Joulukalenterin 13.luukku: Valkoisen joulun varmat valinnat

Olemme vahvasti sitä mieltä, että perinteisen suomalaisen joulupöydän ruuille valkoviini on huomattavasti punaista osuvampi valinta. Seuraavassa on valkoviinivinkit kolmessa hintakategoriassa, ja mielestämme näistä kaikissa on piirteitä joiden ansiosta ne tukevat hyvin joulun ruokien makumaailmaa.

Ensimmäisenä äärimmäisen raikas, kevyt viini Portugalin pohjoisosasta. Casal Garcia on suuri massatuottaja, mutta heidän vinho verdensä on mielestämme vallan passeli kaveri etenkin joulun kalaisille alkuruuille. Casal Carcia Vinho Verde on valmistettu pääosin loueiro-rypäleestä, joka on hieman täyteläisempi kuin tunnetumpi alvarinho. Viiniin on jätetty myös hieman yleisöön vetoavaa jäännössokeria, mikä toimii makeanhappamien silakoiden kanssa aina loistavasti. Aromimaailma on viinissä omenainen ja raikas, kokonaisuus kepeä.

Toisena samantyyppisenä mutta huomattavasti aromaattisempana viininä suosittelemme puolikuivaa/puolimakeaa rieslingiä Saksan Rheingausta. Barth Fructus riesling on jopa röyhkeän hedelmäinen: aromimaailmassa kivellisiä hedelmiä, kypsää sitrusta ja eksoottisempiakin nuotteja. Suussa sitrushappoinen ja rehellisesti aavistuksen makea, siis täydellinen pari savukaloille!

Viimeisenä vielä hieman eri tyylin valkoviini. Veneton alueelta Soave Classicosta tuleva Pieropan la Rocca on yhden tarhan viini. Se on valmistettu alueen rypäleestä carganegasta, ja viini on kypsynyt tammessa vuoden päivät. Sen aromimaailmassa luumua ja päärynää, yrttisyyttä ja tammikypsytyksen tuomaa paahdettua pähkinää ja kermaisuutta. Suussa kohtalaisen täyteläinen, täysin kuiva, aromeiltaan hienovaraisen vähäeleinen, mineraalinen ja hapokas. Täyteläisempänä toimii hyvin lohikalojen ja possun kanssa, mutta tämä voi taklata jopa tuhdit laatikot. Tyylikäs moniottelija joulupöytään, väittäisimme.

Kuvat@alko.fi

Joulukalenterin 12.luukku: Punaisia suosituksia joulupöytään

Perinteisille jouluruuille sopii mielestämme paremmin valko- kuin punaviini: Happamanmakeat silakat tai toisaalta suolaiset ja rasvaiset lohikalat huutavat hapokkaan raikkaita valkoviinejä, ja punaisten puolelta on vaikea löytää hyviä pareja myöskään täyteläisille ja makeahkoille joululaatikoille. Yhä useammat kuitenkin syövät joulupöydässään jotain muuta kuin edellä mainittuja, joten punaviinisuosituksillekin on paikkansa:

 Ensimmäisenä hyvin edullinen portugalilainen: Täyteläinen ja marjainen Quinta das Setencostas tulee Alenquerin alueelta, joka on laajemman Lissabonin alueen ala-apellaatio pääkaupungin koillispuolella. Vähemmän tunnetujen paikallisten lajikkeiden sekoite tarjoilee kohtalaisen suoraviivaisen kattauksen tummia marjoja ja pehmoista mausteisuutta. Suussa hyvin täyteläinen (pienen jäännössokerinkin ansiosta), keskitanniininen ja pyöreä. Jos haluat nauttia laatikoiden ja kinkun seurassa punaista, saattaa tämä olla peliliike.

Toinen suositus tulee meidän rakkaasta Prioratistamme: Keskihintainen Nona Petit on alueen viiniksi varsin edullinen. Garnachaa ja Samsoa Bordeaux-lajikkeiden tukemana. Edellistä viiniä punaisempia marjoja kuten kirsikkaa ja mansikkaa, hennosti viikunaa. Runsas ja mausteinen tuoksu. Suussa runsas, hapokkuuden ansiosta kuitenkin melko raikas. Alueelleen tyypillisen tanniininen ja mineraalinen.  Tämä toimii hyvin liharuokien seurassa, laatikoiden seurassa tuskin niinkään.

Viimeinen punaviinisuositus on tilausvalikoimasta: Hivenen hintavampi COS Cerasuolo di Vittoria on ihastuttava ja monikäyttöinen viini. Se tulee kuumasta Sisiliasta, mutta on yllättävän raikas. Nero d'Avolan ja frapatton sekoite on perusvireeltään raikkaan punamarjainen, mutta kaupan päälle saa monikerroksisen kattauksen mausteisuutta, yrttisyyttä ja kukkeutta. Kerrassaan hieno viini, joka sopii runsasaromisille ja yrttisille ruuille, erityisesti tomaattipohjaisille.

Joulukalenterin 13. luukku: Joulupöydän valkoiset

Joulupöydässä pärjäävät mielestämme paremmin valko- kuin punaviinit: niistä löytyy usein hyvä hapokkuus puhdistamaan palettia täyteläisten laatikoiden ja rasvaisten kalojen jälkeen, ja toisaalta valkoviiniksi voi valita hieman jäännössokeria sisältävän pullon, joka laittaa kampoihin makeille laatikoille ja sokerisuolatuille kaloille. Seuraavassa kolme vaihtoehtoa alkon valikoimasta.

Osa alla olevista on saatu näytteenä maahantuojalta!

Edellisestä huolimatta aloitetaan kuivasta. Olemme aiemminkin kehuneet etelä-afrikkalaista Bellinghamin The Bernard Series Old Vine Chenin Blancia. Viini on kuiva, röyhkeän savuisestii  tammitettu, pähkinäinen ja täyteläisen alkoholinen. Viinissä on kuitenkin loistava hapokkuus, jonka ansiosta viini toimii hyvin savulohelle ja graavikalalle sekä kinkulle. Makeammat kalat saattavat tosin olla tälle viinille haastavia, mutta jos et ole silakoiden ystävä niin go for it!

Toisena täsmävaihtoehtona laatikoille suosittelemme täyteläisen hedelmäistä, kukkeaa ja hieman jäännössokeria sisältävää alcaselaista, nimittäin Wolfbergerin (W)3:a. Viinin täyteläinen hedelmä ja pieni makeus pitävät viinin pinnalla tuhtien ja imelienkin laatikoiden rinnalla.

Moselin rieslingit ovat tyypillisesti viiltävän hapokkaita, ja niihin on usein jätetty tätä hapokkuutta tasapainottavaa makeutta. Tällainen yhdistelmä on täysosuma joulun kalapöydälle, jossa on sekä hyvin rasvaisia (happoa vaativia) lohikaloja että sokerisuolattuja silakoita. Alkon valikoimasta löytyy Carl Lowen Quant Riesling 2014. Koska viinin tulee aina mielellään olla hieman ruokaa makeampi, toimii tämä 14 g/l sokeria sisältävä riesling hienosti.

Kuvat: Alko.fi

Joulukalenterin 11.luukku: Joulupöydän samppanjaässä

Disclaimer: Pullo saatiin näytteenä maahantuojalta.
(mutta tämä oli oikeasti niin hyvää,että ostettiin uusi viinikaappiin varalle.)

Joulupöytä on, kuten tunnettua, viinillisesti erittäin haastava. Laatikot ovat täyteläisiä, makeita ja tuhteja. Kalat suolaisia, rasvaisia ja makeitakin. Rosollista löytyy juuresten makeita mutta myös hieman bitterisiä piirteitä. Kinkku on melko neutraali liha, joka jää hyvin helposti raskaamman ja voimakkaamman viinin jalkoihin.

Vanha totuus on kuitenkin se, että samppanjaa voi juoda läpi aterian. Tämä pitää paikkansa myös joulupöydässä, missä aterian eri annokset tarjotaan usein yhtä aikaa samalta lautaselta. Tarvitaan siis viini, jolla voi taklata kaikki lautaselta löytyvät erityyppiset komponentit kerralla.

Ehdotuksemme viiniksi on siis kuohuva. Taittingerin Nocturne Sec on alkon tilausvalikoimasta löytyvä samppanja, jossa on hieman (18 g/l) makeutta.

Viinin tuoksu on varsin hedelmäinen, siitä löytyy kypsää sitrusta ja päärynää. Samppanjaksi tässä on melko vähän paahdetta, lähinnä aavistuksenomainen briossisuus on aistittavissa taustalla. Mielenkiintoisen tämän tuoksusta tekee kuitenkin mausteisuus, josta olemme löytävinämme inkivääriä ja aavistuksen lakritsiakin. Suussa viinin mousse on hyvin pehmoinen ja pienikuplainen. Viinissä on sokerin tuomaa täyteläisyyttä, joka yhdistettynä hyvään hapokkuuteen luo viinille melko vahvan rungon. Suussa hedelmäisyys tuntuu ensin, sitten jälkimaussa aromimaailma vaihtuu mausteiseksi. Lopussa jää suuhun haipumaan hapokas, hillotun sitruunan ja lakritsan aromeja henkivä  häntä.

Viini toimii mielestämme mahtavasti joulupöydälle: siitä löytyy hyvä hapokkuus puhdistamaan palettia tuhtien ruokien jälkeen. Toisaalta pieni sokerimäärä takaa sen, että viinin täyteläisyys riittää pitämään puolensa laatikoiden ja suolaisten kalojen rinnalla niin, että juoma ottaa oman tilansa ja pitää vakaasti paikkansa. Aromimaailmakin sopii mausteisuudessaan hyvin joulupöytään, sillä inkiväärisyys ja lakritsaisuus luovat viiniin jo sinänsä jouluista aromimaailmaa.

Tämä viini on meistä erittäin tyylikäs vaihtoehto, jos lähestyt joulupöytää yhden viinin strategialla. Ja jos sinut on kutsuttu valmiiseen joulupöytään ja haluat viedä tuliaisiksi tyylikkään ja monia mahdollisesti yllättävänkin ruokajuoman, niin valitse Nocturne!

Pari porttia joulun ajalta

 Pääsimme joulun pyhinä herkuttelemaan kahdella täysin erilaisella portviinillä. Jouluaaton aterian hurmasi Viinikartta.fi-blogin jenssin tuoma Krohnin Colheita vuodelta 1976 ja joulupäivän iltana avasimme vielä kaksistaan Katrin synttärilahjaksi saaman 30-vuotiaan Kopken Tawny portin.

Krohn oli kastanjanruskea, tuoksultaan pähkinäinen, rusinainen, taatelinen ja jopa toffeinen. Etäisesti toi mieleen Espanjassa maistamamme rancio-viinit. Hapokkuuden terä oli tämän ikäisessä portissa jo taittunut, ja viini oli suussa melko pehmeäkin. Makeutta oli melko reippaasti. Ikääntyneessä viinissä kuivattujen hedelmien aromit olivat kuitenkin varsin hienostuneet.

Kopke oli täysin toisentyylinen. Tässä oli tuoreemmalta tuntuvaa aprikoosista, mulperinmarjaista, viikunaista ja appelsiininkuorista tuoksua. Tuoksussa oli myös aavistus kaakaon aromeja. Suussa tämä oli selvästi Krohnia hapokkaampi, ja kenties tämän vuoksi se tuntui myös vähemmän makealta. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan Krohnia robustimpi. Tätä olisi voinut hyvin nauttia jopa tawnyn tapaan viilennettynä kuumana kesäpäivänä.

Kiinnostava kahden hyvin ikääntyneen portin vertailu, joka herätti valitettavan hingun hankkia näitä lisää. Jos vain voittaisi lotossa tai jotakin...

Joulukalenterin 23.luukku: Kuohuvaa läpi jouluaterian

Tämän vuoden aikaisemmissa luukuissa on suositeltu laajakattaus joululle sopivia viinejä kuin muitakin juomia. Jos mikään edellä mainituista ei vielä kolahtanut sinun makuhermoosi, niin aina voi juoda samppanjaa läpi aterian. Jouluateria nousee ihan uusiin ulottovuuksiin, kun katat pöytään samppanjacoolerin ja samppanjalasit. Mikäs sen parempi tapa juhlistaa vapahtajamme syntymää, kun nostaa hänelle malja jos toinenkin samppanjalla.

Ensinmäisenä samppanjana suosittelemme ruotsissakin suurta suosiota nauttivaa Andre Clouetin Grande Reserve Blanc de Noirsia, jos et tiedä haluatko juoda ruuan kanssa punaista vai valkoista. Valitse silloin punaisista rypäleistä tehty samppanja. Viini ei ole todellakaan hinnalla pilattu.

Toisena suosittelemme Feuillatten Millessime Chardonnay Brut 200:sta Jos edellinen oli punaisista rypäleistä tehty viini niin tämä on puhtaasti samppanja-blendin ainoasta vaaleasta rypälestä tehty viini. Mainio kumppani kaloille ja mädille, mutta ei potki vastaan kinkunkaan kanssa.

Viimeisenä vinkkinä täsmäjuoma juustojen ja miksei makeidenkin jouluherkkujen kanssa. Yleensä tykkäämme erittäin kuivista tai kuivista samppanjoista, mutta Mumm Le Demi-Sec yllätti viini, ruoka ja hyvä elämä-messuilla äärinmäisen positiivisesti. Tätä ja pehmeätä valkohomejuustoa niin jouluaaton ilta on pelastettu. Täytyykin ehkä huomenna vierailla Alkossa, vaikka talouden joulujuomat onkin jo hankittu.

Kuva@alko.fi

Joulukalenterin 20.luukku:Joulupöydän punaviinit

Suosittelimme jo joulupöytään valkoviinejä, ja nyt on punaisten vuoro. Punaviinien yhdistämisessä joulupöytään on tärkeää huomioida viinin tanniinisuus. Joululaatikot ovat makeita, ja makea ruuat voimistavat viinin tanniinisuutta saaden sen tuntumaan usein epämiellyttävältä. Myöds korkea alkoholipitoisuus voi korostua.

Ensimmäisenä suositus Italiasta. Piemonten laatutuottajan, Luciano Sandronen Dolcetto d'Alba löytyy alkon tilausvalikoimasta. Tämä matalatanniininen, marjainen viini toimii hyvin jouluruuille.

Toinen suositus tulee yllättäen Ranskasta. Gamay on aina hyvä vaihtoehto, kun tarvitaan viiniä 'haasteellisille' ruuille. Alkosta löytyy varsin valitettava valikoima eli Drouhinin Moulin-Á-Vent. Tämän Beuajolais'n voimakkaimmaksi sanotun apellaation viineissä on enemmän rakennetta kuin keskivertobojossa, mutta tanniinisuus on edelleen varsin maltillinen. Marjapuolelta löytyvät varmat mansikat ja vadelmat, sopivan mausteisuuden saattelemana. Toimii takuulla.

Kolmantena vielä suositus pinot noirin ystäville. Drouhin tuottaa viiniä laajalti pitkin Bourgognea, ja Rully 2012 on kohtalaisen hyvä viini hintaansa nähden. Tässä tanniinia on aavistuksen enemmän, ja tätä kannattaa hetki dekantoida ennen jouluateriaa. Aromit ovat tässä melko syksymarjaisia yhdistettynä hentoon kukkaisuuteen ja mausteisuuteen. Toiminee hyvin tämäkin.

Jos jouluviinit olivat vielä hakusessa, niin tästäpä vinkkejä alkon valikoimaan turvautuville!

Joulukalenterin luukku 15:Joulupöydän valkoviinivinkki

Kuva:charlessmithwines.com

Kuten on jo monenmonta kertaa mainittu, joulupöytä on viinille haastava paikka. Jouluruuista löytyy makuja paletin joka nurkasta makeista laatikoista suolaisiin ja mausteisiin kaloihin, kinkkuihin ja rosolleihin. Tälle sekamelskalle viinivalinta on vaativa, ja monet kallistuvatkin siksi oluen, veden, maidon tai kotikaljan kannalle. Eivätkä nämä ole lainkaan huonoja vaihtoehtoja!

Tässä kuitenkin vielä edellä nähtyjen lisäksi yksi suositus mahdolliseksi joulupöydän viiniksi, jos sellaista kuitenkin uskaltautuu kokeilemaan. Viinistä tulee mielestämme löytyä riittävästi hapokkuutta, jotta se pärjää melko raskaille ja hieman makeillekin laatikoille. Aromaattisuutta ja kohtalaista täyteläisyyttäkin vaaditaan, jotta mausteiset kalat ja lihaisa kinkku eivät jyrää viiniä  täysin. Pienestä makeudestakaan ei ole haittaa.

Kung fu santa

Niinpä suosittelemme viiniwebin keskustelun kunniaksi joulupöytäänne viime vuoden viini-lehden vuoden valkkariksi valitsemaa Kungfu girl rieslingiä Kolumbian kapinalliselta Charles Smithiltä. Viinistä löytyy pääpiirteissään edellä luetellut ominaisuudet: Keskitäyteläinen rakenne, loistava hapokukkuus, pientä makeutta. Aromimaailma on vaalean sitrushedelmän ja persikan sekoitus, höystettynä aavistuksella mineraalisuutta. Jos vertaa eurooppalaisiin riesling-tyyleihin, tulee ehkä Alsace lähimmäksi. Tämä on kuitenkin jotain aivan omaansa, washingtonin tyyliä ehkä ?  En osaa sanoa ilmentääkö viini rieslingin syvintä olemusta, mutta uskon, että se toimii joulupöydässä vallan mainiosti. Eikä se keskusteluissa moneen kertaan haukuttu etikettikään tee viinistä pahaa, ja jos tuo kovasti pöytäkansaa risoo niin tarjottakoon viini dekantterista tai paperipussista.