Château Barthès Rosé -15

Roséiden maistelu on jäänyt kylmän ja sateisen alkukesän vuoksi vähälle. Jotenkin olemme fiksoituneet ajatukseen, että rosé kuuluu yhteen aurinkoisen illan ja terassin kanssa. Nyt kuitenkin tarjoutui hyvä tilaisuus, kun mökillä grillailimme aurinkoisena lauantai-iltana onnistuneen sienireissun jälkeen.

Barthès tulee Etelä-Ranskan Bandolista, joka on tunnettu sekä Mourvedre-vetoisista punaviineistään että voimakasrakenteisista roséviineistään. Alueelle tyypillinen sekoite roséissa on Etelä-Rhonestakin tunnettu Grenache, Mourvedre ja Cincault. Mourvedre erityisesti tuo viiniin keskivertoroséta enemmän lihaa luiden päälle. Useimmista kuivista roséviineistä poiketen Bandolin vaaleanpunaisia voi ikäännyttääkin joitakin vuosia. Tämäkin viini on viettänyt puoli vuotta tammitynnyrissä, mikä tuo siihen lisää vivahteita ja mahdollisesti lisää ikääntymispotentiaalia. Viinin sekoite on grenachec 30, cinsault 40 ja mourvédre 30.

Barhès rosé tuoksuu runsaasti punaisille marjoille (Katri löytää mustaherukkaa, Heikki enemmän punaherukkaa ja vadelmaa), hieman sitrukselle, vihreille yrteille ja välimerelliselle pensaikolle. Suussa viini on roséksi täyteläinen, siinä on hyvä hapokkuus. Aromimaailmassa yrttisuus korostuu suussa. Pitkähkössä jälkimaussa olemme aistivinamme mineraalisuutta, mutta ennen sitä keskimaussa tuntuu mukava pistävyys, joka luo viiniin särmää; mahdollisesti kyseessä on tynnyrikypsytyksestä irronnut tanniinisuus

Viinistä viiniin lyttää tämän 19 euron viinin ryöstöksi, mutta mielestämme hinta kannattaa maksaa. Roséviinin valmistus on varsin teknistä puuhaa, joten laadukkaille viineille kertyy hintaa. Valtaosa roséviineistä tehdään punaviineistä ylijääneistä rypäleistä, jolloin hinta on huokea mutta maku valmistusmetodin mukainen.

Tämä kestää runsaampiakin grillattavia: Porsaanfilee ei ole lainkaan liioittelua, eikä viini jäänyt lainkaan jalkoihin valkosipulilla reippaasti maustetulle lampaallekaan. Kermainen kanttarellikastike sai hyvän vastapainon viinin hapokkuudesta.

Kesän 2016 uutuusrosét

Kokosimme tähän postaukseen muutaman mukiinmenevän rosén alkon valikoimasta, joka näyttää laajenevan kevät keväältä.

Ensimmäisenä That's Neiss Pinot Noir Rosé Trocken 2015 Pfalzin pohjoisosasta, melko viileältä viinialueelta. Viiniä on maseroitu kuorikontaktissa vain 6 tuntia, jolla viiniin on saatu kaunis salottisipulinkuoren värinen sävy. Viini on käynyt terästankeissa. 

Viinin tuoksussa on herukanlehteä, yrttisyyttä, vadelmaa ja karpaloa. Suussa mineraalinen komponentti nousee selkeästi esiin. Viini on suussa keskitäyteläisen marjaisa, erittäin hyvähappoinen ja raikas. Jälkimaku on mineraalisuudessaan jopa hieman vissymäinen. Hyvin viilennettynä erittäin raikas ja miellyttävä viini kevyiden grillattujen asioiden seuraan!

 Leth Zweigelt Rosé oli myös miellyttävä yllätys. Viini tulee Itävallasta Wagramin alueelta, joka sijaitsee Niederösterreichn laajemman alueen eteläosassa, Wienistä luoteeseen. Alueella on melkosuuret lämpötilavaihtelut. Wagramissa vieljellää eniten grüner weltlineriä, mutta siellä tuotetaan myös punaviinejä  roter weltlineristä, zweigeltistä ja pinot noirista. Alueen punkut tunnetaan yksinä Itävallan täyteläisimmistä. Leth on alueen suurimpia tuottajia 300 000 pullon vuosituotannollaan.

Lethin Zweigelt rosé 2015 on sekoite zweigeltiä ja CSa. Viini on väriltään kuulaan possunpunainen. Sen tuoksussa on kypsiä punaisia marjoja ja selkeä roteva yrttisyys. Tuoksu on melko viinillinen. Suussa roséksi runsas body, punaisia marjoja ja huvä happorunko. Erityisesti makupaletilla tuo yrttisyys tuo viiniin mukavasti kerroksia. Ruokarosé tämäkin, joskin taidamme olla taipuvaisia sanomaan kaikkia viinejä ruokaviineiksi...

Kolmantena vielä toinen Pinot-rosé pohjoiselta alueelta: Ylä-Loire on tunnettu mineraalisista sauvignon blanc-valkoviineistään, mutta alueella viljellään myös pinot noiria. Petit Bourgeois Rosé de Pinot Noir on Henri Bourgeois'n, yhden Loiren suurimmista tuottajista tekemä viini. Apellaatio on Vin de Pays, joten vaikka alko hienosti kertoo että tuottajan tarhat sijaitsevat Sancerressä ja Pouilly-Fumessa, on viini todennäköisesti tuotettu pitkin Loiren yläjuoksua sijaitsevilla sopimustarhoilla viljellyistä rypäleistä.

Tuoksu on sitruksinen ja hennosti vadelmainen, makeahkon marjainen. Viinin maussa on hedelmäisyyttä melko vähän, se on ennemmin mineraali- kuin hedelmävetoinen. Hapokkuudeltaan kohtalainen. Jälkimaku on lyhyehkö, ja loppuaistimukseksi jää vähäinen katkeruus.

Laita testiin sopivan kuuman kesäpäivän tullen joko yksi näistä tai vaikka kaikki kolme.