Maailman ympäri Yhdysvalloissa: Pääruuaksi punkkua ja burgeria

Pääruuaksi ei oikein voinut tehdä muuta kuin burgeria. Olemme päätyneet siihen, että hevosen jauhelihasta tulee paras burgerpihvi ja siinä pidättäydyimme nytkin. Sämpylä on hieman briossiseen taipuvainen, täytteet jokseenkin klassiset. Burgerin rinnalla tarjosimme grillattuja yrttitomaatteja, paprikaa ja kesäkurpitsaa.

Pihvit (4 kpl)

600 g hevosen jauhelihaa
1  muna
1 keskikokoinen sipuli
3 kynttä valkosipulia
4 g suolaa

Sipulit silpuksi ja kaikki käsin tasaiseksi massaksi. Muotoike 4 paksuhkoa (2 cm) pihviä paistoa odottamaan.

Sämpylät:

(jos haluat hieman hapahkon taikinan, tee taikina edellisenä päivänä ja laita jääkaappiin tekeytymään)

300 g  vehnäjauhoja
2 dl maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
20 g voita sulatettuna
5 g suolaa
1 tl sokeria

Seesaminsiemeniä ja kananmunanvalkuaista viimeistelyyn.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa sekaan jauhot. Taikina jää todella löysäksi, lisää lopuksi voisula ja hieman vielä jauhoja niin että saat taikinan irti käsistä. Anna nousta tunti tai jääkaapissa yön yli. Leivo mataliksi sämpylöiksi: Nostee vaikka lusikalla sopivia taikinapalloja pellille, ripottele jauhoa päälle ja levitä. Anna kohota tunti. voitele valkuaisella ja ripottele päällä seesaminsiemeniä. Paista 180-asteisessa uunissa kunnes ovat hieman rusehtavia, 10-15 min.

Burgereiden väliin: Majoneesia, ketsuppia, punasipulirenkaita, rapea salaatinlehti (romaine tms), tomaattisiivuja, suolakurkkua, cheddaria.

Marinoidut kasvikset:

2 pientä kesäkurpitsaa
2 paprikaa
2 tomaattia puolitettuna
balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa 1 tl
hunajaa 2 rkl
oreganoa
mustapippuria

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, laita astiaan ja lisää marinointiainekset. Grillaa tai paahda kesäkurpitsat ja paprikat uunissa ennen tarjoamista nopeasti, älä kuitenkaan kypsennä löllöiksi. Tomaatteja voi kypsennellä hieman kauemmin.

Halkaise sämpylät, laita emmeet esille ja aloita pihvinpaisto: Kuuma valurautapannu tai grillin parila, paisto voi-öljyseoksessa niin että molemmille puolille tulee kunnolla tummahtanut pinta. Halutessasi laita pihvin päälle kääntämisen jälkene cheddar-siivu. Pihvien paistuessa voitele majoneesilla halkaistujen sämpylöiden alapuolet ja ketsupilla yläpuolet. Laita punasipulisiivu, suolakurkut ja salaatinlehti sämpylän pohjalle. Näiden päälle sitten pihvit juusto ylös, päälle tomaatti ja sämpylän yläpuoli. Tarjoa nopeasti grillattujen/paistettujen kasvisten kera.

Viiniksi suosittelemme vakkarivalikoimasta löytyvää The Velvet Devil Merlot:a. Suoraan sanottuna viini ei ollut sellaisenaan nautittuna paras mahdollinen, siinä on melko reippaasti tammea ja hieman jäännössokeriakin. Viini kannattaa ehdottomasti tarjota hyvin viileänä, mikä korostaa muutoin melko matalaa hapokkuutta. Viini kuitenkin toimii burgereiden kanssa yllättävän hyvin: Rasvaisuus nostaa edelleen viinin hapokkuutta ja ketsupin makeus hävittää jäännössokerin vaikutukset. Merlot:lle ominainen maanläheisyys ja syvä luumuinen marjaisuus nousee paremmin esiin.

Charles Smith The Velvet Devil 2012

Joulukuun alkupuolella Tallinnassa käydessämme jäi Siljalinen myymälästä käteen tämä Charles 'KungFu Girl' Smithin Merlot.  Charles Smith Wineryn filosofiana on tuottaa nuorena nautittavia viinejä, joissa maistuvat mahdollisimman puhtaana rypälelajikkeelle ominaiset aromit. Alun perin tämä ajateltiin joulupöydän viiniksi, mutte se jäi kuitenkin avaamatta.

Viini tulee Columbian alueelta Yhdysvaltain luoteisosasta (exl. Alaska). Nimestään huolimatta kyseessä ei ole puhdas merlot: vaan mukana on 10 % CS:a eli right bank-tyyppinen blendi. Viiniä on kypsytetty ranskalaisessa tammessa, kestosta en löytänyt tietoa.

Tuoksussa on ensimmäisenä aistittavissa multaisen maan aromeja, ja tämä piirre tuntuu aluksi jyräävän muita aromeja alleen. Tarkemman tutustumisen myötä alkaa kuitenkin nousta esiin myös mansikkaa, tummaa kirsikkaa, sementtistä kivisyyttä, aavistus mustaherukkaa, lakritsaista mausteisuutta. Tuoksua voisi  yleisesti ottaen kuvata muhevaksi. Suussa viini on pyöreä, melko matalahappoinen. Maussa tammikypsytyksen tuomat aromit korostuvat, samoin punaiset marjat maistuvat paremmin tuoksussa tuntuneen multaisuuden yli. Viinissä on kohtalainen tanniinirunko, mutta happoa jäimme hiukan kaipailemaan. Jälkimaku on korkeintaan keskipitkä, marjainen ja mausteinen.

Viini yllättäen parani päivän auki oltuaan: jostain kumman syystä viinin alkuun yltiöpyöreä suutuntuma sai hiukan kulmia ja luonnetta, aromit sulautuivat paremmin kokonaisuudeksi.
Tämä viini nautittiin perinteisen sunnuntaipizzan seurassa, ja tähän tarkoitukseen se olikin oivallinen. Viini sopii hyvin laajasti erilaisille täyteläisemmille liharuuille. Hieman jäähdytettynä tämä voisi mennä mukavasti myös lohen tai muun rasvaisemman kalan kaverina.

Joulukalenterin luukku 15:Joulupöydän valkoviinivinkki

Kuva:charlessmithwines.com

Kuten on jo monenmonta kertaa mainittu, joulupöytä on viinille haastava paikka. Jouluruuista löytyy makuja paletin joka nurkasta makeista laatikoista suolaisiin ja mausteisiin kaloihin, kinkkuihin ja rosolleihin. Tälle sekamelskalle viinivalinta on vaativa, ja monet kallistuvatkin siksi oluen, veden, maidon tai kotikaljan kannalle. Eivätkä nämä ole lainkaan huonoja vaihtoehtoja!

Tässä kuitenkin vielä edellä nähtyjen lisäksi yksi suositus mahdolliseksi joulupöydän viiniksi, jos sellaista kuitenkin uskaltautuu kokeilemaan. Viinistä tulee mielestämme löytyä riittävästi hapokkuutta, jotta se pärjää melko raskaille ja hieman makeillekin laatikoille. Aromaattisuutta ja kohtalaista täyteläisyyttäkin vaaditaan, jotta mausteiset kalat ja lihaisa kinkku eivät jyrää viiniä  täysin. Pienestä makeudestakaan ei ole haittaa.

Kung fu santa

Niinpä suosittelemme viiniwebin keskustelun kunniaksi joulupöytäänne viime vuoden viini-lehden vuoden valkkariksi valitsemaa Kungfu girl rieslingiä Kolumbian kapinalliselta Charles Smithiltä. Viinistä löytyy pääpiirteissään edellä luetellut ominaisuudet: Keskitäyteläinen rakenne, loistava hapokukkuus, pientä makeutta. Aromimaailma on vaalean sitrushedelmän ja persikan sekoitus, höystettynä aavistuksella mineraalisuutta. Jos vertaa eurooppalaisiin riesling-tyyleihin, tulee ehkä Alsace lähimmäksi. Tämä on kuitenkin jotain aivan omaansa, washingtonin tyyliä ehkä ?  En osaa sanoa ilmentääkö viini rieslingin syvintä olemusta, mutta uskon, että se toimii joulupöydässä vallan mainiosti. Eikä se keskusteluissa moneen kertaan haukuttu etikettikään tee viinistä pahaa, ja jos tuo kovasti pöytäkansaa risoo niin tarjottakoon viini dekantterista tai paperipussista.

Tasting: Vuoden viini-finalistit testissä

Viikonloppuna maistettiin vuoden viini-kilpailun finalistit, kolma valkoista ja kolme punaista viiniä. Kyseiset viinit on esitelty viinilehden sivuilla. Maistelemassa oli kuplan ja tanniinin lisäksi Tanniinin vanhemmat, lankomies ja kuplan äiti. Vanhempi polvi ei aiemmin juuri viinejä ole maistellut näin järjestelmälllisesti, vaikka kaikki viineistä pitävät ja niitä säännöllisesti nauttivat.

Maistelu aloitettiin valkoisista, ja ensimmäisenä maistettiin Schloss Gobelsburg Grüner veltliner 2011 Kamptalista Itävallasta. Viini tuoksui hennosti persikalle, mineraalilli ja  pippurille. Suussa raikas, kohtalaisen täyteläinen. Hyvät hapot, jotka kantoivat makua pippuria korostavaan loppuun. Kiva kokonaisuus. Ei välttämättä siemailtavaksi, mutta ruuan loistava.

Seuraavana kaikista alkoista jo loppunut  Kung Fu Girl Riesling 2011 Washingtonista USA:sta. Herra Charles Smithin tuottama viini on noussut suosion harjalle, ei vähiten Viinipirun kannustamana. Viini väriltään hailakka sitruuna. Tuoksussa petrolia, sitruunaa. Petrolin tuntu keskivoimakas. Jonkinlaista hunajaista makeutta tuoksussa tuntuu myös, eikä se petä: Viini on aavistuksen makea, suussa melko täyteläinen ja silti raikas. Petroli korostuu jälkimaussa. Varsinaisen maistelun viinejä testattiin erilaisten pikkusuolaisten kanssa, ja tämä sopi erityisen hyvin brucettan päälle levitetyn avokado-pastakastikkeen kera. Kyseisessä kastikkeessa on varsin itämainen twisti limen ja chilin ansiosta, mutta viini kesti hyvin.

Viimeisenä valkoisena Villa Maria SB -11 Marlborough'sta Uudesta Seelannista. Oljenkeltainen viini tuoksui kesäpäiväle: Herukkaa, ruohoa, aurinkoa... Kuitenkin jotain muutakin kuin halvemman hintaluokan NZ-Sauvignonit: Tuoksusta löytyi myös yrttisempää vivahdetta. Maku oli suuntäyttävä, herukkaisen vihreä ja raikas. Jälkimaku keskipitkä.

Valkoisista päädyttiin lopuksi äänestystulokseen 2-4-0. Tanniini piti Itävallan puolia, mutta Rieslingin pieni makeus teki siitä mukavan siemailuviinin, joka kesti tällä kertaa viinin seuraan tehdyt, melko voimakkaatkin ruuat mainiosti. Go USA ! Tätä lisää siltä suunnalta, toivomme me.

Sitten oli aika punaisten. Näissä viineissä oli huomattavaa tyylieroa, joten niiden asettaminen paremmuusjärjestykseen osoittautui huomattavan vaikeaksi. Lopputulemaksi jäi, että kaikki viinit olivat hyviä ja kukin on omassa tilanteessaan paras.

Ensimmäisenä Vina Pedrosa Crianza Espanjan Ribera Del Duerosta. Viini purppurainen väriltään. Tuoksussa voimakkaana nahkaa ja eläimellisyyttä, amerikkalaistyyppinen tammi myös selvästi aistittavissa. Marjapuolella liikutaan selvästi punaisella kirsikka-osastolla. Suussa viinin tuntuma on alussa pettymys, ensituntuma on heikko. Myöhemmin auki olon ja ilmaantumisen myötä tämä ongelma osin poistuu. Maussa korostuvat mausteet ja tammi. Tanniinit kohtalaisesti pehmenneet mutta selvästi tuntuvat. Ei kuitenkaan mikään nuori crianza, onhan vuosikerta 2008.

Seuraavaksi maistettiin Regolo. Tämä on italialainen ripasso eli amarone-mäskillä pehmennetty veneton lahja siemailuviinikategoriaan. Sellaisena tämäkin toimi loistavasti. Viini on valmistettu Corvinasta. Väri siinä hieman läikuultavan tiilenpunainen. Tuoksu on selkeän marjainen, kirsikkainen. Jouluiset mausteet tuoksuvat myös. Suussa helposti soljuva pehmeä viini, jonka maku toistaa hyvin tuoksua. Maku jää melko lyhyeksi edelliseenkin crianzaan verrattuna.

Viimeisenä Esporao reserva, jota maistettiin jo taannoin Portugali-tastingissa. Viini tulee siis Alentejosta lissabonin kaakkoispuolelta. Väriltään viini on tumman purppurainen. Tuoksussa mausteita, eläimellisyyttä ja maanläheistä tallintaustaa. Maistetuista tämän aromimaailma on moniulotteisin. Viinin suutuntuma heti avaamisen jälkeen on jäätävä: Tanniinit puraisevat ilman ruokaa kunnolla, happo kannattelee makua pitkään ja kieli liimautuu kitalakeen vielä minuutin kuluttua. Ei siemailuviini, ainakaan heti... Mausteisuus ja tammisuus tuntuvat pitkään, pitkään, pitkään. Myös marjaisuus jää elämään vienona kutkutteluna suuhun. Viini pehmenee pari tuntia auki oltuaan siemailtavaksikin, mutta sitä ennen sitä pehmennettiin kovilla juustoilla ja pähkinöillä, onnistuneesti.

Punaisista ei selvää konsensusta löytynyt. Pedrosa sai vähiten kehuja, Regolo toimi parhaiten siemailuviininä ja sitä moni alkuun pitikin parhaana. Aika ja ruoka kuitenkin nostivat Esporaon vahvasti rinnalle.


Kaikki maistetut viinit olivat oikein hyviä. Hinta-laatusuhteella loistivat Regolo ja Kung Fu Girl. Tässä suhteessa heikoiten pärjäsi Villa Maria, joka ei 20e hinnastaan huolimatta ole niin kovin luonteikas SB.