Maailmanympärimatka Yhdysvalloissa: Jälkiruuaksi kirsikkapiirakkaa!

Cherry Pie sopii jälkiruuaksi näin kesällä, kun toreilta ja kaupoista saa upeita kypsiä kirsikoita. Suomeen Välimereltä tuotavat kirsikat ovat valtaosin makeita, mutta jos onnistuu löytämään happamampia lajikkeita niin ne sopivat tähän piirakkaan aivan oivallisesti.

pohja:
250 g karkeita vehnäjauhoja150 g voita (hyvin kylmää)1/2 tl suolaa2 rkl sokeria1 munarkl kylmää vettä

Laita kuivat aineet kulhoon. Pilko voi veitsellä pieniksi sokerinpalan kokoisiksi kuutioiksi. Ota puu- tai metallilasta ja hakkaa sen kärjellä voi sekaisin jauhoihin, kunnes pienimmät voinokareet ovat vihreän linssin kokoisia. Älä missään nimessä nypi voita sormin, se sulaa ja taikinaan tulee sitkoa jota piirakkapohjassa ei pidä olla. hakkaamiseen menee yleensä 5-10 min. Laita muna ja kylmä vesi sekaan, sekoita lastalla ja lopuksi käsin siten että taikinasta tulee kiinteä pallo. Laita kelmun sisällä jääkaappiin tunniksi lepäämään, jolloin taikinan käsittely helpottuu. Tämän voi jättää välistäkin ja painella taikinan käsin voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan. Laita pohja viileään ja uuni lämpiämään 175-asteeseen.


Täyte: 
1,5 l kirsikoita
1 sitruunan kuori ja mehu
1 dl sokeria (enemmän jos käytät happamia kirsikoita)
2 rkl perunajauhoa

Poista kivet kirsikoista. Raasta sekaaan sitruunankuori ja purista mehu. Sekoita perunajauho sokeriin ja tämä seos kirsikoihin. Täytä piirakkapohja. Laita uuniin keskitasolle noin 40 minuutiksi.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

Alkon valikoimasta ei varsinaisia makeita viinejä USA:sta löydy, joskin rohkeimmat voivat toki kokeille Barefoot White Zinfandelia, joka toki edustaa jenkkiläistä suurten massojen viinikulttuuria parhaimmillaan. Mikäli et kuitenkaan tahdo sekaantua hapottomaan puolimakeaan, suosittelemme Founders-panimon vadelma-alea: Raikas marjaolut, johon hillitty humalointi tuo juuri sopivasti karvautta pitämään paketin kasassa. Toimii kirsikan kanssa kivasti.

Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Pääruuaksi punkkua ja burgeria

Pääruuaksi ei oikein voinut tehdä muuta kuin burgeria. Olemme päätyneet siihen, että hevosen jauhelihasta tulee paras burgerpihvi ja siinä pidättäydyimme nytkin. Sämpylä on hieman briossiseen taipuvainen, täytteet jokseenkin klassiset. Burgerin rinnalla tarjosimme grillattuja yrttitomaatteja, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Pihvit (4 kpl)

600 g hevosen jauhelihaa
1  muna
1 keskikokoinen sipuli
3 kynttä valkosipulia
4 g suolaa

Sipulit silpuksi ja kaikki käsin tasaiseksi massaksi. Muotoike 4 paksuhkoa (2 cm) pihviä paistoa odottamaan.

Sämpylät:

(jos haluat hieman hapahkon taikinan, tee taikina edellisenä päivänä ja laita jääkaappiin tekeytymään)

300 g  vehnäjauhoja
2 dl maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
20 g voita sulatettuna
5 g suolaa
1 tl sokeria

Seesaminsiemeniä ja kananmunanvalkuaista viimeistelyyn.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa sekaan jauhot. Taikina jää todella löysäksi, lisää lopuksi voisula ja hieman vielä jauhoja niin että saat taikinan irti käsistä. Anna nousta tunti tai jääkaapissa yön yli. Leivo mataliksi sämpylöiksi: Nostee vaikka lusikalla sopivia taikinapalloja pellille, ripottele jauhoa päälle ja levitä. Anna kohota tunti. voitele valkuaisella ja ripottele päällä seesaminsiemeniä. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes ovat hieman rusehtavia, 10-15 min.

Burgereiden väliin: Majoneesia, ketsuppia, punasipulirenkaita, rapea salaatinlehti (romaine tms), tomaattisiivuja, suolakurkkua, cheddaria.

Marinoidut kasvikset:

2 pientä kesäkurpitsaa
2 paprikaa
2 tomaattia puolitettuna
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa 1 tl
hunajaa 2 rkl
oreganoa
mustapippuria

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, laita astiaan ja lisää marinointiainekset. Grillaa tai paahda kesäkurpitsat ja paprikat uunissa ennen tarjoamista nopeasti, älä kuitenkaan kypsennä löllöiksi. Tomaatteja voi kypsennellä hieman kauemmin.

Halkaise sämpylät, laita emmeet esille ja aloita pihvinpaisto: Kuuma valurautapannu tai grillin parila, paisto voi-öljyseoksessa niin että molemmille puolille tulee kunnolla tummahtanut pinta. Halutessasi laita pihvin päälle kääntämisen jälkene cheddar-siivu. Pihvien paistuessa voitele majoneesilla halkaistujen sämpylöiden alapuolet ja ketsupilla yläpuolet. Laita punasipulisiivu, suolakurkut ja salaatinlehti sämpylän pohjalle. Näiden päälle sitten pihvit juusto ylös, päälle tomaatti ja sämpylän yläpuoli. Tarjoa nopeasti grillattujen/paistettujen kasvisten kera.

Viiniksi suosittelemme vakkarivalikoimasta löytyvää The Velvet Devil Merlot:a. Suoraan sanottuna viini ei ollut sellaisenaan nautittuna paras mahdollinen, siinä on melko reippaasti tammea ja hieman jäännössokeriakin. Viini kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin viileänä, mikä korostaa muutoin melko matalaa hapokkuutta. Viini kuitenkin toimii burgereiden kanssa yllättävän hyvin: Rasvaisuus nostaa edelleen viinin hapokkuutta ja ketsupin makeus hävittää jäännössokerin vaikutukset. Merlot:lle ominainen maanläheisyys ja syvä luumuinen marjaisuus nousee paremmin esiin.

Coppola Diamond Collection Zinfandel 2014

Francis Ford Coppola on yksi monista viinitilallisista Hollywood-tähdistä. Nyt hänen viinejään saa myös Alkon tilausvalikoimasta, ja kun Coppolan haastattelu Decanterissa herätti kiinnostuksen niin olihan maistettava.

Diamond Collection California Zinfandelin suhteen odotukset olivat hivenen
skeptiset, koska aiemmin juomamme kalifornialaiset ovat olleet varsin hilloisia tapauksia. Näistä valtaosa on kuitenkin Alkon perusvalikoiman massatuotettuja valley floor-viinejä.

Coppolan Zinfandelissa on käytetty rypäleitä Paso Roblesista ja Sonoma Countysta, sekä viileiltä että lämpimiltä alueilta. Viileiden tarhojen rypäleillä on pyritty tuomaan hapokkuutta, jota aiemmista nauttimistamme zineistä on uupunut. Tähän on lisätty myös 23 % petite shirahia tuomaan runkoa.

Viinissä on marjainen tuoksu, punaherukkaa sekä kirsikkaa, vaniljaisia tammiperäisiä mausteita, pippurisuutta, aavistus asetonia. Lämmettyä ja hapetuttua tuoksu kehittyy tummemman marjaiseksi, jopa luumuiseksi.
Keskitäyteläinen, raikas marjaisa maku, mukavat pehmeät tanniinit, tasapainoinen keskipaletti, lopussa veden kielelle nostava mineraalinen hapokkuus.
Ei lainkaan hilloinen vaan zinfandeliksi erittäin raikas tapaus.

Hyvä hinta-laatusuhde huolimatt yli parin kympin pullohinnasta: pidimme ja ostaisimme toistekin. Ehkä paras suomesta koskaan hankkimamme zinfandel. Kannattaa kokeilla!

Seghesio sonoma zinfandel 2011

Kuva:alko.fi

Ideaparkin alkoon on viime aikoina tullut mielenkiintoisia erikoiseriä viineistä/oluista. Mukaan tarttui pari viikkoa sitten Itävallan pinot ja Yhdysvaltalainen Seghesion perheen sonoma zinfandel 2011 puolikkaassa pullossa. Puolikkaita pulloja ei ole koskaan liikaa valikoimassa, joten testiin meni jo sillä perusteella.

Zinfandelista meillä on rypäleenä hyvin vähän kokemusta, mutta ne kokemukset joita meillä on joko todella positiivisia tai todella tasapaksuja esityksiä. Kuitenkin loistavat fiilikset muutamasta hyvästä zinfandelista valaa uskoa siihen, että rypäleestä saadaan todella hyvää viiniä aikaiseksi. Viinikaapissa kypsyy vielä muutama Ridge vineyardsin Zinfandel, jotka tuli hamstrattua pari vuotta sitten Alkon varattavien tuotteiden listalta.

Seghesion perhe on viljellyt Sonomassa, kaliforniassa viiniä ja erityisesti zinfandelia vuodesta 1895 ja heidän historiansa kietoutuu mielenkiintoisella tavalla koko viinialueen historiaan. Jos haluat lukea aiheesta enemmän suosittelemme tutustumaan Natalie Maclean kirjaan Red, White, and Drunk All Over: A Wine-Soaked Journal from Grape to Glass, jossa Seghesion perheen tarinalle on omistettu yksi kappale.

Viinin väri oli tummahkon purppurainen. Tuoksussa on paljon karhunvatukkaa, aavistus mansikkaa ja vaniljaa sekä aavistus asetonia. Maku on täyteläisen pehmeä, mutta viinin keskivahvat hapot ja topakat tanniinit pitävät rakenteen raikkaana. Jälkimaku on keskipitkä, ja siinä nousee esiin mineraalisuuttakin.

Tämä Zinfandel ei ole tyypillinen Alko-zinfandel, vaan siinä on kunnon rakennetta hedelmäisyyden vastapainoksi. Hintaa tällä klassikkotuottajan viinillä toki on, puolikas pullo maksaa monopolissa liki 17 euroa. Tosin viini näyttää maksavan saman myös tyyriimmissä jenkkikaupoissa.

Red Newt dry riesling 2012

Stuart Pigottin Riesling-kirjan innoittamana tulin tilanneeksi laatikon tästä varsin monipuolisesta rypäleestä tehtyjä viinejä eri puolilta maailmaa. Näin loskaisena talvena näitä ei vielä paljon maisteltu, mutta kun tuttu kalastaja lahjoitti perjantain iloksi vastanostetun siian ja kolme kuhaa, niin oli pakko kaivella kaapin vaaleaa hyllyä.

Finger Lakesin rieslingejä Pigott kehuu kovasti raikkaiksi. Kyseinen aluehan sijaitsee New Yorkista pohjoiseen varsin viileällä alueella, ja viinit ovat sen mukaisesti varsin hapokkaita ja raikkaita. Suuri osa valmistajista jättääkin rieslingeihinsä hieman jäännössokeria pehmentämään kovaa hapokkuutta.

Red Newt ei omista itse lainkaan tarhoja, mutta on ostanut rypäleensä samoilta sopimusviljelijöiltä jo pitkään. Talon myyvin viini on Circle, joka on jenkkimakuun tahkottu 'dry end of semi-sweet'- tyyppinen pullote. Nyt maistettavana oli kuitenkin täysin kuiva riesling, jossa jäännössokeria on vain pari grammaa.

Tuoksussa on päärynää, sitruunankuorta, ananasta sekä vaaleaa kukkaisuutta. Hennosti teräksinen. Suussa aivan täysin kuiva, kuitenkin melko täyteläinen. Erittäin hyvä happorakenne, joka tuo viinin runkoon hyvän tasapainon. Makupaletilla sitrus, kukkeus ja omenaisuus ovat ensin pääosassa, mineraalit puskevat jälkimakuun oman mukavan lisänsä.

Kokonaisuus on hyvin tasapainoinen viini, jossa kohtalaisen runsas hedelmäisyys ja hyvä hapokkuus yhdistyvät mineraalisuuteen.

Kuten arvata saatatte, tämä ei voinut olla toimimatta hienosti sitruunaisen pannusiian ja uunijuuresten kanssa.

Viinillä oli hintaa vinexuksella alle 15 e, joten mielestämme oli oiva ostos jota voi suositella.

Luli Winery Pinot Noir 2011: Tykkiä tammea

Toinenkin New Yorkin reissulta tuotu vinkku aukesi, kun tämän kevättalven pinot noir-kausi näyttää pikatahtia tulevan kevään myötä jäävän lyhyeksi. Toimme siis reissusta vain pinoteja, jenkkejä tietysti. Näistä avattiin nyt sitten toinen, Lulin Santa Lucia Highlandsin AVA-alueelta tuleva viini. Kyseinen AVA sijaitsee Montereyssä, Salinasin laakson meren puoleisella rinteellä. Alue on viileä, koska Montereyn lahdelta pääsee iltapäivällä laakson lämmetessä virtaamaan viileä tuuli, joka vilvoittaa ilmaa. Rinteillä saadaan hyvä yhdistelmä: aurinkoa, mutta kohtalaisen viileä ilma. Vastannee jokseenkin suurissa korkeuksissa tapahtuvaa viljelyä.

Lasissa syvän värinen, purppurainen. Tuoksussa on aivan viileänä pinotille tyypillistä mansikan ja karpalonkin tuoksua. Tammi tuntuu kuitenkin viileänäkin varsin voimakkaasti. Kun viini lämpiää lasissa, tulee makean mausteisesta ja isolla kädellä paahdetusta tammesta epämiellyttävän korostunut:  viinissä on aistittavissa poltetun toffeen aromeja, ja marjaisuus hukkuu taka-alalle.
Suussa viini on keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä. Poltetun aromi korostuu edelleen, punaiset marjat näyttelevät statistin roolia. Hapokkuus sentään on kohtalaisen hyvä, mikä hieman raikastaa kokemusta. Jälkimaku on keskipitkä, edellä mainittujen aromien ryvettämä.

Tämä viini ei ollut mieleemme. Aivan kylmänä juotavaa, lämmenneenä epämiellyttävää. Henkilökohtaisesti en ymmärrä jenkkien pakkomiellettä hukuttaa hienopiirteiset pinot noirin aromit tammeen. Sokkona maistoin tämän viinin, ja viileänä tuoksuteltuna arvasin rypäleen oikein. Lämpimämpänä en olisi tähän pystynyt, olisin todennäköisesti veikannut pinotageksi. Ja se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (tosin myönnettäköön että olemme maistaneet yhtä säällistä pinotagea...)

Tämä oli huti. Ja 20 dollaria tästä ylihintaa, mielestäni.

-Heikki-

New Yorkin tuliaisia: The Pinot Project

Tätä viiniä suositeltiin Union Squaren jättimäisessä viinikaupassa, kun pyysimme hyvälaatuista perustason jenkkipinoota. 8 euron hinta pinotille on vähän, etenkin kaliforniasta tulevalle. Tämä ei ollut mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta hyvin tehty pinot kuitenkin.

Michael Skurnik on toiminut jo 30 vuotta viinien maahantuojana yhdysvalloissa. 2009 hän perusti The Pinot Projectin, jonka tarkoituksena oli tuottaa laadukas, alle 20 taalan kalifornialainen pinot-viini.

Rypäleet ovat kasvaneet Carnerosin, Sonoman ja Montereyn AVA-alueilla. Etiketti sanoo Pinot noir, mikä jättää siis 25 % arvailun varaan.
Lasissa keskisyvän puppurainen. Tuoksu on vadelmaa, mansikkaa, lievää savuista tammea ja mausteisuutta. Suussa melko keveä, hieman ohuehko. Hapot ovat keskivahvat, tanniinit pehmeät. Suussa savuisa tammi korostuu maun loppua kohti, alussa marjat maistuvat raikkaampina ja puhtaampina.

Viini on hintaansa nähden löytö. Jenkkipinotit maksavat helposti 30 taalaa, eikä tuolloinkaan laatu aina ole taattu. Tämä kalifornialainen toimii hienosti arkisena, helppona viininä jota on simppeli yhdistää ruuille. Hatunnoston arvoinen suoritus 8 eurolla: ei vie sfääreihin, mutta kyllä tätä pullon pari dokailisi.