuorikaton sekoitusta noin viikon, ja se on kypsynyt tammessa 8 kuukautta ja tämän jälkeen pullossa 2-3 kuukautta ennen markkinoillelaskua.

Viini on väriltään melko ohut ja tiilenpunainen. Tuoksu on heti avaamisen jälkeen hento, siinä on aistittavissa lähinnä punaisia metsämarjoja ja orvokkista kukkaisuutta. Viinin hieman lämmettyä ja avauduttua lasissa siitä alkaa erottua myös nebbiololle tyypillistä tervaisuutena aistimaani terpeenisyyttä ja mausteisuutta. Suussa nousee esiin nebbioloksi melko hedelmäinenkin alkusuutuntuma, jossa punaisten marjojen aromimaailma tulee etualalle. Jälkimakua hallitsevat viinin tanniinit, ja siinä nousee esiin myös pientä tammisuutta.

Tämä nuori ja marjainen nebbiolo on tällä hetkellä nautittavimmillaan ruokaviininä, ja oivallinen pari voisi näin syksyn viileissä ilmoissa olla vaikkapa kunnon punaviinipohjainen lihapata. Pitkään hautunutta naudanlapaa ja juureksia, joukkoon vaikkapa suppilovahveroita tuomaan metsäisyyttä. Seuraksi vähän uunissa hunajan kanssa paahdettuja juureksia. Iso lasillinen tätä vinkkua käsille ja verhot kiinni, niin elämä hymyilee räntäsateesta huolimatta.

Vylyan Pinot Noir 2009

Postaus on osa suomalaisten viinibloggajien tempausta, jossa maistamme kaikki saman viinin ja julkaisemme tekstin samalla hetkellä. Tarkoituksena on päästä vertailemaan eri blogien tyylejä ja lähestymistapoja sekä mahdollisesti myös sitä, miten erilaiset makukokemukset sama viini voi herättää. Maistettava viini on Vylyan Pinot Noir 2009 Unkarista, eteläiseltä Vilanyn alueelta.

Unkarin viininviljelyllä on pitkät juuret, sillä ensimmäisiä merkintöjä viljelystä on jo 1000-luvulta. Kehitys oli hyvässä vauhdissa 1300-ulvulle tultaessa, mutta ottomaanien invaasio Turkista pysäytti kehityksen. Syynä tähän ei välttämättä ollut niinkään islamin negatiivinen suhtautuminen viininviljelyyn kuin toistuvat taistelut ja väestökato. Ottomaanien valtakayden päätyttyä päästiin taas vauhtiin etenkin Itävalta-Unkarin suurvaltakaudella. 1900-luvun alussa esimerkiksi Vilanyn alueella 11 % viljellystä alasta kasvoi viiniköynnöksiä. Maailmansodat 1900-luvun alussa keskeyttivät kehityksen, ja viimeistään sosialistinen maatalous tuhosi laatuviinien tuotannon.

Kommunismin kaaduttua kehitys on ollut etenkin eteläisellä Vilanyn alueella nopeahkoa, ja alue on houkutellut paljon myös kansainvälisiä sijoituksia ja mielenkiintoa. Nykyään tällä Unkarin eteläisimmällä viinialueella on 2500 ha viljelmiä, joilla kasvaa cs:a, cabernet francia, kadarkaa, portugieseriä, merlot:a ja myös pinot noiria.

Vylyanin viinitalon on perustanut Pal Depreczeni hetipian kommunismin kaaduttua. Ensimmäiset köynnökset istutettiin 1992, ja ensimmäinen viini tuli markkinoille vuonna 1997. Ideana oli alusta alkaen luoda moderni, markkinaystävällisiin laatuviineihin keskittynyt viinitalo. Talo on alueensa ehdottomasti suurin tuottaja, minkä ansiosta heidän viinejään on saatu Suomenkin suljetuille markkinoille. Nykyään viljelyssä on 125 ha jakautuneena viidelle tarhalle, joista nyt maistamamme viinin pinot noir tulee itään viettävältä Gombás:n ja länteen viettävältä Varerdon tarhoilta. 2009 oli aikainen vuosikerta. Rypäleet kerättiin käsin, ne saivat kylmämaseroitua avoimissa tammisammioissa. Tämän jälkeen rypäleet murskattiin, ja käyminen jatkui kaikkiaan 16-24 vuorokautta. Tämän jälkeen viini sai kypsyä unkarilaisessa (tilan omista metsistä valmistetuissa) tynnyreissä vuoden. Tynnyreistä kolmanennes oli uusia, kolmannes vuoden ikäisiä ja loput 2-vuotiaita.

Viini on väriltään rubiininen, pinotiksi melko syvä. Tuoksussa on pinotille ominaista karpaloa ja puolukkaa, mansikkaakin. Viini oli tuoksun perusteella tunnistettavissa pinot noiriksi. Tammisuus tuntuu melko selvästi, se tuo aavistuksen makeaa mausteisuutta ja vienon savuisuuden, joka ei kuitenkaan ole häiritsevän voimakas vaan viinin marjaisuus säilyy viinin määrittävänä piirteenä. Tuoksu muistuttaa mieleen Italian Alto Adigen pinot nerot tai eteläsaksalaiset spätburgunderit. Maku on kohtalaisen täyteläinen, ei kuitenkaan hilloinen vaan raikkaan marjainen. Tanniinirakenne on kohtalainen, hapokkuus melko tuntuva. Kokonaisuutena viini on melko freesi, kohtalaisen yksioikoisen marjainen tapaus. Rakenne on kuitenkin tasapainossa, eikä mikään komponentti ole ylettömän dominoiva.

Viini oli positiivinen yllätys, sillä Itä-Euroopan viinit ovat usein olleet melkoisen tammisia ja usein hieman ylikypsän hedelmäisiä. Tämä viini oli kuitenkin rakenteeltaan miellyttävä, hillitysti tammitettu ja jossain määrin spätburgunder-tyyppinen pinot. Laadukkaat pinot-viinit ovat usein melko tyyriitä, joten tässä hinta vastaa melko hyvin laatua.

Testasimme viinin pähkinäisen suppilovahveropastan kanssa, ja pari toimi melko kivasti. Viinin hapot leikkasivat suppilovahverokastikkeen rasvaisuutta, ja metsäisen marjaisat aromit muodostivat sienten kanssa mielikuvallisesti mukavan kokonaisuuden. Lihoista yhdistäisin tälle klassisesti riistalinnut padassa, ankan kermaisessa sienikastikkeessa tai mahdollisesti jopa kevyen riistanlihan kuten peuran.

Arvioita samasta viinistä voit lukea myös seuraavista blogeista:
Copatinto
Wineserver
Rypäleistä viis!
Blanc de Blancs
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Loppasuut

-Katri ja Heikki-

Gramona Font Jui 2013

Kuva:alko.fi

Puhtaat, kuplimattomat xarello-lo-viinit ovat nousseet kansainväliseen tietoisuuteen viimeisen viiden vuoden aikana, ja niitä on pikku hiljaa saatu Suomeenkin. Keväällä uutuutena alkoon tullut Font Jui on laadukkaista cavoistaan tunnetun Gramonan puhdas xarel-lo. Siihen käytettävät rypäleet kasvatetaan nimen mukaisella 4 ha tarhalla, jonka maaperä on ravinneköyhää saven ja kalkkikiven sekoitusa. Köynnökset ovat kohtalaisen iäkkäitä, 40-vuotiaita. Viljely tapahtuu luomumenetelmin.

Viini on lasissa kullankeltaiseen vivahtava, keskisyvä. Tuokssa on persikkaa, päärynää ja eksoottisempaakin hedelmää. Tuoksua selkeimmin määrittävä piirre on kuitenkin mielestäni melko vahva aniksinen yrttisyys sekä yleinen vihreys, joka tuo mieleen etäisesti jopa hillityn tyylin SB:n.

Vihreys saattaa johtua ainakin osin reduktiivisesta, vuoden kestävästä pullokypsytyksestä. Osa viinistä myös kypsyy 4 kk tynnyreissä sakkojen päällä, mikä sekin suojaa oksidaatiolta ja mahdollisesti tuo esiin näitä vihreitä piirteitä.

Suussa viini on melko täyteläinen ja  hapokas, makupaletilla hedelmien ja aniksisen aromin lisäksi tuntuu melko reipasta mineraalisuutta. Jälkimaussa mineraalisuus kääntyy jopa greippiseksi katkeruudeksi. Alkoholi tuntuisi olevan melko korkea.

Kokonaisuutena kiinnostava viini, jonka yhdistäminen eri tyyppisille mereneläville oli helppoa. Kokeile vaikka jättirapusalaatin kanssa.

Hyvän hinta-laatusuhteen omaava uutuus rosee alkon valikoimaan!

Kuva:alko.fi

Alkoon tuli vielä kesäkuun loppupuolella uutuutena edullinen (9,99€)ranskalainen rosé Cotes de Provencesta. Maistelimme tämän viinin, ja olimme positiivisesti yllättyneitä.

Barton ja Questier on suuri ranskalainen viinitalo, joka tuottaa viinejä Burgundissa,  Bordeaux:ssa, Loiressa, Rhonessa, Beaujolais:ssa, Languedocissa ja Provencessa. Irlantilainen Thomas Barton rikastui 1700-luvun lopulla Bordeaux-viinien maahantuojana, ja hänen poikansa löy hynttyyt yhteen ranskalaisen Guestirin. Näin syntyi suuri viinitalo, joka tuottaa ympäri ranskaa ja vie viinejä 130 maahan.

Maistamamme Côtes de Provence on talon entry level-sarjaa nimeltään passeport. Sarjan viinejä näyttää olevan tarjolla lähes kaikilta mahdollisilta viinialueilta. Tämä rosé on sekoite grenachea, cincaultia ja syrah'ta. Viini on rypäleiden poiminnan jälkeen valmistettu oksidaatiota välttäen, ja se on käymisen jälkeen levännyt sakkojen päällä kaksi kuukautta (jos tulkitsen oikean tuottajan sivuilta löytyvän lauseen "aged on fine lies").

Tuoksussa on punaisia marjoja kuten punaherukkaa ja mansikkaa, persikkaa, hentoa aavistuksenomaista yrttisyyttä ja aromaattisen kukkaista tuoksua. Viini maku on melko hedelmäinen, keskitäyteläistä roséta tuhdimpi. Viinissä on kuitenkin raikas hapokkuus ja hieman myös mineraalisuutta, joten kokonaisuus pysyy suuta raikastavana.

Viini ei ole mikään moniulotteisuuden huippu, mutta siinä on hedelmäisyyttä ja hapokasta, mineraalista runko hyvässä tasapainossa. Mielestämme tätä 10 e viiniä voi suositella mahdollisesti joskus alkavaan kesään terassisiemailuun ja kesäisten ruokien kuten kreikkalaisen salaatin tai savulohen seuraan.

Näytepullo saatu Norex:ilta.

Laudum nature barrica Monastrell-Petit Verdot 2013-edullinen luomupunaviini

                                     

Alkoon rantautui syksyn korvilla Espanjan alicantesta uusi luomuviini alla 8 euron viinien sarjaan. Tuottajana on yksi alicanten alueen suurimmista viiniosuuskunnista vuonna 1987 perustettu Bodegas Bocopa. Vuodesta 1996 osuuskunta alkoi tuottaa viinejä orgaanisia periaatteita noudattaen ja nykyään yhtiöllä on hallussaan 325 hehtaaria viljelypinta-alaa. Alicante ei viini alueena ole Suomessa vielä kovinkaan tunnettu, mutta hiljaittain esim.Decanter lehti kehotti tutustumaan alueen mielenkiintoiseen viinituotantoon.

Viinissä on 70 % alueen perinteistä lajiketta Monastrelliä ja 30 % bordeauxista alunperin kotoisin olevaa Petit Verdoota. Mielenkiintoinen rypälekombo, johon ei ainakaan alkon valikoimassa usein törmää.

Viini on väriltään tumman sinipunainen, Tuoksu on erittäin maanläheinen, aavistuksen paahteinen ja tumman marjaisa. Maku on kohtuullisen täyteläinen, kypsien tummien marjojen kuten mustaherukan ja karhunvatukan täydentämä. Tanniinit ovat minun makuuni hieman liian pehmeät suhteessa viinin muuhun rakenteeseen. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Mausteisuus nousee maussa esiin, kun viini saa hengitellä hetken aikaa lasissa. Viini parani selvästi ilmaa saadessaan, joten suosittelen puolen tunnin dekantointia viinille ennen nauttimista.

Mielestäni viinissä on loistava hinta-laatusuhde. Toimii hyvin arkisten ruokien kanssa, mutta ei potki vastaan, jos haluaa vaan siemailla viiniä syksyisenä iltana. Plussaa ehdottomasti myös luomutuotannosta. Kannattaa ehdottomasti painaa nimi mieleen ja hakea oma puteli kotiin lähi-alkosta.

Maistamme pullo on saatu näytteenä maahantuojalta.